Hei! Onko täällä muita vanhempia joiden lapsi on lähtenyt tästä maailmasta oman käden kautta?
Minun rakas tyttäreni teki sen viime vuoden lopussa ja ikävä on mahdottoman suuri. Tyttöni oli kovin masentunut, ja kävi säännöllisesti psykiatrilla, oli säännölliset lääkkeet, oli sairaala jaksolla, ja koko perhe ja ystävät tukivat häntä. Silti tuntuu että olisin tehnyt jotain väärin koska lapseni päätyi niin kauheaan ratkaisuun. Hän oli jo aikuinen 19-vuotias, mutta silti meillä oli läheiset välit ja näimme päivittäin. Ikävä on suuri meidän koko perheellä, varsinkin pienimmillä sisaruksilla. 3-vuotias tyttäreni sanoo tarhassa hoitajille: " Me mennää pilven päälle katsomaan siskoa." Miten tuohon voi vastata kun ei sen ikäinen ymmärrä miten lopullinen kuolema on. Meidän kaikkien elämä on muuttunut kärsimykseksi ja itsesyyttelyksi. Miten elämää voi enää jatkaa tämän jälkeen. Haluaisin vaihtaa kokemuksia muiden vanhempien kanssa jotka ovat kokeneet saman. Rauha kaikkien lasten sielulle.
Niin ja muistopaikka.fi sivut kannattaa katsoa, saa tehtyä oman "muistopaikan" tuonne.
Kiitos -Surullinen äiti-
Lapsen itsemurhasta
30
8989
Vastaukset
- elän , luoksesi tule
ja tuska loputon, yksin huudan yöhön tuskaani, apua muualta saa en!
Miksi teit sen? Vaikka morsiames juoksi toisen luo pois, ei se maailman kaatama ois, oli sulla paljon kavereita, joista olisit saanut elämän tovereita!
Turhaan, niin turhaan jätit elämän taaksesi, elämättä!
Tapaamme joskus, tv: äiti, isä ja veljesi! Kiitos kun olit tähtemme sinne, tulemme luoksesi kun aika meille annetaan!
Ole vastassa meitä sitten rakas poikamme.- HuononÄidinTytär
Olen kärsinyt vuosikymmenen pahasta itsetuhoisuudesta,surusta ja masennuksesta. Yrittänyt itsemurhaa monet kerrat. En edes muista kuinka monta kertaa. Äitini on melko kylmä toisinaan ja hän saa minut tuntemaan itseni usein arvottomaksi ihmiseksi. Sellaiseksi joka ei ansaitse olla täällä. Kuin olisin vain tukkimassa hänen tietään onnelliseen elämään. Toivoisin,että hän kertoisi minulle,että rakastaa minua ja tarvitsee minua. Toivoisin,että hän pyytäisi anteeksi vääryyksiään minua kohtaan. Antaisin anteeksi sen,että hän on hylännyt minut monesti vain oman onnensa tähden,jos hän vilpittömästi katuisi tekemiään asioita.
Äitini ei ole,eikä ole ollut päihdeongelmainen koskaan. Ei lähelläkään. Siitä huolimatta hän on laiminlyönyt minut monesti ja jatkaa sitä edelleen vaikka olen jo aikuinen. Se sattuu,koska minä haluan niin kovasti olla aikuinen itsenäinen nainen jolla olisi rakastavat vanhemmat.
Viestini tarkoitus oli kertoa äideille ja isille,että kertokaa lapsillenne(niin lapsille kuin aikuisille)että rakastatte ja välitätte! Se ei ole itsestään selvää,että he näkevät sen tai osaavat lukea rivien välistä. Kaikki kaipaamme lopuksi vain hyväksyntää jota monikaan meistä ei koskaan saa sieltä mistä sitä eniten kaipaisi. Se että kertoo toiselle kuinka tärkeä tämä on ei maksa mitään! Se vie vain hetken ja se pieni hetki voi muuttaa toisen ihmisen elämän.
Osanottoni - 10+12
HuononÄidinTytär kirjoitti:
Olen kärsinyt vuosikymmenen pahasta itsetuhoisuudesta,surusta ja masennuksesta. Yrittänyt itsemurhaa monet kerrat. En edes muista kuinka monta kertaa. Äitini on melko kylmä toisinaan ja hän saa minut tuntemaan itseni usein arvottomaksi ihmiseksi. Sellaiseksi joka ei ansaitse olla täällä. Kuin olisin vain tukkimassa hänen tietään onnelliseen elämään. Toivoisin,että hän kertoisi minulle,että rakastaa minua ja tarvitsee minua. Toivoisin,että hän pyytäisi anteeksi vääryyksiään minua kohtaan. Antaisin anteeksi sen,että hän on hylännyt minut monesti vain oman onnensa tähden,jos hän vilpittömästi katuisi tekemiään asioita.
Äitini ei ole,eikä ole ollut päihdeongelmainen koskaan. Ei lähelläkään. Siitä huolimatta hän on laiminlyönyt minut monesti ja jatkaa sitä edelleen vaikka olen jo aikuinen. Se sattuu,koska minä haluan niin kovasti olla aikuinen itsenäinen nainen jolla olisi rakastavat vanhemmat.
Viestini tarkoitus oli kertoa äideille ja isille,että kertokaa lapsillenne(niin lapsille kuin aikuisille)että rakastatte ja välitätte! Se ei ole itsestään selvää,että he näkevät sen tai osaavat lukea rivien välistä. Kaikki kaipaamme lopuksi vain hyväksyntää jota monikaan meistä ei koskaan saa sieltä mistä sitä eniten kaipaisi. Se että kertoo toiselle kuinka tärkeä tämä on ei maksa mitään! Se vie vain hetken ja se pieni hetki voi muuttaa toisen ihmisen elämän.
Osanottonikertoa rakastavansa isäänsä ja äitiänsä vaikka vähän vanhempanakin.
- <3
HuononÄidinTytär kirjoitti:
Olen kärsinyt vuosikymmenen pahasta itsetuhoisuudesta,surusta ja masennuksesta. Yrittänyt itsemurhaa monet kerrat. En edes muista kuinka monta kertaa. Äitini on melko kylmä toisinaan ja hän saa minut tuntemaan itseni usein arvottomaksi ihmiseksi. Sellaiseksi joka ei ansaitse olla täällä. Kuin olisin vain tukkimassa hänen tietään onnelliseen elämään. Toivoisin,että hän kertoisi minulle,että rakastaa minua ja tarvitsee minua. Toivoisin,että hän pyytäisi anteeksi vääryyksiään minua kohtaan. Antaisin anteeksi sen,että hän on hylännyt minut monesti vain oman onnensa tähden,jos hän vilpittömästi katuisi tekemiään asioita.
Äitini ei ole,eikä ole ollut päihdeongelmainen koskaan. Ei lähelläkään. Siitä huolimatta hän on laiminlyönyt minut monesti ja jatkaa sitä edelleen vaikka olen jo aikuinen. Se sattuu,koska minä haluan niin kovasti olla aikuinen itsenäinen nainen jolla olisi rakastavat vanhemmat.
Viestini tarkoitus oli kertoa äideille ja isille,että kertokaa lapsillenne(niin lapsille kuin aikuisille)että rakastatte ja välitätte! Se ei ole itsestään selvää,että he näkevät sen tai osaavat lukea rivien välistä. Kaikki kaipaamme lopuksi vain hyväksyntää jota monikaan meistä ei koskaan saa sieltä mistä sitä eniten kaipaisi. Se että kertoo toiselle kuinka tärkeä tämä on ei maksa mitään! Se vie vain hetken ja se pieni hetki voi muuttaa toisen ihmisen elämän.
OsanottoniNiin, joka päivä perheelle pitäis kertoo kuinka paljon sitä rakastaa. Sillonhan sen vasta tajuaa, että kuinka paljon, kun sen rakkaimman menettää... ;(( Kun mun isä kuoli, olin aika nuori, enkä ollu koskaan sanonu sille et rakastan sitä. Ainakin se rakasti mua kauheesti, ja nii vanhemmat rakastaaki aina vaikkei ne sitä sanois. Sen takia sitä ei pidä unohtaa, koska mullekkin se hetki tuli ihan yllättäen, sitten oli vähän niinkun myöhästä sanoo enään mitään. Ja lapsille pitää sanoo et rakastaa niitä, siitä on aika paljo kiinni jos ei muuta oo.
