tuoksuvattu

Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  1. Aamussa tässä
    ja elämässä
    on aina uutta
    ihanuutta.
    Jos itkit illan
    kuu teki sillan
    yön yli aamuun
    puki ilon kaapuun.
    Yö silmät sulki
    unikuvissa kulki
    kaikki kivat retket
    eilispäivän hetket.
    Hellät sanat kuulin
    ne uneksi luulin,
    luin uudestaan
    hänen sanojaan.
    Yksin yössä on
    moni onneton.
    Miksi turhaan suru.
    Moni onnen muru
    kulkee ohi silloin
    kun mökötät illoin.
    Yksinäisyys on
    ihan korvaamaton,
    kun sen hallitsee
    ja itse valitsee.
    Saat tulla ja mennä
    nuku, tai lennä
    elää halunsa mukaan.
    Ei motkota kukaan.
  2. omat huolet
    otinhan siskolta puolet
    hänen taakkansa jaan
    itse voimia muilta saan.

    Tämä sattumien summa
    on kyllä joskus kumma,
    mutta elämä jatkuu,
    vaikka sisimpään sattuu.

    Joskus elon tiellä
    saa kukin itkua niellä.
    Onnen pienet murut
    peittää alleen surut.

    Ystävien sanat monet
    avasivat jälleen ovet
    tulla raikkaan tuulen
    piristynkin, luulen.

    Ystävien tuki suuri
    kuin vahva muuri
    korjaa monet haavat.
    Kiitokseni saavat.
  3. Parhaaseen ystävään voi luottaa kaikessa, se on ensimmäinen ja tärkein asia yleensäkin, mutta ystävien kesken eritoten.

    Ystävän kanssa voi puhua avoimesti kaikista asioista, pyytää neuvoja ja olla itse vastavuoroisesti kuuntelemassa ja tukemassa.
    Kirves hiotaan molemmin puolin, muuten se ei ole kunnossa, terä ei uppoa puuhun, yksipuolinen ystävyyskin toimii vain toiseen suuntaan, eli siitä tulee avaunantosopimus jossa toinen vain ottaa, ei anna.

    Minulla on hyviä ystäviä, miehiä ja naisia, joihin voin aina luottaa.
    Voimme jakaa vähästämmekin. Hyvä ystävä ottaa yhteyttä ja kysyy kuinka voit, hän pitää huolta, on huolissaan ellen ole itse ollut yhteydessä ja sama asetelma toisin päin.

    Nyt kun kahden sisarukseni puolisoilla on vakava sairaus, on ystävistä apua meille kaikille.Tuen heitä, he minua ja minun ystävistäni on tullut entistä tärkeämpiä voiman antajia minulle.
    Ellen saa mitään, en voi mitään antaa.

    Kun elämä kääntää nurjan puolensa, silloin ystävät punnitaan.
    Omissa vaikeuksissani huomasin, että moni suhde olikin vain sitä,että minä olin ollut kuuntelija, ja silloin en itse jaksanut kuunnella muiden huolia kun itsellä niitä olisi ollut jaettavaksikin, he pakenivat vaikka en edes vaivojani valitellut.
    Sellaiset ystävät saavatkin mennä menojaan.
    Parempi yksi hyvä kuin kymmenen oman kuorman lisänä.

    Naiselle nainen on usein se paras ystävä, mutta voin rehellisesti sanoa, että miehetkin voivat olla niitä parhaita ystäviä naiselle. Sellaisia miehiä ystävissäni on, ja he ovat todella kultaakin arvokkaampia, antavat aivan uuden näkökulman moniin asioihin joita naisten kesken jahkaillaan.

    Ystävystyä voi helposti, mutta ystävyys rakentuu vahvemmalle pohjalle kuin moikkaamisten tasoon.
  4. Ihan mahdoton tuuli
    sen sisälläkin kuuli.
    Sinne tielle vaan
    kun taas jalkani saan
    toista toisen eteen
    isken tossua veteen.

    Kuljin matkaa tovin
    tuulen sekaan sovin
    matka tapaamiseen johti
    pankin kerhohuonetta kohti.
    Moni kutsun kuuli
    eipä haitannut tuuli.

