Haluttu tai tarvittu?

Niin. Olen miettinyt juuri tuota halutuksi tuntemista ja miten sen kukakin kokee. Siinä on paljon eroja ihmisten kesken.

Ja toiset ymmärtää halunkin eritavalla. Oma naiseni puhui turvasta. Vertailtiin, niin tunne on jokseenkin sama. Toisaalta sitä tarvitsee turvaa, että voi avoimesti haluta, tai pitää kokea halua, että voi osoittaa turvaa.... hassua.

Halu yksikkösanana taas tulee monessa läpi. Jos oikein haluaa jotain, menee vaikka pe.se edellä puuhun, tiristää vettä kivestä. Jotenkin koirasta näkyy selkeästi, että se haluaa nakin mikä sulla on kädessä. Se tapittaa istualteen ja vinkuu tapittaen herkullista nakkia ja tuskin puraisee sitä, kun se on jo mahassa. Eläimellinen halu. Heh... ja kysyppä vaalien alla poliitikolta mitä hän haluaa? Parantaa kaaaaaiikien ään.... kansalaisten oloja. 😂😂😂

Niinvielä kirjoitti:

Niin. Olen miettinyt juuri tuota halutuksi tuntemista ja miten sen kukakin kokee. Siinä on paljon eroja ihmisten kesken.

Ja toiset ymmärtää halunkin eritavalla. Oma naiseni puhui turvasta. Vertailtiin, niin tunne on jokseenkin sama. Toisaalta sitä tarvitsee turvaa, että voi avoimesti haluta, tai pitää kokea halua, että voi osoittaa turvaa.... hassua.

Halu yksikkösanana taas tulee monessa läpi. Jos oikein haluaa jotain, menee vaikka pe.se edellä puuhun, tiristää vettä kivestä. Jotenkin koirasta näkyy selkeästi, että se haluaa nakin mikä sulla on kädessä. Se tapittaa istualteen ja vinkuu tapittaen herkullista nakkia ja tuskin puraisee sitä, kun se on jo mahassa. Eläimellinen halu. Heh... ja kysyppä vaalien alla poliitikolta mitä hän haluaa? Parantaa kaaaaaiikien ään.... kansalaisten oloja. 😂😂😂

Lue lisää

Heh, juu halujakin on erilaisia...minäkin haluan millon mitäkin. Mutta kaikki haluttava ei ole halun arvoista. :)

Silloin tuo turva voipi olla se järkevä syy halullekin...

joooh kirjoitti:

Heh, juu halujakin on erilaisia...minäkin haluan millon mitäkin. Mutta kaikki haluttava ei ole halun arvoista. :)

Silloin tuo turva voipi olla se järkevä syy halullekin...

Lue lisää

Joo. On monia eri haluja, mutta haluttavuuden tunteminen on tärkeä juttu. Ei ole kuka vaan. Selkääkin voi rapsuttaa vaikka ovenpieleen. Oman murun kaaputus tuntuu silti ainutlaatuiselle. 😊

Ehkä toi turvan tarve voi olla se laukaiseva tekijä, että padottu halu pääsee irti. On lupa antaa sen tulla....? 🤔

Mjooooh kirjoitti:

Joo. On monia eri haluja, mutta haluttavuuden tunteminen on tärkeä juttu. Ei ole kuka vaan. Selkääkin voi rapsuttaa vaikka ovenpieleen. Oman murun kaaputus tuntuu silti ainutlaatuiselle. 😊

Ehkä toi turvan tarve voi olla se laukaiseva tekijä, että padottu halu pääsee irti. On lupa antaa sen tulla....? 🤔

Lue lisää

Niin se on turvallista näyttää ihmiselle, joka on turvalliseksi koettu...jotkut on tässä asiassa tarkempia, kun toiset voi heittäytyä tuosta vaan kenen vaan rapsutettavaksi lähestulkoon ja luottaa sokeesti rapsuttajaan kun rapsuttajaan. Tai vain rapsutuksella on väliä, ei niinkään sillä kuka rapsuttaa..kun itellä taas nimenomaan se halu kasvaa kasvamistaan siitä mitä enemmän mies on mulle tuttu ja turvallinen...voin luotta itseni täysin toisen "armoille"... :)

https://youtu.be/ZdQiQRNM8TM


Joillekin se turvallisuuden tunne on se elemenetti mikä paitsi laukaisee myös jalostaa sitä halua. :)

Tää laulu sopii sanoineen tähänkin...hyvää yötä my friend...<3

herskinislikevelvet kirjoitti:

Niin se on turvallista näyttää ihmiselle, joka on turvalliseksi koettu...jotkut on tässä asiassa tarkempia, kun toiset voi heittäytyä tuosta vaan kenen vaan rapsutettavaksi lähestulkoon ja luottaa sokeesti rapsuttajaan kun rapsuttajaan. Tai vain rapsutuksella on väliä, ei niinkään sillä kuka rapsuttaa..kun itellä taas nimenomaan se halu kasvaa kasvamistaan siitä mitä enemmän mies on mulle tuttu ja turvallinen...voin luotta itseni täysin toisen "armoille"... :)

https://youtu.be/ZdQiQRNM8TM


Joillekin se turvallisuuden tunne on se elemenetti mikä paitsi laukaisee myös jalostaa sitä halua. :)

Tää laulu sopii sanoineen tähänkin...hyvää yötä my friend...<3

Lue lisää

Hyvää yötä sullekin. Ja palaillaan.

