´A- luokan helmi´

Tuo maj-tavu pittää korjata...mah- , sitten on melko rikkeetön kirjallisuuden helmi,

Mikähän siinä on , kun ei omaan päähän harmaa tunnu luontuvan vaikka muiden kauniisti harmaantuneita hiuksia ihailenkin, ja miehillehän harmaantuminen tuo vaan lisää charmia . Kaljut miehet ne seksikkäimpiä vasta ovatkin. Minä en ole vielä päässyt näkemään, miten viehko olisin harmaana, voisihan joku herrasmies sittenkin kulmakarvojaan merkitsevästi kohotella minut nähdessään. Pysyttelen brunettena kampaajan avulla, kahdella eri ruskealla kun sävyttää, tulee luonnollinen väri ja ohuita auringonkultaisia raitoja sekaan. Vauhtiraitoja mummilla, sanoi kuusivuotias. Permistä ei minulla ole koskaan ollut, tuskin otankaan, luotan hyvän leikkaukseen. En ihan lyhyttukkaisena viihdy, täytyy saada hiukset niskasta kiinni tarvittaessa.

Sopiva kengitys on naiselle vähintään yhtä tärkeä kuin lämminveriselle tammalle. Mikä , missä ja milloin on sitten kullekin sopiva, se onkin oma lukunsa. Kyllähän korkojen kopse antaa naisellista puhtia, vaikka lenkkareillekin on aikansa ja paikkansa. Muistuukin mieleen se lenkkarisota tällä palstalla, kun eestittärien korkokenkiin Suomitytön lenkkareita verrattiin.

Kumisaappaat on kunniassaan minulla, kun koira metsissä kuljettaa. Nyt tuo sussari-sessukka taas sillä silmällä paheksuvasti katsoo, kun emäntä vaan näpyttelee tietsikalla. Ai liputuspäiväkin, Svenska dagen.

Sus puhui permanentista, ja on tässä minullakin aika jo tilattu vaikka kampaaja onkin hiekkarannoilla vielä, nyt kun hattukausi alkaa pysyy tukkakin jotenkuten nättinä kiharoilla.

Kylmät säät kyllä vaikuttaa silmiin minullakin ja pakkaset pahimpia, joskus ei tipatkaan auta, on parasta varustautua kangasnenäliinan kanssa ulos.

On se vaan kuulkaa niin että simpsakalta on näytettävä vaikka joskus tuntuu kipunoivan lonkissa ja selässä kuin muistutuksena mitä ikä eletään.
Mutta kasvoille saa virkeän ilmeen pienelläkin huolellisella ehostuksella, näin syksyisin ja pimeän aikaan on tarpeen värit poskipäillä huulissa ja silmien ympärillä.
Löysin niin 'mahottoman' hyvän meikkipeilin, (suurentavan) valolla voi vaikka hämärässä ehostella.

Tuntuu se mielialassa kun uloslähtiessä vilkaisee peiliin ja hymyilee itselleen!

Minulla samat ongelmat Tuoksuvatun kanssa tuo rintareppu tuppaa olemaan runsasvarusteinen, nyt ei niinkään haittaa kun on noita varustuksia saatavana jos mille mallille, nuorempana jotain olevinaan.
Mukavaa ja liikunnallista hauskuutta sinulle Tuoksuvattu, ja sanoithan itsekin ettei ole tarkotus koristeena vaan tanssimaan menet.

Kuulkaas, kun on päiviä, ettei tänne vilkaisekkaan, niin kerronpa, miltä tuntuu tällasen mielikuvitusrikkaan ihmisen ja usseimmiten humoristinen ns. pilke silmäkulmissaan tulla katsomaan palstaa.
Niin...tuota...sellanen hellyyden lämmin aalto puhalsi tänäkin varhaisena aamun hetkenä ylitseni huolimatta ulkona puhaltavasta viimasta ja pimmeydestä. Eikös ollutkin tuo edellinen sanottu runollisen kauniisti. Myös naurun hiljaista kiherrystä kuulin läheisyydestäni, ei kovin äänekkäästi kehtaa näin varhain kihertää, siis remahdella, saattaa alakerran lintujenruokkijamummeli tehhä valituksen, että aamuyöstä häirikköyläkerran asukki nauraa liian aikaisin. Johan kolmen jälkeen heräsin, hiljaa tassuttelen aina, en oikein sellanen kanta-astuja olekaan, että lattia jymisisi, vaikka elopainoa on kertynytkin.

Mitäs minä nyt olinkaan puhumassa, unohtuu aina alkuperäinen motiivi ja aihe.
Kun jo ensinnäkin tämänkin aukeaman otsikkoaiheita lueskelee, sekin näyttää jo jännittävältä ja salaperäiseltä, ah mikä mielikuvituksen lento.
Entäpä sitten, jos uskaltaa näpsäyttää jonkin otsikon auki, vielä suurempi hämmästys ja hämmennys valtaa mielen. Miten ekslusoivan intresantteja keskusteluja käydäänkään, viehättävästi ja hellin ajatuksin palstakirjoittelijoita kohtaan. Vieläpä otetaan huomioon ikivanhoja, keskustelijoitten hamassa menneisyydessä käytyjä toisistaan erittäin kunnioittavia sananvaihtoja, niin sitä pitää, ei pidä unohtaa menneitäkään urotekoja.

Tämän tästä tulee, kumma kyllä, ilmoituksia....nyt kyllä lopetan täällä kirjoittelun, mutta kuitenkin tänne suloisten ajatusten ääreen palaa mieli, halajaa saada pienenkin murusen kanssakirjoittajien älykkäistä huomioista ja tiedoista. Lehtiäkään ja uutisiakaan ei tarvitse itse seurata, täältä löytyy kaiken elämisen ihana kirjo.Entäpä sitaattilainaukset, merkittävien henkilöiden ja runoilijoiden ikuisia ajatuksia saa niitäkin täältä lukea. Miksi itse vaivautua sellaiseenkaan, suuri älykkyys tulee ilmi, kun joku siteeraa vaikkapa Einsteinia, ja hän sopii hyvin tähän joukkoomme,siis E., ei hänkään ihan täysi ollut päästään kaikin puolin.

Ah tätä onnea, olla tällaisen palstan osallistuja, joka aina avoimin sylin ja hellin toivotuksin otetaan aamusta aamuun vastaan. Tasapainottunein ja reippain aatoksin voi aina poistua aamupiipahdukseltaan täältä.
Hyvää pimmeetä aamua itsekullekin, kyllä se taas ens kesänä aurinko paistaa risukasaankin !

Monella lailla näemme palsta-annin, tuorein silmin kun katselee
mitä aikaansaannoksia löytyy. Sarvien kalisteluahan luonnossakin uroksilla ilmenee haastaessaan kilpailijoitaan. Me seuraamme sivussa hymyillen, ja miks'ei nauraenkin tuota luonnonlakia.

Aikaisin heräsin hyväntuulisena minäkin, ei kirja valvottanut enää, muutaman sivun säästin vielä loppuhuipennukseksi. Normaaliaikaan kun nukahtaa, herääkin aamupimeään.

Vettä kuuluu taas ropisevan, taitaa mennä viikonloppu lämpimässä säässä vielä,...nyt leijailee aamukahvin sulotuoksut keittiöstä, moikka

Eikös joku nimeltämainitsematon ole kertonut meille että olemme ihmisiä ja sivistyneempiä kuin nelijalkaiset.
Hampaiden narskutus ja sarvien kolistelu ei kuulu ihmisille, se osoittaa sivistymättömyyttä mitä suuremmassa määrin, pieni vinkki Kauhavalla valmistetaan helapäitä niitä on tämä jalo kaksijalkainen oppinut onnistuneesti käyttämään.
Eihän tämä nyt oikein rauhalliseen aamuun mitenkään sovi, mutta sovitetaan!

Kaukana on todellinen hymy näiden palstalla olevien 'asioiden' sisältöä lukiessa,
ja kuten jo eräs henkilö jossain tekstissä tuli maininneeksi hassulta tuntuu todella arvokirjallisuus tekstien lainaus olkoonkin sitaateissa, se ei asiaa muuta.

Sade soittelee ruutuun ja pimeys peittää vielä tunteja näkyvyyden, onhan tämä kirjoittelu vapaaehtoista ja lukeminen kans'.
Kun mielipiteensä jokainen tänne lataa kymmensormijärjestelmällä ilman hampaitten kiristelyä, pieni ilkikurisuus evästeenä, saa purkautua isoista jännitteistä ja elää taas yhden onnellisen päivän.
Jään sitten odottelemaan uuden päivän aamua mielenkiinnolla mitä se tuokaan tullessa, odotukset ovat korkealla jospa vaikka poutaisen aurinkoisen syyspäivän, ehkä kuitenkin vielä päivän mittaan tulee kirjoiteltua.

Ehjää ja antoisaa perjantaita!

Jos joku erehtyy tarkempaan mietiskelyyn tuosta tämän aamun höppänyydestä, niin itse pitäisin sitä lähinnä pikku parodiana kuin satiirina.
Jos Ramoonalla on tänä aamuna inspistä kirjoitteluun, niin kerroppa satyyreista, eikös ne olleet aika mielenkiintoisia heppuja.

Jos ajatus heittää pykälän sinne tai tänne, haittaako?

No kuka kumpaakin, joku kuitenkin jotain, eikä kukaan koskaan mitään!

Antiikin tarustot eivät ole koskaan minua oikein kiehtoneet, koulussa varmaan piirtelin hissan kirjan reunaan sydämen kuvia silloin. Sen verran olen tauluja nähnyt, että pukinsorkkaisia ihmisen ja eläimen välimuotoja nämä nymfien kanssa karkeloivat otukset olivat. Faunit taisivat olla samaa sukua, ja olisiko fauna sanana samaa alkuperää. Flora ja fauna , kasvi-ja eläinmaailma. Minulla on taipumus assosiaatioihin, samalla koetan olla kompastelematta lillukanvarsiin.

Satiiri lienee satyyreistä sanailtu, purevaa ivaa. Se on paikallaan yhteiskunnallisten asioiden kyseenalaistamisessa, yksilöiden kohdalla lempeä huumori tepsii paremmin.
Pukinsorkka on nähtävissä isokenkäisten touhuissa valitettavan usein, ketunhäntä kainalossa on mielestäni paljon inhimillisempää.

Luulisin, että Sini-sirkku on kuvataideharrastuksensa kautta perehtynyt näihin antiikin tarustoihin, jospa hän hiukan meitä satyyreistä valaisisi.

Niin no, yks lysti, mitä on tuokin, huumorii mielellään, mut liekkö kaikkein vaikein ja tuntemattominkin laji. Voi, että tuntuu vaikeelta lähtee tuonne harmaaseen sateeseen konkkailemaan, ei siinä paljon jalka kapsa, muttei suukaan napsa viikonloppuna, jollei lähe .

Tulihan niitä kuvauksia nähtyä esiikaivetun Pompeijin seinämaalauksissa. Kreikan mytologiaanhan ne alkujaan kuuluivat nuo Dionysoksen kulttiin liittyvät miespuoliset *satyyrit*, jotka olivat luonnonolentoja.

Dionysosjuhlissa keväisin nuo satyyrit kirmailivat viinihuumassaan hevosenhäntä helahdellen, suipot korvat päässään, suoraan sojottava penis valmiudessa, naispuolisia mainadeja hurmatessaan.

Liittyy hedelmällisyysmyytteihin, roomalaisilla lienee Baccus ollut viinin jumala.

Enpä löydä susmorsiamen aamupakinasta satyyreja, ---omakin kuvamaailmani liikkkuu enemmän Botticellin keväisessä luonnossa, kuin satyyreiden ja mainadien karkeloissa.

Tämähän olikin hyvä herätykseni ankean näköiseen aamuun.
Ei kai kukaan älynne edes vaatia, että pystyisin antamaan mitään hienouksia korkeakulttuuriseen sanan vaihtoon. Hyvä eka lukukokemukseni oli käsiini eksynyt "Dakameroome", liekö
oikein kirjoitettu, mutta suuntaa antava. Siinäpä tuli seksivalistus saatua. Siitähän ukkelit ja mummelit täälläkin yhtenään horisevat ja sankareiksi heittäytyvät. Mielikuvituksen varassa alkaneet sankarimuistot elävät. Hyvä että jotakin.

Kahdella sormellahan tietääkseni Päätalokin tuhansia sivuja naputteli, eipä liene vallan hyvää huumoria, mutta kansaan menevää elämän kuvausta kuitenkin.

Heitetäänhän telkkarissakin huumoria hurtisti. Vaikkapa Uutisvuodossa. Luulisipa, että jotain kaunosielua silläkin rajusti loukataan. Tosikko kun olen, en kyllä enää aina ko. ohjelmaa töllötä. Alkaa polkemaan paikallaan.

Perskatti, kyllä se harmittaakin joskus, että olen kuivahtanut
liian käppyräksi totisen maailman hoidossa. Sentään entinen suunsoittaja, jota nyt kai milloinkaan ole voinut huumoriksi tai satiiriksi määritellä. Tässähän vain taputtelen ja nyt tosi toimiini.

Muistoja, muistoja menneiltä vuosilta. Olimme kauan sitten Jaltalla majoittuneina vasta uusittuun Oreanda hotelliin mieheni kanssa ja siihen kuului tutustuminen paikalliseen viinitilaan maistajaisineen. Jäähän se mieleen kun sain oikein viinin maistajan diplomin, sen saivat kaikki osallistujat.
Diplomi,
"Sinä kunnioitettu ja toivottu vieraani.
Olet saapunut minun viinin ja viinin valmistuspalatsiini,
joka sijaitsee Krimin etelärannikon kauneimmassa nurkassa.
Sinun lasissasi on nyt pisaroita antoisan auringon rikastuttaman maamme ja taitavien viinin valmistajien ihanista tuotteista".
Tässä olen auttanut sinua minä, BACHUS viinin ja ilon Jumala".

Lopuksi opas kertoi hauskoja ohjeita viinistä ja sen käytöstä:
"Jos viini ja naiset luetaan synniksi, niin paratiisissa ei olisi yhtään miestä!"
"Viini on lääke sydämen haavoille".
"Rakkaus tulee ja menee mutta janottaa aina".
"Joka ottaa yhden, ei tee mitään, joka ottaa kaksi tulee hyvälle mielelle.Joka ottaa ruukullisen joutuu katuojaan".

Matkustelu eri maihin oli tullut elämäämme paitsi miehen työn myös vapaa-ajan lisääntymisen vuoksi. Olen sellainen muistojen keräilijä, varsinkin kaamos aikaan on aikaa muistella, lukea ja katsella matka muistoja.
Se oli silloin 20v sitten, nyt ovat matkakohteet muuttuneet, näinköhän sitä käpertyy, käy vain Marketissa josta saa kaikki tarvittavat ostot myös hyvät kampaamo palvelut voi sisällyttää reissuun.

Viikko on ollut kipeästä jalasta huolimatta paitsioon jääneiden tehtävien päivittämistä, tänään autoon talvirenkaiden vaihto Rengasliikkeessä. Sitten talvi ja pakkaset voivat saapua Kaakon kulmillekin.

Pistinpäs palamaan lakupiipun, kun alkoi makean nälkä, joka ei minua kovin usein vaivaa.
On ollut ajatuksille aikaa. Aamulenkki jäi pariin kilometriin, sataa tihuutti ja oli asioita jotka vaativat takaisin kotiin ja koneelle.
Jostain syystä oli keuhkot ihan tukossa, vaikka eilen päivätansseissa saivat rasitustakin. Kunnon jenkka on hyvä mittari, hiki tuli, mutta hyvälle tuntui. Kostea ilma on happirikkaampaa, mutta ei vain aamulla meinannut happi löytää sisään. Lie veriarvotkin hiukan pielessä, rautaa taas ja happi alkaa kulkemaan.

Kyllä se tämä syksyn harmaus vaatii valoa sisä tiloihin. Samoin on tämä ihmisen henkinen tila, iloa ja virikettä on pakko löytää. Tuolla lenkkipolulla se virkeys pukkaa päälle ja ei meinaa osata palata kotiin päin, kun hyvään vauhtiin pääsee. Tutustuin uuteen lenkkipolkuun muutama aamu sitten ja totesin sen muuten hyväksi, mutta kumisaappaita tällaisella sateella tarvitsisi, savea ja pitkää vanhaa heinää, märkää lenkkareille. Onneksi sitä märkää oli vain osan matkaa, sinne sitä taas suunnistan kun sisätiloissa alkaa ahdistamaan.

Kummallisesti sitä yksi ihminen pärjää käymättä kaupoissa. Viikkokin menee ilman suurempia ostoja ja ellei mielihalujen vuoksi kauppaan mene, ei niitä tarpeellisia ostoja ole kyllä ihan joka kolmannellekaan päivälle.
Kuinka te naiset, onko syksy saanut hankkimaan uutta päällepuettavaa tai asusteita iloksi ja komistukseksi, tai koristukseksi?
Olen lähdössä pienelle lomalle tuonne etelään ja luin netistä, että siellä on hintataso kuitenkin ihan meidän hintoihin verrattavaa, paitsi mm. nahka ja kulta hiukan edullisempaa. Kumpaakaan en tarvitse, koruja kun en osaa käyttää ja kukkaroita on, kun olis jotain mitä niihin laittais.

Maalasin juuri kangas väreillä rullakaihtimeeni kauniita kukkia ja kuvioita.
Valkoinen on niin kyllästyttävä, värejä kaipasi silmä ja niitä sai. Kun vielä ripustan sen ikkunaan, siinä koristaa kukkana kukattoman huoneessa.
Kynttilä palamaan ja nauttimaan hämystä. Mukavia iltahetkiä.

Kun ei näköjään tullut tähän vastattua aiemmin, niin tään aamun elonmerkiks nyt.
Ihan on tuntematon tuo, taian olla joukossamme niitä vähemmän varttuneita ja muut ´maailmanparannusasiat´ kuin Viro vielä mielessä.
Pittääpä joskus joutavissaan katella, jos löytys jostain.
Sen sijaan muutama sanonta viroks, ihan vaan ilmotukses, että hengis ollaan.

" Nagu kuu pealt kukkunud = kuin puusta pudonnut
Ei ole saba ega sarvi = ei päätä eikä häntää
Kulli ja kirja visata = heittää kruunaa ja klaavaa
Hambasse puhuda = valehdella
Külma verd säilitada = pysyä rauhallisena

sen verran on naapurin kieltä hallinnassa kerronkin sen ainoan tiedon

huuhkaja = öökull suomeks yökulli

kull = haukka

Pottu taisi vähän humöörillä laittaa. Huuhkaja on oikeesti kassikakk ja pöllö on öökull, kull on tavallisessa puheessa haukka

Miksikö kääntäjä antaa kassikakk suomennokseksi pöllö
miksikö öökull huuhkaja??

Niin ja huuhkajalla on kaiken lisäks hurmaava latinalainen nimi Bubo bibo..

Joutavoinen...oonko mie teillä vai ookko nää meillä, voipi tulla eppäilyksii, että juopottelemassa ollaan yhessä, satuttiin nii yht´aikaa tähän. Kyl minnuu naurattaa, ihan virkistyin, kun oli niin lama vaiko joko kaamos alkaa !!!

huuhkaja = Huuhkaja (Bubo bubo)
Tieteellinen luokittelu


Ei ole bubo biboa olemassakaan .

Huh kun säikähin, sivistysvaliokunnan ylin tuomari ilmesty paikalle. No, yks iii tai ooo sinne tai tai tänne, haitanneeko tuo mittään. Mut kuitenki varmuuen vuoks siirrynki muualle, head ööd !

Sinisirkkuhan se heti näki kuvan isopöllöstä, jonka siipien alta on kurkkimassa kaks' huuhkajaa pipot päässään.

Vankka oksa jossa ne kolme istua kököttää.

Tää pöllö on nyt niin kylläinen, kun ostosreissultani selvisin ruuhkasta huolimatta, ja sain taas täydennystä tyhjään jääkaappiin.
No, laitoin Janssonin ja silakkalaatikon risteytyksen uuniin, pekonisilpulla mehevötyn ja tuli syötyä reipas annos Emmerdalia katsellessa.

Bubo bubo nyt sitten vaan!

Kyllä on mukava herätä lempeään aamuun, Minäkin näen silmissäni Pöllövaarin siipien suojassa kaks uteliasta pikkuhuuhkajaa, Bubo ja Bibo. Ihan sai tämä aamu kuontumaan yksinomaan elämisen riemusta, näin on hyvä uusi päivä aloittaa.

"Oi, kiitos sa Luojani armollinen
joka hetkestä, jonka ma elin,
kun annoit sa ruumihin tervehen
ja syömen mi sykähteli,
kun annoit sa tervettä kättä kaks,
kaks silmää sieluni ikkunaks,
ja hengen herkän ja avoimen
joka tuutia tuulosen."
( No Leinoltahan tämä Hymyilevästä Apollosta)

"Hyvää huomenta Punahilkka!
Miltäs maistuu kahvitilkka?
Ah' se on aivan liian kuumaa
kléltäni polttaa, päätäni huumaa....,"

sitten muistan vain lopun,

"Rauhoitu rauhoitu armas Lotta
eihän se ollut edes totta."

No minun kahvini ei polta, on sopivan kuumaa ja ulkona hallitsee syksyinen hämärä,
vain ohi lentävän kopterin ääni rikkoi aamun hiljaisuuden, jossain on tapahtunut, toivottavasti ei mitään kamalaa.

Talossa hiljaista, ei käy ovet, vaan nyt on vasta oikeiden ihmisten heräämisaika,
työssä käyvät nukkuvat kunnes kello herättää, ja sitten kiire jokaisella jonnekin.

Aamun rauhaa jokaiselle!

On se kumma tunne, aamuisin kun raotan noita sälekaihtimia katsoessani ison pihamme yli vastapäiseen taloon, siellä useimmiten samat hämärästi valaistut ikkunat ilmoittavat, että hei, minäkin jo valveilla. Tulee jonkinlainen yhteys. Ja ilmeisesti aina sama ihminen aamun ensimmäistä bussia vähän yli neljän odottelee tuossa pysäkillä. Päästän silläkin puolella valoa ulos, ettei hän ole yksin.
Nyt ollaankin jo täälläpäin herätty kunnolla, jatkuva autojen ääni kuuluu kadulta, ihmiset rientävät töihin.

Viisauden opettaja taitaa olla huuhkaja. Olen joskus kertonutkin kuinka nähdessäni huuhkajan istuvan metsätien varrella, pysähdyin ja ihailtiin komeaa lintua. Rouva avasi ikkunan ja huusi, Terve huuhkaja, täällä toinen. Huuhkaja vain katseli edelleen viisaasti.

Tuossa Tuomaksen kirjassakin on yksi otsikko, "Viisauden opettaja." Yritän kirjoitaa viisaasti etten riko hienua ketjua.
Joskus mökillä menin yöllä ulos ja säikäytin huuhkajan kuistin katolta ja kuulin sen sanovan moittivasti "HUHUi".

Otan mielelläni vastaan *Kukkahameen* aamunrauhan toivotuksen. Kolmen päivän lapsenhoitosessio (1v ja 3v) päättyikin odotettua aiemmin. Nuoren perheen flunssa on voitettu ja isomamma palaa normaaliin päiväjärjestykseen eli omiin oloihinsa ja rauhaansa.
Ja mikä ilma, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Kyllä nyt on jonnekin lähdettävä, kauppaan, kaupungille, uimahalliin ja menisikö ulos lounaalle ja vapauttaisi itsensä ruoanlaitosta. Tuttu juttu, ruoka aina mielessä!!
Saapa nähhä miten käy. Ainahan noita meinaamisia on mielessä, lopputulos heikonlainen. Eks tää olekin sitä kehittyneen yksilön itseironiaa, jota tuolta satuin lukemaan.

Ketju on hyväntuulen Helmi, jag tackar och bockar.

Zacharias Topelius oli kirjoittanut sadun Adalmiinan helmi, helmen tämä pieni tyttö oli saanut kastelahjaksi.
Sen sadun osasin kyllä ulkoa, kauniisti oli asiat tällä lapsella, nyt vain tuo sadun nimi tuli mieleeni.

Helminauhat ja muut helmikorut ovat hohtavan valkoisia ja joissain valoissa voi häivähtää sinertävää tai punertavaa väriä, kauniita ovat.
Sain lahjaksi helminauhan ja korvakorut, joista toinen on kadonnut tietämättömiin, harmittaa niin pirusti!

Kas kummaa, eipä unta riitä aamuun asti.
Tässä on hyvä miettiä tätä otsikkoa ja elämää.
Kyllä me jo olemme täällä 70 iässä ihan laadukkaita A - luokan helmiä.
Olemme kypsyneet kyvyiltämme ja avartaneet maailmankuvaamme- Olemme oppineet hyväksymään monia asioita muksematta ja jankuttamatta kuin purkanjauhaja purkkaansa, venyttäen ja paukuttaen.

On ihan turhaa jauhaa samaa asiaa, kerran sanottu, ellei mene kuulijan kalloon, jääköön tietämättömäksi.
Olen ottanut asiaksen elää itselleni hyvää elämää. Mikä tuntuu hyvälle, sen teen, epämiellyttävistä vain ne pakolliset, joita niitäkin joskus joutuu selvittelemään, kuin pasmalangatonta vyyhtiä kerijän käsissä.

Ympäristö on sellainen joksi arkkitehti, tai luonto itse on sen suunnitellut. Itselleni avara maisema on aina ollut yksi viihtymisen ehto. Täällä se ei ihan täyty, pitää astella hetken aikaa päästäkseen toiseen elämäni eliksiiriin, joka on pihkan ja havun tuoksuinen aito metsä. Tässä olen omien unelmieni kanssa. Katselen ikkunasta syksyn ruskistamaa maisemaa jossa ei paljon eläimiä liiku. Tuntuu kuin kaikki linnutkin olisivat jättäneet maiseman.
Olin matkalla ja siellä aamukävelyllä västäräkki tepasteli pyrstö heiluen pitkin tietä ja varpuset sirkuttivat omaa laulansa pensaissa.

A- luokan helmiä, todellakin.
Kaikki pahuudet on koettu, turhiksi havaittu ja elämä on kuin puron juoksu. Vesikin kohtaa pohjakivet, sivelee rannan kallioita ja hioo pienet kivet helmen kaltaisiksi koruiksi rantahietikolle jonne se kuljettaa kaikki tapaamansa simpukankuoret joista elämä on kadonnut kasvun vuoksi, tai kuoleman, molemmat kun ovat elämän palasia.
Haluan olla yksi helmi jonkun elämän virrassa. Toivon, etten ole vain väritön kivi hiekalla, vaan, että minutkin nähdään hiotuin särmin, kauniiden värien loistaessa katsojan silmiin, että minä laulan kuin simpukan kuori hiljaa, pysähdyttävästi, kuulijani korviin oman elämäni laulua koskeni kuohuistakin.