    Luonto pauhaten puhuu
    tuuli pilville huhuu
    alas pisarat sieltä
    pois tuulen tieltä
    talven aika ei täällä
    ei tälläkään säällä.

    Nautin tuulesta tuolla
    kuljin karpalo suolla.
    Sade hakkasi ihoa
    tutkin kukkivaa kihoa,
    hiukset märkinä roikkui
    tuuli korvissa paukkui.

    Sataa ja tuulee
    vielä huminaa kuulee,
    puista lehtiä riipii
    kohti talvea hiipii,
    Tästä myrskystä nauti,
    eipä iske tauti.
  5. Eipä noista loistoista ole tullut haaveiltua.
    Minulle riittää kun olen löytänyt oman minuuteni ja tunnen olevani vahvempi kohtaamaan elämäni huomisia riippumatta siitä millaisen kuva oletan ihmisten minusta mieleensä luoneen.
    Tunnustan oman pienuuteni ja virheeni, mutta en teeskentele olevani jotain muuta kuin olen.
    Minusta ei ole tämän paremmaksi, huonompaan suuntaan voi aina mennä.
    Hyvä itsetunto riittää.
    Ei ole mitään häpeämistä menneisyydessäni ja tulevaisuutta kun en tiedä on hyvä elää juuri tällaisena kuin olen.
    Huvittavaa on, että minuun asetetaan täällä jotain kummallisia odotuksia tai kuvitelmia jotka ovat "muka" ilmeisiä ja kuuluvat persoonallisuuteeni.
    Lopetan tämän tältä osin. Loistan tai en, sillä ei ole minuuteni kanssa mitään tekemistä, koska sitä ei täältä ole tarpeen, eikä oikein edes etsiä.
  6. Olen samma mieltä.
    Ei ole kivaa kuulua joko hyviin tai huonoihin jonkun yksittäisen kirjoittajan listoilla.
    Samanarvoisia ja erilaisia, siinä näiden palstojen rikkaus.

    Kun ei pidä kaikista ei pidä puhua kaikista, eli parempi olla luokittelematta ja loukkaamatta, koska kukaan täällä ei kaikkia tunne, tutuistakaan ei ole tarpeen listaa tehdä.
    Siitä kahvin juonnista ja kaverista, onko sekään nyt niin tärkeää täällä kuuluttaa.
    Sympatiaa ja empatiaa, vihaa ja rakkautta kannattaa näillä palstoilla käsitellä yleisellä tasolla, se on kohteliaampaa muita kohtaan.
    Aina me jokainen teemme virhearviointeja ja sanomme sellaista mikä voisi jäädä sanomattakin, mutta ei kaikkeen silti ole tarpeen suhtautua niin vakavasti että kirjoituksista loukkaantuu.
    Nimimerkkien mainitseminen puolesta tai vastaan tuntuu olevan asia josta helposti loukkaannutaan, joten sanonta; "Sano mitä sanot, nimi on toisarvoinen," voisi olla paikallaan.

    Ps. Suomi24:n ystävälistat menevät minulla yli hilseen, anteeksi vain, ystävyyttä kun ei voi syntyä tyhjästä, vain pyytämällä ystäväksi.
  7. Toivoisin säteileväni sympaattista voimaa vakavasti sairastuneelle tuttavalle.

    Uutisen kuultuani, menin ja halasin häntä.
    Sanoin etten voi sanoa tietäväni miltä hänestä tunuu, mutta tiedän, että tuntuu pahalta. "Olen korvat kuuntelemassa kun haluat puhua, ja kaiken sen voiman mitä omistani voin antaa, olen valmis sinulle ja teille antamaan."
    Kyyneleet tulivat hänen silmiinsä, ja tiesin, hän tietää etten puhunut lohduttaakseni, se ei auta, vaan siksi, että hän tietäisi voivansa jakaa vaikeita hetkiä kanssani. Kuuntelen, sillä muuta en voi.

    Sympatiaa koko potilaan perheelle, säteilyä tai ei, minä todella elän heidän tuskassaan ja toivon että myönteisyys ja " tässä hetkessä täyttä elämää " mieliala auttaa meitä kaikkia vaikeinakin hetkinä.
  8. Kyllä puoluiden pitäisi jo herätä näkemään ettei kansaa voi ilman surauksia vetää ikuisesti nenästä.
    Luulisi jo monen kansalaisen huomanneen kuinka politiikko toimii, ei vain puoluejohtajat, vaan tavallinen rivijäsenkin. Oma etu on ensiksi taattava, sitten kaverin ja sitten kansan.

    Eduskunta ehdokkaiksi kun puolueissa valitaankin nykyisin joko urheilijoita, rallikuskeja, mannekiineja tai muuten median pyörityksessä jo "kuuluisuutta" saaneita kansalaisia, ei ole ihme kuinka asioita sitten hoidetaan, sanoisin rohkeasti, ammattitaidottomasti.

    Ensiksi virka nousee päähän, sitten huomataan ettei tämä olekaan vaikeaa, puhuu kaikesta mutta ei sano mitään ja vakituinen työpaikka on turvattu ainakin yhden vaalikauden ajaksi.
    Jos sitten vielä pääsee otsikoihin, voihan olla että kansa valitsee uudelleenkin.

    Tähän on tultu. Hallitsijat ovat juuri sellaisia kuin kansa on halunnut.

    Ammattitaitovaatimus ehdokkaille ja äänestäjille mahdollisuus tietää mitä asiota he osaavat hoitaa ilman kytköksiä rahamaailmaan.
    Ei moneenkaan työsuhteeseen jossa vaaditaan ammattitaitoa ja osaamista, valita aivan ammattitaidonta opettelemaan päätöksentekotaitoja. Neuvottelutaito, ja asiat joista puhuu ja joita ajaa, pitää osata ennen valintaa. Neljä vuotta on ihan liian pitkä aika harjoitella täydellä palkalla.

    Vanhanen on kivikasvoinen politiikko jolla on ihan liian paljon menetettävää, mutta myös liian paljon valtaa menetellytapoihinsa ja maineeseensa verraten.
    Moni muu olisi jo pudonnut, mutta politiikassa lauma on aina johtajansa takana, kunnes kaikki on pengottu ja paise puhkaistu.
    Luulenpa ettei kaikki paljastu koskaan, kyllä politiikko osaa korttinsa pelata niin, että kavereillekin jää aina voittoja joita puolustaa.

    Nyt olisi heidän jo aika käsitellä asioita ja riidellä eduskunnan ulkopuolella.
    Uskottavuus on mennyt jo aikoja sitten, mainekin menemäisillään.
  9. En ala ketään kehumaan, mutta sanon rehellisesti mielipiteeni, että arvostan aina ja kaikessa ihmoistä joka uskaltaa sanoa ajatuksensa kaunistelematta ja miettimättä mitä muut ajattelevat.
    Itse pyrin siihen, mutta yleensä mietin etten ihan kirvelevästi ketään loukkaisi.
    Monet kun eivät siedä arvostelua puolen sanan vertaa, se koetaan heti loukkauksena.

    Oman elämän ja päivittäisten tapahtumien kertominen täällä, ketä ne voivat loukata.
    Olen sen verran hyvällä itsetunnolla varustettu etten häpeä kertoa omasta elämästäni jossa ei tavallista kummempaa ole tapahtunutkaan.
    Olin aamulla puhelimessa ja samalla luin tämän aloituksen, samoja tai samankaltaisia ajatuksia päässä liikkuu kahvimuki kädessä pöydän äärellä istuessa. Rohkeasti vain kertomaan.Kaikki mielipiteet ovat kiinnostavia ja tämä onvain minun mielipiteeni, mutta kaiken alan asiantuntijaksi heittäytyviä en ymmärrä.

    Itsekin lähdin maailmalle viisitoista täytettyäni, monta työtä on tullut tehtyä, monessa jopa taitavuuteni olen saanut kokea, mutta turhaan niitä täällä kehuskelen, oppilas elämän koulussa olen edelleenkin saa nähdä mihin valmistun.

