Ihmiset voi kauhean pahoin.

rikkimennyt.lelu

Mussukka :)

Mä tiedän, et se on aikamoinen viidakko.

Rimpauttele, jos rikotaan taas. Jooko.

Yleisesti ottaen kirkko voisi käyttää rahojaan enemmän auttamiseen. Kiinteistöjä kirkolla on pilvin pimein joissa sitten kerma pönöttää puhuen rakkaudesta ja auttamisesta. Enemmän tekoja niin kyllä ihmiset liittyisivätkin kirkkoon.

Auttakaa niitä vähäosaisia, älkääkä jeesustelko.

Mutta kun virkaaika on 8 tuntia ja viikonloputtyössä ei voi silloin

.Korinttolaiskirje:
11:28 Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista

Toisenlaista oli ennen papit asui pappilassa

Niinpä. Ennen oli pappi Jumalasta seuraava. Jeesus kuitenkin opetti meille olemaan lähimmäinen, jokaiselle lohdutusta, rohkaisua, ja toivoa tarvitsevalle.

Mutta onhan meillä rukousyhteys kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Emme ole eksyksissä ja toivottomia. Mässäily kärsimyksillä on väärin. On tehtävä jotain itsen ja lähimmäisen hyväksi. Elämä antaa siihen kyllä mahdollisuuksia.

lämpimiä ajatuksia ja oppikaamme ottamaan apua vastaan.

Kapitalismi on kristittyjen kehittämä ideologia, jolla ihmisiä pidetään kurissa ja kovassa nuhteessa. Nyt se kuri on mennyt älyttömyyksiin heti sen jälkeen kun nämä kapitalisti-kristityt keksivät pörssiyhtiöillä keplottelun. Eriarvoisuus kasvaa ja se on nimenomaa kristinuskon vika.

Porvari = oikeistolainen = ahnea = kristitty

Maailmankaikkeus luonnonlakeineen, maailma luonnon ihmeineen, ihmiset luonnollisine tunteineen; kaikki tuo on aivan mahtavaa. Mutta vastatuuleen kuseminen ei kyllä ole kivaa.

rikkimennyt lelu,
olet osittain oikeassa, mutta meidän pitää muistaa se, että kirkon työntekijät ovat palkkatyöläisiä ja tekevät palkkansa eteen määrätyn määrän tunteja, jonka jälkeen he menevät kotiin oman perheensä luo kuten kuka tahansa ihminen.

Itse olen kierrellyt monissa kapakoissa ja katujakin ja olen huomannut sen, ettei kirkon työntekijöitä näy iltaisin missään auttamassa alkoholiseja ja huumeiden käyttäjiä. Missään ei näy ihmisiä, jotka kuuntelisivat toisen ihmisen hätää ja tarjoaisivat olkapään, jota vasten itkeä surujaan ja ongelmiaan pois.

Lähimmäisen rakkaus ja auttaminen näkyy siinä, että menee toisen ihmisen luo ja tarjoaa apuaan, mutta uskonnosta en ikinä puhu ja voin auttaa muita ihmisiä ilman kirkkoakin.

Olen pari viikkoa auttanut näkövammaisia, enkä juuri ole enää roikkunut tällä palstalla. Kohta lähden taas ohjaamaan muita ihmisiä, joihin on todella mukava tutustua ja kuulla erilaisia ihmiskohtaloita. Opettelin turvallista liikkumista heidän kanssaan kaupungilla sekä kaupoissa yms. Nkövammaisile voi lukea lehtiä ja olla heille silminä.

Autan ihmisiä löytämään uutta sisältöä elämäänsä juomisen ja huumeiden käytön tilalle. Monta kertaa rikki mennyt sielu eheytyy ja lelutkin voi korjata lähes entisen veroisiksi.

Kaikkea hyvää elämällesi!

PS. Suosittelen lämpimästi käymään vaikkapa SPR:n ystävä- ja tukihenkilökursseja ja menemään apua tarvitsevien ihmisten luokse. Se antaa itsellekin sisältöä elämään, eikä sinne kaupungille tavitse mennä roikkumaan ja jauhamaan tyhjiä sanoja.

Mikä olisi sinun diagnoosisi?

”..miten sairas tää maailma on.”

Jokaisella on oma näkemys siitä, mistä tuo sairaus johtuu. Samoin kuinka se parannettaisiin. Olemassa ei ole mitään patenttiratkaisua, ikävä kyllä.
Siksi sekään ei ole niin yksikertaista päättää, mitä pitäisi tehdä. Vaikka joukossa on niitä, jotka tekevät tai edes yrittävät, muutaman ihmisen työ ei riitä.

Oma näkemykseni on että me elämme luonnotonta elämää. Ei meitä ole tarkoitettu tällaiseen kerrostalo asumiseen, kellon kanssa elämiseen eikä ympäristöön, jossa emme voi tehdä mitään luontaista itsellemme. Paradoksaalisesti liian hyvä johtaa sairauksiin.

Jokainen haluaa tehdä jotain. Kaikilla ei riitä ominaisuudet hankkimaan tietynlaisia taitoja (kuten nyt vaaditaan niin paljon erilaisia taitoja, joilla saa esim. työpaikan.) eikä yhteiskunnassamme ole enää paikkaa kaikille. Lapset, vanhukset, vammaiset ja muuten työkyvyttömät tai ihmiset joilla ei ole riittäviä taitoja, ovat ”rasite”, ”kuluerä”. Vaikka hekin voivat tehdä paljon kaikenlaista, heille ei enää anneta mahdollisuuksia siihen. Vielä vähemmän tuollaiselle työlle annetaan arvoa.

Nuoret kasvatetaan usein jo syrjään muusta yhteiskunnasta. Lapsuus on eristetty ja lapset kasvatetaan maailman jota ei ole edes olemassa. On valtava kuilu nuoruuden ja aikuisuuden välissä, jossa ei ole oikein mitään. On vain aikaa, mitä kuluttaa odotellessa sitä ”aikuisuutta”. Ei ole tarpeellinen millään tavoin muulle ”oikealle” yhteiskunnalle. Ei ole niitä taitoja joita yhtäkkiä odotetaan olevan, koska niiltä on usein suojeltu.

Toisaalta maailma vyöryy päälle joka tuutista. Elämme melkoisessa informaatiokaaoksessa ja jos sitä ei osaa kriittisesti käsitellä, se imaisee itseensä. Luodaan mieluummin oma todellisuus, vaikkei se aina ”järkevä” olekaan.

Ja perjantaiyöt eivät ole ainoa, jokainen joka uskaltaa astua pois ”turvallisesta” kehästään, voi huomata maailman olevan ihan toista kuin on kuvitellut.