Muuten.... onhan tää originelli hymiö oikeastaan aika kiva.... :)

Vielä kivemman ja munnäköisen siitä saa pottunenukilla.... näin. :o)

Pottunenäisen hyviä unoisia, kamu. ;oP

Sweetdreamsofmakeoffthis kirjoitti:

Hyvää yötä sullekin. Ja palaillaan.

Muuten.... onhan tää originelli hymiö oikeastaan aika kiva.... :)

Vielä kivemman ja munnäköisen siitä saa pottunenukilla.... näin. :o)

Pottunenäisen hyviä unoisia, kamu. ;oP

Lue lisää

Jees, palataan. :D


Tää viesti poistuu varmaan, mutta tässä se ydin...

Her touch would be tender
Her lips would be warm
But when we're together
I'm always alone

:D

Tuossa moni tekeekin päässään muuten virheen. Tekee asioita joita toinenkin tarvitsee....ruokaa, pesee pyykkiä, vaihtaa autorenkaita.... ja kokee olevansa vaan tarvittu.

Sellainen sähköjänis tavallisen miehenturjakkeen kanssa voi äkkiä kokea olevansa vaan hyödyn kohde.

Tärkeäpointtituossa kirjoitti:

Tuossa moni tekeekin päässään muuten virheen. Tekee asioita joita toinenkin tarvitsee....ruokaa, pesee pyykkiä, vaihtaa autorenkaita.... ja kokee olevansa vaan tarvittu.

Sellainen sähköjänis tavallisen miehenturjakkeen kanssa voi äkkiä kokea olevansa vaan hyödyn kohde.

Lue lisää

Juu, mäkin olen tehnyt monet kerrat asioita, siksi että koen olevani tarpeellinen. Että mun panostus on tarpeen ja haluan sillä kai näyttää myös sitä, että mä välitän koska teen osani ja kaikkeni, jotta toisilla olisi mun panokseni ja panostukseni tekemisen muodossakin...ei vain tunteiden vuodatuksen ja ääneen sanomisien muodossa. Kai se on sitä, että haluan osoittaa teoillani, että todella olen halukas ja valmis tekemään osani yhteiseksi hyväksi? :D

Että haluan olla kiihkeästi osa "meitä", oaitsi tunnetasolla myös tekotasolla?

Mutta totuushan on ettei mun mieskään mua mihinkään tarvitsemalla tarvitse, osaa ja ystyykin lähestulkoon (paisi ajan puuttessa) itse tehdä kaiken sen minkä minäkin...mutta tokihan hänenkin elämää helpottaa kaikki se mikä on hänen työmäärästään pois. :)

Jotta kai nämä voi yhdistää, kunhan on oikeasti myös haluttu eikä vain tarpeiden täyttäjä...vaikka onhan sekin tarve olla haluttu, eikö? :)


Kai itsestäänkin voi tehdä hyödykkeen olemalla liikaa tarvittu?

jotekansanäin kirjoitti:

Juu, mäkin olen tehnyt monet kerrat asioita, siksi että koen olevani tarpeellinen. Että mun panostus on tarpeen ja haluan sillä kai näyttää myös sitä, että mä välitän koska teen osani ja kaikkeni, jotta toisilla olisi mun panokseni ja panostukseni tekemisen muodossakin...ei vain tunteiden vuodatuksen ja ääneen sanomisien muodossa. Kai se on sitä, että haluan osoittaa teoillani, että todella olen halukas ja valmis tekemään osani yhteiseksi hyväksi? :D

Että haluan olla kiihkeästi osa "meitä", oaitsi tunnetasolla myös tekotasolla?

Mutta totuushan on ettei mun mieskään mua mihinkään tarvitsemalla tarvitse, osaa ja ystyykin lähestulkoon (paisi ajan puuttessa) itse tehdä kaiken sen minkä minäkin...mutta tokihan hänenkin elämää helpottaa kaikki se mikä on hänen työmäärästään pois. :)

Jotta kai nämä voi yhdistää, kunhan on oikeasti myös haluttu eikä vain tarpeiden täyttäjä...vaikka onhan sekin tarve olla haluttu, eikö? :)


Kai itsestäänkin voi tehdä hyödykkeen olemalla liikaa tarvittu?

Lue lisää

Taikka tekemällä liikaa, voisi ehkä jopa menettää sen että on haluttu? Voisko olla....

Joskus tuntuu, että mitä enemmän ja tärkeämmäksi itsensä on tehnyt, sitä vähemmän on ollut enää oikeesti haluttu...toisen mielenkiinto on ikäänkuin hiipunut. :(

Joskus menneinä aikoina tuokin on mielessä käynyt...voiko itsensä tehdä epähaluttavaksi tekemällä itsensä tarvituksi?

voiskohanolla kirjoitti:

Taikka tekemällä liikaa, voisi ehkä jopa menettää sen että on haluttu? Voisko olla....

Joskus tuntuu, että mitä enemmän ja tärkeämmäksi itsensä on tehnyt, sitä vähemmän on ollut enää oikeesti haluttu...toisen mielenkiinto on ikäänkuin hiipunut. :(

Joskus menneinä aikoina tuokin on mielessä käynyt...voiko itsensä tehdä epähaluttavaksi tekemällä itsensä tarvituksi?

Lue lisää

No nyt pääsit tuossa viimesellä ajatuksen päälle. Ja tiedätkö mitä ihminen helposti sit tekee, kun ei muuta keksi? Jättää jotain tekemättä. Ja auta armias jos toinen ei siitä välitäkkään. 😳

Kaikkia ei haittaa likainen pöydänalus, tai tiskirätti altaassa astioiden alla. Käyttämätön mahdollisuus seksiin, kolaamaton piha....

