Kiero mies!

Itse olen miltei samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Ainut, että kaikesta tuosta mielistelystä ja terapeuteilla käynneistä huolimatta olen saanut tietää suhteen jatkuvan kaikesta huolimatta. Mietinkin miten tästä jatkan. Vaihtoehtoja kun ei näyttäisi olevan,kun kerta suhde on jatkunut kaikesta huolimatta minä en ole ilmeisesti se rakkain ihminen kuitenkaan. Jos jatkan mieheni kanssa jatkuu suhde toiseen ja mahdollisesti myöhemmin myöskin jononkin muuhunkin naiseen, muutenhan olisi pettämiseni loppunut tuohon yhteen kertaan.En kyllä enää jaksa edes vahtia miestä luottamus on mennyt jo aikaa sitten. Olenkin tässä alkanut pikkuhiljaa järjestelemään elämääni ja asioita. Omaisuus pitää jakaa ja velat myöskin helppoahan se ei tule olemaan. Mutten usko, että jaksaisin lopun elämääni elää ihmisen kanssa johon ei voi luottaa eikä oikeasti minusta välitä, muuten kuin tuttuuden tunne kun kotiin palaa muttei se riitä ja vaikka mies todella yrittäisi muuttua en silti hänen kanssaan halua jatkaa onhan hän näyttänyt minulle kuinka helppoa minua on pettää kerta toisensa jälkeen sitä riskiä en halua enää ottaa. Voimia sinulle, mieti mikä on tärkeintä toisen vahtiminen vai mikä?

En jaksa enää kirjoitti:

Itse olen miltei samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Ainut, että kaikesta tuosta mielistelystä ja terapeuteilla käynneistä huolimatta olen saanut tietää suhteen jatkuvan kaikesta huolimatta. Mietinkin miten tästä jatkan. Vaihtoehtoja kun ei näyttäisi olevan,kun kerta suhde on jatkunut kaikesta huolimatta minä en ole ilmeisesti se rakkain ihminen kuitenkaan. Jos jatkan mieheni kanssa jatkuu suhde toiseen ja mahdollisesti myöhemmin myöskin jononkin muuhunkin naiseen, muutenhan olisi pettämiseni loppunut tuohon yhteen kertaan.En kyllä enää jaksa edes vahtia miestä luottamus on mennyt jo aikaa sitten. Olenkin tässä alkanut pikkuhiljaa järjestelemään elämääni ja asioita. Omaisuus pitää jakaa ja velat myöskin helppoahan se ei tule olemaan. Mutten usko, että jaksaisin lopun elämääni elää ihmisen kanssa johon ei voi luottaa eikä oikeasti minusta välitä, muuten kuin tuttuuden tunne kun kotiin palaa muttei se riitä ja vaikka mies todella yrittäisi muuttua en silti hänen kanssaan halua jatkaa onhan hän näyttänyt minulle kuinka helppoa minua on pettää kerta toisensa jälkeen sitä riskiä en halua enää ottaa. Voimia sinulle, mieti mikä on tärkeintä toisen vahtiminen vai mikä?

Lue lisää

Jaksamista itsellesikin.

Minun mieheni pelehtii edelleen satunnaisten tyttöjen kanssa, joten ei hänellä ole edes toista vakituista naista jonka luo mennä. Siksi hän yrittää epätoivoisesti pitää tästä kodista kiinni. Jos hänellä olisi vakisuhde, niin voisi kuvitella, että jos se lopahtaa, niin kestää jonkin aikaa ennen kuin "löytyy uusi". Mutta näitä satunnaisia typyköitä tietenkin löytyy paljon helpommin. Täytyisi tavallaan elää koko ajan hälytystilassa.

Itse olen sen verran toipunut järkytyksestä ja tehnyt surutyötä, että tällä hetkellä aion ottaa aikalisän ja miettiä kaikessa rauhassa seuraavaa askelta. Olen ihan puhki, joten en nyt jaksa tehdä yhtään mitään kongreettista, paitsi arkirutiinit. Ihmeesti kylläkin piristi katsoa kivoja pieniä asuntoja internetistä ja miettiä millaisen oman pesän siitä saisi sisustettua.

Välillä oli kamala ikävä sitä ihmistä, jota ei nyt sitten käytännössä ole olemassakaan. Kytätä en enää aio enää, sillä tiedän tarpeeksi. Tuo puhelin episodi oli minusta ihan tarpeeton show, mutta paljastipa mies sillä aivan itse kieron luonteensa.

Ei miehet tunne huonoa omaatuntoa. Kaiken tarkoitus on saada nainen leppymään että tilanne rauhoittuisi, ja voisi jatkaa rauhassa puuhiaan. Tuo prepaid-kortti on mielestäni enemmän kuin valehtelu - se on pilkkaamista ja osoittaa, että mies väheksyy sinua kaikin tavoin. Hän on varmaan nauranut toiselle naiselle tällä kepposella, jonka teki sinulle.

"tää sissi päättää ruveta hieromaan avovaimoni vatsaa...en tiennyt miten reagoida,ei voi olla totta,oli eka ajatukseni ja mitähän miehen pitää tuollaisessa tilanteessa tehdä??"

Mennä paikalle ja tönäistä kaveri niin että se lentää siitä. Itse olen kerran joutunut tekemään noin kun joku ääliö tunki itsensä noni 2 cm päähän avokista ja alki suunnilleen lääppimään, jonka jälkeen avo sen pois ja minä vittuuntuneena annoin vielä lisävauhtia, niin että kaveri oikein lensi perseelleen.

sitten jouduinkin jo pistelemään sen apuun tulleita kavereita ruotuun, mutta se on jo eri asia...tietenkin kun puolustaa reviiriään, pitää myös olla valmis tositoimiin.

Se seikka, ettei miehen oikea numero vastannut, vaan meni suoraan vastaajaan, ei ole outoa. Hänelle on tullut tavaksi pitää kännykkää kiinni, ettei vahingossa jää kiinni. Huomasin sen tietenkin vasta ihan viimeaikoina. Hän laittaa puhelimen hetkeksi päälle kuuntelee viestit ja soittaa tai tekstaa takaisin. Minun puheluuni hän ei soittanut vastapuhelua mm. siitä syystä, että soitin tarkoituksella lankapuhelimestamme, minkä peitetty numero näkyy tuntemattomana. En itse halunnut jäädä kiinni, parempi että mies pitää minua edelleen tyhmänä.

Tämä juttu oli vain niin törkeä huijausyritys kaikessa halpamaisuudessaan, että en voi edes käsittää hänen pitävän minua noin pilkkanaan.

Menimme naimisiin vasta kolme vuotta sitten, mies itse aivan välttämättä halusi vihille, seurustelu ja yhdessä asuminen ei hänelle riittänyt. Minut piti saada ihan ikiomaksi vihityksi vaimo-kullaksi... Hääpukukin koristi makuuhuoneen nurkkaa vielä pari viikkoa sitten, kunnes pakkasin sen pois, en kestänyt enää katsoa sitä ja punastella häpeissäni kuinka typerän onnellinen luulin olevani sinä päivänä. Yököttää ajatus, että harrastimme vielä säännöllistä seksiäkin, kuten suhteelllisen tuoreella avioparilla on tapana, miehen samalla repiessä riemunsa myös muualla. Salavipinää, terapiaa ja ruusuja. Ja paskan marjat, mitä naurettavaa tosielämän saippuashowta minäkin elän. Ja kukahan tuo mies on, jonka kanssa erehdyin naimisiin? Minulle ihan tuntematon henkilö.

Voimia sinullekin.

Kierompi vaimo! kirjoitti:

Se seikka, ettei miehen oikea numero vastannut, vaan meni suoraan vastaajaan, ei ole outoa. Hänelle on tullut tavaksi pitää kännykkää kiinni, ettei vahingossa jää kiinni. Huomasin sen tietenkin vasta ihan viimeaikoina. Hän laittaa puhelimen hetkeksi päälle kuuntelee viestit ja soittaa tai tekstaa takaisin. Minun puheluuni hän ei soittanut vastapuhelua mm. siitä syystä, että soitin tarkoituksella lankapuhelimestamme, minkä peitetty numero näkyy tuntemattomana. En itse halunnut jäädä kiinni, parempi että mies pitää minua edelleen tyhmänä.

Tämä juttu oli vain niin törkeä huijausyritys kaikessa halpamaisuudessaan, että en voi edes käsittää hänen pitävän minua noin pilkkanaan.

Menimme naimisiin vasta kolme vuotta sitten, mies itse aivan välttämättä halusi vihille, seurustelu ja yhdessä asuminen ei hänelle riittänyt. Minut piti saada ihan ikiomaksi vihityksi vaimo-kullaksi... Hääpukukin koristi makuuhuoneen nurkkaa vielä pari viikkoa sitten, kunnes pakkasin sen pois, en kestänyt enää katsoa sitä ja punastella häpeissäni kuinka typerän onnellinen luulin olevani sinä päivänä. Yököttää ajatus, että harrastimme vielä säännöllistä seksiäkin, kuten suhteelllisen tuoreella avioparilla on tapana, miehen samalla repiessä riemunsa myös muualla. Salavipinää, terapiaa ja ruusuja. Ja paskan marjat, mitä naurettavaa tosielämän saippuashowta minäkin elän. Ja kukahan tuo mies on, jonka kanssa erehdyin naimisiin? Minulle ihan tuntematon henkilö.

Voimia sinullekin.

Lue lisää

Onko jollakin vielä lankapuhelimia?
Täällä meilläpäin suomea tuntuu että kaikki jo kadonneet.

-Mielikki- kirjoitti:

Onko jollakin vielä lankapuhelimia?
Täällä meilläpäin suomea tuntuu että kaikki jo kadonneet.

#31# tai joku vastaava numeron eteen niin ei näy vastaanottavassa päässä...

-Mielikki- kirjoitti:

Onko jollakin vielä lankapuhelimia?
Täällä meilläpäin suomea tuntuu että kaikki jo kadonneet.

Asian sivusta, mutta kyllä on lankapuhelin, jopa faksi ja kaikki etätyöhön liittyvistä syistä.

Kierompi vaimo! kirjoitti:

Se seikka, ettei miehen oikea numero vastannut, vaan meni suoraan vastaajaan, ei ole outoa. Hänelle on tullut tavaksi pitää kännykkää kiinni, ettei vahingossa jää kiinni. Huomasin sen tietenkin vasta ihan viimeaikoina. Hän laittaa puhelimen hetkeksi päälle kuuntelee viestit ja soittaa tai tekstaa takaisin. Minun puheluuni hän ei soittanut vastapuhelua mm. siitä syystä, että soitin tarkoituksella lankapuhelimestamme, minkä peitetty numero näkyy tuntemattomana. En itse halunnut jäädä kiinni, parempi että mies pitää minua edelleen tyhmänä.

Tämä juttu oli vain niin törkeä huijausyritys kaikessa halpamaisuudessaan, että en voi edes käsittää hänen pitävän minua noin pilkkanaan.

Menimme naimisiin vasta kolme vuotta sitten, mies itse aivan välttämättä halusi vihille, seurustelu ja yhdessä asuminen ei hänelle riittänyt. Minut piti saada ihan ikiomaksi vihityksi vaimo-kullaksi... Hääpukukin koristi makuuhuoneen nurkkaa vielä pari viikkoa sitten, kunnes pakkasin sen pois, en kestänyt enää katsoa sitä ja punastella häpeissäni kuinka typerän onnellinen luulin olevani sinä päivänä. Yököttää ajatus, että harrastimme vielä säännöllistä seksiäkin, kuten suhteelllisen tuoreella avioparilla on tapana, miehen samalla repiessä riemunsa myös muualla. Salavipinää, terapiaa ja ruusuja. Ja paskan marjat, mitä naurettavaa tosielämän saippuashowta minäkin elän. Ja kukahan tuo mies on, jonka kanssa erehdyin naimisiin? Minulle ihan tuntematon henkilö.

Voimia sinullekin.

Lue lisää

No sillälailla, sehän selittää paljonkin. Eli ennen ei ollut luuri kiinni ja nyt onkin- tai ainakin kiinnitit huomiota siihen. Ja luulee etteikö kiinnittäisi huomiota sinulla.. "fiksu mies".
Okay. En jotenkin ajatellut lankapuhelinta vaihtoehtona, tosin kännykässähän saa asetuksistakin numeron pois näkymästä- tehnyt välillä niin jos en halua numeroni näkyvän.
Erinomaista sanoisin:) Tuo että tuntemattomana koitit. Olen täysin samaa mieltä (parempi, että pitää edelleen tyhmänä).

