tuoksuvattu

Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. ** Ei roihua ei ** viestin kirjoittaja on ihan asian ytimessä!

    Justiinsa noin voi asian käsitellä.
    Miehen kunnostahan seksin kiinnostavuus ja onnistuminen riipuu.
    Usein naisen elimistö herää tarvittaessa, miehelle se ei ollenkaan varmaa.
    Ei siinä paljon apteekin lääkeetkään auta.

    En pysty kyllä vastaamaan aloitukseen, olen niin nuori vielä !
  2. Mihin se seksuaalisuus katoaa?
    Seksuaalisuus on ihmisessä syntymästä kuolemaan, mutta millaisilla mittareilla sitä halutaan mitata.

    Seksuaalisuus, ja seksuaalisuuden säilyminen kehon muutoksissa, ihmisen vanhentuessa tms. voikin olla taas eri juttu.
    Nykyisin ihannoidaan lihaksikasta miehen vartaloa, mikä ettei, sellainen on seksuaalisesti kiihottava ja kelpais minullekin. Sellainen oli mieheni.
    Vatsakas, puuskuttava, hikoileva ja ehkä tupakallekin haiseva mies ei kyllä taida olla seksuaalisuuden herättäjänä mainoskuvauksen paras malli.

    Onko vain laiha nainen seksuaalinen?
    Tuosta voisi olla monta mieltä, mutta lihava nainen on ainakin sinut itsensä kanssa ja usein miehet ihailevat naisen pyöreyttä. Siinä siis on myös seksuaalinen viestin lähetin olemassa.

    Sukupuolinen halu voi kadota, onko se sitä mikä nykyisin on hukassa?
    Päin vastoin, seksiä on kaikille tarjolla, kaikessa muodossa.
    Seksikäs naisen vartalo on kaiken lisäksi kaunis, miehen vartalo komea.

    Nykyisin pitää kaikessa olla mukana kiihottavaa ja seksikästä.
    Mikäs siinä, eihän ikä aseta rajoja jos haluaa seksuaalisesti olla aktiivinen.
    Aloittajalle sanoisin, että rohkeasti etsimään. Kukaan ei tule kotoa hakemaan jos seuraa kaipaa. Yksinkin eläminen on arvokasta, eikä parisuhteissakaan seksuaalisuus ole kai ainoa tekijä, vaikka parisuhde tarkoittaakin yhdessä olemista ja elämistä, kuten avoliittokin, uusina muunneltuina muotoina avioliitosta.
  3. Ei ole olemassa vain miehen ja naisen välinen rakkaus, eikä ole tarvetta selittää niistä sen enempää, itse rakkaudesta kun puhuaan.

    Rakastuminen on ensimmäinen alku rakkaudelle, koska ensi huumassa se on ihastumista, rakastumista ja parhaassa tapauksessa tunne kasvaa rakkaudeksi joka pysyy ja säilyy elämänikäisenä.

    Ihastumisia voi kokea, ja joskus niidenkin loputtua tulevat kyyneleet.
    Sanonnan olen kuullut, - ystävyys johtaa rakkauteen, mutta rakkauden päättyminen ei jätä edes ystävyyttä. Totena tiedän, että eronneet aviopuolisot voivat eronkin jälkeen olla toistensa parhaat kaverit.


    Ystävyys on tunne joka perustuu luottamukseen, ystävääkin voi rakastaa, mutta eri tasolla kuin omaa puolisoa.
    Rakastumisen tunnetta ei voi unohtaa, siinä pää ja jalat menevät lukkoon samaan aikaan, kehossa kihisee ja ei tiedä mitä odottaa.

    On parempi pysyä ystävyyden tasolla, ellei järki mene ihastumisen myötä.

    Kaverit menevat, ystävät säilyvät, mutta rakkaus on ikuista.
  4. Koko kevään ja kesän
    mietiskelin
    makustelin
    sanoja suuhuni.

    Miksi et puhu
    tuppisuu
    selänkääntäjä
    aioin kysyä.

    Syksy sai
    mietiskelin
    makustelin
    lopulta sanoin.


    Tuohon mitään lisäämättä poikkesin katsomaan.
  5. Pyysin poistamaan koko viestiketjun.

    Olisihan täällä tuttujakin vielä.... mutta ei tämä kyllä ole minun paikkani... ei.
    En halua häiritä noita häiriköitä yhtään enempää.

    Anteeksi asiallisille vastaajille.
  6. Vanhemmiten muisti on kuin vanhan talon ullakko.
    Tavaraa on paljon, mutta kaikki hukassa.

    Yksin asuvana ei voi ketään syyttää auton avaimen, rahakukkaron, tms hävittämisestä, vaikka olisi niin helppo sanoa jonkun ne vieneen, itse kun laitan aina ne tuohon samaan paikkaan. Vaan, kun en laita ja sitten etsin.
    Muuttaessani muutama vuosi sitten jouduin siirtämään monia tavaroita "uuteen talteen", eli se tuttu olohuoneen hylly sai täällä uuden järjestyksen. Passi ei ollut entisellä paikallaan, tärkeä kansio löytyi ruoka-ohje kansion paikalta kirjahyllystä ja jotain on hukassa edelleenkin. Onneksi kaikki tärkeä on tallessa, mutta missä, sitäpä pitää useinkin itseltänsä kysyä kun totutut rutiinit ja paikat ovat muuttuneet.

    Vanhenevan ihmisen ei pitäisi vaihtaa sitä tärkeää paikkaa, " tänne jonnekin minä sen laitoin " on osoittautunut usein ihan vääräksi luuloksi. Etsitty tavara onkin tallessa " kuinka se nyt täällä on, vaikka laitoin sen varmasti tuohon omalle paikalleen. "
    Tallessa sana on hyvä, mutta missä tallessa.
    Jossain se on, mutta mikä paikka on jossain.
    Joku sen on vienyt, mutta kuka on joku.
    Ihmisellä on kiva tapa löytää sopiva selitys - sana omalle muistamattomuudelleen, kun tavarat nyt varmasti olen laittanut juuri tähän.

    Kun suuremmasta unohtelemisesta ei ole vielä haittaa, ajetaan pitkiä matkoja hakemassa vara-avainta, kun varmasti otin avaimet käteeni ja kuitenkin ne ovat sisällä ja ovi lukossa.

    Kuinka sitten kun pitää kirjoittaa oma osoite muistilapulle kun lähtee ulos ja kun ei muista missä se lappu on ja missä on koti. Sellaista tilannetta ei toivottavasti tarvitse kokea, vaikka sellaisiakin tilanteita tiedän tapahtuneen.
    Ihminen unohtaa kesken kaiken oman nimensäkin. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu muistikeskukselle, kun oma kovalevymme tekee lakon.

    Kaikki toiminta joka aktivoi muistia auttaa sen säilymiseen. Siksi tällaiset keskustelut ovatkin osa aivotyötä josta on paitsi iloa, myös hyötyä.
  7. Haaveilla ja unelmilla voi täyttää elämän kovaa arkea.
    Nuorena ne olivat ihan muuta kuin nyt ovat nämä pettymyksiä ja elämää kokeneen ikääntyneen naisen haaveet. Huomaan kuinka realismin kohtaaminen on muuttanut asennetta ja ajatuksia.
    Silti haaveilen ja unelmoin, mutta en elä unelmissa. Joskus nuoruudessa kaikki ajatukset harhailivat ja leijailivat pilvissä, eikä monikaan asia toteutunut. Silloin jäivät usein työtkin tekemättä, kun haavekuvat kuljettivat etsimään unelmien kohdetta.

    Pyrin elämään tätä hetkeä, mutta en ole kadottanut unelmia joilla on tapana purkautua mielikuviksi ja sanoiksi paperille. Joistain haaveistani on tullut totta. Haaveilin asiasta vuosia ja kun eteeni tuli yllättäin mahdollisuus tehdä asialle jotain, päätös syntyi ja haaveesta tuli totta.
    Vielä on unelmia, vielä on haaveita, mutta jalat maassa ja ajatukset mukana.
    Joku kirjoittikin tuossa ylempänä kuinka lasten kasvun ja elämä olivat vaikuttavina unelmissa ja sitähän se vanhemmuus on ollut ja on. Unelmia huomisesta, elämän jatkumisesta, toiveiden ja haaveiden kantamana yli kohdattujen vaikeidenkin hetkien kohti huomisia.

    Elämä ei mielestäni ole sittenkään pelkkää tässä ja nyt elämistä varten, aina on tilaa haaveilla paremmasta, mutta hyvä on säilyttää suhteellisuudentaju, kaikki ei voi toteutua, mutta joskus on hyvä olla ja unelmoida. En usko kenenkään voivan elää pelkkää hyvää ja onnellista elämää, kohtalolla kun on tapana kääntää nurjakin puoli esiin.

    "On varmaan raskasta elää ja olla noin täydellinen" sanoi nuori neito kuunneltuaan vanhempaa naishenkilöä joka tuntui tietävän kaiken kaikesta ja mitätöi kaikkien muiden tiedot ja kokemukset. Tällä en tarkoita palstalaisia, koska ei täällä ole tarvetta olla parempi muita. Täälläkin sopiva erilaisuus täydentää mielikuvaa ihmisistä jotka voivat keskustella ja olla eri mieltäkin, mutta silti suvaita toisetensa mielipiteet.
    Sus on rohkea ja sanoo suoraan, monelle se on kova paikka mennä esimerkiksi kauppiaalle valittamaan saamastaan huonosta palvelusta tai tuotteen laadusta. Siihenkin on opeteltava ja silti aina ei tule oikein ymmärretyksi.
    Totta ja tarua, sitähän tämä elämä tarjoaa.
    Mutta tarunkertojalla on tapana lopulta uskoa omat tarunsa todeksi. Olisko se sitä unelmissa elämistä?
  8. täällä nyt sallitaan kirjoittajien kielenkäytössä kaikki sekin mikä säännöissä sanotaan kielletyksi.
    Toisen kirjoittajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin viittaaminen, suoranainen loukkaaminen ja rumat sanat alkavat olla jokapäiväistä aineistoa.
    Olisiko seriffinkin aika lukea enemmän ja käyttää enemmn punakynää ja saada siten palsta edes hetksi ruotuun.

    On ikävää kun huomaa joidenkin kirjoittajien saavan vain kielteistä palautetta joka useimmiten kohdistuu kirjoittajaan ei kirjoitukseen ja siihen vastaamiseen.

    Olen kanssasi samaa mieltä, jotain itsetyydytyksen makua on ilmassa kun kaikki kielteinen ja rumat sanat on esille saatava. Näyttää täällä olevan sallittuakin, mutta kohtuus kaikessa.
    Sensuuria ei muuten ole, ellei joku puutu asioihin. Ikävä maku jää jokus suuhunm kun lukee aivoituksia joissa ei oikeastaan ole muuta tarkoitusta kuin toisen lannistaminen ja ylemmyydentunteessä lauotut manaukset.

    Aloittajan ajatuksiakin on kiva lukea, mutta turhaan taitaa perätä niitä asiallisia ja viisaita aloituksia.
    Jokaisella on oma viisautensa ja elämänkokemuksensa jonka pohjalta näitä palstoja täytetään omilla ajatuksilla. Aiheita tuntuu olevan, asiaakin. Kaikissa painotuotteissa on mukana niitä sivuja jotka ohitetaan lukematta ja kommentoimatta, sama täällä, jos ei kiinnosta, silloin käännetään sivua.
  9. se tämä maaliskuun alku tiesi.
    Nuoret kun asuvat taloa laillaan ja lumet jäävät pudottamatta, vaikka sitä pyysin... ja niin on yksi rakennus sortunut. Onneksi vain taloudellista vahinkoa, muuten kaikki kunnossa. Tavaraa saa aina uutta, kunhan henkikulta säilyy.

    Tukkukauppaankin menin ja kadotin koko asiakaskorttini.
    Kummallisesti liikkeen sisällekin voi hukata, eikä kukaan siellä liikkuva palauttanut korttia infoon. Jokuhan sen lattialta löysi !!! Puhelimeni soi, otin sen taskustani ja samalla korttikin hävisi. Se siitä, uusi tulee kunhan ennättää.

    1.3. oli suojasää, lumet hävisivät puista ja tiet olivat hyvin hoidettuja täällä alkumatkalla. Annas olla, kyllä sitä sohjoa moottoritiellä riittää.
    2.3. aamulla oli sitten luonto saanut taas kauniin valkoisen pinnan. Koivut olivat pitsimekoissaan kuin morsiamet, kauniin utuisessa asussaan. Havupuillakin taas valkoinen huntu oksillaan. Ihailtavan kauniit maisemat. Teeriparvikin koivujen latvustossa kuin ennen vanhaan.
    Talitiaisilla alkaa olla asiaa toisilleen, sirkutusta kuuluu kyllä muissakin lintuparvissa, joten kevättä se tämä kaikki ennustaa, vaikka piha on kuin kyntöpeltoa, ja tie kaventunut puolitoista kaistaiseksi.

    Unet. Lapsenlapseni soitti eräänä aamuna ja kyseli vointiani... hän tunsi unensa niin todellisena, että halusi varmistua. Niin käy minullekin usein, mutta kaikilla unilla ei silti ole suora yhteys tulevaan, vaan ne voivat olla muistipalaumia menneistä. Kun illalla ajattelee jotain kaunista ja herkkää, voi unikin olla sellainen.
    Hyvän, hyvin nukutun yön jälkeen on kiva odotella aamun lehteäkin. Se kun on taas myöhässä, mutta kelikään ei ole kesäinen.
  10. Olinpa aikanaan aktiivisti mukana täällä joukossa itsekin, mutta kaikella on aikansa.
    Palstalla oli monia kivoja kirjoittajia, tuttuja nimimerkkejä, mutta oli mukana sitä samaa nälvimistä jota nytkin kirjoituksissa havaitsee. En tiedä, yksi vai yhdeksän, mutta ainakin yksi tunnetuksi tullut riidanhaastaja ja toisten yli tallaaja palstalla liikkui.
    Kovalla sisulla moni pysyi mukana, ja taitaapa heitä olla mukana vieläkin.
    Nyt on muita kiireitä, elämään on tullut enemmän sisältöä ja siksi tänne tulee poikettua yhä harvemmin.

    Itsekin syyllistyin silloisen tietämättömyyteni johdosta puhumaan omia asioita ja tapahtumia, sain kuulla itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä, vaikka olin vain liian avoin ja rehellinen. Rehellisyys ei ole kadonnut, mutta sisimmät tunteet ja "paljastukset" jäävät avaamatta.
    Ihailen heitä jotka jaksavat, mutta en katso itselläni olevan tietoja niin paljon nykytilanteesta, että voisin sanoa mikä palsta tilanne ja tulevaisuus. Rehellisesti sanoen, en ymmärrä muutamia kirjoittajia, mutta se ei ole muuta kuin ajatusten ja elämäntapojen erilaisuutta, en osaa samaistua kaikkiin ja siksi en saa sellaista yhteyttä joka vallitsi muutamia vuosia sitten tälläkin palstalla. Nykytilahan on mukana olevien näköinen, moni vanha on poissa ja uusia tilalla, ehkä nimerkkiäkin vaihdettu.

    Aika muuttuu ja me sen mukana.
    Tästä kerrostalo asumisesta, olen täällä kuin väärään postilaatikkoon työnnetty sanomalehti. Kaikki lukevat mitä teen ja minne menen, mutta tuttavuudet jäävät lyhyiksi muiden talon asukkaiden kanssa. Vaihtuvuus on suuri asukkaiden keskuudessa ja täällä mieluummin katsotaan ikkunasta kuin tullaan juttusille. Kai se on jotain omien asioiden sulkemista oman oven taakse, en tiedä, mutta on täällä näitä kivoja, avoimiakin naapureita. Minä kun olen aina "sosiaalinen ja auttava"... huomaan kuinka se vaikuttaa kaikkialla... apu kelpaa.
    En kyllä avaa aina ovea. Olen oppinut, viinakauppaan kyytimieheksi on helpompi sanoa ei kun pyyntöä ei edes kuule !
    Nyt on ovikello soinut ahkeraan... ja touhua riittää monella sektorilla, mutta aina joskus kurkkaan tännekin.
    Kiva kun tuttuja on vielä mukana ja tutuiksi tullaan tapaamalla ihan oikeassa elämässä.
    Muutamia olenkin tavannut ja voin sanoa ettei yksikään ystävä tällä iällä ole liikaa, ei täältä eikä tästä todellisesta elämästä jossa koputellaan toistemme ovelle muutenkin kuin vain kirjoittamalla tai soittamalla ovikelloa.
  11. Monta vuotta sai nähdä vain unta,
    että maassa olis talvella puhdasta lunta.
    Sitä satoi ajoittain ja pois taas suli.
    Pitkästä aikaa nyt kunnon talvi tuli.
    Viikkoja kun pakkanen paukkuu
    viluinen koirakin kylmissään haukkuu
    ja kolmella jalalla ulkona liikkuu,
    mutta orava se yhä oksallaan kiikkuu.

    On metsä täyttynyt kuusi veistoksilla
    pitsipukuisilla komeilla lehtipuilla
    ja valkoiset hanget kaikkialla hohtaa...
    nietos toisen nietoksen pihalla kohtaa.
    Sataa timantteja hangelle auringossa
    niiden säteet toistuvat kuutamossa
    kuin helmiä elämän polulle sataa.
    Kovin hitaasti laiskana aika mataa.

    On mittari juuttunut pakkaslukemaan
    heti aamusta lämmintä ylle pukemaan.
    Kutsuu hanget valkeat viettelevinä kovin
    siellä voi viettää suksillakin tovin.
    Ikkunasta kiukuissaan ken ulos tuijottaa
    hän talven ilot pirtissään ohittaa.
    Pakkaslumi narskuu askelten tahtiin
    kun ei taivu tähän pakkasten mahtiin.
  12. Viimeisin tieto Mäntyniemestä...

    Majoitustiloissa on vuodevaatteet ja pyyheliinat, omatkin voi toki tuoda mukana.

    Sauna on varattu kello 15.00 - 18.00
    Naisille ja miehille omat tunnit.
    Myöhemmin illalla voimme kyllä lämmittää saunan uudelleen jos joku sitä haluaa.

    Lauantaina syömme yhdessä valmistamamme aterian ja jotain pientä iltapalaakin ehkä löytyy.
    Makkaran grillaukseen kukin tuo omat makkarat.
    (juomapuolikin jää oman hankinna varaan, eli maito, piimä, mehu, olut, tms. ruokailuja varten)

    Illalla on lettukestit luvassa. Kahvia ja teetä... tietenkin.

    Sunnuntain aamupalakin kuuluu hintaan, mutta omat eväät ja nyyttikesti periaate sallittua kuten aiemmillakin tapaamisilla on ollut tapana.
    Jaetaan mitä on.

    Elävääkin musiiikkia on mekaanisen musiikin lisäksi, tanssitilaa yhteistiloissa toivon mukaan riittävästi.

    Junalla tai bussilla tuleva, kerro saapumisaikasi ja tulemme hakemaan Sinut kaupungista.
    Omille autoille on parkkitilaa.

    Mikäli on jotain kysyttävää, voit tiedustella vastuuhenkilöiltä tai lähettää sähköpostia;
    [email protected]

    Toivotamme kaikki tervetulleiksi viettämään viikonloppua keväiseen Mikkeliin.

    Ps.
    Sunnuntain paluumatkalla olemme aikoneet mennä joukolla Hankasalmelle, Revontuleen päivätansseihin. Kaikille joille paikka sattuu matkan varrelle, toivotamme hyvää sunnuntai iltapäivää tanssin merkeissä.
    Siellä on hyvä tanssisali, hyvää orkesterin ja solistin esittämää musiikkia ja lipun hintakin kukkarolle sopiva.
  13. olipa sitten vaikka epäterveellistäkin.
    Mitään kun ei kuitenkaan voi syödä enempää kuin vatsa sietää.
    Ulkonäkö vaatis kyllä kylmää kahvia, mutta niin paljon ei vatsa salli juotavaksi kuin kauneusihanne vaatis.

    Näkkileipää ja voita, väärälle puolelle levitettynä, vaikka sitten joku sanookin, että vain oikealle puolelle leipää, mutta se on niin pieni juttu kuin kärpäsen kakka paperilla, ettei kannata väitellä oikeasta puolesta.
    Hapankorput ja voi, paketti ei pitkään kestä oli yksin tai seurassa.
    Näin pakkasella kuumaa kahvia ja juustoleipää sinne kuppiin murusina, lapsena opittu tapa nauttia siitä juustoleivästä ilman lakkahilloa ja maistuupa hyvälle.

    Tämä talven kauneus on ihan häikäissyt. Enpä toivo sen loppuvan, koska sitä loskaa ja suolan sohjoa jota aiemmin on talvet olleet, en yhtään kaipaa. Nuo valkoiset lumipenkat ja kirpeä pakkanen, hienoja hetkiä nauttia jopa sinisistä hetkistä joita täällä etelässäkin riittää. Aurinko tekee timantteja hangelle kun on taas tuuli puhaltanut pakkasherran myötä pilvet pois taivaan laelta. Kevättä ilmassa ja luminen harsohuntu koivujen oksilla vielä hetken ennen kuin vihreys voittaa. Nautin tästä talvesta kuin lapsena ennen.

    Liikunta on epäterveellistäkin, kun pyllylleen putoaa suksien kanssa tekee peffassa kipeää ja sitä kipua tuntuu kestävän pitkään.
    Jos hiihtoloma olis kaikin puolin ollut vain terveellinen, peffaankaan ei olisi sattunut.
    Talven iloja siitä huolimatta.

    Ps. Konjakki lämmittää kivasti pakkaslenkin jälkeen.
  14. Ei ihan tipaton tammikuu.
    Viikon lomalla tuli kaverin konjakkipulloon noin kolmanneksen vajaus, joten pikkuisen lämmikkeeksi tuli konjamiinia otettua.
    Eipä se ole paljon kahteen pekkaan, eihän, vaikka muuten ei kuukausiin pisaraakaan mistään pulloista.
    Nautin enemmän siitä raikkaasta "huuberin viskistä" jota saa jokaisesta kraanasta pikkuisen eri makuvivahteilla sekin toki paikkakunnasta riippuen nautitaan.

    Pilviä on kyllä muutamana päivänä taivaalla liikkunut, ei mitään häiritsevää. Kuutamo ja tähdet vain peittyneet iltataivalla, eikä hotellin kylpylän "Tähtitaivas" tarjonnut muuta kuin samojen lamppujen loiston sekavassa järjestyksessä.
    Kevättähän tämä pakkasten lasku ja pilvien kerääntyminen tietää.
    On kiva nauttia elämästä kun istahtaa haavepilven reunalle ja katselee maailmaa jossa kaiken aikaa tapahtuu uutta, ihmeellistäkin, kun tarkemmin katsoo.
    Voi löytää vaikka kuorimattomia sipuleita näin pakkasella, ja sipulikeitto maistuu aina...!!
  15. Sanat tanssivat mielikuvia luoden
    kuin pilvet lunta tuoden
    maiseman kauneus, runon säe,
    mielikuvissa niiden yhteys näe.

    On parasta meille tarjottu,
    puut lumivaippaan on verhottu
    kuin veistokset suuressa salissa,
    ovat koivutkin lumipuvuissa.

    Sanoin ei kykene kertomaan
    ei mielikuvissa maalaamaan
    tämän talven metsäistä näkymää
    joka pian jo kevääseen häviää.
  16. sanotaan runossasi,
    nyt tarjoan huvitusta.
    Täällä puhutaan ystävistä, tutuista
    ja riidelläänkin monista jutuista,
    vaikka tämä vain ajankulutusta.

    Nyt on päätetty taas tavata
    oma henkilökuva avata
    kun ei ole tarvetta salata
    eikä pimeillä poluilla ravata.

    Mikkeliin siis mukaan tulkaa.
    Ei laiteta hattuun sulkaa,
    ei kaivella toisen silmästä malkaa.
    Ystävyys tutustumalla alkaa.

    Ilmoitus on esillä, julkisesti.
    Eikä tämä ole mikään suosikki testi.
    Sattui vain minulle pesti
    kutsua kaikki mukaan ystävällisesti.

    Henkilökohtaisilla kirjeillä
    ei kutsuja lähetellä
    eikä turhia selitellä.
    Kysymyksiin saa vastauksen kysymällä !

    Ovet ovat sepposen selällään !
    Turhaan vain ihmetellään.
    Aina otetaan mielellään
    uusiakin mukaan... Miitteilemään.
  17. mutta hieno kokemus kaiken kaikkiaan.
    Kun ei ole mahdollisuutta elää uudelleen, pitää kokea kaikki tunteet ja tilanteet, sekä sopeutua kulloiseenkin mielentilaansa hyväksyen hulluttelutkin.

    Minulle on viimeinen puolen vuoden jakso tarjonnut iloa ja surua, mutta hulluuttani ne eivät muuta.
    Osaan heittäytyä hulluttelemaan, mutta yritän rauhoittua välillä kuuntelemaan elämää tarkemmallakin korvalla.
    "Itkun pieksin petkeleellä, surun survoin huhmaressa,
    hakkasin halon keralla, vatkasin vasaran kanssa."
    Arkiaskareiden realistinen luettelo on kansanrunoudessa muuttunut tunnelmaltaan hiukan pelottavaksikin.
    Suruista taotaan suitset, pahoita päivistä päitset ja satula pahoista sanoista.

    Joskus on pakko yhtyä kansan viisaisiin viisuihin... Ajattelen aikojani.
    "Ajattelen aikojani, muistan muistopäiviäni.
    Niin oli entinen eloni kuin kesäinen päivännousu,
    niin kuin kuu meren selällä, niin kuin tähti taivahalla.
    Niin on nyt minun eloni kuin pimeä pilven ranta."

    Kaiken huumorin ja leikkimielisyyden takana asuu surumielinen tyhjyys jonka olemassaoloa ei aina huomaa, mutta joka ajoittain nostaa päätänsä ja saa hiljaiseksi.

    "Osasi minun emoni, osasi omenan tehdä,
    taiten taimen kasvatella; ei osannut istutella.
    Istutti pahalle maalle pohjoispuolelle mäkeä.
    Toisen puolen pouta poltti,
    toisen pakkanen palelsi."

    Iloa ja surua, kunhan ei kaikki hulluus katoa, ei kuivu kyyneleet ilon.
  18. aikaisin ylös ja myöhään nukkumaan, mutta enpä juuri koskaan nuku päivällä, ja jos nukun, se on ihan vahinko ja johtuu huonosta päiväohjelmasta.

    Aamulla pukeudun kyllä mieluummin ihan normaalisti, sillä en tykkää roikkuvista aamutakkien hihoista kahvikupissani, tai sitten aamutiskiä tiskatessa altaassa uimassa.

    Kuinkahan voisin olla yöpaidassa koko päivän.
    Joka päivä kun on tapanani mennä lenkille parikin kertaa, siinä tulee vaihdettua hikisiä lenkkivaatteita. Suihkuun, kuivaa ylle ja taas iltasella lenkkiasua päälle.
    Joskus voin laittaa kahvin valumaan vaikka aatamin asussa, mutta aamiaisella on oltava vaatteet yllä.
  19. kerron, etten toki tiedäkään mikä on hyvä ja mikä ei hyvä aloitus, koska muotoilin sanomani huolimattomasti.
    En todella availe ja lue vanhoja juttuja.
    En myöskään kiellä omien ja vieraiden juttujen kertomista, sitähän keskusteluissa aina ja kaikkialla on ja hyvä niin.
    Lainaan viimeisen lauseeni; Kaikki kirjoittavat antavat tänne osan persoonallisuuttaan, mutta kaikkien kanssa ei silti voi olla samalla aaltopituudella, vaikka kuinka kiinnostavasti tai paljastavasti asioita käsitellään.

    En todellakaan voi olla muuta mieltä, vaikka olen saanut täältä ystäviäkin vuosien aikana.
    Muiden ajatuksia voi arvostaa ja mielipiteitä kunnioittaa, vaikka ei samaa mieltä voi aina olla edes parhaan ystävänsä kanssa. Sanasotaakin voi harrastaa, jos keskustellaan asiasta ei persoonasta, jota sitäkin aina ja kaikkialla ilmenee.

    Erilaisuus tekee meistä kiinnostavia, ellemme lannista toisin ajattelevia.
    Kukaan ei ole minua karkottanut, olen liian itsepäinen toisten komennettavaksi ja pidän kiinni oikeuksistani sanoa ja elää omalla tavallani.
    Jokaisella on syynsä olla mukana tai poissa, riippumatta uusista tai vanhoista, vaikka joskus on kiva tulla moikkaamaan tuttujakin, kuten joskus teen.
    Vaikka kuinka sanoisin, aina voidaan tulkita toisin kuin tarkoitan, lukijahan sen päättää.

    Hyvää jatkoa ja hyviä keskusteluja palstalle.
  20. Joulutervehdys avautuu linkistä.

    http://www.jacquielawson.com/preview.asp?cont=1&hdn=0&pv=3150446


    Palstan kirjoittajat ja lukijat;

    Me käymme joulun viettohon..... kukin tahollamme ja tavoillamme.
    Yhteistä on joulun sanoma.

    Rauhallista Joulua ja Onnekasta vuotta 2010.
    Kipa.
    21. 3 / 33
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt