Cipralexin pitempiaikaisesta käytöstä.

Hei Kurumi
Minulla on kahden ja puolen vuoden Cipralex-syönti takana. Pari vuotta söin 20 mg ja sitten viime keväänä pudotettiin 10 mg:aan. Muuten oireeni, lihomiseni ja väsymykseni ovat juuri samanlaisia kuin sinulla. Olen jo reilusti yli 50:nen ja ajattelin, että väsymys saattaa olla hormoonien muutoksista. Mutta siihen vaivaan minulla on estrogeenilaastari ja veren estrogeeni mitattu ja on ok.
Olen jotenkin saamaton kaikkeen. Lihonut olen tämän reilun parin vuoden aikana yli 20 kiloa. Laihtumista kanssa olen yrittänyt, mutta ei siitä tule mitään. Ihan muutamaan harvaan ystävään olen jaksanut (epäsäännöllisesti) pitää yhteyttä. Onneksi en enää käy töissä, pääsin viime syksynä tk-eläkkeelle.
Yritin tiputtaa C:n annostusta pienenpään ja puolitin tabletin joka toinen päivä. Olo oli huono, samankaltaisia tuntemuksia kuin sinulla. Juuri viime viikolla kävin psykiatrilla ja hänkin käski vaan jatkaa lääkkeen syömistä. Lihomisesta hän väitti, että ei se lääkkeestä johdu. Taidan vielä kokeilla vähentää itsekseni, hitaasti
Söin nimitäin ennen Cipralexia noin kahdeksan vuotta Aurorixia, en lihonut ja aloitekyky oli ihan toinen.

Voimia Sinulle!

Mulla aikalailla sama juttu. Noin puoltoista vuotta sitten alotin lääkityksen 10 mg. Ensimmäisen vuoden ajan oli aika mahtava olo. Mieliala parani selvästi ja itseluottamus kasvoi. Sitten jossain vaiheessa huomaa turtuvansa. Tulee jotenkin tosi välinpitämättömäks eikä oikeasti "tunne" mitään tunteita. Seksihalut katoaa.
Sitte kesällä huomasin etteipä tuo enää paljoa masennustakaan poista. Aloin saada tarpeekseni koko lääkkeestä ja nyt vähennän annostusta pikku hiljaa. Ensin puolitin, jota jatkoin noin kuukauden, nyt syön 1/4 ja jatkan sitä v armaan aika pitkään. Tarkoitus on kyllä päästä kokonaan eroon. Annoksen pienennys täytyy tehdä tosi varovasti ja hitaasti, muuten noi vierotusoireet voi käydä riesaks.
Samalla oon alkanu vetää monivitamiineja, en tiedä onko niistä oikeasti kuinka paljon apua..
Sitten kannattaa varmaan harrastaa liikuntaa, siitä saa luonnollista mielihyvää :))

Olen nyt syönyt Cipralexia (20mg) kohta 3½ vuotta ja 1½ siteen yritin lopettaa. Silloinen psykiatrini oli erittäin tietämätön ja väitti, ettei kaikille tule vieroitusoireita ollenkaan ja antoi ohjeen niiden lopettamiseen 1 kk:n sisään. Nyt yritän uudestaan ciprojen lopettamista ja vaikeaa on. Viikko sitten aloitin tiputtamalla 15mg ja kaksi yötä olen valvonut. "Sähköiskuista" kärsin aamusta iltaan ja itkuisuudesta iltaisin. Pahimmat vieroitusoireeni tulevat kuitenkin öisin. Nukkumaan mennessä tulee levottomuus ja sydämen tykytys. Kun vihdoin väsyn ja olen juuri nukahtamaisillani, heräänkin siihen, etten ikään kuin saa henkeä (hengityslama). Erittäin epämiellyttävä tunne, vaikka ei olekaan vaarallinen. Aamuyöstä saan unen päästä kiinni, mutta unet ovatkin sitten niin painostavia, että herätessäni haukon henkeä ennen kuin kykenen aamukahvin keittoon.

Kurumi, tarinasi "tunteettomasta" olotilasta, laiskuudesta, väsymyksestä, sohvalla makaamisesta, sosiaalisten suhteiden vähenemisestä ja neljän seinän sisään hautautumisesta kuulostaa niin omaltani, että tarkistin olenko itse sen kirjoittanut viime kerralla, kun yritin ciproja lopetella. Huomasin kuitenkin, että kirjoituksesi onkin niin tuore, ettei se ole mahdollista.

