Olin nyt viikoilla 36 4 perustarkastuksessa neuvolalääkärillä ja vauvan todettiin olevan perätilassa!!! Aina on sanottu aiemmissa ultrissa ja neuvolassa tunnustelemalla, että lapsi on pää alaspäin, joten kyllä hieman järkytti. Sain lähetteen äitiyspolille ja aika on "muutaman viikon sisään". Ahdistaa odotella sinne asti jos vauva lähteekin syntymään itsestään jo ennen sitä!?
Miljoonat kysymykset ja pelko risteilevät mielessä. Vauva on normaalikokoinen, pitäisi olla alle 4 kiloa syntyessään, minä taas olen tosi pieni (156cm ja housukoko on 32-34) ja ajatus perätilavauvan synnyttämisestä alakautta hirvittää!!
Muilla kokemuksia myöhäisestä perätilan havaitsemisesta ja toimenpiteistä sen jälkeen? Onkohan enää mahdollista että vauva kääntyy oikein päin.. Sektion puolelle olen itse vahvasti kallistumassa, sekin vain mietityttää että onko sektiosynnytys pettymys miehelleni, joka tuntuu odottaneen lapsen synnytystä (luonnollista sellaista) innoissaan koko raskauden? Toivottavasti eivät silti yritä äitipolilla painostaa alatiesynnytykseen jos vauva on silloinkin perätilassa koska sitä minä en halua..
Ikäviä ajatuksia ja tunnetiloja, nyt kaipais jotain sparrausta. :/
Perätila rv 36+ -> sektio?
46
7666
Vastaukset
- toista pukkaa 2012
Itsellä todettiin (esikoisesta) perätila rv 38 synnytystapa arvioinnissa. Tähän asti kaikki lääkärit/hoitajat olivat luulleet että raivotarjonnassa oltaisiin, oli se sitten kaikille (jopa synnytystapa arviota tehneelle lääkärille) yllätys kun ultra laitteella katsoessa lapsi olikin perätilassa. Päädyimme pienen miettimis hetken jälkeen mieheni kanssa sektioon, koska lääkärikin tuki ajatusta sektiosta (en tiedä vaikuttiko tähän se että olen kanssa pieni kokoinen..) Sektio aika sovittiin viikon päähän koska raskaus oli sujunut normaalisti ja merkkejä synnytyksen alkamisesta ei ollut. Kävin verikokeissa, juttelemassa anestesia lääkärin sekä leikkaavan lääkärin kanssa ja sain ohjeen olla yhteydessä herkästi synnärillä jos merkkejä synnytyksen alkamisesta ilmaantuisi, lisäksi sain kotiin mukaani esilääkkeet (peräpuikot mahan tyhjennykseen ja en nyt ihan varmaksi muista oliko siinä muitakin lääkkeitä mitä piti kotona nappasta..) sekä tietenkin ohjeistuksen syömisestä/juomisesta ennen operaatiota.
Sektio meni hyvin, olimme sairaalassa 4 vrk:tta ja kotiin päästessä leikkaus haava hieman arasteli mutta toivuin (kuulemma) normaalia aikaisemmin.
Kokemuksenahan tuo "perätilan huomaaminen" oli shokki. Muistan kuinka täristen ja itkien lähdin kotiin odottamaan leikkausta. Olin peloissani koska en ollut aikaisemmin ollut leikkauksessa, myös hereillä oleminen leikkauksen aikana tuntui karmivalta. Pettymys myös siihen että olin koko raskaus ajan kamppaillut synnytyspelkoa vastaan,voittanut sen ja nyt minulta tavallaan vietiinkin se kokemus kokonaan pois oli suuri.Totuin kuitenkin ajatukseen sen viikon aikana, aamulla osastolle mentäessä olin rauhallinen ja jotenkin rentoutunut, hyvin mielin kävelin leikkaus saliin ja olin innoissani kun tiesin saavani kohta lapseni syliini. Miehelle kokemus on jäänyt myös positiivisena mieleen, ei mitään voi ennalta suunnitella/arvata..se tunne kun se lapsi tuodaan isin/äitin syliin on jotakin missä kaikki ajatukset menevät varmasti uusiksi ( ja nyt en plääsää mistään äidin-rakkaudesta tai mistään dippadappa jutuista vaan siitä että se hetki on jotain mitä kukaan ei voi etukäteen suunnitella).
Ps. jos pelko tuntuu ottavan vallan soita neuvolaan ja kerro mietteistäsi, pyydä saada keskustelu apua tai pelkopolille soitto aikaa tms.- MiniMama
KIITOS!!
Huojentavaa oli lukea ihana kokemuksesi inhottavan yllätyksen jälkeen. Ehkä tästä vielä itsekkin noustaan. Mukava kuulla, että lääkärikin oli kohdallasi sektion kannalla, itse toivon sektiota kyllä mieluummin kuin alakautta jos tilanne pysyy samana.. ja tosi kurjaa tulee jos polilla aletaan puhua että kokeile nyt vaan alakautta, kun koko ajatus on kyllä ainakin tosi hirvittävä.
Shokki oli tosiaan kova ja muutama päivä menee, että tästä asiasta pääsee "ylös". Myös minun kohdallani uskon, että neuvolan terkka ei ole vaan osannut tunnustella vauvan tarjontaa oikein, sillä tiedän lapsen olleen tässä asennossa jo monia viikkoja, lähemmäs pari kuukautta..
Muutama kysymys nousi mieleen, jos jaksat vastata niin olisi paljon apua:
Yritettiinkö sinulle tehdä enää ulkokääntöä kun raskautesi oli jo noin pitkällä? Minulle ei käännöstä mitään ole sanottu, saan tietää ensi viikolla kun silloin on se lääkäri, että mitä siellä sanotaan/tutkitaan. Ulkokääntökin hieman pelottaa, koska tiedän ettei sekään riskitöntä ole..
Saitko leikkaushaavan miten päin vatsalle? Pystysuuntaan häpyluusta napaan vai poikittain häpyluun päälle? Itse toivoisin jälkimmäistä, koska sellainen olisi kait helpompi pitää piilossa katseilta.. :O
Oletko seuraavaa lasta synnyttämässä kummalla tavalla, oletko jo miettinyt?
Oliko sinulla sektio tarkalleen millä viikolla ja paljon oli päiviä? (Yritän tässä laskeskella koska oma sektioni voisi mahdollisesti tapahtua) (:
Odotan jo innolla sitä hetkeä minkä mainitsit, eli että vauvan saa lähelleen ja häntä voi alkaa hoitamaan. (: Hyvin rohkaisevaa kuulla, että myös sektio voi olla synnytystapana positiivinen ja palkitseva molemmille vanhemmista. Tuntuu, että Suomessa yleisesti hieman karsastetaan sektiota, jopa tilanteissa kun sille on olemassa perusteita. :(( Kaiken pitäisi olla aina niin riskitöntä ja luomua, mutta täytyy kyllä todeta että tässä tilanteessa kokee, että joutuu valitsemaan kahden huonomman vaihtoehdon väliltä, ja sen kanssa on vaan elettävä. - ...............
MiniMama kirjoitti:
KIITOS!!
Huojentavaa oli lukea ihana kokemuksesi inhottavan yllätyksen jälkeen. Ehkä tästä vielä itsekkin noustaan. Mukava kuulla, että lääkärikin oli kohdallasi sektion kannalla, itse toivon sektiota kyllä mieluummin kuin alakautta jos tilanne pysyy samana.. ja tosi kurjaa tulee jos polilla aletaan puhua että kokeile nyt vaan alakautta, kun koko ajatus on kyllä ainakin tosi hirvittävä.
Shokki oli tosiaan kova ja muutama päivä menee, että tästä asiasta pääsee "ylös". Myös minun kohdallani uskon, että neuvolan terkka ei ole vaan osannut tunnustella vauvan tarjontaa oikein, sillä tiedän lapsen olleen tässä asennossa jo monia viikkoja, lähemmäs pari kuukautta..
Muutama kysymys nousi mieleen, jos jaksat vastata niin olisi paljon apua:
Yritettiinkö sinulle tehdä enää ulkokääntöä kun raskautesi oli jo noin pitkällä? Minulle ei käännöstä mitään ole sanottu, saan tietää ensi viikolla kun silloin on se lääkäri, että mitä siellä sanotaan/tutkitaan. Ulkokääntökin hieman pelottaa, koska tiedän ettei sekään riskitöntä ole..
Saitko leikkaushaavan miten päin vatsalle? Pystysuuntaan häpyluusta napaan vai poikittain häpyluun päälle? Itse toivoisin jälkimmäistä, koska sellainen olisi kait helpompi pitää piilossa katseilta.. :O
Oletko seuraavaa lasta synnyttämässä kummalla tavalla, oletko jo miettinyt?
Oliko sinulla sektio tarkalleen millä viikolla ja paljon oli päiviä? (Yritän tässä laskeskella koska oma sektioni voisi mahdollisesti tapahtua) (:
Odotan jo innolla sitä hetkeä minkä mainitsit, eli että vauvan saa lähelleen ja häntä voi alkaa hoitamaan. (: Hyvin rohkaisevaa kuulla, että myös sektio voi olla synnytystapana positiivinen ja palkitseva molemmille vanhemmista. Tuntuu, että Suomessa yleisesti hieman karsastetaan sektiota, jopa tilanteissa kun sille on olemassa perusteita. :(( Kaiken pitäisi olla aina niin riskitöntä ja luomua, mutta täytyy kyllä todeta että tässä tilanteessa kokee, että joutuu valitsemaan kahden huonomman vaihtoehdon väliltä, ja sen kanssa on vaan elettävä.Mulla nyt 4-vuotias poika, joka aikoinaan oli perätilassa. Se huomattiin synnytystapa-arviossa äitiyspolilla, johon menin ahtaan lantio-epäilyn vuoksi. Koko ajan neuvolassa luulivat, että oikein päin vauva on, ja vielä polillakin synnytyslääkäri sanoi, että hyvin on pää laskeutunut. Heti perään ultratessa, joutui perumaan puheensa, kun huomasi, että poika olikin perätilassa. Onneksi huomattin se siinä vaiheessa, eikä vasta salissa, kuten olisi käynyt, jos en olisi erikseen enää ultraan päässyt. Viikoja oli silloin 37 ja sektio sovittiin rv 39 4.
Puhettakaan ei ollut alatiesynnytyksestä ja lääkäri sanoikin heti, etteivät he suosittelekaan alatiesynnytystä ainakaan esikoistaan odottaville, kun kyseessä on perätila. Enkä olisi alakautta edes suostunut kokeilemaankaan. Jos välttämättä haluaa kokeilla, on edessä vielä magneettikuvaus lantion mitoista, mutta sekään ei kerro koko totuutta siitä, mahtuuko vauva vai ei. Jos vauva jää päästänsä kiinni perätilasynnytyksessä, ei siitä seuraa yhtään mitään hyvää.
Sektio meni hyvin, sairaalassa 5 päivää, ihan varmuuden vuoksi. Toisena päivänä kykenin itse hoitamaan vauvan, kun sängystä olin ylös päässyt.
Pari viikkoa oli hankalaa lievän kipuilun takia, lähinnä sängystä noustessa tai siellä kääntyessä, mutta vajaa kk päästä olo oli jo normaali. Ainoastaan äkilliset liikkeet tai esim aivastus saivat haava-alueen kipuilemaan. Lääkettä söin vain 5 ekaa päivää.
Arpi on vaakatasossa bikinirajassa, eikä sitä edes enää, näin neljän vuoden jälkeen. Tarkkaan etsimällä löytyy haalea viiva.
Mielestäni sektio oli kokemuksena positiivinen ja "helppo", vaikka aluksi petyinkin kovasti, kun perätila selvisi. En kuitenkaan jälkeenpäin kokenut, että olisin jostain jäänyt paitsi, kun en alakautta silloin päässyt synnyttämään.
Olisin toisenkin voinut sektiolla haluta, mutta perinteisin menoin sitten "pakotettiin" synnyttämään, tosin herkästi olisi taas menty sektioon, jos ei kaikki olisi oppikirjojen mukaan koko ajan mennyt. Yhden sektion jälkeen ei paljoa vaihtoehtoja ole, alakautta pääasiassa joutuu synnyttämään. Vasta kahden sektion jälkeen saa automaattisesti uuden sektion.
Mulla ei enää käännöstä yritetty, enkä olisi antanutkaan. Siihen ei ole pakko suostua. Omat riskinsä siinäkin.
Toivottavasti saat pian ajan polille.
Jos vauva lähtee ennen sektioaikaa syntymään lapsiveden menolla, tulee sairaalaan mennä heti ja makuuasennossa lantio koholla, jottei napanuora pääse luiskahtamaan ulos (vauva tukehtuisi).
Toinen lapsi syntyi siis alakautta, ja vielä käynnistettynä, vaikkei sitä sektion jälkeen suositellakaan. Kaikki meni ihan hyvin. - MiniMama
............... kirjoitti:
Mulla nyt 4-vuotias poika, joka aikoinaan oli perätilassa. Se huomattiin synnytystapa-arviossa äitiyspolilla, johon menin ahtaan lantio-epäilyn vuoksi. Koko ajan neuvolassa luulivat, että oikein päin vauva on, ja vielä polillakin synnytyslääkäri sanoi, että hyvin on pää laskeutunut. Heti perään ultratessa, joutui perumaan puheensa, kun huomasi, että poika olikin perätilassa. Onneksi huomattin se siinä vaiheessa, eikä vasta salissa, kuten olisi käynyt, jos en olisi erikseen enää ultraan päässyt. Viikoja oli silloin 37 ja sektio sovittiin rv 39 4.
Puhettakaan ei ollut alatiesynnytyksestä ja lääkäri sanoikin heti, etteivät he suosittelekaan alatiesynnytystä ainakaan esikoistaan odottaville, kun kyseessä on perätila. Enkä olisi alakautta edes suostunut kokeilemaankaan. Jos välttämättä haluaa kokeilla, on edessä vielä magneettikuvaus lantion mitoista, mutta sekään ei kerro koko totuutta siitä, mahtuuko vauva vai ei. Jos vauva jää päästänsä kiinni perätilasynnytyksessä, ei siitä seuraa yhtään mitään hyvää.
Sektio meni hyvin, sairaalassa 5 päivää, ihan varmuuden vuoksi. Toisena päivänä kykenin itse hoitamaan vauvan, kun sängystä olin ylös päässyt.
Pari viikkoa oli hankalaa lievän kipuilun takia, lähinnä sängystä noustessa tai siellä kääntyessä, mutta vajaa kk päästä olo oli jo normaali. Ainoastaan äkilliset liikkeet tai esim aivastus saivat haava-alueen kipuilemaan. Lääkettä söin vain 5 ekaa päivää.
Arpi on vaakatasossa bikinirajassa, eikä sitä edes enää, näin neljän vuoden jälkeen. Tarkkaan etsimällä löytyy haalea viiva.
Mielestäni sektio oli kokemuksena positiivinen ja "helppo", vaikka aluksi petyinkin kovasti, kun perätila selvisi. En kuitenkaan jälkeenpäin kokenut, että olisin jostain jäänyt paitsi, kun en alakautta silloin päässyt synnyttämään.
Olisin toisenkin voinut sektiolla haluta, mutta perinteisin menoin sitten "pakotettiin" synnyttämään, tosin herkästi olisi taas menty sektioon, jos ei kaikki olisi oppikirjojen mukaan koko ajan mennyt. Yhden sektion jälkeen ei paljoa vaihtoehtoja ole, alakautta pääasiassa joutuu synnyttämään. Vasta kahden sektion jälkeen saa automaattisesti uuden sektion.
Mulla ei enää käännöstä yritetty, enkä olisi antanutkaan. Siihen ei ole pakko suostua. Omat riskinsä siinäkin.
Toivottavasti saat pian ajan polille.
Jos vauva lähtee ennen sektioaikaa syntymään lapsiveden menolla, tulee sairaalaan mennä heti ja makuuasennossa lantio koholla, jottei napanuora pääse luiskahtamaan ulos (vauva tukehtuisi).
Toinen lapsi syntyi siis alakautta, ja vielä käynnistettynä, vaikkei sitä sektion jälkeen suositellakaan. Kaikki meni ihan hyvin.Kiitos sinullekin vastauksestasi, ja hienoa että kokemus olis sullakin alkupettymyksen jälkeen hyvä. (: Hienoa huomata että vielä naiset haluaa lapsia tän perätilajutunkin koettuaan, itsellä jo eilen kävi mielessä että "ei koskaan enää toista" mutta ehkä antaa ajan kulua sitten kun tästä toipuu ja miettii sitä sitten kun aika on.
Kääntö on tosiaan hieman pelottava ajatus, riskiensä vuoksi. En itse ole vielä varma haluanko antaa yrittää kääntöä, jos ehdottavat. Ehkä, ja ehkä en. Ainakin saavat lopettaa heti jos käännön yhteydessä alkaa yhtään tuntumaan kummalliselta...
Minua ei muuten neuvottu tuosta makuuasennossa sairaalaanmenosta, vaikka onkin perätila!! Tuo on hyvä tietää... Täytyy toivoa että vielä vauveli pysyisi rauhallisena matkassa, tunnelma meinaan on että nyt en ihan valmis olisi, kun tämä käänne vasta eilen tapahtui. Tokihan ei siinä vaihtoehtoja olisi mutta järkytys olisi kovaa.
