Lihavat lapset!

Isä ja ihmettelijä

Haluaisin ihan oikeasti kysyä teiltä vanhemmilta, jotka lihotatte llapsenne muutaman kysymyksen.

Miksette tee MITÄÄN???

Aiotteko tappaa lapsenne ja sairastuttaa heidät? Se nimittäin ennemmin tai myöhemmin on seuraus, jos ette viitsi laittaa lastenne syömätottumuksia kuriin?

Onko niin vaikeaa rajoittaa lasten syömistä? Kuka teidän ruokavalikoimistanne määrää, tekö vaiko lapset? Onko mahdotonta kielttää makseisten ja herkkujen syöminen?

Mitä te oikeasti AJATTELETTE?

87

3863

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ruoka-asiaa

      Meillä ei ole ollut vastaavaa ongelmaa,mutta joskus tuntuu,että lasten ruokailuihin ei vaan jotenkin välitetä puuttua.Itsellä on normaalipainoiset lapset,suurin osa jo aikuisia,mutta tietyt ruokasäännöt oli koko lapsuuden ajan.Taloudellisesti ei edes ollut varaa kaikkiin herkkuihin ja mäkkäriruokiin ja ranskalaisiin.
      Tavallista kotiruokaa,ei turhia ,ylimääräisiä välipaloja.Kun ruoka-aika tuli,kaikki istuivat pöytään ja syötiin sitä samaa ruokaa koko porukka.Hyvin harvoja oli ruuat,joita kohtaan jollakulla oli vastenmielisyyttä,sellaista ei ole pakko syödä,joka tökkii niin pahasti,ettei syominen onnistu.Sillä kerralla sitten vaikka salaattia ja voileipää vaan.
      Usein huomaa että vastuu syömisestä annetaan lapselle."No,kun ei se suostu syömään muuta kuin limua ja jäätelöä."Jos ruokailujen välillä napsaistaan hiukan sitä ja hiukan tätä,ei varmastikaan ruokalautaselta hupene mitään.
      Lastakin voi pikku hiljaa houkutella erilaisiin makuihin,oma esimerkki on kullan arvoinen.Jos itse nirsoillaan,onko ihme jos lapsi karttaa kaikkea muuta kuin sitä perussettiä.Ranskikset ja pari nakkia,kaikki muu tarjottava jää lautaselle.
      Tiedän myös tapauksia,joille lapsen tahto on laki.Haluan sipsiä,juu,kyllä tulee.Nyt onkin nälkä,haluan suklaavanukasta,joo,tulossa.
      Jos vanhemmat lähtisi kauppaostoksille asenteella,mikähän on sille lapselle hyväksi ,eikä asenteella,mitähän se nyt taas suostuisi syömään.
      Ja liikkumista lisää.Vanhemmat kanssa jälkikasvun kanssa reilulle ulkolenkille.Takaa hapekasta ilmaa ja kunnon yöunet.
      Niin,ja suurin osa vanhemmista varmaan ymmärtää lasten ruokailujen tärkeyden,ettei tästä tekstistä tulisi liian kärkevää.

      • tytyrä

        saa muuten aika saatanan köyhä olla jos ei mäkkiruokaan oo varaa.

    • Duke.of.America

      Ei se ole niin yksinkertaista. Minä olen yrittänyt saada lapset syömään kunnolla ja monipuolisesti ja kaksi vanhinta lastani pitävät tekemästäni ruuasta, mutta nuoremmille ei kelpaa kuin makaronit ja ketshup, ranskalaiset ja kokis. Ei ole helppoa opettaa lapsia syömään terveellisesti.

      • Pälä Pälä

        Kyllä lapsi jossakin vaiheessa syö, kun nälkä tulee. Rajanveto on vain aloitettava jo ihan pienestä. Heti ensimmäiset konstailut on kitkettävä pois. Lapsilla on ajoittain suorastaan ihmeellisä harhaluuloja sellaisiakin ruokien ainesosia kohtaan, joita he eivät ole ikinä edes maistaneet.

        Ruokien kanssa konstailu on lapsilla vallankäyttöä. Oikutteluun ei pidä suostua. Hyvä keino on esim. lopettaa TÄYSIN kaikkien herkkujenkin ostaminen siihen asti, että ruokailu sujuu. Tärkeää on johdonmukaisuus: jos ruoka ei kelpaa, muutakaan vlipalaa ei tipu.

        Lapsille maistuu aivan tavallinen kotiruoka, jos heitä ei pienestä asti totuta makeisiin valmisruokiin ja muihin vastaaviin.

        Idioottimaisin toimi, jonka olen nähnyt on se, kun ruokajuomana pöydässä on limsa!

      • tähän vastailen

        Miksi tarjolla sitten makaroni ja ketchup,ranskalaiset ja kokis?Jos lapseni ei söisi hyvin,ei vaihtoehtoihin missään muodossa annettaisi mainitsemiasi vaihtoehtoja.
        Tiedetään,lapsi on ruokailun suhteen konservatiivi,kaikki tuttu ja turvallinen käy.Siinä se onkin se haaste,millä opettaa uusia makuja.Ja tarjolla olevien vaihtoehtojen pitäisi kuitenkin olla lapselle terveellisiä.Tein ihan mielenkiinnosta työpaikallani pientä hiljaista tutkimusta ruokalassa.Suurin osa ihmisistä syö kaiken lautaseltaan,ei nypi eri ainesosia johonkin nurkkaan.Eräänä päivänä yksi nainen isoon ääneen valitti miten pahanmakuista ruoka olikaan.Melkein samaan hengenvetoon kauhisteli miten ronkeli on murkku poikansa,kuulemma niin monet ruuat on niin kovin ällöttäviä.Siis,olisiko tällä naisella peiliin katsomisen paikka?

      • Stm. Hakkarainen
        tähän vastailen kirjoitti:

        Miksi tarjolla sitten makaroni ja ketchup,ranskalaiset ja kokis?Jos lapseni ei söisi hyvin,ei vaihtoehtoihin missään muodossa annettaisi mainitsemiasi vaihtoehtoja.
        Tiedetään,lapsi on ruokailun suhteen konservatiivi,kaikki tuttu ja turvallinen käy.Siinä se onkin se haaste,millä opettaa uusia makuja.Ja tarjolla olevien vaihtoehtojen pitäisi kuitenkin olla lapselle terveellisiä.Tein ihan mielenkiinnosta työpaikallani pientä hiljaista tutkimusta ruokalassa.Suurin osa ihmisistä syö kaiken lautaseltaan,ei nypi eri ainesosia johonkin nurkkaan.Eräänä päivänä yksi nainen isoon ääneen valitti miten pahanmakuista ruoka olikaan.Melkein samaan hengenvetoon kauhisteli miten ronkeli on murkku poikansa,kuulemma niin monet ruuat on niin kovin ällöttäviä.Siis,olisiko tällä naisella peiliin katsomisen paikka?

        Yleensä lapsen ruokailutottumusten ongelmien taustalta löyty koti. Kun lapsikin lihoo aina vain lisää, syyllinen löytyy kotoa. Joku siellä kotona ei viitsi huolehtia lapsestaan niin paljon, että laittaisi tämän ruoka-asiat kuriin.

        Helppoahan se ei ole. Ihmisten aineenvaihdunta on erilainen ja toinen lihoo helpommin kuin toinen. Kaksi samankin perheen lasta voi olla rakenteeltaan tyystin erilaisia. Perheen ruokailutottumusten kuntoonlaitosta ei kuitenkaan vahinkoa koidu kenellekään! Siis, vaikka herkkuja vähemmän on tarjolla myös normaalipainoisille, he eivät siihen kuole.

        Aikuisetkin lihovat ja todella usein lihavilla vanhemmilla on lihavat lapsetkin. Eniten kuitenkin hämmästyttää se, kun vanhemmat ITSE ovat tiukalla dieetillä ja pudottavat painoaan, muutta antavat lastensa lihoa kaikessa rauhassa. Siinä sitä onkin vanhemmuutta kerrakseen!

      • Anorektikko?
        Pälä Pälä kirjoitti:

        Kyllä lapsi jossakin vaiheessa syö, kun nälkä tulee. Rajanveto on vain aloitettava jo ihan pienestä. Heti ensimmäiset konstailut on kitkettävä pois. Lapsilla on ajoittain suorastaan ihmeellisä harhaluuloja sellaisiakin ruokien ainesosia kohtaan, joita he eivät ole ikinä edes maistaneet.

        Ruokien kanssa konstailu on lapsilla vallankäyttöä. Oikutteluun ei pidä suostua. Hyvä keino on esim. lopettaa TÄYSIN kaikkien herkkujenkin ostaminen siihen asti, että ruokailu sujuu. Tärkeää on johdonmukaisuus: jos ruoka ei kelpaa, muutakaan vlipalaa ei tipu.

        Lapsille maistuu aivan tavallinen kotiruoka, jos heitä ei pienestä asti totuta makeisiin valmisruokiin ja muihin vastaaviin.

        Idioottimaisin toimi, jonka olen nähnyt on se, kun ruokajuomana pöydässä on limsa!

        Sellaiset vanhemmat, joilla on ollut huonosti syövä lapsi, ei missään tapauksessa allekirjoita tuota, että kyllä se syö, kun nälkä tulee.
        Kun omani oli toisella vuodella, lopetti hän syömiset kokonaan. Mikään ruoka ei kelvannut. Hän pystyi olemaan vaikka koko päivän syömättä. Lautaselta huoli vain ne lusikalliset, jotka veivät pois näläntunteen, eli pari-kolme, maitoa päälle ja KIITOS vaan, ei enempää. Yritin antaa välipaloja, mutta ei hän ole koskaan pitänyt makeasta. Eikä myöskään limsasta. Onneksi oli vitamannavelli, joka kelpasi. Sitä sitten tarjoilin päivittäin, mutta koskaan hän ei tullut pyytämään ruokaa. Ikinä ei ollut nälkä.
        Nytkin aikuisena ihmisenä hän voi syödä ensi kerran työstä kotiin tultuaan. Päivän mittaan juo kahvia.

        Kyllä hän ruuasta pitää, ei vain tarvitse sitä itse!

        Niin että aloittajalle: Ei aina vanhempien vika, jos ruokaa menee väärään tahtiin.

      • hernesoppaa
        tähän vastailen kirjoitti:

        Miksi tarjolla sitten makaroni ja ketchup,ranskalaiset ja kokis?Jos lapseni ei söisi hyvin,ei vaihtoehtoihin missään muodossa annettaisi mainitsemiasi vaihtoehtoja.
        Tiedetään,lapsi on ruokailun suhteen konservatiivi,kaikki tuttu ja turvallinen käy.Siinä se onkin se haaste,millä opettaa uusia makuja.Ja tarjolla olevien vaihtoehtojen pitäisi kuitenkin olla lapselle terveellisiä.Tein ihan mielenkiinnosta työpaikallani pientä hiljaista tutkimusta ruokalassa.Suurin osa ihmisistä syö kaiken lautaseltaan,ei nypi eri ainesosia johonkin nurkkaan.Eräänä päivänä yksi nainen isoon ääneen valitti miten pahanmakuista ruoka olikaan.Melkein samaan hengenvetoon kauhisteli miten ronkeli on murkku poikansa,kuulemma niin monet ruuat on niin kovin ällöttäviä.Siis,olisiko tällä naisella peiliin katsomisen paikka?

        "Tiedetään,lapsi on ruokailun suhteen konservatiivi,kaikki tuttu ja turvallinen käy."

        Ja jos pienestä pitäen tarjotaan säännöllisinä ruoka-aikoina monipuolista kotiruokaa, niin silloinhan se on juurikin se tuttu ja turvallinen vaihtoehto.
        Monet ihmettelee kun meidän vajaa 3v syö mielellään salaatteja yms. Minä ihmettelen miksei kaikki samanikäiset niitä osaa syödä?

        Innolla odottelen milloin päiväkodista tarttuu isommilta sanavarastoon se yök, en syö....

      • lovetti
        hernesoppaa kirjoitti:

        "Tiedetään,lapsi on ruokailun suhteen konservatiivi,kaikki tuttu ja turvallinen käy."

        Ja jos pienestä pitäen tarjotaan säännöllisinä ruoka-aikoina monipuolista kotiruokaa, niin silloinhan se on juurikin se tuttu ja turvallinen vaihtoehto.
        Monet ihmettelee kun meidän vajaa 3v syö mielellään salaatteja yms. Minä ihmettelen miksei kaikki samanikäiset niitä osaa syödä?

        Innolla odottelen milloin päiväkodista tarttuu isommilta sanavarastoon se yök, en syö....

        Tähän väliin,on tuo tullut nyt teini-iän johdossa hyvään käyttöön tuo "yök,en syö!" siis,ei ruuan kanssa mutta hypättäköön vähän aiheen sivuun,kun joku haastaa vetämään jotain aineita(siskolle kiitosta että pienenä rämpytti Raptoria koko ajan),eli ei se ole turhaa vaikka yleensä täysin turha lausahdus....

      • Syypäät?

        Miten lapsesi aloittivat makaroonin ja kokiksen? Kai he jossakin sitä saivat niin usein, että muut ruuat jäivät taka-alalle.
        Ei kai kotona sentään, siellähän syödään niin terveellisesti.

      • Hohhoijjjaa....

        Kyllä se nälkä tulee jossain vaiheessa. Vanhemmat päättävät mitä kaupasta ostetaan.
        Älytöntä.
        Kyllähän nuo meilläkin hakisivat mieluummin vaikka keksejä kaapista, mutta niitä ei tule, varsinkaan ennen ruokaa, eikä muutenkaan joka päivä. Jos ruoka ei maistu, niin sitten ollaan syömättä seuraavaan ruokaan asti, tai syödään sillä seuraavalla ruoalla se syömättä jätetty annos.
        Hyvin yksinkertaista...

      • paala34

        Ja höpö höpö, kyllä se on omasta viitseliäisyydestä kiinni!!!

      • ökjgpugj

        tyhmä, siis SINÄ kun yrität syyttää lastasi siitä että SINÄ syötät hänelle ranskalaisia ja kokista. ei se lapsi nälkään kuole niin kauan kun on ruokaa tarjolla. kyllä esim jauhelihakeitto maistuu kun on pari päivää syömättä

      • kuggugi
        Anorektikko? kirjoitti:

        Sellaiset vanhemmat, joilla on ollut huonosti syövä lapsi, ei missään tapauksessa allekirjoita tuota, että kyllä se syö, kun nälkä tulee.
        Kun omani oli toisella vuodella, lopetti hän syömiset kokonaan. Mikään ruoka ei kelvannut. Hän pystyi olemaan vaikka koko päivän syömättä. Lautaselta huoli vain ne lusikalliset, jotka veivät pois näläntunteen, eli pari-kolme, maitoa päälle ja KIITOS vaan, ei enempää. Yritin antaa välipaloja, mutta ei hän ole koskaan pitänyt makeasta. Eikä myöskään limsasta. Onneksi oli vitamannavelli, joka kelpasi. Sitä sitten tarjoilin päivittäin, mutta koskaan hän ei tullut pyytämään ruokaa. Ikinä ei ollut nälkä.
        Nytkin aikuisena ihmisenä hän voi syödä ensi kerran työstä kotiin tultuaan. Päivän mittaan juo kahvia.

        Kyllä hän ruuasta pitää, ei vain tarvitse sitä itse!

        Niin että aloittajalle: Ei aina vanhempien vika, jos ruokaa menee väärään tahtiin.

        ei varmaan ollu nälkä kun söi sitä vitamanvelliä. ihan vaan konkarille tiedoksi että laspilla on täysin normaalia olla erittäin huonoja kausia syömisessä kasvuiässä. (vitamavelliä=kahvia) saa siitä tarvittavan energian kun ei ole tottunut syömään monipuolisesti ja terveellisesti....

      • Anorektikko?
        kuggugi kirjoitti:

        ei varmaan ollu nälkä kun söi sitä vitamanvelliä. ihan vaan konkarille tiedoksi että laspilla on täysin normaalia olla erittäin huonoja kausia syömisessä kasvuiässä. (vitamavelliä=kahvia) saa siitä tarvittavan energian kun ei ole tottunut syömään monipuolisesti ja terveellisesti....

        Mitä tarkoitat? Olisiko pitänyt jättää pois ainoa ruoka, jota lapsi halusi syödä?
        Mikä on mielestäsi "huono kausi" syömisessä?
        6-7 vuotta? Vai enemmän.

      • Oppia ikävä kaikki
        Hohhoijjjaa.... kirjoitti:

        Kyllä se nälkä tulee jossain vaiheessa. Vanhemmat päättävät mitä kaupasta ostetaan.
        Älytöntä.
        Kyllähän nuo meilläkin hakisivat mieluummin vaikka keksejä kaapista, mutta niitä ei tule, varsinkaan ennen ruokaa, eikä muutenkaan joka päivä. Jos ruoka ei maistu, niin sitten ollaan syömättä seuraavaan ruokaan asti, tai syödään sillä seuraavalla ruoalla se syömättä jätetty annos.
        Hyvin yksinkertaista...

        Paras tapa vieroittaa lapsi ruuasta on tarjota hänelle se syömättä jäänyt annos seuraavalla aterialla.
        Hyvin yksinkertaista.

        Oppiipa luonnpostaan sanomaan YÖK.

      • 4 lapsen isä
        Anorektikko? kirjoitti:

        Sellaiset vanhemmat, joilla on ollut huonosti syövä lapsi, ei missään tapauksessa allekirjoita tuota, että kyllä se syö, kun nälkä tulee.
        Kun omani oli toisella vuodella, lopetti hän syömiset kokonaan. Mikään ruoka ei kelvannut. Hän pystyi olemaan vaikka koko päivän syömättä. Lautaselta huoli vain ne lusikalliset, jotka veivät pois näläntunteen, eli pari-kolme, maitoa päälle ja KIITOS vaan, ei enempää. Yritin antaa välipaloja, mutta ei hän ole koskaan pitänyt makeasta. Eikä myöskään limsasta. Onneksi oli vitamannavelli, joka kelpasi. Sitä sitten tarjoilin päivittäin, mutta koskaan hän ei tullut pyytämään ruokaa. Ikinä ei ollut nälkä.
        Nytkin aikuisena ihmisenä hän voi syödä ensi kerran työstä kotiin tultuaan. Päivän mittaan juo kahvia.

        Kyllä hän ruuasta pitää, ei vain tarvitse sitä itse!

        Niin että aloittajalle: Ei aina vanhempien vika, jos ruokaa menee väärään tahtiin.

        Haaahhahah.....siis ei syönyt ihan kokonaiseen päivään!?!? Luulit jo että kuolee nälkään?

        Alan kyllä olla samaa mieltä sen kanssa joka mainitsi tänään että vanhemmat täytyy laittaa kasvatuskouluun. Sen verran avutonta tuntuu porukat nykyään olevan.

    • Ei ole niin helppoa

      Meidän lasten koulussa kouluruokailu on jo pian klo 10 jälkeen. Eli Lapset syövät aamupalan kotona, tietenkin koska iltapalasta on jo 12 h! Ja pian aamupalan jälkeen on koulussa lounas. Välipala on syötävä kotona, koska lounaasta on jo aikaa. Ja sitten tuleekin jo päivällinen ja sen jälkeen iltapala.

      Kautta aikojen on toitotettu aamupalan tärkeyttä, ja että aamupalankin pitää olla runsas ja ravitseva. Nyt koulussa lounas tulee kuitenkin aivan liian pian aamupalan jälkeen. Vielä kun kouluruokaakin kehutaan ja sitä kannustetaan syömään, tulee lasten syötyä LIIKAA jo ennen kuin kello 10.30.

      On todella vaikea perustella esiteinille, miksi pitäisi syödä "vain vähän" aamupalaa jos lapsella on karmiva nälkä, ja aamupalan tärkeyttä on korostettu (jopa koulussa!). Koulussa ruokamääriä taas ei tarkkaile kukaan, joten lapsi voi syödä koulussa mielin määrin tavallista ruokaa.

      Ja on aivan varma, että tavallisesta ruuastakin tulee ylipainoa, kun sitä syö enemmän kuin kuluttaa. Toisaalta on vaikea lisätä liikuntaa jalkapalloa harrastavalle lapselle, kun jokaiselle päivälle riittää jo toimintaa, ulkoilua ja liikuntaa.

      Todisteena liian aikaisen kouluruokailun haitasta on se, että lapsen paino putoaa aina kesän aikana. Eli paino putoaa silloin, kun kodin ruokailurytmi ja tarjottava ruoka on lapsen kulutukselle sopivaa... Liikuntaakaan ei kesällä tule enempää, koska jalkapallossakin on kesätauko...

      Lisähankaluutta lapsen painonhallintaan tuovat sisarukset, joilla ei ole ongelmia painon (tai suuren ruokahalun) kanssa. On raastavaa (mutta tietenkin pakollista!) rajoittaa ruuan määrää yhdeltä lapselta, kun hoikat sisarukset saisivat syödä pöydästä niin paljon kun haluavat...

    • Ongelmapaino

      Lapsenlapsi oli pienestä asti ylipainoinen.
      Ruoka kyllä hänelle maistuikin, mutta hoikat vanhemmat yrittivät kaikin keinoin pitää lapsensa pyöreyttä kurissa. Mutta kun hän vain pulskistui! Mitään sairautta ei ole löydetty.
      Kävivät terapeutillakin, joka antoi ohjeet ruokailuun. Lapsen äiti piti kirjaa kaikesta. Terapeuttikin sanoi, ettei mitään vikaa ruokavaliossa. Ei välipaloja, ei tyydytettyä rasvaa, ei liiaksi hiiliphydr. jne. Lapsi on nyt 20 v. ja on jatkuvasti dieetillä. Hän tarkkailee tietenkin nyt itse suupalojaan, on miltei kokonaan siirtynyt kasvisruokaan, urheilee jne. Hän on kookkaampi kuin äitinsä ja serkkunsa. Hänelle oli lapsena vaikea löytää sopivia vaatteita. Nyt sentään on valinnanvaraa aikuisiässä.

      Toiset vain käyttävät kaiken ravinnon. Sääli, kun ajattelee, että hän joutuu laskemaan kalorinsa koko ikänsä.
      Ankara ruokavalio rajoittaa elämää monin tavoin. Se estää mm. osallistumasta moniin tilaisuuksiin, koska aina ei todellakaan jaksa sanoa, ettei tämä tai tuo ruoka käy. Nyt on onneksi niin paljon allergioita, että niihin vetoamalla voi ilman silmätikuksi joutumista pitää dieetistä kiinni.

      • Niinpä niin...

        Ihmisillä on erilaisia aineenvaihduntoja ja aina löytyy myöskin näitä ihmetyyppejä, jotka eivät mitään syö.

        Totuus on kuitenkin se, että SUURIN OSA lihavista lapsista lihoo vanhempien höälmöyden tähden. Marginaalitapaukset ovat vain marginaalitapauksia.

      • elä ja anna toistenk
        Niinpä niin... kirjoitti:

        Ihmisillä on erilaisia aineenvaihduntoja ja aina löytyy myöskin näitä ihmetyyppejä, jotka eivät mitään syö.

        Totuus on kuitenkin se, että SUURIN OSA lihavista lapsista lihoo vanhempien höälmöyden tähden. Marginaalitapaukset ovat vain marginaalitapauksia.

        Lapsemme ovat hoikkia ja syövät kyllä paljon kaloreita. Aineenvaihdunta on nopea ja liikumme paljon. Sama juttu minulla ja miehelläni. Joskus olen törmännyt myös lapsiin , jotka eivät paljon syö ja ovat lihavia. Elimistö sopeutuu alhaisempaan energiatasoon näin. Ehkä kannattaa vain huolehtia omasta perheestään jos sinulla sellainen on :)

      • Asia on näin!
        elä ja anna toistenk kirjoitti:

        Lapsemme ovat hoikkia ja syövät kyllä paljon kaloreita. Aineenvaihdunta on nopea ja liikumme paljon. Sama juttu minulla ja miehelläni. Joskus olen törmännyt myös lapsiin , jotka eivät paljon syö ja ovat lihavia. Elimistö sopeutuu alhaisempaan energiatasoon näin. Ehkä kannattaa vain huolehtia omasta perheestään jos sinulla sellainen on :)

        Lasten lihominen oikeasti on ongelma. Se on sitä monin tavoin, mutta varsinkin lasten itsensä kannalta. Terveydenhuollon ammattilaisetkin pitävät asiaa pulmallisena.

        Vanhemmat on jollakin tavoin herätettävä reagoimaan tilanteeseen. Suorat sanat eivät tehoa, koska nykypäivän suomalainen ei enää kestä tosiasioita. Kaikki pitää aina vain muotoilla kauniisti, jottei kenellekään tule paha mieli.

        Tilanne ei ole enää normaali siinä vaiheessa, kun alle 150-senttiset koululaiset painavat 70-80 kiloa. Jos edes yksi vanhempi lukee näitä keskusteluja ja havahtuu niiden seurauksena jotakin tekemään, tästä on ollut hyötyä.

        Tämä aihe ei ole ainakaan vähemmän hyödyllinen kuin muut tämän osion otsikot.

      • meriliinukka
        Asia on näin! kirjoitti:

        Lasten lihominen oikeasti on ongelma. Se on sitä monin tavoin, mutta varsinkin lasten itsensä kannalta. Terveydenhuollon ammattilaisetkin pitävät asiaa pulmallisena.

        Vanhemmat on jollakin tavoin herätettävä reagoimaan tilanteeseen. Suorat sanat eivät tehoa, koska nykypäivän suomalainen ei enää kestä tosiasioita. Kaikki pitää aina vain muotoilla kauniisti, jottei kenellekään tule paha mieli.

        Tilanne ei ole enää normaali siinä vaiheessa, kun alle 150-senttiset koululaiset painavat 70-80 kiloa. Jos edes yksi vanhempi lukee näitä keskusteluja ja havahtuu niiden seurauksena jotakin tekemään, tästä on ollut hyötyä.

        Tämä aihe ei ole ainakaan vähemmän hyödyllinen kuin muut tämän osion otsikot.

        aihe, mutta mitä ihmeen hyötyä on haukkumisesta ja syyllistämisestä? Tässä on sama asia kuin muutenkin, että ne ovat kaikkein viisaimpia, jotka eivät ole itse joutuneet tekemisiin lapsensa paino-ongelmien suhteen.

        Itse kuulun niihin äiteihin, joka valitti lääkäreille lapsensa syömättömyyttä varmasti hänen 7 ensimmäistä elinvuottaan - tuloksetta. Ainut vastaus oli vain, että asiaan ei pidä kiinnittää liikaa huomiota, ei pidä painostaa syömään ja "voi, voi kun ne lapset jaksavat oikutella syömisen suhteen, antaa paastota välillä kun ruoka ei maistu." Lapsi oli noin 4 v, kun aloin kysyä lääkäreiltä, että kuinka monta päivää sen ikäinen saa paastota, että se ei vielä ole vaarallista. Ei osattu vasta. Kaikkein merkillisintä on, että lapsen paino on aina pysynyt ihannelukemissa...

        Ystäväpariskunnan kolmesta lapsesta yhdellä on sitten taas ylipaino-ongelma. Ruokahalu on niin mahtava, että äiti on valittanut jo vuosia, että lukkojen taakseko pitäisi ruuat laittaa kun lapsi syö kaiken ruuan, mitä näkee. Poika on nyt 15 v ja ylipainoinen, vaikka ei mitään herkkuja syö sen enempää tai liiku sen vähempää kuin muukaan perhe. Niin että tällaista tämä on, yksi on yhdenlainen ja toinen toisenlainen. Ei vanhempien haukkumisella ja syyllistämisellä näissä asioissa pitkälle päästä. Uskoisin pieneksi marginaaliryhmäksi ne vanhemmat, jotka tosiaan ovat välinpitämättömiä lapsensa ruokailun suhteen. Yleensä asia kääntyy helposti koko perheen ongelmaksi, jos asiasta tehdään mieletön numero ja lapsen jokainen suupala lasketaan ja vahditaan kuin haukka.

      • Asia on näin!
        meriliinukka kirjoitti:

        aihe, mutta mitä ihmeen hyötyä on haukkumisesta ja syyllistämisestä? Tässä on sama asia kuin muutenkin, että ne ovat kaikkein viisaimpia, jotka eivät ole itse joutuneet tekemisiin lapsensa paino-ongelmien suhteen.

        Itse kuulun niihin äiteihin, joka valitti lääkäreille lapsensa syömättömyyttä varmasti hänen 7 ensimmäistä elinvuottaan - tuloksetta. Ainut vastaus oli vain, että asiaan ei pidä kiinnittää liikaa huomiota, ei pidä painostaa syömään ja "voi, voi kun ne lapset jaksavat oikutella syömisen suhteen, antaa paastota välillä kun ruoka ei maistu." Lapsi oli noin 4 v, kun aloin kysyä lääkäreiltä, että kuinka monta päivää sen ikäinen saa paastota, että se ei vielä ole vaarallista. Ei osattu vasta. Kaikkein merkillisintä on, että lapsen paino on aina pysynyt ihannelukemissa...

