tuoksuvattu

Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Hyvin tyhjälle elämä varmasti tuntuisi jos kaikki päivät kuluisivat ohi huomaamatta. Aika ajoin on taisteltava ja tiedostettava ettei kaikki ohjat ole aina omassa kädessä, vaan jokin voima tekee valintoja, tai antaa minulle mahdollisuuden tehdä valintojakin.

    Pablo Neruda kirjoittaa runossansa "..... kaikki tuupertuivat kuolemaa odottaen,
    lyhyttä päivittäistä kuolemaansa;
    ja heidän jokapäiväinen murhaava uupumuksensa oli kuin musta pikari jonka he vavisten tyhjensivät" (Maccuhu Picchun huiput)

    Useana päivänä me koemme uupumuksen, henkisen tyhjyyden valintojemme edessä.
    Useana päivänä se kuohuvaan koskeen hyppääminen on lähellä, mutta jostain löytyy kuitenkin se pisara joka neutraloi mustan pikarin sisällön ja auttaa katsomaan tukevalle rannalle.

    Rukous on voimavara. Lapsen uskolla, luottamatta liikaa omiin voimavaroihin voi pimeälläkin taivaalla loistaa se kointähti joka sinne jo syntymässämme syttyi. Minun tähteni on aina auttanut löytämään sen linnunradan joka johtaa pois toivottomuudesta.
  2. Joinakin aamuina ajatus kulkee menneissä, toisina tulevissa.
    Tänään siirryin 27 vuoden taakse ja siitä eiliseen. Niin kai se meillä kaikilla kun ikää tulee.


    Muistan kuinka hymyilit minulle hampaattoman hymyn
    nenäsikin kipristyi
    ja silmäsi olivat kuin viirut pehmeiden poskiesi yllä.
    Avasit silmäsi.
    Katseesi siirtyi tutkimaan ympäristöä
    ja itku purkautui kuin koski...
    pelkäsit.
    Nostin sinut syliini
    puristin vasten rintaani
    ja itkusi lakkasi.

    Kuinka monta kertaa..
    lukemattomia kertoja itkit sylissäni...
    kuinka monta kertaa lahjotit hymysi joka lävisti minut.
    Molemmat satuttivat.

    Vieläkin... ihan juuri
    tartuit kiinni harteistani
    halasit minua ja itkit.
    Tunsin kuinka vartalosi värisi kuin olisit palellut
    ja tiesin
    mikään ei ole muuttunut
    vuodet eivät koskaan voi viedä luottamusta väliltämme
    meillä on side joka kestää, veriside...

    Nyt pieni poikasi juoksee syliini
    puristaa kaulastani itkien
    tai nauraen
    ja muistan kuinka hän minulle hymyili
    hampaattomalla suulla, ensimmäisenä joulunaan
    äitinsä rinnoilla
    isomummin vuoteella...
    ja jokaisena jouluna
    kuin lahjana jonka elämäsi toi minulle
    isomummille.
    Rakastan niin että sattuu.
  3. kun joku sentään ottaa kantaa tällaiseenkin tekstiin. Ajatuksia ja tulkintoja ajatuksista... minun tapani elää asioita läpi.

    Kiitos.
  4. voi täälläkin ohittaa.
    Jos kaupassa on vain sinisiä takkeja ja olen etsimässä harmaata, en syytä valikoimaa tai kauppiasta, vaan siirryn toiselle tiskille, ehkä jostain löytyy mieleisiäni.
    Joku voi pitää niistä sinisistä.
  5. Rakkautta ei voi ohjailla
    sitä ei voi hallita
    ei sulkea lukittuun huoneeseen
    ei upottaa meren pohjaan
    tai pudottaa kaivoskuiluun.
    Aina se kohoaa pintaan
    hakkaa sydämen rytmissä
    kimmeltää onnenkyyneleenä silmäkulmassa
    tai huokaa yksinäisyydessä;
    "Missä olet, rakkaani."

    Rakastatko tänään
    ja kaikkina huomisina.
    Näetkö loisteen rakkaasi silmissä
    kun hän katsoo sinua sanoen;
    "Tule, rakkauden malja on täytetty."