Hyvä että arpi on tehty vaakatasoon sinulla, jospa saisin itsekkin semmoisen sitten. Aika polille on ensi tiistaina jolloin viikkoja on 37 3, joten jospa sitten parin kolmen viikon päästä on totuuden hetki itselläkin... (:
Jos vielä luet tämän, niin koitko kumman synnytyksen positiivisemmin, sektion vai alatiesynnytyksen? Tosin ne on varmaan aika erilaisia kokemuksia että vertailu voi olla vaikeaa... - ed.............
MiniMama kirjoitti:
Kiitos sinullekin vastauksestasi, ja hienoa että kokemus olis sullakin alkupettymyksen jälkeen hyvä. (: Hienoa huomata että vielä naiset haluaa lapsia tän perätilajutunkin koettuaan, itsellä jo eilen kävi mielessä että "ei koskaan enää toista" mutta ehkä antaa ajan kulua sitten kun tästä toipuu ja miettii sitä sitten kun aika on.
Kääntö on tosiaan hieman pelottava ajatus, riskiensä vuoksi. En itse ole vielä varma haluanko antaa yrittää kääntöä, jos ehdottavat. Ehkä, ja ehkä en. Ainakin saavat lopettaa heti jos käännön yhteydessä alkaa yhtään tuntumaan kummalliselta...
Minua ei muuten neuvottu tuosta makuuasennossa sairaalaanmenosta, vaikka onkin perätila!! Tuo on hyvä tietää... Täytyy toivoa että vielä vauveli pysyisi rauhallisena matkassa, tunnelma meinaan on että nyt en ihan valmis olisi, kun tämä käänne vasta eilen tapahtui. Tokihan ei siinä vaihtoehtoja olisi mutta järkytys olisi kovaa.
Hyvä että arpi on tehty vaakatasoon sinulla, jospa saisin itsekkin semmoisen sitten. Aika polille on ensi tiistaina jolloin viikkoja on 37 3, joten jospa sitten parin kolmen viikon päästä on totuuden hetki itselläkin... (:
Jos vielä luet tämän, niin koitko kumman synnytyksen positiivisemmin, sektion vai alatiesynnytyksen? Tosin ne on varmaan aika erilaisia kokemuksia että vertailu voi olla vaikeaa...pääasiassa haava tehdään aina vaakatasoon suunnitelluissa sektioissa. Jos kyseessä on hätäsektio, niin silloin nopeinta on leikata pystysuunnassa.
En tosiaan oikein osaa verrata sektiota tai alatiesynnytystä keskenään. Jotenkin koin, että alatiesynnytyksen jälkeen olisin ollut heti läheisempi vauvan kanssa, kuin esikoisen kanssa sektion jälkeen. Voi tosin olla, että ekan kanssa kaikki oli vaan niin uutta, ettei heti osannut varmasti ja luontevasti käsitellä vauvaa.
Ja toisaalta alatiesynnytys on kuitenkin sellainen kärsimysnäytelmä (ainakin minulle), että sen lopputulosta on pakko kunnioittaa ja rakastaa, koska sen eteen nähtiin kamalasti vaivaa ja tuskaa. Ja vasmasti synnytyksessä hormonit saavat aikaan aivan erilaisen tunteen vauvaakin kohtaan.
Kuitenkin, voin sanoa suoraan, että alatiesynnytys on jo kohta kaksi vuotta kummitellut takaraivossa ja muistissa, ja käyn mielessäni sitä vieläkin läpi. Oli se sen verran voimakas ja järkyttäväkin kokemus, vaikka kaiken kaikkiaan kaikki meni silloin todella nopeasti ja keskivertoa helpommin. Sektiosta ei mitään mietittävää ainakaan negatiivisessa mielessä jäänyt.
Toipumisen kanssa molemmissa omat hyvät ja huonot puolet. Alatiesynnytyksenkään jälkeen ei kävely sujunut muutamiin päiviin köpöttelyä reippaammin, ja jälkivuodon takia alapäätä oli mahdoton pitää koko ajan puhtaana ja kuivana, jotta epparihaava olisi rauhassa saanut parantua. Sektiossa vatsan haavan puhtaanapitäminen oli helppoa, ja jälkivuoto ei haitannut juurikaan menoa. Normaali istuminen ja kävely olivat sektion jälkeen helpompia, kun taas nostaminen ja kantaminen hankalampaa. Kuitenkin jo pari viikkoa sektion jälkeen kävin ruokakaupassa useamman kassin raahaamassa ilman mitään ongelmia.
On kyllä mahdotonta verrata sektiota ja alatiesynnytystä keskenään , etenkin jos molemmat ovat menneet hyvin, niin kuin minulla. Mutta jos kolmas vielä tulisi, niin ehkä haluaisin ennemmin nyt taas sektion. Sen verran rankka kokemus alatiesynnytys helppoudessaankin on, ja saa kropalle myös helposti enemmän tuhoa aikaan kuin sektio. Ainakin minulle...
Toivottavasti kaikki menee teillä hyvin. Ilmoittele, mitä siellä selviää sitten =) - MiniMama
ed............. kirjoitti:
pääasiassa haava tehdään aina vaakatasoon suunnitelluissa sektioissa. Jos kyseessä on hätäsektio, niin silloin nopeinta on leikata pystysuunnassa.
En tosiaan oikein osaa verrata sektiota tai alatiesynnytystä keskenään. Jotenkin koin, että alatiesynnytyksen jälkeen olisin ollut heti läheisempi vauvan kanssa, kuin esikoisen kanssa sektion jälkeen. Voi tosin olla, että ekan kanssa kaikki oli vaan niin uutta, ettei heti osannut varmasti ja luontevasti käsitellä vauvaa.
Ja toisaalta alatiesynnytys on kuitenkin sellainen kärsimysnäytelmä (ainakin minulle), että sen lopputulosta on pakko kunnioittaa ja rakastaa, koska sen eteen nähtiin kamalasti vaivaa ja tuskaa. Ja vasmasti synnytyksessä hormonit saavat aikaan aivan erilaisen tunteen vauvaakin kohtaan.
Kuitenkin, voin sanoa suoraan, että alatiesynnytys on jo kohta kaksi vuotta kummitellut takaraivossa ja muistissa, ja käyn mielessäni sitä vieläkin läpi. Oli se sen verran voimakas ja järkyttäväkin kokemus, vaikka kaiken kaikkiaan kaikki meni silloin todella nopeasti ja keskivertoa helpommin. Sektiosta ei mitään mietittävää ainakaan negatiivisessa mielessä jäänyt.
Toipumisen kanssa molemmissa omat hyvät ja huonot puolet. Alatiesynnytyksenkään jälkeen ei kävely sujunut muutamiin päiviin köpöttelyä reippaammin, ja jälkivuodon takia alapäätä oli mahdoton pitää koko ajan puhtaana ja kuivana, jotta epparihaava olisi rauhassa saanut parantua. Sektiossa vatsan haavan puhtaanapitäminen oli helppoa, ja jälkivuoto ei haitannut juurikaan menoa. Normaali istuminen ja kävely olivat sektion jälkeen helpompia, kun taas nostaminen ja kantaminen hankalampaa. Kuitenkin jo pari viikkoa sektion jälkeen kävin ruokakaupassa useamman kassin raahaamassa ilman mitään ongelmia.
On kyllä mahdotonta verrata sektiota ja alatiesynnytystä keskenään , etenkin jos molemmat ovat menneet hyvin, niin kuin minulla. Mutta jos kolmas vielä tulisi, niin ehkä haluaisin ennemmin nyt taas sektion. Sen verran rankka kokemus alatiesynnytys helppoudessaankin on, ja saa kropalle myös helposti enemmän tuhoa aikaan kuin sektio. Ainakin minulle...
Toivottavasti kaikki menee teillä hyvin. Ilmoittele, mitä siellä selviää sitten =)Kiitos vastauksestasi, se rauhoitti mieltäni ja antoi olon, että tein ehkä sittenkin oikean valinnan. Viikon ajanhan tässä tiesin, että joudun valitsemaan kahden "huonomman" väliltä, sektion tai perätilasynnytyksen. Mieluiten tietysti olisin mennyt synnyttämään ihan normaalisti kuten valtaosa äideistä. :(
Tänään oli siis se lääkäri ja edelleenkin perätilassa oltiin, eikä ulkokääntöä voitu tehdä, koska lapsivettä oli normaalisti mutta hieman vähänlaisesti, ja lisäksi napanuora oli vauvan kaulan edessä, niin että olisi kuulemma ollut tukehtumisvaara. :O
Lääkäri olisi halunnut mitata lantioni tarkemmalla kuvauksella ja oli käsikopelolla aika lailla sitä mieltä että todennäköisesti alatiesynnytys saattaisi olla mahdollinen ja kuvauksella asia olisi varmistettu. Sanoi kuitenkin, että mikäli mieleni on silti alatiesynnytyksen vastainen niin voidaan varata suoraan sektiokin. Raskain sydämin valitsin sektion.
Kummassakin synnytystavassa on riskinsä ja on varmasti mahdollista että alatiesynnytys väärinpäinkin olevan vauvan kanssa olisi ollut ihana ja palkitseva kokemus. Siksi valitsinkin sektion raskain sydämin, mutta kuitenkin koin että se olisi se "varmempi" keino, ja lapsi joutuisi vähemmän puristuksiin ja lyhyemmäksi aikaa. Hieman myös se epäilytti, että lääkäri sanoi, ettei perätila-alatiesynnytyksestä ole mitään kummempia riskejä verrattuna normaaliin alatiesynnytykseen, ja kuitenkin olen kuitenkin sen kuvan saanut että ainakin jonkun tason erityisriskejä silti olisi...
Takuulla tähänastisen elämäni rankin valinta ja täydet sympatiat kaikille äideille jotka ovat tällaisen valinnan eteen kerran joutuneet, on meinaan vaikea valinta päätti mitä tahansa. Tai itselleni ainakin oli ja kyllä itkeä tirautin äitiyspolin vessassa jälkikäteen, kun otti koville. :D
Leikkaus ei tunnu mukavalta ja helpolta ratkaisulta sekään, mutta nyt vaan henkisesti varautumaan erilaiseen toipumisaikaan synnytyksen jäljiltä.. Jos vauva ei itsestään lähde syntymään, niin syntymäpäiväksi määrättiin tänään 28.2, eli tasan kahden viikon päähän. Se on jo asia, joka saa hymyn huulille. (:
Kiitos vielä ihan kauheasti vastauksestasi, ja tulen tänne ilmoittelemaan omasta kokemuksestani kun se on ohitse... (:
- toista pukkaa 2012
Toista pukkaa 2012 vastailee..
Kääntämistä ei kokeiltu. sektio sovittiin (ja suoritettiin) rv39 .
Lääkäri puhui kyllä alateitsekin synnyttämisestä ja kertoi siitäkin paljon, mutta totesi arvioo tehdessä että suosittelee sektioo. päätöksen saisin tehdä itse.
Nyt tosiaan esikko on jo 5v ja uusi raskaus meneillään rv34 ..synnytystapa arvio edessä ja vois sanoo et kyllä hieman jännittää! Että kuinka päin siellä tällä kertaa ollaan ja saanko synnyttää alateitse vai meneekö taas sektioon. Tekevät arvion nyt jo koska kääntämistä voidaan yrittää mikäli perätilassa taas.- MiniMama
Heippa!
Juu tuo kääntäminen on vähän semmoinen, että antaako yrittää vai ei... Pelottaa se, toisaalta siitä ei ole vielä sanottukaan minulle mitään että halutaanko sitä enää tässä vaiheessa kokeillakkaan.
Tuota mietittiin miehenkin kanssa eilen, että miksi ne ei voi järjestään ultrata ja tutkia meitä odottavia jo rutiinilla pari kolme viikkoa aikaisemmin, kun kääntämisen onnistuminen on vielä varmempaa! Ei se paljon auta jos perätila löytyy näillä viikoilla, kun vanhempien pitäisi olla jo henkisesti valmiita synnyttämään ja tilanteen korjaaminen "luonnolliseksi" on hankalampaa.. :/
Tosi kiva että sait päättää itse, että miten asian kanssa tehdään. Kyllä ne varmaan antaa munkin sitten päättää, eikä ala pakottaa. (:
Jos haluat niin tule ihmeessä kertomaan mitä sinulla arviossa ilmeni ja miten synnytät seuraavan lapsesi. Olisi mukava kuulla. Toivottavasti kaikki on hienosti tällä kertaa!! (:
Lapsen liikkeiden tuntemisesta.. Olen tuntenut jo viikko tolkulla potkuja nivusiin, ja tunnen myös lapsen kovan pään toisten kylkiluiden alla. (luulin sitä pyllyksi koska neuvolan terkka niin väitti).. Mahan päällä liikkeitä tuntuu vähemmän kun tuolla alla. Jatkoa ajatellen tietää ainakin, että nämä voi olla perätilan merkkejä, sanokoon lääkärit ja terkat käsikopelolla mitä hyvänsä. :O
- jgdmh
Meillä vatuloitiin pitkään alatiesynnytyksen ja sektion välillä, lopulta epäonnistuneen ulkokäännösyrityksen ja lantion kuvaamisen jälkeen päädyttiin sektioon. Päätös syntyi 38 0. Itselle se oli hurja pettymys, kun mun tapauksessa se tarkoittaa etten sitten synnytä koskaan alateitse, ja se oli mulle tärkeä asia. Mutta tärkeämpi on tietysti, että lapsi saadaan turvallisesti maailmaan.
Ulkokäännösyritys oli selvä juttu - luin aika paljon sekä sektion että käännösyrityksen riskeistä (ja päätila-alatiesynnytyksen eduista vrt. sektioon), ja meille molemmille oli selvää että käännöstä yritetään. Lyhyeksi se yritys jäi, kun vauva oli niin syvällä lantiossa :) Väkivalloin ei aleta runnoa.
Perätilasynnytyksen onnistumisessa ratkaisevaa on äidin motivaatio!! Jos et halua synnyttää perätilassa, se ei kannatakaan, eikä kukaan saa sinua siihen painostaa. Mutta kääntyminen on mahdollista ihan viimeiseen asti, tiedän tapauksen jossa sektioreissulta onkin palattu kotiin synnytystä odottamaan, kun vauva olikin kääntynyt.- MiniMama
Kiitos vastauksestasi. :)
Tosi kurja, että asia aiheutti kovan pettymyksen :( Mulla on vähän semmoinen tunne, että raskaus oli se asia josta olen kovasti haaveillut etukäteen, mutta itse synnytystapa ei ole niin tärkeä. Ymmärrän kyllä hyvin jos jollekkin tällainen tilanne aiheuttaa pettymyksen tunteita. Itse olen melkein pettynyt siitä, etten ole pettynyt ja sektio on minulle ihan ok. :D Eli syyllisyys jollain tapaa..
Täytyy jäädä jännäilemään, josko vauva vielä haluaisi kääntyä. Kiva kuulla, että saumat siihen edelleenkin on.. (:
- tammimamma
Meidän tyttö oli myös perätilassa. Esikoinen kyseessä. Terkkarin käsikopelolla oli pitkään rt, mutta kaikissa ultrissa kuitenkin pt. Ulkokäännöstä yritettiin rv 36 6, mutta se ei onnistunut. Se oli pettymys, koska olin niin odottanut normaalia alatiesynnytystä. Päätös piti tehdä itse, sektio vai alatiesynnytys. Mun lantio kuvattiin ja vauvasta tehtiin painoarvioita. Lääkärit olivat alatiesynnytyksen kannalla (perusteena mun ja vauvan mitat, vauvan jalkojen asento ja mun motivaatio) ja sanoivat että olisi suorastaan sääli mennä sektioon. Luotin lääkäreihin ja kaikki sujui hyvin. Reilu 3-kiloinen typykkä syntyi pari viikkoa sitten rv40 0 nätisti peppu edellä. Itselle ei tullut edes nirhaumia. Liekö sitten löysä värkki entuudestaan. :D
Nää on semmosia juttuja, mitkä jokaisen pitää vain ihan itse pohtia. Jokainen tapaus on erilainen. Tsemppiä! :)- MiniMama
Kiitos sinullekin kun jaoit kokemuksesi. Mä luulen että tää on yleisempää kun olis uskonutkaan, että käsikopelolla terkkarit katsovat vauvojen olevan rt mutta oikeasti onkin pt. Mun tapauksessa siis vauva on ollut tässä asennossa jo varmaan pari kuukautta, sen vaan tietää..
Mulla halukkuutta alatiesynnytykseen varsinkin perätilaisen kanssa laskee jo se, että lääkäri kokeili lantiotani ja katsoi sen olevan aika pieni. Lantiota varmaan voidaan tutkia vielä lisääkin, mutta jätti kyllä ajatuksen, että sujuisiko minulla alatiesynnytys edes vaikka lapsi olisi oikein päin. Olen sitä useasti miettinyt mielessäni jo kauan ennen kuin tämä perätila havaittiin, ja tuntui että se perätilan havaitseminen oli joku "viimeinen tikki" uskooni alatiesynnyttäjänä. :( Mutta hieman pahalta tuntuu kyllä se, etten itse edes halua synnyttää perätilaista. :( Olet ollut itse rohkea, en ymmärrä miten uskalsit! :D
Tosi hienoa että sulla oli rohkeutta, motivaatiota ja rahkeita synnyttää lapsi kuten halusitkin. (: Ja ennenkaikkea, että kaikki meni hyvin ja jäi onnelliset tunnelmat synnytyksestä! Jokainen nainen, vauva ja tarjonta on tietysti erilaisia ominaisuuksiltaan, niin kyllähän se niin taitaa olla, että jokaisen kohdalla arvioidaan tilannetta ja sitten päätetään se sopivin.. (:
- JLÖRoitu
Itselläni myös perätilavauva, tarjonta tiedettiin kyllä jo ajoissa, osa lääkäreistä suositteli sektiota mutta osa taas normaalia alatiesynnytysta. Itse päädyin alatiesynnytykseen, sektion kokoinen leikkaus ei tuntunut hyvältä ajatukselta ollenkaann. Ulkokäännöstä ei edes yritetty kun vauva oli jo vk 36-> laskeutunut niin alas lantioinpohjaan. Vielä viimeisellä viikolla kävin magneettikuvissa, jossa selvitettiin lantion mitat ja mahtuuko vauva tulemaan. Synnytys käynnistettiin 3pv lasketun ajan jälkeen, juurikin sen takia ettei vauva ehdi kasvamaan lisää ja mahtuisi tulemaan.
Synnytys lähti hyvin käyntiin, muutaman tunti pillerinmurusen jälkeen eikä ponnistaakaan tarvinut kuin 8 minuuttia :) Eppari oli toki muutaman päivän ilkeän tuntuinen, mutta olen todella tyytyväinen ja ylpeä itsestäni että synnytin perätilassa olevan esikoiseni alateitse!- Vautsi vau
Käynnistetty ensisynnytys perätilassa ja vielä hyvä kokemus, näitä on ihana lukea!! :)
Oma perätilapylleröiseni tuli maailmaan huonojen lantionmittojen takia sektiolla. Oon vähän kade synnyttäneille, mut onneks vaan vähän.
- etellinen----
Edelliseen vielä lisäyksenä, että smaa kokoa olen kuin aloittajakin.. :)
- hjkjhkhkm
Mulla kanssa esikoinen perätilassa käynnistettynä ja hyvin meni. Luotin lääkäreiden suositteluihin ja sektio oliskin tuntunut todella vastenmieliseltä.
- pt09
Jouduin viikko ennen laskettua suoraan neuvolasta sairaalaan kun vauvan sydänäänet kuullosti oudolle. Ei mitään vikaa löydetty (lääkäri epäili että oli mun ja vauvan sydänäänet menny sekasin) ultrallakaan mutta ylläri oli melkoinen kun sanoin vauvan olevan perätilassa. Ei ollu kukaaan moista epäilly ja vauva oli pitkään ollu samassa asennossa. Seuraavassa neuvolassakin hoitaja sanoin että jos ei paremmin tietäis, väittäis edellleen että on pää alaspäin. Parin päivän jälkeen takasin sairaalaan kääntöyritykseen, mutta yritykseksi tosiaan jäi. Hiukan ilkeeltä tuntu kun ne yritti sitä kääntää mutta tiukaasti oli jo pylly kiinni. Viikonlopun jälkeen magneettikuvaukseen ja sieltä soitto seuraavana aamuna että hyvin mahtuu, kiitos ja hei. Se siitä, ei edes keskusteltu vaihtoehdoista. Itse olin tyytyväinen koska en olisi osannut päättää kumpaa haluaisin, mahdollinen sektio pelotti hirveesti. Viiden päivän päästä, laskettunapäivänä, meni lapsivedet (ei saatu ohjeistusta tulla kiireellä tai makuuasennossa, näistä lukenut vasta jälkeenpäin) ja 22 tunnin jälkeen syntyi poika, 3640g. Kaikki meni oikein hyvin jopa helposti. Nyt melkein 2,5-vuotias esikoisemme on 10 kk pojan isoveli (jonka synnytys meni viekäkin helpommin, 2,5h).
- syysmami
Hei! Oletkin saanut jo paljon vastauksia, mutta lisään vielä omani, koska synnytin syyskuussa alateitse perätilavauvan ja kaikki meni tosi hienosti. Näitä kokemuksia netissä ei ole liikaa
Olin kauhuissani jonkin aikaa tajuttuani ettei vauva tosiaankaan käänny eikä sitä pystytty kääntämään (mennyt jo liian alas kanavaan peppuineen). Pelkoa aiheuttivat lähinnä juuri netistä löytyvät kauhukertomukset ja ihmisten jostain syystä vakaa käsitys siitä, että perätilasynnytys on vaarallista, mutta sitten sain itseni jotenkin vakuuttuneeksi siitä, että mitäpä jos uskoisin ammattilaisiin. En ole suuren suuri ihminen itsekään, tosin housukoko kyllä huomattavasti suurempi kuin sinulla. Joka tapauksessa lantioni kuvattiin ja riittävän laajaksi todettiin, vauvan kokoa ultrattiin ja sitten suositeltiin alatiesynnytystä, johon sitten suostuin. Sektio ei ollut houkutteleva vaihtoehto, koska meillä on muitakin vielä pieniä lapsia, joiden täysipainoiseen hoitamiseen piti pystyä mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen.
Vauva syntyi kolmessa tunnissa lapsiveden menosta, oikein mukavaan tahtiin ja repeämätkin jäivät vähäisemmiksi kuin ekan kanssa. Lisäksi minulla oli niin hyvä kivunlievitys synnytyssalissa että enpä voi sanoa paljon kärsineeni.
Siis, jos sinulle on jo sektiota lääkärit suositelleet, niin usko heitä, mutta ehdotan että edes harkitset myös alatiesynnytystä, ellei siihen löydetä lääketieteellisiä esteitä. Vauvan suurin kohta on pää ja sen täytyy sopia tulemaan sieltä joka tapauksessa, olipa ekana sitten peppu tai se pää.
Joka tapauksessa tsemppiä sinulle, mihin ratkaisuun sitten päädytkin!- .............
"Vauvan suurin kohta on pää ja sen täytyy sopia tulemaan sieltä joka tapauksessa, olipa ekana sitten peppu tai se pää."
-nyt on ihan pakko sanoa tähän, ettei todellakaan ole sama syntyykö pää ekana tai viimeisenä!
Jos vauvaon tulossa ulos raivotarjonnassa ja huomataan, ettei pää mahdukaan ulos, voidaan helpolla mennä sektioon, Jos taas perätilavauva syntyy pylly/jalat edellä kaulaan asti, mutta pään ollessa vielä sisällä huomataankin ettei se mahdukaan, niin siitä ei seuraa hyvää. Sektio on silloin mahdoton. Ja silloin tulee kiire saada vauva ulos,keinolla millä hyvänsä, ettei se tukehdu napanuoran jäädessä puristuksiin oman kaulan ja äidin kehon väliin. Jos vauvaa ei saada nopeasti päätä myöten ulos, seurauksena happivajaus, vammautuminen tai pahempaa. Vauvaa kun ei enää takaisinkaan voi sektiota varten työntää, vaan vauvan tulee syntyä parin minuutin sisään.
Jos vauva joudutaan kovin ottein auttamaan päästänsä ulos, voi seurauksena olla vammautuminen, erbin pareesi kaikissa vakavuusasteissaan tai muu niskavaurio tai jopa menehtyminen. Joissain tapauksissa on niin kiire saada vauvan pää ulos, että äidin häpyluu joudutaan murtamaan halki keskiliitoksesta, jotta vauva pää saadaan pian ulos.
Perätilan ollessa kyseessä, vauvan pää ei ulostullessaan muotoudu eikä jousta samalla tavoin kuin raivotarjonnassa. Jos vauva jää kiinni, se jää silloin leuastaan. Myös murtuneita leukoja on perätilavauvoilla todettu.
Perätilavauva vaatii aina pienen koon, normaalia tilavamman lantion äidiltä ja optimaalisen asennon synnytyskanavassa. Lisäksi äidin motivaatio on tärkeää, koska henkilökunta ei voi puuttua synnytyksen kulkuun ponnistuvaiheessa ennen kuin lapsi on päätä lukuunottamatta jo ulkona. - syysmami
............. kirjoitti:
"Vauvan suurin kohta on pää ja sen täytyy sopia tulemaan sieltä joka tapauksessa, olipa ekana sitten peppu tai se pää."
-nyt on ihan pakko sanoa tähän, ettei todellakaan ole sama syntyykö pää ekana tai viimeisenä!
Jos vauvaon tulossa ulos raivotarjonnassa ja huomataan, ettei pää mahdukaan ulos, voidaan helpolla mennä sektioon, Jos taas perätilavauva syntyy pylly/jalat edellä kaulaan asti, mutta pään ollessa vielä sisällä huomataankin ettei se mahdukaan, niin siitä ei seuraa hyvää. Sektio on silloin mahdoton. Ja silloin tulee kiire saada vauva ulos,keinolla millä hyvänsä, ettei se tukehdu napanuoran jäädessä puristuksiin oman kaulan ja äidin kehon väliin. Jos vauvaa ei saada nopeasti päätä myöten ulos, seurauksena happivajaus, vammautuminen tai pahempaa. Vauvaa kun ei enää takaisinkaan voi sektiota varten työntää, vaan vauvan tulee syntyä parin minuutin sisään.