        Ystäväpariskunnan kolmesta lapsesta yhdellä on sitten taas ylipaino-ongelma. Ruokahalu on niin mahtava, että äiti on valittanut jo vuosia, että lukkojen taakseko pitäisi ruuat laittaa kun lapsi syö kaiken ruuan, mitä näkee. Poika on nyt 15 v ja ylipainoinen, vaikka ei mitään herkkuja syö sen enempää tai liiku sen vähempää kuin muukaan perhe. Niin että tällaista tämä on, yksi on yhdenlainen ja toinen toisenlainen. Ei vanhempien haukkumisella ja syyllistämisellä näissä asioissa pitkälle päästä. Uskoisin pieneksi marginaaliryhmäksi ne vanhemmat, jotka tosiaan ovat välinpitämättömiä lapsensa ruokailun suhteen. Yleensä asia kääntyy helposti koko perheen ongelmaksi, jos asiasta tehdään mieletön numero ja lapsen jokainen suupala lasketaan ja vahditaan kuin haukka.

        Jos näitä perusteluja uskoisi, JOKAINEN suomalainen vaikuttaisi jotenkin erikoistapaukselta, joka joko lihoo vaikkei mitään syö tai pärjää syömättäkin!

        Tämähän ei totta ole. Totta kai on olemassa erikoistapauksia, joilla on ongelmia aineenvaihduntansa tai sairauksien kanssa. Suuri enemmistö ylipainoisista lapsista sen kummemmin kuin aikuisistakaan ei voi kuitenkaan näiden perustelujen taakse vetäytyä. Syyt lihomiseen ja ylipainon pahaan lisääntymisen löytyvät kuitenkin puhtaasti näistä perinteisistä syistä: liikaa makeaa ja liian vähän liikuntaa. Kaikki muut perustelut lasten lihomiselle ovat suurimmalta osin keksittyjä. Sehän on tietenkin inhimillistä; ei kukaan omia vääriä valintojaan halua myöntää.

        Ihmiset eivät ehkä välttämättä ole suoranaisesti välinpitämättömiä lastensa ruokailun suhteen. He vain eivät jostakin syystä jaksa kiinnittää asiaan huomiota tavalla, joka olisi tarpeellinen. Perheessä on aika usein muillakin ylipaino-ongelmia. Lapsen kasvatus on saatettu varsinkin maaseudulla ulkoistaa isovanhemmille. Isovanhemmat ovat valitettavasti usein valmiita lellimään lastenlapsiaan kaikilla mahdollisilla herkuilla ja kuin ikäihmisillä itselläänkin usein on paino-ongelmia, lapsen pyöreys nähdään jopa mukavana ja kaikin puolin normaalina asiana.

        Oma lukunsa on ihmisten uusavuttomuus. Ruokaa ei kertakaikkiaan vain enää tehdä itse kuin vain pakon edessä ja lasten välipala kotiin tultua saattaa olla esim. valmispizza tai -hampurilainen. Ruokailurytmi on monissa perheissä äärimmäisen epäsäännöllinen ja ilta-ateria venyy myöhäiseen.

        Suurin pulma on kuitenkin se, että todella moni lapsi syö jotakin koko ajan. Erilaisia välipaloja napostellaan tietokoneen, konsolipelin tai TV:n ääressä istuttaessa ja harva tulee ajatelleeksi, mikä hirvittävä määrä sokeria esim. 1,5 litran limsapullossa on. Lapset ja nuoret pyörivät myös kaupoissa koulun jälkeen: karkkiostoksilla, totta kai!

        Tämän lisäksi osa vanhemmistakin on mennyt mukaan loputtomaan urputukseen kouluruuasta. Kun se ei ole riittävän "hyvää", teinille annetaan rahaa, jotta hän voi ostaa sitä "hyvää" ruokaa: hampurilaisia, pizzaa, välipalapatukoita jne. Ja taaskaan kenenkään mieleen ei tule pohtia sitä energiamäärää, joka näistä "hyvistä" vaihtoehdoista tulee!

        Jos lapsi lihoo, asiasta on tultavakin ongelma! Perheen on tajuttava, että jotakin on tehtävä. Eivät hyssyttely ja hurskaat toiveet siitä, että jokin ihme tapahtuu, tilannetta korjaa. Tosiasioiden sanominen ääneen ei ole haukkumista eikä syyllistämistä. Totta kai ihmiset mieltävät negattiiviseksi sen, jos omia toimia ja niiden seurauksia joutuu uudelleenarvioimaan. Helpompaa on reagoida vaikkapa raivolla ja selittää, että muut vain haukkuvat.

        Lihomisen ehkäisyyn ei ihmeitä vaadita. Tavallinen maalaisjärki riittää. Ihan ensimmäinen askel voisi olla se, että vanhemmat seurailevat perusteellisesti sitä, mitä lapsi suuhunsa pistää. Harva vanhempi nimittäin välttämättä tietää sitä oikeasti. Kouluikäisillä lapsillakin on usein omaa rahaa ja ostoskorista voi kaikenlaista löytyä. Niistä pienistä välipaloista voikin kertyä yhtäkkiä iso välipala!

      • mene terapiaan
        Asia on näin! kirjoitti:

        Jos näitä perusteluja uskoisi, JOKAINEN suomalainen vaikuttaisi jotenkin erikoistapaukselta, joka joko lihoo vaikkei mitään syö tai pärjää syömättäkin!

        Tämähän ei totta ole. Totta kai on olemassa erikoistapauksia, joilla on ongelmia aineenvaihduntansa tai sairauksien kanssa. Suuri enemmistö ylipainoisista lapsista sen kummemmin kuin aikuisistakaan ei voi kuitenkaan näiden perustelujen taakse vetäytyä. Syyt lihomiseen ja ylipainon pahaan lisääntymisen löytyvät kuitenkin puhtaasti näistä perinteisistä syistä: liikaa makeaa ja liian vähän liikuntaa. Kaikki muut perustelut lasten lihomiselle ovat suurimmalta osin keksittyjä. Sehän on tietenkin inhimillistä; ei kukaan omia vääriä valintojaan halua myöntää.

        Ihmiset eivät ehkä välttämättä ole suoranaisesti välinpitämättömiä lastensa ruokailun suhteen. He vain eivät jostakin syystä jaksa kiinnittää asiaan huomiota tavalla, joka olisi tarpeellinen. Perheessä on aika usein muillakin ylipaino-ongelmia. Lapsen kasvatus on saatettu varsinkin maaseudulla ulkoistaa isovanhemmille. Isovanhemmat ovat valitettavasti usein valmiita lellimään lastenlapsiaan kaikilla mahdollisilla herkuilla ja kuin ikäihmisillä itselläänkin usein on paino-ongelmia, lapsen pyöreys nähdään jopa mukavana ja kaikin puolin normaalina asiana.

        Oma lukunsa on ihmisten uusavuttomuus. Ruokaa ei kertakaikkiaan vain enää tehdä itse kuin vain pakon edessä ja lasten välipala kotiin tultua saattaa olla esim. valmispizza tai -hampurilainen. Ruokailurytmi on monissa perheissä äärimmäisen epäsäännöllinen ja ilta-ateria venyy myöhäiseen.

        Suurin pulma on kuitenkin se, että todella moni lapsi syö jotakin koko ajan. Erilaisia välipaloja napostellaan tietokoneen, konsolipelin tai TV:n ääressä istuttaessa ja harva tulee ajatelleeksi, mikä hirvittävä määrä sokeria esim. 1,5 litran limsapullossa on. Lapset ja nuoret pyörivät myös kaupoissa koulun jälkeen: karkkiostoksilla, totta kai!

        Tämän lisäksi osa vanhemmistakin on mennyt mukaan loputtomaan urputukseen kouluruuasta. Kun se ei ole riittävän "hyvää", teinille annetaan rahaa, jotta hän voi ostaa sitä "hyvää" ruokaa: hampurilaisia, pizzaa, välipalapatukoita jne. Ja taaskaan kenenkään mieleen ei tule pohtia sitä energiamäärää, joka näistä "hyvistä" vaihtoehdoista tulee!

        Jos lapsi lihoo, asiasta on tultavakin ongelma! Perheen on tajuttava, että jotakin on tehtävä. Eivät hyssyttely ja hurskaat toiveet siitä, että jokin ihme tapahtuu, tilannetta korjaa. Tosiasioiden sanominen ääneen ei ole haukkumista eikä syyllistämistä. Totta kai ihmiset mieltävät negattiiviseksi sen, jos omia toimia ja niiden seurauksia joutuu uudelleenarvioimaan. Helpompaa on reagoida vaikkapa raivolla ja selittää, että muut vain haukkuvat.

        Lihomisen ehkäisyyn ei ihmeitä vaadita. Tavallinen maalaisjärki riittää. Ihan ensimmäinen askel voisi olla se, että vanhemmat seurailevat perusteellisesti sitä, mitä lapsi suuhunsa pistää. Harva vanhempi nimittäin välttämättä tietää sitä oikeasti. Kouluikäisillä lapsillakin on usein omaa rahaa ja ostoskorista voi kaikenlaista löytyä. Niistä pienistä välipaloista voikin kertyä yhtäkkiä iso välipala!

        että sulla on ongelmat! Etkö mitään parempaa keksi kuin kytätä toisten painoa? Pistähän ihan vaisusti vain omat asiasi järjestykseen ja mieti, MIKÄ sinua todellisuudessa niin valtavasti toisissa ihmisissä ärsyttää. Ylipaino se ei voi olla, vaan kyse on jostain muusta. Mene terapiaan ja hanki kaikella tavalla itsellesi muita parempia kohteita energiasi purkamiseen. Vai etkö ole vähään aikaan löytänyt läheltäsi mitään pahempia vikoja ihmisistä kuin heidän painonsa?

        Itse et varmasti ole kovin monta lasta aikuiseksi kasvattanut, siitä voi joka lukija olla sata prosenttisen varma. Jos et mitenkään muuten saa teini-ikäisesi kanssa välejä lopullisesti kiristymään, niin ryhdy heidän pulla-, karkki-, salaatti- ja joka saatanan välipalapoliisikseen! Hulluksi sinua luulevat siinä vaiheessa niin omat kakarasi kuin kakaroiden kaveritkin. Kasvata nyt ensin muutama tenava aikuiseksi, niin kyllä tuo hullu uho siitä tasoittuu vähitellen.

      • lisäys
        Asia on näin! kirjoitti:

        Jos näitä perusteluja uskoisi, JOKAINEN suomalainen vaikuttaisi jotenkin erikoistapaukselta, joka joko lihoo vaikkei mitään syö tai pärjää syömättäkin!

        Tämähän ei totta ole. Totta kai on olemassa erikoistapauksia, joilla on ongelmia aineenvaihduntansa tai sairauksien kanssa. Suuri enemmistö ylipainoisista lapsista sen kummemmin kuin aikuisistakaan ei voi kuitenkaan näiden perustelujen taakse vetäytyä. Syyt lihomiseen ja ylipainon pahaan lisääntymisen löytyvät kuitenkin puhtaasti näistä perinteisistä syistä: liikaa makeaa ja liian vähän liikuntaa. Kaikki muut perustelut lasten lihomiselle ovat suurimmalta osin keksittyjä. Sehän on tietenkin inhimillistä; ei kukaan omia vääriä valintojaan halua myöntää.

        Ihmiset eivät ehkä välttämättä ole suoranaisesti välinpitämättömiä lastensa ruokailun suhteen. He vain eivät jostakin syystä jaksa kiinnittää asiaan huomiota tavalla, joka olisi tarpeellinen. Perheessä on aika usein muillakin ylipaino-ongelmia. Lapsen kasvatus on saatettu varsinkin maaseudulla ulkoistaa isovanhemmille. Isovanhemmat ovat valitettavasti usein valmiita lellimään lastenlapsiaan kaikilla mahdollisilla herkuilla ja kuin ikäihmisillä itselläänkin usein on paino-ongelmia, lapsen pyöreys nähdään jopa mukavana ja kaikin puolin normaalina asiana.

        Oma lukunsa on ihmisten uusavuttomuus. Ruokaa ei kertakaikkiaan vain enää tehdä itse kuin vain pakon edessä ja lasten välipala kotiin tultua saattaa olla esim. valmispizza tai -hampurilainen. Ruokailurytmi on monissa perheissä äärimmäisen epäsäännöllinen ja ilta-ateria venyy myöhäiseen.

        Suurin pulma on kuitenkin se, että todella moni lapsi syö jotakin koko ajan. Erilaisia välipaloja napostellaan tietokoneen, konsolipelin tai TV:n ääressä istuttaessa ja harva tulee ajatelleeksi, mikä hirvittävä määrä sokeria esim. 1,5 litran limsapullossa on. Lapset ja nuoret pyörivät myös kaupoissa koulun jälkeen: karkkiostoksilla, totta kai!

        Tämän lisäksi osa vanhemmistakin on mennyt mukaan loputtomaan urputukseen kouluruuasta. Kun se ei ole riittävän "hyvää", teinille annetaan rahaa, jotta hän voi ostaa sitä "hyvää" ruokaa: hampurilaisia, pizzaa, välipalapatukoita jne. Ja taaskaan kenenkään mieleen ei tule pohtia sitä energiamäärää, joka näistä "hyvistä" vaihtoehdoista tulee!

        Jos lapsi lihoo, asiasta on tultavakin ongelma! Perheen on tajuttava, että jotakin on tehtävä. Eivät hyssyttely ja hurskaat toiveet siitä, että jokin ihme tapahtuu, tilannetta korjaa. Tosiasioiden sanominen ääneen ei ole haukkumista eikä syyllistämistä. Totta kai ihmiset mieltävät negattiiviseksi sen, jos omia toimia ja niiden seurauksia joutuu uudelleenarvioimaan. Helpompaa on reagoida vaikkapa raivolla ja selittää, että muut vain haukkuvat.

        Lihomisen ehkäisyyn ei ihmeitä vaadita. Tavallinen maalaisjärki riittää. Ihan ensimmäinen askel voisi olla se, että vanhemmat seurailevat perusteellisesti sitä, mitä lapsi suuhunsa pistää. Harva vanhempi nimittäin välttämättä tietää sitä oikeasti. Kouluikäisillä lapsillakin on usein omaa rahaa ja ostoskorista voi kaikenlaista löytyä. Niistä pienistä välipaloista voikin kertyä yhtäkkiä iso välipala!

        mainita vielä, että olen äiti, jolla on NORMAALIpainoiset lapset. Kyllä teitä hulluja on joka lähtöön, ei voi muuta sanoa.

