Aorttaläppä vaihtoon

Heips kyllä sulla on nyt edessä aorttaläppä korjaus n puolen vuoden sisällä luulisin. Minulta ei kielletty liikuntaa ennen leikkausta, parempi vaan että on kunnossa niin toipuminenkin on nopeampaa.. Leikkausta on turha pelätä vaikka se mielessä onkin

Moi .. Angio ei tunnu miltään ja se katetri voidaan kyllä reidestäkin laitaa. Jatka vaan lenkkeilyä ja salilla käyntiä tuntemusten mukaan ei liian rankasti kannata ottaa. Leikkaus saattaa olla kesälläkin kun aina niitä peruutuspaikkojakin tulee.

Kävin juuri OYSissa ohitusleikkauksessa ja aorttaläppä vaihdetaan joskus. Se vuotaa mutta ei vielä tarpeeksi. Siitä ei kannata välittää mitään vaan, kun olen toipunut leikkauksesta voin elää normaalisti.

Minulle ensin yritettiin tehdä varjoainekuvaus ranteen kautta Rovaniemellä mutta siitä ei tullut mitään. Sattui kyllä tosi paljon.
Oulussa tehtiin reiden kautta eikä sattunut yhtään.
Onneksi pääsin OYSin potilaaksi, Rovaniemellä on täysin tunarisakkia koko sydänpaja täynnä.

Minulla ei nyt vaan onnistunut mikään LKS;ssa, ranteessa on vieläkin karsean suuri patti ja reidessä ei yhtään mitään.
Olin Oulussa viikon ja yhden päivän LKS;ssa ja ensi viikolla menen käymään Oulussa ja jatkohoitoni on työterveydessä ja yksityisellä ja läppä vaihdetaan Oulussa.

Itselle tehtiin aortanläpän korjausleikkaus viikko sitten. Nyt olen jo kotona ja joka päivä on edellistä parempi. Itsellä löydettiin sattumalta aorttaläpänvuoto n. 5 viikkoa sitten. Vuoto oli merkittävä, joten leikkauskin oli kiireellinen. Läppä oli kakspurjeinen.

Ennen leikkauska olin myös melko ahdistunut, sillä kaikki eteni niin nopeasti. Lääkärikäyntiä edeltävänä iltana olin ollut salilla normaalisti, ilman minkäänlaisia oireita ja seuraavana päivänä sain tietää, että joudun avosydänleikkaukseen kuukauden sisään. Tästä alkoi kamala ahdistuksen jakso. Pelkäsin, että sydän sanoo sopimuksensa irti ennen leikkausta ym. Jälkeenpäin kuitenkin tajunnut kuinka turhaa leikkausta edeltäv stressi oli. Itse tyhmänä aiheutti itselleen vain turhaa huonoa oloa. Koita sinä siis keskittyä elämään mahd normaalia elämää ennen leikkausta! Itse leikkausta on turha ahdistella, se tulee kun tulee ja se menee varmasti hyvin! Itse olen toipunut todella hyvin, ei minkäänlaisia oireita leikkauksen jälkeen, ainakaan vielä. Ainoa, mikä hieman häiritsee niin syke nousee välillä hieman korkeaksi ja sydän hakkaa hetken, mutta ei yleensä kauaa. Itseä kiinnostaisikin, miten muilla leikatuilla syke on ollut leikkauksen jälkeen? onko paljoa rytmihäiriöitä, lisälyöntejä ym vaiko täydellinen sinusrytmi kokoajan?

20v, miltä tuntuu pelkkä nousevan aortan proteesi? Huomaako/tunteeko sitä mitenkään? Itselleni siis vaihdettiin n. 4v sitten aorttaläppä teolliseen ja samalla nouseva aortta, kun oli pullistunut 53mm, kiitos kaksipurjeisen aorttaläpän, jota ei voinut korjata.
Itse huomaan proteesin kun vedän keuhkot ihan täyteen ilmaa sellaisena *thumb thumb* -äänenä. Luultavasti sydämen pumpatessa proteesi osuu keuhkoihin hieman.

Tilanteeni romahti yllättäen reilu viikko sitten. Alkoi vasemman käden särky, joka levisi rintaan, lapaan ja leukaperiin. Menin lähimpään terveyskeskukseen, koska päivystys oli 120 km:n päässä...Ekg troponiinit normaalit ja lääkäri totesi sieltä jostain, että siivous oli aiheuttanut nämä kivut ja määräsi Buranaa. Olin kolme päivää töissä ja keskiviikkona tuli tosi huono olo. Seuraavana yönä nukuin yli 12 tuntia ja tuntui, ettei jaksa herätä ollenkaan. Soitin torstaina sydänhoitajalle ja kardiologin ohjeistuksella angiota aiottiin nopeuttaa; oli kuulemma suunniteltu vasta kesäkuun puolivälin jälkeen... Lauantaina pienen haravoinnin ja sisähommien jälkeen iski taas rintakipu ja voimat pois. Menin lähimpään terveyskeskukseen, kun päivystys sattui taas olemaan siellä 120 km:n päässä. Silloin kuitenkin siirrettin keskussiraalaan vaikka kaikki kokeet olivat normaalit. LKS:ssa hoito tosi asiallista ja hyvää, otettiin tosissaan. Vuorokauden olin sydänvalvonnassa ja maanantaina tehtiin päivystysangio. Angio sujui loistavasti ja kesti noin 10 minuuttia! Kaikki suonet puhtaat eli ahtautunut läppä aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin sepelvaltimotauti. Kuvat ja kaikki tietoni oli toimitettu jo eilen OYS:iin ja perjantaina on lääkäreillä videomeeting leikkausta koskien. Osastolla meinasivat pitää perjantaihin asti, mutta halusin kotiin, koska kotona mukavampi maata. Sairauslomaa otin vain tämän viikon vaikka enemmänkin tarjottiin; jospa jaksais ens viikon 3 päivää olla töissä. Paljon riippuu tietenkin perjantain vastauksesta ja sitä tässä nyt odotellaan pari päivää...

ruokatorven kautta tähystetään niin nähdään tarkemmin mitä korjata ja sen jälkeen tulee kutsu leikkaukseen. Tämä kait lienee käytäntö

Eilen tuli OYS:sta paksu kirje, oli aikoja ja ohjeita. Menen Ouluun leikkausta edeltävänä päivänä, jolloin on verikokeet ja kirurgin tapaaminen. Osastolle meno on vasta leikkauspäivän aamuna...varmaan tulee uni edellisenä yönä :) Rauhallisella menolla olen hyvin pärjännyt. Töissä olen pystynyt olemaan, kun on opiskelija, joka tekee työt :D Kolme viikkoa töitä, kaksi viikkoa kesälomaa ja sitten se on menoa. Tällä hetkellä vielä rauhallinen fiilis ja luotto tulevaan.

Leikkaus lähenee, kuukauden päästä jo kotiinpääsyä odotellen. Toivottavasti! Miten te talvella/keväällä leikatut olette toipuneet? Joko olette päässeet palamaan töihin? Miten olette pystyneet harrastamaan liikuntaa? Muuta kuin kävelyä? Onko "jäänyt" sivuoireita tai pitäisikö sanoa jälkioireita?

Kaikki on kuin ei mitään ei olisi tapahtunuty paitsi että kunto on noussut kohisten ja jaksaa tehdä rakaitakin hommia hengästymättä.. Muuta ei ole jäljellä kuin komia arpi joka on komistuksena...

Kesäloma alkoi maanantaina ja nyt meinaa tosissaan alkaa masentaa/ahdistaa tämä tilanne. 2 viikon päästä pitäis olla leikkauspäivä. Töissä oli muuta ajateltavaa, nyt on aikaa märehtiä tätä tilannetta. Kuinka te käsittelitte omaa tilannettanne ja lähestyvää operaatiota? Muutitteko ruokavalioa ennen leikkausta?

Tsemppiä mami50!
Minulle tehtiin Tays:ssa 8.6.2015 mitraaliläpän korjausleikkaus, ihan onnituneesti. Nyt vietän juhannusta kotihoidossa, jonne pääsin 17.6.
Tieto siitä, että leikataan, tuli jo maaliskuussa.
Vietin odotusajan suht normaalia elämää. Söin terveellisesti, työskentelin, liikuin edelleen paljon. Puhuin asiasta niin läheisille kuin ystävillenikin, samoin työkavereille.
Viimeiset viikot ja päivät normi elämää. Siivoilin kodin täysin valmiiksi kotiintuloa varten, tein ruokia pakkaseen. Viimeisenä viikonloppuna normisti pari kevyttä kuntosalitreeniä. Venyttelyä, aerobista, leikkaukseen valmistavaa urheilua.
Itselle tärkeää oli touhuta arkea niin en ehtinyt koko aikaa tulevaa miettiä.
Hyvin se menee!

Olen jutellut leikkauksesta jonkin verran, mutta olen kokenut, että suurin osa ei edes ymmärrä, mitä on tulossa. Toisaalta kauhistelu ei paljoa kannusta, täytyy kohtakin itse rauhoitella muita...Vertaistuki olisi tärkeää, mutta ainakaan täällä pohjoisessa ei ole ketään "virallista" henkilöä, jolla olisi ollut samanlainen tilanne.

Ruokavalio minulla on kunnossa 20 kg:n painonpudotuksen jälkeen :) Ajattelin lähinnä sairaalassa oloa, koska ainakin minulla on ongelma vatsan toimituksen kanssa. Ajattelin siirtyä liemiruokiin ym. kevyeen/vähäiseen ruokaan muutama päivä ennen leikkausta.

Toisaalta ruokavalio mietityttää Marevanin osalta. Ruokavalioni koostuu juurikin paljon vihreistä; salaateteista, parsa- ja ruusukaalista yms. Marevanin listan mukaan saan syödä suunnilleen porkkanaa, tomaattia ja paprikaa???

Liikuntaa olen harrastanut voinnin mukaan. Tilanne alkaa olla vaan siinä, ettei paljoa kestä. Se todella turhauttaa. Nyt kun oli löytänyt liikkumisen ilon, yhtäkkiä ei pysty harrastamaan muuta kuin rauhallista kävelyä tasamaalla. Kodin olen kyllä kaikesta huolimatta siivonnut kuntoon :D

Hävettää tämä ruikutus, mutta kiitos teille, jotka jaksatte lukea ja tsempata :)

Totta, tietämättömät kauhistelevat asiaa. Tietoiset tsemppaavat ja jakavat omia kokemuksiaan. Niin hyviä kun huonoja. Kokeilepa löytyisikö Sydänliiton kautta vertaistukea. Itse löysin netistä hyvän blogikirjoituksen mistä oli paljon apua henkiseen valmistautumiseen: http://nuorisydan.blogspot.fi/?m=1
Syö vaan kunnolla ja ravitsevasti ennen leikkausta. Tulet tarvitsemaan kaiken energian toipumiseesi :). Leikkauksen jälkeen tarvittavat kipulääkkeet valitettavasti lamauttavat suoliston toiminnon, eli tarvitset kuitenkin jo sairaalassa luumumehua, ulostuslääkettä tai kenties peräruiskeen, että saat jotakin ulos. Itsellä nornioloissa toimii kuin unelma mutta sairaalassa olin monta päivää ihan jumissa.
Itsellenikin tuli Marevan ainakin kolmeksi kuukaudeksi. Käsitin, että pitää jatkaa syömistä samoin kun tähänkin asti ja mahdollisimman samanlaisena, tasalaatuisena ja monipuolisena. Marevan eli se INR-arvo sopeutetaan lääkkeen määrällä sopivaksi ruokavalioon eikä toisinpäin. Tämä vielä itsellenikin uutta kun ensimmäinen kontrolli vasta ensi viikolla verikokeen muodossa.
Älä huoli, liikut jatkossakin kyllä. Hyvä kun olet löytänyt liikunnan. Nyt on vaan rauhallisempi vaihe. Itselle on ollut vaikeaa hyväksyä kunnon romahtaminen ja nollatasoon palaaminen. Hiihtotapahtumat, maastopyöräretket ja kunnon salitreenit - kaikki jäi tältä vuodelta. Kova paikka aktiiviliikujalle mutta minkäs teet? Terveys on kaiken tärkein ja tuleehan noita vuosia vielä kun ehtii liikkua. Asennekysymys tämäkin.
Luonnollista, että koet hämmennyksesi ja kenties pelkosikin ruikuttamisena. Ei se sitä ole ... se on tapasi käsitellä asiaa ja koittaa hyväksyä sekä ymmärtää se. Meillä on hyvä sairaanhoidon taso täällä Suomessa ja olet osaavissa käsissä. Hoidat oman hommasi eli menet leikkaukseen hyvillä mielin valmiina ... tässä sinulle hyvä motto: asenne tehtävän alussa määrittelee lopputuloksen!

minulle tehtiin tuo leikkaus 10v sitten vielä kone liikkuu vaikka vähän yskähdellen toivotan onnea

Tapasin eilen sattumalta OYS:n kardiologin. Minun täytyy sanoa, että keskustelu hänen kanssaan oli antoisa ja jotenkin vahvistava. Juttelimme leikkauksesta, toipumisesta, ruokavaliosta, Marevanista,....

Tämän perusteella voin sanoa, että keskussairaala jättää kyllä potilaan täysin yksin käsittelemään asiaa. Sinulle kerrotaan, että tällainen leikkaus tulossa, aika tulee OYS:sta ja that's it. Sitten sitä surffaa täällä netissä, etsii tietoa, muiden kokemuksia ja kaikkea mahdollista. Ja kuinka paljon löytyy väärää tietoa, esim. ruokavaliosta.

Täytyy suositella edes yhtä rauhallista tapaamista asiantuntijan kanssa vaikka vähän myöhemmin. Siinä ehtisi vähän käsitellä asiaa, laittaa ylös kysymyksiä, pelkoja yms.

Kardiologia lainaten: "konepelti avataan, vaihdetaan venttiili ja sitten taas mennään"

Hyvä kun sait juteltua aiheesta. Itse sain puhuttua tulevasta leikkauksesta vappuna kun sepelvaltimoni varjoainekuvattiin. Siinä samassa kirurgi konsultoi ja kyseli valmiutta leikkaukseen. Varsinaista tiedotustilaisuutta osalleni ei tullut.
Ennen maanantaina tehtyä leikkausta kävin perjantaina esitutkimuksissa osastolla, jossa kerrottiin tulevasta operaatiosta. Sitten tapasin sunnuntaina eli leikkausta edeltävänä iltana operoivan kirurgin. Olisi kyllä suotavaa, että jokaisella sydänleikkaukseen menevällä olisi keskustelumahdollisuus asiantuntijan kanssa ja vielepä hyvissä ajoun ennen operaatiota. Ehkä minun asenne ja selvittämäni ennakkotiedot olivat avainasemassa siihen, ettei kutsua tullut ko. tiedotustilaisuuteen. Kuulin monen leikkaukseen menevän olleen jossakin infotilaisuudessa. No, itse en sallaista tarvinnut.
Tuohon tukihenkilöasiaan olisi kyllä hyvä saada muutos. Olisi kaikille ikäryhmille vertaistukea saatavilla. Itse olen 51 v., joten kai vielä nuori kuitenkin sydänleikattujen keski-iältä. Mietinkin, pääsisikö Sydänliiton toimintaan jotenkin mukaan ja kenties tukihenkilöksi. Veikkaan, että omat kokemukset ja tuntemukset jaettuina voisivat helpottaa monen valmistautumista leikkaukseen?
Kohtahan siis pääset sairaalaan, leikkaus ohi ja toipuminen käynnissä. Niillä ehdoilla mennään mitä saadaan ja hyvin se menee! Minullakin oli leikkauksen jälkeen muutamana päivänä flimmereitä, mikä kai kuuluu puolella mitraaliläpän korjausleikkauksessa olleilla asiaan!? Nekin asettuivat ja nyt rytmit kunnossa, ainakin toistaiseksi. Sydänpussiin kertyi leikkauksen jälkeen nestettä, jota poistetaan nyt lääkityksellä. Kontrolli ensi viikolla. Jos ei lähde lääkkeillä, punktuoidaan tai pikku leikkauksella pois jossain vaiheessa. Leikkauksesta kaksi ja puoli viikoa. Kunto muuten jo tosi hyvä ja toipuminen edistyy vauhdilla. Jokainen päivä on parempi kuin edellinen. Henkisesti ajatukset seilaa välillä mutta pääosin mennään positiivisella mielellä. Ollaan hengissä, melkein kunnossa ja koko ajan mennään kohti uutta "normaalielämää" uudella vanhalla sydämellä.
Tsemppiä siis sinulle mami50 ja kaikille muillekin sydänoperaatioon meneville sekä jo niissä käyneille! Hyvää kesää ja muistakaahan, että aina voisi mennä huonomminkin :)

Tänään on tehty valmistelut huomista leikkausta varten. Verikokeet ja ekg otettiin OYS:ssa. Samalla reissulla oli fysioterapeutin, sairaanhoitajan, anestesialääkärin ja leikkaavan kirurgin tapaaminen. Aamupäivä meni sairaalassa ja nyt "kotona" odotellaan huomisaamua. Osastolle meno klo 6.30 ja mikäli kaikki menee hyvin niin leikkaus ohi puolen päivän aikaan.

Tosi hyvää, ystävällistä ja asiantuntevaa ohjausta ja neuvontaa, hyvällä fiiliksellä mennään.

No niin. Toivottavasti leikkaus meni hyvin! Ainakin näemmä fiilikset ja asenne olivat kohdillaan.
Eipä nuo pojat paljoa jännittäneet kun puhuimme asian selväksi ja suhtauduin itse pelottomasti ja asiallisesti asiaan. Exäkin alan ihmisenä oli jännittämättä, olinhan hyvissä käsissä eli meidän terveydenhuoltokoneiston hoidettavana.
Nestekertymän osalta tuli pikku takapakkia eli 27.6. illalla alkoi paineen tunne rinnassa ja heitti flimmerin päälle. Su aamuna paikalliseen päivystykseen eli Acutaan. Siellä ip sähköllä rytmiin kun ei lääkkeillä pudonnut. Samalla ultrassa todettiin, että nestekertymä sydänpussissa vain lisääntynyt. Tämä tod näk aiheutti myös flimmerin kun sydän ei mahtunut enää työskentelemään kunnolla.
Osastolle sisään ja leikkaukseen maanantaina eli seuraavana päivänä. Rintalihaksen alle tehtiin muutaman sentin viilto, keuhkopussiin kahden euron kokoinen reikä. Nestettä tuli paineella pois 330 ml eli hyvä kun hoidettiin sieltä pois. Lisäksi keuhkopussiin asetettiin dreeni eli hukkaputki, josta sinne sydänpussista valuvat loput nesteet pääsivät valumaan pois. Tämä siis tehtiin nukutuksessa.
Heti herättyä osastolle ja pari päivää seurantaa. Kotiin pääsin siis jo kahden päivän päästä kakkosoperaatiosta. Nyt seurataan viikottain, että neste on tosiaan kokonaan poistunut eikä lähde taas lisääntymään. Muistona yksi reikä lisää mahaan ja viiden sentin lisävekki rinnan alle. Alkaisi olemaan puukkohipat jo tälle kesälle, toivottavasti ... :)
Pikku mutkia siis matkalla. Joillekin käy näin ja useimmille ei. Toipuminen taas hyvässä mallissa ja kelitkin kohdillaan. Mikäs tässä siis ollessa.
Kirjoittelehan kuulumiset kun olet toipunut leikkauksesta kotikuntoon.

Leikkaus tehty reilu 2 viikkoa sitten ja edelleen täysin vuodepotilaana...ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Aluksi tuntui, että kaikki meni pieleen, mutta poikani todettua "olethan hengissä " ehkä ihan kaikki ei mennyt pieleen. ...

Leikkauksen jälkeen oli tullut vuotoa ja olivat joutuneet avaamaan haavan uudelleen. Sitten oli tullut totaaliblokki ja sen vuoksi olen edelleen sairaalassa. Ensin sykettä nostettiin jollain lääkkeellä, mutta reilu viikko sitten teholla laitettiin väliaikainen tahdistin. Tulehdusarvot koholla niin ei aleta laittamaan pysyvää tahdistinta. Nyt on mennyt tuon ajan iv-antibiootteja 3xvrk:ssa, kauanko lie vielä. ...

Positiivista on, ettei tässä maatessa ole kipuja. Olen jättänyt päiväkipulääkkeet pois. Haava on parantunut hienosti.

Nyt vaan odotellaan aikaa leikkuriin. Ilman tahdistinta en pärjää ollenkaan, omaa rytmiä ei ole käytännössä lainkaan.

Tällaisia odottamattomia tapahtumia voi tulla vaikka olisi kuinka hyväkuntoinen, perusterve ihminen. Kyllä välillä ahdisti ja kovaa, mutta onneksi olen kuitenkin luonteeltani positiivinen, joten näillä mennään nyt.

Tsemppiä sinulle mami50!
Niinkuin aiemmat kommentit ... näille ei mitään voi. Poikasi sanoin olet hengissä!!
Toivotaan, että saat tahdistimen pian. Kuulemani ja lukemani mukaan sillä elelevät viettävät suht koht normielämää kuitenkin. Näin toivotaan sinullekin ... voimia :)

Neljä viikkoa meni sairaalassa maatessa ja nyt sitten kotona aloitellaan kuntoutusta. Vastoinkäymisiä on riittänyt, nyt taistellaan Marevanin kanssa. Kertaakaan ei olla päästy hoitotasolle, joten lääkityksen lisäksi pistän Klexanea.
Kuntoutuksen kanssa hankalaa, kun on tehty 2 eri toimenpidettä ja neljän viikon makaaminen vei voimat pakkaselle. Olen kuitenkin aloittanut kävelyn; ihanaa, kun pääsee liikkeelle ja ulos!
Läppäleikkauksesta olen muuten toipunut hyvin. Tahdistimen kanssa on vielä vähän totuttelemista, mutta eipä siitä operaatiostakaan ole kuin reilu viikko. Laite on pieni ja huomaamaton, vaikeuttaa vain nukkumista.
Minua hoidettiin tosi hyvin niin LKS:ssa kuin OYS:ssa. Tahdistin laitettiin Oulussa, siellä vuorokausi ja sen jälkeen vielä 3 vuorokautta LKS:ssa.
Täytyy sanoa, että onneksi meillä on näin hyvä julkinen sairaanhoito; kaikki nämä leikkaukset, tehohoidot ym. maksoivat minulle n. 900€....todellinen hinta aivan muuta. Maksan mieluusti veroni läppä heiluen tahdistimen tahtiin :D Hyvää kesän jatkoa!

Toipuminen lähtenyt hienosti eteenpäin. Tänään oli INR ensimmäisen kerran hoitotasolla, joten napapiikistä pääsin eroon ja seuraava kontrolli 2 viikon päästä.

Haavat ovat parantuneet hyvin, 2 siistiä arpea. "Läppäarpi" lähtee vielä niin alhaalta, että normi kaula-aukolla sitä ei edes näy. Tahdistin on niin pieni, ettei sitä huomaa. Luulin jo, että se oli lähtenyt liikkeelle, kun ei sitä nähnyt eikä tuntenut :D

Lenkkeilen päivittäin ja nyt jo menee useamman kilometrin lenkki ihan mukavasti. Oma syke on korkea, noin 88, mutta ei se rasituksessa kuitenkaan nouse kauheasti, n. 120 reippaalla menolla.

Pahin muisto näistä monista ongelmista on, yllätys yllätys, ambulanssilla siirto OYS:sta LKS:an. Siinä tuntui, että hengissä ei perille selviä. Tahdistimen laitto tulee kyllä hyvänä kakkosena. Se oli rankka kokemus :/

Nyt nautitaan auringosta ja ladataan akkuja talveksi :)

Paljonko teillä menee Marevania? Tänään oli taas kontrolli ja nyt ollaan pysytty hyvin hoitotasolla. Annokset ovat 6mg 3 päivänä ja 9mg 4 päivänä. Minusta aika isot annokset, mutta näillä INR on 2.8. Ei minua haittaa tabujen määrä, kunhan arvot pysyy kohillaan :)

Te joilla on mekaaninen läppä, kuinka paljon sen tikitys häiritsee teitä ja kuinka hyvin ulkopuoliset sen kuulee? Onko ääni vaimentunyt yhtään ajan saatossa?

Hei, täältä näyttäisi löytyvän tukea... :) kirjoittelin aluksi tuohon toiseen ryhmään...Olen siis 42 vuotias nainen ja pian tulee kuukausi siitä kun kuulin sydänsairaudestani, hyvin yllättäen.
Minulla löydettiin niin sanottu kaksipurjeinen läppä, lisäksi aorttaläpän ahtauma ja aortan laajentuma. Kardiologi ei paljon puhunut, jäin aika tyhjän päälle koko asiassa. Tietoa on vaikea löytää, samoin muiden kokemuksia leikkauksesta ja sen jälkeisestä elämästä.

Minulle on siis myös leikkaus tulossa, milloin, siitä ei tietoa. En tiedä kuinka vakava tilanteni on. Kovin on minulla mielialat vaihdelleet, tällä hetkellä olo on lähinnä turtunut. :(

Iltaa! Tosiaan, itsellänikin on 2 purjeinen läppä, mutta se ei sinänsä haittaa yhtään mitään. Sydämmelle on aivan sama onko siellä kaksi vai kolmi purjeinen läppä. 2 Prosentilla ihmisistä on 2 purjeinen läppä. Sinullakin ongelmat ovat läpän ahtauma ja aortan laajentuma.

Työstäsi on paha mennä mitään sanomaa, kun en ole kolmivuorotyötä tehnyt, mutta onhan se itsestään selvää, että valvominen yöllä rasittaa sydäntä. Se että sydämmesi tykyttelee kolmen valvotun yön jälkeen ei ole ihme, varmasti tykyttelee monella muullakin ihmisellä, jotka vuorotyötä tekevät. Sinä vain huomaat sen paremmin, koska olet tietoinen sydänviastasi ja varmasti tarkkailet itseäsi enemmän. Kuitenkin yövuorojen pois jättäminen ei olisi huonoin ratkaisu sinulle. kannattaa viimeistään röntgenissä tai ultrassa lääkäriltä kysyä.

Älä huoli, etköhän sinä hengissä selviä :) Jos yhtään helpottaa, itse kaivelin netistä leikkaustietoja ennen leikkausta ja taisi olla niin, että vuosina 2009-2014 suomessa tehtiin 15000 avosydänleikkausta, näissä leikkauksissa kuoli 14 henkilöä pöydälle. ts. 0.1 % vaikka lääkärit sanovat että leikkauksissa on 2-4% kuolleisuus mahdollisuus, ei siihen kannata kiinittää huomiota. Suomessa siis sydänleikkauksissa kuolee yhtä paljon ihmisiä kuin muissa leikkauksissa. Muunmuassa pääministerimme sipilän poika kuoli viime vuonna polvileikkaukseen.

Toipuminen leikkauksen jälkeen on sinusta itsestäsi kiinni. Miten jaksat aloittaa liikunnan ym. muut arjen askareet. näillä on todella suuri merkitys paranemisprosessissa! Kaikki sujuu varmasti hyvin! :)

Hei,
olen 33-vuotias mies ja minulle tehtiin heinäkuussa vuotavan 2-purjeisen aorttaläpän korjausleikkaus ja samalla korjattiin laajentunut aortan tyvi composite craftilla. Vika on ollut tiedossa vuodesta 2007 saakka ja silloin kyllä tuntui henkisessä mielessä, että elämä loppuu siihen paikkaan. Silloin kunto oli vuodon suuruuteen nähden yllättävän hyvä, joten vuotoa ja sydämen laajentumista seurattiin vuosittain. Aina ennen kontrollia pelotti, mutta joka kerta todettiin, että palataan asiaan vuoden päästä ja että leikkaus tulee sitten jossain vaiheessa. Päätin, että en anna asian häiritä, vaan elän mahdollisimman normaalisti. Silti asia aika ajoin painoi mieltä ja ahdisti.

Viime kesänä (2014) havaittiin myös, että aortan tyvi on jonkin verran laajentunut. Hoitava lääkäri vaihtui ja hän alkoi tosissaan puhua leikkauksesta. Viime talven aikana kävin sitten angiossa ja pari kertaa magneettikuvassa, kunnes lähete leikkaukseen tuli keväällä. Kieltämättä pelotti kovasti ja tein vielä ulkomaanmatkankin juuri ennen leikkausta puolihuumorilla sillä ajatuksella, että se voi jäädä viimeiseksi...

Jälkikäteen ajateltuna pelko tuntuu aika turhalta ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä "mukavammalta" muistolta tuo leikkaus tuntuu. Leikkauksesta on pian tasan kolme kuukautta ja olen jo takaisin töissä! Tosin siistissä sisätyössä. Jännää on se, että vaikka en kokenut kuntoani erityisen huonoksi ennen leikkausta, olo tuntui jo pari kuukautta leikkauksen jälkeen huomattavasti paremmalta kuin koskaan aikaisemmin.

Leikkaus sujui hyvin. Ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen menivät melkoisessa sumussa eikä se nukutuksesta herääminen mitenkään erityisen miellyttävää ollut, mutta ei mitenkään erityisen kamalaakaan. Heräämisessä ensimmäinen fiilis oli "jes, olen elossa". Kuvittelin, että kotiin palattuanikin olen lähinnä vuodepotilas ja varasin kaiken maailman lukemista ja elokuvia kotisohvaa varten. Sairaalassa kuitenkin pakotettiin jo noin kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen liikkeelle ja kotiin pääsin normaaliaikataulun mukaisesti viikon kuluttua leikkauksesta, ihan omin jaloin. Elokuvat jäi katsomatta ja kirjat jäi lukematta, koska en malttanut pysyä sohvalla, koska ei ollut tarvis, vaan piti alkaa liikkua mahdollisuuksien ja voinnin mukaan. Pieni kuumeilu leikkauksen jälkeen voi kirurgin mukaan jatkua parikin viikkoa.

Ainoa takapakki tuli noin viikon kuluttua kotiutumisesta, kun kunto yhtäkkiä heikkeni ja kuume alkoi nousta. Samana päivänä tunsin ensimmäiset rytmihäiriöt leikkauksen jälkeen. Hakeuduin sairaalaan, jossa todettiin, että sydänpussiin oli kertynyt nestettä ja olin ilmeisesti saanut jonkun infektion. Rytmihäiriöt johtuivat ilmeisesti nesteestä sydänpussista, mutta se mikä oli syy ja mikä seuraus, en oikeastaan itse saanut selville. Sinänsä vaaraton, mutta kiusallinen eteisvärinä jatkui muutamana päivänä sairaalassa, kunnes nesteet saatiin vähenemään ja pääsin taas kotiin. Infektion sain antibiootin ja nesteeseen kovan burana- ja kortisonikuurin. Neste poistui hitaasti, mutta tasaisesti. Sen jälkeen kaikki on mennytkin toistaiseksi hyvin ja työt aloitin viime viikolla.

Rytmihäiriöt ja nuo nesteilyt ovat ymmärtääkseni hyvin tyypillisiä vaivoja leikkauksen jälkeen, joten siinä mielessä en pitänyt omia oireitani edes mitenkään erityisen vakavina. Palvelu pelasi sairaalassa oikein hyvin :)

Pelokasrouva: luulen, että leikkauksen jälkeen jaksat entistä paremmin työssäsi ja muutenkin. Eri asia on kannattaako yötöitä jatkaa, jos muitakin mahdollisuuksia on. Kuten tiedetään, valvominen ja epäsäännöllinen työaika voi osaltaan rasittaa sydäntä. Itselläni tuntuu, että leikkaus paransi virkeyttä kaiken kaikkiaan ja jaksan nyt valvoakin paljon entistä paremmin.

Olen harkinnut hakeutuvani jonnekin sydänliittoon vertaistukihenkilöksi jos huolivat, mutta tätäkin kautta voin kertoa omista kokemuksistani, jos siitä on jollekin apua - tai sitten yksityisesti. Itse olin ennen leikkausta puhelin kädessä soittamassa sydänliiton tukihenkilölle, mutta päätin kuitenkin selviytyä itse.

Kaikkea hyvää leikkausta odottavilla ja siitä toipuville!

Sinun "Pelokasrouva" ei todella kannata ajatella minun tapaustani. Minulle sanottiin, että tällaisia tapauksia on n. 1% kaikista Suomessa leikatuista. Huonoa tuuria, mutta hengissä ollaan :)

Minulla on nyt 3 kk leikkauksesta ja vointi erinomainen noista kaikista ongelmista huolimatta. Kävelylenkki menee reilu 6km/tunti. Lihastreenejä en ole vielä uskaltanut aloittaa, mutta perjantaina on ensimmäinen kontrolli ja sielläpä kuulee tilanteen.
Sairauslomaa olisi vielä kuukausi, mutta mikäli perjantaina todetaan kaiken olevan hyvin, aion lähteä töihin jo aikaisemmin.

Minulla suurin osa ongelmista kotiinpääsyn jälkeen on liittynyt tahdistimeen eikä läppäleikkaukseen. Sen puolesta olen toipunut hyvin ja haavat parantuneet hyvin ja siististi.

Odottavan aika on pitkä ja epätietoisuus kaikkein ikävintä. Minä soitin keskussairaalan sydänhoitajalle, jos oli jotain epäselvää. Hän ystävällisesti otti selvää ja selosti asiat. Rohkeasti vaan kyselet lääkäriltä/sydänhoitajalta tutkimuksista ja tilanteestasi. Minulle esimerkiksi ei tehty magneettikuvausta, vain ultraäänitutkimus ja polkupyörärasitus. Leikkaukseen menoa edelsi angiografia, jolla tutkittiin mahdolliset ahtaumat suonissa(sepelvaltimotauti). Onneksi mitään ei ollut. Joskus kaikkia tutkimuksia ei ole välttämättä tehtävä. Keskussairaalassa sanottiin, että minulle tehdään OYS:ssa tähystystutkimus, mutta ei sitä onneksi tehty.

Tsemppiä ja mukavaa syksyä kaikesta huolimatta meille kaikille :)

Hei! Mitä teille kuuluu? Kiitos kovasti vastauksista. Olen nyt vain käynyt kovasti töissä ja koittanut olla ajattelematta asiaa. Vaikka koko ajanhan tuo mielessä kuitenkin on...
Huomenna on ct-kuvaus ja torstaina Kardiologi aika. Ehkä nyt selviää lisää mitä tuleman pitää.

Ihana kuulla, että sinulla mami menee hyvin! Kovia olet kokenut, vaan hienoa että nyt olet hyvin toipumassa.
Tänään oli minulla siis käynti Kardiologilla, ct-kuvauksen perusteella ei löytynyt mitään muita "vikoja", mikä on hieno juttu. Eli tuo aorttan pullistuma on nyt se mitä seurataan, tällä hetkellä mitta on 45, ja lääkäri sanoi että leikkaus on ajankohtainen kun laajentuma 50 lukemissa. Läpän ahtaumasta hän ei puhunut mitään, paperissa on joku lukema 1.1 .
Mietin vain että kun kerran leikata pitää jokatapauksessa niin miksi odottaa?? En sitä älynnyt häneltä kysyä. Mitä mieltä te olette??
Tulevassa leikkuussa sitten läppä vaihdetaan ja aorttaan laitetaan jokin uusi osa, en muista miten hän sitä selitti. Leikkaus olisi sitten Kuopiossa tai Tampereella, kumpi parempi, en tiedä.

Nyt sitten odotellaan..... niin sanotusti. Aika kurjaa. Seuraava kontrolli on puolen vuoden päästä.

Mielelläni lukisin mielipiteitänne , omia tietojanne ja kokemuksia.

Hei mahtavaa, että löysin tälläisen keskustelun! Tästä sai kyllä paljon uutta irti. Itsekin olen 20-vuotias, kiva tietää etten ole ainut nuori sydänvikainen :D Sorruin etsimään tietoa googlesta, ja ensimmäisiä artikkeleja, joita luin, oli terve.fi sivulla. Ja tekstiä lainaten: "Avosydänleikkaus on iso toimenpide. Osa potilaista kuolee jo leikkauspöydälle tai pian leikkauksen jälkeen.." Pieni pelko ja kauhistus kyllä iski tommosta lukiessa :D
Itselläni on siis syntymästä saakka ollut kakspurjeinen aorttaläppä, jota on tutkittu/seurattu muutaman vuoden välein koko ikäni. Ja viikko sitten kontrollissa huomattiin, että täysin oireeton läppävika olikin kehittynyt aorttaläpän ahtaumaksi. En kyllä ollu odottanut tätä. Aina lääkärikäynneillä on kehuttu ja vertailtu terveeseen sydämeen - ihan kun mitään vikaa ei olisi koskaan ollutkaan. Ja nyt kuulemma leikkauspöytä häämöttää tulevaisuudessa. Alle kymmenen vuoden sisään, jos sama tahti jatkuu.
Kamalaa joutua 'odottelemaan' milloin sydän on tarpeeksi huonona, että voidaan leikata :D tai voihan olla että tämänhetkinen lievä ahtauma ei tästä enää pahene, jolloin leikkausta ei tarvita. Oli miten oli, aika näyttää.
Nyt positiivisemmalla asenteella eteenpäin, leikkaus tulee jos on tullakseen. Siitäkin näköjään selviää vaikka komplikaatioita tulisi :)

Millaisia arpia teille on muuten jäänyt avosydänleikkauksesta? Googletellessa löysin paljon lasten arpien kuvia, mutta millaisia ovat aikuisiällä leikatut?

Näin jälkikäteen voin sanoa, että menisin kyllä uudestaankin samaan operaatioon, vaikka ennen leikkausta pelotti ihan mahdottomasti. Minulla vika löytyi sattumalta vuonna 2007 ja siitä lähtien joka vuosi ennen kontrollia on jännittänyt ihan pirusti. Kaksipurjeisuus ei tosiaan itsessään ole syy leikkaukseen, mutta ahtautuessaan tai vuotaessaan voi leikkaus tulla ajankohtaiseksi. Ennen leikkausta tehdään kyllä jos jonkinlaista testiä ja koetta, joten varmasti turvallisin mielin voit mennä leikkaukseen jos sen aika joskus tulee.

Itse kuvittelin ennen, että olo on ihan hyvä ja tuntui turhalta mennä terveenä leikkaukseen, mutta nyt 3,5 kuukautta leikkauksen jälkeen olo on parempi kuin koskaan ja olisin mennyt jo vuosia sitten leikkaukseen, jos se olisi ollut mahdollista :) Vaan kun en koskaan tiennyt paremmasta!

Arpi oli yllättävän siisti ja parani hyvin leikkauksen jälkeen. Ajan myötä siihen on muodostunut jonkin verran arpikudosta enkä oikein tiedä mihin suuntaan se tästä vielä kehittyy. Loppujen lopuksi se on kuitenkin aika pieni murhe.

Nyt olen viimein palannut takaisin töihin 5 kk:n jälkeen. 3 viikkoa ja olen aivan uupunut. Luulin olevani hyvässä kunnossa, mutta enpä tainnut ollakaan. Työskentelen terveydenhuollossa ja ajanvaraukseni oli buukattu heti eka päivänä aivan täyteen ja tutkimuksia jopa päällekäin. Uusi atk-ohjelma piti olla jo käytössä vaan ei mitään oltu tehty. Sitä sitten kaiken ohella työstää, istua palavereissa ja täyttää kaavakkeita. Toinenkin projekti kesken, valmista pitää olla 12.1. Eli kiirettä ja ylitöitä, ei meinaa kunto kestää :(

Kävin eilen fysioterapeutilla, kun on tää "kunto niin huono". Minulle ei tehty sairaalassa mitään kuntoutussuunnitelmaa ja fysioterapeutin tapasin kerran juuri ennen kotiin lähtöä. Ohjeena, että parin viikon päästä voi alkaa pyöritellä olkapäitä!!!! Nyt meidän sydänfysioterapeutti käski hidastaa tahtia ja ens viikolla tehdään minulle ohjelma. Kuulemma tuollasen myllytyksen jälkeen mitä minulla oli, kuntoutus pitää aloittaa pikku hiljaa eikä 4 kuukaudessa ole entisessä kunnossa. Vuosi sopiva aika! Siihen olen liian kärsimätön, tulosta pitää tulla nopeammin ;)

Miten teillä muilla menee?

Minullekaan ei annettu juuri mitään kuntoutusohjeita vaan piti itse ottaa selvää. Aktiivisesti kun tekee ja treenaa, niin pärjää hyvin. Rintarangan ja yläselän harjotteita kannattaa tehdä paljon. Paikalleen ei kestä jäädä.
Annoin asiasta palautetta Meilahden kirurgille, kun kävin viime keväänä TT-tuloksia kuulemassa. Aikoivat ottaa opiksi.

Reilu 6 viikkoa töitä takana ja reilu 2 viikkoa lomaa edessä. Enpä olis uskonut, että töissä olo vois ottaa voimille, mutta 8 tuntia jalkojen päällä ja kaikki muu lisäksi, niin kyllä se veti voimat.
Vointi muuten ollut kohtuu hyvä. Inr oli välillä liian matala ja jouduin pistämään klexanea. Nyt kuitenkin sekin kohdillaan. Kuntoilua jatkan kuten ennenkin tai oikeastaan hieman rauhallisemmin.
Työterveyshuollon kautta yritän saada lähetteen kuntoutukseen, se selviää tammikuussa. Olis kiva päästä ryhmään, jossa on muita läppäleikattuja. Kelan kautta niitä oli vain Peurungassa ja Joensuussa. Vertaistukikoulutusta on tulossa helmikuussa tänne pohjoiseen ja sinne aion mennä.
Mukavaa joulun odotusta kaikille :)

Tervehdys! Olen käynyt ultrassa verikokeissa sydänfilmussä ja röntgenissä. Aortan laajentuma oireeton mutta 58 jo koko.Oyssista tuli leikkauspäätös meeetingin tuloksena eli aortanproteesileikkaus. Lisäksi lievä aortan läppävuoto. Olen 49v hyvän kunnon omaava mies. Kuntosali kiellettiin heti Ultran jälkeen. Olen siis kävellyt ja pyöräilyn jonkin verran vain. Melko varmasti olen marfaanikko eli silmissä myös sanomista niitäkin pitäisi leikata. Pari kyssäriä kuinka nopeaan tulee varsinainen leikkaus ja määrätäänkö minulle myös marevan? Onko suht
kohtiraskaat painot kielletty kuntosalilla loppuiäksi?
Vielä taustaa EKG sinus sepelvaltimot OK. Työ on kevyttä toimistotyössä ja uumoilen milloin pystyisi leikkauksen jälkeen töihin.

Minulla on laajentunut nouseva aorta 47-50 mm ja aortaläppävuoto, tätä on seurattu vuodesta 2011, kerran vuodessa Hyksissä TT-ja puolivuosittain kardiologilla uä. Lisäksi olin angiografiassa ennen joulua. Siinä todettiin sepelvaltimot puhtaiksi.
Seuraava uä elkuussa. Kardiologi sanoi että eivät leikkaa pelkä läppävuodon takia vaan oleellinen kriteeri leikkauselle
On täällä PK-seudulla ketään jolla vastaavaa.

Minulla oli vastaava nouseva aortta laajentunut ja samoin aorttaläppä hiukan vuoti.
seurattiin vuosittain ultraäänellä (seuranta 10 vuotta )
Nousevan aortta leikattiin laajentuman ollessa 54 mm, samoin korvattiin aortanläppä mekaanisellä läpällä.
Nyt leikkauksesta 4 vuotta, kaikki mennyt hienosti

Tasan vuosi leikkauksesta. Jos ei mennyt leikkaus ihan putkeen, ei ole mennyt kuntoutuminenkaan. Marraskuussa palasin töihin ja rankkaa on ollut. Tahdistimen kanssa paljon ongelmia; säädetty useaan kertaan ja nyt se toimii kuulemma hyvin, vointi ei kuitenkaan kovin hyvä. Liikkunut olen paljon, pääasiassa kävellyt. Potkukelkkailu, hiihto ja pyöräily eivät oikein onnistu, henki vaan loppuu.
Leikkauksen jälkeen ekg:ssä on ollut RBBB ja nyt viime viikolla oli tullut LBBB. Sepelvaltimotautia/infarktia ei ole. Nyt odotan, että pääsen ultraan. Toivottavasti ei mitään pahempaa...Yritä tässä nyt olla positiivisella mielellä :( Onko kellään muulla tullut tällaisia ongelmia?
Hyvää kesää joka tapauksessa kaikille :)

Moi. Itse olen menossa leikkaukseen nousevan aortan dilataation takia joka johtuu kaksipurjeisesta läpästä. Lääkäri puhui että tuo läppä ehkä pystytään korjaamaan. Onko tietoa kenelläkään tästä? 36vuotta meni seuraillessa nyt ei auta kun antaa kirurgin hoitaa työnsä. Jännittää mutta kyllä se tästä

Tsemppiä Mpek80. Oma kaksipurjeinen läppä oli niin huonossa kunnossa että se vaihdettiin mekaaniseen, mutta yhdestä asiasta oli suuri apu omassa toipumisessa.. Nimittäin moottorisängystä. Kotiutuessa ekana parina viikkona yskiminen meinaan sattuu perkuleesti ja päädyn säätämisellä estää liman kertymistä ja ärsytystä. Omasta mielestä tärkein asia toipumisessani.

Mitähän "pelokkaallerouvalle " kuuluu...?
Itsellä hieman samanlainen tilanne, nousevan aortan laajenema 45mm, teen vuorotyötä, tosin en yövuoroja. Ikää 55-vuotta. Laajentuma löytyi tänä keväänä, myös läppävuoto.
Ja tämä laajentuma on tullut kahden viime vuoden aikana, edellinen kuvaus 2014 sydänoireiden myötä, tuolloin ei näkynyt laajentumaa eikä myöskään ohivuotoa.

Seurantalinja, seuraava uä-kuvaus vuoden kuluttua. Itseäni mietittyttää raskas työ, lähteekö laajentuma etenemään tämän myötä. nopeasti Nyt jo rytmihäiriöitä .
Miten liikunta ja harrastukset, onko muille asetettu mitä rajoitteita ? Itse en saanut mitään ohjeistusta.

Itse olen 35 vuotias ja kaksipurjeinen aortta ollut seurannassa kunnes sairastuin sydänlihas tulehdukseen jonka takia jouduin tyksiin viikoksi tiputukseen. Tällöin tutkittiin perusteellisesti ja 2kk päähän varattiin sydänleikkaus jossa nouseva aortta ja läppä vaihdetaan proteesiin. Tähän asti olin siis oireeton. Leikkaus tehtiin ja kaikki meni hyvin joten 6 päivää sairaalassa jonka jälkeen kotiutettiin.Toipuminen meni hyvin kunnes 2-viikkoa myöhemmin sydän lähti laukkaan ja tuntui ettei saanut happea. Ambulanssilla sairaalaan jossa todettiin flimmeri ja "muljahtelua". Seuraavana päivänä kotiutettiin kun ei ole vaarallista vaikka filmissä edelleenkin esiintyi.

Leikkauksesta 2kk myöhemmin palasin töihin vaikka muljahtelua ja tiheälyöntisyyttä esintyi aika ajoin.

Nyt leikkauksesta on kulunut reilu 3kk ja edelleen painin ongelman kanssa.Saattaa mennä 3-päivää ettei ole mitään ongelmia ja sitten jokin laukaisee " kohtauksen" jolloin sydän lähteen joko lyömään todella kovaa tai sitten muljahtelemaan.Mitään yhtenäistä tekijää en löydä.Autoon meno tai kyljellä makaaminen voi riittää.
Homma menee ohi yhtä hämärästi kuten ottamalla päikkärit,kevyt kävely,makaamalla ja katsomalla telkkua.
Alkaa vaan vaikuttamaan normaaliin elämään pahasti kun ei uskalla sopia mitään koska ei tiedä millainen huominen on saati sitten lähteä jonnekkin.
Toivottavasti rauhottuu ajan kanssa...

Itsellä myös kuuluu valtava bum bum kun vetää keuhkot täyteen,Olkapäät,niska,hartia aivan jumissa eikä fyssärille pääse vaikka pyysin lähetteen.

Toivon kaikille kohtalotovereille voimia ja jaksamista!

Itselleni kariologi soitti nyt syksyllä, jolloin kyselin enemmän keväällä todetusta nousevan aortan laajentumasta, jota sairastan.
Toistaiseksi ei mitään rajoituksia työn eikä minkään muunkaan suhteen tullut, tosin seuraavan ajan sain puolen vuoden päähän, kerrottuani Marfan epäilyistäni. Seuraavana onkin sitten sydämen mri-kuvaus.

Itselläni tuntuu välillä ja varsinkin rasituksessa kipuja keskellä rintakehää sekä oikealla. Mutta kardiologin mukaan vielä 45mm.n laajentuma on niin lievä, ettei mitään rajoitteita tarvita. Epäili myöskin että aortta olisi tuollainen aina ollutkin, joillakin kuulemma näin on.
Kuitenkaan en enää uskalla urheilla yhtä paljon kuin aiemmin ja kuntosalin olen jättänyt kokonaan pois. Hengästyn helpommin nykyään ym. kipuoiretta on.

Ensimmäinen sydänsiirto Etelä- Afrikassa. Avainasemassa leikkauksessa oli musta mies, jolla ei asiaan oikein koulutusta. Hän oli puutarhuri ja oli leikellyt eläimiä.
Hän oli fiksu, hänet huomattiin. Mustat eivät tuolloin saaneet opiskella pidemmälle.
Hän oli lopulta ensimmäisessä siirrossa mukana ja avaintekijä, kunnia meni toiselle

Hei kaikille 😊 täällä minulla tilanne pysynyt ennallaan. Keväällä kävin Kardiologilla (joka ei muistanut minua ollenkaan, vaikka oli puoli vuotta sitten nähnyt) ei anna kovin hyvää kuvaa lääkäristä. . Muutoinkin oli tympeän oloinen, tuntui että tilanteeni ei kiinnostanut ollenkaan.
Tilanne oli keväällä tämä: aortan tyvi 44, maksimivirtaus 3,7 m/s, låppäaukon pinta-ala 1,2 neliösnt. T-aalloissa myös häikkää.
Näistä minä en paljoa ymmärrä, pystyin vain vertaamaan edellisiin lukuihn.

Mutta päivä kerrallaan olen mennyt eteenpäin, ajoittain tämä sydänvaiva vaivaa mieltä pahasti. Juttukaveria ei edelleenkään ole, yksin pohdiskelen syntyjä syviä.
Työtä olen keventänyt lokakuusta lähtien, teen 30 h/vko. Nilkka ja olkapää reistaavat. Jatkuvaa kipua enemmän tai vähemmän.

Mietin tässä että olisikohan jollain innostusta perustaa esim facebook-ryhmä tai vastaava, jonka kautta voisi aktiivisemmin jutella ?

Ryhmän perustaminen on hyvä idea. Kannatetaan :)

Lokakuussa läppä/aorttaleikkaus. Totaaliblokki ja ilmeisesti keuhkokuume. 4pv leikkauksesta pysyvä tahdistin kun 2ulkoista toimi epävarmasti. Aluesairaalan kautta kotia 9pv leikkauksesta, loppu-ultrassa nestettä sydänpussissa joten seuraavalle viikolle tarkistus. No neste lisääntyi ja kiireellä yliopistosairaalaan myöhäistamponaatio reilu 2viikkoo leikkauksesta. Kirurginen dreenaus ja 2viikkoo selvitettiin mistä johtuu ku crp nousi taas. 2viikkoo kotielämää ja ambulanssi ku hartiat särki ja kuume nousi. Taas nestettä sydänpussissa. Nyt onneksi väheni kolkisiini lääkkeellä ja kotiuduin eilen. Postperikardiotomiaoireyhtymä vaivaa. Välillä nämä menee hankalasti, mutta elossa ollaan.

Ja ryhmä olisi hyvä homma

Hei taas kaikille!
Olen perustanut nyt facebook-ryhmän, nimi on Sydänystävät ( voidaan vaihtaa parempaan, en nyt muuta keksinyt)
Ryhmä on suljettu, säännöistä voidaan tarvittaessa sopia tarkemmin yhdessä.
Ryhmän tarkoituksena on saada vertaistukea muilta sydänsairailta ihmisiltä, ikään yms. katsomatta. Ryhmässä voi jakaa kokemuksiaan sydänsairaudesta, leikkauksista ym hoidoista.
Pääsääntöisesti ryhmä on sydämen läppävikaa sairastaville, läppäleikatuille, tai leikkausta odottaville.
Toivon että löydätte ryhmän ja saisimme sinne hyvän tukiryhmän kaikille jotka sydänvaivojen kanssa joutuvat elämään.
Toivon myös hyvää ryhmähenkeä, sydänsairaudet eivät ole leikin asia, suurimmalle osalle meistä se on vahvasti monin tavoin elämää hallitseva sairaus.
Katsotaan tuleeko tästä ryhmä-ajatuksesta mitään, mutta haluan kokeilla nyt ainakin.

Hei hyvä juttu tuo faceeryhmä!täytyykin käydä liittymässä
Oma läppä korjattu 2011, mutta uusia ungelmiä taas ja ehkä uusintaleikkauskin.

Onko ryhmä Sydänystävät Uusimaa, ja voiko myös muualla asuvat siihen liittyä....?
Kun näitä aortan sairauksia omaavia sattuu olemaan myös muillakin alueilla , vai pitääkö perustaa paikkakuntakohtaiset ryhmät..::)?
Tuossa ryhmässä näyttäisi olevan 6 jäsentä.

Ryhmä on pelkkä -sydänystävät-
koskee kaikkia 😊

Ryhmän tiedot kun kattoo niin se viimmäksi perustettu.Mun mielestä ne muut on jostain kuudenki vuoden takaa.

Ryhmää ei löydy...

Minä en ainakaan löydä ryhmää :(

Ei löydy haulla "SYDÄNLÄPPÄYSTÄVÄT"

Kyllä tuolla nimellä pitäisi löytyä, kun hakee suoraan Facebookin haulla.

Eipä löydy sydänläppäystäviä. Osaapa olla salaperäistä toimintaa, mutta olkoon....

kuis läppäleikatuilla menee nykyään?läppäleikkaus tulossa syksyllä

läppäleikattuja oulusta?

Moi😀 6.9 olis uudestaan läppäleikkaukseen meno.. 18 kk sitten leikattiin ja korjattiin omaa aortan läppää ja laitettiin nousevan aortan proteesi. Syystä tai toisesta tällä hetkellä kuitenkin merkittävä vuoto jälleen ja nyt laitetaan hiilikuituläppä. Vähän se tietenkin pelottaa taas..

Hermot menee ja sen kyllä huomaa, kesästä lähtien odottanut ja odottanut ja käynyt tutkimuksissa jopa tayksissa kerran sydänkirurgin juttusilla, tuntuu siltä että alusta lähtien jotenkin kaikki mennyt pieleen, esim. angiografia tehtiin ranteen kautta heinäkuussa ja sen jälkeen en ole enää pulssia ranteesta saanut, uni on hukassa ja ei edes tiedä leikkaus päivää, vaikka 18 lokakuuta seuraava kontrolli Tampereella, on tosiaan sydäntä tutkittu vuosia on tehty isotooppi tutkimus ja ultrattu 20 kertaa ja myös ruokatorven kautta magneetissa käynyt 2 kertaa, kerran jopa todettiin terveeksi ja sanottiin että ei sinulla mitään vuotoa sydänvikaa ole, oli lääkäri pelkästään kuunnellut sydäntä 10s ja se oli siinä, tiesinhän minä että vikaa siellä on, mutta tämä odotus tämä on yhtä helvettia, ahdistaa ja muuta ja kun kuntokaan ei ole hyvä että harkinnut jo vakavasti että soitan ja sanon että pitkäkää läppänne ja väliseinän korjaus, vaikka tiedän että pitkälle en pötki tämän sairauden kanssa. Yleensä aina kun tehty jotain tai leikauttu niin anestesian kanssa ollut ongelmia.

Nyt loppui odottaminen, sanon että en tule, puoli vuotta löysässä hirressä on liikaa, kun kärsin nimen omaan psyyke sairaudesta PTSD ja tämän kaiken päälle, niin kuolema on siunaus että siitä traumastasta pääsee pois ja puoli vuotta mennyt odotellessa. Kumma homma lääkäri ei halua ottaa riskiä, itse ottaisin että joko tai siitä syystä että aina olen ollut sellainen että heti tai ei ollenkaan. en jaksa maata enää ja odottaa ns. raititusmista, kun tämä ns. stressi aiheuttaa sen että alkoholin kulutus vaan alkaa nousemaan koska nukuttua ei saa ja täyttää koko tämän vajanaisen elämän jos loppu tulee, kuten varmasti tulee ilman leikkausta, ainakin mitä on rytmihäiriöitä jota pitäisi tutkia, mutta paskan marjat en edes sano siitä kenellekään jos lähtö tulee niin tulee, kun itsellä jo angiografian jälkitilan seurannassa oli huomattavia määriä kammiolisä lyöntejä eli VES niin joku ulkomaalainen sairaan hoitaja että normaaleja ja tiedän itse tasan tarkkaan että ei normaalia, määrää kuitenkaan, onneksi kaikki ne tuli samasta fokuksesta että riskiä ei ole, mutta sydän filmi alkaa olemaan sitä mallia että qt aika on tosi pitkä ja vastaavasti sitten suhteessa t aika p hen on pieni. Kun tosiaan ei ole pelkästään aorttaläppä vaan sitten osa ehkä aortan kaaresta vaihtoon ja kammioiden välinen aukko korjattava ja kaupan päälle sitten tahdistisin. Mielestäni pitäisi olla käytettävissä psykologi tälläisen leikkausen takia, kun se kuuluu nykyajan sairaanhoitoon että mikä askarrattaa ja miten toimitaan. Haluan että nyt stoppi kaikki leikkaukset ja leikkaus tehdään sitten kun tehdään, ei enää mitään odotusta ei sekunttiakaan vaan vapaus odotuksesta, se nimittäin masentaa ja tosi paljon, kun päivystin ambulanssia puhelimen kautta 15 vuotta ja se oli yhtä odottamista ja helvettiä siksi en sitä enää halua missään nimessä, koska sen odottamisen takia minun persoona muuttuu ja tavarat lentelee. kun se vaikuttaa nukkumiseen eniten ja väsyksissä et ole kyllä prinsessa ruusunen