Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Samoja ominaisuuksia, suuruudenhulluutakin joskus, muun hulluden ja hulluttelun ohella.

    Urheilua katsoessa katsojan pulssi kiihtyy ja mitä kaikkea se tuo radiotoimittaja tuossa luettelikaan. Helpompaa on tuo pulssin kiihtyminen kun juo kupin kahvia, ja hiki tulee kun maustaa ruokansa vahvoilla mausteilla, niin, että suusta savu nousee.
    Hikoilukin kun oli yksi tuon urheilua seuraavan hyvä ominaisuus, terveyttä edistävä.

    On tänään vähän hatuttanut, kun viimeisimmän muuton jäljiltä ei löydy mitään. Iso laatikollinen pelkkiä uusia energialamppuja on kadoksissa. Sammui tämä yksi tärkeä valo ja onnistuin jostain kaivamaan tavallisen lampun loistamaan tärkeän tekemiseni ylle.
    Ostin uuden laturinkin, käyttämättömänä sekin katosi jonnekin muuton tuoksinassa. Oli pakko karsia kalusteita ja muuta roinaa, meni kai toiseen varastoon sekin.

    Huonosta muistista kärsii, mutta kun muistan tuoneeni tärkeät tavarat tänne!
    Asuukohan meillä kuitenkin joku muukin, kun hukkaa kaiken.
    Ei kyllä muiden kenkiä näy, liekö kengätön?

    Tulis nyt talvi. Loppuis tämä valojen kansa nyhrääminen edes keskipäivän ajaksi. Tuo ompelukone, ja tilatun hameen kangas, omiakin ompeluja ja aina pimeää.

    Seuraavaan kertaan jää nuo muut inhottavat ominaisuuteni, nälkä kasvaa ja ruoka tuoksuu uunissa. Syömään ja lihomaan tästä, kun satakiloiset lähettävät terveisiä, enhän minä millään pärjää sellaisille, vaikka söisin kaksi annosta.

    Tuoksua karjalanpaistin iltapalaksi.
  2. Pistinpäs palamaan lakupiipun, kun alkoi makean nälkä, joka ei minua kovin usein vaivaa.
    On ollut ajatuksille aikaa. Aamulenkki jäi pariin kilometriin, sataa tihuutti ja oli asioita jotka vaativat takaisin kotiin ja koneelle.
    Jostain syystä oli keuhkot ihan tukossa, vaikka eilen päivätansseissa saivat rasitustakin. Kunnon jenkka on hyvä mittari, hiki tuli, mutta hyvälle tuntui. Kostea ilma on happirikkaampaa, mutta ei vain aamulla meinannut happi löytää sisään. Lie veriarvotkin hiukan pielessä, rautaa taas ja happi alkaa kulkemaan.

    Kyllä se tämä syksyn harmaus vaatii valoa sisä tiloihin. Samoin on tämä ihmisen henkinen tila, iloa ja virikettä on pakko löytää. Tuolla lenkkipolulla se virkeys pukkaa päälle ja ei meinaa osata palata kotiin päin, kun hyvään vauhtiin pääsee. Tutustuin uuteen lenkkipolkuun muutama aamu sitten ja totesin sen muuten hyväksi, mutta kumisaappaita tällaisella sateella tarvitsisi, savea ja pitkää vanhaa heinää, märkää lenkkareille. Onneksi sitä märkää oli vain osan matkaa, sinne sitä taas suunnistan kun sisätiloissa alkaa ahdistamaan.

    Kummallisesti sitä yksi ihminen pärjää käymättä kaupoissa. Viikkokin menee ilman suurempia ostoja ja ellei mielihalujen vuoksi kauppaan mene, ei niitä tarpeellisia ostoja ole kyllä ihan joka kolmannellekaan päivälle.
    Kuinka te naiset, onko syksy saanut hankkimaan uutta päällepuettavaa tai asusteita iloksi ja komistukseksi, tai koristukseksi?
    Olen lähdössä pienelle lomalle tuonne etelään ja luin netistä, että siellä on hintataso kuitenkin ihan meidän hintoihin verrattavaa, paitsi mm. nahka ja kulta hiukan edullisempaa. Kumpaakaan en tarvitse, koruja kun en osaa käyttää ja kukkaroita on, kun olis jotain mitä niihin laittais.

    Maalasin juuri kangas väreillä rullakaihtimeeni kauniita kukkia ja kuvioita.
    Valkoinen on niin kyllästyttävä, värejä kaipasi silmä ja niitä sai. Kun vielä ripustan sen ikkunaan, siinä koristaa kukkana kukattoman huoneessa.
    Kynttilä palamaan ja nauttimaan hämystä. Mukavia iltahetkiä.
  3. Elämän rikkautta on se, kun voi keskustella erilaisten ihmisten kanssa.
    Mielipiteemme, ja elämänkokemuksemme ovat erilaisia, siksi emme voi koskaan ajatella kaikista asioista samoin kuin joku toinen ajattelee. Monilapsisessa perheessäkään kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Jokaisella on oma persoonallisuutensa, oma tapansa suhtautua asioihin.

    Ei meidän persoonallisuutemme muutu iän mukana, olemme yksilöitä iästä riippumatta, eikä missään vaiheessa pitäisi edes yrittää pakottaa kaikkia suhtautumaan asioihin ja elämään samalla tavalla.
    Ei ole pakko opetella oikeakätiseksi hänen, joka on vasenkätinen. Samoin on omien mielipiteiden, ja siinähän meidän persoonallisuutemme on kaikkein vahvimmin esillä.

    Ei Emmakaan suostunut istumaan keinutuolissa koko päivää, vaikka Hannes pyysi ja yritti pakottaakin.
    Emma piti oman päänsä, kulki kylillä, keskusteli ihmisten kanssa ja toi kotiin tullessaan Hanneksellekin uusia tietoja ja taitoja.
    Molempien elämä oli henkisesti rikkaampaa.
    Meissä on Emmaa ja Hannesta, toimitaan omien taitojemme ja halujemme mukaan vielä vanhanakin.

    Kirjoitetaan omien mielipiteidemme mukaan, asioista ja ajatuksista keskustellen, vaikka emme aina olisi "kaverin" kanssa samaa mieltäkään.
    Erilaisuus on rikkautta myös täällä palstoilla.
    Eikä mielipiteistä kannata riidellä, jonkun mielestä Maanantai on viikon ikävin päivä, toinen sanoo että se on Sunnuntai ja molemmat ovat oikeassa.
  4. Huomenta Sus.

    Kyllä tämä palsta onkin sellainen herkkähipiäisten kokoushetki johon ei paksunahkainen uskalla virkkaa sanaakaan puolustaakseen, tai ollakseen jonkun kanssa samaa mieltä. Oma nahka on jo parkittu täällä moneen kertaan.

    Yleisenä mielipiteenä kirjoitettu arvio palstan tilasta saa jonkun kirjoittajan näkemään arvostelun itseensä kohdistuneena moitteena.
    Herkkyyttä on monta sorttia, joku kutiaa kainalosta, joku jalkapohjasta ja joku nauraa vaikk'ei kukaan edes kutita.
    Olin pitkään pois palstalta. Tuntuu ettei kannata tulla tänne mukaan millään muodolla, lukijanakin tuntee tuskaa tilanteesta jossa aikuiset ihmiset ovat ajojahdissa.

    Eihän täällä uskalla kirjoittaa palstan tilanteesta, ei omista asioistansa, ei tekemisiä tai tekemättä olemisia, kun aina saa arvostelijan lausunnon mielipiteensä perään.
    Täällä näkyy olevan kaksi ryhmää.
    He, jotka kirjoittavat sovussa ja sovittelevasti, sekä he, joille määrättyjen nimimerkkien viestit tarkoittavat, että nyt on lähdettävä tuo kirjoittaja laittamaan ojennukseen, otettava luulot pois ja muistutteva mitä olet joskus ammoisina aikoina kirjoittanut, kertonut, maininnut,kehunut, haukkunut jne.
    Puolustaa saa itseään, mutta vaitiolokin on parempi silloin,kun vastapuoli jatkaa ja jatkaa, eikä suostu tarkistamaan kantaansa siitä, mikä se olikaan se syy alun alkaen ja kannattiko loukkaantua alkuunkaan. Turhastakin loukaantuva osoittaa sittenkin itsetunnon heikkoutta, tiedän, itse olin juuri sellainen kun tulin palstalle.Kaikesta itseen kohdistuvastakaan ei kannata tehdä numeroa, pääsevät kaikki lukijatkin helpommalla.

    Pitäisi perustaa kaksi 70+ huonetta.
    Toisen sivuosoitteen perään pari nauravaa hymiötä ja silloin tietäisi kirjoittajakin kummalle sivulle uskaltaa omiansa kertoa.

    Minäkin kerron omiani, muiden ajatuksia jos kirjoitan, laitan lainausmerkkeihin ja alle alkuperän. Molempia teen ja molemmista minua saa moittia jos loukkaan muita mielipiteilläni.

    Sus. Rehellinen mielipiteeni on edelleenkin minulle se tärkein motiivi ja sanon, vaikka saan millaista palautetta, että pidän sinua palstalla rehellisenä, aitona ja monissa asioissa hyvin koskettavaa tekstiä kirjoittavana palstan aktiivina jonka en toivoisi poistuvan palstalta.
    Ihailen rohkeuttasi. Meissä on paljon samaa, johtuneeko siitäkin.
    Itsensä paljastelijaksi meitä molempia on taidettu palstalla sanoa, mutta kun puhuu omiaan liikkuu omilla vesillään rehellisesti.

    En ota hampaisiini, en edes niskaotteeseen ketään, mutta lausun edelleenkin oman mielipiteeni. Palstalla on muitakin hyviä, ihailemiani kirjoittajia susmorsiamen lisäksi, mutta on myös kirjoittajia joilla tuntuu olevan aina karvat pystyssä, tai hipiä niin herkkä, että siihen tulee haavoja vaikka kynsi ole edes terävä, eikä omassa nahassa kiinni.

    Tähänkin tulevat ne miinukset ja syytökset arvostelusta kuten täällä tapana, mutta otan vastaan asialliset arvostelut ja mietin sanoinko väärin.
    Olen sitä mieltä, että molempien puolien pitäisi kyetä hautaamaan sotakirveet ja jättää vanhat jutut esiin kaivelematta.

    Syitä on sysissä ja sepissä jos huonoa taotaan.
  5. ""ei sitä ole tarpeen tuoda tällaiselle palstalle kaikkien räävittäväksi. "", sanot.

    Kun asiasta puhutaan asiallisesti, vältetään rivouksia ja henkilökohtaisuuksia silloin ku n ja jos ne muita loukkaavat, ei minusta ole mitään estettä asioista keskustella.
    En tarkoita vain tätä ko. aihetta, vaan kaikkea mitä täällä kirjoitetaan.

    Minulla oli pitkä tauko täällä kirjoittamiseen.
    Läksin aikoinaan pois, koska minuuttani loukattiin tavan takaa, minua pidettiin ikäänkuin kohteena jolle voi kaikkipahan mielen purkaa, sähköpostilaagtikkoni pursui törkyviestejä kun en hyväksynyt määrättyjä kontakteja.

    Olen vahvempi kuin ennen.
    Olen kohdannut suuria tappioita henkilökohtaisessa elämässäni, olen pettynyt muutamiin ihmisiin ja niiden myötä kasvanut henkisesti kestämään täälläkin ne loukkaukset joita tiedän avoimuuteni vuoksi kokevani.

    Kaikkialla muilla tahoilla joissa keskustellaan julkisesti, esiinnyn omalla mnimelläni.
    Minulla ei ole salattavaa, enkä aio syyllistyä rikoksiin.

    Tiedän, että edelleenkin olen täällä eräille kuin musta vaate, tai härkätaistelijan punaista huivia heiluttava madatori mielipiteineni. Se ei minua haittaa.
    Otan iskut vastaan, mutta pidän periaatteeni, olen aina rehellisesti mielipiteideni takana.
    Joka ei ole minun rinnallani, on minua vastaan ja se on aina yksilön oma valinta.

    Nyt ja huomenna, miksi minä häpeäisin itseäni ja tekojani, tai kirjoittamaani tekstiä.

    Jos kovasti loukkaa, pyytäkää poistoa, joskus on ollut pakko itsekin pyytää sellaista omien viestine kohdalla.
  6. Tämä seksuaalisuus, tuolla runopalstoilla juuri puhuttiin oikeilla nimillä, suorin sanoin, rehelliseti.

    Täällä siitä puhutaan salaa, kasvottomasti. Onko meidän todella näin vaikeaa puhua asioista jotka sittenkin kuuluvat ihan jokaisen elämään, tunnustaa ne tai ei.
    Ei seksi ole kauppatavaraa, se on kallis aarre kahden ihmisen suhteessa.

    Jotain puuttuu läheisyydestä jos siitä ei suhteessa edes mainita kun
    ikää on jo kertynyt ja asia koettu.
    Minulla ei ole seksisuhteita, se on ( ikävä kyllä) asia joka ei ole ollut ajankohtainen, koska siihen vaaditaan tunteita, ei puheita.
    Koskaan ei kuitenkaan voi sanoa ei koskaan, koska huomisissakin on elämää.

    Ihmisen fyysinen kokonaisuus kätkee sisäänsä myös seksuaalisuuden joka seuraa mukana syntymästä kuolemaan.

    Sen vaikutus persoonassa, kunkin tunteet ja tarpeet ovat yksilöllisiä.

    Jos seksuaalisuuden kätkee, jättää käyttämättä, on selibaatissa, tai kieltäytyy siitä jostain syystä, eihän se vi olla vaikuttamatta ihmisen kiinnostukseen seksuaalisesta kanssakäymisestä.

    Miksi se on niin arka aihe?
    Miksi siitä pitää puhua nimettömänä, kasvottomana, kuin varas, salaa, ettei vain kukaan huomaa.

    Voin tunnustaa että seksuaalisuus kuuluu minuun kuin hiukset päähän!
    Ikä vähentää molempia, mutta kokonaan ne eivät toivon mukaan koskaan häviä.
    Ulkonäkö kaipaa edes muutaman karvan päälakeen ja seksuaalisuus joskus huutaa, eikä toivon mukaan koskaan vaikene, olkoon se kuinka väärin ja röyhkeää tahansa kun sen sanon, mutta näin sen olen kokenut ja toivossa on hyvä elää, siis, että säilyy ja soi minussa.

    Kaikesta huolimatta, en mene piiloon kaapin taa kun asiasta kirjoitan, tai olen kirjoittanut. Sanoissani puhun minä, ei joku jossain.