Jos vauva joudutaan kovin ottein auttamaan päästänsä ulos, voi seurauksena olla vammautuminen, erbin pareesi kaikissa vakavuusasteissaan tai muu niskavaurio tai jopa menehtyminen. Joissain tapauksissa on niin kiire saada vauvan pää ulos, että äidin häpyluu joudutaan murtamaan halki keskiliitoksesta, jotta vauva pää saadaan pian ulos.
Perätilan ollessa kyseessä, vauvan pää ei ulostullessaan muotoudu eikä jousta samalla tavoin kuin raivotarjonnassa. Jos vauva jää kiinni, se jää silloin leuastaan. Myös murtuneita leukoja on perätilavauvoilla todettu.
Perätilavauva vaatii aina pienen koon, normaalia tilavamman lantion äidiltä ja optimaalisen asennon synnytyskanavassa. Lisäksi äidin motivaatio on tärkeää, koska henkilökunta ei voi puuttua synnytyksen kulkuun ponnistuvaiheessa ennen kuin lapsi on päätä lukuunottamatta jo ulkona.Hei!
Ei minun tarkoitukseni ollut sanoa että se on aivan sama kuinka päin lapsi tulee, enkä mielestäni niin yllä sanonutkaan. Olinhan itsekin peloissani kun vauvan asennosta kuulin. Juuri ylläkuvattujen mahdollisten riskien vuoksi Suomessa perätilat tutkitaan erittäin tarkasti etukäteen ja tämän analyysin jälkeen lääkärit, kätilöt ym ammattihenkilöt pystyvät suosittelemaan äidille parhainta synnytystapaa. Lisäyksenä vielä että synnytystä seurataan vielä tarkemmin kuin tavallista ja sektioon lähdetään herkästi (ennen kuin vauva on keskellä synnytyskanavaa), jos ongelmia tai liiallista viivästystä ilmenee.
Periaatteessa ylläkuvatut vammat ja ongelmat ovat mahdollisia, mutta onko sinulla (edellinen vastaaja) oikeaa tietoa siitä, että Suomessa olisi jotain tällaista esim viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut? Mielenkiinnosta kysyn, koska ennen oman synnytystapani valintaa luin aika paljon kyseisiä tutkimuksia ja totesin, että vammautumisia ym löytyi esim tutkimusaineistoista joita oli kerätty 1950-luvulta lähtien (siis ennen esim lantion magneettikuvausmahdollisuuksia) tai maissa joissa äitiyshuolto ei ole Suomen tasoa. Tarkoitan siis että minulle jäi kokemastani sellainen kuva, että Suomessa äiti voi aika turvallisin mielin jättää synnytystavan valinnan synnytyslääkärien/kätilöiden harteille.
- ma-ma-ma-ma-ma
hui, olipas tiukkaa tekstiä..tuon "............." kirjoittama!
Kuinkahan moni perätila vauva on saanut noita kirjoittajan kuvailemia vammautumisia ja muita ihan nykypäivänä? Nykypäivänä jokaisessa sairaalassa seurataan synnytyksen etenemistä todella tarkkaan. Perätila synnytyksessä on koko ajan valmius lähteä sektioon, jos näyttää siltä että synnytys ei etene toivotusti.
Ja toi lantio homma!! siis kirjoittaja väittää että lantion tarvisi olla normaalia suurempi jos perätila vauvan meinaa synnyttää!! ei todellakaan. Alatie synnytykseen vauvan ollessa perätilassa vaikuttaa lantion koko vauvan kokoon nähden, eli vauvan kokoa arvioidaan jonka jälkeen arvioidaan äidin lantio. näillä perustein päätetään mahtuuko vai ei.
Toivon että kukaan jolla vauva nyt perätilassa, ei lue kirjaimellisesti tuota tekstiä. kyllä itsellä nousu karvat pystyyn tuommoisesta pelottelusta! - MiniMama
Kiitos kaikille vastauksistanne ja kokemuksistanne! Tosi hienoa että kaikille on löytynyt kuitenkin se oma tapa synnyttää, oli se sitten sektio tai alakautta, näissä perätilatapauksissa.
Minä valitsin sektion tänään, se oli vain se oma olo ja intuitio joka sanoi että se on lapsen kannalta varminta tulla tähän maailmaan. Sektiossakin on riskinsä ja niinhän kai perätilan synnyttämisessäkin, näistä vain on vaikea saada ihan neutraalia tietoa, koska joka taholla on aina se oma mielipiteensä.. Siksipä tällaisena maallikkoäitinä oli tosiaan todella vaikea päätös tehdä. :(
Tärkeintä on lopputulos ja varmasti kummastakin tavasta toipuu, joten nyt vaan reippaasti nokka kohti synnytystä, joka on alustavasti varattu 28.2 olevaksi, ellei päätä syntyä jo ennen sitä, tai satu vielä kääntymään ennen tuota. Pitäkää peukkuja, ja minä tulen kantamaan sitten oman korteni tänne kekoon ja kerron omasta kokemuksestani, kunhan pääsen takaisin elävien kirjoihin ja vauvalta ehdin.. (:
Suuri kiitos KAIKILLE vastanneille, näistä asioista ei tosiaan voi koskaan liiaksi saada tietoa ja kokemuksia, kun tällaiseen tilanteeseen joutuu.- MiniMama
ainiin ja lisään vielä että ulkokääntöä oltaisiin kokeiltu mutta se ei ollut mahdollista koittaa koska lapsivettä oli normaalisti, joskin vähän, ja napanuora oli juuri vauvan kaulan kohdalla. :(
- rv 32+1
Lukeekohan kukaan enää tätä ketjua? Itselläni nyt "vasta" rv 32 1 menossa ja muutama päivä sitten olin ultrassa muiden asioiden yhteydessä, jossa huomattiin, että vauva onkin perätilassa. On ollut aiemmissa ultrauksissa pää alaspäin ja nyt siis oli viikon sisään kääntynyt toisinpäin. Kätilö kyllä sanoi, että voi vielä hyvin kääntyä, kun viikkoja vielä aikaa, mutta kuinka todennäköistä se sitten on, että vauva kääntyy? Perätilasynnytys näin esikoista odottavana tuntuu pelottavalta ja olen ymmärtänyt, että sektio voisi kuitenkin olla turvallisempi vauvalle... Kätilö sanoi ettei kannata vielä alkaa asiaa miettimään, mutta tottakai se on mielessä päivittäin, että miten tämä lapsi nyt sitten lopulta syntyykään... Omasta mielestäni minulla ei mitenkään hirveän leveä lantio ole, housukokoni tuumissa on 29... Kertooko tuo koko mitään? Kätilö kyllä sanoi, että jos perätilasynnytykseen meinataan mennä, niin lantio kyllä kuvataan ensin ja sitten tietty se käännösyritys tulisi rv 36, jos ei vauva ole itsekseen kääntynyt. Mutta onko tuohon käännökseenkään pakko suostua, pelottaa jos siinä on riski että napanuora kiertyykin vauvan ympärille?
- edellinen
Ja ainiin, nyt painoa oli ultralla katsottuna reilut 1800g, mutta vielä ei mulle kerrottu vauvan synytymäpainoarviota.....
- tammimamma
Yleensä vauvat kääntyilee vielä noilla sun viikoilla ja myöhemminkin. Älä vielä stressaa.
En usko, että housukoko kertoo mitään lantiosta. Magneettikuvauksessa mitataan lantion sisämitat, joita ei ulkoapäin voi päätellä.
Käännösyritykseen ei ole pakko suostua. Mutta siinä toki seurataan vauvan vointia myös sen jälkeen sydänkäyrällä, joten jos ongelmia tulee, niin apu on paikalla. Mulle luettelivat komplikaatioiden riskiprosentit ja ne oli mitättömät. Mulla käännös ei onnistunut. - kääntöpuoli
Juu todellakin kannattaa valita sektio! Onhan se vauvalle paljon riskialttiimpi :)
Meillä tuettiin alatie synnytystä (lantio mitattiin tietysti ensin).. Hyvä että vauva tajusi hengittää sektion jälkeen.
Tuttavallani sektion takia vauvaan tuli viilto. Ja 3 vuotta sitten kuoli serkkuni äiti sektion takia. Epäonnistui leikkaus täysin.
Aina kannattaa miettiä tarkkaan kun valitsee leikkauksen. Se ei ole mikään leikin asia.
Ja tiedän, tästä viestistäni tulee ihan varmasti monille sanomista, mutta tulkoon. Minä kerron vain nämä joita minun kuulemani mukaan on mennyt pieleen. Hyvä, jos teillä muilla on kaikki hyvin mennyt, mutta se ei tarkoita että kaikilla aina menisi hyvin. Ei tarkoita että menisi huonostikkaan tietysti.
Muista aina asian kaksi puolta ja valitse oman pääsi mukaan se minkä haluat. Itse en ottaisi riskiä sektioon ellei olisi pakko. Kuten liian ahdas lantio, lapsi syntyy ennenaikaisena tms.- riskit ja riskit
Kuule. Ainahan jonkun "kummin kaiman täti on kuollut ja vauva kuoli ja kaikki kuolivat", mutta tosiasia on, että suunnitellut sektion riskit ovat erittäin pienet. Perätilasynnytyksessä tosiaan on se riski, että jos pää (joka on vauva "suurin" osa) ei mahdukaan syntymään, niin ollaan todella pulassa. Tietenkin sektio on leikkaus ja leikkauksissa on aina riskinsä, mutta niin on perätilasynnytyksessäkin. Varsinkin ensisynnyttäjällä.
- kääntöpuoli
riskit ja riskit kirjoitti:
Kuule. Ainahan jonkun "kummin kaiman täti on kuollut ja vauva kuoli ja kaikki kuolivat", mutta tosiasia on, että suunnitellut sektion riskit ovat erittäin pienet. Perätilasynnytyksessä tosiaan on se riski, että jos pää (joka on vauva "suurin" osa) ei mahdukaan syntymään, niin ollaan todella pulassa. Tietenkin sektio on leikkaus ja leikkauksissa on aina riskinsä, mutta niin on perätilasynnytyksessäkin. Varsinkin ensisynnyttäjällä.
Kuten sanottu, minä kerroin vain sen, mitä itse asiasta tiedän ja omat kokemukset. :)
Pää ei yleensä kuulemma jää kiinni, sillä väliliha leikataan poikkeuksetta (toimenpide tehdään aina tarvitsi tai ei) pt synnytyksessä. Ja kun vauvan kädet ovat jo syntyneet, niin kätilöt auttavat ja vetävät ulos.
Minulle lääkäri sanoi, että riskit on yhtä suuret oli ensisynnyttäjä tai jo kokeneempi synnyttäjä. :) - vielä asiasta
kääntöpuoli kirjoitti:
Kuten sanottu, minä kerroin vain sen, mitä itse asiasta tiedän ja omat kokemukset. :)
Pää ei yleensä kuulemma jää kiinni, sillä väliliha leikataan poikkeuksetta (toimenpide tehdään aina tarvitsi tai ei) pt synnytyksessä. Ja kun vauvan kädet ovat jo syntyneet, niin kätilöt auttavat ja vetävät ulos.
Minulle lääkäri sanoi, että riskit on yhtä suuret oli ensisynnyttäjä tai jo kokeneempi synnyttäjä. :)No se nyt ei aivan pidä paikkaansa, koska jos on synnyttänyt jo pari isokokoista lasta, on aivan selvää, että todennäköisesti perätilasynnytyskin onnistuu. Ensisynnyttäjästä taas ei voi varmasti tietää, vaikka kuinka lantio kuvattaisiin. Suunnitellun sektion äitikuolleisuus muuten on 1/17000, joten kovin suurista riskeistä ei ole kysymys.
- vielä asiasta
vielä asiasta kirjoitti:
No se nyt ei aivan pidä paikkaansa, koska jos on synnyttänyt jo pari isokokoista lasta, on aivan selvää, että todennäköisesti perätilasynnytyskin onnistuu. Ensisynnyttäjästä taas ei voi varmasti tietää, vaikka kuinka lantio kuvattaisiin. Suunnitellun sektion äitikuolleisuus muuten on 1/17000, joten kovin suurista riskeistä ei ole kysymys.
Ja lisäksi, ei se välilihan leikkaus mitään auta, jos pää jää lantion rakenteisiin jumiin. Ultrallakaan ei pystytä niin tarkkoja mittoja saamaan, että voitaisiin sataprosenttisen varmasti luvata vauvan mahtuvan syntymään perätilassa.
- ihan rauhassa :)
vielä asiasta kirjoitti:
Ja lisäksi, ei se välilihan leikkaus mitään auta, jos pää jää lantion rakenteisiin jumiin. Ultrallakaan ei pystytä niin tarkkoja mittoja saamaan, että voitaisiin sataprosenttisen varmasti luvata vauvan mahtuvan syntymään perätilassa.
Itseasiassa kyllä lantion mittaus auttaa :P Lantio mitataan magneettikuvauksella ja siitä kyllä selviää mahtuuko vauva vai ei.. En ymmärrä miksi sinun pitää vastata noin hyökkäävästi. Olen sanonut vain sen mitä LÄÄKÄRI on minulle sanonut ja luotan huomattavasti enemmän lääkäarin sanaan kuin jonkun randomin netissä :)
Ja ei esikoinen ole välttämättä isokokoinen vaikka seuraava olisikin perätilassa :P
Ota ihan rauhassa vaan, vaikka kaikki eivät ole samaa mieltä kanssasi ja uskoo enemmän lääkäreitä. - vielä asiasta
ihan rauhassa :) kirjoitti:
Itseasiassa kyllä lantion mittaus auttaa :P Lantio mitataan magneettikuvauksella ja siitä kyllä selviää mahtuuko vauva vai ei.. En ymmärrä miksi sinun pitää vastata noin hyökkäävästi. Olen sanonut vain sen mitä LÄÄKÄRI on minulle sanonut ja luotan huomattavasti enemmän lääkäarin sanaan kuin jonkun randomin netissä :)
Ja ei esikoinen ole välttämättä isokokoinen vaikka seuraava olisikin perätilassa :P
Ota ihan rauhassa vaan, vaikka kaikki eivät ole samaa mieltä kanssasi ja uskoo enemmän lääkäreitä.Tietääkseni en ollut mitenkään hyökkäävä, kunhan oikaisin muutamia juttuja. Tarkoitin sitä, että ultrassa on aina mittausvirheen mahdollisuus ja sen takia lantion kuvauksesta huolimatta ei voida olla sataprosenttisen varmoja. Missään vaiheessa en sanonut, että lantion mittaus ei auta mitään. Enkä myöskään sanonut, että esikoinen olisi automaattisesti isokokoinen, vaan sanoin, että sellaisilla synnyttäjillä, jotka ovat jo synnyttäneet pari isokokoista lasta, riskit ovat pienemmät kuin ensisynnyttäjillä. Ei kannata olla niin hirveän herkkänahkainen täällä netissä. :) Kyllä lääkärit yleensä tietävät hyvin, mutta pitää myös muistaa, että lääkärikin voi vähän siloitella sanojaan, jos haluaa synnyttäjän päätyvän alatiesynnytykseen. Sikäli kannattaa ennemmin tukeutua luotettaviin tutkimuksiin ja tilastoihin, kuin pelkkään lääkärin sanaan.
- Köh
ihan rauhassa :) kirjoitti:
Itseasiassa kyllä lantion mittaus auttaa :P Lantio mitataan magneettikuvauksella ja siitä kyllä selviää mahtuuko vauva vai ei.. En ymmärrä miksi sinun pitää vastata noin hyökkäävästi. Olen sanonut vain sen mitä LÄÄKÄRI on minulle sanonut ja luotan huomattavasti enemmän lääkäarin sanaan kuin jonkun randomin netissä :)
Ja ei esikoinen ole välttämättä isokokoinen vaikka seuraava olisikin perätilassa :P
Ota ihan rauhassa vaan, vaikka kaikki eivät ole samaa mieltä kanssasi ja uskoo enemmän lääkäreitä.Miksiköhän vauvoja ikinä ylipäätään jää minnekään jumiin, jos kerran mittaukset ja arviot olisivat aivan varmoja? Ne eivät ole. Tiedoksenne, että suomessakin oikeusasiamies on käsitellyt mm. tapausta, jossa lapsen pää melkein repesi irti (ja lapsi kuoli 10 h päästä), kun väksin revittiin juuttunutta vauvaa irti. Äidilläkin on varmasti ollut siinä kivat oltavat.
- tammimamma
Köh kirjoitti:
Miksiköhän vauvoja ikinä ylipäätään jää minnekään jumiin, jos kerran mittaukset ja arviot olisivat aivan varmoja? Ne eivät ole. Tiedoksenne, että suomessakin oikeusasiamies on käsitellyt mm. tapausta, jossa lapsen pää melkein repesi irti (ja lapsi kuoli 10 h päästä), kun väksin revittiin juuttunutta vauvaa irti. Äidilläkin on varmasti ollut siinä kivat oltavat.
Johtuiskohan osin siitä, että osa perätiloista tulee yllätyksenä vasta synnytyksessä.
- ..............
No kyllä siinä perätilassa alakautta synnyttäessä ne riskit suuremmat ovat kuin suunnitellussa sektiossa.
- tammimamma
.............. kirjoitti:
No kyllä siinä perätilassa alakautta synnyttäessä ne riskit suuremmat ovat kuin suunnitellussa sektiossa.
Samaa voidaan soveltaa myös normaaliin rt-alatiesynnytykseen, jos tälle linjalle lähdetään.
- ...............
tammimamma kirjoitti:
Samaa voidaan soveltaa myös normaaliin rt-alatiesynnytykseen, jos tälle linjalle lähdetään.
eipä voi soveltaa, koska perätila on aivan eri asia kuin raivotarjonta, joten ei tarvitse sille linjalle lähteä.
Kyllä se on ihan tutkittu ja lääkärien suustakin kuultu fakta, että riskit alatiesynnytyksessä on aivan eri luokkaa kuin suunnitellussa sektiossa, kun perätila on kyseessä.
Sen takia perätilan ollessa kyseessä, äiti saa automaattisesti sektion niin halutessaan. Eli perätila on selkeä lääketieteellinen peruste sektiolle. Tämä kertoo paljon siitä, onko perätila riskeiltään sama kuin raivotarjonta. - tammimamma
............... kirjoitti:
eipä voi soveltaa, koska perätila on aivan eri asia kuin raivotarjonta, joten ei tarvitse sille linjalle lähteä.
Kyllä se on ihan tutkittu ja lääkärien suustakin kuultu fakta, että riskit alatiesynnytyksessä on aivan eri luokkaa kuin suunnitellussa sektiossa, kun perätila on kyseessä.
Sen takia perätilan ollessa kyseessä, äiti saa automaattisesti sektion niin halutessaan. Eli perätila on selkeä lääketieteellinen peruste sektiolle. Tämä kertoo paljon siitä, onko perätila riskeiltään sama kuin raivotarjonta.Juu en väittänyt etteikö siinä olisi suuremmat riskit. Vaan tarkoitin, että kun normaalissakin rt-synnytyksessä voi sattua vaikka mitä, niin eikö silloinkin olisi turvallisinta mennä sektioon. Kyllä niitä vauvoja jää jumiin rt-synnytyksessäkin. Ja voi että mua ärsyttää ku ne kauhutarinat perätilasynnytyksistä on aina sattuneet jollekin tutun tutun tutun kaverille. Ja niiden kauhutarinoiden takia harva uskaltaa synyttää alateitse. Jos kroppa antaa myöten alatiesynnytykselle, niin se on enää kiinni vain motivaatiosta. Sitä sairaalallakin toitotettiin. On kuulemma raskaampi synnyttää niin kuin raivotarjonnassa ja siksi tarvitaan motivaatiota.
Kun taustat tutkitaan ja ne on kunnossa, riskit on hyvin pienet. Mulle sanottiin, että olisi suorastaan sääli mennä sektioon, kun kaikki oli oikein optimaalista alatiesynnytykselle.
Ja ei, en usko, että lääkärit sanoisivat niin siksi, että se on sairaalalle halvempaa. En tajua mistä noita juttuja revitään. Yksittäiset lääkärit ei oo millään tavalla vastuussa sairaalan taloudellisestta tuloksesta.
- tammimamma
Ei sitä välilihaakaan mitenkään poikkeuksetta leikata. Mulla ei leikattu. Ja olen todella iloinen, ettei sitä leikattu vain varmuuden vuoksi.
- 8+9
Ehkä käytännöt sitten vaihtelee paikkakunnittain.. Keski-SUomessa näin kuulemma tehdään automaattisesti.
Kiitos, olen aina luullut, että tämä on myös muualla :) - tammimamma
8+9 kirjoitti:
Ehkä käytännöt sitten vaihtelee paikkakunnittain.. Keski-SUomessa näin kuulemma tehdään automaattisesti.
Kiitos, olen aina luullut, että tämä on myös muualla :)Mullekin sanottiin ennen synnytystä, että se leikataan, mutta synnytyksen aikana lääkäri katsoi, ettei tarvitse. Ja oikean päätöksen teki. :)
- voimia kaikille
Vaikea päätös tuollainen on aina.. Surin osa perätilasynnytyksistähän menee ihan hyvin ja sektio on aina iso leikkaus ja siten riski. Ja toipuminen vie aikansa... Toisaalta sitten jtaas os perätilasynnytys alakautta menee pieleen niin seuraukset hapenpuutteesta jne. on vakavia.
- ....
Ja täällä taas, kirjoitin aikasemmin nimim 32 1 eli nyt on menny siit 3vkoa ja sain ajan käännösyritykseen rv 36 ja kätilö sanoi että jos käännös ei onnistu, varataan leikkausaika... En sitten tiedä, miksi hän ei maininnut puhelimessa perätilasynnytyksestä sanallakaan, joten saa nyt nähdä, kuinka käy...
- tammimamma
Joissakin sairaaloissa ei suositella alatiesynnytystä perätilassa ensisynnyttäjille. Mutta eiköhän asia selviä sitten kun näkee onnistuuko ulkokäännös.
- Possujapipari
Ota aivan rauhallisesti...Itse synnytin perätilassa esikoiseni 2011. Painoa oli 3360g ja 49cm pitkä. Odotan nyt toista lastani 32 4 ja tämäkin on perätilassa. Molemmat ovat olleet perätilassa lähes koko raskaus ajan. Toisten kohtu vaan on sen muotoinen että vauvan on parempi olla siellä ns. istuvassa asennossa.
Äitiyspolilla tilanteesi tarkastetaan yksilöllisesti ja vauvasta tehdään suht tarkka painoarvio. Pääset myös lantion kuvaukseen jossa mahdollisuutesi synnyttää alakautta arvioidaan (ja ne ei ota sitten riskejä siinäkään asiassa). Sinulle yritetään mahdollisesti myös ulkokäännöstä jos olosuhteet (lapsivedenmäärä yms.) ovat suotuisat. Omat pelkosi huomioidaan myös, mutta muista avata suusi.
Omassa tapauksessasi on mielestäni mahdollista, että vauva kääntyy vielä itsestäänkin tai ulkokäännös on mahdollinen koska vauva on niin myöhään päättänyt kääntyä. Ehkä kääntyy helpommin myös takaisin.
Sektiosta minulla ei ole kokemuksia, mutta itseäni "pelottaa" enemmän sektioon joutuminen kun perätilassa synnyttäminen. Sektiosta toipuminen kestää tuhannesti kauemmin.
Synnytyksestä sen verran, että omani käynnistettiin rv 41 5. Lähti aika helposti käynnistymään. Olin koko ajan tarkkailussa. Jos lapsivesi menee (niinkuin minulla) on syytä jäädä siihen paikkaan makaamaan ja pyytää apua. (kotona siis soittaa ambulanssi). Jos vauva ei ole vielä laskeutunut on napanuoran luiskahtamisvaara, joka on iso vaara vauvalle. Makuuasennossa tätä vaaraa ei ole.
No veden menon jälkeen pääsin suoraan saliin jossa minun piti perätilan vuoksi vain makoilla. Sain pian epiduraalin ja toisenkin sillä ensimmäisestä ei ollut hyötyä (meni kai väärään paikkaan). Se ei muuten sattunut (tuntui vaan inhottavalta). Ilokaasua yös siemailin mutta pelkkä happi oli minulle parasta apua.
Varsinaiseen ponnistusvaiheeseen tuli mukaan 2 lääkäriä. Synnytyslääkäri ja lastenlääkäri. Lisäksi 2 lastenhoitajaa, tietysti kätilö ja joukko opiskelijoita :) Opiskelijat tulivat hetkeksi katsomaan, sillä perätilasynnytystä ei pääse usein seuraamaan. (asiaa kysytään sinulta). Synnytys onnistui melko pitkä ponnistusvaihe mukaan lukien oikein hyvin. Kerran sydän äänet laskivat, mikä on normaalia ja johtui vauvan laskeutumisesta. Asentoa vaihtamalla ne saatiin nousemaan. Koko synnytyksen ajan oli sektio valmius salissa minua varten.
Oma motivaatiosi vaikuttaa siihen "pääsetkö" synnyttämään alakautta. Ja tietysti mittasi ja vauvan mitat sekä tarjonta. Eli onko lapsesi täydellisessä tarjonnassa vai esim. toinen jalka edellä tulossa. Lapsen pään koko on ehkä se suurin asia mikä vaikuttaa suhteessa lantiosi kokoon.
Itse olen ylpeä ja onnellinen, että synnytin alakautta. Parantuminen tapahtui parissa päivässä. Kokonaisuudessaan. Lukuunottamatta kiristäviä tikkejä, jotka eivät olleet kipeät vaan inhottavat vain välillä.
Toivottavasti sait tästä jotain.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 271878
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1181829Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231828Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851610Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?601432Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201246Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371153Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381138- 111138
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101127