tuoksuvattu

Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. virtuaaliystävyyksistä joista on syntynyt ihan todellisia, lämpimiä ystävyyssuhteita näiden vuosien aikana jotka itse olen nettimaailmassa mukana pyörinyt.
    Pelkkä ystäväksi kutsuminen, tai ystävälistalla nimenä pyöriminen ei minusta vielä ole ystävyyttä, koska se rakentuu luottamukseen, toisen tuntemiseen ja arvostamiseen. Siksi en liity "listoille", enkä mielelläni luettele ystäviäni, eriarvoisuutta ei ole, mutta jotkut ystävät vain ovat tärkeämpiä kuin toiset.
    Oikea sydänystävä jolle voi puhua kaiken, kiitos kun nämä palstat ovat tuoneet elämääni heitäkin joiden kanssa jaetaan ilot ja surut.

    Nyt juuri, kun elämänpiiriäni varjostavat monet sairaudet, voin soittaa ystävilleni ja purkaa pahaa mieltä. He ovat minun voimavarani. Kiitos heille, nimiä minun ei tarvitse mainita, koska he tietävät kuinka tärkeitä ovat minulle.
    Kiitos kun olette olemassa, kiitos kun saan voimia uupuessani, kiitos kun kannatte surujani ja huoliani.
    Kiitos kun saan viettää aikaa hyvien ystävien seurassa, unohtaa olevan ja suunnata ajatukset tulevaisuuteen. Tänään elämme juuri tässä hetkessä, jos itkun aika tulee, itkemme yhdessä.

    Kiitos palstalaisille kun siedätte vuodatuksiani.

    Ellet koskaan kiitä, tietääkö hän kuinka tärkeä ja rakas hän sinulle on?
    Kiitän ja kehun heitä joiden kanssa on syntynyt keskusteluyhteys, heitä joille oppiarvot ja omaisuus ovat sivuseikka ihmisuhteissa, koska ymmärtävä ihminen katsoo sisimpään ja näkee samalla enemmän. Heitäkin täällä nettimaailmassa onneksi on olemassa.

    Joulurauhaa sydämiinne.
  2. Vanheneva ihminen kaipaa hellyyttä siinä kuin nuorikin.
    Parisuhteessa kosketukset ja läsnä oleminen ovat luonnollisia hellyyden osoituksia, olipa ikä mikä tahansa.
    Kuulostaa vain usein siltä, että vanhemmiten toisen ihmisen "sietäminen", jopa rakastelu tuntuu vastenmieliseltä. En ala puimaan syitä, koska sen jokainen kokeva tuntee itsessään, mutta yhä useammin pitkästäkin liitosta erotaan hellyyden kadottua yhteisestä elämästä.

    Siksi tuo sanomasi, kosketelkaa toisianne, on mitä tärkein aakkonen ihmissuhteissa.
    On vain kaukaa haettu ajatus, että vain lapsia ja puolisoa sais koskettaa. Minä halaan kyllä tuntemattomatkin, joka ei siitä tavasta pidä, osoittaa sen kyllä pienenä perääntymisenä tavattaessa.

    Radiologi kätteli ennen tutkimusta, vaikka sairaalan seinällä oli lappu, "emme kättele". Hänen vahva miehinen kädenpuristuksensa tuntui ystävälliseltä. Potilaskin on ihminen.

    Nyt joulun tullen pääsen halaamaan, koskettamaan kädellä, kehollakin, kun saan pienen tytön syliini, muuten se kehon kieli puhuu, jos puhuu, ja jos on kohde samalla aaltopituudella.
    Pieni hipaisu poskelle, sormet hiuksia pörröttämään, käsi kaulalle, suukko poskelle, siinä sitä lämpöä jota ihminen kaipaa, tai kaivata voi enemmänkin, tilanteen mukaan.