- lapsensamenettänyt
HuononÄidinTytär kirjoitti:
Olen kärsinyt vuosikymmenen pahasta itsetuhoisuudesta,surusta ja masennuksesta. Yrittänyt itsemurhaa monet kerrat. En edes muista kuinka monta kertaa. Äitini on melko kylmä toisinaan ja hän saa minut tuntemaan itseni usein arvottomaksi ihmiseksi. Sellaiseksi joka ei ansaitse olla täällä. Kuin olisin vain tukkimassa hänen tietään onnelliseen elämään. Toivoisin,että hän kertoisi minulle,että rakastaa minua ja tarvitsee minua. Toivoisin,että hän pyytäisi anteeksi vääryyksiään minua kohtaan. Antaisin anteeksi sen,että hän on hylännyt minut monesti vain oman onnensa tähden,jos hän vilpittömästi katuisi tekemiään asioita.
Äitini ei ole,eikä ole ollut päihdeongelmainen koskaan. Ei lähelläkään. Siitä huolimatta hän on laiminlyönyt minut monesti ja jatkaa sitä edelleen vaikka olen jo aikuinen. Se sattuu,koska minä haluan niin kovasti olla aikuinen itsenäinen nainen jolla olisi rakastavat vanhemmat.
Viestini tarkoitus oli kertoa äideille ja isille,että kertokaa lapsillenne(niin lapsille kuin aikuisille)että rakastatte ja välitätte! Se ei ole itsestään selvää,että he näkevät sen tai osaavat lukea rivien välistä. Kaikki kaipaamme lopuksi vain hyväksyntää jota monikaan meistä ei koskaan saa sieltä mistä sitä eniten kaipaisi. Se että kertoo toiselle kuinka tärkeä tämä on ei maksa mitään! Se vie vain hetken ja se pieni hetki voi muuttaa toisen ihmisen elämän.
OsanottoniTuo kehotuksesi sanoa rakkaille läheisille - etenkin omille lapsille, että rakastaa heitä, on maailman tärkeimpiä kehotuksia.
- teinipoika92
Ajattele siltä kannalta, että hänellä oli kurjat oltavat nykymaailmassa, koska täällä ei hyvät ihmiset selviä enää. Olit hyvä äiti hänelle, ja teit hänestä hyvän ihmisen. Kouluissa hyvät ihmiset joutuvat ilkeiden kiusaajien tulilinjalle, ja heidät sorretaan itsetuhoisuuteen. Olen itse samassa tilanteessa, kuin edesmennyt tyttäresi, eli olen miettinyt itsemurhaa ja käyn psykiatrilla. Kerran kiusattu, aina kiusattu. Jos jokin ajaa itsetuhoisuuteen, niin huonot ihmissuhteet. Meidänkin kotona on kaikki ok, äiti ja isä tukee minua kaikessa, mutta mitä paremmin on asiat kotona, sitä huonommin ne voivat olla muualla. Itse olen usein toivonut, että vanhempani olisivat tehneet minusta henkisesti vahvemman ihmisen, mutta ei, olen ujo ja herkkä josta johtuu kiusaaminen. Itsemurhan vaiheilla sitten ei enää mietitä, minkä kolauksen vanhemmat joutuvat kärsimään. Eli sinussa ei ole mitään vikaa, eikä lapsessasi, mutta yhteiskunnassa on. Ota selville tyttäresi koulusta, että oliko hän kiusattu, ja kiusattuna oleminen liikkuu suvussa, niin kannattaa pitää huolta että pienemmälle lapselle ei käy samoin.
- mikä horoskoopissa
teinipoika92? Sekin vaikuttaa paljon, ja tietenkin ympäristö missä olet kasvanut!
Tunteellisia ja ujoja ovat mm. vesimerkeissä syntyneet eli kalat, rapu ja skorppiooni mm. he ovat liiankin tunteella eläviä!
Tietysti kaikilla merkeillä on tunteita, mutta tulevat esiin taas erillailla, osa on liiankin eläväistä ja toiset tasaisia yms.
- Kastepisar
Onhan meitä täällä muita samaa kokeneita. Minunkin tyttöni oli 19-vuotias tehdessään itsemurhan viime vuoden vappuna. Meillä on siis ihan pian ensimmäienen vuosipäivä, olen nukkunut huonosti ja asia pyörii kovasti taas mielessä. Minun tyttöni sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä , hän oli ihana luova, taiteellinen ihminen. Hänellekin kokeiltiin lääkehoitoja ja oli monen monta sairaalareissua (sairaus alkoi 15-vuotiaana). Koetimme mekin olla hänelle tukena ja auttaa elämässä, mutta emme osanneet ..... Hänen ratkaisunsa oli sitten päästä täältä pois, ahdistus oli liian suuri.
Ikävöimäään jäimme häntä kovasti minä,isänsä ja veljensä(nyt 18-Vuotias)
olen kirjoitellut viime kesästä asti tuntojani tänne palstalle ,nimimerkkini on Kastepisara (Kastepisar)
Voimia sinulle- poikani
ei jaksanut enään. Päätti elämänsä viime kesänä. Tänäpä vien syntymäpäiväkukat haudalle ja kynttilän. Ja mietin että miksi näin tapahtui. Ikävä on suunnaton. Silti on jaksettava.
- 6+10
koskettaa noin 20.000 suomalaista joka vuosi.Nuorten itsemurha luvut ovat taas nousseet kaiken kaikkia yli 1000 lopettaa elämänsä ja yli 10% niistä on lapsia tai nuoria kuinka moni yrittää niistä ei lukua ole voidaan vain arvailla että aika moni.
Syyt ovat syvällä suomalainen kulttuuri,luterilainen kasvatus,koulu,työ ja työn puute ei ole enää yhteiskunnan suojeluksessa jokainen pärjätköön miten tahtoo.Yhteisöllisyys on saanut väistyä markkinoiden tieltä nyt pitää olla rikas ja kaunis että pärjää.
Lapset eivä saa olla lapsia lastentarhassa pitäisi olla koululainen,peruskoulusta pitäisi valmistua tohtorinhattu päässä ja lukiosta pitäisi tulla professoreita ennen kuin saat hyväksyntää jos et osaa olet laiska et yritä tarpeeksi olet häirikkö sinusta ei ole mihinkään. Tätä kun kuuntelet monta vuotta opettajan suusta voi olla varma että jotain tapahtuu.Koulu vieraantuu psyykkiset ongelmat lisääntyy pahoinvointi alkaa.Koulu ei osaa tutkia itseään siihen tarvitaan tervettä ulkopuolista näkemystä.Pisa tutkimus ei kerro lasten hyvinvoinnista.
Koulun on otettava suurempi vastuu yhteiskuntaan sopeuttajana opetettava sosialisia taitoja niille joilta se puuttuu kannustaa lasta hänen omissa vahvuuksissa vanhempien avulla.Opettaja aines tuntuu vain olevan jossain hukassa auktoriteettejä löytyy perin harvassa. Koululaitos voisi laittaa uusiksi ja tähän päivään.
Yhdessä onnistuu lapsi,sinä ja minä,ope.Kirjoittaja on myös lapsen menettänyt. - niin hyvin, kun
olet siinä tilanteessa kyennyt, ja hän on päätynyt siihen ratkaisuun, joka hänestä on siinä tilanteessa tuntunut oikeimmalta. Onko hän kyennyt tilassaan miettimään, miltä jälkeen jäävistä tuntuu hänen poismenonsa, kuka tietää.. Kaiketi se on hänen mielestään ollut ainoa oikea ratkaisu.
Elämä kulkee ja kolhii. Otamme sen vastaan mitä annetaan ja toimimme parhaan kykymme mukaan. Joskus se riittää, toisen kerran ei, mutta koetamme kuitenkin jatkaa niiden jäljellä olevien vuoksi. Emme tunne jaksavamme, mutta teemme sen kuitenkin. Ehkä se tekee elämästämme arvokkaan ja tarkoituksenmukaisen.
Ihminen seuraa mukanamme elämän, vaikka ei läsnä olekaan ja hyvä niin kuitenkin. Eihän rakkaus katoa, vaikka häntä ei enää ole. Lohdutonta ja lohduttavaa, elämä jatkuu meistä riippumatta..- puolestanne.
Liian paljon odotuksia
Liian vähän kannustusta
Kuinka meitä
Halutaan
hymyilemään kiltisti
vaikka sielu huutaa.
Odotetaan
kantamaan kaikki kunnialla
vaikenemaan ahdistuksen alla.