    Juotko maljan pohjaan hotkaisten
    siirtyen seuraavaan pöytään
    odottaen uuden maljan täyttymistä,
    vai ojennatko maljan rakkaallesi ja sanot;
    " Tässä maljamme.... juokaamme se yhdessä."
    tänään.... ja huomenna...
    rakkautemme malja.
  6. Sateessa on liike joka kasvaa maassa vastaliikkeeksi.
    Pisarat iskevät toisiaan vasten kuin elämä meitä kanssakulkijoihimme.
    Olemme joko samaa lammikkoa tai kuljemme virtauksessa kauemmaksi toisistamme.

    * * *

    Sadepisara valuu ruudulla kuin kyynel poskella.
    Aina ilmestyy uusia, mutta joskus lasi on kirkas ja poski kuiva.
    Näenkö silloin selvemmin?

    * * * *

    Huusin tuskaani tuuleen.
    Se sama tuuli lähestyy minua ja kuulen siinä sinun huutosi.
    Kadotitko sinäkin huomisesi?

    * * * * *

    Askeleet porraskäytävässä loittonevat.
    Aamulla moni lähtee palatakseen illalla.
    Kaikki ohittavat oveni.

    * * * *

    Kätesi kaulallani on kuin panssariketju.
    Lukitsimme sen tunteella
    vahvistimme ikuisella siteellä
    ja tiedän,
    elämäni jatkuu sinussakin yli sukupolvien ketjun.
    Rakas lapsenlapsenlapseni.

    * * *

    Muistathan tänäänkin hipaista poskea
    kuiskata hellän sanan
    edes sen yhden;
    "Rakas".
  7. Ystäviä, sekä omia että yhteisiä, miehen ystäviä ja lasten ikätovereita joista on osa jäänyt minunkin ystäväpiiriini.

    Sen suuren onnettomuuden jälkeen moni ystävä katosi. Kaksi viikkoa puhelin soi, uteluja, kyselyjä, nimellistä osanottoa ja nyt kun 10 vuotta on kulunut, harva heistä ottaa yhteyttä ellen minä tee aloitetta. Kovin oli köykäistä ystävyys monen kohdalla.

    Nyt olen luonut oman ystäväverkostoni jossa tartumme toinen toisemme käteen.
    Voi kysyä mitä elämä olisi jos ystäviä ei olisi, mutta " Kirves hiotaan molemmin puolin".
  8. Isäni joka oli minulle esimerkki miehestä, hänen ohjauksessaan opin monta taitoa joista olen saanut monta tyyväisyyden hetkeä osatessani ja taitaessani,
    Äitini josta tuli vanhemmiten paras ystäväni.

    Aviomieheni jonka kanssa jaoin elämäni ehkä parhaat hetket ja vuodet, niistä en olisi halunnut luopua.

    Pienen lapsenlapseni jonka silmissä loisti enkelin katse, hän ei ollut tästä maailmasta, hän oli enkeli jo syntyessään ja siirtyessään sinne keltaistensa joukkoon jo 3 kk ikäisenä. Sitä hymyä jonka hän minulle lahjoitti ensi kerran tavattuamme, en koskaan saa silmistäni.

    Kurssi- ja ammattitovereitani joista moni on jättänyt lähtemättömän muiston omalla persoonallisuudellaan yhteistoiminnassamme.

    Ystäviä täältä keskustelupalstoilta, muutamia olen tavannut, moniin haluaisin tutustua vaikka kahvikupin äärellä. Jos liikutte täällä päin, poiketkaa... sovitaan että kolme koputusta ja ovikellon soitto...
    Ennen sanottiin että kaupparatsu soittaa kolmesti!

    Julkisuuden henkilöistä Elvis ehdottomasti! Kuolematon kuningas mitä tulee stemmoihin!
  9. Sykkii suoni syvällä
    tuolla jossain
    rintani sisällä
    ihan pakottain.

    Kirjoitan aina silloin,
    oli arki, tai pyhä
    kun suonta pakottaa milloin
    ja pakottahan se yhä.

    Elämässä on monta puolta
    surun aamua, ilon iltaa,
    mutta ei niistä huolta
    runolla kun tekee niille siltaa.

    Elon polkua tallaten jäämme
    usein yksinkin..
    Linnut kun laulaa yllä päämme
    unohdamme jopa syksynkin.
  10. Suunnittelen minäkin matkaa tuonne kaukomaille, mutta minäkin mieluummin joskus Joulun jälkeen.
    Nyt nautin maisemasta, veden liikkeistä ja raikkaasta säästä. Sauvakävely on oiva tapa ottaa syksystä kaikki irti. Maisema elää syksyllä ja keväällä koko ajan, se on luonnon lahja meille pohjolan ihmisille.

