tuoksuvattu

Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Moikka+ullamirjami,+vuosia+sitten+kirjoittelimme+ja+tulihan+sitä+sättihuoneessakin+ajatuksia+vaihdettua.Olen+ollut+hyvin+harvoin+mukana+nykyisin.+Nyt+lueskelin+aloituksia,+mutta+en+löydä+sellaista+inspistä,+että+mukaan+enää+enemmälti+innostuisin.+Käyn+joskus+kuulostelemassa+mikä+ihmisiä+kiinnostaa,+mistä+jutellaan+ja+harmittaa+tietenkin+kun+kinastelua+on+edelleenkin+ilmoilla.Harventanut+olen+muutoinkin+mukanaoloa+järjestöissä+ja+yhteisöissä+joissa+ennen+tuli+aikaa+vietettyä.+Kun+vielä+on+sentään+terveys+tallella+jokseenkin+entisellään,+pitää+ola+kiitollinen+elämälle.+Huomistaan+kun+ei+kukaan+tiedä.Mukavaa+alkusyksyä+Sinulle+ja+koko+palstaporukalle,+tutuille+ja+tuntemattomille.Puolukkamättäät+ovat+punaisina+ja+sieniä+kasvaa+kun+aina+sataa.
  2. Päivää+että+pätkähtää,+sanoi+vaari+ja+kaappasi+heti+ovelta+valssin+pyörteisiin+tässä+päivänä+muutamana.Kyllä+tanssi+on+sittenkin+sitä+sosiaalista+liikuntaa+jossa+saa+olla+liki+toista+sukupuolta+ihan+luvan+kanssa.+Lisäksi+tanssiessa+voi+keskustella,+jos+jalat+liikkuvat+vaikka+ei+toisen+jalkoihin+tuijottaisikaan.+Tanssistakin+keskustellaan+nettipalstoilla+hyvin+vilkkaasti.+Nyt+yhä+useampi+osallistuu+tanssikursseille+ja+lavatkin+täyttyvät+niistä+"kädenalitanssijoista"+joiden+tyyli+vie+paljon+tilaa+lattialla.+Kukin+tyylillään+ja+taidoillaan.Kyllä+se+taas+lava+kutsuu+hiljaiselon+jälkeen+ja+katsoinpa+tuota+Keurusselänkin+tarjontaa,+tiedä+vaikka+sinnekin+tässä+iltojen+pimetessä.Snioritanssista+tuolla+joku+kyseli+ja+toinen+antoi+linkin+josta+sekin+asia+selviää.+Itse+olen+ollut+mukana+senioritanssissa,+ryhmä+kutistui+ja+nyt+siinäkin+on+tauko.Kun+jalka+vielä+nousee+ei+minun+tanssi-intoni+ole+laantunut.+Miehiä+vain+on+vähän+lavoillakin,+taitavat+istua+kaljamukin+ääressä+mieluummin.Kaikki+vaan+tanssimaan,+yksin+tai+yhdessä.+Tuskin+tässä+iässä+enää+mitään+aviorikoksia+tehdään+tanssinkaan+vuoksi.+En+ole+kuullut+sellaisia+juoruja.
  3. Juhannuksen+ajankuluksi+poikkesin+minäkin+vilkaisemaan+palstaa+ja+totean+saman+jatkuvan.Kuin+en+olisi+poissa+ollutkaan,+vain+minäkö+olen+muuttunut?Ikää+on+ainakin+tullut+lisää,+ryppyjen+tilavuus+kasvanut+ja+kiloja+kehosta+kadonnut+vaikka+mitään+niistä+en+ole+toivonut.Hyvää+kesää+toivottelen,+koska+en+osaa+syyttää+enkä+kehua+ketään.Älkää+polttako+itseänne+auringossa.
  4. Mitä sitä ketään kuuseen karkottamaan.
    Maassa on sentään hyvä istua tai astella maisemia ihaillen. Lunnut laulavat ja vesi liplattaa, vaikka tänä kesänä sateen ropina se tutumpi ääni.

    Matkaan taas, tahdon nyt.... eli älä sinäkään mihinkään hevon tai muunkaan kuuseen, mene rannalla tai puistoon, se on kesästä nautittava, vaikka se onkin hiukan huono.
  5. Muutaman vuoden olen ollut hukassa, mitäpä siitä, kukaan ei kaipaa yhtä lakastunutta pensasta.
    Rohkenen sentään taas avata vahan profiilini, kun uudistuksien jälkeen palvelimelle pääsin sittenkin kirjautumaan, mutta vain kiertotietä.
    Chattihuoneessa poikkesin pari kertaa, eipä siellä tuttuja vastaan tupsahtanu. Taitaa olla niin uutta joukkoa outoine nimineen ettei mukaan kannata tunkea kylki edellä, naama edellä ei enää niin innokkaasti ole haluakaan.
    Täällä siis, kotona, aamuksi kaurapuuroa ja siihen teelusikallinen kookosöljyä. Maistui kyllä, kun olin jo aiemmin kahvia pariinkin otteseen hörppinyt.

    Hiukan outoa tämä uusi, mutta hyvää tämä porastettu vastaaminen. Nyt tietää kenelle vastaa, jos itse sen kirjoittaessaan ja vastauskohtaa valitessaan huomioi.

    Se on helmikuu, eikä kovin helistele pakkasella.

    Nyt voi kirjoittaa romaanin vastaukseksi, kun sopii 5000 kirjoitusmerkkiä yhteen viestiin. Tarvitaankohan niin pitkiä?
  6. Kaikista elintarvikeliikkeistä tietääkseni saa kookosmaitoa, jopa kookoskermaa säilykepurkissa. Muistelen meillä joskus olleen saatavana pahvipakkauksissakin, nyt en ole tarkemmin tukinut.

    Ainakin terveystuotteita myyvissä liikkeissä kookosmaitoa on, viimeksi ostin tarjouksesta kookosöljyä. On muuten mahtavaa vaikka pihvien paistossa lisätä voin joukkoon kookosöljyä, kanan paistamisessa ehdoton.
  7. Jäi tuosta äskeisestä viestistä ihan kokonaan pois tämä aiempi mielenmaisema kuva.

    olkoon tämä nyt osa II

    "Mielenmaisemani."

    Istun pihakeinussa rakkaani vierellä, käsi kädessä, ihan hiljaa.
    Ympärillämme oma pihapiiri istutuksineen joiden paikat yhdessä suunnittelimme.
    Tertturuusujen hento tuoksu ja vasta leikatun nurmikon vahva ruohon haju leijuvat ympärillämme.
    Pieni tuulenvire liikuttelee riippakoivujen oksia joiden lomitse ilta- auringon säteet siivilöityvät kuin tähtien tuike.

    Piha - alueen reunustaa tumma kuusi ja mänty metsä, jossa kasvaa isoja koivuja, sekä vanha haapa joka täyttää lehvistöllään ison osan näkymästä kun tässä istun. Mäeltä kuuluu mustarastaan laulu, viheltelyä soinnukkaasti, kuin huilu… sävelet jotka palaavat mieleen muistona myöhemminkin.

    Tummien puiden varjoissa katse viipyy. Mustikan varvut hennon vihreine lehtineen, puolukka matalana, tummin, vahvoin lehdin, peittää hennot ketunleivän nelilehtiset kasvustot, mutta tuolla mäen alla, leppää kasvavassa kosteammassa maastossa maiseman kattaa valkovuokkojen matto. Tervakot nostavat vartensa vuokkojen takana, punaiset kukat nukkuvat vielä nupuissaan, mutta sieltä ne tulevat, näen ne silmissäni kukkivina, tahmeavartisina, vaikka nyt hämärtyvä ilta peittää ne nuppuisina varjoihinsa.

    Kaukaa kuuluu metsäkyyhkyn kujerrus.
    Vaaleat pilvenhattarat purjehtivat hiljalleen taivaan laella ja siellä täällä pääskynen liitää korkeuksissa kuin osoittaen että täällä on hyvä liitää, puhtaassa luonnossa, pohjolan kesässä.
    Mielenmaisemani jossa viivyn ja viihdyn. Jokainen vuodenaika muuttaa näkymää, mutta jokaisessa on jokin joka minua viehättää ja saa sanomaan, tämä on kaunista, tämän haluan aina muistaa kauniina kuvana elämäni muistikirjassa, jonka sivuille voi vielä piirtyä uusia mielenmaisemia, mutta jotka eivät korvaa koskaan tätä nykyistä. Tämä on yhtä paljon kuva kuin ajatus, tämä on todellisuutta ja muistojen luomaa, tämä on uni ja herääminen joka elää minussa ja minä tässä.
    Tämä on enemmän kuin kuva silmissä, tämä on ajatus mielessäni, alaston ja tyhjä olisin ilman tätä.
  8. Mielenmaisemasta tuokiokuvia eri vuosilta.

    Ovatko nämä nyt sitten niitä mansikkapikkoja, minulle vain tärkeitä paikkoja ja hetkiä, elämän virran poukamia joissa henki ja mieli on levännyt, katsonut ja kokenut suuria tunteita

    Maisemat muuttuvat, ihminen pysyy samana, rakastaa näkemäänsä, jää näkemänsä vangiksi ja palaa yhä uudelleen samaan kuvaan, mielen maisemaan, onnelliseen tilaan.


    Yhä se seisoo juurillaan
    vanha haapa paikoillaan
    mäen rinnettä vartioi
    tuulessa lehtensä soi.

    Vuosikymmenet kasvaneena
    osa rungosta haljenneena
    pukunsa yhä keväällä saa
    kun luontokin orastaa.

    Tyttö sen runkoon nojaten
    joskus tunnusti rakkauden
    Harva rakastuneita näki
    lehdossa kukkui käki.

    Neito tänään, jo harmaapää
    haapansa luokse kiirehtää
    viiltää runkoonsa sydämen
    tunnustaa ikuisen rakkauden.

    Harmaapää itkee ikävää
    haapa vanha sen ymmärtää.
    Kerran kaadunhan minäkin
    me molemmat, viilletyin sydämin.

    Se näkymä mikä avautui ikkunastani aiempina syksyinä, on piirtynyt lähtemättömänä mieleeni. Muutin toiselle paikkakunnalle, uusiin maisemiin, uusien näkymien eteen,
    vaikka täälläkin on luonto lähellä, huomaan kuinka paljon kaipaan vihreää metsää, havupuita ja vanhaa haapaa mäen rinteessä.
    Ne ovat jääneet sieluni silmiin ja katsoessani aamulla ohuen lumipeitteen saamaa pihaa, sen asfaltoitua parkkipaikkaa ja koivikkoa tien takana huomasin taas kuinka syvällä elän siinä tummassa vihreässä metsisessä näkymässä, sen rauhoittavassa sylissä jossa itkin itkuni ja huusin ikäväni oksien lomaan.
    Täällä on vettä. Hieno elementti joka muuttuu joka hetki valon ja varjon leikissä, tai tuulen henkäyksessä sen selkään. En kuitenkaan ole kasvanut kiinni laineiden liikkeisiin, en veden solinaan ja myrskyn nostamiin vaahtopäihin, vaikka viihdynkin niiden äärellä. Katson ikkunasta kuinka vesi muuttuu tummemmaksi ilmojen kylmetessä. Laineet ovat terävämpiharjaisia kuin kesällä ja veden äänikin on kovempaa kun pysähtyy rannalle kuuntelemaan.
    Entisten niittyjen tilalla vettä, havupuiden tilalla lehtipuita. Iso muutos johon sopeutumista opettelen. Rakastan hiljaisuutta jossa voi kuulla itsensä. Omat sydämen lyönnit ovat ainut rytmi askelille ja linnun laulu, tai pyrähdys oksalta oksalle on merkki elämästä joka sykkii sielläkin minne katse ei yllä. Risun rasahdus askelen alla ei enää kiinnitä huomiota koska siellä olen yhtä luonnon kanssa. Täällä on etsittävä uusi polku luontoon, uusi tie sellaiseen kohteeseen jossa sisäinen harmonia voittaa ulkoisen maailman vaikutteet. Paikka jossa ei ole muuta kuin luonto ja minä, minä pienenä hyväksymässä sen rauhan ja opetuksen jonka metsä on minulle antanut.
    Lapsuuden metsikkö, itkun ja naurun kuusimetsä jossa sammalmatto pehmeydessään oli vertaansa vailla, kuusten oksilla roikkuva naava kuin salaisuuksien puutarhan köynnökset jotka kietoivat minut maailmaansa josta en koskaan halua pois.
    Siellä oli mielenmaisemani, sinne aina palasin, kunnes aika erotti maiseman minusta, toi uusia mielenmaisemia, antoi elämälle rauhoittumispaikkoja ja toi tunteisiin syvyyttä.
    Kiitetty olkoon luonto joka kasvatti minut, kiitetty se honkapuu jonka kylkeen nojatessa kaikki muu menetti merkityksensä ja tiesin että olen vain pieni osa sitä mikä silmin näkyy, mutta iso osa sitä mitä ei näe eikä kuule, osa elämän salaisuutta jonka taival on tuntematon ja polkukin usein kaita ja kivinen.
  9. Minulla on ollut oma kuva jo vuosia.
    Tuoreeseen aina silloin tällöin olen sen vaihtanut, nykyinen kelvatkoon, tänään otetua ei ole,

    Olen tavannut monia rekisteröityjä henk. koht, ja reilua väkeä, olipa profiilissa kuvaa tai ei. Kasvokkain ei voi olla muuta kuin kuvansa kopio, eli nuo epäilijät ihmetyttää.
    Mitä järkeä olis laitaa naapurin kuva?
    Minulla on nuoria ja vanhoja napureita, mutta vain yhden kuva, eikä se kelpaa profiiliini.
  10. Todellista kilpalaulantaa onkin näkynyt ja näkyvissä.

    Joka kirjoittaa ja julkisee kirjoituksensa, saa täällä joka tapauksessa arvostelua osakseen.
    Ellei kestä, ei kirjoita. IKä ei oikeuta olemaan ilkeä, eikä aliarvioimaan ketään, ei vanhaa, eikä nuorta.
    Se on ihan hyvä ohjenuora kaikessa ja kaikille.
  11. Tekee ihan hyvää ottaa etäisyyttä.

    Olin monta vuotta "sekaantumatta" muiden juttuihin, eikä se aina vienyt minulta mitään, eikä kukaan minua kaivannut.
    Oli muuta tekemistä, eikä tekemisen puute vaivaa nytkään. Aina tekevälle työtä löytyy.
    Jos ei löydy aihetta eikä asiaa, ei ole mitään mieltä roikkua mukana ajankuluksi.
    Todellinen elämä antaa enemmän haasteita ja aionkin pysytellä muiden kirjoitusten parissa, toki täällä joskus käyn lueskelemassa ja moikkaan tuttujakin ohimennen, hipaisemalla.

    Hyvää tekevää taukoa ei voita mikään. Jää aikaa muuhunkin kuin koneella istumiseen ja mielensä pahoittamiseen.

    Lumisia terveisiä. Maakuntahiidot tekolumella, lyhyellä radalla, mutta nyt saatiin lisää oikeaa lunta. Talvi on tullut.
  12. Hyvä Katleijanen, hyvä!

    Täällä joku tietää meistä enemmän kuin me itse, tai, ainakin luulee tietävänsä.

    Mitäs me, suosikit, nämä nimmarit aina huomataan!
  13. Kerronpa vielä mistä sain nimimerkkini.

    Istuin ikkunan luona jakatselin takapihalle miettien mistä minä uuden nimimerkin keksin.
    Kunnes ahaa elämys! Grillikatoksen seinustalla kasvoi komea Tuoksuvadelma pensas.
    Oli talvi, mutta yksi erittäin isolehti oli siellä korkeassa varressa kiinni, tuuli lepatteli sitä siinä grillikatoksen seinän punaista hirttä vasten ja siinä se oli!
    Nimerkikseni tarjosin Tuoksuvattu, se kelpasi, sen rekisteröin ja tämän nimmarin kannan ihan selkä suorana ja silmiin katsoen, Sinuakin, epäilijä.

    Mukavia hetkiä kirjoituksien parissa, on niitä minullakin sivunikkejä sanottu olevan, mutta epäilijöille ei kukaan voi mitään, aina on heitä joille rehellisyyskään ei ole hyve.

    Terveisin se Tuoksuvattu joka saa aina miinuksia!
    Otan ne ilolla vastaan, silloinhan tiedän, että jotain mieltä minustakin, ellei hyvää, niin pahaa!

    Ps. Laitanpa profiiliini jossain vaiheessa sen grillikatoksen kuvankin, pensaineen, kesä asussa.
  14. Samaa mieltä!

    Kerronpa Sinulle että en ole Katleijanen, enkä hänen sivunikkinsäkään, koska olen rekiteröitynyt ihan omana itsenäni silloin, kun edellinen nimimerkkini kirjar oli jopa seriffin hyökkäyksen kohtena. Minulle annettiin ohje Suomi24 palstan seriffien taholta rekisteröidä uusi nimimerkki.

    Voisin halutessani käyttää molempia, mutta katson paremmaksi esiintyä tämän nimimerkin takana ja oman valokuvani kanssa.
    Jos tulet Helsingin ja Tornion välillä jossain kaupungissa kadulla vastaan, olen valmis tarjoamaan kahvit.

    Kai Sinä nyt kuvasta minut tunnistat kun noin hyvin oletat tuntevasi.
  15. Hyvähän meillä, kun on mahdollisuuksia päästä monien kanavien kautta kasvattamaan tietämystämme maailman menosta.
    On telkkari jossa pyörii kymmeniä kanavia, sen kun avaa ja maksaa jos haluuaa kaiken se viihteenkin pariin päästä mitä siellä on tarjolla.

    Kävin hoitamassa henkilöä joka sairautensa vuoksi ei saanut kättä suuhun ja hänellä oli maksukanavat käytössä.
    Jalalla ja puheella hän kykeni kanavia vaihtamaan ja hänen kohdallaan se olikin meitä hoitajia ja läheisiä lukuun ottamatta ainut mahdollisuus päästä edes pieniä tuokioita nauttimaan maailma menosta, uutisista ja niistäkin elokuvista joita maksukanavilla oli ja on tarjolla.
    Nyt hän jo katselee taivaskanavalla meidän menoamme, ihana ihminen jonka muisto pysyy.

    Tulipa vain tuokin mieleeni kun noista kaapeli tai muista signaalivioista Kukkahame mainitsi.
    Kirjoittajien hyvyys ja huonous, eihän ole hienotunteistakaan jaotella julkisesti, ehkä sellainen sopisi Parnasson sivuille, mutta ei tänne jossa kateus kukkii nähtävästi täydessä kukassa, nuppuvaihe on jo ohitettu. Tiedä uskaltaako tänne taas mukaan laisinkaan, kun muistan viime vuoden käyntejäni. Vuosikin Uusi. Terveyttä sen mukana jokaiselle ja paljon muita kukkia elämään.

    Puiden silmut ovat paisuneet tässä kasvihuoneilmiössä. Nyt jos ottaa koivun oksia sisään maljakkoon, pian on kauniit vihreät kukkivat oksat. Olen miettinyt, mikä on koivun kukka josta urpu muodostuu? Eihän koivussa ole muuta kukkaa kuin lehdet!
    Sanokaa viisaammat mikä saa aikaan kivuihin urvut, siitepölyä jakavat pienet käpyset.

    Niin kukat. Niitä en voi pitää kotona, koska lääkäri kielsi. Lääkäriähän pitää totella.
    Kyllä tiedän se, hengityksessä sen tuntee, jos on hetkenkin allergoivassa paikassa. Kaikesta huolimatta kaikki Kasvipuutarhat ovat mielipaikkojani. Niissä, myös ulkomailla käydessään, pääsee näkemään niin paljon sellaista mitä meidän luontomme ei tarjoa.
  16. Kuuletko.

    Kuuletko
    kuiskaan sinulle
    tule lähemmäksi, tartu käteeni..
    olemme ihan hiljaa
    emme kaipaa sanoja,
    kuuletko...
    kuuntelen sydämesi ääntä
    ihan hiljaa....
    kuuletko...
    ethän tänäänkin pakene.

    Pakenet itseäsi
    korpeen kuljet
    juhlasi keskeen kuusten
    kuohuvan kosken partaalle.
    Tartuit käteeni
    silmiin katsoen
    sanoit hiljaa; kuulen
    tule mukaan..
    vaan
    minä pakenen.
  17. Vaikka pyrinkin aina sanomaan asiani suoraan, en sentään ihan kaikkea siskoistani ja veljistäni kerro, enkä usko, että Sinun silmissäsi olisin sen uskottavampi, tai hyväksytympi, kuin kertomatta. Pikkuvelikin on, mutta hänkin jo 65 vuotias, sisarusparvemme nuorin.

    Puhun vain omalla suullani ja kirjoitan vain omia ajatuksiani, tai kerron tekemisiäni tässä harmaassa arjessa.

    Hyvää Joulumieltä Sinulle!
    Toivottavasti läheisesi eivät kuule arvostelevia sanoja suustasi ainakaan Jouluna.
    Samaa voin sanoa tuossa alla olevan viestin kirjoittajalle!

    Juhlaani ja mieltäni en sentään pahoita vuoksenne. Kaikillahan on oikeus olla oman mielipiteensä takana ja haukku ei tee haavaa parkkiintuneeseen nahkaani.

    Osaltani kommentointi pikkusisko juttuun päättyy tähän. Raidoista huolimatta, tai juuri niiden vuoksi.

    ♫♪♪♫ ♫♪♪♫ ♪♪♫♫ jne.
  18. Kiitos Sinulle susmorsian ja katleijanen.
    Pitkään täällä olemmekin samoilla sivuilla kulkeneet.

    Harri Sissala lähetti minulle linkin tähän omaan levyynsä.

    http://www.youtube.com/watch?v=sjXAz-CRrWw&feature=youtu.be

    Mielelläni jaan, ihan kyynel silmissä tätä kuuntelen ja muutakin Hänen musiikkiansa.

    Illalla Palokunnan pikkujoulu, huomenna marssimaan Valtakunnalliseen Paraatiin.

    Hyvää Itsenäisyyspäivää toivottelen kaikille!
  19. Jäin yksin ja olen yhä yksin, mutta en yksinäinen. Elämä yksin, ei ole yksinäisyyttä minulle, koska en koe olevani sivussa mistään.
    Kun uskaltaa avata uusia ovia, mennä mukaan yhdistyksiin ja harrastuksiin muiden ikätovereiden seurassa, yksinäisyys ei pääse valtaamaan mieltä ja rajoittamaan elämää.

    Koin yksin jäämiseni kyllä melkoisen rajusti. Lopulta, vuosien jälkeen uskalsin lähteä ulos kuorestani. Elämää ei kannata tuhlata suremalla yksinäisyyttänsä.
    Olemalla vain elossa, ei elämässä mukana, tuhlaa omat voimansa ja jää henkiseenkin tyhjiöön.
    Rohkeasti katselemaan muita ihmisiä, liikkumaan ja katselemaan missä olisikiva viettää edes hetki päivästä. Siitä se lähtee liikkeelle, ei miettimällä mitä tekisin.

    Rauhallista laskeutumista Jouluun Sinulle ja kaikille palstalaisille.
  20. Ikävä Sinua.
    Katson kuvaa pöydälläni
    paperikuva kehyksittä
    rasvaisia sormenjälkiä ,
    jälkiä poskillasi,
    tahra huuliesi kohdalla
    punaakin tuossa, huulistani
    kun suutelin sinua.
    Suutelin salaa kuvaasi
    kun minun oli ikävä.
    Saanhan...
    ethän pane pahaksesi
    paperikuva, tulostimestani
    mutta siinä olet sinä
    ja huonosti olen kohdellut
    kahvitippa kulmassa leimana
    olit seuranani aamukahvilla
    hyvänyön suukkokin..
    kyynel vierähtää kuvallesi
    on ikävä sinua...
    tummat yön varjot hyväilevät hipiääni
    kyynel ei kimmellä pimeässä.

    Muistoissa on elämä.
    Kuva on elämänsä muisto.
    21. 1 / 33
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt