Mitä rakkaus on

Satuin minäkin katsomaan, enpä ole ohjelmaa ennen katsonutkaan.
Hjallis yritti ja yritti lypsää Hynystä sanoman asiasta edes jotakin. Ei paljon herunut, kovin Hynysen pitää aina olla niin ukkoa, niin ukkoa.
Kai joku sanoisi, että tyypillinen suomalainen mies, ei puhu eikä pussaa.
Romantiikan kertoi olevan pinnassa ainakin riimitellessään.

Korhosella kirjailijana oli oma selvä ja hyvinsanoitettu näkemys asiasta. En tiennyt, että hän on aviossa nykyisin Anna-Leena Härkösen kanssa.
Itse olin eniten samaa mieltä juuri Korhosen kanssa. Enkä pidä niin itsestäänselvyytenä Harkimon asennetta, että liitot eivät kestä. Kaipa senkin jokainen elää ja ajattelee omalla kokemallaan.

Itse uskon rakkauteen. Ensin rakastutaan tulisesti, sitten kai liekki laantuu ikuiseksi lämmöksi kahden onnellisen välillä. Mutta siellä se on ja pysyy. Mikä on rakkaus?
Jostain luin, että rakkaus on kiintymistä. Olkoon vaikka sitä, jos se hyvältä tuntuu.
.

"Sisäistä kutinaa, jota ei voi raapia pois." Mutta kun kukaan ei tiedä, mitä se oikeasti on, niin sen täytyy varmaan olla jotain syömistä.

" rakkaus on äkillinen verensyöksy k y r p ä ä n "

vanha sanonta,

Ilmankos täällä ei käytetä aivoja juurikaan, veri vie hapen väärään päähän

Laukkaa rinnassa sydän nuoren varsan lailla
niin monta iltaa kulunut on rakkautta vailla
vaan tuikkii toivon tähti välkkyin valoansa
hän ehkä pian halaa mua ihan omanansa
hän lämmön loihtii sanoillansa koko kehoon
ja kukoistukseen puhkeen uuteen, ehoon
saan poskilleni punan hohteen ihanan ja kuuman
ja tunnen tunteen... kiristävän, puristavan uuman
kun kuviteltu käsi minut lähellensä vie
siitäkö se alkaa uusi, kuuma lemmen tie
mi lähteille vie nuoruuden, se lemmen lies
kai jäähtynytkin oli vuosikausiksi kenties
vaan herättää hän henkiin tunteen uinuneen
ja käsivarsillansa nukkua saan illoin uneen
siis tule, riennä luokse uusi rakkauteni
on kaikki portit auki, käy tähän vierelleni
ja omaksesi ota, kanna lemmen taivaisiin
vie mukanasi, omas johda uusiin tunteisiin.
Hän tulossa jo on, hän rientää kepein jaloin
hän hurmas, huumas, ja rakkauteensa paloin
Uus vuosi, uusi onni, lemmen leiskuvan se jakaa
ja muistan ensilemmen vuosikymmentenkin takaa
enkä mitään säästä, kaiken suhteeseeni annan
ja rakkaimpani uusiin kuumiin kokemuksiin kannan.
Hän omaksensa ottaa pettyneen
hän korjaa sydämeni särkyneen
ja lämmöllänsä minut lämmittää
yölläkään ei ole lähellänsä pimeää.
Nyt haaveiluuni tahdon nukahtaa
mua rakkaimpani odottaa.

Pidän kyllä otsikkoa lähes loukkaavana tuota suurta tunnetta, rakkautta kohtaan.

Hauskasti kyllä keskusteltiin seikkailuista ihmissuhteiden viidakossa, jossa rakkaus, tai hetkellinen kiintymyskin, vilahtivat.

Anteeksi, Lorena , jos loukkasin!

Rakkaus on ainutkertainen, vain kerran ihminen oikeesti rakastuu,
siis olisko se nuoruudenrakkaus ainutkertainen,
mun avioliitto kesti yli viisikymmentä vuotta, kunne luoja kutsui hänet pois, tiesin aina sisimmässäni että hän on se ainut ja tärkein ihminen elämässä,
olenki miettiny,
miksi en voi päästää ketään lähelleni, minun on vaikea antaa kenenkää koskea itseeni, tunnen suurta tuskaa suorastaa pakokauhua jos joku tahtoo lähelle vaikka kuinka varovasti, ei vaan onnistu,
kuinka te muut olette selviytyneet puolison menetyksestä,

Muistatteko muistokirjat joihin ystävät kirjoitti omia ajatuksiaan tai muuta kaunista,
ainakin puolihauskaa.

Rakkaus on kuin pikkuinen ukko
kädessä sillä kaunis lukko,
sillä se sitoo teidät yhteen
niin kuin maamies pelloilla lyhyteen.


Lyhteiden sidos oli tosi kestävä niiden piti kestää käsittelyä.

Onhan rakkaus, voima, valo, intohimo, ilman rakkautta on raskasta elää.

Rakkaudesta, eihän se tunne rajoja, ei kuole, mutta sitä on hoidettava, vaalittava kuin herkintä kukkaa. Kesä meni, mutta rakkaus elää.
Muistellaan kesää ja rakkautta.

Herkät kellot soittavat
rakastan, rakastat,
kuin unelmaa toistaen
kissankellot kedolla
meille soittavat.

Lepään lähelläsi
kuumilla käsilläsi
kuin unelmassa eläen
siniset kissankellot
meille soittavat.

Herkät kellot soittavat
sinun, iäti sinun
iltatuuli keinuttaa
kissankelloja kedolla
salaisen puutarhan portilla.

Pakenee päivä
sini yöhön haihtuu
syliisi painaun hiljaa
soittaa kissankellot
sinun, sinulle iäti.

Olen joskus kuullut sanottavan että tosirakkautta sellaista aitoa ja syvää ei ole kuin, äidin ja lapsen välillä ja olen aivan samaa mieltä.

On pitkiä avioliitoja jotka kestää elämän ajan, niin niissäkin on tottumus toiseen ihmiseen eikä välttämättä ole kysymyksessä suuri rakkaus.

Todellisia suuria rakkauksia on tosi vähän! Mutta suuria ihastumisia ja hetken huumaa on paljon tarjolla.


Tässä koreilematon selostus rakkaudesta,

Toista mieltä monican kanssa,

nyt kun puolisoni on poissa, hän oli ja on se tosirakkaus,

niin, mistäkö syystä,==

siitä syystä hän on mun ensirakkaus, lapset synnytin hänelle,
koko elämäni tiesin oma perhe on elämäni tärkein asia,
sisimmässäni tunne suurta hellyyttä kuollutta puolisoani kohtaan,

väitän jopa että puoliso on tärkeämpi kuin omat lapset, koska hänen kanssaan olen ne lapset maailmaan hommannu, ja lapset on hänen yhtäpaljon kuin minun, tietenki lapset vie kaiken huomion ja hoivan pienenä ja sen jälkeenki,

MUTTA vanha sanonta on " lapset ON laina vain " sillä heillä on oikeus omaan elämään, he lentävät pesästä, perustavat oman perheen, jäljelle jää se rakas puoliso jonka kanssa on ne lapset hankittu,

joten väitän, että puoliso on vielä tärkeämpi kuin lapset lopulta,
-- minä yksin tiesin hänen hyvät ja huonot puolensa,
kukaan ihminen ei ole täydellinen, jokaisessa on hyvät ja huonot piirteensä,
mutta kun huomaa että ne hyvät painaa vaakakupissa enemmän kuin ne huonot, osaa antaa arvoa omalle puolisolleen,

Moni on kertonut,että 2v ja sitten vaihtoon,he ovat juuri niitä jotka hekuman-ajan tykkäävät elää. Syvällisyyttä siitä ei heille kehittynyt,myös monet muuttuu naimisiin mentyä ,niin omistaviksi eikä kaikille osapuolille se sovi.
Muistaa kannatta aloittaessa jo päättää,että annamme toisenkin elää silloin onnistuu paremmin. Jokaisella on luonteet niin erilaisia,jos pelkän sänkykamarin ihanuuden takia vihille menee- on huonosti rakennettu yritys.

Avoliitto antaa vapauden kasvaa kiinni, kunpikin kunnioittaen,kokemus
mummolta,joka leskeksi jääyään sanoi itselle näin olemme,jos kelpaa--
22v kestänyt ja on edelleenkin ihana "nallekarhu"

Rakkauden tarina ei ole tärkeä.
Tärkeää on kyky rakkauteen.
Sen myötä meille näytetään kenties
ainut välähdys iäisyydestä.
Helen Hayes