    Geeneissä siirtyy kuulemma taudit ja terveys, mitä muuta olemme geeneissämme saaneet perintönä esi-isiltä ja -äideiltä, kukapa ne tietää.
    Jo jos vasara ei osu naulan kantaan, ei se ole vasaran vika, turha sitä on järveen heittää.

    Harkittua hulluutta, sitä minussa on, enkä toivo sitä ominaisuuttani koskaan menettäväni, mutta hillitysti ja hallitusti, mukiinmenevänä ja taskuun mahtuvana ilman että on sukset ristissä kaikkien kanssa.
    Syyhyttä saunaan, eli iliman aikojaan, muuten vaan kuin Anttilan renki joka piian aittaan pyrki.
  10. Netti ei vielä ole kaikkien ikäistemme väylä ulkomaailmaan.
    Toisaalta on harmi ettei enää kirjoiteta käsin niitä kirjeitä ja kortteja joita nyt netin kautta uuden ajan muaisesti lähetämme.

    Käden taidot vähentyvät, sormet kangistuvat ja jopa nimikirjoitus tuntuu olevan kankeaa, kun käyttää vain näppäimiä kirjallisen ilmaisun tuottamiseen.

    Ajatuksia ja kokemuksia ikäisillämme on, ilmaisukanavia yleisönosastojen lisäksi on nykyisin lukemattomia.
    Tietenkin tämä saman ikäluokan ihmisten kesken tapahtuva keskustelu kiinnostaa useimpia juuri helppoutensa vuoksi.
    Kun palstalla on paljon osallistujia ja kirjoituksia, se on osoitus siitä, että emme ole pysähtyneet paikoillemme seuraamaan sivusta kuinka kehitys kulkee ohitsemme, vaan tarttuneet kiinni mahdollisuuteen elää siinä mukana.

    Moni ikäisistämme arkailee tietokoneen käyttöä, mutta julkisten palveluiden yhä lisääntyvä siirtyminen netin kautta hoidetuksi, asiointi ja palveluiden käyttä vaativat oppimaan, tai muiden avulla hoitamaan asioita. Valtion velvollisuus on hoitaa kansalaisille tiedottaminen ja julkiset palvelut, mutta yhteiskunta siirtyy yhä enenevässä määrin tietoyhteiskunnan, eli tietokoneilla toimivan palvelun tielle.

    Nuoret kasvavat siihen, me olemme oppineet itse, opiskelleet, tai uskallamme kysyä jos uudet sovellukset tuntuvat vaikeilta.
    Yhä useampia kanavia ilmaantuu ikäistemmekin käyttöön, tämähän on vain osa siitä missä ikäisiämme on mukana.
    Hatun noston paikka innostuneille ja palveluja käyttäville ikäryhmään kuuluville.
  11. Tuulee kaakosta tänään,
    eilen se puhalsi itään.
    Vettä ripottelee mennessään
    ja kääntää selkänsä kesään.

    Tiainen havahtui huomaamaan;
    "Taitaa talvi olla tuloillaan."
    Lensi huoneeseeni tutkimaan
    pesään lämmikkeitä hakemaan.

    Se istahti sohvan selustalle
    siihen peitolle villaiselle,
    jonka viluinen nostaa harteille.
    Oli mieluinen se tiaiselle.

    Se repi ja raastoi nokallaan,
    sai villaa tupon irtoamaan
    ja lensi pesäänsä vuoraamaan.
    Jäin paikoilleni sitä katsomaan.

    Tuli takaisin, tutki ompelukoneen,
    tarttui nokallaan lankaan moneen,
    jätti ne ja hartiapeitteeseen
    lensi pehmeään, villaiseen.

    Istuin sanattomana katsellen,
    edestakaisin tiainen lennellen,
    katsoi minua, kuin arvellen,
    etten istu siinä palellen.

    Repi villaa peitteestä tukoittain
    minä vanhan untuvatyynyn hain
    purkamalla aikaan reiän sain
    pienen pienen vain.

    Muutaman untuvan tuolille
    asetin valmiiksi tiaiselle.
    Se mokoma juorusi toisille,
    pakko sanoa ei... sille parvelle.

    Laitoin oven kiinni ja seurasin
    kuinka moni palasi takaisin.
    Yksi tiaisista, onnellisin,
    pehmitti pesäänsä untuvin..
  12. Meri rakastaa vaahtojaan.
    Turvaton on ihminen aalloillaan,
    kun vaahdoten mainingit lyö.
    Myrsky, syystuulien raivoisa työ.

    Liian moni uhmaten elämää
    lähtee merelle, vaikka myrskyää.
    Ei kestänyt Estonia raivoa sen.
    Meri hauta on monen ihmisen.

    Kuin meri, on ihmisen mieli.
    kuin karikko muille on terävä kieli
    Joskus tyynenä auringon peilaa,
    joskus myrskyissä yksin seilaa..

    Tuuli nousee ja meri vaahtoaa
    elon purressa matkaajaa pelottaa..
    ei tiedä mikä on määränpää
    huominenko, - vai tähänkö jää
  13. Haavan lehdet, verenpunaiset,
    viehertävät ja kauniin kieltaiset
    keräsin käteeni metsätieltä.
    Kanttarellitkin löysin sieltä.

    Tein lehdistä taulun kartongille
    sen kiinnitin vanhoille kehyksille.
    Tuossa seinälläni, väreillään
    tuo syksyn talvenkin pimeään.

    Laitoin pannulle sienet, sipulitkin,
    joiden kitkeryyttä hiukan "itkin".
    Oli pian valmiina herkkuhetki.
    Kannatti taas tehdä metsäretki.
  14. Väärään kurkkuun ei kannata ruokaa vetää, mutta joskus tulee miettineeksi mitä näillä riitelevillä henkilöillä on mielessä.

    Eihän näitä juttuja voi millään ottaa niin haudan vakavasti, että ihan riidaksi asti, vaikka suoraankin voi aina sanoa, mutta ei jankuttamalla jatkuvasti kuin koetellen kumman kantti kestää.

    Säälittää joskus, kuinka paha mieli ihmisillä on kun voi loukata toista, nimitellä ja halveksia muita palstalaisia. Hermojen hallinta on vaikea laji ja varsinkin väsyneenä on syytä miettiä mihin ottaa kantaa, ettei tule sanottua ajattelemattomuuksissaan sellaista mitä katuu.

    Sanottu sana on kuin heitetty tikari, sitä ei saa takaisin, ei anteeksi pyytämälläkään voi korjata kaikkia haavoja.
    Hyvän tekstipätkän luin eräästä kirjasta joka käsittelee huolia ja niistä irtautumista.
    " Älkää ajatelko liian paljon toisten vikoja."
    Tuntuu ettei tuota lausetta ole liian usein tullut huomioitua, koska toisten vikoihin täällä puututaan, mutta - onko jonkin asian tietäminen ja siitä kertominen olevinaan vika?
    ja onko ikä, joka täälläkin kai keskimäärin jo yli kuudenkymmenen vuoden, onko sekin vika ja väärin kun "vanhakin" kirjoittaa.?

    Huru-ukkoja jonkun mielestä ovat miehet ja akanretaleita naiset.
    Sellaisiahan me jo taidamme olla, mutta olemmeko sen vuoksi kelvottomia palstalle.?

    Onneksi kaikki eivät edes lue näitä palstoja. Saisivat ihan llian yksipuolisen kuvan meistä ikääntyneistä näiden parin viimeksikuluneen päivän tekstien perusteella.
    Suurin osa täällä on asiallisia toisia ihmisiä ja heidän mielipiteitään kunnioittavia kirjoittajia.
    Vähemmistöön jäävät "suorasanaiset" ja heillä omat indressit, tavoitteet ja halu olla pidettykin, mutta ovatko tavat aina hyväksyttäviä toisten kannlta katsoen, siinä se jyvä jota kukaan ei uskalla dyödä.

    Tyylinsä kullakin, omia ajatuksiani minäkin kirjoitan ja yritän ohittaa riitelyt ja nälvimiset.
    Annan tilaa jos olen liian leveästi kaistalla. Ohituskin sallittu.
  15. Lapsuuskodistani lähdin maailmalle juuri ja juuri 15 vuotiaana.
    Vanhempien eläessä oli olemassa koti jonne mennä, heidän vanhentuessaan he tulivat minun luokseni, ympyrä tavallaan sulkeutui, mutta isän kuoleman jälkeen äiti muutti takaisin synnyinpitäjäänsä, eikä koskaan siellä enää sanonut olevansa kotona, hän ei juurtunut uudelleen.

    Itselleni koti on ollut siellä missä rakkaat. Koti ja sydän saman katon alla.
    Rakensimme mieheni kanssa kodin, jäin yksin ja lopulta minun oli pakko lähteä sieltä etsimään omaa vahvuuttani, minuuttani, sanon itse.

    Muutin ihan vieraalle paikkakunnalle, olen löytänyt kanavat joiden kautta oma paikkani yhteisössä on tullut minulle tärkeäksi, mutta, vieläkään en, noin kaksi vuotta tällä asuttuani, olevani kotona.

    Riippuuko se, kuten sanot, siitä ettei ole sitä samaa tunnetta kuin puolison kanssa, perhe tekee kodin, rakkaudesta syntyy sen sydän ja lämpö.

    Kaipaan sisimmässäni jotain, jotain selittämätöntä rauhaa.
    Lapissa, erämaiden hiljaisuudessa olen kuin juurillani, vaikka siellä juureni eivät ole. Tuntisinko sielläkään lopultakaan olevani kotona, vai etsikkö levoton sieluni kotia, kunnes sen liekki lakkaa lepattamasta ja kaipaamasta.
    Mitä oikeastaan kaipaan kodilta, mitä sellaista mitä minulla ei nyt ole?
    Asun mukavasti omien rakkaiden romujeni keskellä, minulla on ystäviä ja tunnen olevani hyväksytty täälläkin, outojen ihmisten ympäröimänä joista on muodostunut luja yhteisö jossa olen yksi tasavertainen jäsen.

    Luulenpa, että yksin asuessa se kodin sydän on niin pieni ettei riitä lämmittämään asujan sydäntä, eli sydän muualla kuin keittiön pöydän vierellä jossa aamulla odottaa tyhjä tuoli pöydän toisella puolella ja vain tyhjää huokuvat seinät ympärillä.

    Illalla käperryn lempituoliini, kuuntelen musiikkia ja olen kotona, kotona omassa sismmässäni.
    Tarkoittaneeko tuo sitä, missä sydämesi, siellä kotisi. Tämä koti on nyt kotini, huomisista en tiedä, eikä mikään muutto ole poissuljettu, rohkeutta toivottavasti riittää edelleenkin, jos vaikka takaisin sinne missä hyvät ja huonot muistot kohtaavat jo portilla. Olen löytänyt minuuteni, kotinikin toistaiseksi.
  16. Isovanhemmillani oli onnellinen vanhuus, he saivat olla ja elää kodissani ne elämän viimeiset vuodet jolloin omat voimat eivät enää riittäneet asumaan ja elämään "mummonmökissä."

    Äitini viimeiset vuodet olivat ihan hyviä, vaikka muutamia kuukausia hänkin joutui viettämään termiaaliosastolla. Siellä hoito oli kitettävää ja siellä vietin äitiäni hoivaten moninaiset päivät varhaisesta aamusta myöhään iltaan.
    Voin vain kiittää hoitajia ja lääkäreitä, potilas oli siellä ihminen, ei loppua tekevä vanhus jota ei enää kannata hoitaa.

    Osastolla oli monia potilaita joiden muisti oli mennyt, osa ei puhunut, vain hymyn sain ohi kulkiessani.
    Huonommatkin potilaat nostettiin istumaan tuoliin jossa oli turvavyöt kaatumisen estämiseksi. Tuoli siirrettiin käytävään jossa liikkui muitakin potilaita, omaisia ja hoitajia, tai ikkunan vierelle josta voi seurata läheisen tien ja pihojen elämää, katsella pilvien purjehtimista tau tuulessa taipuvia puita.

