ÄLÄ PELKÄÄ SINÄ PIKKUINEN LAUMA, SILLÄ ISÄNNE ON NÄHNYT HYVÄKSI ANTAA TEILLE VALTAKUNNAN.

... ( Luuk. 12:32)

... jatkuu

Sinä mielelläsi tahtoisit olla oikea kristitty, etkä voi elää ilman Vapahtajaasi ja hänen evankeliumiansa. Samalla kärsit niin paljon monista synneistäsi, että pelkäät, ettet koskaan saa nähdä Jumalan valtakuntaa. Usein epäilet ja olet valmis jättämään kaikki. Kuitenkin Jumalan ihmeellisestä armosta vielä sittenkin riiput Vapahtajassasi voimatta kokonaan luopua hänestä ja iankaikkisesta elämästä.

Kuule nyt, mitä Herra itse sanoo tekstissämme, se Herra, joka viimeisenä päivänä on kaikki tuomitseva, ainoa, jota meidän on pelättävä. Sillä ketä minä uskoisin, jollen häntä itseään, joka sanoo tässäkin: »Älä pelkää, sinä pikkuinen lauma. sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.»
Kuule, mikä voimakas lohdutuksemme perustus: Isänne on nähnyt hyväksi!

Tässä taas perustetaan lohdutuksemme ja toivomme ainoastaan jumalallisen majesteetin omaan hyvään tahtoon ja vapaaseen antamiseen. Usko varmasti, että tämä onkin ainoa, oikea perustus. Sen takia ole vakuutettu siitä, että niin pian kuin olet hänen pikkuisen laumansa lammas, antaa hän sinulle valtakunnan.

Tämän on Isä nähnyt hyväksi ja se on hänen hyvä tahtonsa. Sillä hän on edeltäpäin määrännyt »meidät lapseuteen hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan».

Mikä on siis iankaikkisen Isän tahto ja mielisuosio? Herra sanoo, että se on »valtakunnan antaminen» meille. Keille hän tahtoo antaa valtakunnan? Pikkuiselle laumalleen, jonka usko ja kuuliaisuus on vähäinen ja ymmärrys mitätön. Siksi hän tahtoo antaa teille valtakunnan vapaana lahjana ja antina. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, jottei kukaan kerskaisi. Lahja se on.

Mutta juuri sen takia hän antaakin sen niille, jotka kuuluvat pikkuiseen laumaan, eikä voimakkaille ja rohkeille, joskin näillä viimemainituilla tekoihin nähden olisi vähemmän kaduttavaa, ja itkettävää.

»Jos valinta on tapahtunut armosta, niin se ei ole tapahtunut tekojen nojalla, sillä silloin armo ei enää olisikaan armoa. Isän hyvä tahto on nyt se, että koska me todellisuudessa kaikki olemme syntisiä, tahtoo hän antaa valtakunnan niille, jotka tuntevat syntinsä, etsivät armoa ja elävät uskosta.

( C. O. Rosenius)

Nimimerkki Saviseutulainen hyvin usein siteeraa C. O. Roseniusta. On hyvä avata Roseniuksen kaapit, jotta näemme ne luurangot mitä siellä on, jottette lankeaisi uskomaan Roseniusta.

Roseinus oli 1800-luvulla Ruotsissa vaikuttanut umpi-luterilainen herätyssaarnaaja. Hänen isänsä oli luterilaisen kirkon apupappi Pohjois-Ruotsissa ja poikakin opiskeli papiksi, mutta ei pystynyt suorittamaan tutkintoa loppuun asti. Tämän vuoksi hänestä tuli maallikkosaarnaaja.

Ruotsissa oli silloin tapana antaa kaste lapselle, minkä Roseniuskin oli saanut, koska hän opiskeli luterilaisen kirkon papiksikin. Lapsena kastettu ei voi pelastua, koska Jeesus vaati uskovien upotuskastetta, mikä on ainoa raamatullinen kaste. Tämä on yksi syy muiden joukossa, miksi Rosenius ei ollut Kristuksen oma.

Roseniuksen vapaamieliset ja tunteisiin vetoavat saarnat vetosivat kansan syviin riveihin ja hän sai paljon seuraajia. Rosenius salli jopa naisten opettaa hänen kotikokouksissaan. Raamattu kieltää naisia opettamasta seurakunnassa, joten Rosenius antoi hyväksyntänsä sellaiseen synnin tekemiseen, mistä Raamattu säätää kadotustuomion: 1 Kor 14:37,38: "Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä."

Rosenius arvosteli Ruotsin kirkkoa mistä milloinkin, mikä suututti kirkon papiston. Eräs tällainen taho oli kirkko-herra Johan Ternströmin toimittama lehti Nordisk Kyrkotidning. Hänen esikuvanaan oli Grundvig ja hän korosti voimakkaasti kirkon tunnustuksellista luonnetta. Hän välitti mannermaista luterilaisuutta. Hän vieroi myös maallikkojulistusta ja korosti pappisviran merkitystä. Hän asennoitui mitä jyrkimmin moniin lännestä päin tuleviin virtauksiin ja niitä suosiviin ruotsalaisiin herätyksen miehiin ja siis myös Roseniukseen. Hänestä tulikin jyrkkä Roseniuksen arvostelija. Hän syytti Roseniusta siitä, että tämä oli omavaltaisesti ja kutsumatta ryhtynyt seurakunnan opettajaksi. Hänen mukaansa naisetkin saivat Roseniuksen kotikokouksissa antaa hengellisiä neuvoja ja lohduttaa. Hän syytti, että Roseniuksen opetus oli yksipuolista: ”Vain evankeliumia, ei yhtään lakia. Salaperäisen, hämärän tunteilun vallassa he uiskentelevat evankelisessa hekumassa. Suokoon Jumala, ettei evankeliumin väärinkäyttöön kätkeytyisi paljon teeskentelyä. He mestaroivat, katkovat ja vääntävät Lutherin sanoja löytääkseen tämän oppi-isän rikkaasta varastosta keppejä ja kainalosauvoja, jotta niiden varassa ontuen pääsisivät tämän elämän matkan päähän” (Saarisalo, 95).

Rosenius julisti sellaista vapautta, joka ei ollut enää evankeliumin tarkoittamaa vapautta synnin tekemisestä, vaan vapautta olla noudattamatta Jumalan käskyjä, mikä on antikristillistä.

Väärä kaste, naispappeus ja Jeesuksen armon väärinkäyttö oikeuttamaan eläminen laittomuudessa. Siihen perustui C. O. Roseniuksen herätyssaarnat.

Rosenius oli sen ajan feministi, joka tietenkin oli politikointia ja sai hyväksyntää maallistuneiden ihmisten keskuudessa. Rosenius oli myös sen ajan liberaali, joka salli kaiken synninkin tekemisen, kunhan ylistettiin Kristusta. Tätä ei edes luterilainen papisto enää sietänyt, koska Rosenius oli kokonaan hylännyt lain.

Kuten huomaamme, niin Rosenius ei ollut vanhurskas mies. Hänen kirjallista tuotantoa ei kannata lukea ollenkaan. Runollinen ja vetoava saarnaaminen ei ole mikään tae vanhurskaasta opetuksesta. Pikemminkin se on varoitus siitä, että olkaa varuillanne.

Kiitos tästä Roseniuksen otteesta ! Huomasit varmaan että lähetin samanaikaisesti hajatelmia (otsikko "Jumalan valtakunnan arvoja"), joiden uskon virvoittavan sinua ja muita "golgatalaisia" !

Roseniuksen ajatukset pitävät sisällään ristiriidan. Hän on julistavinaan osaksemme tullutta Jumalan edellytyksetöntä ja ansiotonta armoa, mutta tosiasiassa Roseniuksen Jumala on pikkutarkka despootti, joka ikään kuin taivaallisella sondillaan koukkien varmistaa, että Häneen uskovat kokevat itsensä yhä uudelleen mitättömiksi ja surkeiksi ja ansiottomiksi. Jumalan edellytyksetön ja ansioton armo osoittautuukin kaikkea muuta kuin edellytyksettömäksi ja ansiottomaksi; tuo armo saadaan vasta kun sen vastaanottaja on tunnistautunut lahjan vastaanottamiseen kelpaamattomaksi. Kyse on yksinkertaisesti ansio-opin peilikuvasta; sanat on muunnettu vastakohdikseen, mutta ansaintaperiaate toimiii yhä - tosin nääin ooäin toteutettuna paljon kierommin ja sadistisemmin kuin avoimeen ansaintaan perustuva armmon oppi.
Roseniuksen Jumala on kuin lapsikatraan isä, joka ei jaa joululahjoja katraalleen ennen kuin lapsilauma on yhteen ääneen ja harmonisesti julistautunut täysin mitättömäksi ja sopimatttomaksi saamaan minkäänlaisia lahjoja milloinkaan. Jos joku väittää tuollaista lahjojen jakamaista ansiiottomaksi ja edellytyksettömäksi, hän on sokeudessaan pudonnut sokean Roseniuksen taluttamana kuoppaan.

Mitä sitten on todellinen evankeliumi? Sitä, että Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen ansiosta Jumala sovitti jo koko maailman itsensä kanssa Kriistuksessa ja Pyhä Henki synnyttää aikanaa uskon Kristukseen jokaiseSSA, niin että lopulta jokainen polvi on notkistuva ja jokainen kieli tunnustava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. TÄMÄ on edelllytyksetöntä ja ansiotonta armoa, jota ei tarvitse ostaa sen enempää teoillaan kuin oman surkeutensa ja arvottomuutensa julistuksilla.
- GF -

Lauma ei tarvitse valtakuntaa, vaan turvaa.