Paskamainen tapahtuma

Mulkon suoliston toiminta oli aina ollut vaihtelevaa. Hän nautti myös ripulista, mutta eritoten ummetuksesta. Tällä kertaa hän oli vääntämässä paksua, mustaa pökälettä viikon ummetuksen jälkeen; sellaista pökälettä, joka tuskin menisi yhtenä kappaleena alas, jos vessan vetäisi. Nyt ei tosin ollut tarviskaan sitä vetää. Pieni piru Mulkon sisällä kehotti tätä maistamaan massiivista pökälettä, kun se viimein täytti pöntön, mutta nyt ei ollut sen aika. Mulkko kääri ulostuksensa sievään pakettiin ja nauroi mielipuolisesti lähtiessään viemään sitä kohti määränpäätään. Illalla herra Pippelström avasi paketin kotinsa eteisessä ja tokaisi: "Hyi helvetti!". Fyysikkona hän analysoi ulostetta tarkoin, mutta päätyi siihen tulokseen, ettei sillä ollut arvoa minkään tutkimuksen kannalta. Hän syötti paskan koiralleen, joka nautti siitä mitä suurimmin.

Vitun hassun, jopa vitsin koko jutusta tekee se hämmentävä tosiasia, että Mulkolla ei ollut uhriinsa mitään tunnettua kytköstä.