No todellakin on. Ja siis luulee mitä todennäköisimmin, että nyt menee kyllä niin hyvin läpi, kun jättää puhelimensakin sinulle. Ei noita voi kertakaikkiaan käsittää- tiedän kokemuksesta. Koitin kyllä takoa päähän, että en ole tyhmä vaan eipä mennyt perille..

Oletko huomannut nyt jälkikäteen asiaa ja suhdettanne ajatellessasi, olisiko jotain tuollaista kuin nyt ollut jo aiemminkin ja jopa ennen naimisiin menoanne? Itse kyllä harrastin seksiä vaikka tiesin suhteesta- tosin osin siitä syystä, että siihen ei ilmeisesti ns silloin vielä kuulunut seksi- ja sain jotenkin pidettyä itse tunteet pois päältä aina sen aikaa..lähinnä kai itsellenikin oli vain tarpeiden tyydytystä..koska henkisesti olin aivan rikki silloin muuten..

Tunnistan tosiaan nuokin tunteet- kuka on tuo aviomieheni..Ja toki myös mm miksi, kuinka hän voi tehdä näin jne.

Kiitos. Voimia tarvitsin silloin (useampi vuosi erosta nyt), ja jostain niitä kuitenkin hajalla ollessani. Toimin kylmän rauhallisesti enkä hysteerisenä syytellyt mistään tms. Ja oikeassahan olin koko ajan; miehellä oli suhde, ihastuminen, vaikka sen kiisti viimeiseen asti.. jopa eron jälkeenkin. Vaikka tosiasiat puhuu kyllä ihan muuta; he muuttivat piakkoin yhteen eromme jälkeen yms.

En ole kertaakaan katunut eroa, sitä harmitellut, että hyvä (tai hyväksi sitä luulin), pitkä parisuhde ja avioliitto päättyi, mutta olen loppuen lopuksi ollut onnellinen- ja onnellisempi (!) kuin olin silloin siinä suhteessa. Asiaan vaikutti varmaan se, että olin kuitenkin päättänyt valmiiksi "toimintatavoista" jos ja kun hän ei esim suhdetta myönnä jne ja työstänyt tunnepuolella asian valmiiksi.

Mikäli epäröit eroa niin silloin kannattaa ehkä, tarkan harkinnan jälkeen, vielä yrittää yhdessä. Mutta jos on aiemminkin jo ollut jotain vilunkipeliä sekä ennen kaikkea jos tunnet varmasti ettei yrittäminen kannata eikä ole hyvä juttu niin ero liene paras ratkaisu.

Ainiin, aloituksessasi laitoit siitä, että mies myöhemmin jatkaa peliä- kertomasi perusteella on jatkanut ja jatkaa ihan koko ajankin.

Ei käy kateeksi.. mutta jos yhtään lohduttaa, et tosiaan ole yksin. Meitä saman kokeneita ja kokevia on varmasti paljonkin. Itseäni lohdutti ja vieläkin lohduttaa esim ajatus, että vaistoon todellakin voi ja kannattaa luottaa vaikka vainoharhaiseltakin tuntuisi, ja että typerät huijausyritykset ovat juuri sitä miltä näyttävätkin vaikka ei meinaa todeksi uskoa..ei kyllä tiedä pitäisikö itkeä vai pikemminkin nauraa niille.

Luin myös tuon oman henkilökohtaisen murheesi ja vaikka jokaisella on ristinsä kannettavansa, niin olen tahollani iloinen siitä, että sinä olet yksi rehellinen ja suorapuheinen mies ja vaimosi kanssa luotto pelaa noinkin hyvin. Onnea jatkossa ja toivottavasti mieltäsi vaivaava asia haihtuu pian savuna ilmaan.

En sitten tiedä onko sillä mitään merkitystä, onko mieheni kaltainen tyyppi varattu vai vapaalla jalalla. Ei sillä tunnu olevan ympäristölle merkitystä. Enpä edes osaa sanoa, ovatko hänen kierrättämänsä naiset varattuja vai lupaileeko hän joillekin toiveikkaille vilpittömille sinkuille kuun ja tähdet taivaalta.