    Jos minulla olisi mahdollisuus valita hoitopaikkani, tuonne menisin, tavallisen terveyskeskuksen terminaaliosastolle odottamaan viimeisiä hetkiäni jotka tulevat kerra, haluan tai en.

    Eutanasiaa en toivo, mutta hoitotestamentti jolla kiellän turhan hoidon jos lääketieteellistä varmuutta hoidon tehosta ei ole. Turhaan ihmistä hoidetaan vain olemaan olemassa, ellei hän elä ja tiedosta elävänsä.

    Kaksitoista vuotta sitten, juuri näinä aikoina olin tilanteessa jossa halusin vain kuolla. Elämältä oli kadonnut tarkoitus. Seisoin kosken partaalla miettien mitä sitten jos astun alas. Jätin astumatta, ajattelin, että elämällä on kuitenkin jokin tarkoitus kunhan sen tajuan.
    Niin toivoton en koskaan halua olla, mutta yksinäisinä hetkinä, kun on sairas, miettii mahdollisuutta, että olisi joku joka pitäisi kädestä, vaihtaisi uuden juoman lasiini ja viilentäisi kuumeista otsaani. Samoin tekisin hänelle, jakaisin voimistani ja saisin niitä häheltä itselleni.
    Tuo tilanne on utopiaa, mutta monen kohdalla totta.
    Kateellisena ajattelen vanhoja pareja joilla on toisensa, tuki se on heikompikin tuki, onhan edes lähellä joku joka tietää ja tuntee yhdessä eläen, jakaen huonot hetketkin.

    Rahalla saa hoitoa, sekään ei aina ole varmaa.
    Sairautta hoidetaan, vanhuutta tuetaan, voimatonta nostetaan ja hoivataan, läheisyyttä ja ymmärrystä, sitä minä kaipaan varmasti vielä enemmän kun tulen avuttomaksi ja autettavaksi.
    Ymmärtävää ihmistä joka osaa olla tukena, palkattu tai palkaton hoitaja joka osaa kuunnella ja puhua kun ihminen vieä ymmärtää, tai, vaikka ei ymmärtäisikään. Ettei kukaan jäisi yksin, hoitopaikasta ja sen tasosta huolimatta.
  17. Lapsilla on kyky kuvitella asioita, keksiä tarinoita joiden kautta hänen mielikuvituksensa pääsee valloillen.

    Hänelle ne ovat tosia, ei hän tietoisesti ole epärehellinen kuvitellessaa ja kertoessaan. Sehän on ositus lapsessa elävästä luovuudesta jonka aikuiset yrittävät tukahduttaa vaatimalla lopettamaan "nuo sadut."
    Itsekin olen ollut satuseppä jo lapsena, mutta se ei ole este rehellisyydelle, vieläkin elän mielikuvissa ja satuilen lapsille, kirjoitan tarinoita joissa totta on joskus "toinen puoli".
    Lapsen usko ja kasvatuksen mukana saadut opit, rehellisyys ja toisen kunnioittaminen, ne ovat lapsen ja aikuisen eväät elämän taipaleelle. Ne kun muistaa ovat askeleet muiden joukossa helpompia.

    Rehellisyys on ihan muuta kuin mielikuvien kertomisesta kieltäminen.
    Kun lapsi näpistää kaupasta karkin omaan taskuunsa, kun hän ottaa omin lupinsa, syyttää asiasta muita, tms. silloin on jo kiire opettaa rehellisyyttä ja toisen omaisuuden kunnioittamista kaikin tavoin.

    Usein näkee kaupassa kuinka tuo näpistäminen, pieni alku varkauden tielle, ei liikuta edes äitiä vaikka hän näkisikin lapsen teon. Olen joskus mennyt kyllä ihan lapsen kanssa keskustelemaan asiasta ja saanut äidiltä mulkoilevan katseen, "mitä tuo nyt yksi purkka, jos lapsi sen laittaa vahongossa taskuunsa."