Ensinnäkin, kiitos sinulle, että kirjoitit elämästäsi, koska tähän asti olen luullut, että olen syvästä masentuneisuudestani johtuen laiska ja apaattinen ihminen. En tajunnut, että cipralex voisi ne aiheuttaa, mutta helpotuksen huokaus, voin ehkä saada tuon entisen itseni takaisin...

Nyt kaipaisin vinkkejä, onko kukaan löytänyt mitään apua vieroitusoireisiin, siis muuta kuin bentsoja?

harmittaa sun puolestas ap ja teidän kaikkien, jotka cipralexia olette syöneet. samantapaisia viestejä olen lukenut monta ko lääkkeestä ja muista vastaavista ja niin kuin edellinen kirjoitti, näistä pitäisi tehdä tutkimus.

jotenkin tuntuu kummalta, että olet saanut paniikkioireisiin serotoniinia, kun serotoniini helposti aiheuttaa ahdistusta mikä ainakin itselleni tekee paniikkia. söin cipralexia viime keväänä vain parin kuukauden ajan, sitä ennen muita serotoniinilääkkeitä ja aina sama, ahdistaa ja masennus kasvaa, lääkkeen hyödyt lähtee ja haitat tuplaantuu. sen parin kuukauden aikana tuli muutama kilo lisää, menetin mielenkiintoni ihmisiin ja kaverisuhteeni kärsivät pahasti. olen kyllä viime aikoina ollut paljon onnellisempi ilman niitä ihmisiä, mutta lääkkeen syömisen aikana ei vaan kiinnostanut ottaa yhteyttä, mikään ei tuntunut tarpeelliselta. ahdistukseni ja univaikeuksieni takia sain melatoniinia, joka ei pian toiminut ja lääkäri määräsi kolmanneksi levozinin, jota otin tarvittaessa. muutaman viikon päästä heitin kaikki lääkkeet roskiin kun itsemurha tuntui olevan ovella.

vieroitusoireet tuli muutaman päivän päästä, hikoilin, päässä tuntui sähköiskuja, jalat ei kantaneet normaalisti, en muista kaikkea. olo oli hirveä parin viikon ajan ja päässä tuntui niin pahalta, että pelkäsin aivokasvainta, epäilin vähintään migreeniä. tulin kipeäksi samoihin aikoihin, en tiedä johtuuko lääkkeestä. ajatukset oli vähän omituisia. "sähköiskujen" aikana aivokemia järjestyi uudestaan ja suunnilleen kuukauden päästä ajatuksetkin alkoi normalisoitua. olin masentuneempi kuin ennen lääkkeen aloittamista, mutta vähemmän ahdistunut ja paljon selkeämpi. en tarvinnut nukahtamislääkkeitä ja neurolepteja nuijanukutukseen, vaan nukuin ekaa kertaa vuosiin kunnolla. monta kertaa teki mieli aloittaa lääkkeet uudestaan pahimpien vieroitusoireiden aikana (ja niitähän ei lääkärini mukaan uudemmista mielialalääkkeistä tule), mutta kun pahimmat olot oli ohi, olin ylpeä itsestäni. se, että multa löytyi edes siihen itsekuria, piristi vaikka mieli olikin maassa.

olen itkenyt muutaman kerran, että menin tuhoamaan aivokemiaani lääkkeillä, jotka eivät sitten mitään hyvää antaneetkaan tai siis laittaneet mua itse tekemään asioita, joista tulee hyvä olo. en ole liikkuva ihminen, mutta vuosi sitten tajusin miten hyvä olo liikunnasta voi tulla, ahdistuksen takia siitä tuli kuitenkin pakkoa ja suorittamista ja lääkkeiden aikana se vähäkin hyvä olo tuntui turhalta. tykkään tehdä käsitöitä, mutta lääkkeet tappaa luovuuteni. läheisyyden kaipuu on suuri, mutta jotenkin äärettömän vaikea olla mieheni kanssa, tiedän haluavani ja rakastavani häntä, mutten enää tunne niin:( serotoniini voi jättää ihmiseen ikävät jälkensä vaikka sen lopettaisikin.

olen yrittänyt 6 vuoden aikana kahdesti. ensimmäisen kerran 3 vuoden jälkeen, toisen viiden. ekasta saikulle pitkälle, kirjotusten siirto ja toisesta sairaala-osastolle. kiitos kun määräsitte.....

