Esiintymiskammo & lukio

Itsellä on menossa nyt 3vuos ja en ole joutunut mitään yksin pidettäviä esitelmiä luokan edessä pitämään, ryhmätöitä kylläkin. Asiasta on sovittu opettajan kanssa joten jäin esim. tunnin jälkeen pitämään esitelmän vain hänelle. On myös opettaja kohtaista jotkut nipottaa ,että pitää olla lääkärintodistus ja joillekin vain riittää sanominen. Itse en ole kyllä mitn lääkärintodistusta koskaan hankkinut jos asia ei ole sopinut olen vain lintsannut sen helvetin esitelmä päivän :D muutenkin koville jännittäjille noista hiton esitelmien pidosta ollut mitään hyötyä enemmän haittaa kun naama punasena kädet täristen yrittää selittää jtn . Pelkkää ujojen ja kovien jännittäjien kiusaamista!

Se riippuu lukiosta. Jännittäjänä vaihdoin etälukioon (www.nettilukio.fi), sopii mulle todella hyvin, ei esitelmiä, ei ryhmätöitä eikä jännittämistä!

olin ihan normaalissa lukiossa ja muistan olleen vain yhden 5 minuutin esityksen, se oli äidinkielen kurssilla eli ihan omavalintaisesta aiheesta joutui esiintymään luokan edessä, kauhea tilanne.
Taisin saada myös opettajalta sellaista kommenttia että jännittäminen näkyi..

Meillä oli jo lukion ekalla joitain esitelmiä yksinkin luokan edessä, mutta suurin osa ryhmässä tai pareittain. Taispa olla jopa niin, että juuri ensimmäisenä vuotena noita oli eniten.

Kannattaa jutella opettajan kanssa etukäteen, niitä saattoi ainakin meillä olla jonkun opettajan tunnilla (taisi olla äidinkieli) ihan ilman ennakkovaroitustakin.

Tsemppiä, hyvin se menee sinullakin kun minäkin selvisin :)

Beetasalpaajien voimalla porskutan itse eteenpäin. Samaa mieltä tuosta, että pelkkää ujojen kiusausta nuo kaikki esitelmät ja ryhmätyöt, mutta minkäs teet. -.-

Jeesus sentään.

Yrittäkää voittaa se jännittämisen pelko! Älkää nyt jännittämisen takia ajautuko mihinkään etälukioon. Tulevaisuudessa päädytte ihan varmasti vastaavanlaisiin tilanteisiin ja useasti. Parempi opetella jo nuorena vähän sietämään epämiellyttäviä tilanteita. Pelosta voi päästä myös yli ja esiintymisestä voi oppia jopa nauttimaan, jos ja kun huomaa saavansa positiivista huomiota.

Eräs opettaja meidän lukiossa sanoi, että kaikki jännittävät, mutta jos asetut yleisön asemaan, huomaat, että ihmiset kuitenkin ajattelevat sen esiintyjän parasta ja toivovat että esitelmä sujuisi hyvin jännityksestä huolimatta. (hän osasi sanoa sen paremmin, mutta kuitenkin)

Minulla ei ole varsinaista esiintymiskammoa, vaikken esiintymisestä ole koskaan oikein nautinutkaan. Joskus se on kuitenkin ihan hyvä tunne siitä, että pääsee ihmisten eteen puhumaan, jos on jotain oikeasti sanottavaa... yleensä kouluesitelmissä ei kyllä ole kun kouluesitelmistä puhutaan.. (enkä ole muitakaan esitelmiä pitänyt)

Kerran muistan pitäneeni homoseksuaalisuudesta esitelmän yhden toisen tytön kanssa luokan edessä uskonnon tunnilla. Olen ylpeä siitä, että uskalsion sanoa mielipiteitäni jopa paperista lukematta ja suunnilleen niin kuin ajattelen.. jännityksen takia kuitenkin helposti monet asiat tipahtelevat päästä.. Esitelmän jälkeen yksi tyttö sanoi mulle, että miten minä voin näyttää niin hillityltä ja rauhallislta, kun pidän esitelmää. :) Uskon mitä hän sanoi, koska minun jännittämiseni ei useinkaan näy niin vahvasti ulospäin.. paitsi joskus saatan jäädä änkyttämään, mutta nykyään en enää kun olen vähän vanhemmaksi tullut (19v). Oikeastaan muistan pari änkytystilannetta vain yläasteelta. Silloin ja vielä nuorempana alkoivat myös kädet välillä tärisemään, mutta ei ole vähään aikaan tullut sellaisia tilanteita vastaan.

Lukio opettaa ja kouluttaa myös monella muullakin tavalla kuin yleissivistävää tietoa. Yhteistyö ja esiintymistaidot ovat myös tärkeitä . Älkää vähätelkö niitä! Ihmisllä voi olla erilainen lähtötaso mm. sosiaalisissa taidoissa ja esiintymistaidoissa lukioon tultaessa ja sieltä lähtiessä, mutta pääasia että kehitystä tapahtuu.

Menin sellaiseen lukioon, jossa en ennestään vielä tuntenut ketään . En minä sieltä paljoa kavereita oikeastaan saanutkaan, mutta tapasin monia mukavia ihmisiä ja sain lisää itseluottamusta.. Ekoina päivinä oli vielä vähän aikaa sellaista pinnallista yläastekulttuuria eli esim. epäsosiaalisille ihmisille virnistelyä ja naureskelua mutta aika pian kaikki huomasivat että sellainen kulttuuri ei kuulu tänne.

Kannattaa sanoa opettajalle, että on sellainen pelko ja kyllä asiallisen opettajan pitäisi se huomioida. Kannattaa myös itse sanoa miten toivot että se huomioitaisiin. Omaksi parhaaksesi kannattaa yrkiä pelon yli. Pitää esitelmä vaikka kaverin kanssa ja harjoitella paljon sen puhumista niin että tilanne alkaa rtuntua luonnollisemmalta. Mutta älä ainakaan syrjäydy :)

Tutustuin yhteen tosi epäsosiaaliselta vaikuttavaan tyttöön lukiossa. Ajattelin ensin , että ei hänen kanssaan jutelemisesta mitään tule, koska hän vain jotenkin vaikutti siltä että pyytelee kaikkea anteeksi. Huomautin siitä hänelle ja sanoin välillä ehkä vähän moittivasti ja epäkohteliaastikin, mutta menin hänelle kuitenkin aina uudelleen juttelemaan ja pian (vuoden päästä) hän alkoi keskustella aika innokkaastikin minun kanssa ja kertoa kaikkia omia mielipiteitä ja opiskeluvinkkejä. Oli kyllä jotenkin mahtavaa tutustua siihen ihmiseen. :) Ihmiset eivät varmaan edes itse tiedä millainen sosiaalinen puoli heidän sisällään asustaa. Älkää antako periksi ja hyväksykää itsenne.

Sain lukiossa vapautuksen kaikista esitelmistä. Tein ne aina kirjallisena, eikä se vaikutanut alentavasti numeroonkaan. Tai yhden esitelmän pidin lukion ekalla ja silloinkin aloin itkeä luokassa... Sen jälkeen en ole esiintynyt. Opettajat tiesivät ongelmastani. Suosittelen, että kerrot opettajalle tai terveydenhoitajalle tai muulle, jos mitenkään et pysty esiintymään. Mielestäni kenenkään ei tarvitse kärsiä ja pelätä koulussa. Jos on oikein paha paniikki, niin ei mistään esiintymisistä ole hyötyä. Sitä paitsi jos on oikein paha jännittäjä, niin silloin tuskin edes hakeutuu sellaisiin töihin, missä esiinnytään.