      • kuitenkin
        mene terapiaan kirjoitti:

        että sulla on ongelmat! Etkö mitään parempaa keksi kuin kytätä toisten painoa? Pistähän ihan vaisusti vain omat asiasi järjestykseen ja mieti, MIKÄ sinua todellisuudessa niin valtavasti toisissa ihmisissä ärsyttää. Ylipaino se ei voi olla, vaan kyse on jostain muusta. Mene terapiaan ja hanki kaikella tavalla itsellesi muita parempia kohteita energiasi purkamiseen. Vai etkö ole vähään aikaan löytänyt läheltäsi mitään pahempia vikoja ihmisistä kuin heidän painonsa?

        Itse et varmasti ole kovin monta lasta aikuiseksi kasvattanut, siitä voi joka lukija olla sata prosenttisen varma. Jos et mitenkään muuten saa teini-ikäisesi kanssa välejä lopullisesti kiristymään, niin ryhdy heidän pulla-, karkki-, salaatti- ja joka saatanan välipalapoliisikseen! Hulluksi sinua luulevat siinä vaiheessa niin omat kakarasi kuin kakaroiden kaveritkin. Kasvata nyt ensin muutama tenava aikuiseksi, niin kyllä tuo hullu uho siitä tasoittuu vähitellen.

        Tosiasia kuitenkin on se,että jo nuorissa ja lapsissa on paljon enemmän ylipainoisia kuin ennen.Ei se ole mikään mielipideasia vaan ihan faktaa.Ja vaikka täällä "hiukan" kärkevästi kommentoidaankin,asia on varmasti huomion arvoinen.Kai me kaikki ollaan kuitenkin sitä mieltä,että lasten terveys on tärkeä asia ja siihen ylipainolla ja vääränlaisilla ruokailutottumuksilla on ehkä koko eliniän vaikuttava negatiivinen merkitys.
        Varmaankin on tilanteita joissa on hankaluuksia pysyä normaalipainossa,mutta en ymmärrä kyllä sitäkään jos ei tätä normaalipainoasiaa pidetä tärkeänä.
        Mielestäni on panostus lapsen tulevaisuuteen ja terveyteen jos edes yritetään opettaa oikeanlaiset ruokailutottumukset ja kiinnittää huomiota normaaliin painoon ja riittävään liikuntaan ja lepoon.

      • tottahan toki
        kuitenkin kirjoitti:

        Tosiasia kuitenkin on se,että jo nuorissa ja lapsissa on paljon enemmän ylipainoisia kuin ennen.Ei se ole mikään mielipideasia vaan ihan faktaa.Ja vaikka täällä "hiukan" kärkevästi kommentoidaankin,asia on varmasti huomion arvoinen.Kai me kaikki ollaan kuitenkin sitä mieltä,että lasten terveys on tärkeä asia ja siihen ylipainolla ja vääränlaisilla ruokailutottumuksilla on ehkä koko eliniän vaikuttava negatiivinen merkitys.
        Varmaankin on tilanteita joissa on hankaluuksia pysyä normaalipainossa,mutta en ymmärrä kyllä sitäkään jos ei tätä normaalipainoasiaa pidetä tärkeänä.
        Mielestäni on panostus lapsen tulevaisuuteen ja terveyteen jos edes yritetään opettaa oikeanlaiset ruokailutottumukset ja kiinnittää huomiota normaaliin painoon ja riittävään liikuntaan ja lepoon.

        edellisissä kirjoituksissa ihan selvään esille, että tietysti ihmiset pitävät terveellistä ravintoa tärkeänä asiana, joku kertoi jopa eräänkin perheen ylipainoisen lapsen liikkuvan yhtä paljon kuin muutkin perheen jäsenet. Mutta sinä leimasit hänet valehtelijaksi...

      • Mammm-mam
        Asia on näin! kirjoitti:

        Lasten lihominen oikeasti on ongelma. Se on sitä monin tavoin, mutta varsinkin lasten itsensä kannalta. Terveydenhuollon ammattilaisetkin pitävät asiaa pulmallisena.

        Vanhemmat on jollakin tavoin herätettävä reagoimaan tilanteeseen. Suorat sanat eivät tehoa, koska nykypäivän suomalainen ei enää kestä tosiasioita. Kaikki pitää aina vain muotoilla kauniisti, jottei kenellekään tule paha mieli.

        Tilanne ei ole enää normaali siinä vaiheessa, kun alle 150-senttiset koululaiset painavat 70-80 kiloa. Jos edes yksi vanhempi lukee näitä keskusteluja ja havahtuu niiden seurauksena jotakin tekemään, tästä on ollut hyötyä.

        Tämä aihe ei ole ainakaan vähemmän hyödyllinen kuin muut tämän osion otsikot.

        Parikymmentä vuotta sitten omat lapseni söivät jotain suklaapatukoita, joista väitettiin olevan "energiaa" ja olevan terveellisiä välipaloja.
        No tietenkin suklaassa on energiaa ihan tarpeeksi, mutta ei sitä pidä nälkään syödä. En koskaan ostanut lapsille limsaa, vaan tein omia mehuja omista marjoista. Heidän omat lapsensa nyt sitten juovat kokista. Ihmettelen.

        Tyttärestä oli teini-iässä tulossa anorektikko, kun oli huomannut lihonneensa. Onneksi huomasi itse, että paino oli liian alhainen, koska mikään puhe ei mennyt perille. Hän tiesi itsekin, että paino ei saa pudota alle 40 kilon. Terveysvalistus koulussa oli ollut asiallista.

        Painontarkkailu on tietenkin hyvä asia, mutta vanhempien pitää tehdä se hienovaraisesti ja itse melua pitämättä. Kun kotona on säännölliset ruoka-ajat ja vältetään kaloripitoisia valmisruokia, ei lasten painosta on suurta huolta. Mutta sipsit ja energiapatukat, kokikset ja ranskalaiset pannaan!

      • Asia on näin!
        mene terapiaan kirjoitti:

        että sulla on ongelmat! Etkö mitään parempaa keksi kuin kytätä toisten painoa? Pistähän ihan vaisusti vain omat asiasi järjestykseen ja mieti, MIKÄ sinua todellisuudessa niin valtavasti toisissa ihmisissä ärsyttää. Ylipaino se ei voi olla, vaan kyse on jostain muusta. Mene terapiaan ja hanki kaikella tavalla itsellesi muita parempia kohteita energiasi purkamiseen. Vai etkö ole vähään aikaan löytänyt läheltäsi mitään pahempia vikoja ihmisistä kuin heidän painonsa?

        Itse et varmasti ole kovin monta lasta aikuiseksi kasvattanut, siitä voi joka lukija olla sata prosenttisen varma. Jos et mitenkään muuten saa teini-ikäisesi kanssa välejä lopullisesti kiristymään, niin ryhdy heidän pulla-, karkki-, salaatti- ja joka saatanan välipalapoliisikseen! Hulluksi sinua luulevat siinä vaiheessa niin omat kakarasi kuin kakaroiden kaveritkin. Kasvata nyt ensin muutama tenava aikuiseksi, niin kyllä tuo hullu uho siitä tasoittuu vähitellen.

        Sitä kutsutaan KASVATUKSEKSI, kun aikuinen puuttuu jälkikasvunsa elämään! Oletko ikinä kuullut sanaa?

        Lasten kasvattaminen terveellisiin ruokailutottumuksiin alkaa jo ihan alusta saakka. Jos lapsen ruokailutottumukset ovat kuralla heti alusta lähtien, ei niitä teini-ikäisenä todellakaan helppoa korjata ole.

        Se "poliisina" toimiminen on juuri sitä kaikkein ikävintä hommaa, joka vanhemmuuteen kuuluu. On pakotettava siivoamaan, lukemaan läksyt, menemään suihkuun, olemaan joskus kotonakin jne. Helppoa se ei aina varmasti ole. Joutuu käyttämään sitä maagista ja kaikin puolin inhottavaa sanaa "EI!", joka ei kiva kaikkien vanhempien mielestä ole. Mukavampaa on keksiä perusteluja sille, miksi ei asioihin puutu niinkuin vanhemman pitäisi.

        Ihmisten ja varsinkin lasten lihominen ON ongelma. Se on sitä monien muidenkin mielestä kuin vain minun! Syitä tähän riittää ja näköjään aiheesta ei saisi puhua; jokainen han IHAN ITSE vastaa asiasta. Valitettavasti juttu ei ihan näinkään mene. Lapset EIVÄT itse ole vastuussa tilanteesta. Syyllinen löytyy vanhemmista, jotka eivät vastuutaan vanhempina kanna.

        Kasvatusasioista sinun ei kannata minulle päätä aukoa. Aiheesta on kokemusta hyvin luultavasti paljon enemmän kuin sinulla! Niin omien kuin muidenkin lasten suhteen!

      • lovetti
        Asia on näin! kirjoitti:

        Lasten lihominen oikeasti on ongelma. Se on sitä monin tavoin, mutta varsinkin lasten itsensä kannalta. Terveydenhuollon ammattilaisetkin pitävät asiaa pulmallisena.

        Vanhemmat on jollakin tavoin herätettävä reagoimaan tilanteeseen. Suorat sanat eivät tehoa, koska nykypäivän suomalainen ei enää kestä tosiasioita. Kaikki pitää aina vain muotoilla kauniisti, jottei kenellekään tule paha mieli.

        Tilanne ei ole enää normaali siinä vaiheessa, kun alle 150-senttiset koululaiset painavat 70-80 kiloa. Jos edes yksi vanhempi lukee näitä keskusteluja ja havahtuu niiden seurauksena jotakin tekemään, tästä on ollut hyötyä.

        Tämä aihe ei ole ainakaan vähemmän hyödyllinen kuin muut tämän osion otsikot.

        Sanos nyt,onko paha jos 150-160 senttinen lapsi on noin 50-65 kiloinen?

      • lovetti
        lovetti kirjoitti:

        Sanos nyt,onko paha jos 150-160 senttinen lapsi on noin 50-65 kiloinen?

        Ja muuten,selittäkää,miksi paino nousee housut ei silti meinaa pysyä jalassa ja ei syö yhtään roska/valmisruokia...

      • Smörgosse
        lovetti kirjoitti:

        Sanos nyt,onko paha jos 150-160 senttinen lapsi on noin 50-65 kiloinen?

        Ei ole paha. Mutta kasvava ja kehittyvä kroppa saattaa pitää tiukasti kiinni ylimääräisistä kiloista.
        Alle 20-vuotiaan vartalo muuttuu ja kehittyy.
        Katsopas vain laihoja 15-vuotiaita. Usein heitä nimitetään varsamaisiksi, eikä syyttä. Kaikki on hoikkaa ja hentoa. Käsivarret, sääret.
        Sitten on se toinen ryhmä, johon itsekin aikoinani kuuluin, jonka paino nousee, vaikka kulkee jalan koulumatkat ja jumppaa. Minua ei kukaan varjellut välipaloilta. Uskon, että alituinen voileipä piti minut liian pyöreänä.

        Parikymppisenä paino alkoi laskea ihan huomaamatta. Perehdyin varmaankin siinä vaiheessa híukan paremmin ruoka-aineiden kaloreihin.
        Äitini oli pula-ajan kasvatti. Hänen mielestään lihava lapsi oli terveyden perikuva. Häneltä en saanut mitään tukea ruokailutottumuksiin.
        Monien ikäihmisten mielestä vieläkin lihava lapsi on hyvin hoidettu ja terve: "Ehtiihän hän sitten myöhemmin laihduttaa."

      • FGJK;MNG
        lovetti kirjoitti:

        Sanos nyt,onko paha jos 150-160 senttinen lapsi on noin 50-65 kiloinen?

        ei ole paha,luulisin...

      • Pulska
        kuitenkin kirjoitti:

        Tosiasia kuitenkin on se,että jo nuorissa ja lapsissa on paljon enemmän ylipainoisia kuin ennen.Ei se ole mikään mielipideasia vaan ihan faktaa.Ja vaikka täällä "hiukan" kärkevästi kommentoidaankin,asia on varmasti huomion arvoinen.Kai me kaikki ollaan kuitenkin sitä mieltä,että lasten terveys on tärkeä asia ja siihen ylipainolla ja vääränlaisilla ruokailutottumuksilla on ehkä koko eliniän vaikuttava negatiivinen merkitys.
        Varmaankin on tilanteita joissa on hankaluuksia pysyä normaalipainossa,mutta en ymmärrä kyllä sitäkään jos ei tätä normaalipainoasiaa pidetä tärkeänä.
        Mielestäni on panostus lapsen tulevaisuuteen ja terveyteen jos edes yritetään opettaa oikeanlaiset ruokailutottumukset ja kiinnittää huomiota normaaliin painoon ja riittävään liikuntaan ja lepoon.

        Ei meillä todellakaan ole vielä sitä ongelmaa kuin amerikoissa.
        Suomessa ravintola-annos on usein jopa liian pieni isoon nälkään, mutta rapakon takana lautanen pursuaa ruokaa niin että sillä eläisi pari-kolme suomalaista.
        Meidän elintarvikesäädännössämme on esim. antibioottien käyttö kielletty eläinten ruokinnassa, mutta tuontilihassa sitä saattaa olla, ja on ihan yleinen käytäntö muualla maailmassa.
        Mitä kaikkea muuta mahdetaan ujuttaa eläinten rehuun?

        Kun katsoo amerikkalaista suurin-pudottaja-ohjelmaa voi helpotuksekseen todeta, että ei meillä päästetä nuoria ihmisiä 180 kg:n painoon tuosta vaan.
        Kouluterveydenhuolto kyllä pelaa.

        Suomessa pidetään parempaa huolta terveellisestä ruuasta ja tietoa on.

        Hyvin moni tietää, että ylipaino on tullut oman kidan kautta.

      • Paksukas
        lovetti kirjoitti:

        Sanos nyt,onko paha jos 150-160 senttinen lapsi on noin 50-65 kiloinen?

        Jos se on pysyvä pituus ja pysyvä paino, niin ei minusta, tai ehkä tuo 65 kg kuitenkin...

        Itse olen tuon pituinen, ja nuorena tunsin olevani ihan liian paksu. Yritin pudottaa painoani, mutta se pysyi itsepäisesti normien yläpuolella.
        Vuosikymmenet sitten ei ohjeitakaan juuri ollut, oltiinhan juuri selvitty ruokapulasta. Kaikkea syötiin ja paljon!
        Ruokailutottumukseni olivat varmasti aivan väärät, koska paastosin ja olin nälässä suurimman osan aikaa.

        Mutta minä olin mielestäni kamalan lihava. Muistan, että ensimmäisen raskauteni aikana painoni nousi jopa 60 kiloon! Ihan kauheaa!

        Kun elämääni vuosien varrella tuli muutakin sisältöä kuin painon tarkkailu, sain painoni asettumaan juuri tuohon 60 kilon paikkeille. Siinä se pysyi kunnes iän mukana otteeni on herpaantunut, ja painoni nousi liikaa. Koko ikäni olen ruokailuani joutunut varomaan. Nyt pitäisi todella taas laihduttaa, kun vaan nyt jaksaisi. Jospa ensi maanantaista....

      • Äiskä600
        meriliinukka kirjoitti:

        aihe, mutta mitä ihmeen hyötyä on haukkumisesta ja syyllistämisestä? Tässä on sama asia kuin muutenkin, että ne ovat kaikkein viisaimpia, jotka eivät ole itse joutuneet tekemisiin lapsensa paino-ongelmien suhteen.

        Itse kuulun niihin äiteihin, joka valitti lääkäreille lapsensa syömättömyyttä varmasti hänen 7 ensimmäistä elinvuottaan - tuloksetta. Ainut vastaus oli vain, että asiaan ei pidä kiinnittää liikaa huomiota, ei pidä painostaa syömään ja "voi, voi kun ne lapset jaksavat oikutella syömisen suhteen, antaa paastota välillä kun ruoka ei maistu." Lapsi oli noin 4 v, kun aloin kysyä lääkäreiltä, että kuinka monta päivää sen ikäinen saa paastota, että se ei vielä ole vaarallista. Ei osattu vasta. Kaikkein merkillisintä on, että lapsen paino on aina pysynyt ihannelukemissa...

        Ystäväpariskunnan kolmesta lapsesta yhdellä on sitten taas ylipaino-ongelma. Ruokahalu on niin mahtava, että äiti on valittanut jo vuosia, että lukkojen taakseko pitäisi ruuat laittaa kun lapsi syö kaiken ruuan, mitä näkee. Poika on nyt 15 v ja ylipainoinen, vaikka ei mitään herkkuja syö sen enempää tai liiku sen vähempää kuin muukaan perhe. Niin että tällaista tämä on, yksi on yhdenlainen ja toinen toisenlainen. Ei vanhempien haukkumisella ja syyllistämisellä näissä asioissa pitkälle päästä. Uskoisin pieneksi marginaaliryhmäksi ne vanhemmat, jotka tosiaan ovat välinpitämättömiä lapsensa ruokailun suhteen. Yleensä asia kääntyy helposti koko perheen ongelmaksi, jos asiasta tehdään mieletön numero ja lapsen jokainen suupala lasketaan ja vahditaan kuin haukka.

        Minun mielestä on aikakin haukkua ja syyllistää vanhempia, jos lapset lihovat heidän takiansa. Lapsi syö kun sillä on nälkä.
        Jos on niin hölmö että lähtee tarjoilemaan makaroonia ja ketsuppia kokiksen kera, siksi että lapsi ei suostu syömään muuta, kertoo täsmälleen miten kurittomia lapsista nykyään TEHDÄÄN. Lapselle pitää sanoa ei ja asettaa rajat. Mitä vilkkaampi lapsi, sen enemmän rajoja kuria.

        Tunnen erään adhd lapsen, jonka vanhemmat lupaavat kaupasta aina leluja, jos lapsi käyttäytyy hyvin. Haloo??
        Sama lapsi kieltäytyi kerran syömästä juustoa, jota oli aina ennemmin syönyt, koska nyt se oli lapsen mielestä pahaa.
        Äiti meni uudestaan kauppaan ja osti toista juustoa. Sekään ei kelvannut. Äiti osta yhteensä 7 eri juustoa, koska lapsi oli aina kieltäytynyt.
        En voinut kun tuijottaa ja ihmetellä kun ko. äiti tätä juttua kertoi ja ihmetteli vaan, että ompahan nyt ainakin juustoa! Hallelujah, noin siinä viedään tyhmiä aikuisia, joiden pitäisi olla Hyvä Malliesimerkki lapselle!

      • 10 kg vähemmän
        lovetti kirjoitti:

        Sanos nyt,onko paha jos 150-160 senttinen lapsi on noin 50-65 kiloinen?

        Vähän paha. Jos lapsi kasvaa, eikä paino nouse samaa tahtia, niin on toivoa terveestä elämästä.

    • ent.paksu

      Minä seurasin läheltä kun lapset lähtivät nuorena ruokapöydästä sanoen: "Pahaa ruokaa en syö"! Ja menivät sitten kauppaan ostamaan sipsejä, colaa ja karkkeja. Yksi lapsista lihoi paljon, ja sairastui kaikenlaisiin allergioihin. Mutta kun tämä nuori aikuistui, hän otti selvää miten laihdutetaan ja pudotti painonsa normaaliin. Siitä on nyt aikaa 7 vuotta ja paino on pysynyt normaalina. Myös allergiat poistuivat. Tämä oli vain esimerkki kun lapsi aikuistuu ja itsenäistyy, muuttuu ajatusmaailma. Hän kokee porukassa syrjintää ja yhdistää sen lihavuuteen. Tilanne voi siis korjaantua ikääntyessä. Se miksi ruokapöydässä ei pysytty, johtuu taas äidin voimavaroista. Isä pyöritti firmaa 24h, ja oli viikot pois kotoa. Äiti oli myös töissä, mutta hoiti 4 lasta ja hullun koiran.

      • Matti kukkaroon

        Kummat vanhemmat, kun antoivat lapsille taskurahaa sipsejä varten. Jos ei ruoka kelpaa, niin ei sitten osteta kiskaltakaan herkkuja.
        Kyllä se järjestys tulisi olla ilmiselvä joka huushollissa.
        Taskurahaa oli kersoilla liikaa.

    • Huomioita

      Sisarellani on kaksi lasta joista molemmat selvästi lihavia, ala- ja yläasteikäiset. Vanhempaa kiusattu vuosia mikä tuli vasta hiljattain ilmi. Tässä perheessä on ollut tapana motto "pitäähän lapsen saada"...hyvin on rakastavaiset ja huolehtivaiset vanhemmat muutoin mutta eivät osaa kieltää lapsilta asioita tarpeeksi ajoissa, eivät halua pahoittaa mieltä ja kaapeista saa oma-aloitteisesti ottaa mitä haluavat. Lyhytnäköistä toimintaa, en edes muista kuulleeni koskaan lasten kohdalla että heitä olisi aktiivisesti rohkaistu urheilullisten harrastusten pariin ja pistetty vanhempien aikaa siihen että tottuisi olemaan aktiivinen. Se on aika selvää että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa ja lasta ei saa jättää yksin näiden harrastusten kanssa, vaatii aika lailla vanhempien panostusta ja aikaa. Liikunta myös hillitsee ruokahalua mutta nykyinen nettitouhu taas ei tuo mitään hyvää mukanaan. Näistä lapsista sanottakoon että ovat vielä herkuttelijoita ja helposti lihoavat. Kun vertaan omiin lapsiini on heistä vanhempi samanoloinen, maha vetäisi vaikka kuinka jos hyvää ruokaa tarjolla, joten laitan annokset valmiiksi, puolet lautasesta kasviksia, kasvikset pitää syödä ensin, sitten lihat, jälkkäreitä ei juuri koskaan viikolla. Onneksi kävi kerran niin että nassikka söi sen verta liikaa että tuli oikein paha olo ja kun muistutan tästä niin santsia ei välttämättä oteta...yritän siis opettaa lopettamaan sen syömisen kun mahassa vielä tuntuu hyvältä...toinen vielä parempi keino tuntuu nykyään olevan se että varaan ruokaa vain sen yhden lautasellisen verran ja jos maha ei ole täynnä niin sitten vähän leipää päälle ja yleensä se yksi lautasellinen on sitten riittänyt...

      • tai silkka velttous

        Eiköhän lasten ylipaino ole enimmäkseen vanhempien vika. Se, mitä kotona on tarjolla, tulee syödyksi. Jos taskurahan määrä on asiallinen, ei sillä niin paljon ylimääräisiä kaloreja saa hankittua, että niistä pysyvää läskikerrosta saisi kerättyä. Kouluruualla ei taatusti kukaan liho.

        Kyse on joko välinpitämättömyydestä, laiskuudesta panna painostukselle vastaan tai vinksahtaneesta tavasta helliä ruualla. Lapsethan tahtoo mitä sattuu, vinkuvat kun "kaveritkin" saa ja yrittävät parhaansa mukaan manipuloida. Vanhemman pitää vetää selvää linjaa ja pysyä siinä. Jos itse syö mitä sattuu, niin paha siinä on viisastella muksuilleenkaan.
        Cokista ei voi juoda ruuan kanssa, jos sitä ei ole kotona. Tai vetästä sipsipussillista iltapalaksi, jos kaapissa on vain ruisleipää. Vai?

        Nämä erityisyksilöt, jotka lihovat ilman näkyvää syytä, ovat harvinaisia poikkeuksia. Meidän hoikassa suvussa on yksi lapsi, joka on pulska. Syö samaa kotiruokaa kuin muutkin ja määriä tarkkaillaan, mutta paino pysyy yli suosituskäyrien. Syynä ennenaikainen adrenarke, joka menee ohi itsestään eikä tarvitse mitään hoitoa. Tätä emme tietäisi, jos vanhemmat eivät olisi olleet huolissaan ylipainon kertymisestä ja saaneet asiantuntija-apua. Odotettavissa on, että hän viimeistään murrosiän jälkeen muuttuu normaalipainoiseksi ilman laihduttamista. Jos olisi ollut tarve laihduttaa, siihen olisi varmasti ryhdytty heti - sehän on osa lapsen terveydestä huolehtimista.

    • lovetti

      Itse olen lihava koska eskareissa ynnä muissa tuputettiin ruokaa aina niin rutosti,se nosti painoa eikä se silloi laskenut eikä ole vieläkään laskenut...

    • --------------

      Täytyy olla aivan totaalisen vieraantunut todellisuudesta, jos kuvittelee että "noku se paino vaan nousee ja nousee" ilman mitään syytä. Kukaan ei syömättä liho, ei edes syömällä jos kuluttaa yhtä paljon kuin syö. Aineenvaihdunnan ja geenien syyttäminen on itsepetosta, kukaan ei tosissaan voi uskoa noista löytyvän ainoaa syytä lihomiselle.

    • pakumies-66

      Tässä olen edellisen vastaajan kanssa samaa mieltä, eli ET LIHO JOS ET SYÖ ENEMPÄÄ KUN KULUTAT.
      Itse olen lihava, mut olenkin aikuinen, ja kannan vastuun itsestäni.

      Lapsen ja koiran lihottaminen on kuitenkin suorastaan rikollista, lemmikit kärsii terveydellisesti huomattavasti ihmistä herkemmin jos ovat ylipainoisia.

      Lihavan lapsen on paha olla jo siksi, että lapset on toisilleen yllättävänkin julmia, ja ottaa lihavan hyvin helposti kiusaamisen pilkan kohteeksi.

      Siis lapsista ja lemmikeistä on pidettävä hyvää huolta, itselleen aikuinen saa tehdä mitä haluaa.

      Eikä ne sipsit, kokis ja kohtuuttoman isot karkkipussit ole mitään rakkaudenosoituksia, päinvastoin, sama kun tarjois lapselle pieninä annoksina myrkkyä säännöllisesti.

      Mukavan jutteluhetken isän tai äidin kainalossa lapsikin ymmärtää rakkaudeksi, ei sitä kannata myrkyillä yrittää korvata.

    • Äiti-84

      Joku täällä älähti vastaan, mutta tämä asia on mielestäni samankaltainen, kuin joku ulkopuolinen peräisi vanhemmilta perusteluita lasten pahoinpitelemiseen tms. Lasten ruokkiminen epäterveellisesti on täysin tietoista toimintaa joka vahingoittaa lasta.
      Ymmärrän esimerkiksi sen, että joku yrittää korvata sillä jotain lapselleen, mutta kyllä se nyt olisi siinä vaiheessa mietittävä, mistä ne oikeat syyt löytyy ja tehtävä jotakin.
      Lihavat vanhemmathan sitten puolustelevat tätä geeneillä, vaikka heidän oma lihavuutensakin johtuu vain surkeasta ruokavaliosta.

      En tiedä, kyllä se vaan ihmetyttää. Meillä syötiin kotona perusruokaa, herkkuja oli tasan synttäreillä, juhannuksena ja jouluna, ja muissa juhlissa. Jälkiruokia ei ole ollut, paitsi äidin tekemää marjakiisseliä yleensä aina, jota sai jälkiruoaksi tai väli- tai iltapalaksi. Niistä marjoista, joita oltiin jo lapsena mukana poimimassa. Esim. kaakaota sai juoda korkeintaan vain lasillisen päivässä, sama sääntö on nyt meillä lapsilla. Joskus toki herkutellaankin. Tarkkailen kyllä vielä enemmän lisäaineita, mielestäni sokeri ei ole niin paha, kuin makeutusaineet joita en todellakaan lapsilleni syötä. Jos joskus ostetaan limpparia, niin se on sitten ihan tavallista. Sitäkin lapset saavat korkeintaan ne lasilliset, eivätkä siitä oikeastaan edes kauheasti tykkää, eiväthän ole siihen tottuneet.

      Itse olen urheillut pienestä asti, liikaakin, mutta myös meillä lapsia kannustetaan ulkoiluun ja liikuntaan, ja tehdään sitä yhdessä heidän kanssaan. Ei painosteta, eikä edes tarvitse. Turha käskeä lasta liikkumaan, ellei itse ole esimerkkinä sellaisesta elämäntavasta. Koska en omista autoa, lasten kanssa liikutaan muutenkin paljon kävellen ja sulan aikaan pyöräillen. Niin olen itsekin kulkenut esikoulusta asti, vajaa kolme kilometriä matkaa suuntaansa. Meillä tällä hetkellä kaksi keskustaan ja päiväkotiin. Lapset vajaa 4- ja 7-vuotiaat ja jaksavat kyllä. Isoveli vielä usein vetää pienempää pulkalla, omasta halustaan. Jos ovat tosi väsyneitä tai on kova pakkanen, mennään bussilla.

      Enkä oikeastaan edes ymmärrä mikä passivoi lapsia olemaan liikkumatta? Kyllä se meilläkin olen minä, joka ei aina jaksaisi niin paljon, mutta lapset haluavat ulkoilemaan ja liikkumaan, iltaisinkin vaikka on pitkä päivä päiväkodissa takana. Pleikkarilla saa pelata joskus satunnaisesti, aivan maksimissaan tunnin silloinkin ja tv:stä katsotaan korkeintaan Ylen lastenohjelmat, joskus jotain muuta, mutta ei tosiaankaan päivittäin.

      Ymmärrän senkin, ettei aina jaksa, olen itsekin taistellut koko lasten elämän ajan masennukseni kanssa. En silti korvaisi ikinä yhdessä tekemistä syöttämällä mitä sattuu. Vaikka välillä ovat voimat vähissä, niin ne vähäiset voimat menevät sitten lapsista huolehtimiseen ja niistä asioista olen tarkka.

      Kyllä meilläkin herkutellaan välillä, joskus pari keksiä, joskus jäätelöä, joskus vaikka tikkarit. Hedelmiä syödään paljon ja lapset tykkäävät niistä valtavasti. Esikoinen on nyt ihan itse halunnut ja ehdottanut, että teen jogurtinkin itse, tai siis maustamattomaan lisäämällä marjoja tai hedelmiä. Joskus kun ei vaan jaksa alkaa tekemään ruokaa, haetaan kaupasta vaikka niitä ranskalaisia ja nakkeja tms.

      Ihan tosiaankin normaali maalaisjärki päässä näistä selviytyy.

    • Pitkät ruokailut

      Meneeköhän ihan ohi asiasta. Lapsemme syö kyllä kaikkea mitä lautasella on tarjolla, mutta syöminen on ihan äärettömän hidasta. Välillä saattaa mennä parikin tuntia syömisessä vaikka käy välillä sanomassa että pistäpä vauhtia. Ollaan yritetty kokeilla vähän kaikkea. Jos kello ylittää tietyn ajan hän menettää jotain mitä on sovittu että saa vain jos lautanen on tyhjä viisarin koskettaessa tiettyä numeroa (yleensä joku jälkkäri tai että mennään pihalle leikkimään.) Joskus suututaan ja sit hän joutuu yksin huoneeseen syömään. Välillä vaan sanotaan nätisti että pistäpä uus lusikallinen suuhun. Välillä menee viikkoja ettei sanota asiasta yhtään mitään. Ollaan kokeiltu erilaisia ruokia, eri määrä ruokaa, ruokaa mitä voi syödä käsin yms yms! Välipaloja ei oo, jälkkäri luvataan välillä... Mutta mikään ei oikein näytä tehoavan. Me ei tiedetä tekeekö hän tätä tahalleen, koska välillä näyttää siltä että hän ihan aidon oikeasti vain unohtaa että on syömässä...on ihan omissa ajatuksissaan... Mut sitten taas herkut menevät kyllä alas niin nopeasti että ihan kuin se katoaisi johonki ellei äkkiä pistä suuhun. Joskus myös ruoka saattaa vain seistä suussa todella pitkään. Asia ei kai ole niin vakava, mutta välillä on todella ärsyttävää kun olisi oikeasti paikkoja mihin mennä tai asioita joita täytyy ehtiä tehdä. Ruoka menee paremmin alas silloin kuin itse syöttää, mutta hän osaa kuitenkin myös itsekin syödä. Tätä on jatkunut jo todella pitkään, yli puoli vuotta, eikä mikään näytä auttavan. Ainiin lapsi on 4v ja ei ole sisaruksia. Mikä avuksi? Vai annanko lapsen kuitenkin vaan istua yksin pöydässä syömässä? Kyllä hän nimittäin kaiken lopulta syö, mutta tylsäähän se on kun välillä menee vain muutama hetki kuin olisi jo uuden ruokailun aika??

      • Päivätyö?

        Täytyykö syömisen todellakin olla päivän vastenmielisin asia? Miten olisi, jos antaisit ajan, johon mennessä ruoka syödään, ja sitten viedään lautanen pois?
        Jos siis ateriointi tulee tapahtua kello kädessä!
        Jäähtynyt ja lautasella tuntikausia lojunut ruoka ei todellakaan ole syömisen väärtti, siinä on lapsesi ihan oikeassa.

        Meidän perheessä syödään yhdessä ja ruokailu on hauska hetki, pöytä aina kauniisti katettu ja jokainen tulee paikalle ennen kuin aterioidaan.
        Kun lautanen on tyhjä odotetaan muidenkin lopettavan, ja sitten vasta poistutaan muihin puuhiin.
        Jos on kiire pyydetään lupa poistua.

        Jos ruoka ei maistu, ei ole pakko syödä. Nälkää joutuu kyllä sitten kärsimään seuraavaan ateriaan saakka, sillä ruokailua ei kuitata kekseillä eikä maidolla.

      • Kiitos vinkistä :)
        Päivätyö? kirjoitti:

        Täytyykö syömisen todellakin olla päivän vastenmielisin asia? Miten olisi, jos antaisit ajan, johon mennessä ruoka syödään, ja sitten viedään lautanen pois?
        Jos siis ateriointi tulee tapahtua kello kädessä!
        Jäähtynyt ja lautasella tuntikausia lojunut ruoka ei todellakaan ole syömisen väärtti, siinä on lapsesi ihan oikeassa.

        Meidän perheessä syödään yhdessä ja ruokailu on hauska hetki, pöytä aina kauniisti katettu ja jokainen tulee paikalle ennen kuin aterioidaan.
        Kun lautanen on tyhjä odotetaan muidenkin lopettavan, ja sitten vasta poistutaan muihin puuhiin.
        Jos on kiire pyydetään lupa poistua.

        Jos ruoka ei maistu, ei ole pakko syödä. Nälkää joutuu kyllä sitten kärsimään seuraavaan ateriaan saakka, sillä ruokailua ei kuitata kekseillä eikä maidolla.

        Puhut ihan asiaa ja muakin surettaa kuinka ikävää se syömionen on! :( Mutta tota voitaiskin kokeilla että lautanen otetaan pois tietyn ajan päästä, eikä niin että sitten tulee joku muu rangaistus... Jospa se tois vähän lisää arvoa ruokailulle... Ruoka-aika olis tosiaan ruoka-aika ja kaikki jaksais odottaa pöydän ääressä... Kokeillaan :)

      • lämmin ruoka
        Kiitos vinkistä :) kirjoitti:

        Puhut ihan asiaa ja muakin surettaa kuinka ikävää se syömionen on! :( Mutta tota voitaiskin kokeilla että lautanen otetaan pois tietyn ajan päästä, eikä niin että sitten tulee joku muu rangaistus... Jospa se tois vähän lisää arvoa ruokailulle... Ruoka-aika olis tosiaan ruoka-aika ja kaikki jaksais odottaa pöydän ääressä... Kokeillaan :)

        Kannattaa kokeilla. Meillä lapsi syönyt aina monipuolisesti ja tarpeeksi mutta eskarissa alettiin huomauttaa että kun ruokailu kestää ja kestää..saman huomasin kotona. Poika on sellainen taivaanrannanmaalari vähän kaikessa,unelmoija. Alettiin tekemään niin että laitettiin tosiaan tietty aika mihin mennessä pitää syödä. Aikaa siis oli kuitenkin runsaasti koska hotkiminen on pahasta.
        Nykyään syö siis samassa ajassa kuin muutkin,välillä jopa nopeammin ja hakee lisää. Kasvava nuori mies :)

    • hauku omia lapsiasi!

      Aika jännästi haukuttu ja yleistetty vanhempia, joilla on keskimääräistä isommat lapset.

      Mulla on 2 lasta, tyttö 30v ja poika 23v. Poika on laiha luikku niinkuin minäkin, mutta tyttö on pyöreämpi tapaus, tullut mummoonsa ja muihin minun puolen sukulaisiin. Asumme keskellä ei mitään, ei kauppaa ei mitään ja tyttö ei ole oikeastaan koskaan innostunut kaupungille, aina on syönyt terveellisesti. Karkkipäiviä meillä ei koskaan ollut. Lääketieteellistä syytä ei lihavuudelle löydy, tyttö painaa 85 kiloa. On täysin tyytyväinen itseensä ja niin olen minäkin. EN häntä yritä turhaan laihduttaa. Jos haluaa itse, niin saa.

    • 16

      Minulla itselläni ei vielä ole lapsia, mutta olen aivan samaa mieltä siitä, että vanhempien vastuulla on opettaa lapsille terveelliset ruokatavat. Minä itse olen ollut ylipainoinen lapsuudesta lähtien. Nyt mitat ovat 163/67, eli eivät enää niin kovin pahat, kun olen itse joutunut parikymppisenä opettelemaan terveellisempiä elämäntapoja. Terveellisten elintapojen opettelu on vähän hankalaa, kun lapsuudessa saatu malli on aivan käsittämätön.

      En ole koskaan ollut mikään älytön läski, mutta muistan, että terkkarit vähän kommentoivat painoa lapsena. Kun olin 9-vuotias, terkkari kyseli, että mitäs meillä kotona syödään. Sanoin, että sitä mitä jääkaapissa sattuu olemaan. Terkkari kysyi, mitä siellä usein sitten on. Kun vastastin: "Hampurilaisia ja pizzaa", oli hänen ilmeensä näkemisen arvoinen. Soitto kotiin siitä tietysti meni, mutta eivätpä perheen ruokatavat siitä parantuneet.

      Äitini itse painoi 130 kiloa, isäni oli normaalipainoinen (nykyään äiti hoikempi, isä lihavampi). Vanhempani inhosivat ruoanlaittoa, ja ostivat jääkaapin täyteen vain kaikenlaisia eineksiä. Heidän näkemyksensä normaalista ravinnosta olivat tosiaan ne makkarat, pizzat ja hampurilaiset. Valitin lapsena usein, että miksi meillä ei ole koskaan hedelmiä ja vihanneksia, koska pidin niistäkin. Silloin harvoin, kun jotain hedelmiä tai vihanneksia ostettiin, söin niitä mielin määrin, koska kerrankin sai. Vanhempieni mielestä se oli ilmeisesti jotenkin huolestuttavaa tai ärsyttävää, kun he ostelivat niitä sen vuoksi entistä harvemmin.

      Lisäksi he opettivat minulle kiusallisen tavan hallita tunteita syömällä. Kun minua lapsena kiukutti tai harmitti joku ihan oikea asia, vanhempani usein ajattelivat, että minulla vain on nälkä, ja antoivat ruokaa. Jos tuli joku yllättävä suru tai pettymys, minua lohdutettiin herkuilla. Henkinen tuki jäi aika olemattomaksi. En ole vieläkään päässytt täysin irti tunnesyömisestä, vaikka olen yrittänyt.

      Ei liene yllättävää, että kummallakin vanhemmistani on nykyään diabetes. Kun vanhempani vierailevat luonani, he paheksuvat syömistottumuksiani. Valittavat siitä, että jääkaappi on täynnä kaikenlaista terveysruokaa, kuten vihanneksia.

    • köyhä ja töissä

      Sitä vaan.....että olisipa varaa terveellisempään ruokaan.
      Köyhän miehen lihahan on makkara ja muun voi sitten unohtaa.
      Leipäjonosta leipä......

      • epäterv. kallista

        Hk:n lenkki maksaa nykyään niin paljon että sillä hintaa saa jo sika-nautajauhelihapaketin josta tekee jauhelihakeittoa. Paljon perunaa ja porkkanoita ja hyvää on! Leipää voi leipoa itse.

    • JK

      VAI NIIN

    • voikunlihava

      Hei!

      Olen lihava nainen, ja odotan nyt ensimmäistä lastani. Olen saanut koko ikäni kärsiä ylipainostani, koskaan en ole päässyt siitä eroon; laihduttaa olen yrittänyt kyllä useammin kuin osaan laskea.... Teini-iästä lähtien. Kiloja olen saanut pois, mutta ovat tulleet takaisin. En kuitenkaan syytä kiloistani muita kuin itseäni; tosin hieman katkera olen vanhemmilleni kun opettivat syömään sellaista ruokaa ja kantoivat herkkuja kaksin käsin niin paljon kuin halusin syödä. Tunteita ei osoitettu; paitsi - tarjoamalla herkkuja.

      Nyt olen kovin huolissani ollut siitä, miten onnistun pitämään oman lapseni normaalipainoisena - parasta olisi tietenkin että voisin näyttää hänelle omaa esimerkkiäni, mutta totuuden nimissä en tiedä pystynkö siihen. En halua IKINÄ, että lapseni joutuisi kokemaan sen saman helvetin, mitä itse jouduin kun olin koko lapsuuden ja nuoruuden lihava.

      Minulla on 6-vuotias kummityttö joka on aika pyöreä. Hän on minulla paljon kyläilemässä ja hoidossa. Tyttö söisi oikeasti vain pelkkiä suklaavanukkaita yms jugurtteja! 'oikea' ruoka ei menisi alas sitten millään. Minun luonani ollessaan en todellakaan anna mitään herkkuja (karkkipäivät sitten erikseen) etenkään jos tämä kunnon ruoka ei maistu. En vain voi käsittää, miksi lapsi ylipäätään pitää opettaa jollekin vanukkaille niin että täyttäisi vain sellaisella vatsansa? Itse ylipainostani huolimatta, syön kyllä ihan kunnon ruokaa ja kasviksia myös paljon.

      Kiinnostaisi tietää, miten te muut ylipainoiset vanhemmat olette selvinneet ?

      • Äitssykkä

        Lapsen ruokavalio on syytä miettiä hyvin tarkkaan, itse olen paljon painoasioiden kanssa kipuillut.
        Kahden sopivankokoisen pikkuisen onnellisena äitinä :) pidän erityisen tärkeänä pitää hyvät ruokavälit eikä napostelua välillä.
        Pieniä aterioita 2-3 tunnin välein ja isompi ruoka laitetaan kahdesti päivässä, toki riippuen lapsen tuntemuksista.
        Aina yritän taikoa jonkunlaisen salaatin, jos ei muuta niin pilkon vaan kurkkua ja tomaattia tai jotain säilöttyäkin käy, parsaa esim. tykkäävät makustella.
        Koetan vaihdella eri päivinä kalaa, lihaa, soijavalmisteita, kanaa jne.
        Ruokaan kuin ruokaan nykyisin piilotan hernemaissipaprikaa ja muita pakastettuja kasvissekoituksia ripsuttelen esim. jauhelihakastikkeen joukkoon, sekä yritän olla suolaamatta lasten annoksia liiaksi.
        Juomiseen täytyy myös kiinnittää huomiota, juodaan vettä ruoalla. Välipaloille sopii maito ja tuoremehu, mutta niitä ei enempää kuin 1-2 lasillista kerralla. Jälkiruokina ja välipaloina opetellaan syömään hedelmiä ja marjoja, jogurttia se yks purkillinen sopii kyllä.
        Limsat karkit kakut ja ne vanukkaat sun muut ei-ravitsevat jutut siis voi jättää ostamatta. Kyllä se siitä, kun katsoo mitä kaupassa koriinsa tunkee. ;)
        Kun kriisitilanne lapsen elämässä (tosi usein :) iskee, ei sit ensimmäisenä olla tunkemassa herkkua lohduksi vaan halataan ja puhutaan..

      • .....
        Äitssykkä kirjoitti:

        Lapsen ruokavalio on syytä miettiä hyvin tarkkaan, itse olen paljon painoasioiden kanssa kipuillut.
        Kahden sopivankokoisen pikkuisen onnellisena äitinä :) pidän erityisen tärkeänä pitää hyvät ruokavälit eikä napostelua välillä.
        Pieniä aterioita 2-3 tunnin välein ja isompi ruoka laitetaan kahdesti päivässä, toki riippuen lapsen tuntemuksista.
        Aina yritän taikoa jonkunlaisen salaatin, jos ei muuta niin pilkon vaan kurkkua ja tomaattia tai jotain säilöttyäkin käy, parsaa esim. tykkäävät makustella.
        Koetan vaihdella eri päivinä kalaa, lihaa, soijavalmisteita, kanaa jne.
        Ruokaan kuin ruokaan nykyisin piilotan hernemaissipaprikaa ja muita pakastettuja kasvissekoituksia ripsuttelen esim. jauhelihakastikkeen joukkoon, sekä yritän olla suolaamatta lasten annoksia liiaksi.
        Juomiseen täytyy myös kiinnittää huomiota, juodaan vettä ruoalla. Välipaloille sopii maito ja tuoremehu, mutta niitä ei enempää kuin 1-2 lasillista kerralla. Jälkiruokina ja välipaloina opetellaan syömään hedelmiä ja marjoja, jogurttia se yks purkillinen sopii kyllä.
        Limsat karkit kakut ja ne vanukkaat sun muut ei-ravitsevat jutut siis voi jättää ostamatta. Kyllä se siitä, kun katsoo mitä kaupassa koriinsa tunkee. ;)
        Kun kriisitilanne lapsen elämässä (tosi usein :) iskee, ei sit ensimmäisenä olla tunkemassa herkkua lohduksi vaan halataan ja puhutaan..

        Hieman aiheen vierestä menee, mutta miksi noin vähän maitoa? Eihän maito lihota, jos sitä juodaan vain aterian yhteydessä, eikä naukkailla pitkin päivää. Meillä ruokajuomana on joka aterialla maito tai piimä, koska olen pitänyt niitä hyvinä kalsiuminlähteinä. Toki muitakin maitotuotteita syödään päivittäin. Janojuomana ateroiden välissä on sitten vesi, jo hampaidenkin takia. Tuoremehua juodaan myös joskus, sokeroituja mehujuomia ja limsoja juhlissa ja muissa erikoistapauksissa. :)

    • fghjgfdd

      Meillä molemmat lapsista on hyviä syömään. Tykkäävät yksinkertaisesta normaaliruoasta. Vanhempi pulskempi on ronkeli, jos tarjotaan jotain erikoisempaa mausteista. Ihan pienenä(n. 2-3v.) kelpasi vielä kaikki ruoat, mitä annettiin.
      Olen ihmetellyt, kun laihat lapset syövät kaikkea herkkuja arkipäivinäkin ja omalta lapselta me kielletään herkut aina kuin vain voimme ja silti on pulska. Yritetään liikuttaa lapsia varsinkin pulskempaa, mutta mikään ei auta. Välillä sillä on kyllä kamala loppumaton nälkä ihan tavallista ruokaa, että pitää kieltää oikein syömästä enempää ja joskus voi olla vaikka koko illan syömättä, kun haluaa olla vaan ulkona kaverien kanssa, eikä suostu syömään mitään, mitä on tarjolla. Sitten annetaan vaan iltapala.
      Tuntuu hullulta, kun koko ajan saa vahtia lapsen syömisiä ja muiden lapset syövät vapaasti karkkia, keksejä ja sokerista mehua yms. Karkkia annetaan mahdollisimman vähän.

    • ytvba

      Toiset ihmiset lihovat vaikkeivät söisi edes paljoa, toiset eivät liho vaikka ahmisivat miten paljon hyvänsä. Itse olen 37-vuotias isä ja vannoutunut lihansyöjä. En urheile erityisesti, mutta olen silti aika laiha.

      • Kokemus-K

        "Toiset ihmiset lihovat vaikkeivät söisi edes paljoa, toiset eivät liho vaikka ahmisivat miten paljon hyvänsä"

        Jotkut tosiaan tuntuvat pysyvän laihoina vaikka söisivätkin aika paljon. Syynä on varmaan tietynlainen aineenvaihdunta . Ja tietysti kaikenlainen hyötyliikunta. Tulee kummasti lisää kulutusta kun puuhailee lasten kanssa tai puutarhassa, kantaa välillä kauppasseja ja työntää lastenvaunuja, juoksee 10 kertaa päivässä hakemaan jotain yläkerrasta jne.

        Mutta tuota ensin mainittua ihmisryhmää ei ole olemassakaan. Energiaa ei nyt vaan maailmassa synny tyhjästä. Ihminen ei voi saada lisää massaa mistään muusta kuin syödystä ravinnosta. Enemmänkin kyse on varmaan siitä että harva tajuaa miten vähän kevyttä sisätyötä tekevä ja illat sohvalla löhöävä ihminen kuluttaa. Ei siihen tarvita kuin kaksi pientä ateriaa ja kevyt aamupala ja iltapala. Muuten tulee heti enemmän kaloreita kuin kuluttaa. Moni on vaan tottunut että "normaali" ateria on lautanen täynnä pastaa ja kastiketta, kahvilla yksi pulla jne.

    • voi morjens....

      Voi elämän kevät!!!
      Tämä keskustelu alkaa kuulostamaan siltä, että nyt voitaisiin alkaa saman tien vääntämään siitä saako sen yhden saunakaljan juoda lasten nähden vai ei...
      No meillä esim minä itse tällä hetkellä olen lihava, mieheni ei, vanhin poikamme on ylipainoinen ja muut 3 lasta normaalipainoisia.
      Tai no PAINON mukaan me kaikki olemme ylipainoisia. Itse olen BMI:n mukaan todella hoikassakin kunnossa olleena ollut huolestuttavan painava...
      Ja kyllä syömme samaa ruokaa, liikumme ja silti... No itse tiedän sortuvani herkkuihin (salaa lapsilta tosin :D) ja yritystä nyt onkin painon pudotukseen, mutta...
      Tämä keskustelu vaan kuuluu kategoriaan : ei muuten todellakaan kuulu kenellekään muulle!
      Pohditaan samalla miten sataisiin kitkettyä alkoholin käyttö kokonaan ja tupakan poltto. Miksi nämä kaksi ihan yhtälailla kansantaloudellisesti huomattava terveysseikkaa ovat "jokaisen oma asia" mutta ylipaino on julkinen ongelma???
      Kyllä ainakin minä koitan kovasti nähdä vaivaa pojan paino asioissa, keskustelemme terveydellisistä seikoista, haitoista, punnitsemme ja tarkkailemme kehitystä... En kuitenkaan halua tehdä asiasta liin suurta numeroa, koska sekin on itsetunnolle paha paikka.

      En ymmärrä miksi tämän päivän Suomessa "läskiä saa lyödä", mutta muuten vaan hyssytellään.
      Kyllä minäkin ihmettelen miksi jotkut antavat lastensa lihoa aivan käsittämättömiksi pulleroiksi, mutten koskaan ääneen ja julkisesti, koska sehän ei todellakaan minulle kuulu.
      Se on ihan yhtälailla sen perheen sisäinen asia kui se, että onko perheen vanhemmilla esim enää yhteistä seksielämää... Aletaanko nyt pohtiin sitä saako läskit aikuiset seksiä, joten kasvaako niiden lapsista yhtä surkeita olioita??
      Vai voitaisiinko oikeesti vaan pitää huoli omista asioista- se läski ei tartu.

    • Mammamia!

      kyllä se kakara sen kaurapuuron napaansa vetää kun tulee nälkä, meillä ei tippunut kuin samaa ruokaa mitä muu perhe söi ja samaa toteutan omien lapsien kanssa, ovat sitten vaikka perhana päivän syömättä, mutta mitään paskaruokaa ei minun lapsille tarjota, rakastan kuitenkin lapsiani yli kaiken enkä halua pilata heidän terveyttään turhilla e-koodeilla ja tyhjänpäiväisillä kaloreilla.
      Meidän nelivuotiaalle kelpaa kaikki normaali kotiruoka ja aktiivisena muksuna aina haluaa "lissäälissää" :) myös meidän teini syö aina kotona vaikka nyt ei aina ruoka aikaan harrastusten tai kavereiden takia jouda mutta kuitenkaan en anna rahaa siihen tarkoitukseen että mennään hampurilaiselle tai pizzalle. Molemmat lapset ovat kuitenkin onnellisia, ei se oikeasti niin vaikeaa ole, vaatii vaan itseltä kärsivällisyyttä, varsinkin uhmaikäisten kanssa.

    • apuaaaaaaaaaaaaaaaaa

      mun lapset on helposti lihovia ja siksi tyttöni on reilusti yli painoinen 10 v tyttöni pituutta o158 ja painoa 68 eli reilusti yli painoinen ei harrasta mitään muuta kuin telkkarin katomista ja syömistä.mahaa riittää hänelle ei mee ticetin ulko vaatteet päälle mahan kohdalta eräänä iltana hän sanoi minulle ,äiti oonko liian laiha sanoin että oot normaali sen jälkeen hän söi kolme munkkipossua hänellä on pikkuveli jas pikkuveli haukkuu koko ajan läskiks häntä ja sit pikkuveli 5v kiipee tyttöni mahan päälle. tytön kaverit nauraa kokoajan ja sanoo et hän ei saa tulla leikkeihin kun tässä on paino raja.mutta en halua sanoa tytölleni et sun pitää laihduttaa kun tyttö ottaa jopa leikkeihin ruuan mukaan ja hän ei pysy muiden perässä.auttakaa ja antakaa vinkkejä laihdutukseen.

    • pakumies-66

      Nimimerkki voi morjens.

      Jaa että miksikö viinan juonti ja tupakan poltto on jokaisen oma asia mutta lapsen syöttäminen lihavaksi ei.

      No ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että aikuinen saa kohdella itseään ja kehoaan niin huonosti kun haluaa, mutta ei se, että on isä tai äiti, anna oikeutta kohdella lastaan kaltoin.

      Jos näen jonkun lyövän lastaan, voin aina toivoa, että se oli spontaani suuttuminen ja ylireagointi, joka ei toistu.

      Jos näen lihavaksi syötetyn lapsen, tiedän, ettei kyseessä ole mikään spontaani, vain kerran tapahtunut juttu, vaan systemaattinen vuosia kestänyt lapsen elämän pilaamisyritys.

      Etkö tosiaan ymmärrä, miten vaikeaa on lihavan lapsen elämä verrattuna normaalipainoiseen?

      • mis.sy

        komppaan täysin.

        Koulukiusaaminen, 2 tyypin diabetes, masennus,itsemurhayritykset,syömishäiriöt, sydänkohtausriski alle 30vuotiaana.. tätäkö te lapsillenne haluatte?
        Miksi pitää antaa lapsille/nuorille niin paljon rahaa käyttöön, herkkuihinhan ne menee. Oikein sydäntä särki katsella tänään bussissa kun oli ehkä 13v poika joka painoi ainakin kaksi kertaa enemmän kuin minä ja jolle tuli hiki pelkästään bussin sisälle pääsemisestä. Tähän pitäisi lastensuojeluviranomaisten puuttua kovalla kädellä..

    • Näinkin voi käydä

      Tunnen erään hoikan äidin, joka aina oikein kehuskelee, kuin kookas hänen (sairaanloisen lihava) 15-vuotias poikansa on. Hän ei edes huomaa vaivaantunutta hiljaisuutta ympärillään. Miten hänelle voisi kauniisti sanoa, että lapsen 100 kg:n paino ei ole ylpeilyn aihe?

      • mis.sy

        Hyvänen aika! Älä sano enää edes kauniisti vaan suoraan kuinka julmasti hän lastaan kohtelee... tätini laittoi minuun välit poikki kun mainitsin että serkkupoika on aika kookas (130kg/167cm 16v) ja että olisi tarve laihduttaa, ihan terveyden kannalta..

      • huu, haa ...
        mis.sy kirjoitti:

        Hyvänen aika! Älä sano enää edes kauniisti vaan suoraan kuinka julmasti hän lastaan kohtelee... tätini laittoi minuun välit poikki kun mainitsin että serkkupoika on aika kookas (130kg/167cm 16v) ja että olisi tarve laihduttaa, ihan terveyden kannalta..

        Mitä siis hyötyä sinun "suoraan sanomisestasi" oli? Ja miksi suosittelet sitä muille?

        Olisit puhunut pojan kanssa suoraan. 16-vuotias ei ole mikään lapsi ja olisi voinut olla helpottunutkin asiallisesta, syyllistämättömästä keskustelusta sukulaisen kanssa. Hienotunteisuutta vaaditaan roppakaupalla, jos aikoo tällaiseen asiaan puuttua.

        "Suoraan puhuminen" koetaan useimmiten vain loukkaavana.

      • mis.sy
        huu, haa ... kirjoitti:

        Mitä siis hyötyä sinun "suoraan sanomisestasi" oli? Ja miksi suosittelet sitä muille?

        Olisit puhunut pojan kanssa suoraan. 16-vuotias ei ole mikään lapsi ja olisi voinut olla helpottunutkin asiallisesta, syyllistämättömästä keskustelusta sukulaisen kanssa. Hienotunteisuutta vaaditaan roppakaupalla, jos aikoo tällaiseen asiaan puuttua.

        "Suoraan puhuminen" koetaan useimmiten vain loukkaavana.

        hyötyä tästä oli sen verran että poika hakeutui lääkäriin ja on jo tähän mennessä -15kg, hyssyttely ei auta

    • Näinkin voi käydä

      En kehtaa puuttua, vaikka poikaa käy kyllä sääliksi. Varmaan painaa jo pitkälle toistasataa kiloa ja istuu illat tietsikalla ja syrjäytyy. Polvet on jo pari kertaa hajonneet alta, liikuntakyky menee, mutta mutsi ei vain tajuu....

      • Naapurissasi

        Tämähän on itse asiassa myös sellainen asia johon lastensuojelun pitäisi puuttua!

