Mistä mä tiedän mitä haluan yliopistossa opiskella?

Mistä sinulle on syntynyt käsitys, että "kaikki vaan vihaa humanisteja"?

Minä valitsin oman alani sillä perusteella, mikä oli koulussa kiinnostanut eniten ja missä tiesin olevani parhaimmillani. Niin lähdin yliopistoon kieliä opiskelemaan ja sillä tiellä olen. Töitäkin alalta on löytynyt kolmannesta opiskeluvuodesta lähtien.

Humanisti hyvin harvoin saa hirveän suurta palkkaa, mutta toimeen tulee varmasti. Työkin on yleensä paljon mielenkiintoisempaa kuin ehkä enemmän ansaitsevilla kaupan ja tekniikan ihmisillä. Pidemmän päälle raha ei tee kuitenkaan onnelliseksi.

Itse arvostan ja ihailen paljon enemmän vaikka laajasti sivistynyttä kirjallisuuden tutkijaa kuin kapeakatseista rahaa takovaa markkinamiestä, joka ei osaa kunnolla lukea ja kirjoittaa.

Kuule älä mieti sitä, mitä muut ajattelevat! Sinulle tuntuu olevan kovin keskeistä muiden mielipiteet; psykologia on huuhaata, humanisteja peräti vihataan, lääkikseen menevät tietynlaiset jne. Unohda tuollaiset! Sinä valitset alan itsellesi, vai kuinka?

Akateemisen tutkinnon (maisteri) omaava saa käytännössä aina sellaista työtä ja palkkaa, jolla tulee toimeen, kun osaa suhteuttaa menonsa tuloihin nähden oikein.

Sinulla on vielä ainakin vuosi aikaa selvitellä ajatuksiasi. Vuodessa voi tapahtua paljon ja asia kirkastuu.

On aivan ok, että olet kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelevat. Tiedän useita keski-ikäisiä ihmisiä, jotka ovat kärkkäitä valittamaan siitä, ettei heidän alaansa arvosteta tarpeeksi. Tekisi joskus mieli tuhahtaa, että helpoin keino saada arvostettu ammatti on opiskella sellainen. Varo kuitenkin äkkinäisiä kärjistyksiä, sillä tuskinpa esimerkiksi humanisteja kaikki vihaavat. Arvostusta mittaavissa kyselyissä pärjäävät oikein hyvin esimerkiksi aineenopettajat, jotka ovat usein humanisteja.

Toiseksi on oikein hyvä, että sinua kiinnostavat tulevan alasi työllisyystilanne ja palkkataso. Koska työ ei useimmille ole koko elämä, on enemmän kuin mukavaa, jos voi keskittyä esimerkiksi perheeseen ja harrastuksiin ilman huolia rahasta tai työttömyydestä.

Sille en kuitenkaan antaisi juuri painoarvoa, minkätyyppiset ihmiset mielestäsi missäkin opiskelevat. Ensinnäkin ennakko-oletuksesi voivat olla vääriä. Toiseksi opiskelupaikkaan voi suhtautua niin kuin useimpiin työpaikkoihin... sinne mennään tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Kolmanneksi opiskeluaika on luultavasti jotakin 1/10 loppuelämästäsi, joten kannattaa aika pitkälti pyrkiä ajatelemaan niiden muutaman vuoden yli.

Siskoni opiskeli erääksi alakseen psykologin tutkinnon, mutta turhautui työssään, koska koki työn olleen pitkälti testien teettämistä ihmisille, joiden tilassa ei tapahtunut mitään muutosta ikinä. Kenties hän valitsi työpaikkansa väärin, mikä oli eräs mielisairaala, mutta joitain vuosia siellä oltuaan hän lähti mieluummin muihin töihin, joissa ei vaadittu psykologin tutkintoa.

Opiskeltava ala ei siten tuo välttämättä sellaista työtä kuin haluaa, joten kaikki on jokseenkin sattumanvaraista. Tietänet kuitenkin sen verran, että haluatko tehdä mieluummin töitä ihmisten kuin numeroiden parissa, taikka eläinten taikka ihmisten, yksin taikka ryhmässä. Kaikista voi tulla taiteilijoita ainakin omasta mielestään, mutta taiteilijoista harva menestyy taikka edes tienaa taiteellaan edes elantoaan.

Sinun kannattaa myös erottaa harrastukset siitä mitä haluat työksesi tehdä, taikka sitten yrittää tehdä harrastuksestasi ammatti. Harrastukset ovat nimittäin sitä varten, että niissä lepää mieli. Mikäli harrastuksesta tulee ammatti, pitää mielen lepuuttamiseksi keksiä uusi mielekäs harrastus, mikä voi olla vaikeampaa kuin työpaikan löytäminen.

Elämä ja tulevaisuus ovat sattuman kauppaa. Voit opiskellessasi tähdätä tiettyyn ammattiin, etkä kuitenkaan päästä sellaiseen ikinä. Toisaalta voit opiskella jotain itseäsi kiinnostavaa ja lopulta työllistyä aivan eri alalle.

Opiskelun ei kuitenkaan tarvitse olla tyhjiössä olemista vuosikausia, hae opiskelemasi alan työharjoittelupaikkoja, niissä viimeistään todellisuuden märkä rätti lyö silmille. Aina voi hakea uudelle alalle.

Mikäli et halua luonnontieteellis-matemaattis-tekniselle alalle, voit valita vaikkapa kulttuurisen, juridisen taikka yhteiskunnallisen alan. Toki humaani on yleiskäsite monelle humpuukiaiheelle, joiden opiskelijat eivät ikinä työllisty mihinkään järkevään, mutta eiköhän viimeistään sieltä sinullekin jokin ala löydy.

Itse lukiossa mietin, missä olen hyvä ja mitä jaksaisin/haluaisin opiskella vielä lisää ja päädyin nykyiseen opiskelupaikkaan, joka stereotypisesti koetaan epätyöllistäväksi ja yleisestiottaen alasta ei oikeastaan tiedetä paljoa. Todellisuudessa vastaan tuli hiukeat ja monipuoliset mahdollisuudet työskennellä oikeastaan missä vaan omien kiinnostusten mukaan ja työttömyys vähäistä! Lähdin yliopistoon sillä mielellä, että ei tästä työllisty tai saa hyvää palkkaa, mutta ainakin tykkään siitä mitä teen. Loppupeleissä tilanne näyttääkin toiselta, joten ei kannata liikaa luottaa stereotypioihin ja yleisiin uskomuksiin, vaan mennä sen mukaan, mikä oikeasti kiinnostaa! Opiskelen siis maantiedettä, ja ei, musta ei tule opettajaa.