Pyydetään
jaksamaan kaiken
ilman vastustelua.
Liian nopeasti lähdit
Liian paljon jätit taaksesi.
-
Nuku rauhassa, Leo. - Suruja
puolestanne. kirjoitti:
Liian paljon odotuksia
Liian vähän kannustusta
Kuinka meitä
Halutaan
hymyilemään kiltisti
vaikka sielu huutaa.
Odotetaan
kantamaan kaikki kunnialla
vaikenemaan ahdistuksen alla.
Pyydetään
jaksamaan kaiken
ilman vastustelua.
Liian nopeasti lähdit
Liian paljon jätit taaksesi.
-
Nuku rauhassa, Leo.Minunkin kaunis poikani kohta 2,5 v sitten. Lähti, ei mitään viestiä. Hän oli horoskooppimerkiltään kala. Hoitoalalla. Masennusta. Haki apua, mutta hänet lähetettiin pois. Ei kuulemma ollut tarpeeksi sairas, kun pystyi olemaan töissä. Tiesin äitinä, että hän ei voi niin hyvin kuin miltä päällisin puolin näyttää. Yritin minäkin auttaa, mitä pystyin, mutta en sitten kai oikealla tavalla. Hän teki oman päätöksensä ja jätti meidät tänne. Olen ajoittain ollut vihainen hänelle. Miksi hän ei ajatellut meitä, vanhempiaan, sisaruksiaan. Miksi meidän pitää kärsiä näin? Miksi hän ei nähnyt muuta mahdollisuutta. Olen kuitenkin ajatellut, että kaikilla meillä ihmisillä on oma kohtalomme, oma kuolintapamme. Hän yritti kauan selvitä masennuksestaan,mutta kaipa ne synkät mietteet ottivat hänestä ylivallan. Asiat olisivat voineet mennä toisinkin. Omia lapsiaankaan ei oikeastaan tunne. Heillä on omat ajatuksensa, omat tunteensa, oma elämänsä. Jokaisella meistä on oma salainen arkkumme sisällämme ja sinne ei kellään toisella ole avainta. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kummalliselta kuin se tuntuukin. Alun itsesyytökset ovat onneksi laantuneet. Tein sen, minkä pystyin, minkä ymmärsin siinä tilanteessa, silloin. Enempää en itsekkään voi itseltäni vaatia. En halunnut hänelle mitään pahaa, en aiheuttanut hänen kuolemaansa. Jos olisin niin tehnyt, niin siinä tapauksess olisin syyllinen. Lepää rauhassa poikani. Joskus, jossakin tapaamme vielä.
- ALoittaja äiti
Suruja kirjoitti:
Minunkin kaunis poikani kohta 2,5 v sitten. Lähti, ei mitään viestiä. Hän oli horoskooppimerkiltään kala. Hoitoalalla. Masennusta. Haki apua, mutta hänet lähetettiin pois. Ei kuulemma ollut tarpeeksi sairas, kun pystyi olemaan töissä. Tiesin äitinä, että hän ei voi niin hyvin kuin miltä päällisin puolin näyttää. Yritin minäkin auttaa, mitä pystyin, mutta en sitten kai oikealla tavalla. Hän teki oman päätöksensä ja jätti meidät tänne. Olen ajoittain ollut vihainen hänelle. Miksi hän ei ajatellut meitä, vanhempiaan, sisaruksiaan. Miksi meidän pitää kärsiä näin? Miksi hän ei nähnyt muuta mahdollisuutta. Olen kuitenkin ajatellut, että kaikilla meillä ihmisillä on oma kohtalomme, oma kuolintapamme. Hän yritti kauan selvitä masennuksestaan,mutta kaipa ne synkät mietteet ottivat hänestä ylivallan. Asiat olisivat voineet mennä toisinkin. Omia lapsiaankaan ei oikeastaan tunne. Heillä on omat ajatuksensa, omat tunteensa, oma elämänsä. Jokaisella meistä on oma salainen arkkumme sisällämme ja sinne ei kellään toisella ole avainta. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kummalliselta kuin se tuntuukin. Alun itsesyytökset ovat onneksi laantuneet. Tein sen, minkä pystyin, minkä ymmärsin siinä tilanteessa, silloin. Enempää en itsekkään voi itseltäni vaatia. En halunnut hänelle mitään pahaa, en aiheuttanut hänen kuolemaansa. Jos olisin niin tehnyt, niin siinä tapauksess olisin syyllinen. Lepää rauhassa poikani. Joskus, jossakin tapaamme vielä.
