Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kurkistappas.
  2. Muistoissa on lämpöä
    tulevaisuudessa kysymyksiä.
    Sanoissani, rakkauttako...
    ikävää ja kaipaustako...
    Tunne on muistoissa
    rakkaudessa elämä
    ja elämä itse
    suurinta rakkautta.

    ¤¤¤¤¤

    Muutto.
    Elämän inventaario
    jossa kaikki arvioidaan.
    Muistotkin esineellistyvät,
    muuttuvat tavaroiksi muuttokuormaan.
    Kirjeet, unohdun lukemaan,
    - aika unohtuu -
    muistoissa kuohuu elämän nuoruus.
    Pois heitettävää,
    paperia jossa vain sanat elävät.
    Valokuvat kuin nopeutettuna filminä menneisyyteen
    elämän virta
    lapsuudesta leskeyteen
    "Äiti, ketä nämä ovat"
    "Ihmeellinen nimimuisti"
    "Minä otan sen"
    Itken menneisyyteni keskellä
    kasa tyhjiä pakkauslaatikoita vierelläni
    vielä kerran...
    sitten revin itseni irti
    ja pakkaan mukaan vain tulevaisuuteni.

    ¤¤¤¤¤

    Pienet punaiset kengät
    kärjet kuluneiksi kontatut
    nahka kovettunut
    kahden sukupolven ensikengät.
    Silitän niiden pintaa
    enkä voi olla rakastamatta muistojakin.

    ¤¤¤¤¤

    Maalasin kukkia,
    asetelmia,
    mielikuvia.
    "Miksi et äiti laittanut edes vuotta"
    Siinä se on kiilakehyksissä
    asetelmani
    tunteeni sekoitin niihinkin väreihin.
    Onko ajalla mitään merkitystä.

    ¤¤¤¤¤

    Kuinka vaikeaa tämä lopulta onkaan
    kuinka monta haavaa revittävä auki
    jokaisessa esineessä on tarina,
    jokaisessa muistossa tunne.
    Kalleimmat kuljetan huomisiin.

    ¤¤¤¤¤

    Toivon, haaveilen, odotan.
    Olet jossain
    piilouduit menneisyyden varjoon,
    pakenit kun olin juuri tavoittamassa,
    hiljenit kun sanasi viimeinkin kuulin,
    mutta en jätä sinua
    juoksen sinua kohti...
    kuohukoon kosket välillämme,
    pauhatkoon myrskyt yllämme.
    hukkukoon tiemme sumuun,
    tiedän että olet olemassa.
    Juoksen kun jalkani kantavat
    kohti kaikkia huomisia
    kohti sinua...tulevaisuus.
  3. Mies on aina mies.
    Miehisyys on rehellisyyttä,toisen huomioon ottamista, se on naisen kunnioittamista, mutta se on myös yleistä kohteliaisuutta ja hienovaraisuutta, siistä ulkoasua ja käytöstä joka tilanteessa.

    Miksi miehiä pitäisi arvoida joukkona, kukin mies antaa kuvan omasta miehisyydestään tapaamisessa, tai keskustellessa.
    Lykkyä tykö että jokainen olisi löytänyt oman tyylinsä.. ja olisi miesten mies juuri omalle naisellensa.
  4. Kun ikää karttuu alkaa muisteloiden aika.

    Kuinka usein meillä on tarve sanoa että ennen oli tai tehtiin näin. Se on ihmisen luonnollinen tapa verrata entistä ja nykyistä, sukupolvesta toiseen, eletyn elämän muistelemista.
    Sama tapa kaikessa, teemmepä mitä tahansa. Vaikka meillä on käytössämme uusia työkaluja, kaipaamme usein sitä hyvää leikkuuveistä jonka terä katkesi vuosia sitten ja veitsestä on laatikossa jäljellä kahvan lisäksi tynkä jota, "ehkä sitä vielä jossain voi käyttää" ajatuksen myötä ei heittänyt pois vaan säästi kuin aarretta.
    Meillä on muistoissamme aarre jonka merkitystä emme kai edes ymmärrä. Se on liiankin hyvä jos olemme kohdanneet tai kokeneet vääryyttä. Se on hyvä kun muistamme omien kokemustemme kautta mikä aiheuttaa hyvää mieltä, mikä ei sovi vaikkapa vatsallemme, vaikka maistuisi hyvällekin.

    Näiden keskustelupalstojen historiaa selatessa huomaa ettei maailma ole miksikään muuttunut. Samat sielunmaisemat kirjoittajien ihanteena, samat harmit mielessä ja muistoissa.

    Tässäpä se ihmettely, miksi meille menneisyys on lähempänä kuin huominen. Olemmeko tässä iässä menettäneet uudet ihanteemme, emme osaa huomata kuinka paljon hyvää ja kaunista on jokaisessa päivässä, jokainen tapaamamme ihminen menneisyydessä on jättänyt meihin jonkin jäljen, koskettanut lämpimällä kädellä, tai viiltävällä ruoskalla.
    Uudet vastaantulijat ovat meille kuin painotuore aamulehti, emme voi ennakolta tietää mitä paljastuu kun selaamme ja tutustumme tarkemmin. Jätämmekö menneiden muistelemisen varjossa käyttämättä mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, kunnella mitä heillä on meille kerrottavaa, uutta, heidän kokemuksiaan ja tuntemuksiaan elämän matkalta, tässä päivässä, heidän tavoistaan, ajatuksistaan ja kokemuksistaan elämästä.
    Uudet tuttavuudet ovat rikkaus, vanhojen aikojen muistelu ajankulua josta ei toivottavasti synny ainoa hyvä mitä meillä on, mutta ei ainoa pahakaan.

    Toivon tänäänkin löytäväni uusia ajatuksia jonkun toisen ihmisen kokemusten kautta, löytäväni sen helmen joka jokaisessa uudessa ystävässä on, joka on jokaisessa päivässä odottamassa, kun vain ymmärrän ottaa vastaan avoimin mielin kaiken uuden ja heittää sen katkenneen ja tylsyneen veitseni roskien joukkoon ja lopettaa vanhojen lehtien lukemisen. Joka päivä ilmestyy uusi, uusin uutisin, tuorein sanoin ja ajatuksin.
    Ehkä seuraavassa avaamassasi sivussa on sinullekin jotain uutta, ehkä eilinen alkaa tuntumaan menneeltä päivältä tämän päivän rinnalla, vaikka ne muistot.... ennen oli....
    Toivossa tulevan päivän, tämä päiväkin on kaikkien huomisten muisto.

    Aukea aamu ja avaa mieleni vastaanottamaan uusia ajatuksia kuin lapsena jolloin mikään eilinen ei ollut vanhaa hyvä, vaan opittua ja mieleen painunutta josta ammennan koko ikäni, opittu aakaan ei unohdu.