Tagumik

Jeesuksen pelastama kurja syntinen, nykyisin uskova Jeesuksen seuraaja.

Minun tarinani.

Tulin uskoon nuorena, kuitenkaan en juurtunut uskossani vaan minulle kävi kuin kylväjävertauksessa. Aloin kasvaa uskoani ystävieni orjantappuroiden seassa. Yhdessä orjantappuroiden kanssa kasvaessani orjantappurat tukahduttivat kasvuni uskossa ja uskoni tukehtui tämän elämän huoliin, nautintoihin ja rikkauksiin.

En mennyt kasteelle, en ruokkinut sanalla itseäni, en todistanut, en elänyt sanaa todeksi, en seurannut Jeesusta. Olin siis pahempi kuin maailmassa olevat. Olin luopio. Silti Jeesus pysähdytti minut välillä, kutsui suoraan profeettojensa kautta, nimeltä kutsui, mutta minä silti käänsin selkäni Messiaalle. Menestyin elämässä, pyörin maailman huveissa, kadotin uskoni, unohdin Herrani ja Jumalani.

Kuitenkaan ei Herrani minua hylännyt, vaan kutsui uudestaan. Niin sain 2000 luvun alkupuolella uudistaa ystävyyteni/uskoni Jeesukseen, mennä kasteelle ja alkaa seurata ristiä. Sain laulaa todeksi laulun "olen saanut syntini anteeksi, olen saanut syntyä uudesti, olen löytänyt aarteen kalleimman olen löytänyt Jeesuksen".

Helppoa ei elämä ole ollut uskossa, vaan risti on ollut enemmin kuolemista ja kärsimystä, silti olen voinut iloita siitä, että nimeni on elämän kirjassa. Herrani on parantanut minut pahasta selkävaivasta, olen saanut uudet kielet, olen saanut Pyhän Hengen kasteen, voin sanoa tuntevani hänet, josta todistan.

Ehkä nykyisin kuvaa hengellistä tilaani Heimo Embuskan laulu: Kaksi loppuun palanutta; "Karismamme tuhka ei voi ketään lämmittää. Häpeillen me yritämme peittää harmauttamme, jaksamatta edes itseämme sytyttää."

Jos rukoileminen on lähellä sydäntäsi, kanna minuakin rukouksissasi, että jaksaisin perille asti.

Rakkaudella Tagumik