Nyt minäkin ymmärrän lauseen (n>n)

jos sinut saisin. Tekisin mitä vaan. Olet lumonnut minut aivan täysin. Rakastaisin, tukisin, olisin läsnä, hoitaisin ja ikinä en sua satuttais. Piti 30 vuotta odottaa, että tämänkin lauseen tarkoitus minulle aukeni...

Hymyilin tänään sinulle,
ja vastasit siihen.

Katsoin taaksepäin kun menit ohitseni,
sinäkin vilkaisit.
Pysähdyin ja mietin hetken mitä tekisin,
juoksin perääsi ja moikkasin.

Hymysi oli niin kaunis,
etten tienny mitä sanoisin.
Seisoin edessäni kuin joku tyhmä,
niin ainakin luulin että ajattelit.

Sinä katsoit hetken aikaa minua silmiin,
hymyilit, sanoit hei ja esittelit itsesi.
En tarttunut käteesi, vaan halasin sinua,
halasin kuin vanhaa tuttua.

Uskalsin pyytää numeroasi,
ja lupasin että ottaisin yhteyttä.
Illalla jo kirjoitin, kuinka onnellinen olen,
sinä vastasit ja kiitit halauksesta.

Aamulla näin sinut jälleen,
kävimme juomassa kupin kahvia, ja vietimme aikaa.
Kului monta tuntia seurassasi,
koskaan ei ole ollut niin hauskaa.

Onneksi tämä ei ole unta,
vaan totta, sinusta haaveilen,
sinut haluaisin...