Joko hävitit kurtturuusut ?

Kunta laittaa miehet poistamaan ruusut juurineen ja lähettää sinulle laskun.

Ruusuja rupesin syynäämään silloin heti.
Täällä mökillä ei ole, kun kaksi ruusupuskaa. Toinen on kurtturuusu. Tuolla se seisoo savusunan seinustalla, en ole raskinnut vielä hävittää.
Vanhalla kotitilalla sen sijaan on kymmenkunta ruusupuskaa, joita kävin heti tutkimaan, eivät ole onneksi tuota kurttulajia.
Sen sisaan yhden naisen sotaa luupiineja vastaan olen käynyt jo ennen hävitysmääräystä molemmissa paikoissa, niittämällä ja nyhtämällä, moneen kertaan kesässä.
Nyt jo hyvällä mallilla, alkuperäinen kasvisto alkanut tulla esiin.
Tosin en usko, että lupiinia saa täysin hävitetyksi, on se niin sitkeä kasvi, aina sitä jostain putkahtaa.

Appivanhempani istuttivat japanintatarta kesämökin kuistin eteen. Siinä se on kasvanut 70 vuotta ilman, että olisimme ikinä tienneet, että se on haittakasvi.
En ole aikeissa sitä hävittää, sillä se on erinomainen katseensuoja siinä kuistin kaiteen edessä. Kuisti on kuin lehtimaja. Tatar kasvaa parimetriseksi.
Nurmikko leikataan sen ympäriltä säännöllisesti, ja jos se on ruvennut leviämään, ruohonleikkuri sen taltuttaa.
Mutta lupiinit ovat vainomme kohteena. Yksi lohenpunainen jalostettu kasvaa kukkapenkissä eikä leviä mihinkään. Katkaisen siitä varren ennen kuin sen siemenet kypsyvät. Sen annan olla. Mutta jo vuosia olen siivonnut juurakoita muualta pihasta, mutta aina ne putkahtelevat näkyviin. Vuosien mittaan olen kerännyt lupiinit pihan reunalle kulmaan, siis ennen tätä pannaan julistamista. Nyt mietiskelen, annanko niitten edelleen kasvaa siinä silmälläpidon alaisina, koska takana on metsä, jonne ne eivät mene, ja edessä leikattava nurmikko.
Jospa vaan nyhdän sitä pihaa.
Lupiini lienee niitä kasveja, joita ei enää pystytä poistamaan luonnostamme.

Mkr.


.

Tuohon lupiinin hävitykseen herätään sitten kun tulee riittävän kalliiksi, leviää metsään istutusaliolle ja jättää taimet alleen, totesin tuon äsken, nyt sydän kylmänä odotellaan mite tuossa käy.

Mikähän lie kun lupiini ei juurru minun mailleni ja niin niiden ystävä olen. Kauniita kukkia. Onneksi tienvierukset ovat niitä täynnä. Nytkin sain pihamaljakoihin lupiineja ilahduttamaan keskikesän juhlaa 😊

Korppis