        Olkaapa aktiivisia paikalliseen lastensuojeluun mikäli havaitsette tällaista pahoinpitelyä. Se on kaikkien etu että siihen puututaan ajoissa.

      • mis.sy
        Naapurissasi kirjoitti:

        Tämähän on itse asiassa myös sellainen asia johon lastensuojelun pitäisi puuttua!

        Olkaapa aktiivisia paikalliseen lastensuojeluun mikäli havaitsette tällaista pahoinpitelyä. Se on kaikkien etu että siihen puututaan ajoissa.

        se että antaa lapsen lihoa noin on julmaa, erittäin törkeää laiminlyöntiä. Jokainen aikuinen varmasti ainakin suunnilleen tietää ravitsemuksesta sen verran että teini-ikäinen poika joka ei juurikaan liikuntaa harrasta tarvitsee n.1700kcal päivässä.
        yhdessä suklaapatukassa voi olla yli 300 kcal, siihen vielä pari lämmintä ruokaa päälle, 750-1000kcal ja limua 360kcal/plo sit jos vielä roskaruokaa siihen päälle.. hamppari helposti 500-600 kcal ranskalaiset yks annos (n.20 kpl ranskalaisia) 250kcal, pizza 1800-2500kcal täytteistä riippuen näin nopeesti se hurahtaa yli.. saman ikäinen liikuntaa harrastamaton tyttö tarvitsee 1300-1500 kcal päivässä..

      • huu, haa...
        mis.sy kirjoitti:

        se että antaa lapsen lihoa noin on julmaa, erittäin törkeää laiminlyöntiä. Jokainen aikuinen varmasti ainakin suunnilleen tietää ravitsemuksesta sen verran että teini-ikäinen poika joka ei juurikaan liikuntaa harrasta tarvitsee n.1700kcal päivässä.
        yhdessä suklaapatukassa voi olla yli 300 kcal, siihen vielä pari lämmintä ruokaa päälle, 750-1000kcal ja limua 360kcal/plo sit jos vielä roskaruokaa siihen päälle.. hamppari helposti 500-600 kcal ranskalaiset yks annos (n.20 kpl ranskalaisia) 250kcal, pizza 1800-2500kcal täytteistä riippuen näin nopeesti se hurahtaa yli.. saman ikäinen liikuntaa harrastamaton tyttö tarvitsee 1300-1500 kcal päivässä..

        Teini-ikäinen poika kyllä tarvitsee kasvuun huomattavasti enemmän energiaa, vaikkei juuri liikkusikaan. Siinä 2500 ainakin. 1300 kilokalorilla kyllä laihtuu tyttö kuin tyttö...

        Mistä tällaisia lukuja tempaiset?

        Kevyttä työtä tekevä keski-ikäinen naisihminenkin tarvitsee vähintään tuon verran, vaikka liikkuminen rajoittuu kaupassa käyntiin.

      • mis.sy
        huu, haa... kirjoitti:

        Teini-ikäinen poika kyllä tarvitsee kasvuun huomattavasti enemmän energiaa, vaikkei juuri liikkusikaan. Siinä 2500 ainakin. 1300 kilokalorilla kyllä laihtuu tyttö kuin tyttö...

        Mistä tällaisia lukuja tempaiset?

        Kevyttä työtä tekevä keski-ikäinen naisihminenkin tarvitsee vähintään tuon verran, vaikka liikkuminen rajoittuu kaupassa käyntiin.

        Ei muuten todellakaan tarvitse. 1700-2000 liikkumisen määrästä riippuen. Suomalaiset ravitsemussuositukset saa heittää kaivoon. 1300 kaloria on tarpeeksi tytölle, eikä sillä laihdu. Itse söin teininä aika tarkalleen 1200-1400kcal päivässä ja olin normaalipainoinen kokoajan.

    • Kyllä, olen katkera

      Aloituksen kysymystä olen itsekin miettinyt. Olen 19-vuotias, äitini raskausajan polttamisen takia lyhyt ja pituuneeni nähden melkoisen ylipainoinen. Lihominen alkoi lapsena, koska näin enimmäkseen mäkki- ja valmisruokaa. Myös naapureiden koiranhoitopalkka maksettiin mäkkiaterialla, mitäpä lapsi nyt rahalla tekisi.

      Nyt kun vanhempana olen kysynyt äidiltäni, miksi hän antoi tämän tapahtua, on vastaus aina sama "En mä sitä ruokaa sun suuhun lappanut". Eipä niin, mutta se mitä lapsi syö, päättää aina vanhempi, pieni lapsi ei osaa valita terveellisiä ruokia itse. Nykyäänkin hänen ruokansa ovat melko kaloripitoisia ja kun haluan syödä terveellisemmin, alkaa motkotus, kun ei ruoka kelpaa. Samoin liikunnan suhteen, jos olen ostamassa itselleni esim. pyörää, jotta saisin liikuntaa, valitetaan, että rahan voisi käyttää hyödyllisemmin. Toki voin maksaa myös kalliita lääkärimaksuja, mikäli painoa tulee vielä lisää ja terveys reistailee. Eikä fyysinen terveys ole ainut, mikä on kärsinyt, painoni takia minua on kiusattu yli puolet elämästäni, minkä seurauksena tuli masennus ja itsemurha-ajatukset.

      Onneksi minulla on nykyään ihana poikaystävä, joka noudattaa terveellisiä elämäntapoja ja opettaa niitä myös minulle, vaikka hankalaa onkin niin monen vuoden jälkeen. Ja mikäli joskus lapsia saamme, opetetaan terveellisyys alusta pitäen, valmis- ja mäkkiruokia ei meillä nähdä.

      En voi käsittää, että jo alle 1-vuotiaille tungetaan Hesessä ranskalaisia suuhun. Hyvä totuttaa lapsi jo pienenä rasvaan ja suolaan, niin myöhemmin pääsee helpommalla. Samoin kaikki karkit, energiajuomat, väri- ja lisäainelitkut jne, ei lapsi niitä osaa vaatia, ellei niiden makuun ole opetettu. En väitä, ettäkö karkkipäivä kerran viikossa olisi paha, mutta nykyään lapset tuntuvat syövän näitä kaksinkäsin joka päivä, aamupalaksi sipsiä jne. Ja rahaa epäterveelliseen välipalaan annetaan, koska "koulussa ruoka on paskaa".

      Aamen, olen puhunut, mutta haluatteko todella lapsillenne sekä fyysiset ja henkiset kärsimykset vain koska mäkkiruoka, karkki ja limu on helpompi tapa ruokkia lapsi?

      • älä kitise

        Pituus on geeneissä, ei äitisi ole lyhyyttäsi tupakoimalla aiheuttanut. Tupakoitsevien vastasyntyneet ovat jonkin verran pienipainoisempia kuin tupakoimattomien, mutta aika tasaa kasvun geneettisen kartan mukaiseksi.

        Voisit muutenkin lopettaa äitisi syyttelyn ja itse tehdä lihavuudellesi jotain. Olet täysi-ikäinen, muuta pois kotoa ja tee omat pöperösi äläkä valita valmiissa ruokapöydässä kaloripitoisuuksista.

      • Kusipää...
        älä kitise kirjoitti:

        Pituus on geeneissä, ei äitisi ole lyhyyttäsi tupakoimalla aiheuttanut. Tupakoitsevien vastasyntyneet ovat jonkin verran pienipainoisempia kuin tupakoimattomien, mutta aika tasaa kasvun geneettisen kartan mukaiseksi.

        Voisit muutenkin lopettaa äitisi syyttelyn ja itse tehdä lihavuudellesi jotain. Olet täysi-ikäinen, muuta pois kotoa ja tee omat pöperösi äläkä valita valmiissa ruokapöydässä kaloripitoisuuksista.

        Kyllä muuten syytän, vanhemmathan ne ruokatottumukset opettaa. Ja kyllä, ihan itse ruokani teenkin ja liikun, joten mitä vittua ruikutat?

      • älä kitise ....
        Kusipää... kirjoitti:

        Kyllä muuten syytän, vanhemmathan ne ruokatottumukset opettaa. Ja kyllä, ihan itse ruokani teenkin ja liikun, joten mitä vittua ruikutat?

        Jos kerran itse teet ruokasi, niin mitä ruikutat äitisi tekemistä ruuista?

        Ja vaikka kotona olisi mitä tahansa syöty, voit IHAN ITSE jo täysi-ikäisenä vaihtaa suuntaa. Pikkulapsen ja vähän isommankin lihavuus on vanhempien syytä, mutta sinulla on jo aivan vapaus valita, mitä suuhusi mätät. On ollut jo ainakin seitsemän vuotta. Sitä kaloripitoista ruokaakin voi sitten ottaa vain vähemmän. Tuskin äitisi pelkästä läskistä ja kermasta ruuat tekee?

        Kiroilemattakin muuten voi esittää kärkevätkin mielipiteensä.

      • Home made slow food

        En olisi katkera mutta hyvältä kuulostaa tuo kotiruoan tekeminen.

        Meillä sama, itse syönyt valmisruokia ja mäkkäriherkkuja. Lapset taas karsastavat näitä, eivät ole näihin tottuneet eivätkä näitä puputa. Mäkkärissä syövät juurikin nuo ranskalaiset jos on aivan pakko ja kamala nälkä (tuli pariin kertaan kokeiltua), mutta hampurilaiseen eivät suostu edes kajoamaan parin haukun jälkeen. Ja olen joskus huomannut jonkun vieraan pahasti katsovan lasten roskaruoka-aterioita. En anna tämän häiritä koska käymme mäkkärissä, ym pizzerioissa noin 1-2 kertaa vuodessa (meidän vanhempien takia, lapset eivät niihin hinkua).

        Älä pahoita mieltäsi negatiivisista vastauksista.

        Olen sitä mieltä että vanhemmilla on suuri vastuu lastensa terveellisten elämäntapojen - liikunnan ja ruokatottumusten - opettamisessa. Ei niitä moni aikuisena enää opi tai pysty muuttamaan, ellei ole vahva tahto ja itsellä draivi lähteä omaa terveyttään ja elämäänsä hauskemmaksi ja paremmaksi muuttamaan.

        Terveiden ruokailutottumusten ja liikunnan puolesta minäkin kovasti liputan!

    • Tunnustan

      Itse olen pian 18, asun vanhempien sekä kahden siskon kanssa ja myönnän olevani lievästi ylipainoinen. Tähän on osittain syyllinen lääkitykseni, joka aiheutti ylipainoa, tosin nyt se on jo lopetettu (siis osittain, en yritä syyttää pelkästään lääkitystäni.) Nykyään ei tule paljoa liikuntaa harrastettua kiireiden vuoksi. En ole mikään liikunnanystävä, joten se harva vapaa-aika mikä minulla on menee usein kirjojen parissa. Osittain syy on siis myös ihan laiskuudessa. Myönnän myös olevani aikamoinen "herkkusuu", vaikka olenkin saanut harvennettua limsoja, karkkia ja roskaruokaa.

      Pituutta 172 cm, paino 77 kg ja alaspäin menossa :)

    • omennaaaa

      Olenko ylipainoinen? Olen 162 cm pitkä ja painan 67kg ?

      • Urheiluhullu2

        Mielestäni olet selvästi ylipainoinen. Mutta en alkaisi stressata asiasta. Sille on helppo tehdä jotain.

        Liikuntalajeista löytyy jokaiselle joku sopiva, josta voi aidosti innostua. Jos perinteinen punttisali tai jumppa ei kiinnosta, mene vaikka tanssitunneille, seinäkiipeilemään, pelaamaan tennistä/sulkista/korista/lentistä/futista...

        Tai käy kaikki urheiluhäppeningit ja mahdollisuudet harrastusmielessä läpi rusettiluistelusta, kylpylälomista, viikoittaisesta uimahallikäynnistä, koiranulkoilutuksesta (keskikokoinen tai iso koira avittaa mukavasti liikunnan lisäämisessä), ...

        Opettele laskettelemaan, lautailemaan, surffaamaan, pelaamaan rantalentistä, rullaluistelemaan, keilaamaan, pelaamaan pingistä, hyppäämään pituutta, uimaan joku tietty matka tietyssä ajassa, juoksemaan joku tietty matka tietyssä ajassa, hanki trampoliini, hulahulavanne (hauskuus ja liikunnan riemu on sallittua aikuisillekin...), maastopyörä tai kilpapyörä, tasapainolauta... Uusia lajeja on vaikka mitä, jos kaikkia kokeilisi kerran, ei rapakunnosta ja ylipainosta olisi huolta. ;) Kaiken lisäksi hauskaa ja tutustuu uusiin ihmisiin!!

        Tutustu eri lajeihin, vaikka joogaan, zumbaan, perinteisiin ja moderneihin tanssilajeihin, pilatekseen, vesijumppaan tai vesipalloon, kuviokelluntaan, uimahyppyyn... Vähävaraisena sitä voi tarvittaessa korvata nämä lähtemällä lenkille tai pyöräilemään, hylätä julkiset kulkuneuvot ja liikkua kävellen tai pyörällä, myös kauppareissuilla, kesälomalla, työmatkoilla, reissuissa ja matkakohteissa tutustuminenkin onnistuu usein jalkaisin tai fillarilla.

        Kaikki on elämäntavasta ja asenteesta kiinni! Tsemppiä sinulle ja muillekin!

    • tyttö12v

      ite oon -24% alipainone, tykkään ruuasta (nomnom) eli ei mitää anoreksiaa yms. syön melkei joka päivä karkkia/jäätelöä ja juon limsaa :) eli lihoaminen saattaa johtuu myös masennuksesta, löhöilystä yms, ei aina ruoasta. ei se aina oo niin et 'olet mitä syöt' ;)

    • jokurajajumalauta

      Eräässä pikaruokapaikassa oli kolmen hengen perhe syömässä. Eivät ylipainoisia, vaan ihan reilusti lihavia - niin myös se noin 5-vuotias. Varmaan vähän useammin herkuttelevat kuin kerran viikossa. Surullista.

      Lapsethan mättää makeaa ja rasvaista moskaa minkä kerkeää, jos sitä koko aika kannetaan nenän eteen. Tervetuloa elintasosairaudet ja ennenaikainen kuolema. Mutta mitään ongelmaahan ei tietenkään ole, paitsi niissä ihmisissä jotka noita lähes possuksi syötettyjä lapsia kauhistelevat.

    • m128kg

      Ei se nii paljo ol jos laps ekalluokal painaa 45 kg.

    • Anonyymi

      Kyllä on

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      243
      3789

    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      27
      2284

    3. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      24
      2111

    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      90
      2015

    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      92
      1685

    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      24
      1391

    7. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      8
      1301

    8. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      36
      1287

    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      35
      1227

    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1218
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt