syömishäiriöt & odotus

Itsellä oireilu alkoi uudelleen vasta synnytyksen jälkeen. Kaiketi kaikkein pahinta oli aluksi se touhotus niiden raskauskilojen ympärillä, että millos niistä ajattelit päästä eroon ja miten? Syömishäiriötaustallani ei tuntunut olevan merkitystä niin neuvolassa, kuin lähipiirissäkään, kuin lapsen saanti olisi minut pelastanut siltä mahdollisuudelta, että sairastuisin uudelleen.

Raskauden alussa olin melko hoikassa kunnossa, joten kehotettiin ottamaan rennosti ja olemaan stressamatta kiloisa, sillä niitä olisi paras saada ja muutama ihan ekstrakin. Annoin itseni olla rauhassa, ja itseasiassa nautin kehon muutoksista, mutta...

Eihän se ilo sitten kauaa pysynyt yllä synnytyksen jälkeen. Olin kai kuvitellut että kun vauva olisi saatu syliin asti, keho muuttuisi kuin taikaiskusta siksi, mitä se oli ennen raskautta. Onneksi keskittymiseni uuteen elämän vaiheeseen painoi sh-oireilua taka alalle jonkin aikaa.

Neuvolassa lopulta sanoin, että tarvitsisin apua ajatuksieni nujertamiseen, ja sitä sainkin. Käyn puhumassa säännöllisesti sairaanhoitajan kanssa ja siitä on ollu ihan apua, läheisilleni en kuitenkaan oikein ole uskaltanut puhua peloistani ja muusta, koska nyt olen äiti, eikä minulla pitäisi olla aikaa näihin "touhuihin".

Pistän sinulle ehkä maila, jos tässä iskee inspiraatio :) toivoitan sinulle paljon jaksamista, onnea ja toivottavasti sairaus ei nostaisi päätään!