miks sairaala osastolle??? :O kamlaa.. oon tässä ite 2 v syöny ja tuntuu välillä ku masennus ja kaikki on poissa etten halua enää syödä tätä cipraa.. Oon jopa ajatellu että ohjaileeko ne mun mieltä jotenki koko ajan tekisinkö samoja asioita ja ratkasuja jos joku pilleri ei olis tonkimassa mun psyykettä, jos se kerran vie masennuksen, ihmisen "normaalin" reaktion / sairauden mitä muuta se voi päälle tehä?
Musta on välillä tuntunu että se sekottaa mun pään aluks meni vuosi ok mut toka alko mennä oudoks..
Onko kellään muulla ollu sellasia fiiliksiä et jopa vähän niinku tuntis sen vaikutuksen muunaki ku laiskuutena ja muuna mitä ootte kirjotellu... ??
Oon koittanu ettiä tähän mun tuntemukseen jotain samanlaista tekstiä monesta paikkaa mutten vielä ole löytäny..

Mulle psykiatri sanoi, että Cipralexia ei saisi syödä kuin korkeintaan 6kk, muuten sen teho vähenee. samainen psykiatri ihmettelli, kun olin työuupumuksen seurauksena syönyt Citalopramia yli 3 vuotta, oli oikein vihainen siitä, kun työterveydessä ei oltu kiinnitetty asiaan mitään huomioo vaan aina resepti uusittiin ja se siitä.

Nyt olen syönyt Cipralexiä vajaan kuukauden lievään masennukseen ja tavoitteena on päästä lääkityksestä 3 kk:den sisällä eroon.

Mulle määrättiin samaa mutta otin pari viikkoa ja olo kauhea joten lopetin Yritän pärjätä ilman masennuslääkkeitä ja keksiä muita keinoja masennukseen.

Älkää pelätkö niitä vieroitusoireita. Lääkäri sanoi mulle, että juu lopeta vaan, ei pitäs tulla mitään oireita. 20mg:sta tiputettiin. Tiesin kuitenki aikaisemmista kokemuksista, että kyllä ne vieroitusoireet tulee ja ne on jotain kamalaa, paljolti sellaista kun täällä on kuvailtu.

Tuntien itseni, lopetin SSRI-lääkityksen seinään, mikä ei tietenkään missään nimessä ole suotavaa, mutta toimi itselleni paremmin kuin pitkäaikainen piina. Vierotusoireet, sekä fyysiset että psyykkiset, kestivät todella pahoina noin 3 viikkoa, lievempinä vielä ehkä 2-4 viikkoa ellei pidempäänkin.

Otin pahimpiin oloihin varovaisest clonazepamia (niin, ettei niihinkin koukutu) ja hitaasti olo alkoi olla vähemmän kamala.

Vieroituksesta selviää, kun tietää että se johtuu vaan niistä kirotuista kemikaaleista ja se tulee menemään ohi, vaikka se veisi aikaa. Kovaa se on, mutta voimia kaikille.

Juu ite oon just lopettamassa ssri lääkitystä 3v jälkeen. Nyt ollu muutaman päivän kokonaan ilman, ennen 10 mg päivässä. Näitä sähköiskuja tuntuu välillä tulevan jatkuvalla syötöllä ja koko ajan on semmonen epätodellinen ja "huimaavaa" olo. Ihan perästä. Ja vielä pitäs viikkja tätä kestää... :/

Elkää hyvät ihmiset lopettako lääkkeitä seinään, voi olla vaarallista. Jos lääkäri määrää cipraa pienellä annoksella 10-20mg ja pyytää teitä syömään sitä lopun ikää, niin syynä voi oikeasti olla estolääkitys. Jos masennus uusii herkästi, on alttiutta sairastua tai on jo sairastunut vähintään 2 krt elämässään, niin estolääkitys voi olla paikallaankin. Pitkäaikaisessa käytössä kyllä SSRI-lääkkeisiin tulee riippuvuus siinä missä vahvempiinkin lääkkeisiin. Pahimpia on tietty kaikki nukahtamiseen määrättävät lääkkeet...

Itse olen cipraa syönyt 7 vuotta. Nyt lopetus meneillään ja annosta on puoliteltu lähinnä sellaiseen tahtiin, että syön vuoden tai kaksi pienemmällä annoksella.. nyt 6kk syönyt 5mg ja pian tarkoitus jättää kokonaan pois. Ei vieroitusoireita, ainakaan vielä. Kärsivällisyys on näiden kanssa valttia. :)