Ei tätä tuskaa paranna mikään.. Kun sanotaan että kaikista pahinta on oman lapsen kuolema, niin minusta se menee niin että kaikista pahinta on se että oma lapsi haluaa kuolla ja sen jälkeen riistää oman elämänsä. Onkohan meidän lapset olleet varmasti tietoisia siitä kuinka lopullinen juttu kuolema on.? Toivon todellakin että ovat. Nyt he ovat paremmassa paikassa.
- mh
Kuinka nyt voitte?Kuinka teillä on mennyt.....lapsuuden kaverilleni kävi juuri samoin...löysi poikansa hirtäytyneenä.Olen hyvä ystävä ja luvannut auttaa..olla tukena kaikessa....en tiedä osaanko toimia oikein...
- Suruja
Kirjoitin tähän ketjuun keväällä 2010 nimimerkillä Suruja.
Elämä jatkuu, tuska helpottaa, kaipaus ja suru kulkee rinnalla. Jostakin on voimia riittänyt jokaiseen päivään. Elämään on ilmestynyt taas värit, jotka minulta katosivat 4,5 v sitten. Joka ikisenä päivänä poika on mielessäni, sydämessäni kannan häntä mukanani. Rakkaus ei koskaan kuole.
Ole ystäväsi rinnalla. Sanoja ei tarvita, niitä ei ole. Ystäväsi jaksaa välillä paremmin, välillä huonommin varsinkin alussa. Tunteet heittelevät laidasta laitaan. Älä loukkaannu, älä ota itseesi, vaikka saisit osasi hänen tuskastaan, katkeruudestaan, kaikenlaiset tunteet kuuluvat suruun. Varsinkin surun alussa sitä elää kuin jossakin lasikuvussa.
Voimia ystävätterellesi, sinulle ja kaikille lapsensa isemurhan tai muuten menettäneille.
- Mongolianvaahtera
Minun poikani teki itsemurhan 17 vuotiaana, kiusaamisen takia. Oli kuitenkin kavereita, mutta ei yhtään tarpeeksi läheistä. Kotona kaikki ok, herkkä, kalapoika, sekä horoskoopiltaan että tykkäsi kalastaa...ei osannut päästää irti huonoista kokemuksista ja sanoista, oli liian nuori ymmärtämään, että ihminen muuttuu vanhetessaan ja maailma on avoin kun pakolliset koulut on käyty. Nykyään kiusaaminen on helppoa netin kautta ja siihen on myös vaikea puuttua, koulussa kyllä opettajan olisi huomattavasti enemmän oltava härillään asian suhteen. Kaipaan rakasta lastani joka päivä, itkemättä en ole ollut päivääkään lähes neljään vuoteen...
- Vertainen
Hei. Oma, ainoa lapsemme teki itsemurhan 11 vuotta sitten. Tärkeä apu tuli mm. itsemurhan tehneiden läheisten sururyhmästä ja Surunauhan keskustelupalstalta, jota suosittelen. Siellä on vertaisten kokemuksia ja mahdollisuus itse kirjoittaa ja saada kommentteja. Myös yksityisviestejä niin halutessaan. Lisäksi Surunauhan sivulta löytyy kirjallisuutta aiheesta sekä muuta infoa.
- surua-ja-tuskaa
Lapseni ei kuollut omankädenkautta, voin vain muka väittää tietäväni miltä vanhemmista tuntuu kun noin käy, mun lapseni syntyi kuolleena ja sekin on raskasta, mutta entäs kun lapsi on elänyt vaikka aikuisikäiseksi miltä tuntuu silloin haudata oma lapsi ja vielä lisä tuskana itsemurhan tehnyt, mutta sitä ei voi käsittää kun vain joiden kohdalla on käynyt noin. Olen kyllä keskustellut muutaman kanssa joiden lapsi on tehnyt itsemurhan ja kuinka raskas suru on heillä ollut. Voimia kaikille joilla on lapsi kuollut.
- eugeniikka
vanhemmat syypäitä
- MelkeinKuolin
Mä kärsin mielenterveysonglemista jonka vuoksi myös koulussa viiltelin tervävillä kynillä ja viivottimen paloilla ranteitani. Josus jopa painoin kynteni ranteisiini täysillä. Viime keväänä mielentilani romahti ja yhtenä iltana ollessani yksin isäni kotona (isäni on kaivoksella töissä tekee pitkiä työpäiviä,) hän oli silloin yötyössä ja päätin sitten fiksuna viillellä itseäni terävimmällä veitsellä jonka löysin. SE SATTUI IHAN PIRKULEESTI! Olen kipuherkkä, mutta nautin siitä, koska olin sairas. En saanut enää viiltelystä iloa joten poltin isäni tupakka-askin tyhjäksi sillä en pelännyt enää mitään sillä tiesin tasan mitä olin tekemässä. Sitten siirryin viinakaapille ja join puolipulloa vahvaa konjakkia, silloin olin jo sekaisin ja päätin tehdä sen. Menin lääkekaapille ja etsin isäni verenpainelääkkeet otin kaikki kouraan ja olin valmis vetämään ne konjakin kera. Sen jälkeen en muista mitä tapahtui. Olin vaipunut psykoosiin jossa olin ollut pariviikkoa jolloin isäni kertoi että oli löytänyt minut vessan lattialta ja oli pelästynyt nähdessään lääkkeitään lattialla ja luuli minun kuolleen. Minut oli viety ambulanssilla sairaalaan jossa minulle todettiin psykoosi. Vanhempani pelkäsivät että en psykoosista enää koskaan herää. Lopulta kuitenkin heräsin ja vanhempani kertoivat pelänneensä tosissaan puolestani. Sain terapiaa, mutta viiltelin silti edelleen. Yksi jätkäfrendini huomasi kerran välitunnilla kuinka painoin kynsiäni ranteisiini ja puuttui asiaan. Hän kuunteli ja tuki minua ja hän oli paras lääke minulle, pari kuukautta myöhemmin alettiin seurustella ja hänen seuransa on tehny mulle vaan hyvää ja viiltelyn olen kokonaan lopettanut, itsemurhaa en enää edes haluaisi tehdä sillä olen nyt onnellinen. Ensivuonna muutetaan jo ehkä yhteen kun lähdetään yhdessä turkuun opiskelemaan :)
- Psykoosistaherännyt
Hieno tarina vaikka onkin täyttä paskaa. Oletko kenties kirjoittanut stoorin psykoosissa? :D
- 19v2009
On
Kaunis tyttöni lähti 2009 myös 19v - 18vuotiasTYTTÖ
aika moni tyttö 19v on riistänyt henkensä. olen itse 18 ja kärsinyt psyykkisistä oireista. En enää vain jaksa eikä mikään kiinnosta. Etsin apua netistä. Olen lähes kaikki keinot käyttänyt yritän mutta en jaksa olla enää. En tunne mitään ja kaikki on niin saman tekevää mikään ei kiinnosta. Pitäisikö tappaa itseni? en vain jaksa enää. mutta mikä siinä on että en uskalla. Pelkään läheisteni puolesta en halua tuottaa heille pahaa mutta miksi minä kärsisin vain heidän takia? eivät kumminkaan kysy miten voin eivätkä edes soita.. olen loppu poikki ja väsynyt. En löydä mistään apua joka oikeasti auttaisi ja pystyisin täysin puhumaan tunteistani
- Toisentytönäiti
Hei.
Sinulla on toivoa ja ennenpitkää kaikki kääntyy hyväksi, aina löytyy joku muu ratkaisu kuin itsemurha. Asioilla on tapana järjestyä ja pian huomaat että valoa löytyy tunnelin päästä. Aina on joku joka välittää sinusta vaikket nyt sitä nää tai huomaa. Älä epäröi pyytää apua. Sä saat apua kun vain pyydät. Tämä kuulostaa hölmöltä neuvolta, mutaa Voit vaikka mennä sairaalaan ja sanoa että mietit itsemurhaa, että tarvitset apua! Ja nopeasti.
Sanon tämän koska yritän toipua juuri täällä tyttäreni itsemurhayrityksestä.
Olen 14 vuotiaan tytön äiti.
Tyttäreni yritti itsemurhaa reilu viikko sitten ottamalla keskellä yötä kaikki lääkkeet mitä kaapeista löysi. Olimme onnekkaita ja saimme tytön hoitoon tarpeeksi nopeasti ja hän selvisi myrkytyksestä. 6 päivää meni sairaalassa toipuessa myrkytyksestä, toivoen parasta ja peläten pahinta. Nyt hän on suljetulla osastolla tarkkailussa. En pysty nukkumaan enkä rauhottumaan ellen jatkuvasti tiedä että hän on kunnossa.
Suru on valtava! Suru siitä että oma lapsi on niin surullinen ja haluaa kuolla niin kovasti että yritti riistää itseltään hengen. Itken joka päivä ja joka yö. Vaikka olimme onnekkaita nyt , pelkään että hän uusii tekonsa kun pääsee joskus osastolta avohoitoon. Sattuu enemmän kuin mikään muu maailmassa että omalla lapsella on niin paha olla. Tekisin mitä vaan että saisin pahan olon häneltä pois.
Pliis, kerro jollekin tutulle ajatuksistasi. Jos sinulla ei ole ketään kelle kertoa ja suinkin vain kykenet. Mene sairaalaan ja kerro aikeistasi. Saat ihan varmasti apua.
Sinusta välitetään ja sinua rakastetaan vaikka siltä ei nyt tuntuisi. Jos tuntuu ettei kukaan muu välitä, niin minä ainakin välitän!
- Vapaa
Tyttäreni teki itsemurhan reilu vuosi sitten. Huomiohakuinen, itsekäs ihminen, joka nautti saadessaan pitää läheisiään jännityksessä. Elämä on muuttunut paljon paremmaksi tekonsa jälkeen. Jos ihminen haluaa kuolla, hän kuolee - tekivät läheiset sitten mitä vaan.
- suoraapuhettavaan
No ainakin suoraan kirjoitat mitään häpeilemättä. Olen itsekin sitä mieltä,että jatkuvasti itsaria yrittävät ja sillä uhkaavat joutavat kuolla. Kaikkiin ei vaan tehoa mikään apu, ei läheisten, eikä ammatti-apu. Ja onhan se sairaallekin kärsimystä olla aina sairas. Olen itsekin yrittänyt aikanaan itsaria ja mietin usein vieläkin, jatkanko elämääni. Ja kaikkihan me kuollaan kuitenkin joskus. Jokainen saakoon itse päättää, koska täältä lähtee, jos niin haluaa. Niin minäkin.
- Lgjgdyhvjjj
Vapaa! Olet täysin,siis täysin sairas ihminen/vanhempi!!! Jos lapsesi halusi kuolla,olet ihan itse syyllinen siihen! Vai olet oikein vapaudunut nyt? En olekkaan koskaan lukennut näin kylmästä vanhemmasta. Olet inhottava!
- Vapaa
Et tunne keissiä; taidat vaan olla salaa kateellinen, kun olen päässyt asiasta yli?En pidä itseääni kylmänä enkä edes inhottavana enkä tytön ratkaisuun osallisena, eikä kukaan muukaan lähipiiristäni. Olisiko pitänyt jäädä rypemään asiaan, joka ei ole minun syytäni? Elämä on siihen ihan liian kallisarvoinen - riittää, että tyttöni veti omansa viemäriin.
- Anonyymi
Vapaa kirjoitti:
Et tunne keissiä; taidat vaan olla salaa kateellinen, kun olen päässyt asiasta yli?En pidä itseääni kylmänä enkä edes inhottavana enkä tytön ratkaisuun osallisena, eikä kukaan muukaan lähipiiristäni. Olisiko pitänyt jäädä rypemään asiaan, joka ei ole minun syytäni? Elämä on siihen ihan liian kallisarvoinen - riittää, että tyttöni veti omansa viemäriin.
Vitu vammane oot ihan helvetin itsekäs ei ihmekään että tyttäresi tappoi itsensä jos vanhempansa tuollaisia. Toivottavasti sä päädyt tappamaan itsesi vannon oot ihan helvetin sairas mun pää ei kestä tekis mieli itkeä tytön takia että synty tuollaisten vanhempien lapseksi. Kaikella vihalla tapa itsesi vitun läski vanha kääkkä
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 474463
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä944454Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille6124066Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap232997- 792611
Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1292163SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3422115Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.2042079Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?291705Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,661462