    Rehellisyys on monitahoinen asia.
    Menneisyydessä tapahtuneita asioita muunnellaan itselle sopiviksi, puolisoa petetään, asiakirjoja väärennetään ja kaikkea mikä poikkeaa totuudesta.
    Tuskin kukaan meistä on täysin rehellinen!
    Me kaikki teemme vääryyttä, valehtelemme, salaamme, muunnamme totuutta ja pidämme sitä ihan luonnollisena asiana. Mitä merkitsee pieni "valkoinen valhe, se on omantunnon rauhoittamista.

    Tuskin meidän kenenkään avioliittokaan ollut pelkkää avoimuutta ja paljastuksia. Kaikilla meillä on pienet paheemme ja puutteemme, mutta avoimuus ja rehellisyys tärkeissä asioissa kantaa liittoakin.

    En koskaan olisi voinut pettää puolisoani, enkä häntä miellyttääkseni puhua vastoin omaa tahtoani sellaista minkä tiesin hänelle olevan periaatteellinen totuus. Valehtelemalla ei rakenneta, se on aika heikko perusta asioille. Toista miellyttääkseenkään ei kannata poiketa totuudesta.

    Avoimuus, tunteista kertominen, oman mielipiteensä sanominen vaikka se loukkaa toista, on aina parempi kuin puhumattomuus ja myötäily.
    Jos me ymmärrämme toisamme, voimme sanoa asiat ihan suoraan. Ilman riitaakin yhteinen linja löytyy, jos ja kun luottamus on saavutettu ja sitä vaalitaan rehellisyydellä.
  18. Sade ropisee katolla
    kohisten syöksevät vettä syöksytorvet.
    Painavat pilvet riippuvat maiseman yllä
    kuin vanha täkki repaleisina
    täytteet reunoista roikkuen.
    Tuuli ulisee liiterin nurkissa
    nostaen sahanpurut leikkimään pinon kylkeen.
    Vanha kissa seuraa harakan hyppyjä
    menemättä mukaan sadeleikkiin,
    kuka nyt turkkiansa kastelisi
    Seuraan silmilläni, kuuntelen korvillani
    mutta ajatukseni ovat kaukana.
  19. Päivä vain kerrallaan
    huominen saapuu ajallaan.
    Eiliseen jäädä ei auta,
    vedä vain se aikarauta
    tunti tunnilta eteen päin
    kuten eilen, tänäänkin näin,
    vuosien jana takana on
    huominen yhä tuntematon.
    Seitsenkymppinen ole ei raato
    onnistuu vielä puidenkin kaato.
    Numerot iän ei kerro siitä
    eikä sanojakaan aina riitä
    kertomaan elämän kiemuroista,
    aina ei kristallilamput loista.
    Öljytuikku ja kynttilän valo
    kotina tölli, tai isompi talo,
    siellä on varttunut aikuiseksi
    joukkomme mieheksi, naiseksi.
    Ikää on tullut, mitä siitä,
    pelkkä puhelin ei meille riitä.
    Me kehityksen mukana kulkien
    vanhat almanakatkin sulkien
    käymme innolla uutta kohti
    moni tietokoneen käyttöä pohti
    sen osti ja käytön opetteli
    siinä sitten muutakin pohdiskeli.
    Ei vanhuus ole vain vuosissa
    kun kehokin on ihan kuosissa.
  20. Pieni perhonen liiteli lähelleni
    laskeutui lepävälle kädelleni
    tutkien ja tunnustellen
    levitti siipensä levälleen
    -
    siinä tovin viipyi ihailtavana
    lämpöisen päivän airuena.
    Siirtyi sormelle, siinäkin
    sen kauneutta ihailin.

    Kuin perhonen olla tahtoisin,
    herkin siivin lentäisin.
    Asterin terälehdellä tuolla,
    tai kanervan kukassa suolla
    pienet siipeni avaisin
    -
    matkaani siitä jatkaisin
    mukana tuulen kulkien
    kesän muistoihini sulkien.

    Perhonen nousi siivilleen
    meni omille retkilleen
    -
    sen kesä on ohi pikapuoliin,
    se aikaa ei tuhlaa niihin huoliin
    lentää, liitää ja mettä juo.
    Perhoset uusi kesä taas tuo
    niiden lentoa, liitoa muistaen
    vietän talvella taas hetkisen.
    21. 5 / 33
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt