Rapu vaa'alla ;)

Ei tuu mitään.
Ravut on rauhallisia koti-ihmisiä kun taas vaa'at haluavat lähes aina olla jossain muualla.

Oon huomannut vaakojen olevan tosi paljon erilaisia,ovat ulospäinsuuntautuneita,ajattelevat ensimmäisenä omaa napaansa(että itsellään on kivaa),tykkäävät menosta,eivät osaa puhua tärkeistä asioista..ristiriitaisuuksia näiden kahden välillä voisi luetella aamuun asti.

Eli vielä kerran,EI tuu mitään.

rapu ja vaaka katsovat elämää hiukan eri vinkkelistä, mistä varmaankin johtuvat myös mainitut väärinkäsitykset ja erimielisyydet.

onnea tälle parille kuitenkin :) moni juttu selviää puhumalla, kun vain oppii avautumaan toiselle.

Olen itse vaaka ja minulla on ollut seurustelusuhde rapumiehen kanssa n. 2 vuotta. Voin sanoa että helppoa ei ole ollut.... Rakkautta ja ristiriitoja riittää....
Mutta kannattaa silti yrittää !!!

Mieheni on vaaka ja jumankauta et on ollu vaihderikas elämä sen kans! Melki 6v ollaan pinnistelty! Erottu monta kertaa, mutta mustasukkaisuus toisesta on taas repinyt takaisin yhteen. Myrskyisiä riitoja, miestä ei pysty sitomaan mitenkään ja ajoittain hän hakee lohtua ja rauhaa muualta, muiden ihmisten seurasta. koti-ihminen hän ei ole. Mistään ei voi puhua, utelut ja kyselyt ärsyttää häntä. Hän tykkää olla todella mukavuudenhaluinen ja ei tekisi mitään raskasta saavuttaakseen sitä. Jos hänellä on huono olla, hän pyrkii pilaamaan toisenkin päivän ihan vain siksi että ei olisi ainoa jolla on paha olla. Äärimmäisen mustasukkainen ja omistushaluinen luonne. Oikukas ja kyllästyy pian. Flirttailee muiden kanssa kohottaakseen itsetuntoaan. Mitä on sitten hyvää vaa assa... Sosiaalisuus, sen taidon vaaka osaa. Hän kun ei tykkää erakoitua sitten millään. Vaa alla tuppaa olla paljon kavereita. Miksi sitten olen vaaka miehen kanssa? Rakastan sitä! Alku oli todella huumaavan kaunista! Sitä kesti noin 2v! Uskoa ja toivoa on edelleenkin että tämän saisi toimimaan! Kova pinna vaan pitää olla! Onnea teille! Ei kaikilla kuitenkaan välttämättä huonosti mene!

Seurustelin melkein seitsämän vuotta rapu miehen kanssa. Tunsin olevani hyvin rakastettu, sain mitä halusin ja kai olin hyvin onnellinenkin..
Seksielämä meillä ei toiminut enää ensimmäisen vuoden jälkeen juuri oikein ollenkaan. Ei vaikka muutimme yhteen, koitimme kaikenlaista, mutta ei. No, ajattelin, että ei se mitään, vaikka ei toimi, olenhan muuten onnellinen.
En tainnu enää olla hänestä edes kovin kiinnostunut seksuaalisesti, ikinä en kyllä häntä pettänyt, rakastinhan silti häntä. Ei riidelty kuin kolme kertaa koko yhdessä olomme aikana ja yksi niistä kerroista oli vielä väärinkäsitys.. Jotenkin rupesin tylsistymään siinä suhteessa, en käynyt ulkona enää (ei huvittanut), eikä hänkään ja hän jätti vielä kaikki kaverinsa.. oltiin kahestaan koko ajan.
Yks mistä sitten tajusin itse, että en halua enää jatkaa suhdettani hänen kanssan oli, että tajusin haluavani jo äidiksi, mutta en halunnut hänen kanssaan lapsia. En tiedä miksi. Ajattelin, että sitten joutuisin viettämään hänen kanssaan koko elämäni.. Pelkäsin, että tulisin elämään tylsän elämän ja siitä minusta ei olisi. Rapumies olisi kyllä ollut aivan mahtavaa isäainesta.. Mutta mitään kemiaa meillä ei ollut. Taidettiin olla enemmänkin kavereita, kuin rakastavaisia..

Kavereina tosi hyvä, parisuhteena alun huuman laannuttua todella huono -> ristiriitoja ja nimenomaan niitä riitoja. Vieläkin painotan, että kaverisuhteena todella hyvä.

Kuinkas se näin päin mahtaa soveltua?