Enpä tiedä mistä aloittaisi tämän kirjoittamisessa...
Kesällä 2003 siskoni ystäväpiiri muuttui. Sisko viihtyi ryyppyreissuillaan vuorokausia. Näin niistä valokuvia ja niistä löytyi henkilöitä jotka tunsin vuosien takaa; päihteiden väärinkäyttäjiä, rikollisia ja kaikkea mitä siihen maailmaan kuuluu.
Tässä kohtaa nostin älämölön, että nuo "uudet" ystävät eivät ole parasta seuraa. Tulee ongelmia sitä kautta. No, eihän sisarukset tällaista usko.
Joulu 2003, sisko meni huonoksi. Vanhemmat olivat sydän sykkyrällään huolissaan. Minä vaikenin ja ajattelin, että kyllä järkevä ihminen kohta huomaa mihin on sekaantunut.
Tuli Uusi Vuosi 2004 ja tilanne paheni. Opiskelu jäi, velkaantuminen alkoi, hän laihtui suunnattoman nopeasti, iho oli harmaa ja pussit silmien alla. Ja jatkuva väsymys. Saattoi nukkua monta vuorokautta. Kun heräsi vihdoin, makasi sängyssään. Ei käynyt pesulla, ei syönyt juurikaan. Ja kun sitten vihdoin lähti ihmisten ilmoille; viipyi reissussa monta vuorokautta. Puhelimeen vastaaminen loppui myös.
Tässä kohtaa oli aivan pakko tarttua ohjaksiin. Olin nähnyt liikaa pössyttelyä, viivan vetämisiä jne.
Ensin soitin Irti Huumeista ry:n henkilölle. Keskustelin mitä voisin tehdä asialle. Sitten menin vanhempieni kotiin ja pyysin heidän istuvan sohvalle. Kyllä oli vaikeaa, mutta pakon sanelemana kerroin heille, että heidän lapsensa on narkkari. Ja samaan hengen vetoon kerroin, että jos siitä asiasta puhutaan liian "rangaistusmaisesti" siskolle, hän pakkaa kamat ja lähtee. Sitten menee viimeinenkin tatsi tytsyyn. Vanhemmat olivat ällikällä lyötyjä, mutta täysin mukana asiassa.
Sitten eräänä iltana olivat keskustelleet aikuismaisesti ja ilmoittaneet siskolle, että tietävät tämän huumeiden käytöstä. Ja että sille aletaan etsiä yhdessä apua asiaan.
Kaikki marssittiin muutaman kerran Irti H. istunnoissa. Sitten sisko sanoi ettei mene enää.
Alkoi parempi kausi.
Ja minä mietin että takaisku tulee...
Kaverit jäivät. Kaikki yritimme toitottaa että niistä ongelmat jatkuu. Mutta jos ihminen on liian lähellä, tulee sokeaksi.
Ja mieli oli muuttunut epäsosiaaliseksi normaaleja ihmisiä kohtaan. "Ei töissä tartte käydä kun saa sitä ja sitä tukea."
Luotimme häneen ja annoimme sen hänelle ilmi useaan otteeseen. Minä keskustelin näistä asioista useita kertoja viikossa.
Sitten linnasta tuli nuoriherranarkkaririkollinen. Eräänä viikonloppuna katselin sitten, kuinka sitä viivaa vedetään ja sen jälkeen ollaan aivan kuutamolla.
Silloin paloi meikäläisen käämi. Ei läksytystä sillä hetkellä, eihän se olisi auttanut mitään.
Tilasin ajan yksityiseltä psykiatrilta. Ilmoitin siskolle että sinne mennään ja minä tulen mukaan.
Kun tuli se päivä, talutin siskon lääkäriin. Siellä jouduin tulkkaamaan lääkärille mitä sisko kertoi ja siskolle, mitä lääkäri sanoi tai kysyi. Järki ei luistanut välkyllä neidolla. (koulussa todistuksessa KA= yli 9.)
Siellä sitten kuultiin, että kyseessä on joku persoonallisuushäiriö. Sisko oli syönyt masennuslääkkeitä n. 2 vuotta. Ja että hoitoon jos haluaa elää normaalia, tuntevaa elämää. Hoitojakson ennuste vähintään 2 vuotta.
No, siitä alkoi sitten lääkärikierre. Välillä sisko lopetti käymisen, oli kuulemma parempana. Välillä taas passitettiin jonnekin uudestaan.
Siinä oli taas joitain retkahduksia.
Kevät 2004, tulin pitkän työpäivän jälkeen vanhempieni luokse. Siellä istuivat kaikki sohvalla. Katsoin siskoa ohimennen ja heti näin että taas on jotain vedetty. Vihaisena tenttasin että mitäs nyt on mennyt. Lääkkeitä. Lääkkeitä ja paljon. Alkoi olla jo tokkurainen. Äiti kysyi minulta että mitä me tuolle tehdään???
Ei siinä muuta kun että otin kännyn, kävelin ulos ja soitin 112. Kerroin tilanteen ja kysyin mitä tehdä. Sanoivat että sairasauto tulee kohta. Odotin tulemista ja ohjasin sisälle siskolle täysin yllätyksenä. (ettei olisi kapinoinut)
Siinä sitten hiililitkut ja sydänkokeet, haastattelut ja muija autoon. Minä mukaan. Sairaalaan. Siellä sisko makasi käytävällä sängyllä (oli niin täyttä!) ja minä istuin jalkopäässä. Odotin monta tuntia. Välillä talutin hänet vessaan ja takas.
Sinne jäi ja minä yöllä kotiin.
Seuraavana päivänä hän sitten mielisairaalaan. Siellä toipumisjakso (liian lyhyt). Kotiin.
Sitten oli suht. normaalia oloa jonkun aikaa. Kaljottelua. Vissiin pössyttelyä. Tuntui että alkaisi helpottaa.
Ja oli muutama tapaus, missä pahoinpitelyä jne. Minä puolustamassa ja toisen asioita eteenpäin potkimassa.
Kesä 2004, tuli Juhannus. Vanhemmat mökille ennen sitä. Tarkoitus oli että tullaan siskon kanssa perästä. Sisko ei lähtenyt. Minä menin. Oli pakko saada huilata.
Ehdin olla siellä vajaa 4 vuorokautta, kun alkoi tulla niin vahva tunne siskon olosta että oli pakko lähteä kotiin. Illalla kotiin.
Seuraavana päivänä kävin katsoo siskoo, oli tullu putkasta. Poliisit oli ratsanneet. Vuorokausi putkaa. Kotona päikkärit ja pitkät sellaset.
Illalla 21.40 soi mun känny. Sisko. Itkee puhelimeen että nyt hän menee pois. Minä puhuessani keräsin tavarani ja juoksin autoon. Sanoin että tulen ihan heti sinne. 20 min matka meni 10 minuutissa.
Perillä. Sisko takapihalla rappusella makaamassa. Lääkepaketteja löytyi sieltä ja sisältä. Hali. Kysyin mikä fiilis. Sammalsi.
Sitten taas 112. Kerroin lääkkeet ja määrät ni johan alkoi papatus; sisko vasemmalle kyljelleen makaamaan, puhelinta ei saa sulkea, vastaan portille, ohjastusta pelastajille.
Tuli ambulanssi, juoksivat sisään ja sanoivat että tulee lisää. Tuli paloauto, toinen ambulanssi ja kuului helikopteri = mediheli.
Siinä kohtaa olin aivan äimänä.
Rappusilla lähes kymmenen äijää tekee työtään pitää sisko hengissä.
Totesivat tilanteen ja ambulanssilla pillit päällä sairaalaan. Minä autolla perästä. Siellä hetki kontrollissa ja taas ambulanssilla pillit päällä toiseen sairaalaan. Paremmat laitteet. Matkalla pulssi oli jo aika vaimea.
Tänän päivänä ollaan vielä hengissä. Lääkäreillä juostaan ja odotetaan mielisairaalaan hoitoon pääsyä. Henkinen sairaus.
Minä sitä mieltä, että diagnoosi vieläkin väärä. Pääasia että pääsee sinne hoitoon.
Aineet on jäänyt. Kaljaakaan ei useasti. Lääkkeitä menee. Paniikkihäiriöitä. Ahdistusta. Itsemurha-ajatuksia. Kotoa ei voi poistua, edes hakemaan postia.
Lyhykäisyydessään.
Tää on ollut yhtä helvettiä hänelle ja meille muille. NIIN paljon on tapahtunut tänä vuonna. Ja varmasti vielä tulee tapahtumaankin.
Mutta sen vaan sanon, että vaikka itsellä on huolia ja omakin sairaus, niin kyllä aina löytyy se voima joka laittaa siskon ensimmäiselle sijalle. Niin kuin nykyisin halatessa sanonkin, rakastan häntä.
Joutuu kyllä tähän loppuun mainitsemaan, että niin kauhea on tämä kokemus ollut ja niin lähellä on kuolemaa oltu. On tullut mietittyä väkisinkin että miten kauheaa olisi elämä ilman tuota siskoa. Vaikkakin hänellä on nyt vaikeaa.
Miettikää ihmiset hyvät, jotka aineita käytätte, ettette te pilaa vain omaa elämäänne vaan myös kaikkien niiden ihmisten, jotka teitä rakastaa.
masis=>päihteet=>hoitoon...
4
400
Vastaukset
- Tuntematon tuttu
Se on hassua... kuinka fiksut ihmiset ovat vähemmän fiksuja joskus.
Miksi hän valitsee niinkuin valitsee?
Se on mielenkiintoinen kysymys.- juu
Näin on. Kummallista.
Niin kuin joku fiksu on joskus sanonut:
"Vaikeat sairaudet ovat vain vahvoja ihmisiä varten, heikot kun eivät kestäisi..."
Tämä kyllä pitää paikkansa. Ja kunhan siskokin tuosta alkaa tokenemaan, niin eiköhän sieltä taas "järki herää".
Joskus vaan joutuu käymään liiankin syvällä suossa...
- lopettakaa
psykiatria tappaa.
varokaa- viejä
Ilmeisesti sulla on myös negatiivinen asenne psykiatriaan.
Näin on monella tietämättömällä.
Voin omakohtaisesti kertoa, että ilman psykiatriaa en olisi tänä päivänä tässä kirjoittamassa. Olisin ollut matojen ruokaa jo vuosia.
Kyllä sinäkin varmasti jonain päivänä ymmärrät psykiatrian edut. Toivon ainakin niin...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6437916Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4522201Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2292105- 1431680
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511226Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251211Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule991084Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65831Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.54733Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6721