    Yhdyn aloittajaan, kosketelkaa ja nauttikaa kosketuksista, hellikää toisianne sanoilla ja teoilla.
  3. tuossa ylhäällä on valikko VIESTIEN ESITYSTAPA ja vieressä kolme valinta mahdollisuutta.
    Jos valitset tuon ensimmäisenä rivillä olevan esitystavan, näet viestit juuri siinä järjestyksessä kuinka ja kenelle, sekä milloin on vastattu.
    Eli viestit näkyvät "puuna" j0onka haaroihin viestit ovat ryhmittyneet vastausten mukaan.

    Toivottavasti aukeaa selkeämpänä, mutta silloin jokainen kirjoitettu viesti pitää avata omana sivunansa, on hitaampaa, mutta ehkä sittenkin selkeämpää.

    Hyvän Joulun toivotuksin; Kipa.
  4. Lyhyt oli yökkösen satu, kesti tarinan mukaan vain illasta aamuun, mutta huoneessani aamusta iltaan.

    Pieni hengetön lepäsi illalla kirjahyllyn päälle asetetun kivitaulun pinnalla, kuin osa kuollutta kiveä, samaa väriä suppuun kääriytyneet siivet ja taulun kivi.

    Elämä on joskus lyhyt ja kaunis, antoipa ajatuksia minulle moneenkin tarinaan.

    Sen satu päättyi, minun kiireeni alkoivat.
  5. Varjot, tummat pilvet elämän taivaalla, kaikki ei aiheuta pelkoa, kuten ei yökkösen lakkaamatta liikuva varjokuvakaan.

    Sairautta ei kannata pelätä, se on kohdattava kuten ihmisen riutuminen sairauden raadellessa kehoa.
    Sairaan kokemaa kuoleman pelkoakin käsittelisin mieluummin muuten kuin pelkona, se on luopumisen tuskaa, se on minuutensa tunnustamista ihmisen itsensä sisällä.
    Kuinka me kukin sen koemme, se riippuu kypsyydestämme, uskostammekin, siitä on vaikea olla samaa mieltä muiden kanssa.
    Tumma pilvi on taivaalla, kyyneliä on tulossa, mutta kukapa tietää kuka ensiksi on vuorossa.
    Pelko on tuossa asiassa ihan turhaa.
  6. Suurella sydämellä voimme kiittää lapsuuden kokemuksista joista on jokaiselle jäänyt opettavaisiakin muistoja. Kaikki ei ollut huonosti, vaikka kaikkea ei ollutkaan yllin kyllin, mutta muistoissa lapsuus palaa mieleen ja vaikeitakin hetkiä voi nyt katsoa toisesta perspektiivistä ja niitä ymmärtää paremmin.


    Rauhaisaa joulunaikaa toivottelen laillasi kaikille palstalaisille.
  7. vaan kuvannollisesti kertoa siitä, kuinka pimeys muuttaa mittasuhteita ja aiheuttaa pelkoa.

    Monissa saduissa on samaa opettavaa kerrontaa.
    Pelon kautta opetetaan varomaan, mutta samalla kohtaamaan niitä pelkoja.
    Grimmin saduissakin on sama tunnelma.
    Omat pimeän metsän pelkotilat olen yrittänyt kääntää lapsilleni kokemuksena joka on hyvä kokea, mutta hyvä tietää ettei se mitä pitää varoa, ole välttämättä aina vaarallista. Pimeässä metsässä voi eksyä, mutta kun sen metsän lumoon on päässyt sisälle, pimeäkin metsä on kuin pakopaikka kaikelta pahalta.

    Lieneekö minun rakkauteni metsään peräisin kuitenkin siitä pelostakin jota aikoinaan siellä kulkiessani tunsin.
    Metsä on kirkkoni ja sen hiljainen rauha antaa minulle nykyisin monin verroin takaisin hyvän olon tunteena ne pelkotilanteet joita lapsena tunsin kun oli pakko kulkea se polku pimeän halki, niiden toisiinsa kiinni olevien varjojen kautta kauhu mielessä ja pimeyden pirut silmien edessä... olemattomia olioita ja ääniä. Pakkasen paukahdus puun rungolla oli kuin seis käsky aseen edessä.

    Koskaan en lakkaa ihmettelemästä kuinka isämme ja isäimme isät kestivät sodan pelot.
    Siellä ei uhannut vain pimeys, siellä uhkasi jopa kuolema.
  8. Kuljin itsekin muutama viikko sitten lääkärin vastaanotolle samoissa tunnelmiassa, mutta en ihmeekseni tuntenut pelkoa.
    Olen käynyt läpi tutkimuksia ja kokeita on otettu, osa vielä tekemättä, mutta uskon yhä, että ei tämä tauti ole kuolemaksi, oeln vahva uskossani
    Viime aikoin on minua ympäröinyt kummallinen kohtalonyhteys jota en osaa selittää.
    Monta tuttavaa sai kukkia kummullensa, moni on selvinnyt kuin suuren ihmeen kautta jatkamaan eloa ja oloa seuranamme.

    Elämä opettaa käsittelemään asioita jotka vain tulevat eteen suunnittelemattomina ja yllättäin.
    Jokaisella on määrätty määrä voimavaroja, mutta ihmeellisesti löytyy voimia ylittämään yhä suurempia vastoinkäymisiä.
    Ei ole heikkoutta tunnustaa pelkonsa, mutta heikkoutta on paeta niitä.
    Olemme vahvoja ja heikkoja tilanteen mukaan.

    Herkkyys tuo kyyneleet silmiin, kovuus panee puremaan hampaat yhteen; " tästä minä en luovu, tästä en hellitä".
    Vahva olet sus, luota vain siihen ettei meille anneta enempää kuin jaksamme käsitellä.

    Tulin juuri kerhosta, lauloimme kauneimpia joululauluja ja niiden iloinen sanoma välkkyy mielessä kuin auringon säteiden tekemät timatit oksille jäätyneisiin vesipisaroihin aamulla.
    Sitä levollista mieltä me kaikki tarvitsemme.
  9. ""On aivan totta, että rujot ja elävästä elämästä syrjäytyneet henkilöt ärsyyntyvät lukiessaan elämässään menestyneiden ihmisten kertomuksia"" on lainaus kirjoituksestasi.

    Olen kiitollinen elämästäni, vaikka en ole millään alalla menetystä kokenut, en kolutusta saanut, enkä arvonimillä palkittu, silti olen uskaltanut olla mukana kirjoittamassa mielipiteitäni.

    ----rujot ja syrjäytyneet, keitä he ovat, vai ajattelitko nyt loukata jotakuta henkilökohtaisesti, koska kenenkään ihmisen jalattomuus tai kädettömyys ei saisi olla ase häntä vastaan.
    Syrjäytyneitä pitäisi yrittää kannustaa tulemaan mukaan, ei vetää esimerkiksi johonkin ärsyynytyneiden ryhmään, koska elämässä usein joutuu ärsyyntymään sellainenkin, joka on julkisuuden valokeilassa.

    ""Tokihan ne tämmöisissä erakoissa ja kruunun raakeissa silloin herättävätkin pelkkää katkeruutta ja mielipahaa"", toinen lauseesi joka kaltaiseni erakoituneen mielestä on harkittua loukkausta.
    Menestys ei usein kuvastu kirjoittajan viestissä ja voin olla rehellinen, noissa lainamissani lauseissa ei ole mielestäni merkkiäkään menestyneen ihmisen kirjoituksesta. Jos sitä niissä on, myönnän tyhmyyteni.

    "En vastaa jos nyt ...." kuten laulussakin sanotaan.
  10. Jos se siitä riippuu. olen rohkea ja uskallan sanoa arvostavani sinua ihmisenä, vaikka kakkiin mielipiteisiisi en voi yhtyä.
    Olemme tavanneet henkilökohtasesti, kuuluimmehan samaan matkaryhmään ja sain tilaisuuden jutella ihan livenäkin kanssasi.
    Täällä ei saa tunnustaa tuntevansa kirjoittajaa, no luulen että olet ainoa mies jonka kirjoittajista tunnen tapaamisenkin perusteella, naisista en ole tavannut myöskään kuin yhden jonka tiedän tänne kirjoittaneen, ainakin aiemmin, nykyistä tilannetta en tiedä hänen osaltaan. Nimimerkkiä ei näy, enkä ala arvailemaan kuka kirjoittaa kenenäkin.

