Oletko ihan varma

Henkilökohtaisesti kyllä välillä jonkun ajatukset saattavat tuntua hankalilta ja pistävät miettimään - useimmiten oman vakaumukseni pohdinta lähtee kuitenkin ihan omia aikojaan mieleni sisällä pyörivistä asioista. Nuorena tuntui pelottavalta kaikki epäilykset ja kyseenalaistamiset, mutta onneksi nuoruus on vaiva jonka aika on parantanut ja uskonelämäänsäkin voi elää aikuisen ihmisen elämää, johon mahtuu myös oman ajattelun kyseenalaistaminen.

Musta on kyllä kurjaa, jos ihminen luokitellaan vakaumuksensa perusteella piruksi tai enkeliksi. Pahan, paatuneen ja ilkeän leiman saa multa kyllä ihan muilla ansioilla kuin ateismilla.

Aija-pappi

Olen aivan varma, ettei asia ole noin. Minun kohdallani.

Usko on minulle sen verran henkilökohtainen ja koettu asia, ettei sitä heilauttele enää muutamankaan ateistin tai kenenkään muunkaan mielipiteet.

Tietysti yksittäisiin asioihin voin ottaa vinkkejä niin ateisteilta kuin keneltä tahansa, jos huomaan jonkun muun olevan jossain asiassa painavammin eväin liikkeellä.

Enkä sen puoleen pidä ateisteja sen pahempina, paatuneimpina tai ilkeimpinäkään.
Netissä kirjoittelevista joistakin yksilöistä en sitten sano juuta enkä jaata. Netti on täynnä yksinäisiä hiukan tai hiukan enemmänkin häiriintyneitä yksilöitä. Joten en ota nettipalstojen silloin tällöin luettuja tekstejä niin kovin vakavasti.

Oikeassa elämässä aivan mielelläni voin keskustella ateistin kanssa.
Oikeastan paljon mielluummin kuin jonkun välinpitämättömän nimellisesti kristityn. Ateistihan todennäköisemmin on kiinnostunut keskustelemaan uskonnosta.

Jumala on minulle jo niin monissa vesissä koeteltu asia, että sitä ei enää minun kohdallani tyhjäksi tee mikään.

Yleensäkin ottaen "ateistit" ei ole jokin niputettava joukkio :), joihin suhtautuu vain yhdellä tavalla. On varmasti hyvin älykkäitä ateisteja, joilla on paljon tietoa ja ovat asioita pohtineet. Heidän kanssaan voi todella joutua perustelamaan kantojaan, jos keskusteluun alkaa.
Mutta on myös ateisteja, joilla ei ole oikein sen enempää perusteluja mihinkään. Kunhan nyt vain puskista huudellaan.

iaurwen: "Uskovainen, oletko ihan varma, ettei asia ole näin:

Ateisti kysyy liian vaikeita kysymyksiä, kyseenalaistaa uskosi ja kritisoi sitä;

->tunnet olosi epämukavaksi, koska huomaat että ateistin sanoissa voi olla perää;

-> sinusta on kuitenkin epämukavaa lähteä tutkimaan omaa vakaumusta ja asettua alttiiksi mielipiteidesi muutokselle;

->siksi päätät, että ateisti on paha, paatunut ja ilkeä?"


En tunne oloani epämukavaksi, vaikka näen uskon kritisoijan taustalla täydellistä ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä, mahdollisen heikon koulutustaustan/pelkän putkitutkinnon sekä nuoren iän.
Tutkin jatkuvasti omaa vakaumustani ja pyrin lisäämään jatkuvasti tietomäärääni, mutta uskonnollinen vakaumukseni ja tietomääräni eri tieteen aloilta on tällä hetkellä jo niin vahvalla pohjalla, etteivät suomi24-palstat pysty tarjoamaan pääsääntöisesti mitään uutta ja yllättävää.
Ateistien pahuutta ja ilkeyttä arvioin aivan muiden kriteerien pohjalta kuin pelkkien vaikeiden kysymyksien ja epämukavuustunteiden perusteella.

Minulle usko on henkilökohtainen prosessi. Ei siihen pysty paljon ulkopuolinen mielipiteillään vaikuttamaan. Tiedän mihin uskon, ja mitä olen uskossani kokenut.
Ateistejakin on monenlaisia. En niputa heitä kaikkia tietynlaisikseksi olevaksi.

Olipa hauska!

Saat vastaukset kaikkiin kristinuskoa koskeviin kysymyksiisi mutta itse et vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin ja tämän jälkeen päädyt pitämään alkuperäistä ennakkoluuloasi syvällisenä päätelmänä.

Mitä sellainen on ellei paatumusta?

Jumala sinetöi faaraon päätöksen. Faarao oli jo itse paaduttanut itsensä. Itsepähän olette aina ihannoineet hulluutta, joten saatte lopulta rypeä siinä.

Aivotutkijat ovat kirjoittaneet että jo kerran opittua käsitystä on hyvin vaikea enää myöhemmin muuttaa. Uskisten ajatukset ja kirjoitukset todistaa tämän täysin todeksi.

Tätä ominaisuutta aivoissamme kirkko ja uskovaiset käyttää törkeästi hyväkseen kun tuputtavat uskomuksiaan herkkäuskoisille lapsille. Tämän takia uskonnoilla pitäisi olla ikäraja, mkä suojelisi lasten aivoja uskontosaasteilta.

Itse voin todeta vilpittömästi että ei ole näin. Minusta on hyvä että uskoani kritisoidaan, se on vain vahvistanut uskoani. Eli se minun näkökulmasta hyvä ja positiivinen asia. Olen luonteeltanikin sellainen, että "pureskelen kaiken", eli tykkään pohtia ja miettiä asioita.
Jos jotain voisi muuttaa tai pyytä olisi se että me uskovaiset emme koko ajan joutuisi olemaan puolustuskannalla (noin yleisesti ottaen) vaan välillä kyseltäisiin että miksi uskomme kuin uskomme ja miten koemme uskomme. Jatkuva puolustuskannalla oleminen on ahistavaa jokaiselle.