apua runon analysointiin

Osaisiko kukaan analysoida Runebergin runosta: runon minää ja runon kielikuvia(esim. metafora, vertaus, symboli)

1.Oi maamme, maamme, synnyinmaa
soi, sana kaunoinen!
Ei taivaan alla kukkulaa,
ei laaksoa, ei rantaakaan
niin armasta kuin pohjoinen
maa on tää isien.
2. Tää köyhä maa myös siksi jää,
jos kultaa kaivataan.
On toinen vieraan määränpää,
vaan meille rakas maa on tää.
Se luodoistaan ja harjuistaan
luo onnen kultamaan.
3. On rakkaat virrat kuohuvat
ja purot kerkeät,
maan synkän korven huminat,
yön tähdet, kesät valoisat;
nuo kaikki laulut, näkymät,
ne meissä sykkivät.
4. On miekoin, auroin, aatoksin
isämme taistelleet,
on paisteen niin kuin pilvetkin
ja kovan onnen kolhutkin
nää suomalaiset kohdanneet
ja kaiken kestäneet.
5. Ken laskeakaan kamppailut
voi kansan kärsineen,
kun sota on sen raadellut
ja nälkä hallaa seurannut?
Ken mittaa veren vuotaneen
ja sisun, sitkeyden?
6. Ja täällä, täällä virtasi
se veri vuoksemme,
ja täällä kansa riemuitsi
ja murheitansa huokaili;
se kantoi meidän taakkaamme
jo ennen aikaamme.
7. On täällä meidän hyvä niin
ja kaikki kohdallaan.
Jos kohtalolla koeteltiin,
se isänmaalla palkittiin.
Nyt mistä yhtä arvokkaan
voi löytää päältä maan?
8. On täällä, täällä tämä maa
sen silmin näemme.
Me voimme käden ojentaa
ja vettä, rantaa osoittaa
ja sanoin purkaa ilomme:
tää maa on omamme!
9. Jos kultapilvet loistavat
ois asuntonamme,
kuin taivaan tähdet tanssivat
ois elon päivät ihanat,
niin tätä köyhää maatamme
me aina kaipaamme.
10. Oi maamme järvin tuhansin,
maa rehti runojen,
sä ranta elon mainingin,
maa huomisen, maa muinaisin,
oot vapaa, varma, iloinen,
myös aikaan köyhyyden.
11. Sun kukkasi, nyt ummullaan,
pian kypsyy, aukeaa,
ja rakkautemme valollaan
sun toivos, riemus hehkuun saa,
ja vielä laulus voimissaan
soi kerran, synnyinmaa.