    Persoonallisuus ja henkilökohtaiset ominaisuudet, tai tuttavuudet eivät kuitenkaan täällä merkitse sitä, että pitäisi olla asioista samaa mieltä. En ole aina samaa mieltä kuin joku muu, mutta silloin uskallan sen sanoakin, kiittelyyn ei täällä saa langeta, se tuomitaan.

    Tunnustan arvostavani mielipiteitäsi ja asiantuntemustasi monessa asiassa ja aiheessa, mutta kuten me kaikki, sanomme mielipiteemme usein niin epätarkasti, että tulkitsijoille jää mahdollisuus puuttua asiaan ja huomauttaa kuinka asiaton tai tietämätön, tai röyhkeä kirjoittaja olemme.

    Asiattomiin huomautuksiin en ota kantaa, mutta kyllä täällä mukanaolevilta odottaisi sentään toisen virheidenkin hyväksymisen.
    Kuten tiedät itsekin, olet aika helposti ottamassa kantaa virheisiin, mutta silloinkin kannataa olla hienovarainen, koska usein hymy on parempi ase kuin irvistys. Eikä kaikkiin virheisiin tai asian vierestä puhumisiin kannata kenekään ottaa niin vakavaa kantaa, että siitä ihan loukkaantuu.

    Yritän pysyä omassa mielipiteessäni, mutta rohkenen myös tunnustaa että monissa asioissa arvostan tietämystäsi ja asioiden esille ottamista, mutta joitakin jättäisin ottamatta esille yhä uudelleen.
    Keskitie on usein väistelyä puolelta toiselle, mutta ehkä kannattaa pysytellä sillä, olematta kunkku kummallakaan kaistalla, kuten hiihtäjät usein kävelijöiden suhteen.
  11. Aiheeseen vastaaminen jää usein sivujuonteeksi.
    Olisiko parempaa keskustelua tiedossa jos kaikki kirjoittaisivat nimettöminä, vai alkaisiko siitä arvausleikki ja asia jäisi vieläkin arvottomammaksi.

    Yritän muuttaa itseäni. Kenenkään mielipidettä ei voi muuttaa, vaikka se sitten keskittyisikin pelkkään kirjoittajan persoonallisuuden ruotimiseen.
    On ihan turha puhua lapselle Inarijärven syvyydestä, kun hän ei tiedä koko järven olemassaolosta. Kyllä lapsikin silti voi siihen jotain sanoa, mutta koskeeko se asiaa, on eri juttu.
    Samoin näyttää olevan keskusteluissa kautta linjan, ei vain täällä, vaan kaikikialla.
    Ellei puhetta moitita paikan päällä, siitä keskustellaan selän takana ja usein puhuja on silloinkin tärkeämpi kuin puheen sisältö.

    Muiden mitätöinti ei kuulu julkiseen keskusteluun, puhuttakoon selän takana sitten mitä tahansa.
    Jos arvostelee muita, pitäisi itse osoittaa olevansa parempi, eikä siihen riitä vain oma viisautensa toteaminen, siihen tarvitaan enemmänkin muiden luomia mielipiteitä puhujasta. Siinä se taas onkin ydin, jokaisella on oma mielipide, jokainen arvioi omilla perusteillaan ja vain oman tuntemuksensa mukaan.

    En laittaisi kovin suurta painoa täälläkään noille arvosteluille, koska sama kirjoittaja voi lähettää vaikka kymmenellä nimimerkillä poikkeavan mielipiteensä joko vastauksena, tai uutena aloituksena koskien asiaa tai asian sivua.
    Siitä syystä on omasta mielestäni paras vaihtoehto jättää ottamatta kantaa, vaikka sitten asiasta tuntisikin loukkaantuneensa, tai huomaisi muita loukatun. En anna ohjeita kenellekään, esitän vain ja ainoastaan oman mielipiteeni joka perustuu omiin periaatteisiini. En halua riidellä, koska se on hedelmätöntä.

    Eipä ole usein tarvetta osallistua keskusteluun, koska asia ei joko kiinnosta minua, tai joku on jo sanonut senkin mitä olisin voinut sanoa. Tuntuu turhalta kirjoittaa, noin olisin sanonut.
    Nyt tässä on oma mielipieteeni, kun kukaan ei ollut vielä ennättänyt ottamaan kantaa minun tavallani.
  12. Oli illalla juhlat erään herran
    olen juhlissaan ollut toisenkin kerran,
    mutta aina saan kutsun juhlimaan
    ystäväin seurasta nauttimaan.

    Taikauskon me unohdimme
    hyvää ruoakaa vatsat täyteen ahdoimme
    ja kakkuakin, makeaa, kermaista
    yhtä juhlien monista herkuista.

    Pitkälle eteni ilta ja me söimme...
    taputtaen käsiä yhteen löimme
    puheista hyvistä naurukin irtosi,
    vaikka silmään kyynelkin karkasi.

    Minun paikalla oloani kiiteltiin,
    "miksi pois täältä muutit" kyseltiin.
    Kutsun saaneena sankaria halasin
    mietin... tännekö palaisin.

    Muistelimme menneitä aikojamme
    moni on jo poissa joukostamme.
    Ystäviltä kymmenet halaukset sain
    vaikka olin tavallinen vieras vain.

    Tänään vielä menen sankarin luokse.
    Hän sanoi minulle aina;" Älä sitten juokse",
    kun asioille minä menin puolestaan,
    mutta ainahan kirmasin juoksemaan.

    Hetket menneet ja muistot yhteiset
    surunkin täyttämät eiliset
    olen saanut jakaa kera naapureiden.
    Minun pienen elämäni sankareiden.
  13. Lääkärin tekemiin virheisiin puututaan usein liian herkästi.
    Kukaan lääkäri ei varmasti tee virhettä toimenpiteessä tai sairauden määrittelyssä harkitusti, mutta kaikille meille tapahtuu virheitä, miksi ei sitten lääkäreille.
    Monen potilaan omaisella on ensimmäinen syyttelyn kohde juuri lääkäri, joka ei tutkinut tuota tai tuota, vaan teki noin ja potilas kuoli.

    Lääkäriksi opiskelevalla ja ammatissaan toimivalla on nykyisenä aikana varmasti suunnaton hätä, kaikkia ei voi auttaa vaikka halauaisi, ei ole keinoja enempää kuin niitä olemassa ja käytettävissä.

    Eiköhän meidän jokaisen olisi hyvä joskus antaa tunnustustakin omalle lääkärillemme.
    Moitteita ja syytöksi heille osoitetaan, mutta osaammeko osoittaa myös kiitosta hyvästä hoidosta itsemme, tai vaikka menehtyneen läheisemme osalta.
    Lääkärikin on ihminen ja aina ei ole ehkä tarpeenkaan jatkaa toivotonta taistelua kuoleman kanssa, joka kuitenkin aina voittaa parhaankin lääkärin.
  14. Tuntuu hullulta, pienet vauvat, jotka makaavat äitinsä rinnoilla, rokotetaan, mutta kouluiaset joiden keskuudessa tauti nytkin leviää kaataen koknaisia luokkia petiin, rokotukset aloitetaan joskus, ehkä ensi viikolla, ja sen "suojaava vaikutus" alkaa parin viikon kuluttua.

    Tauti leviää, mutta niin leviävät kaikki sairaudet.
    Muihin sairauksiin ja niihin kuolleiden lukumääriin ei paljon julkisuudessa viitata, mutta kauhua levitetään kansan keskuuteen tähän sikaflunssaan kuolleita luettelemalla.

    Erään keskussairaalan syöpää sairastavien osastolla olen viime aikoina tuhka tiheään poikennut, ja havainnut, se on tauti joka karsii heikkoja ja vahvoja. Seei valikoi nuoren ja vanhan, laihan ja lihavan, sairaan ja terveen välillä, se ottaa vain ja kiduttaa aikansa, opettaa katsomaan silmiin elämää ja kuolemaa.
    Nämä vuosien ajan riehuneet pandemiat ovat suurelta osalta seurausta liiasta hygieniasta, me emme saa luonnollista vastustukykyä enää mihinkään. Ja se ei tarkoita, että meidän tulisi sotuisin mkäsin laittaa ruokaa tai syödä sitä, vaan ettemme mistään saa vahvaa bakteerikantaa itsellemme suojaksi kulkutauteja vastaan.
    Ehkä moni, nyt kuumeessa makaava lapsikin on vahvempi seuraavaa pandemiaa vastaan, kun ei ole rokotuksella suojattu, vaan saa sairastuttuaan tautiin vahvan vastustuskyvyn joka on parempi suoka kuin, uskallan sanoa, kyseenalaiset rokotukset.

    Moni on kieltäytynyt ottamasta piikkiä ja elävät sen päätöksensä kanssa, vaikka tauti sitten iskisikin.
    Syöpää minä enemmän pelkään, se tappaa varmasti, karsimatta ja armottomasti.

    Siisteys on suoja, mutta liiallisena se on monelle taudille altistumisen kynnys asia,
  15. Tuskin viimeistä totuutta on muussa kuin kuolemassa, sieltä ei voi palata vastaamaan vastaamattomiin kysymyksiin.

    Raamatun oppeihin sisältyy todella sellaista mystiikaakin ettei sen saloihin varmasti kukaan pääse niin syvälle, että voisi sanoa ono se totta vai valhetta.
    Ihmisen on vain hyvä luottaa johonkin. Erilaiset uskonnot tarjoavat siihen mahdollisuuden esittelemällä oman jumaluutensa, korkeimman voiman joka hallitsee elämää ja kuolemaa.
    Kaikissa uskonnoissa on kuitenkin samaa kuin raamatussa, yksi pyhyys, yksi usko.

    Oma uskoni, oma mieleni joka sanelee minulle mihin uskon ja luotan, on luonut minulle oman Jumalakuvan jossa ei ole merkitystä saamieni tietojen ja opetusten totuudenmukaisuus, vaan se, että olen löytänyt sen voiman jonka puoleen käännyn epätoivossani ja heikkoudessani.

    En lue raamattua totuuden vaan sanoman tähden.
    Romaanitkin antavat monille mielikuvia ja uskomuksia, vaikka niiden sisällön jokainen tietää muunnetuksi totuudeksi, kirjoittajan totuus ei ole aina yleinen totuus. Sen kun oppii ymmärtämään, ei etsi totuutta, vaan syvyyttä sanomassa.

    Historia on kuten se kirjoitetaan.
    Raamatun historiakin on jonkun sen ajan ihmisen näkemys siitä asiasta, ja voi olla, että jos olisi ollut enemmän viisaita vaeltajia, raamattukin olisi kirjoitettu toisin.

    Raamattujakin on monia, siksi en korosta sitä ainoaksi oikeaksi kirjaksi, koska usko ei lopultakaan ole samaa kuin raamattu. Sisäinen minuus sanelee uskooko jonkin ainoaan totuuteen, vai epäileekö kaikkea.
    Paras oliskin olla ainainen etsijä ja epäilijä, ehkä silloin se minuuskin olisi lähempänä ja oma usko olisi itselle ainoa totuus jota vaalia.
  16. Voihan Nenäpäivä!
    Minä kun täällä pähkäilen kuka hemskutin häirikkö on alkanut soittelemaan yöllä kolmeen puhelimeeni, ja yksi niistä vain on julkinen, muut "kuumaalinjaa" joiden numeroa ei pitäisi olla kenelläkään ulkopuolisella.

    Häiriköt kuriin, mutta salaisesta numerosta soittajaa, tai "puskasta huutelijaa" kun on vaikea selvittää.

    Enpä vastaa yö soittoihin tai tuntemattomiin numeroihin, täällä on joskus tullut vastattua puskanikillekin, ehkä siten olen häirikkö pahinta lajia.

    Häiriköille jokin roti on saatava, kurkistín peillin ja siitä päätellen tulkitsin itse, vaikka ymmärrykseni on kuulemma kuuklessa!
  17. Ben Franklin kävi läpi omia heikkouksiaan ja löysi niitä kolmetoista, kolme niistä oli; ajan tuhlaus, joutavien asioiden hautominen ja väittely toisten ihmisten kanssa.
    Elbert Hubbart taas sanoi; " Jokainen ihminen on kirottu hölmö vähintään viisi minuuttia päivässä. Viisaus on siinä, ettei mene tuon rajan alapuolelle."

    Walt Witmanin kuolemattomat lauseet; " Oletteko ottaneet oppia vain niiltä jotka ovat teitä ihailleet, olleet ystävällisisä ja väistyneet tieltänne? Ettekö ole saanut paljon oppia niioltä, jotka ovat teidät torjuneet, teitä vastustaneet, tai asettuneet poikkiteloin tiellenne?".
  18. Katselee korkeuksistaan kuu alas maahan,
    sen lumossa unelmoida yhä saanhan.
    Nuoruuden aikaan vie muistot illassa.
    Timantteina unelmat, täysikuun sillassa,
    joka kuvajaisen järven peiliin luo.
    Monet menneet muistot mieleen tuo.

    Uudet ihanteet ja unelmat kuu kohtaa
    kun pääni päällä korkeudessa hohtaa.
    Salaa mielessäni, taas nuori unelmoi
    haaveet täysikuu kun jälleen loi.
    Avoimin mielin huomisia kohti tie.
    Oikeaa tietä... vai harhaanko vie.
  19. Pelkkiä unelmiako elämä oisi?
    Sillä tavalla ei elää voisi.
    Tuuli ei palmuja huojuta täällä
    ei lekotella rannalla bikinit päällä,
    mutta kohinaa ja huminaa kuulee
    kun lounaasta taas tuulee.
    Pimeässä kynttilän sytyttäin
    tuntee lämpöäkin yllättäin.
    Oman kodin lämmöstä nauttien
    syys maisemassa kulkien,
    tai lempikirjaansa uppoutuen
    saa elää keralla unelmien.
    Ken osaa elää unelmansa
    hän nauttia osaa onnestansa.
  20. Kokemuksia ja kolhuja elämä tarjoaa jokaiselle.
    Näitä palstoja nyt ei kannata niin haudan vakavasti ottaa, eikä loukkaantuakaan, koska se vain kiihottaa loukkajia, koulukiusaamisetkin siitä esimerkkejä. Ne samat ilmiöt täälläkin. Turhaa on aina ottaa edes kantaa kaikkeen mitä kirjoitetaan.

    Omana itsenään esiintyminen ei tarkoita sitä, että itsestään pitää kaikki paljastaa.
    Teeskentelemätön ihminen joka ei halua antaa väärää kuvaa itsestään on itsevarma ja luottaa itseensä, eikä silloin ole tarvetta näytellä mitään roolia.
    Sitähän se omana itsenään esiintyminen on. Alemmuuskompleksitkin kun oppii itsessään hyväksymään, ei ole tarvetta vähätelläkään minuuttaan.

    Täällä on helppo puhua puuta heinää, jos ja kun haluaa antaa itsestänsä hyvän kuvan.
    Viime aikojen tapa, loukata muita ja nostaa omaa egoansa, tuntuu kyllä pahalta ihan sivullisestakin.
    Miksi täällä pitää päteä? Miksi olla parempi kuin muut?
    Minulle riittää kun olen itse omiin taitoihini tyytyväinen ja uuttahan on mahdollisuus oppia kaiken aikaa.
    Olen minuuteni hyväksynyt eikä ole tarvetta muuttua muiden mielipiteiden vuoksi. Ellei seura miellytä, seurasta voi poistua, sehän on paras tapa valita itse sellaista seuraa joka miellyttää, eikä ole mitään tarvetta arvostella muita.
    Hyvässä seurassa voi olla oma itsensä ja kokea kuuluvansa joukkoon olematta muuta kuin on.
    Näytelmät erikseen.
    21. 4 / 33
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt