vaikea sos.fobia&masennus

Olen 23-vuotias mies ja mulla on sama vaiva. En kylläkään pysty käymään töissä enkä tekemään mitään muutakaan. Minäkin ryyppään ja taas meni tämäkin viikonloppu ryypätessä ja nyt taas kamala ahdistus päällä.

Mullakin on lääkkeitä mutta mitään en ole ainakaan vielä viitsinyt aloittaa. Kerran söin yhtä mielialalääkettä vuoden ajan ja siitä jäi vain huono kokemus minulle. En kyllä tiedä mitä tässä voi tehdä kun se itsemurha tuntuu useesti parhaalta vaihtoehdolta. Mitään pitkää terapiaakaan en jaksaisi aloittaa kun se on pitkä ja raskas prosessi minkä eteen on itsekin jaksettava tehdä työtä. En tiedä onko kuitenkin parempi vaihtoehto aloittaa joku lääkitys ennenkuin tapan itseni.

Ei se korkki vaan minulla pysy kiinni eikä edes ole sellaista täydellistä halua lopettamiseen. Voi olla että lääkkeistä olis apua mutta se edellyttää sitä että pitää lopettaa ryyppääminen. Alkoholi kuulemma vie tehoa masennuslääkkeiltä. Sitten kun on pahasti ahdistunut niin alkaa ryyppäämään helpottaakseen oloa mistä taas seuraa ahdistusta. Loputon kierre mitä ei saa katkaistua.

Tosin kyllä mua todella paljon epäilyttää aloittaa mitään lääkitystäkään mutta ei tähän hätää tule paljon muitakaan vaihtoehtoja mieleen jos toisena vaihtoehtona pyörii taas itsemurha mielessä.

Normaalisti juon joka viikonloppu kahtena päivänä jotain 6-10 annosta kerralla. Kyllähän se määrä välillä vaihtelee kumpaankin suuntaan mutta oma arvioni oli tuonsuuntainen. Kesällä tulee usein juotua ehkä vielä vähän tavallista enemmän.

Pääasiassa juon yksin, joskus myös seurassa silloin harvoin kun sitä on.

Tarkotin että juon molempina päivinä tuon määrän eli yleensä enintään jotain 20 annosta viikossa, vielä pari vuotta sitten juomamäärä meni aika usein ylikin 24 annosta viikossa.

Kyllä mulla selvästi aiheuttaa jo pienempikin juominen ahdistusta eli ei mun varmaan juurikaan kannattaisi ryypiskellä. Vaikeaa vain olla ilmankaan kun ei ole elämällä mitään merkitystä ja luulen että ahdistais jokatapauksessa. Ehkä ei kuitenkaan yhtä paljon jos en joisi.

No ei kyllä tule mieleen koska viimeksi olen ollut pidemmän aikaa juomatta. Siitä on varmaan jo ainakin pari vuotta. Siitä lähtien kun olen alkanut juomaan en ole varmaan kuukautta pidempiä tipattomia jaksoja pitänyt.

Säännöllisesti olen juonut siitä lähtien kun täytin 18 ja sitä aikasemminkin on kyllä tullut jo juotua mutta paljon harvemmin. Tuskin tämä juominen silti on mun ongelman ydin tai niin olen ainakin tähän asti ajatellut.

Itse olen 23v mies ja syön kanssa cymbalta 60mg mutta mitään vaikutusta ei ole tuntunut. Itse juon harvoin, ehkä 3-4 kertaa vuodessa noin 5-10 annosta.
Humalassa estoja ei pahemmin ole, mutta mitään pokaamisia en uskalla tai osaa silloinkaan.
Itsetuhoiset ajatukset on lisääntynyt nyt kesän aikana ja noita ajatuksia ei auta yhtään töiden vaativuuden lisääntyminen, vaikka normi-ihmiselle työ ei mistään vaativimmasta päästä olekkaan.

Vanhemmille ja veljelle olen avautunut, kun ei ystäviä ole yhtään, mutta eivät he ymmärrä ja heillä on omiakin murheita.
Tulee melko luuseriolo, kun tämän ikäisenä menee nyyhkimään vanhempien luokse.
Ryhmäterapian aloitin puolivuotta sitten, mutta olen hiljaisin sielläkin ja apua ei ole siitä ollut vielä yhtään, tiedän toki, että on monen vuoden prosessi.

Mulla olis venlafaxin nimistä lääkettä, en tiedä kannattaako aloittaa.

Itse en suosittele minkaanlaista lääkitystä..Niistä johtaa vain kierteisiin (henkinen plus fyysinen riippuvuus) eikä niistä oikeasti ole loppupeleissä mitään apua. Ainoa tapa päästä eteenpäin on terapia. Kognitiivinen yksilöterapia on ainakin minua auttanut. Vaikkakin onhan se erittäin raskas prosessi käydä läpi ja välillä tuntuu, että voimat ei kertakaikkiaan riitä mihinkään.