    Nauttikaa lomastanne.
  11. Kiva kun kerroitte kokemuksianne. Kevät on kuitenkin se heräämisen aika luonnossa ja minulla, kesän lapsena. Syksyllä piristyy kuin lapsena koulutielle.
    Kaikissa vuodenajoissa on oma viehätyksensä ja koemme vuodenaikojen vaihtelut mieltymyksien ja harrastusten mukaan.

    Kiitos kannustuksista ja toivotuksista. Kuuntelen ystäviäni, tartun ojenneituihin käsiin ja tohtorii määrää makkoomaan.... senkin teen.

    Verenpuna vaahterassa
    keltainen kulta koivussa
    kesän vihreä ravintona
    värikylläisyys muistona.
    Taustalla tumma vesi
    viilentyvänä
    lainehtii kuin jäähyväisviestiä
    pudonneita lehtiä harteillaan.
  12. Syksyt ovat olleet minullekin uuden alkua opiskelun ja käsitöiden kiehtoessa heti kun illat pimenivät.
    Sitä tässä nytkin suunnitelmissa ja aikeena, mutta ehkä muuttoon liittyvät asiat vain vaikuttavat vieläkin ja ensiksi koti kuntoon, sitten uusia haasteita päin.
  13. Eilen tuntui väsymys, uupumus ja erään viestin vuoksi jotenkin turhautunut olo.
    Huomaan nyt että viatonkin leikinlasku asiallisen asian ohella on joskus kuin punainen vaate hyökkääjälle. Enää en uskalla alkaa juttelemaan miesten kanssa. En ole tehnyt mitään pahaa, mutta joku on käsittänyt sanani väärin, olettanut, tai.... en tiedä, enkä jaksa pohtia asiaa.
    Tänäänkin ihmeellinen kyllästyminen kaikkeen heti aamusta alkaen. Ei tämä ole masennusta, tämä on henkisten voimavarojen vähyyttä.
    Ystävättären lapsi sairastaa parantumatonta sairautta, potilaalla on kolme pientä lasta.... kuuntelijana ja olkapäänä olen yrittänyt tukea... Yrityksen pyörittäminen vei voimia tytöltäni, hänkin kaipaa tukea ja lomaa.... ystävä on masentunut, kuuntelen.... osakkeeni on myynnissä koska rahaa tässä elämäntilanteessa ei koskaan ole tarpeeksi. Kaiken miettiminen ja ajatuksissa pyörittäminen on vienyt voimia koska muutto on ollut sekin raskasta. Tavaroiden pakkaamista ja purkamista... järjestämistä, miettimistä mitä mukaan, mitä pois, mitä talteen... ei tämä ole ihan helppo syksy ollut.
    On hyvä, että minullakin on ystäviä jotka kuuntelevat ja tukevat kun omat askeleet ovat raskaita.
    Piti mennä lomalle.... piti, mutta täällä kotona olen ja mietin mitä ensiksi ja jaksanko vai menenkö nukkumaan ja keräämään voimia. Eikä uni tule.
    Joku oletti että minä vain miehen perässä... sekin turhaa luuloa, yksin eläen elo on kuin kärpäsen lento, saa istahtaa sen tuolin selkänojalle josta paisti näyttää herkullisimmalle eikä enää ole kuumaa.
    Ajatukset hukassa, niskat jumissa ja voimat hikoilun asteella.... ajatuskin työstä tuo hien pintaan.
    Nyt otan aikalisän ja lepään.... ystävilleni annan sen ilon että kuuntelen heitä.
  14. Ryppyistä poskea vasten painan käteni
    syksy on saapunut, minäkin kypsynyt
    kuin kaneliomena puussa.
    Sen kantamat hedelmät
    osa putoaa maahan, hyödyttömänä, maatuakseen uuteen kevääseen ravinnoksi uudelle sadolle.
    Niin on elämäni, sato korjattu, mutta ajatuksissa aina uusi kevät....kunnes viimeinenkin hedelmä on pudonnut....
  15. Juuri noin se elämän rikkaus on meillä, jos osaamme arvostaa ja nähdä lähelle, haikailematta kauemmaksi haaveillen siitä mitä siellä siintää.

    Tämä hetki, ainutkertainen tilaisuus nauttia ja olla onnellinen.
  16. Sain sähköpostiini ilmoituksen, että viestiin on vastattu. Kadonnut?
    Pahan mielen purkamiseenkin tämä kanava sopii, liekö sitä ollut se viesti jonka ehdin lukea.
    Missä tunteenne eläkeläiset?
    Vieläkö tunteet saavat poskipäät punaisiksi ja uskallatteko sanoa että rakastatte. Itserakkaus on tärkeä itsetunnon kannalta, sillä vain siten on voimia rakastaa muitakin.

    "Ei ole reilu se joka kielensä polttaa, mutta ei kerro toisille, että keitto on kuumaa."
  17. Ajattelen useinkin kuolemaa. Muistan kuinka äitini odotti kuolemaa kuin suurta ystävää noutamaan hänet pois kun elämä oli menettänyt merkityksensä ja mielenkiintonsa.
    Hän nukahti tyytyväisenä elämäänsä, rakastettuna äitinä, samoin haluaisin itsekin loppuni tulevan.

    Ajattelen sitä muistaissani kuinka arvaamattomasti, ennalta aavistamatta se vei mieheni. En tiedä onko helpompaa ajatella lähtevänsä nopeasti, " saappaat jalassa ", vai hiljalleen riutuen. Ainakin omaiselle molemmat kovia tilanteita.

    Ehkä siellä jossain suuressa kirjassa on minunkin kohdallani plussaa, ei vain miinuksia. Ehkä.... jos taivas on olemassa, se taivas on täällä maanpäällä, samoin se oma helvettini johon olen itse syyllinen.
  18. Kaakossa taivaanranta kirkastuu
    yön pimeys poistuu
    luonto odottaa
    vain haavassa lehdet soittaa.
    Syksyn sateet saapuu
    kasvit lepoonsa vaipuu
    pian maassa kahisee
    puiden latvat tuulessa taipuu.
    Kesän sato korjattuna
    tallessa elämän sato
    muistojen laarissa päivät.
    Kaunis maisema silmissä
    lämmin tunne mielessä
    kuin väloina syksyisten päiväin.
    Ota hetkestä kiinni
    elä kuin viimeinen kesäsi
    syksyksi vaihtuis...
    Elä kuten luonto elää
    se jokaiseen hetkeensä
    taipuen herää.
    Aamun kajoa kaakossa
    siellä uusi päivä valoa kerää.
  19. Vaikka taivas itkee syksyn aikaan
    ja tuuli riipoo puiden juhlapuvut pois.
    Se kaikki liittyy luonnon kierron taikaan
    muutokselle mikä muutoin tilaa tois.

    Kevät aika kunhan koittaa taas
    puiden puvut kukkeina taas loistaa
    kukat kukkivat, on uusi ruoho maas
    ja syksy sitten karsimisen toistaa.

    Lannista ei sade, tuulinenkaan sää
    kun katsoo miksi kaikki tapahtuu.
    Syksy pois vie, kevät antaa elämää
    luonto meille siten aina uudistuu.
  20. Pitkästä aikaa voin osallistua keskusteluunkin, vaikka kukaan minun mielipidettäni ei toki kaipaakaan.
    Muutto on iso ruljanssi kun omakotitalossa on niin monta ylimääräistä "joskus tarpeellista kamaa", että pitää miettiä ratkaisuja.
    Samalla meni nettiyhteyskin kännykän varaan. Täällä uudessa on nyt onneksi eilen asennettu laajakaista joka mahdollistaa laajemman netin käytön kuin tuo kännykkä. Suremaan ei silti ole ollut aikaa, pikkuisen harmittanut vain.

    Nyt sataa ulkona vettä. Tuuli ravistelee tuossa rannassa puita todella kovalla kädellä. Syksyn merkit ilmassa. Katselin illalla ajellessani tänne, kuinka vähän on ruskan värejä maisemassa. Pitkään on satanut liikaa ja lehtivihreä muuttuu heti ruskeaksi. Se surettaa... pitääkö ajaa pohjoiseen nähdäkseen maiseman värit ja kauneuden.
    Palstalla kuohuu taas, mutta ei kannata liian vakavasti ottaa näitä juttuja. Elämässä on niin paljon muutakin. Yritän mennä lenkille tuonne sateeseen, avata silmät katsomaan uutta asuinympäristöäni tarkemmin, hengittämään puhdasta, hapekasta ilmaa ja saamaan hyvän mielen. Kehoon ja mieleen kiva tunne josta surut ovat kaukana.
    Kivaa päivää lukijalle.
    21. 30 / 33
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt