Tämä nyt on aika tyhmä kysymys,mutta ihan mielenkiinnosta haluisin kuulla muiden vakavassa seurustelusuhteessa olevien,mutta kuitenkin vielä erillään asuvien parien tapailutottumuksista..Eli kuinka usein näette esim.viikon aikana seurustelukumppanianne?Ja en nyt kysy tätä kaukosuhteessa eläviltä,vaan ihan sellaisilta pareilta,joilla olisi periaatteessa mahdollisuus nähdä vaikka joka päivä..Ja vielä siitä,että kuinka kauan vietätte yleensä aikaa yhdessä silloin kun näette?
Olen itse seurustellut poikaystäväni kanssa vajaan vuoden,ja tämä on asia,josta olemme lähes koko suhteemme ajan saanet neuvotella..
Kuinka usein "pitäisi" nähdä?
jokpläl
11
8734
Vastaukset
- näemmeharvoin
hei!
me olemme seurustelleet jo toista vuotta, ja näkemisemme on vähäisiä. joskus ehdimme nähdä muutaman kerran viikossa, joskus menee viikko ettei nähdä ollenkaan. joskus tuntuu raskaalta saada aikataulut sovitettua yhteen. mutta luulen, että myös paljon itsestä kiinni miten näkee ja haluaako nähdä ja näkeekö sen eteen vaivaa. huomaan että meillä menee harrastukset ja kaverit ja työ ja koulu edelle.. valitettavasti. välillä siis tunne, olisiko parempi erota. toisaalta jos muuttaisimme yhteen, meillä ei olisi enää sitä ongelmaa, että joutuisimme miettimään meidän näkemisiämme, jolloin aikaa jäisi kaikkeen muuhun.. mieheni ei vain ole kovin innostunut puhumaan tulevaisuudesta, mikä on stressaavaa myöskin. - ...........
..tyhmä kysymys. Koska mä en ole tyhmä, ja mietin aikaisemmin ihan samaa :)
Ollaan seurusteltu kans vajaa vuosi, ja meillä on vakiintunut aika hyvin tämmöinen viikonloput (pe-ma) yhdessä yksi yö (ke-to) viikolla. Välimatkaa meillä on reilu 30 km, joten työssäkäyntiinkään se ei sinänsä vaikuta, mutta onhan se eri asia saada nukkua työaamuna puoli tuntia pidempään.. Ja siis viikonloput ollaan kutakuinkin 24/7 yhdessä (tai siis saman katon alla :)), viikolla tapaaminen menee yleensä iltaan ja siitä sit tietty seuraavaan aamuun.
Eli viikosta ollaan kolme yötä erossa ja neljä yhdessä. Toimii. Se huono puoli erillään asumisessa on, että kun molemmilla kuitenkin _pitää_ olla myös se "oma elämä" (kaverit, harrastukset jne.), niin sitten on oltava myös iltoja erillään, eikä automaattisesti pääse toisen viereen nukkumaan, jolloin ei "näe" edes yöllä. Toisaalta se hyvä puoli on myös siinä, että koska viikosta varataan tietyt päivät ja illat sille omalle, niin silloin todella tulee tehtyä asioita yhdessä, juteltua jne. Avoliitossa menee helposti siihen, että kun se toinen on kaiken aikaa "saatavilla", niin kohta ei enää nähdäkään kuin silloin yöllä. Koska "näänhän mä tuon huomennakin.." Been there.
Ja sit ehdotus: siispä sopikaa tietyt illat viikosta, jolloin näette, ja vaikka senkin, kumman luona olette. Tällöin kummallekaan ei tule "tyhmä olo" tai tunne että painostaa; toki tämmöinen järjestely joustaa tarvittaessa, sehän on itsestään selvä. Mutta siis ei tarvitse joka kerta neuvotella erikseen, nähtäiskö tänään tai huomenna vai milloin ja missä.. - Joku vaan
Kuulostaa tutulta vuosikymmenien takaa. Suosittelen ainakin kahta kokonaista eropäivää viikossa ja ainakin kahta yhdessäolopäivää viikossa. Meillä tyttöystäväni kauhistui ajatusta, että minulla voisi olla kivaa ilman häntä, eikä sen koommin ollutkaan. Toivottavasti te voitte välttää tämän ansan.
- Brutukseni
Itse en jaksaisi panostaa sellaiseen suhteeseen, jossa kumpikin ei ihastu kunnolla heti alussa ja halua viettää ainakin 4 päivää viikossa yhdessä tai miten nyt töiltä ja harrastuksilta ehtii. Mielestäni on tärkeää oppia tuntemaan toinen ja paras tapa siihen on viettää tämän henkilön kanssa aikaa. En ole ikinä ymmärtänyt näitä 1 päivä viikossa riittää yms. Ei kerro mielestäni kovin vahvoista tunteista tai edes kunnon ihastumisesta.
Enkä itsekään jättäisi vakipano muijaa sen takia että kerran viikossa toinen arasti miettii mitä haluaa. Ei vain ole tyylini ja näkisin hänetkin enemmän panokaverina entä "seurusteluna".- Kulu-kulu
Mullakin on aika hassu tilanne... kaksi vuotta seurustelua tulee täyteen aivan kohta. Poikakaveri on usein työmatkoilla eikä nähädä 1-3 viikkoon olleskaan. Ja sitten kun olis mahollista nähä se menee aina siihen että iltahämärässä toinen saapuu toisen luo, harrastetaan seksiä ja aamulla taas aikasin töihin tai kouluun.
Kun ei ole työmatkaa, en saa poikaystävääni oikein tekemään kanssani mitään tai näkemään aikaisemmin illalla. Tapaamiset menee aina johonkn ysin jälkeen illlalla, jolloin on jo niin väsynyt että kohta pakko mennä nukkumaan. AIna ei kyllä harrasteta seksiä vaan nukutaan vaan slät toisiin päin...
Tavataan työmatkoja lukuunottamatta 2-4 kertaa viikossa ja ollaan niistä valvilla n 1-2 h, muuten nukutaan..
Haluaisin että hän olisi normaalissa arjessa mukana edes joskus tekemässä mun kaa tavallisii juttui niin kuin vaikka kavereittensakkin kaa esim: Käydä kahvilla, lenkillä, koirien kaa metsässä, pelaamassa ynms. Mutta ei... Myöskään hän ei jotenkin päästä minua kiinni hänen normaaliin elämäänsä vaikka olen haluni tähän ilmaissut.
Onko tämä enään seurustelua? Kuitenkin mies sanoo rakastavansa. Ikää 25 kummallakin puolen. - Weng
Kulu-kulu kirjoitti:
Mullakin on aika hassu tilanne... kaksi vuotta seurustelua tulee täyteen aivan kohta. Poikakaveri on usein työmatkoilla eikä nähädä 1-3 viikkoon olleskaan. Ja sitten kun olis mahollista nähä se menee aina siihen että iltahämärässä toinen saapuu toisen luo, harrastetaan seksiä ja aamulla taas aikasin töihin tai kouluun.
Kun ei ole työmatkaa, en saa poikaystävääni oikein tekemään kanssani mitään tai näkemään aikaisemmin illalla. Tapaamiset menee aina johonkn ysin jälkeen illlalla, jolloin on jo niin väsynyt että kohta pakko mennä nukkumaan. AIna ei kyllä harrasteta seksiä vaan nukutaan vaan slät toisiin päin...
Tavataan työmatkoja lukuunottamatta 2-4 kertaa viikossa ja ollaan niistä valvilla n 1-2 h, muuten nukutaan..
Haluaisin että hän olisi normaalissa arjessa mukana edes joskus tekemässä mun kaa tavallisii juttui niin kuin vaikka kavereittensakkin kaa esim: Käydä kahvilla, lenkillä, koirien kaa metsässä, pelaamassa ynms. Mutta ei... Myöskään hän ei jotenkin päästä minua kiinni hänen normaaliin elämäänsä vaikka olen haluni tähän ilmaissut.
Onko tämä enään seurustelua? Kuitenkin mies sanoo rakastavansa. Ikää 25 kummallakin puolen.Jeps. Ei kai tohon pysty sanomaan yhtä oikeaa vastausta.
Meillä nähdään jotain 3 krt viikossa, johtuen erilaisista vuorokausirytmeistä. Itse teen duunia ma-pe virka-aikana omat arkiharrasteet päälle, kun taas vaimoke painaa töitä ti-la klo 17-04 välillä työaikojen vaihdellessa (joskus myös vapaata koko viikonloppu). Sunnuntai on periaatteessa ainoa kokonainen päivä tehdä jotain yhdessä. Sitten noi arki-illat 2 kpl on 2-3 tunnin näkemisiä. Että sillei, kyllähän se nyt menettelee, mutta toisaalta onpahan kummallakin sitten myös omaa aikaakin ja tuntuu että sitten kun näkee pystyy keskittymään olennaiseen... - kiva jos on kiva
"Ei kerro mielestäni kovin vahvoista tunteista tai edes kunnon ihastumisesta. "
No joo, eipä meistä kaikki puhukaan vain omien mielikuviensa pohjalta tunteistaan. Sillä ne kovin vahvat tunteet eivät siinä alussa olekaan olemassa, vaan omaa haavekuvaa ja mielikuvaa, koska tosiaan toista ei tunne eikä kaikki silloin olekaan ihastuneet "kunnolla". Siis heti alusta saakka pitäisi haluta viettää 4 päivää viikossa tuntemattoman ihmisen kanssa, johon kuvittelee olevansa ihastunut ja josta kuvittelee, että voisi tulla jotain, sen sijaan, että rauhassa katsoisi, voiko tästä tulla. Suurimmalle osalle ne haaveet riittää: ei olla oikeasti edes kiinnostuneita toisesta vaan jos ihan raa'an rehelllisiä ollaan, kyse on vaan omista haaveista, pelosta jäädä yksin, toiveista löytää joku. Ja sitten kysellään "pitäskö tätäkään suhdetta jatkaa", "mikä mä sille olen", "en oikein tiiä mitä tehdä, kun se onkin tämmönen" ja ihmetellään, mitenkäs se nyt tämmöseksi muuttui, vaikka totuushan on se, että ettei se mihinkään muuttunut, sen vaan oppi tuntemaan.
Totta siis on, että se toinen pitääkin oppia tuntemaan, mutta ei se välttämättä siitä heti alusta saakka roikkumisesta mihinkään muutu, että ihminen tarvii oman aikansa ja suurin osa niistä ketkä ei "arasti mieti" ottaa vaan ensimmäisen joka vastaa mielikuvaan, eivätkä oikeasti ole sen kummemmin ihastuneet kuin omaan haaveeseensa, - ja juurikin ne "arasti miettivät" kuhnaajat saattaisivat oikeasti tutustuakin.
Mutta kun se on aina mulle heti kaikki ja oma pelko perseessä, että entäs jos se harkitseekin rauhassa ja valitsee toisin. Sitten pidetään yhtä ja kahta ja varalla ja panoa, ettei vaan itseen satu ja että voi aina pitää itsensä kuivilla. Oikeasti siis ei itsekään ihastuta, vaan otetaan varmaa ja varmempaa, pelataan niin, ettei vaan oikeasti tule riskiä saada rukkasia käteen. Muuten ihan kiva, muttei sillä mitään oikeaa löydä. Sillä tyytyy. - .....
Miten voit sanoa mikä kunkin parin kohdalla kertoo suurista tunteista. Jokainen pariskunta tehköön suhteestaan omannäköisen, ei tarvitse matkia muita. Ei ole olemassa mitään sääntöjä kuinka usein pitäisi nähdä. Kuulostaa todella lapselliselta, tosin en tiedä minkäikäisiä ihmisiä täällä kirjoittelee. Mutta en usko että kahden aikuisen ihmisen suhteessa tarvii kokoajan olla toisen seurassa todistaakseen tunteensa.
- ap.
..... kirjoitti:
Miten voit sanoa mikä kunkin parin kohdalla kertoo suurista tunteista. Jokainen pariskunta tehköön suhteestaan omannäköisen, ei tarvitse matkia muita. Ei ole olemassa mitään sääntöjä kuinka usein pitäisi nähdä. Kuulostaa todella lapselliselta, tosin en tiedä minkäikäisiä ihmisiä täällä kirjoittelee. Mutta en usko että kahden aikuisen ihmisen suhteessa tarvii kokoajan olla toisen seurassa todistaakseen tunteensa.
Ihan mielenkiintoista oli lukea muidenkin parien tapaamistottumuksista ja muutenkin mielipiteitänne asiasta.Meillä tosin on (vastanneiden kertomuksista poiketen) sellainen tilanne,että minä olen se,jolle riittäisi vähempikin näkeminen,mutta poikaystävä sen sijaan vaatii nähdä useammin,ja vertaa suhdettamme monesti tuttavapariskuntiemme suhteisiin..
Tällä hetkellä näemmä yleensä 2-4 kertaa viikossa,joista 1-2 kertaa viikolla,jolloin ehdimme olemaan noin.3-5h tuntia yhdessä.Viikonloppuisin näemmä aina vähintään yhtenä päivänä,mutta monesti myös kahtena,ja aika usein tulee viettyä ainakin yksi yö yhdessä.Viikonloppuisin meillä on muutenkin enemmän aikaa,joilloin voimme viettää ihan kokonaisia päiviä yhdessä.Minä itse olen ollut tähän ihan tyytyväinen,mutta poikaystävä haluaisi aina vain nähdä useammin ja ikävöi tosissaan päivänkin eron jälkeen.. :/ Minä puolestani ikävöisin oikeasti ehkä vasta viikon eron jälkeen..Arkipäiväni kuluvat nopeasti koulun, kotitöiden,harrastuksen ja ihan vain lepäämisen parissa,niin ettei siinä jää juurikaan aikaa ikävöimiseen.Ja viikonloppuisin haluan välillä viettää aikaa myös kavereideni tai perheeni kanssa.Kyllä poikaystävänikin koulua käy ja on hänelläkin kavereita,mutta hän vain haluaa laittaa minut kaiken edelle.. - jdhfksjhd
ap. kirjoitti:
Ihan mielenkiintoista oli lukea muidenkin parien tapaamistottumuksista ja muutenkin mielipiteitänne asiasta.Meillä tosin on (vastanneiden kertomuksista poiketen) sellainen tilanne,että minä olen se,jolle riittäisi vähempikin näkeminen,mutta poikaystävä sen sijaan vaatii nähdä useammin,ja vertaa suhdettamme monesti tuttavapariskuntiemme suhteisiin..
Tällä hetkellä näemmä yleensä 2-4 kertaa viikossa,joista 1-2 kertaa viikolla,jolloin ehdimme olemaan noin.3-5h tuntia yhdessä.Viikonloppuisin näemmä aina vähintään yhtenä päivänä,mutta monesti myös kahtena,ja aika usein tulee viettyä ainakin yksi yö yhdessä.Viikonloppuisin meillä on muutenkin enemmän aikaa,joilloin voimme viettää ihan kokonaisia päiviä yhdessä.Minä itse olen ollut tähän ihan tyytyväinen,mutta poikaystävä haluaisi aina vain nähdä useammin ja ikävöi tosissaan päivänkin eron jälkeen.. :/ Minä puolestani ikävöisin oikeasti ehkä vasta viikon eron jälkeen..Arkipäiväni kuluvat nopeasti koulun, kotitöiden,harrastuksen ja ihan vain lepäämisen parissa,niin ettei siinä jää juurikaan aikaa ikävöimiseen.Ja viikonloppuisin haluan välillä viettää aikaa myös kavereideni tai perheeni kanssa.Kyllä poikaystävänikin koulua käy ja on hänelläkin kavereita,mutta hän vain haluaa laittaa minut kaiken edelle..Mä olisin ollut onnellinen tuollaisesta poikaystävästä. Minulle sattui sellainen puolestaan, jolla ei ollut koskaan aikaa. Ei se kivaa ole. Kyllä minusta olisi kivampi jos mies haluaisi nähdä usein=) Oletkohan kiinnostunut miehestäsi oikeasti?
- Ärsyyntynyt
Mun tyttöystävä haluu nähdä Tosi harvoin ennen kyl nähtiin melkein joka päivä mut nykyään ehkä kerran viikossa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 666462
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap274183Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2702577Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei262010MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna301528- 971387
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel3041107Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee541090Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.771036Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..391021