Hienoisen marttyyrin pahin vitsaus.... joku ei huomaa marttyyriutta! Minun hauskin kokemus (ei ollut silloin) oli kun en tehnytkään aloitetta seksiin ja toisesta se oli ok. Valot sammui ja vieressä kuorsattiin.... vain minä valvoin ja kuin pisteenä iin päälle, vieressä pieraistin tyytyväisenä! 🤣 Kyllä muuten v.tutti! 😝😝😝

Mitä nyt ymmärrän. Minun tunteet ymmärtää vain minä itse, eikä kukaan oikeasti niitä ymmärrä, vaikka kertoisinkin.

Samoin tuo haluttavuus. Sen tunteen koen minä itse ja niistä asioista, mistä satun sen kokemaan. Sekin on hyvä kertoa toiselle. Ne asiat mistä se haluttu tunne tulee, voi olla niin erilaiset.

Nononyt kirjoitti:

No nyt pääsit tuossa viimesellä ajatuksen päälle. Ja tiedätkö mitä ihminen helposti sit tekee, kun ei muuta keksi? Jättää jotain tekemättä. Ja auta armias jos toinen ei siitä välitäkkään. 😳

Kaikkia ei haittaa likainen pöydänalus, tai tiskirätti altaassa astioiden alla. Käyttämätön mahdollisuus seksiin, kolaamaton piha....

Hienoisen marttyyrin pahin vitsaus.... joku ei huomaa marttyyriutta! Minun hauskin kokemus (ei ollut silloin) oli kun en tehnytkään aloitetta seksiin ja toisesta se oli ok. Valot sammui ja vieressä kuorsattiin.... vain minä valvoin ja kuin pisteenä iin päälle, vieressä pieraistin tyytyväisenä! 🤣 Kyllä muuten v.tutti! 😝😝😝

Mitä nyt ymmärrän. Minun tunteet ymmärtää vain minä itse, eikä kukaan oikeasti niitä ymmärrä, vaikka kertoisinkin.

Samoin tuo haluttavuus. Sen tunteen koen minä itse ja niistä asioista, mistä satun sen kokemaan. Sekin on hyvä kertoa toiselle. Ne asiat mistä se haluttu tunne tulee, voi olla niin erilaiset.

Lue lisää

Tuo marttyyrius on yksi niitä asioita, joista olen hiljalleen kasvanut eroon...en tyystin mutta kokolailla voiton puolelle kumminkin.

Kun olen huomannut eritoten nykyiseni kanssa, ettei hän odota multa samoja asioita mitä minä odotan itse itseltäni...hän ei myöskään soimaa mua niistä jutuista, joista itse itseäni soimaan...

Mutta nykyään tiedostan monen asian ja tekemisen tatpeeni palvelevan minua itseäni, omia tarpeitani ja piintyneitä tapojakin...mulle tulee niistä täyteläinen ja tärkeä olo...olo että nyt olen päässyt siihin mihin pyrinkin. Mutta en enää loukkaannu, vaikkei toista kiinnosta tai huomaa ees mun ja mulle tärkeitä tekemisiä...hän kokee tarpeellisuuden jollekin erilailla.

Niinpä teen itselleni ja oman oloni vuoksi edelleen monia asioita, mun prioriteettieni pohjalta...mutta en suutu kun en ole toisen silmissä siksi yhtään enemmän...

On hyvä hoksata mitä odottaa ja tekee itsensä vuoksi ja toisen vuoksi, myös se mitä sulta odotetaan...😄

Silti vaikkei multa odottas kukaan mitään ulkopuolinen, mulla on edelleen mun sisäiset tavoitteet ja kriteerit joiden vuoksi teen monia asioita. Tunteakseni saavuttaneeni pisteen, jossa voin olla hyvä minä...helvetin hyvin meni!🤣

palaan.tähän kirjoitti:

Tuo marttyyrius on yksi niitä asioita, joista olen hiljalleen kasvanut eroon...en tyystin mutta kokolailla voiton puolelle kumminkin.

Kun olen huomannut eritoten nykyiseni kanssa, ettei hän odota multa samoja asioita mitä minä odotan itse itseltäni...hän ei myöskään soimaa mua niistä jutuista, joista itse itseäni soimaan...

Mutta nykyään tiedostan monen asian ja tekemisen tatpeeni palvelevan minua itseäni, omia tarpeitani ja piintyneitä tapojakin...mulle tulee niistä täyteläinen ja tärkeä olo...olo että nyt olen päässyt siihin mihin pyrinkin. Mutta en enää loukkaannu, vaikkei toista kiinnosta tai huomaa ees mun ja mulle tärkeitä tekemisiä...hän kokee tarpeellisuuden jollekin erilailla.

Niinpä teen itselleni ja oman oloni vuoksi edelleen monia asioita, mun prioriteettieni pohjalta...mutta en suutu kun en ole toisen silmissä siksi yhtään enemmän...

On hyvä hoksata mitä odottaa ja tekee itsensä vuoksi ja toisen vuoksi, myös se mitä sulta odotetaan...😄

Silti vaikkei multa odottas kukaan mitään ulkopuolinen, mulla on edelleen mun sisäiset tavoitteet ja kriteerit joiden vuoksi teen monia asioita. Tunteakseni saavuttaneeni pisteen, jossa voin olla hyvä minä...helvetin hyvin meni!🤣

Lue lisää

Moni saattaisi ihmetellä miten meistä tuli pari ja miten ylipäänsä ollaan vielä pari, kun kumpikin on tyyppiä pärjään yksinkin. Ilman kumppaneita ominpäin, mutta sitten kun tutummin tuntee meitä huomaa, että meidät yhteen stoo ymmärrys toista kohtaan ja rakkaus...

Myös sitä itsenäistä ihmistä kohtaan, joka ei mua tartte mihinkään mutta haluaa mut elämäänsä, koska meillä on yhteisymmärrys ja halu olla yhtä. Yhdessä...kumpikaan ei tosiaan kuolisi ilman toistaan, mutta olisi kurjaa kun ei olis enää ihmistä jonka kanssa oleminen on niin luontevaa ja sitä tuntee haluuvansa ja kuuluvansa toistensa elämiin...

Kysymys on oikeasti paljon vaikeampi ja monimutkaisempi mitä heti voisi luulla. Sitä sopii miettiä... :)

Toki kaikki haluaisivat olla haluttuja, mutta valitsevat silti sen turvallisemman vaihtehdon olla tarvittu. Suurin osa sen valitsee. Ja valitsee myös tarvita eikä niinkään haluta. Sitäkin sopii miettiä, että miksi niin...?

helmiä_sioille kirjoitti:

Kysymys on oikeasti paljon vaikeampi ja monimutkaisempi mitä heti voisi luulla. Sitä sopii miettiä... :)

Toki kaikki haluaisivat olla haluttuja, mutta valitsevat silti sen turvallisemman vaihtehdon olla tarvittu. Suurin osa sen valitsee. Ja valitsee myös tarvita eikä niinkään haluta. Sitäkin sopii miettiä, että miksi niin...?

Lue lisää

Ensimmäisenä itselle tuli mieleen sana tarvittu, olen turvahakuinen.

eituntemattomia kirjoitti:

Ensimmäisenä itselle tuli mieleen sana tarvittu, olen turvahakuinen.

Tarvittu tarkoittaa myös velvollisuutta. Haluatko olla velvollinen rakastamaan? Tai haluatko, että joku rakastaisi sinua velvollisuudesta?

helmiä_sioille kirjoitti:

Tarvittu tarkoittaa myös velvollisuutta. Haluatko olla velvollinen rakastamaan? Tai haluatko, että joku rakastaisi sinua velvollisuudesta?

Sitähän se on monesti.... oman pään sisäistä tunteiden väärinymmärtämistä.

Mutta tarvitaan kaksi ihmistä, jotka kumpikin ymmärtää tuon oikeasti.

helmiä_sioille kirjoitti:

Kysymys on oikeasti paljon vaikeampi ja monimutkaisempi mitä heti voisi luulla. Sitä sopii miettiä... :)

Toki kaikki haluaisivat olla haluttuja, mutta valitsevat silti sen turvallisemman vaihtehdon olla tarvittu. Suurin osa sen valitsee. Ja valitsee myös tarvita eikä niinkään haluta. Sitäkin sopii miettiä, että miksi niin...?

Lue lisää

"Toki kaikki haluaisivat olla haluttuja, mutta valitsevat silti sen turvallisemman vaihtehdon olla tarvittu. Suurin osa sen valitsee. Ja valitsee myös tarvita eikä niinkään haluta. Sitäkin sopii miettiä, että miksi niin...?"

Niinhän minä tuossa totesin. Ja sitten on se pieni osa joka valitsee olla sinkkuna.

helmiä_sioille kirjoitti:

Tarvittu tarkoittaa myös velvollisuutta. Haluatko olla velvollinen rakastamaan? Tai haluatko, että joku rakastaisi sinua velvollisuudesta?

En koe tarvittu sanaa sinun tarkoittamallasi tavalla, vaan niin että tarvitsen juuri tietyn ihmisen elämääni koska hän tuntuu minulle oikealta.

Kiertääympyrää kirjoitti:

Sitähän se on monesti.... oman pään sisäistä tunteiden väärinymmärtämistä.

Mutta tarvitaan kaksi ihmistä, jotka kumpikin ymmärtää tuon oikeasti.

Väärin ymmärtäminen on lähes aina tahallista. Kun se on tahatonta, on toinen ilmaissut itsensä taitamattomasti tai tahallaan harhaanjohtavasti. Ja usein voi kysyä näissä tapauksissa itseltä, että kuka se pahin harhaanjohtaja lopulta on?

Ja minusta se on aika kulunut ja harhainen klishee, että tarvitaan kaksi. Ei tarvita. Sillä on vaan niin helppo siirtää tai jakaa se oma vastuu omista valinnoista, omista haluista ja tarpeista. Se on aina kova paikka sellaiselle, jolla ei ole rohkeutta tahtoa ja turvautuu aina tarvitsemiseen.

Harmaaritari kirjoitti:

"Toki kaikki haluaisivat olla haluttuja, mutta valitsevat silti sen turvallisemman vaihtehdon olla tarvittu. Suurin osa sen valitsee. Ja valitsee myös tarvita eikä niinkään haluta. Sitäkin sopii miettiä, että miksi niin...?"

Niinhän minä tuossa totesin. Ja sitten on se pieni osa joka valitsee olla sinkkuna.

Lue lisää

Mikä on halun ja tarpeen tärkein ero?

kaipaanhäntä kirjoitti:

En koe tarvittu sanaa sinun tarkoittamallasi tavalla, vaan niin että tarvitsen juuri tietyn ihmisen elämääni koska hän tuntuu minulle oikealta.

Haluaisitko, että se tietty ihminenkin tarvitsisi sinua yhtä lailla omaan elämäänsä?

helmiä_sioille kirjoitti:

Mikä on halun ja tarpeen tärkein ero?

Kai se että halun vuoksi moni on valmis hylkäämään tarpeellisen, toisinpäin ei taida juuurikaan tapahtua, jos on saanut haluamansa ei sitä vaihda tarpeelliseen vaikka olisi miten hyvä.

Harmaaritari kirjoitti:

Kai se että halun vuoksi moni on valmis hylkäämään tarpeellisen, toisinpäin ei taida juuurikaan tapahtua, jos on saanut haluamansa ei sitä vaihda tarpeelliseen vaikka olisi miten hyvä.

Lue lisää

Ei, vaan se, että tarve on ja pysyy. Halu ei. Halun voi lakata haluamasta.

Toinen tärkeä kysymys on se, että kuin moni tekee halusta tarpeen? Ja kuin paljon ihmisillä on sen mukana tullut ylimääräisiä tarpeita?

No joo, onhan se noinkin. Halu on kuitenkin oma valinta, tarve pakon sanelemaa.

Aika moni taitaa tehdä, tai ainakin kuvittelee tarvitsevansa sen myötä. No nyt pitää mennä nukkumaan, öitä.

helmiä_sioille kirjoitti:

Väärin ymmärtäminen on lähes aina tahallista. Kun se on tahatonta, on toinen ilmaissut itsensä taitamattomasti tai tahallaan harhaanjohtavasti. Ja usein voi kysyä näissä tapauksissa itseltä, että kuka se pahin harhaanjohtaja lopulta on?

Ja minusta se on aika kulunut ja harhainen klishee, että tarvitaan kaksi. Ei tarvita. Sillä on vaan niin helppo siirtää tai jakaa se oma vastuu omista valinnoista, omista haluista ja tarpeista. Se on aina kova paikka sellaiselle, jolla ei ole rohkeutta tahtoa ja turvautuu aina tarvitsemiseen.

Lue lisää

No se ei ole se klishee.

Alkuun ei tarvitse kuin että jompikumpi tajuaa tämän, sekä kertoo sen toiselle, mutta siinä on monta mutkaa. Suorituskeskeskeinen elämä on nykyään myös junttautunut ajatuksiin. Lisäksi lapsuudessa monella on rikkonaisuutta, missä ei ole ollut lupaa haluta. On ollut vaan mahdollisuus itse omalla tekemisellä selvitä.

Ei se ole aina niin yksoikoisen, että se olisi suoraan valintakysymys....se voi olla terveellinen tapa lapsesta asti.

helmiä_sioille kirjoitti:

Mikä on halun ja tarpeen tärkein ero?

Toinen on verbi.

helmiä_sioille kirjoitti:

Ei, vaan se, että tarve on ja pysyy. Halu ei. Halun voi lakata haluamasta.

Toinen tärkeä kysymys on se, että kuin moni tekee halusta tarpeen? Ja kuin paljon ihmisillä on sen mukana tullut ylimääräisiä tarpeita?

Lue lisää

Henkinen itsemurha?
Sitä ei tee tiedostaen aina. Kun sysää tunteet korissa toiselle ja sanoo: ”pidä näistä huolta”, varmasti pettyy ja satuttaa itseään. Ja se on voinut olla sitä lapsesta asti...

Itseasiassajosmiettii kirjoitti:

Toinen on verbi.

Kyllä ne molemmat verbiksi taipuvat.

ukhgyy kirjoitti:

Kyllä ne molemmat verbiksi taipuvat.

Taipuu joo. Ehkä se olikin liian nopeasti ajateltu.

Mutta entäs tämä? Halua tarvitsee, mutta tarvetta taas välttämättä edes halua. Esimerkiksi riippuvuudet, vaikka tupakankin voi ymmärtää huonoksi, mutta ennenpitkään sitä haluaa, vaikka ei varsinaisesti tarvitse.

Toisen ihmisen halun kokemista voi haluta, mutta ei sitä tarvita. Psykologiahsn tunnistaa kaksi astetta halusta. Haluamisen ja haluamisen haluamisen. 😝 Siis haluaa haluta. Tupakkia ei siis välttämättä halua haluta.

Parisuhteessa jompikumpi pelkää satuttavansa itsensä, niin hän ei halua haluta. Tätä kaiketi sloittajakin koittaa selvittää, kenties?

Minä olen miettinyt, kun välillä seurannut keskusteluja rakkaudesta yms. että erottaako jotkut palstan parisuhteessa olevat edes sen, että onko ne kumppanin puolelta haluttuja tai tarvittuja? Tai erottavatko sen, että haluavatko tai tarvitsevatko kumppaniaan itse?

Muutamalla palstan suurella ajattelijalla on suhteissan itseluottamus ja -varmuus sitä luokkaa, että heidän täytyy olla tarvittuja, ei niinkään haluttuja. Haluttuna olemisessa on aina olemassa mahdollisuus, että tulee koska tahansa ei-halutuksi. Siinä mielessä tarvittuna olo on aina turvallisempaa. Suhteissa haluaminen ja haluttu olo ei koskaan ole itsestään selvää. Se näyttäisi aika monella suhteessa olevalla unohtuvan. Mutta jokainen tyylillään. Tai oikeastaan tyylittömästi enimmäkseen... :)

helmiä_sioille kirjoitti:

Minä olen miettinyt, kun välillä seurannut keskusteluja rakkaudesta yms. että erottaako jotkut palstan parisuhteessa olevat edes sen, että onko ne kumppanin puolelta haluttuja tai tarvittuja? Tai erottavatko sen, että haluavatko tai tarvitsevatko kumppaniaan itse?

Muutamalla palstan suurella ajattelijalla on suhteissan itseluottamus ja -varmuus sitä luokkaa, että heidän täytyy olla tarvittuja, ei niinkään haluttuja. Haluttuna olemisessa on aina olemassa mahdollisuus, että tulee koska tahansa ei-halutuksi. Siinä mielessä tarvittuna olo on aina turvallisempaa. Suhteissa haluaminen ja haluttu olo ei koskaan ole itsestään selvää. Se näyttäisi aika monella suhteessa olevalla unohtuvan. Mutta jokainen tyylillään. Tai oikeastaan tyylittömästi enimmäkseen... :)

Lue lisää

Sulta meni vissiin ohi yks keskustelu, mikä liippasi tätä. Kysyin siinä, että miten nainen huomioi miestä, miten osoittaa halunsa. Kieltämättä oli hiljaista...

Halu lisäksi kytkettiin seksiin. Ehkä sekoitettiin himo ja halu.

Suhteen alussa monesti tuo himo tai mielenkiintoisuus sotkeutuu haluamisen tuntuiseksi tunteeksi. Silmistä näkee jotain ja jostain mikroeleistä. Halun osoittaminen ei ole kyllä ole itsestäänselvyys. Sitä joko on tai ei. Jos ei, sille on monta syytä miksi ei.

Jotenkin mulla on sellainen fiilis, että varsinkin miestä kohtaan ei ole historiassa tarvinnut naisen osoittaakaan sitä. Se on ollut oikeastaan jonkinsortin tabu. Konservatiivinen epävarma mies on tehnyt haluavasta naisesta olion, pahan alun ja juuren. Uskonnollisissa piireissä naisen haluamista pidetään syntisenä ja hallitsemattomana.

Sikäli tarkoitin että tarvitaan kaksi ymmärtävää, että on lupa, jossainmäärin turvallinen olo haluta toista. Meille miehille se haluaminen on jotenkin luontevaa. Pokkuroidaan ja syötetään kädestä... mutta haluava nainen koetaan molemminpäin vähän kevytkenkäisenä ja huolimattomana naisena.... vaikka kyse ei tosiaan ole vain seksistä.

Loppuun vielä yks pointti. Minusta moni suhde rakoilee ja on tylsä ilman tätä haluamista. Siks tulee alkoholismia, pettämisiä, flekmaattisuutta... eroja. Mutta kyllä asia pitää nostaa tapetille ennen sitä. Siinä on vaan haastetta, että mitrn kaiken sanoitat, että toinenkin ymmärtää kaiken.

helmiä_sioille kirjoitti:

Minä olen miettinyt, kun välillä seurannut keskusteluja rakkaudesta yms. että erottaako jotkut palstan parisuhteessa olevat edes sen, että onko ne kumppanin puolelta haluttuja tai tarvittuja? Tai erottavatko sen, että haluavatko tai tarvitsevatko kumppaniaan itse?

Muutamalla palstan suurella ajattelijalla on suhteissan itseluottamus ja -varmuus sitä luokkaa, että heidän täytyy olla tarvittuja, ei niinkään haluttuja. Haluttuna olemisessa on aina olemassa mahdollisuus, että tulee koska tahansa ei-halutuksi. Siinä mielessä tarvittuna olo on aina turvallisempaa. Suhteissa haluaminen ja haluttu olo ei koskaan ole itsestään selvää. Se näyttäisi aika monella suhteessa olevalla unohtuvan. Mutta jokainen tyylillään. Tai oikeastaan tyylittömästi enimmäkseen... :)

Lue lisää

Jahas, uni iski mulla eilen kesken keskustelun..:D
Täytyy kyl myöntää, että en ole tällaisia haluttavuus/tarvittavuus asioita pohdiskellut juuri lainkaan.En pohdiskele muutenkaan parisuhdeasioita juuri ollenkaan,kunhan mennä porskutan.. En taida olla pohdiskelijatyyppiä.

Mutta kyl mun mielestä miehestä ihan näkee silmillään ja tuntee tuntoaistilla, haluaako hän vai ei:D

Vaikka olenkin puolet koko eliniästäni hengannut saman tyypin kanssa, ollaan ihan erillisiä yksilöitä. Mulle ei esim. ero olisi mikään maailmanloppu, koska viihdyn paljon itsekseni, omassa seurassani. Samanlainen on kumppanini. Hän oli seurustelun alussa jo melkein kolmekymppinen vanhapoika ja ikisinkku, joka oli tottunut asumaan yksin ja tekemään kaikki omin päin. Kun alettiin seurustella asuttiin vuosia ensin omissa asunnoissamme ja hän oli viikot vielä muualla töissä, yöpyen yksin erämaamökeissä. Itsekään en ollut aikaisemmin asunut kenenkään kanssa yhdessä, vaan edellinen pitkä suhdekin oli ollut etäsuhde, minä asuin opiskelijakaupungissani, ex toisessa kaupungissa, satojen kilometrien päässä. Ja oltiin yhdessä vain lomilla ja viikonloppuisin.
Vielä kun lapset oli pieniä, mies oli samoissa hommissa, eli näin häntä enimmäkseen viikonloppuisin ja lomilla. Nykyään asiat on toisin, mutta silti edelleen vietetään aikaa kaksistaan lähinnä ei-arkena, koska on työt, molempien harrastukset, lapsiin liittyvät viemiset ja menot vievät arkena oman osansa. Toki tarvitaan toisiamme moneen asiaan, mutta niin se olisi jos olisi erottukin. Silloinkin tarvittaisiin toista vanhempana, sekä siihen liittyen taloudellisesti.

Minusta ajatus siitä, että tulen joskus olemaan miehen kannalta enemmän tarvittu, kuin haluttu, ei ollenkaan ahdista. Päinvastoin. Ajatuksessa on jotain ihan lohduttavaa ja liikuttavaa. Rehellisesti sanoen en silti toivo, että se tilanne tulisi vielä muutamaan vuoteen. Ihan siksi, että juuri nyt on muita tarvitsijoita riittävästi. Myös se, että haluttuna olo joskus loppuu, voi olla ihan voimaannuttavakin kokemus. Silloin muut asiat nousevat enemmän pintaan ja tarpeelliseksi, ehkä? Luulisin, että näin voi olla miehellänikin, hänellekin voi olla helpotus, että tarvitsevuus joskus vielä ylittää haluamisen.

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

Jahas, uni iski mulla eilen kesken keskustelun..:D
Täytyy kyl myöntää, että en ole tällaisia haluttavuus/tarvittavuus asioita pohdiskellut juuri lainkaan.En pohdiskele muutenkaan parisuhdeasioita juuri ollenkaan,kunhan mennä porskutan.. En taida olla pohdiskelijatyyppiä.

Mutta kyl mun mielestä miehestä ihan näkee silmillään ja tuntee tuntoaistilla, haluaako hän vai ei:D

Vaikka olenkin puolet koko eliniästäni hengannut saman tyypin kanssa, ollaan ihan erillisiä yksilöitä. Mulle ei esim. ero olisi mikään maailmanloppu, koska viihdyn paljon itsekseni, omassa seurassani. Samanlainen on kumppanini. Hän oli seurustelun alussa jo melkein kolmekymppinen vanhapoika ja ikisinkku, joka oli tottunut asumaan yksin ja tekemään kaikki omin päin. Kun alettiin seurustella asuttiin vuosia ensin omissa asunnoissamme ja hän oli viikot vielä muualla töissä, yöpyen yksin erämaamökeissä. Itsekään en ollut aikaisemmin asunut kenenkään kanssa yhdessä, vaan edellinen pitkä suhdekin oli ollut etäsuhde, minä asuin opiskelijakaupungissani, ex toisessa kaupungissa, satojen kilometrien päässä. Ja oltiin yhdessä vain lomilla ja viikonloppuisin.
Vielä kun lapset oli pieniä, mies oli samoissa hommissa, eli näin häntä enimmäkseen viikonloppuisin ja lomilla. Nykyään asiat on toisin, mutta silti edelleen vietetään aikaa kaksistaan lähinnä ei-arkena, koska on työt, molempien harrastukset, lapsiin liittyvät viemiset ja menot vievät arkena oman osansa. Toki tarvitaan toisiamme moneen asiaan, mutta niin se olisi jos olisi erottukin. Silloinkin tarvittaisiin toista vanhempana, sekä siihen liittyen taloudellisesti.

Minusta ajatus siitä, että tulen joskus olemaan miehen kannalta enemmän tarvittu, kuin haluttu, ei ollenkaan ahdista. Päinvastoin. Ajatuksessa on jotain ihan lohduttavaa ja liikuttavaa. Rehellisesti sanoen en silti toivo, että se tilanne tulisi vielä muutamaan vuoteen. Ihan siksi, että juuri nyt on muita tarvitsijoita riittävästi. Myös se, että haluttuna olo joskus loppuu, voi olla ihan voimaannuttavakin kokemus. Silloin muut asiat nousevat enemmän pintaan ja tarpeelliseksi, ehkä? Luulisin, että näin voi olla miehellänikin, hänellekin voi olla helpotus, että tarvitsevuus joskus vielä ylittää haluamisen.

Lue lisää

Viimeisessä lauseessa siis tarkoitan että se, että minä vielä jossain vaiheessa, vanhempana enemmän tarvitsen kuin haluan häntä. Voi kyllä olla mahdollista, että hänellä on sellainen olo jo nyt, täytyypä vähän miettiä tätä. Että onko se hyvä vai huono asia.

helmiä_sioille kirjoitti:

Minä olen miettinyt, kun välillä seurannut keskusteluja rakkaudesta yms. että erottaako jotkut palstan parisuhteessa olevat edes sen, että onko ne kumppanin puolelta haluttuja tai tarvittuja? Tai erottavatko sen, että haluavatko tai tarvitsevatko kumppaniaan itse?

Muutamalla palstan suurella ajattelijalla on suhteissan itseluottamus ja -varmuus sitä luokkaa, että heidän täytyy olla tarvittuja, ei niinkään haluttuja. Haluttuna olemisessa on aina olemassa mahdollisuus, että tulee koska tahansa ei-halutuksi. Siinä mielessä tarvittuna olo on aina turvallisempaa. Suhteissa haluaminen ja haluttu olo ei koskaan ole itsestään selvää. Se näyttäisi aika monella suhteessa olevalla unohtuvan. Mutta jokainen tyylillään. Tai oikeastaan tyylittömästi enimmäkseen... :)

Lue lisää

Mikään ei ole suhteissa itsestään selvää, ei sitten niin mikään. Ei edes tuo tarvitseminen.


Vain hullu tuudittautuu siihen, että kaikki on itsestään selvää tai muuttumaton vakio...ei ole, ei ikinä.

Itsevarmuus taas tulee luottamuksesta ja suoraan siitä, miten toinen asiat avoimesti ilmaisee. Minä esim. tiedän, että mua ei tarvittasi suhteessa yhtikäs mihkään...mutta koska olen haluttu olen myös tärkeä.

Kuka tahansa toinen voisi korvata mut, jollei mussa olis just jotakin mitä toinen haluaa olevan ja tarvimista se ei ole...

Ainoastaan haluan sinua koska rakastan sinua...eikä rakastan sinua, koska tarvin sinua...me ei tarvita kumpikaan pakosti toisiamme, mutta sen rakkaansa olemassa olo, samassa tilassa tuntuunniin oikeelle...sitä ihmistä vaan rakastaa ja haluaa.

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

Jahas, uni iski mulla eilen kesken keskustelun..:D
Täytyy kyl myöntää, että en ole tällaisia haluttavuus/tarvittavuus asioita pohdiskellut juuri lainkaan.En pohdiskele muutenkaan parisuhdeasioita juuri ollenkaan,kunhan mennä porskutan.. En taida olla pohdiskelijatyyppiä.

Mutta kyl mun mielestä miehestä ihan näkee silmillään ja tuntee tuntoaistilla, haluaako hän vai ei:D

Vaikka olenkin puolet koko eliniästäni hengannut saman tyypin kanssa, ollaan ihan erillisiä yksilöitä. Mulle ei esim. ero olisi mikään maailmanloppu, koska viihdyn paljon itsekseni, omassa seurassani. Samanlainen on kumppanini. Hän oli seurustelun alussa jo melkein kolmekymppinen vanhapoika ja ikisinkku, joka oli tottunut asumaan yksin ja tekemään kaikki omin päin. Kun alettiin seurustella asuttiin vuosia ensin omissa asunnoissamme ja hän oli viikot vielä muualla töissä, yöpyen yksin erämaamökeissä. Itsekään en ollut aikaisemmin asunut kenenkään kanssa yhdessä, vaan edellinen pitkä suhdekin oli ollut etäsuhde, minä asuin opiskelijakaupungissani, ex toisessa kaupungissa, satojen kilometrien päässä. Ja oltiin yhdessä vain lomilla ja viikonloppuisin.
Vielä kun lapset oli pieniä, mies oli samoissa hommissa, eli näin häntä enimmäkseen viikonloppuisin ja lomilla. Nykyään asiat on toisin, mutta silti edelleen vietetään aikaa kaksistaan lähinnä ei-arkena, koska on työt, molempien harrastukset, lapsiin liittyvät viemiset ja menot vievät arkena oman osansa. Toki tarvitaan toisiamme moneen asiaan, mutta niin se olisi jos olisi erottukin. Silloinkin tarvittaisiin toista vanhempana, sekä siihen liittyen taloudellisesti.

Minusta ajatus siitä, että tulen joskus olemaan miehen kannalta enemmän tarvittu, kuin haluttu, ei ollenkaan ahdista. Päinvastoin. Ajatuksessa on jotain ihan lohduttavaa ja liikuttavaa. Rehellisesti sanoen en silti toivo, että se tilanne tulisi vielä muutamaan vuoteen. Ihan siksi, että juuri nyt on muita tarvitsijoita riittävästi. Myös se, että haluttuna olo joskus loppuu, voi olla ihan voimaannuttavakin kokemus. Silloin muut asiat nousevat enemmän pintaan ja tarpeelliseksi, ehkä? Luulisin, että näin voi olla miehellänikin, hänellekin voi olla helpotus, että tarvitsevuus joskus vielä ylittää haluamisen.

Lue lisää

Ihan hyviä aatoksia sulla taas, todella. Itse en miellä tuota haluamista vain seksuaalisena haluna tai vetovoimana, vaan ylipäänsä ihminen voi olla haluttua seuraa ihan vain viehättävän persoonan vuoksi. Ja mulla usein onkin juuri se persoona se syy miksi kukaan on haluttu mulle ja mun mielestä, oikeestaan pääsyy.

Vasta tuon myötä voi syntyä sitä muutakin haluamista...

Kaikkia ei halua kaveriksikaan, vaikka työkaveriakin silti voi tarvita. Jitta työ sujuu, kummallakin onnoma osuus ja homma...😊👍

juuuhnii kirjoitti:

Ihan hyviä aatoksia sulla taas, todella. Itse en miellä tuota haluamista vain seksuaalisena haluna tai vetovoimana, vaan ylipäänsä ihminen voi olla haluttua seuraa ihan vain viehättävän persoonan vuoksi. Ja mulla usein onkin juuri se persoona se syy miksi kukaan on haluttu mulle ja mun mielestä, oikeestaan pääsyy.

Vasta tuon myötä voi syntyä sitä muutakin haluamista...

Kaikkia ei halua kaveriksikaan, vaikka työkaveriakin silti voi tarvita. Jitta työ sujuu, kummallakin onnoma osuus ja homma...😊👍

Lue lisää

Mulla ainakaan naisena ei ole halua ihmistä kohtaan, jonka pään sisältöä en rakasta. Enkä usko, että miehenikään voisi haluta ainakaan siinä iässä mitä nyt on (50 ) , naista, jota ei pidä henkisesti haluttavana. Olen halunnut aikanaan miehiä, jotka eivät fyysisesti ole saaneet minua lainkaan ensin syttymään, mutta joiden pään sisältö on kiehtonut minua. Sen jälkeen on tullut fyysinenkin halu. En siis osaa erottaa toisistaan henkistä ja fyysistä haluamista, ne kulkevat käsikädessä. Mutta niin päin, että henkinen vetovoima fyysisen edellä.

Kysymys on pseudotiedettä.