Yksinäisyys vs. yhteisöllisyys

Ikävää käytöstä kyllä siskoltasi.
En oikein edes ymmärrä tuollaista...Meillä omaa sukua ei todellakaan käännytetä ovelta pois, vaikka ei olisikaan mitään sovittuna tai jos nyt toinen tulee muuten vain yllätysvierailulle syystä mistä vain. Ja me emme kuitenkaan ole edes mitään kovin läheisiä keskenämme kuitenkaan.
Tietysti aina toivotaan, että tulossa oleva soittaisi että tietää olla itse kotona, mutta kuitenkin muuten..
Ja kyllä mulla ainakin on kyl muutenkin läheisille ovet aina avoinna, että käymään passaa tulla jos siltä vähänkin tuntuu.
Toki kyllä mä haluan tietysti joskus olla omissakin oloissani kotona, johtuen tietysti töistänikin. Lähinnä kun on raskasta työtä ja työpäivät alkaa jo aamuyöstä, niin joskus on vain tosi väsynyt ja muutenkin kaipa vähän sitä toipumisrauhaa arjesta. Mutta tosiaan muuten, vaikka sukulaisettekisivätkin yllärivierailuja, niin se ei ole kyllä syy suuttua tai olla päästämättä sisälle jne.
Itsekin olisin kyllä pahoittanut mieleni tuollaisesta, voin vain kuvitella miltä sinusta itsestäsi tuntui tuossa tilanteessa:(
Ja kyllähän monelle ulkomaalaiselle varmasti suomalaisten tavat tuonkin kohdalta tuntuvat aika käsittämättömiltä.

Minäkin olen kantasuomalainen ja omat kokemukseni tämän kansan kyläilykulttuurista sellaisia, että on näköjään kasvava määrä ihmisiä, jotka viihtyvät omissa oloissaan ja omissa ympyröissään. Jotkut jaksavat vielä pistäytyä silloin tällöin kylässä, mutta kaikki eivät kutsu eivätkä päästä vastavierailulle. Kyllähän jokainen kaipaa ja tarvitsee joskus omaa rauhaa, mutta jotkut näköjään tarvitsevat sitä vuosikaupalla tai sitten harrastavat yksipuolisia visiittejä.

Mutta todella tympeää käytöstä, jos lahjan tuoja käännytetään ovelta, vaikka onkin erehtynyt päivästä - itse olisin tuossa tilanteessa tarjonnut, mitä nyt sattuisi löytymään, jos kerran olisin ollut kotosalla.

En tiedä, voiko näille asioille tehdä mitään, jos monet haluavat todella olla enimmäkseen omissa oloissaan tai täyttää aikansa harrastuksilla tai ruutulaitteiden ääressä.

Ennen vanhaan ystävyys, sukulaisuus ja naapuruus varmaan merkitsivät enemmän ja niitä suhteita myös vaalittiin.

Liittyisikö lisääntynyt yksinäisyys kulttuurin muutokseen. Evoluutio on myös siinä käynnissä koko ajan. Taitaa olla Suomessa jo 40 % talouksista yhden hengen talouksia, ja hyvin paljolti tämä liittyy kai henkilön sosioekonomiseen tilanteeseen.

Suuri ongelma tässä on kuitenkin nykyajan medikalisointi, halu lääkitä ja terapoida tämäkin yksinäisyys jotenkin omituisena ja ongelmallisena. Yksin erinomaisesti viihtyvä autistinen henkilö melko varmasti ohjataan terapiaan. Ja hyöty itse henkilölle tästä, on loppu pelissä luultavasti enemmän negatiivisen puolella. Ihmisteollisuus nimityksenä voisi olla kuvastamassa tätä nykykehitystä.

Kun tavarateollisuus koko ajan robotisoituu, niin on pakko keksiä muuta siihen tilalle. Osaltaan se voi selittää, miksi osa valitsee yksin olon. Eli kaikki eivät edes kärsi välttämättä tilanteestaan. Medikalisoinnin sijaan näkisin tämän mieluummin olevan nykyajan ilmiö. Nämä nykyiset hyveet ikään kuin leviävät ympäristöön ihmisen myötävaikutuksen ansiosta. Raha ja mammona ovat suuressa määrin palvonnan kohteina, joten siihen liittyy vallitsevassa kulttuurissa silloin tietenkin ihan kaikki mahdolliset hyvät asiat, kuten terveys ja hyvät ihmissuhteet.

Tässä on hyvätkin puolensa. Väestömäärä länsimaissa laskee, ja entistä vähemmän ihmisiä ehkä joutuu tällöin tämän ihmisteollisuuden rattaan osakseksi. Joka ei useinkaan ole kovin ihmisarvoista elämää lopulta. Vallitsevan kulttuurin tilalle voi tulla uutta, ehkä parempaa jopa. Nykyinen amerikkalainen unelma-tyyppinen, hyvin valheellinen" jokainen on oman onnensa seppä" huijaus saisi luvan ainakin väistyä, jotta ihmiset välttyisivät turhalta kärsimykseltä.

Maahanmuutto jatkuvasti lisääntyvänä, muokkaa ainakin länsimaita luultavasti melko paljon tulevaisuudessa. Tästä seurauksena voi olla hyvänä seikkana julkisen talouden kestävyysvaje, tai sen painotuksen ja kiinnostuksen kiinnittyminen toisaalle. Ainakin itse toivon hyvin hartaasti näin käyvän psykiatrian asiakkaana. Ehkä se johtaa uusiin suotuisampiin käytänteisiin. Tai ehkä ainakin osa ihmisistä herää tavallaan näkemään valheiden verkon läpi, ja johtopäätöksiensä myötä kärsijöiden joukko tulevaisuudessa pienenee.

Viimeisen sodan jälkeen Suomessa tunnettiin paljon yhteisöllisyyttä. Maalla talon ulko-ovikin oli vain luudalla kiinnitetty, ja sisään taloon sai astua lähes kuka tahansa normaali ihminen. Evakkokansalaisilla yhteiset siteet olivat erityisen voimakkaita. Nykyisin kun eri heimot ja suvut ovat sekoittuneet yhä enemmän niin ovet ei aukene niinkään. Pitääkö taas jotain dramaattista tapahtua jotta yhteisöllisyys palautuisi?

Minä en yleensä tuloani etukäteen ilmoita, joko ovat kotona tai sitten ei :) Jos ovat niin saavat kahvit keitää, mulla kun on aina pullat mukana :D

Täytyy muistaa että sukulaisia ei ovi valita mutta kaverit voi koska sukulaiset voivat olla ihan eri aaltopittuudella kuin itse. Pikkupaikkakunnilla nuoruudessa assuneena en pitänyt yhteisöllisyydestä ollenkaan kun juorut liikkuu ja kaikki kyttää toisiaa ja jos käyt 2-5 kertaa vuodessa paikkallisessa niin olet aina siellä ja ei kiitos. Nyt jo vuodesta 1987 pääkaupunkiseudulla asuneena viihdyn hyvin ja jos lähtee baarikierrokselle niin kukaan ei siitä mainitse kun ei aina tule tuttuja vastaan. Oma tupa niin oma lupa.

Kyllä tämä nykykyinen järjestelmä luo paljon yksinäisyyttä vallankin työn perässä muuton yhteydessä .Tämä on ollut jo pitkään nähtävissä 70 luvulla alkanut muutto taajamiin jatkuu toiset saavat ystäviä tai tuttuja ehkä työn kautta harrastuksista. Mutta on niitä jotka ei oikein sopeudu jää sukulaiset kun asutaan kaukana näin turvaverkot katoaa .Näin on käynyt itseleni kun käyn kotopuolessa kukaan ei tunne enään raitilla vaikka kylä on itselle tuttu. Vastaavia ihmisiä on paljon Suomessa ja ulkomailla kannataisi harkita tarkaan ennen kuin muutaa pois tutusta ympäristöstä.Tänä päivänä vain raha on tärkeää eikä siinä ihmistä ajatella kyllä nämä Vartiaiset keksii ihmisille uusia mallia eikä opita historiasta mitään .Useasti muutanut yksinäinen

Suomessa oli huomattavasti enemmän yhteisöllisyyttä vielä 70-80-luvuilla. Kylässä käytiin joka viikonloppu tai kylään kutsuttiin. Ei ollut viikonloppuja, jolloin ei oltaisi juhlittu jossain, usein oltiin kahdessakin paikassa kylässä. Kun pidettiin juhlia, niin sinne kutsuttiin usein sekalaista seurakuntaa; ei välttämättä niin kuten nykyään, että tarkasti mietitään voidaanko joku pariskunta kutsua tähän seurueeseen, kun eivät tunne muita tai eivät sovi seuraan. Ei tällaisia asioita mietitty ennen. Kyläily oli muutenkin paljon spontaanimpaa, ja puhelimeenkin vastattiin aina, vaikka ei tietenkään edes tiedetty kuka soittaa.

Nyt ihmiset elävät älypuhelimiensa kanssa aivan kuin se olisi heille sitä parasta mahdollista seuraa. Muita ihmisiä suorastaan kartellaan; pelätään että he saavat selville ettemme olekaan niin menestyneitä ja onnellisia kuin annamme ymmärtää. Facebookissa kerrotaan vain hyvät asiat. Kylään kutsuakin mietitään puoli vuotta etukäteen ja aikataulut pitää sovittaa kalenterien kanssa. Ja sitten perutaan kyläily viime hetkellä, kun ei ollakaan "kyläilykunnossa".

Kun yhteisöllisyytta tarvitsen niin kuulun mp kerhoon ja siellä kokoontumisajoissa on samanhenkistä porukkaa ja hauskaa on.

Se nyt taas on näkökannasta kiinni, itse sanoisin että muilla mailla olisi opittavaa meiltä.

70 luvulla vielä arvostettiin toisia ihmisiä ja oli mukavaa

Monessa maassa kokoonnutaan kavereiden kanssa syömään esim ravintolaan- suomessa on niin älyttömän kallista syödä ulkona ettei sellasta täällä pysty normi ihmiset tekemään . Muutenkin nykyään on kaikki niin hankalaa kun työt ovat kuluttavia

Hyvä ja mielenkiintoinen keskustelunaihe!

Yksi hyvä, ja myös "moderni" tapa lisätä yhteisöllisyyttä on vapaaehtoistoiminta. Tapoja on lukemattomia, jokaiselle löytyy jotakin. Toiminta on aidon sosiaalista, ei "keinotekoista", kuten sosiaalisessa mediassa usein. Auttamistyössä tapa kaiken lisäksi usein kivoja ihmisiä ja hyvä tyyppejä.

Luin jostakin, että Isossa-Britanniassa on nyt yksinäisyysministeri. Yksin yksinäisenä ajattelen, että olisi tilausta täälläkin.

opisto toiminta on tuonut jonkun moista yhteisöllisyys toimintaa sitä kaveri henkee on hyva porukka pelolla odottelen että isnne tulee se yleinen mätämuna joka pilaa koko touhun tunkemalla nokkansa joka paikkaa vaikkei tarvitse

Nykyään, kun sukulaisista suurin osa on jo kuollut, niin kyläilypaikatkin ovat vähentyneet.
Yleensä tulee soitettua kauempana asuvalle sukulaiselle, kun menee hänen luo käymään, ettei tule turhaa matkaa tehtyä, jos hän ei olekaan kotona.
Ennen oli tapana, että kahvipöydässä oli sen seitsemää sorttia tarjottavaa, mutta nykyään tapa on onneksi kadonnut. Tärkeintähän on ihminen, ei yletön tarjonta kahvipöydässä.
On minullakin yksi pikkuserkku, nainen, joka ei halua olla missään tekemisissä sukulaisten kanssa, vaikka mitään riitaa tai erimielisyyksiä hänen kanssaan ei ole ollut.
Ainoastaan hautajaisissa hänet olen nähnyt, mutta ei koskaan muulloin.
Puhelin numeronsakin oli vaihtanut, jonka joskus yli 15 vuotta sitten olin häneltä saanut.

Isommilla paikkakunnilla, jossa maahanmuuttajia on enemmän, niin heillä varmaan on enemmän yhteisöllisyyttä keskenään, mutta taas vähemmän yhteisöllisyyttä suomalaisten kanssa.
Pienellä paikkakunnalla, jossa on vähemmän maahanmuuttajia, niin varmaan yksinäisyys on yleisempää heidän keskuudessa.
Maahanmuuttajien ja suomalaisten yhteisöllisyyttä voisi lisätä.
Maahanmuuttajat kaipaavat myös yhteyttä suomalaisiin oppiakseen suomen kieltä.
Ihan hyvin yksinäisellä suomalaisella voisi olla maahanmuuttaja ystäviä.
Maahanmuuttaja oppisi suomen kieltä ja tapoja, kuten suomalainen saisi tutustua maahanmuuttajien kulttuuriin.
Myös monet ulkomaalaiset opiskelijat kaipaavat suomalaisia ystäviä, joilta saisi apua arkisissa asioissa, kaupunkiin tutustumisessa ym.
Siinä olisi monelle yksinäiselle mahdollisuus saada ystäviä.
Yksi mahdollisuus yksinäisyyteen on ystävätoiminta, johon voi lähteä mukaan ja saada sitä kautta ystäviä olemalla ystävä toiselle.

Omalla paikkunnallani maahanmuuttajiin on päässyt tutustumaan monikulttuurisessa klubissa, joka kokoontuu kerran viikossa. Siellä maahanmuuttajat oppivat suomen kieltä ja vastaavasti suomalaiset taas tutustua maahanmuuttajiin.
Vähemmän siellä suomalaisia käy, vaikka toiminta on jatkunut vuosia.
Ehkä suomalaisilla on ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan.
Myös seurakunta on järjestänyt useana vuotena kansainvälisen joulujuhlan ja kansainvälisiä messuja.

Joskus on järjetetty tapahtumia yksinäisille, mutta usein on käynyt niin, ettei monikaan ole osallistunut järjestettävään tapahtumaan.
Mitä pidempään on yksin, niin sitä korkeammaksi kasvaa kynnys lähteä erilaisiin tapahtumiin, koska on helpompi jäädä kotiin, kun ei ole ystävää, joka potkisi liikkeelle.