Kuoleman Divisioona

Lemetti -- Koirinoja

Luin talvella Anatoli Gordijenkon kirjan "Kuoleman Divisioona".

Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 2002, ja se seuraa päivä päivältä Jaroslaviin alueelta rekrytoidun 18. Jalkaväkidivisioonan täydellistä tuhoutumista Lemetin motteihin.

Samassa yhteydessä tuhoutui vihollisen 34. Panssariprikaati.

Panssariprikaatin tuhoutuessa kaatui myös yksi sen taistelijoista, vaunumies Vladimir Tereskov.

Hän oli Valentina Tereskovan, joka oli ensimmäinen naiskosmonautti avaruudessa, isä.

Tiedän, missä on venäläisten suuri sotamuistomerkki näistä Talvisodan taisteluista.

Mutta missä on tarkalleen ottaen Vladimir Tereskovin hautamuistomerkki?

Olen etsiskellyt sitä sieltä ja täältä, mutta kohdalleni se ei ole osunut.

56

1496

Vastaukset

  • Valentina Tereskovan isän -- Vladimir Tereskovin -- kaatumispaikalle pystytettiin muistokivi runsas kilometri nykyisen Murheenristin pohjoispuolelle.

    Tarkka paikka on tässä:

    - Aja 1000 metriä Loimolan suuntaan Lemetin isosta risteyksestä, jolla tarkoitan uuden tien risteystä.

    - Kilometrin päässä, sinisen ”5 km” -merkin kohdalta lähtee vasempaan pieni ajotie. Sitä voit ajaa tavallisella henkilöautolla.

    - Käänny siis vasempaan ja etene 120 metriä pientä ajotietä, ja vastaan tulee punaisesta kivestä veistetty Tereskovin muistomerkki.

    Samalle muistomerkkipaikalle on myöhemmin pystytetty myös iso kivipaasi ja toinen muistokivi, jossa muistaakseni lukee "Popov".

    Huomaa! Tuo sininen "5 km" -merkki osoittaa matkaa Koirinojalta, rautatiealitunnelin takaa siitä risteyksestä, josta mennään Pitkärantaan.

    ---
    Muistomerkin taustatarina on kiinnostava.

    Avaruuslentonsa jälkeen (kesäkuu 1963) Valentina Tereskovalta kysyttiin, kuinka Neuvostoliitto voisi kiittää häntä maalleen tekemästään suuresta ja uljaasta palveluksesta?

    Syntyi melkoinen hämmennys, kun Tereskova pyysi, että NL:n hallitus etsisi ja julkistaisi sen paikan, missä hänen isänsä kuoli Talvisodan taisteluissa.

    Syntyi kiusallinen tilanne Kremlille. Neuvostoliitto oli aloittanut talvisen hyökkäyssodan Suomea vastaan 1939 ja kärsinyt siinä suuret tappiot eri puolilla rintamia.

    Kokonaisia miesdivisioonia oli kadonnut jäljettömiin sodan lihamyllyssä. Totalitaristinen Neuvostoliitto pyrki vähättelemään ja vaikenemaan koko sodasta ja sen miestappioista, "se nyt oli vähäinen kahakka luoteisrajallamme.."

    Ja sitten tulee Neuvostoliiton avaruussankari ja nostaa hävityn sodan julkisesti pramille! Ennenkuulumatonta. Neuvostoliiton propagandistit kihisivät harmista.

    Mutta koska oli luvattu toteuttaa toive, Lemetin alueella kadonneen Tereskovan isän, Vladimir Tereskovin, kaatumispaikka etsittiin.

    Ja paikalle pystytettiin vähin äänin em. muistokivi.

  • Valentina Tereskova oli 2-vuotias, kun isä, vaunumies Vladimir Tereskov kaatuiTalvisodan Lemetissä.

    • Valentina Tereskova toimi avaruuslentonsa (1963) jälkeen ilmavoimien lentäjänä ja osallistui politiikkaan. Hän on sotilasarvoltaan kenraalimajuri. Ennen avaruuslentouraansa hän harrasti mm. laskuvarjohyppyä.


    • Naiskosmonautti kirjoitti:

      Valentina Tereskova toimi avaruuslentonsa (1963) jälkeen ilmavoimien lentäjänä ja osallistui politiikkaan. Hän on sotilasarvoltaan kenraalimajuri. Ennen avaruuslentouraansa hän harrasti mm. laskuvarjohyppyä.

      Vladimir Tereskov toimi sovhoosin traktorinmiehenä eräässä maalaiskylässä Jaroslavin alueella. Koska Tereskov oli tottunut koneisiin, hänestä tehtiin vaunumies.

      Jaroslav on kaupunki vajaat parisataa kilometriä Vologdan eteläpuolella, puolessa välissä Vologdaa ja Moskovaa. Jaroslavista on Lemettiin matkaa linnuntietä 660 kilometriä.

      Vuoden 1939 liikekannallepanossa Jaroslavin alueelta venäläiset muodostivat sekä 18. Jalkaväkidivisioona että 34. Panssariprikaati. Molemmat joukot tuhoutuivat Lemettiin.


  • Joulukuun lopussa 1940 suomalaiset pysäyttivät ja saartoivat vihollisen18. Jalkaväkidivisioonan ja sille alistetun 34. Panssariprikaatin.

    Saarretut vihollisjoukot pirstottiin moneen erilliseen mottiin, joista tuhottiin melkein jokainen yksi kerrallaan helmikuun loppuun mennessä.

    Vain noin 1000 puna-armeijan sotilasta pelastui läpimurtoyrityksissään omalle puolelle. Moteissa kaatui yli 15000 puna-armeijalaista.

    Valtava sotasaalis siirtyi suomalaisten haltuun.

    Tereskovin perheen tarina liittyy siis tähän Talvisodan suurtaisteluun.

    • Ensimmäinen lause kuuluu näin (ei 1940):

      "Joulukuun lopussa 1939 suomalaiset pysäyttivät ja saartoivat vihollisen
      18. Jalkaväkidivisioonan ja sille alistetun 34. Panssariprikaatin".


  • Valkoinen kuolema. Belaja Smert, Белая смерть.

    Talvisodan suomalaistaistelijat iskivät lumisista metsistä venäläisten rivistöihin.
    Vihollinen pysäytettiin, saarrettiin ja tehtiin taistelukyvyttömäksi.

    Suomalaiset saivat Lemetin mottitaisteluissa suuren sotasaaliin, muun muassa:

    - 130 panssarivaunua
    - 300 kuorma-autoa
    - 30 henkilöautoa
    - 36 traktoria

    - 55 kenttätykkiä
    - 47 pst-tykkiä
    - 17 kranaatinheitintä
    - yli 100 pikakivääriä
    - yli 60 konekivääriä
    - ja tuhansia muita jalkaväen aseita.

  • Talvisota synnytti kaksi uutta sotilastermiä, jotka jäivät käyttöön kansainvälisestikin.

    1) Polttopulloa eli ”Molotovin cocktailia” käytettiin sytyttämään panssarivaunun moottoritila tuleen.

    Aluksi pullon sisältönä käytettiin pelkkää bensiiniä.
    Käytännön innovoinnin tuloksena pian siirryttiin käyttämään sulfaattispriin, bensiinin, paloöljyn ja tervan sekoitusta.

    2) Toinen maailmalle levinnyt naseva käsite oli sana ”motti” eli vastustajan saarrettu joukko. Sellainen ei enää kykene suorittamaan käskettyä tehtäväänsä.

    Laatokan Karjalassa suomalaiset saartoivat vihollisen seuraaviin motteihin:

    - Itäisen Lemetin motti
    - Kitilän suurmotti, jossa kokonainen divisioona saarroksissa
    - Konnunkylän motti
    - Koposenselän motti
    - Lavajärven motti
    - Lemetin tienhaaran motti
    - Läntisen Lemetin motti
    - Pieni-Kelivaaran motti
    - Rykmenttimotti
    - Saarijärven motti
    - Siiran tienhaaran motti
    - Uomaan motti

    Kaikki nämä tuhontantereet on löydettävissä maastosta.

    Lemetin mottialueelle tekevät sekä venäläiset että suomalaiset paljon sotahistoriallisia matkoja joka vuosi.

    • Talvisodassa Lavajärven motin tuhoaminen on hyvä esimerkki radiotiedustelun hyötykäytöstä.

      Lavajärvelle täysin saarretun vihollisen ainoa yhteysväline ulospäin oli radio. Mottiin joutuneilla oli paljon puhuttavaa ylempiin esikuntiin. Pyydettiin mm. huoltotäydennystä lentoteitse ja selostettiin ulosmurtautumispyrkimyksiä myös paikka ja ajankohta mainiten.

      Näin Suomen radiotiedustelu sai selville vihollisen aikeet. Vastatoimiin voitiin ryhtyä hyvissä ajoin. Samalla saatettiin keventää mottien vartiointia toisaalla ja keskittää voimat ulosmurtautumiseen valmistautuvan motin ympärille.

      Konekiväärit sijoitettiin asemiin ristitulen saamiseksi murtautumiskohtaan, kranaatinheittimet suunnattiin samaan paikkaan. Tarkalleen ilmoitettuna hetkenä Lavajärven mottilaiset hyökkäsivät urhean komentajansa johdolla.

      Suomalaiset murskasivat Lavajärven motista murtautuvien venäläisten hyökkäyksen, ja 750 vihollista tuupertui helmikuisille hangille.

      Sotatoimet päättyivät samantyyppisesti kahdeksassa muussa motissa Lemetin-Koirinojan alueella.


    • Listassa mainituista moteista selvisivät ilman valtausta, mutta henkitoreissaan vain Kitilän, Siiran tienhaaran ja Uomaan motti. Rauhantulo 13.3.1940 pelasti ne. Kaikki muut motit suomalaiset ehtivät laukaista.

      Yhtä urhoollista toimintaa oli se, että Kolatselän suunnasta viholliselle avuksi tullut 60. Jalkaväkidivisioona pysäytettiin ja torjuttiin ja näin estettiin sen pääsy saarroksissa olevien venäläisten yhteyteen.


    • Lemetin motit 2 kirjoitti:

      Listassa mainituista moteista selvisivät ilman valtausta, mutta henkitoreissaan vain Kitilän, Siiran tienhaaran ja Uomaan motti. Rauhantulo 13.3.1940 pelasti ne. Kaikki muut motit suomalaiset ehtivät laukaista.

      Yhtä urhoollista toimintaa oli se, että Kolatselän suunnasta viholliselle avuksi tullut 60. Jalkaväkidivisioona pysäytettiin ja torjuttiin ja näin estettiin sen pääsy saarroksissa olevien venäläisten yhteyteen.

      Päiväkirjamaisen ”Kuoleman Divisioona” -kirjan, joka kertoo Lemetin mottitaisteluista neuvostoliittolaisen näkökulman, päähenkilö kirjoittaa nähneensä mainintoja eräästä suomalaisesta rykmentistä sotilasasiakirjoissa. Hänellä oli esikunnassa pääsy noihin asiakirjoihin.

      Paperille tehtyjen kirjausten mukaan neuvosto-osapuoli ihmetteli tietyn Jalkaväkirykmentti 36:n suorituksia. Rykmentti "ilmestyi aina ratkaisuvaiheessa paikalle ja torjui heidän hyökkäyksensä".

      Puna-armeijalaiset luulivat savolais-karjalaisten reserviläisten muodostaman JR 36:n olevan "valiorykmentti". Todellisuudessa paikalle ilmestyneet joukot olivat vain rykmentin osia, komppanioita ja pataljoonia, jotka oli viime hetkessä saatu irrotetuksi toisaalta ja lähetetty apuun. Tavallisia suomalaisia miehiä siis, tottuneet liikkumaan suksilla metsissä pitkiäkin matkoja, rauhallisia toimissaan ja hyviä ampumaan ja osumaan.

      Puna-armeijassa herätti kauhua se, että nämä lumipukuiset suomalaiset iskivät lumisista metsistä, ampuivat tarkasti ja katosivat taas.
      Lisäksi "valkosuomalaiset" taistelivat epäreilusti, kun he eivät hyökänneet edestä, vaan sivuilta ja takaakin! Yölläkin ammuskelevat. Ja kesken aamupalan. Ja niin edelleen...

      Motteihin suljetut ihmettelivät, miksi marssi juuttui niin pian suomalaisten puolustusasemiin?

      Miksei Suomi-Kaunotar ota heitä vastaan iloiten?

      Sodanhan piti olla riemumarssi Helsinkiin vapauttamaan Suomen proletariaatti sortajan kahleista. Politrukki oli näin heille kertonut.


    • Taisihan vielä olla Siirantiehaaran mottikin..


    • pappakuikka kirjoitti:

      Taisihan vielä olla Siirantiehaaran mottikin..

      Se motti on tuolla listassa 17.4. klo 16:39, eikös?


  • Lemetin mottitaisteluihin liittyen käytiin Laatokan koillisnurkassa kuulu Petäjäsaaren taistelu. Siitä on seuraavassa kaksiosainen kertomus.

    Talvisodassa syntyi tammikuun alussa 1940 Laatokan koillisnurkkaan ns. Kitilän suurmotti, kun venäläisten 168. Jalkaväkidivisioona ensin pysäytettiin ja sitten suomalaisten vastahyökkäyksellä saarrettiin takaa Laatokan rantaan.

    Tällöin Laatokan jääkate tuli vihollisdivisioonan tärkeäksi huoltotieksi tammikuun puolivälistä alkaen.

    Motitettua divisioonaa oli mahdollista huoltaa tehokkaasti vain jäitse Koirinojanlahden kautta, sillä suomalaiset olivat katkaisseet Salmin maantien noin 7 kilometrin matkalta rantaan saakka, samoin rautatie oli poikki.

    Vihollinen huolsi mottia myös ilmateitse tarvikepudotuksin, mutta tämä oli riittämätöntä, koska saarroksissa oli kokonainen jalkaväkidivisioona - kirjavahvuus noin 15000 miestä - aseineen, ajoneuvoineen ja hevosineen.

    Kun Laatokka jäätyi, suomalaiset miehittivät tammikuun puolivälissä 1940 motin etelä-kaakkoispuolella olevat saaret: Maksimansaaren, Petäjäsaaren, Paimoinsaaren ja Vuoratsun. Nämä neljä saarta olivat operatiivinen kokonaisuus, jossa pelkästään yhden saaren hallinnalla ei olisi saatu täyttä vaikutusta saartoon.

    Saarten merkitys motin ulommaisena sinettinä oli tärkeä. Saarilta käsin liikenne mottiin oli valvottavissa.

    Suomalaiset ryhmittivät noin yhden komppanian vahvuiset joukot per yksi saari.

    Kun vihollinen ryhtyi huoltamaan mottia öisin jäätietä pitkin, suomalaiset hyökkäsivät huoltokuljetusten kimppuun.

    Kuitenkin Maksimansaaren ja Laatokan rannan välinen salmi oli sen verran leveä, että kiväärikaliiperisten aseiden tulella ei kyetty liikennettä täysin estämään. Niinpä suomalaiset muodostivat taistelupartioita ja jäälle eteentyönnettyjä pesäkkeitä sekä miinoittivat huoltoreittiä. Vaikka vihollinen yritti monin tavoin suojata kolonniaan, öisen jääkentän uhkana olivat suomalaiset tuhoojapartiot. Näin jäätiestä tuli Koirinojanlahden kuolemantie.

    Päivällä Koirinojanlahti oli ilman pienintäkään liikettä. Sinne ei lähtenyt yksikään omista sotureista yhtä vähän kuin vihollisenkaan. Lahti oli valkea lakeus, jonne elollinen olento ei olisi voinut piiloutua vaaran uhatessa. Vain tummat möykyt ja lumen peittämät kohoumat kertoivat yösodan tuloksista.

    Kymmenet konekiväärit ja piiskatykit osoittivat sinne piippuineen, lentokoneet olivat tavan takaa lahden yläpuolella. Sadat silmäparit valvoivat lahtea rannoilta käsin. Ken näille tulilinjoille joutui, oli mennyttä miestä.

    Tarmokkaista ponnisteluista huolimatta suomalaisjoukot eivät täysin onnistuneet estämään neuvostojoukkoja huoltamasta Kitilän mottia.
    Kuitenkin keskimäärin 30 rekeä, hevosta ja miestä tuhoutui jäätielle jokaisena 50 taisteluvuorokautena, kun vihollisdivisioona oli motitettuna Kitilään. Arviolta saman verran pääsi aina läpi, suuntaan ja toiseen. Joskus saattoi livahtaa kokonainen kolonna läpi ilman tuhoja. Joskus isokin kolonna tuhoutui täysin.

    Vihollinen yritti poistaa suomalaistuholaiset. Saarista käytiin sitkeitä taisteluita tammi-helmikuussa 1940, mutta suomalaiset eivät perääntyneet. Vihollinen yritti raivoisasti saarten valtausta iskuosastojen, komppanioiden, pataljoonien ja prikaatin vahvuisilla joukoilla. Joukot heitettiin jäähyökkäyksiin suomalaisten armottomaan kone- ja pikakiväärituleen, mutta saaret pysyivät suomalaisten hallussa.

    -- jatkuu --

  • -- jatkoa --

    Tämä on toinen osa Petäjäsaarta koskevasta kertomuksesta.
    Aihe liittyy Talvisodan mottitaisteluihin Laatokan koillisnurkassa.

    Maaliskuun 1940 alkuun mennessä vihollinen oli saanut keskitettyä lisävoimansa eli 4 tuoretta divisioonaa ensimmäiseen portaaseen Pitkärannan alueelle ja 2 tuoretta divisioonaa toiseen portaaseen Salmin–Rajakonnun tasalle. Tämä käsitti yhteensä 100000 miestä tykkeineen, panssareineen ja lentokoneineen.

    Hyökkäystä Laatokan koillisnurkasta Sortavalaan oli siis tarkoitus jatkaa.
    Ensin piti kuitenkin raivata tieltä Laatokan saariston suomalaiset.

    Tässä ei jätetty mitään sattuman varaan. Yhden päivän aikana – 6.3.1940 – venäläiset toteuttivat tarkkaan suunnitellun ja porrastetun, kaikkien aselajien yhteisoperaation, jossa ei tulta, ei terästä eikä miehiä säästelty.

    Tulihelvetti ja murskaava ylivoima päästettiin irralleen. Suomalaiset haluttiin poistaa saarista, kerta kaikkiaan.

    Voimasuhteet: suomalaisilla oli aina yhtä saarta puolustamassa yhden komppanian vahvuinen joukko. Venäläiset suuntasivat jokaista saarta vastaa yhden rykmentin vahvuisen joukon. Lisäksi hyökkäykseen suunnattiin tykistö, ilmavoimat ja panssarijoukot.

    Hyökkäystä edelsi aamulla klo 7 aloitettu ja pari tuntia kestänyt tulivalmistelu, jossa saariin ammuttiin noin 11 600 kranaattia. Lentokoneet tekivät pommihyökkäyksiä. Päivän aikana vihollisen ilmavoimat teki alueella kaikkiaan 520 taistelulentoa ja pudotti 90 tonnia pommeja.

    Pommitusten ja tykistön tulivalmistelun jälkeen klo 9 vihollismiehet kävivät rynnäkköön.

    Mutta kuolleeksi luulluista, tuomituista saarista suihkivat vastaan päättäväiset konekiväärisarjat, pikakiväärien nakutukset ja yksittäiset kiväärinlaukaukset. Vihollisen kärki ja etummainen linja hakkautuivat hengettöminä jäälle. Yhä uusia ihmisaaltoja kohottautui ja ryntäsi eteenpäin. Heitä vastaan löivät puolustajien asemista sakeat käsiaseitten kuurot. Venäläisiä kaatui kasapäin.

    Kuitenkin kaatuneiden takaa tuli saarten leveydeltä yhä uusia hyökkääjäaaltoja.
    Ensimmäiset viholliset pääsivät rantaan saakka. Sitten alkoi saarten valtaaminen metri metriltä, missä auttoi panssarien tulituki jäältä.

    Saarten puolustajat eivät antaneet periksi, eivät antautuneet, vaan taistelivat viimeiseen mieheen antaen viholliselle lujia iskuja.

    Erityisen uljaasti ja peräänantamattomasti taistelivat Petäjäsaaren puolustajat. Petäjäsaaren asemissa suomalaiset puolustautuivat sitkeästi, mutta joutuivat ylivoiman edessä antamaan periksi vähä vähältä, metri metriltä, kivi kiveltä, kolo kololta.

    Heillä ei ollut muuta voimaa kuin heidän oma tahtonsa ja moraalinsa täyttää saamansa käsky, joka saattoi merkitä elämän menettämistä.

    Viimeinen laukaus Petäjäsaaresta kajahti klo 16.45.
    Petäjäsaaren taru oli lopussa.
    Tulen ja veren päivä Koirinojanlahdella oli päättynyt.

    Petäjäsaarta puolustanut Jalkaväkirykmentti 35:n II pataljoonan 6. komppania oli tuhoutunut. Kaikkiaan Petäjäsaaressa 6.3.1940 kaatui ja katosi 120 suomalaista.

    Noin 150-henkisen komppanian loput rippeet haavoittuivat, vain 8 palasi haavoittumatta. Tappioprosentti 95 %.

    Petäjäsaaren taistelun kuoleman varjo kosketti raskaasti Rantasalmen pitäjää; silloin katosi 46 rantasalmelaista. Mikään muu Suomen pitäjä ei menettänyt sodassa yhden päivän taistelussa yhtä paljon miehiä kuin mitä Rantasalmi. Kaikkiaan Laatokan kalliosaarten puolustustaisteluissa talvella 1940 kuoli 58 Rantasalmelta kotoisin olevaa miestä.

    Motitettu vihollisen 168. Jalkaväkidivisioona oli menettänyt kahdessa kuukaudessa kaiken taisteluarvonsa, mutta oli näin pelastunut viime hetkellä.

    • Erikoinen tapaus sodan armottomasta olemuksesta:

      Elias Simojoki, joka oli 1930-luvun oikeistoradikaali ja etenkin yläsavolaiseen nuorisoon vedonnut pappi ja poliitikko Kiuruvedeltä, sai surmansa Koirinojanlahdella tammikuun 1940 lopulla.

      Tapahtumat etenivät näin. Koirinojanlahden jäälle, venäläisten huoltoreitille oli jäänyt yötaistelujen jäljiltä haavoittunut hevonen. Se ulisee ja karjuu haavoissaan. Sen tuska kuullaan linjojen molemmin puolin. Ääntely on puistattavaa, tyrmistyttävää.

      Aseet ovat valmiina, muttei tunnu löytyvän sitä miestä, joka kävisi antamassa armonlaukauksen? Hevonen on jäälakeudella tarkan kiväärikantaman ulkopuolella. Kranaattia ei ole varaa lähettää.

      Eläinrakkaana tunnettu Simojoki tekee oman päätöksensä.
      Hän hiihtää keskellä kirkasta päivää jäälle, ottaa sukset jalastaan, lopettaa hevosen tuskat, panee sukset jalkaansa ja lähtee hiihtämään omille linjoille rantaa kohti.

      Lyhyt konekiväärin sarja tulee vihollisen puolelta. Elias Simojoki on kuollut.

      Tampereella on Vapaudenpatsas, jonka mallina oli sisällissodassa valkoisten puolella taistellut Simojoki. Patsas on pystytetty vuonna 1921.


    • Koirinojanlahden jää kirjoitti:

      Erikoinen tapaus sodan armottomasta olemuksesta:

      Elias Simojoki, joka oli 1930-luvun oikeistoradikaali ja etenkin yläsavolaiseen nuorisoon vedonnut pappi ja poliitikko Kiuruvedeltä, sai surmansa Koirinojanlahdella tammikuun 1940 lopulla.

      Tapahtumat etenivät näin. Koirinojanlahden jäälle, venäläisten huoltoreitille oli jäänyt yötaistelujen jäljiltä haavoittunut hevonen. Se ulisee ja karjuu haavoissaan. Sen tuska kuullaan linjojen molemmin puolin. Ääntely on puistattavaa, tyrmistyttävää.

      Aseet ovat valmiina, muttei tunnu löytyvän sitä miestä, joka kävisi antamassa armonlaukauksen? Hevonen on jäälakeudella tarkan kiväärikantaman ulkopuolella. Kranaattia ei ole varaa lähettää.

      Eläinrakkaana tunnettu Simojoki tekee oman päätöksensä.
      Hän hiihtää keskellä kirkasta päivää jäälle, ottaa sukset jalastaan, lopettaa hevosen tuskat, panee sukset jalkaansa ja lähtee hiihtämään omille linjoille rantaa kohti.

      Lyhyt konekiväärin sarja tulee vihollisen puolelta. Elias Simojoki on kuollut.

      Tampereella on Vapaudenpatsas, jonka mallina oli sisällissodassa valkoisten puolella taistellut Simojoki. Patsas on pystytetty vuonna 1921.

      Lauri Elias Simojoki (Simelius)
      Syntynyt: 28. tammikuuta 1899
      Syntymäpaikka: Rautio, Finland
      Kuollut: 25. tammikuuta 1940 (40)
      Konnunsaari, Koirinojanlahti, Impilahti, Finland
      Hautapaikka: Kiuruvesi, Finland


  • Suomen ja Venäjän yhteisesti tilaama Talvisodan muistomerkki - Murheenristi - pystytettiin vuonna 2000. Kuva:

    http://static.panoramio.com/photos/1920x1280/3968210.jpg

    Viime kesänä patsaan juurella olleet seppeleet olivat syttyneet tuleen ja palaneet poroksi ilmeisesti hautakynttilästä alkaneesta tulipalossa. Patsas ei saanut mainittavia vahinkoja liekeistä.

  • Itä-Lemetin eli ns. Kenraalimotin saartorenkaan sisään jäi myös 18. Jalkaväkidivisioonan komentaja, kenraalimajuri G.F. Kondrashov.

    Huomatessaan suorat hyökkäykset raskaiksi itselleen suomalaiset antoivat tulivoimaisen motin puolustajien purkautua korpeen, minkä jälkeen nämä olivat syvässä lumessa helpommin tuhottavissa. Taktiikka onnistui, kun kaikki kynnelle kykenevät, mutta pakkasen ja nälän heikentämät Kenraalimotin saarretut ryntäsivät helmikuun viimeisenä päivänä ulos motista tuhoutuen pääosin suomalaistuleen.

    Gordijenkon kirjassa kenraalimajuri Kondrashov murtautuu ulos miestensä mukana sotamieheksi naamioituneena. Hän oli saarrostuksen aikana haavoittunut. Siitä huolimatta hänen onnistui päästä omien puolelle Pitkärantaan.

    Pian hänet pidätettiin sairaalasta, tuomittiin pikaoikeudessa kuolemaan ja teloitettiin Pitkärannassa.

  • Kaunokirjallisin ottein Kuoleman Divisioona –teoksen kirjoittaja on liittänyt vaunumies Vladimir Tereskovin yhdeksi sankariksi venäläisten suuressa tragediassa. Se tapahtuu kirjan sivuilla 268-269 näin:

    Venäläiset hyökkäsivät Syskyjärven suunnalla. Joukko kahlasi pellolla hangessa politrukin johdolla. Sitten suomalaiset konepistoolimiehet iskivät.

    Venäläiset vetäytyivät lukuun ottamatta politrukkia. Kohta hänkin yritti ryömiä takaisin ja yritti nousta, mutta luotisuihkut pakottivat hänet lumen sisään. Suomalaiset alkoivat lähestyä käsikranaatit mukanaan...

    Silloin neuvokas Tereskov lähti vaunullaan hitaasti etenemään politrukin luo tulittaen samalla suomalaisia.

    Kun vaunu oli tullut lähelle, vaunumiehistö huusi ja kehotti politrukkia kaivautumaan syvemmälle, maahan asti. Niin hän teki. Kohta vaunu ajoi politrukin päälle siten, että telaketjujen väliin jäi hänen kuoppansa, johon hän oli käpertynyt kuin riekko. Vaunumiehet avasivat pohjaluukun, kiskoivat politrukin sisään ja ajoivat takaisin omille linjoilleen.

    Kiintoisa pikkutarina, mutta on vain pelkkää fiktiota.

  • Surunristiltä pohjoiseen ,ylitettyäsi uuden "valtatien", noin kilometrin verran Syskyjärven suuntaan .Vasemmalle lähtevä aivan ajokuntoinen tie johtaa n. 200 metrin päässä olevalle Tereskovan muistomerkille ja aivan sen vieressä olevalle toiselle muistomerkille.

  • Olen käynyt pariin kertaan juuri tuolla lemetin mottialuella hieman tutustumassa paikkoihin! Maastojäljet kyllä kertovat tuota historiaa hiljaisuudessa, vaipuen maan uumeniin! Erikoista tuossa muistomerkissä on se että vuosiluku alkaa 41 , eikä 39! Venäläistä historian vaikenemista??
    Olen lukenut jostain, oisko Talvelan muistelmista, että juuri samoihin aikoihin kun hyökkäys maaliskuun alussa petäjäsaareen alkoi, oli laatokan jäätä myöten siirtymässä puna-armeijan rykmentti? kohti Sortavalaa, aikomuksena saada sillanpääasema suomalaisten selustaan? onko kellään tietoa tämän sotavangilta? saadun tiedon paikkansapitävyydestä?
    Jos noin on, niin olisi se varmasti muuttanut lemetin alueen taistelut aivan toisenlaiseksi! Toisaalta,olisiko puna-armeija todella koettanut rämpiä lumessa n 30 km matkan ja näi koettanut tehdä heille niin poikkeuksellisen offensiivin!!!! Jos jollain on tietoa, niin kiitos etukäteen!!!

    • Jusupetteri: "Toisaalta,olisiko puna-armeija todella koettanut rämpiä lumessa n 30 km matkan..."

      Lumessa ei olisi tarvinnut juurikaan rämpiä. Venäläisillä oli valmiina useita aurauspataljoonia, joiden aurakalusto olisi tehnyt urat jäälle. Aurat olivat kiinnitetty kevyisiin panssarivauhuihin, kuorma-autoihin ja traktoreihin. Venäjällä oli ennestään lumi- ja talviosaamista.

      Etenemisuria oli jo ryhdytty avaamaan silloin, kun rauha tuli. Suomalaisilla ei ollut Laatokan rannoilla sellaista tykkikalustoa, jolla eteneminen olisi voitu pysäyttää tai edes sitä häiritä.


  • Nimimerkille Jusupetteri:

    Maaliskuun alkuun 1940 mennessä vihollinen oli siis saanut keskitettyä lisävoimansa 4 divisioonaa ensimmäiseen portaaseen Pitkärannan alueelle ja 2 divisioonaa toiseen portaaseen Salmin – Rajakonnun tasalle, eli yhteensä noin 100000 miestä tykkeineen ja lentokoneineen.

    Tällaista joukkoa EI OLLUT tarkoitus työntää Kitilän suurmotin alueen kautta kapealle tieuralle Koirinoja – Kitilä - Läskelä - Kirjavanlahti - Sortavala. paha sumppuhan siitä olisi tullut, ja puolustaja olisi päässyt roikimaan oikein kunnolla.

    Sen sijaan päähyökkäys oli suunniteltu Laatokan vahvaa jäätä pitkin suoraan Sortavalaan ja Lahdenpohjaan.

    Jää ei ollut viholliselle este, vaan uusi mahdollisuus. Jää antoi mahdollisuuden laajentaa operaatiotilaa olennaisesti. Ja jääpeite Laatokalla oli kasvanut ennennäkemättömän vahvaksi, ja niinpä se tarjosi ”moottoritien” syvälle Suomeen. Ennen kelirikon puhkeamista tähän jääoperaatioon olisi ollut vielä 3–4 viikkoa peliaikaa.

    Ensin piti kuitenkin raivata tieltä Laatokan saariston suomalaiset. Suomalaiset haluttiin poistaa saarista kerta kaikkiaan. Tämän ison kuvan osana Petäjäsaaren urhoolliset puolustajat murskaatuivat vihollisen tulijyrän alle...

  • Kiitokset tiedoista! Niin onneksi tuo operaatio ei toteutunut, sillä olisihan se ollut varsin ratkaiseva koko sodan kannalta!
    Ja toiseksi, kuten tuossa aiemmin mainittiin, raskaan kaluston, sekä ammusten huutava pula oli ilmeinen heikkoustila puolustuksemme suhteen...
    Kaikesta huolimatta urheasti nuoret miehet puolensa pitivät!

  • Petäjäsaaren taistelusta 6.3.1940 on tänään kulunut 73 vuotta.

    Pieni ote kirjoituksesta hieman ylempää tästä ketjusta:

    "... Saarten puolustajat eivät antaneet periksi, eivät antautuneet, vaan taistelivat viimeiseen mieheen antaen viholliselle lujia iskuja.

    Erityisen uljaasti ja peräänantamattomasti taistelivat Petäjäsaaren puolustajat. Petäjäsaaren asemissa suomalaiset puolustautuivat sitkeästi, mutta joutuivat ylivoiman edessä antamaan periksi vähä vähältä, metri metriltä, kivi kiveltä, kolo kololta..."

  • Miten nämä sotajutut kuuluvat matkailuun. Kaverilla on ihan väärä palsta, tai yläkerta sekaisin?

  • Ehkä suurin osa lähialuematkailusta on sodista johtuvaa, historian harrastajat ja evakot. Sotajutut sopivat minusta ihan hyvin matkailupalstalle.

    • Kuuluu ne sotajutut tänne. Ryssä tappeli hyvin, vapautti maailman sekä takasi Suomen itsenäisyyden.


    • alakertasekosi kirjoitti:

      Kuuluu ne sotajutut tänne. Ryssä tappeli hyvin, vapautti maailman sekä takasi Suomen itsenäisyyden.

      Näin on!!


    • Neuvostoliiton materiaali ja mies ylivoima huomioiden tappelivat huonosti. Maailma rauha on neuvostoliittolaisten suussa tyhjää puhetta. Ollut ja on.


  • Nimimerkki "Laatokan lautturi" kertoi 4.3.2013 eräässä toisessa ketjussa, kuinka matkailija päsee mm. Petäjäsaareen:

    "Viimekesänä sain kyydin koirinojalta petäjäsaareen.Puh.numeron sain pitkäranta hotellista. Venemiehen puh. 79214502288

    Tollasesta numerosta sain kyydin,mies puhuu suomea.Vei aamulla ja tuli hakemaan sovittuna aikana illalla.Samaisella miehelä on myös mökki koirinojan lahdella jota vuokraa kun sopii vaan aikanaan."

  • Toivo Kajava on kyseinen venemies. Hän on Inkerin suomalaisia. Viime vuonna saimme Tovolta kyydin Petäjäsaareen ja tänä keväänä olimme Toivon mökissä yötä.

  • Olin kesällä viikon sotaveteraanien tai tarkemmin sanottuna heidän jälkeläistensä matkalla Itä-Karjalassa. Oli hämmästyttävää todeta, miten paljon he tiesivät asioita Karjalasta. Voi sanoa että melkein kaikissa suvuissa on joku ollut taistelemassa Karjalassa, se on monien mielessä edelleen. Moni haluaa nähdä isoisänsä taistelupaikat, haavoittumis- tai kaatumispaikan. Se on unohtumaton elämys.

    Venäjän ystävän vääristelyn huippu:
    "Kuuluu ne sotajutut tänne. ****** tappeli hyvin, vapautti maailman sekä takasi Suomen itsenäisyyden."

    Miten se ry**ä vapautti talvisodassa maailman? Eikö puna-armeijalla ollut tarkoitus vallata Suomi? Eikö Lemetti juuri osoittanut että ry**ä ei tapellut hyvin?

  • Miten se ry**ä takasi Suomen itsenäisyyden talvisodassa tai jatkosodassa?

  • Tässä tämä ylösnostettuna.

    • Ei vaan meinaa nousta tää erinomainen linkki...


    • Luin tuon Gordienkon kirjan joitakin vuosia sitten. Aika vähän on tuollaista kirjallisuutta suomennettu. Ihan asiallinen kirja.


  • Mielenkiintoista asiaa mutta kuuluu historia-osastolle, ei MATKAILUUN.

  • Kirjani talvisodasta Laatokan Karjalassa "Me kohta kotiin tulemme" julkaistaan huhtikuussa 2017. Muutama sivu Lemetti itäisen motistakin. Pääasiassa JR 39:n III pataljoonan taisteluista, mutta ansaitun arvonsa saavat Pohjois-Savon miehet. Seitsemän vuoden savotta tämän kirjoituksen kanssa on päättymässä. Hyvää keskustelua ja tietojen vaihtoa näilläkin palstoilla.

  • Kukahan ja miksi tämä keskustelu on SIIRRETTY historia palstalta, tänne Yleistä Venäjästä palstalle? Osaako joku siirtää tämän takaisin.

    • Lemetin mottien paikat ja muistomerkit ovat sotahistoria- ja kotiseutumatkailijoiden jokakesäisiä pysähdys- ja tutkimuspaikkoja. On tavattoman tärkeää olla tietoa noista paikoista tällä matkailupalstalla.


  • Neuvostoupseerin päiväkirja. Mottien lauettua, niistä kertynyttä romua siirrettäessä Viinijärven asemalta löytyi sattumalta käsin kirjoitettu päiväkirja. Joka tässä suomenettuna. GRIZENKON PÄIVÄKIRJA - LEMETIN MOTTI

    Venäläisen punaupseeri "Grizenkon" sotapäiväkirja. Vihko löytyi Viinijärven asemalta, Lemetin motilta sotasaalista kuljettavan junan pudottamana.

    http://www.salmi.org/Grizenko1.htm

  • Onko kenelläkään tietoa onko ruplankolikiota painettu Tatjana Tereskovan kunniaksi?
    Olisi aika hyvä matkamuisto venäjänreissuilta. Minulla on muutama Juri Gagarinin kolikko.

    • Anonyymi kirjoitti:

      This message has been removed by admin.

      Persut on näköjään löytäneet tännekin. Mistä niitä sikiää?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Persut on näköjään löytäneet tännekin. Mistä niitä sikiää?

      Tänne ei ole eksynyt kuin yksi venäläistä esittävä Suomi poju. Täältä siirtyy Nato palstan kautta Ruotsi palstalle.


  • Ja toinen persu. Uraa!

    • Ja toinen Abdur.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ja toinen Abdur.

      Niin on teilläkin perheväkivaltaa,eilen uutisia teistä,humalainen pena lyö pullolla naista naamaan ja potki vauvan, vikkottain teillä kuolee naisia,mitäs ani törn???? Missä varusmies Milla,ja miksi nainen kuoli koulussa?niin teidän asiat,tollot


    • Anonyymi kirjoitti:

      Niin on teilläkin perheväkivaltaa,eilen uutisia teistä,humalainen pena lyö pullolla naista naamaan ja potki vauvan, vikkottain teillä kuolee naisia,mitäs ani törn???? Missä varusmies Milla,ja miksi nainen kuoli koulussa?niin teidän asiat,tollot

      Abdur hiv kyrpänen nuolee putinin peräreikää muhamudin kanssa kommersant ja fontaka kertoo. Uuuu, ihmis syöjä venäläiset.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Abdur hiv kyrpänen nuolee putinin peräreikää muhamudin kanssa kommersant ja fontaka kertoo. Uuuu, ihmis syöjä venäläiset.

      HIV KYRPÄINEN KONGOLAINEN RAISKAA SUOM. NAISTA JOPA SUUHUN JA SOMALLI RAISKAA JOPA 5V. LASTA JA PENA ON HILJAA TÄSTÄ. JUURI SUOMALAINEN SYÖKIN UHRIA, MUISTATKO?


    • Anonyymi kirjoitti:

      HIV KYRPÄINEN KONGOLAINEN RAISKAA SUOM. NAISTA JOPA SUUHUN JA SOMALLI RAISKAA JOPA 5V. LASTA JA PENA ON HILJAA TÄSTÄ. JUURI SUOMALAINEN SYÖKIN UHRIA, MUISTATKO?

      IMPOTENTTIT


    • Anonyymi kirjoitti:

      IMPOTENTTIT

      Miestä syytetään naisen tappamisesta fileerausveitsellä Mänttä-Vilppulassa

      MISSÄ KUVAT, HYSTERIAA, MISSÄ PAANASEN KIRJOITUKSET TÄSTÄ JA KUKA OTTAA KANTAA OMASTA PERHEVÄKIVALLASTA????????

      MONTAKO VENÄLÄISTÄ NAISTA TAPPOI SUOMALAINEN ITSE?????? KURISTAMALLA, POTKIMALLA KUOLIAKSI PÄÄHÄN, ILJETTÄVÄT VÄKIVALTAISET HIRVIÖT, INHOAMME TEITÄ JA TÄTÄ KESKITYSLEIRI SUOMEA


    • Anonyymi kirjoitti:

      Miestä syytetään naisen tappamisesta fileerausveitsellä Mänttä-Vilppulassa

      MISSÄ KUVAT, HYSTERIAA, MISSÄ PAANASEN KIRJOITUKSET TÄSTÄ JA KUKA OTTAA KANTAA OMASTA PERHEVÄKIVALLASTA????????

      MONTAKO VENÄLÄISTÄ NAISTA TAPPOI SUOMALAINEN ITSE?????? KURISTAMALLA, POTKIMALLA KUOLIAKSI PÄÄHÄN, ILJETTÄVÄT VÄKIVALTAISET HIRVIÖT, INHOAMME TEITÄ JA TÄTÄ KESKITYSLEIRI SUOMEA

      No mitä vittua teet sitten idiootti näillä palstoilla???


Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.