Eroahdistuja-aikuinen & terminaattoripentu

Hei!

Hyvät neuvot kalliit muutamaan koirankasvatushaasteeseen. Meillä on 5-vuotias ajokoiratyttö ja hänellä kaverina nyt 6kk seropipentu. Otimme pennun 16-viikkoisena ja hän on minun ensimmäinen oma kasvatusprojektini. Ajokoira on taas poikaystäväni kasvattama/opettama (olen ollut kuvioissa vasta vuoden) mutta kummankin koiran päivittäinen hoito on vastuullani. Ajokoira on varsin vapaan kasvatuksen tulosta, pennusta tahtoisin taas saada ainakin perustottelevaisen hauvan.

1. Eroahdistus. Isompi koira pärjäsi ennen heittämällä työpäivän ajan yksin kotona, nyt 10 min poissaolo pistää sen syömään ovenkarmeja ja pissimään lattiat.( Sillä on tätä uloskäynteihin liittyvää nakertelua ollut kyllä nuorempana ). Ei väliä, jääkö pennun kanssa kaksin vaiko aivan yksin. Pentu ei ole lyhyehköistä home alone -hetkistä moksiskaan, vaikka olisi ilman "isosiskoaankin". Yksinolot sijoitetaan aina jonkin aktiviteetin, esim. reippaan ulkoilun päätteeksi ja sitä ei mahdottoman paljon ole, parista tunnista puhutaan enimmillään.

2. Kotiintuloseremonia ja vieraiden vastaanotto. Korvia särkevää haukkua ja pitkin seiniä ryntäilyä heti kun kuulevat pihaan tulevan auton tai ulko-oven käyvän, vasten hyppimistä, yleistä sekoilua, 120 db, pikkulapset nurin ja hanskat syödään käsistä. Tätä iso koira harrastanut aina ja opetti pennulle parissa viikossa, pentu tosin VIELÄ vain matkii mukana sillä jos ajokoira ei ole paikalla, se ei hulinoi kotiintulon yhteydessä. Isäntä ruokkii käytöstä riekkumalla mukana kotiintullessaan, itse yritän olla huomoimatta ja opettaa vieraillekin, mutta yhtä tyhjän kanssa kun yksikin asukas tekee päinvastoin. Meininki on aina yhtä hysteerinen riippumatta poissaolon pituudesta. Koirat portin taakse poissaolon ajaksi ja sieltä käsin myös vieraiden vastaanotto toimi hyvin, korvia vihloo vieläkin kotiintullessa mutta säästyypä kauppakassit ja lapaset, valitettavasti seuraava onkelma pakottaa takaisin piirustuspöydän ääreen:

3. Ajokoira = Houdini. Kuka osaa painaa ovenkahvaa, avata säpit ja haat, ja jos ei muu auta, ryskyttää, raapia ja puskea esteet tieltään? Yritin rajata koirille tilan puisella (hah!) vauvaportilla (oviaukko on mutta ei ovea) ja toisesta päästä ovella joka ulkopuolelta säpissä. Kauppareissulta tullessani (20min) täysi mayhem irti, koirat loikkivat keittiönpöydällä vastassa, portti retkottaa toisen saranan varassa ja jatkoa seuraa...

4. Vaahtomuovi = aah. Penikan tuhoamissaldo: sohva, 2 sängynpatjaa, peittoja nojatuoli. "Koirien tilasta" on kannettu kamat yksi kerrallaan piiloon, eipä tosin auta kun iso ryökäle availee hövelisti silppurille ovet. Pentua kielletään jos itse teosta tavataan, suihkaus sumupullosta on kovin väkivallan väline meillä ja nöyräksi siitä kyllä menee. Yksinollessa vain unohtuu... Pennulla on luita ja leluja ja aktivointipallo, askartelen myös maitopurkeista jne revittäviä jemmoja.

Aamupissitän koirat yhdessä, lenkitän erikseen lyhyitä ja pitempiä pyrähdyksiä ison koiran kohdalla pari tuntia/päivä pyrkien, juoksutan koirapuistossa päivittäin, pentua voi pitää irrallaan joten se touhuaa paljon myös ulkona kanssani muuten vaan, iso koira pääsee harvakseltaan metsälle. Järjestän "aarteenetsintää" , leikin ja koulutan. Kyläillään, autoillaan, painitaan koirakaverien kanssa. Ollaan myös vain ja öllötellään. Isäntä puuttuu koiranhoitoon ja kasvatukseen ainoastaan raivoamalla jos jotain on tuhottu ja uhkailee koirien ulkohäkkiin laitolla, itse en tätä tahtoisi millään.

Yhteenvedoksi: Miten rajata murtovarma tila jepeille? Mietin kana- tai muuta metallista verkkoa tuohon tyhjään oviaukkoon. Miten saadaan ajokoira uskomaan ettei se kuole yksinoloon? Miksei pentu ui lelumeressään patjantäytteen sijaan?

Ollaan tilanteessa jossa minä touhuan ja juoksutan ja keksin tekemistä verenmaku suussa leijonanosan valveillaoloajastani että ne olisivat sitten väsähtäneitä ja kunnolla poissaolojeni ajan, tuntuu vaan että koiranpidosta on tullut suoritusta aamusta iltaan. Asialliset neuvot otetaan kiitollisena vastaan.