Mitä normaalit ihmiset tekevät viikonloppuisin?

Sellaisesta minä en tiedä mitään. En ole ala-asteen jälkeen saanut edes uusia ystäviä eli turha kai odottaa että osaisin solmia minkäänlaisia suhteita naisiin.

Näinpä, siksi huvittaa kun joskus joku heuttää ilmaan "hanki elämä" latteudun, eikä yhtään mieti noin. Näkee sen oman elämänsä ikään kuin se paska kaikkia kiinnostaisi.

EivorCreed kirjoitti:

Näinpä, siksi huvittaa kun joskus joku heuttää ilmaan "hanki elämä" latteudun, eikä yhtään mieti noin. Näkee sen oman elämänsä ikään kuin se paska kaikkia kiinnostaisi.

No kaikki me pääosin, ainakin nopeassa tilanteessa, katsellaan maailmaa oman navan kautta ja sitten ei aina ehdi muistamaan, että jokaisella on se oma totuutensa ja sitä kautta oma "normaali" elämänsä, silloinkin kun se vaikkapa minusta nähden olisi täysin "epänormaali".

Olen jo aika monta vuotta yrittänyt välttää sanan normaali käyttöä, kun se liki poikkeuksetta tarkoittaa sitä, että minä puhujana määritän normaalin ja sehän taas pääosin ei pidä paikkaansa kun parhaimmillaan omalla kohdallani, eikä aina edes sen kohdalla. Tavanomainen, tyypillinen, yleinen ovat parempia kuvauksia, vaikkeivät välttämättä hyviä nekään, riippuu asiakkaan haaroista.

randombypasser kirjoitti:

No kaikki me pääosin, ainakin nopeassa tilanteessa, katsellaan maailmaa oman navan kautta ja sitten ei aina ehdi muistamaan, että jokaisella on se oma totuutensa ja sitä kautta oma "normaali" elämänsä, silloinkin kun se vaikkapa minusta nähden olisi täysin "epänormaali".

Olen jo aika monta vuotta yrittänyt välttää sanan normaali käyttöä, kun se liki poikkeuksetta tarkoittaa sitä, että minä puhujana määritän normaalin ja sehän taas pääosin ei pidä paikkaansa kun parhaimmillaan omalla kohdallani, eikä aina edes sen kohdalla. Tavanomainen, tyypillinen, yleinen ovat parempia kuvauksia, vaikkeivät välttämättä hyviä nekään, riippuu asiakkaan haaroista.

Lue lisää

Juu, tokihan noin. Minä puhun aina vain omasta näkökulmastani, olettamatta että muut ovat samaa mieltä. En vain jaksa alleviivata jokaikinen kerta tätä seikkaa.

Kyllä sen muistaa, että jokaisella on oma totuutensa, kun se tulee selkäytimestä. Sitä vaan turhauttaa aina tosiaan erikseen mainita, että tämä on mun näkemys ei välttämättä sun. Mutta hyvin usein oletetaan, että toinenkin olettaa ja tarkoittaa puhua kaikkien puolesta. Keskustelu silloin onkin tosi vaivalloista.

EivorCreed kirjoitti:

Juu, tokihan noin. Minä puhun aina vain omasta näkökulmastani, olettamatta että muut ovat samaa mieltä. En vain jaksa alleviivata jokaikinen kerta tätä seikkaa.

Kyllä sen muistaa, että jokaisella on oma totuutensa, kun se tulee selkäytimestä. Sitä vaan turhauttaa aina tosiaan erikseen mainita, että tämä on mun näkemys ei välttämättä sun. Mutta hyvin usein oletetaan, että toinenkin olettaa ja tarkoittaa puhua kaikkien puolesta. Keskustelu silloin onkin tosi vaivalloista.

Lue lisää

No tää on just se, miksi psykoammattilaiset aina terottaa sitä, että ihmissuhteissa on erittäin hyvä tuoda asiansa esille esimerkiksi sanoilla minun mielestäni, minun kokemukseni asiasta on, minun omalla kohdallani jne. Kun sen painottaa, että no minä sitä ja tätä ja se on minun kokemukseni/mielipiteeni/näkemykseni/jne., niin heti sanomisten alussa tavallaan toteaa, että näin se homma meni mun kohdallani, mutta sulla ystäväni on omat kuviosi, etsi se oma totuutesi niitten kanssa, mutta ehkä sanomani asiat voivat auttaa sen löytämisessä. Ehkä.

Keskustelun vaivalloisuus noissa asiayhteyksissä on mahdollisesti enemminkin kiinni siitä, ettei vielä osaa luontevasti koko ajan puhua siinä "minun totuuteni perusteella..." -kontekstissa tai vaihtoehtoisesti vastapuoli ei osaa tulkita sitä "vain" mielipiteenä tai toisen tuntemuksina. Jompsi kumpsi, molempia tai ei kumpaakaan.

Mullakin paha tapa keskusteluissa ryhtyä latelemaan "totuuksia" kunnes puolen tunnin pajatuksen jälkeen muistan, että ai niin, täähän on vain mun totuuteni ja se totuus kattaa vain yhden ihmisen, muilla on omat totuutensa. Se vetää usein hiljaiseksi, vaikka erehtyminen inhimillistä onkin. Muta on tässä vielä aikaa oppia hitusen paremmaksi keskustelijaksi.

randombypasser kirjoitti:

No tää on just se, miksi psykoammattilaiset aina terottaa sitä, että ihmissuhteissa on erittäin hyvä tuoda asiansa esille esimerkiksi sanoilla minun mielestäni, minun kokemukseni asiasta on, minun omalla kohdallani jne. Kun sen painottaa, että no minä sitä ja tätä ja se on minun kokemukseni/mielipiteeni/näkemykseni/jne., niin heti sanomisten alussa tavallaan toteaa, että näin se homma meni mun kohdallani, mutta sulla ystäväni on omat kuviosi, etsi se oma totuutesi niitten kanssa, mutta ehkä sanomani asiat voivat auttaa sen löytämisessä. Ehkä.

Keskustelun vaivalloisuus noissa asiayhteyksissä on mahdollisesti enemminkin kiinni siitä, ettei vielä osaa luontevasti koko ajan puhua siinä "minun totuuteni perusteella..." -kontekstissa tai vaihtoehtoisesti vastapuoli ei osaa tulkita sitä "vain" mielipiteenä tai toisen tuntemuksina. Jompsi kumpsi, molempia tai ei kumpaakaan.

Mullakin paha tapa keskusteluissa ryhtyä latelemaan "totuuksia" kunnes puolen tunnin pajatuksen jälkeen muistan, että ai niin, täähän on vain mun totuuteni ja se totuus kattaa vain yhden ihmisen, muilla on omat totuutensa. Se vetää usein hiljaiseksi, vaikka erehtyminen inhimillistä onkin. Muta on tässä vielä aikaa oppia hitusen paremmaksi keskustelijaksi.

Lue lisää

Jep. Minun paheeni on etten jaksa alkeita, kun keskustelun oon tottunut käyvän helposti ilman ratakiskoa. Ja jollei toisen ymmärrys kohtaa, koen oitis tarpeen lopettaa sen enempää jauhamatta, mutta saatan koettaa avata. Useinmiten kyllästyn oitis, kun toiselle pitää selostaa joka piste ja pilkku, ajatuskuvio ja pierut päälle.

En vaan jaksa. Liian vaivalloista ja keskityn mielummin niihin joiden kanssa on helpompaa.

Ihmisten lukutaito ja tulkintataito on nykyään käsittämättömän monella hukassa, nettikö sen tekee?

EivorCreed kirjoitti:

Jep. Minun paheeni on etten jaksa alkeita, kun keskustelun oon tottunut käyvän helposti ilman ratakiskoa. Ja jollei toisen ymmärrys kohtaa, koen oitis tarpeen lopettaa sen enempää jauhamatta, mutta saatan koettaa avata. Useinmiten kyllästyn oitis, kun toiselle pitää selostaa joka piste ja pilkku, ajatuskuvio ja pierut päälle.

En vaan jaksa. Liian vaivalloista ja keskityn mielummin niihin joiden kanssa on helpompaa.

Ihmisten lukutaito ja tulkintataito on nykyään käsittämättömän monella hukassa, nettikö sen tekee?

Lue lisää

Juups, eihän sitä määräänsä enempää, jos ei tunnu löytyvän yhteistä maaperää höpöttelylle, aina on muitakin vaihtoehtoja. Tai vähintäänkin voi mennä metsään nauttimaan hiljaisuudesta, se harvemmin riitelee, tahattomasti saatikka tahallaan.

Kyllähän netti, mutta etenkin some on tutkitusti vähentänyt ihmisten kykyä keskittyä kunnolliseen keskusteluun tai vaikka lukemaan mitään pidempää kuin noin viisi lausetta, on siitä erilaisia tutkimuksiakin julkistettu vuosi toisensa perään. Jos ei ole tahtoa tai kärsivällisyyttä keskittyä syvällisempään keskusteluun, niin siinähän se näkyy, ettei osaa kuunnella, kuulla ja tulkita niin että voisi tosissaan ymmärtää toista osapuolta oman napansa ulkopuolella. Toisaalta voi sen nähdä niinkin, että silloin se keskustelukumppani ei ehkä kiinnosta tarpeeksi, suo siellä, vetelä täällä.

randombypasser kirjoitti:

Juups, eihän sitä määräänsä enempää, jos ei tunnu löytyvän yhteistä maaperää höpöttelylle, aina on muitakin vaihtoehtoja. Tai vähintäänkin voi mennä metsään nauttimaan hiljaisuudesta, se harvemmin riitelee, tahattomasti saatikka tahallaan.

Kyllähän netti, mutta etenkin some on tutkitusti vähentänyt ihmisten kykyä keskittyä kunnolliseen keskusteluun tai vaikka lukemaan mitään pidempää kuin noin viisi lausetta, on siitä erilaisia tutkimuksiakin julkistettu vuosi toisensa perään. Jos ei ole tahtoa tai kärsivällisyyttä keskittyä syvällisempään keskusteluun, niin siinähän se näkyy, ettei osaa kuunnella, kuulla ja tulkita niin että voisi tosissaan ymmärtää toista osapuolta oman napansa ulkopuolella. Toisaalta voi sen nähdä niinkin, että silloin se keskustelukumppani ei ehkä kiinnosta tarpeeksi, suo siellä, vetelä täällä.

Lue lisää

Voihan olla, että oon saanu lapsille selostaa liikaakin, niin odotan aikuisilta jo suht hyvää yleisymmärrystä ja hahmottelukykyä mistä puhutaan, mutta ei se niin mee.

Mä oon referoivaa tyyppiä, ymmärrän laajoja kokonaisuuksia, mutten jaksa pälättää kaikkea kun oditan, ettei tarvi. Tajutaan muutenkin.

Ehkä ikäkin tekee, ei enää huvita jauhaa.

Näinpä. 👍

EivorCreed kirjoitti:

Voihan olla, että oon saanu lapsille selostaa liikaakin, niin odotan aikuisilta jo suht hyvää yleisymmärrystä ja hahmottelukykyä mistä puhutaan, mutta ei se niin mee.

Mä oon referoivaa tyyppiä, ymmärrän laajoja kokonaisuuksia, mutten jaksa pälättää kaikkea kun oditan, ettei tarvi. Tajutaan muutenkin.

Ehkä ikäkin tekee, ei enää huvita jauhaa.

Näinpä. 👍

Lue lisää

Niin, aikansa kutakin. Nuorempana ehkä jaksaa vääntää rautalangasta, vanhempana sille ei ole enää tarvetta, se on jo niin nähty. Ja juna tuo aina uusia ihmisiä, kaikkien kanssa ei tartte olla sydänystävää.

randombypasser kirjoitti:

Niin, aikansa kutakin. Nuorempana ehkä jaksaa vääntää rautalangasta, vanhempana sille ei ole enää tarvetta, se on jo niin nähty. Ja juna tuo aina uusia ihmisiä, kaikkien kanssa ei tartte olla sydänystävää.

Lue lisää

Just tää. 👍

Eikä ole enää väliä jollei jotkut ymmärrä, erottuuhan jyvät akanoista ja helpompi valita seuransa oikein.