Mitä opit edellisestä parisuhteesta

Niin ikävää, että löytyy tuollaisia ihmisiä, jotka voivat kohdella toista noin huonosti. On surullista, että sitten olet menettänyt luottamuksen kaikkiin muihinkin. Toivottavasti vielä löytäisit jonkun, joka osoittaisi olevansa luottamuksesi arvoinen. Itse en ainakaan ikinä pystyisi tekemään kenellekään noin, sillä tiedän miten paljon se voi toista sattua.

Itsellä myös nykyään samankaltaisen tarinan vuoksi suunnitelma B. Pelaan omaan pussiin, jotta pärjään omillaan enkä jää nuolemaan näppejäni, jos mies taas löytääkin nuoremman ja kauniimman ja päättääkin vaihtaa. En ole enää sinisilmäinen ja luota sokeasti kumppaniin tai muihinkaan ihmisiin ja heidän näennäiseen hyväntahtoisuuteen. Tuli kyllä todellisena yllätyksenä, minkälaiseen valehteluun mies kykenee. Ja haukkumaan selän takana, sitten kotona esittää kaiken olevan hyvin. Aiemmin esimerkiksi meillä oli omat rahat ja kaikki maksettiin puoliksi vaikka olin yhteisen vauvan kanssa kotona. Nykyään en suostuisi tähän. Varasuunnitelma B tarkoitti lähtöä opiskelemaan parempipalkkaiselle alalle (pois sote-alalta), jotta voin toteuttaa unelmiani myös yksin.

Muuten kuin omasta kynästä, kohta:

2) en jatka suhdetta vain sen takia, että arki menee hyvin (henkinen puoli ei pelaa)

Kysymyshän oli mitä opit parisuhteesta. Tottakai itsessäni on jatkuvasti parantamisen varaa, valmiiksi ja täydelliseksi en tule koskaan. Se että arvostaa itseään sen verran, ettei anna kenenkään hyväksikäyttää, on tervettä narsismia. Terve narsismi on tärkeää, koska maailmassa on myös huomattavan paljon epätervettä narsismia. Siltä täytyy osata puolustautua, mieluiten jo etukäteen.

Minulla on kokemusta narsistisista ihmisistä. Se on niin salakavalaa eikä näy heti päälle, päinvastoin he tuntuvat aluksi maailman ihanimmilta ja luotettavimmilta ihmisiltä. Muutaman kerran kun haksahtaa näihin, niin alkaa oppia merkit ja signaalit.

Ensimmäisestä meinasi maailmani romahtaa. Toinen oli myös syvä pettymys ja masentava juttu. Kolmannen kohdalla pystyin jo nauramaan itsekseni, mä arvasin tään.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymyshän oli mitä opit parisuhteesta. Tottakai itsessäni on jatkuvasti parantamisen varaa, valmiiksi ja täydelliseksi en tule koskaan. Se että arvostaa itseään sen verran, ettei anna kenenkään hyväksikäyttää, on tervettä narsismia. Terve narsismi on tärkeää, koska maailmassa on myös huomattavan paljon epätervettä narsismia. Siltä täytyy osata puolustautua, mieluiten jo etukäteen.

Minulla on kokemusta narsistisista ihmisistä. Se on niin salakavalaa eikä näy heti päälle, päinvastoin he tuntuvat aluksi maailman ihanimmilta ja luotettavimmilta ihmisiltä. Muutaman kerran kun haksahtaa näihin, niin alkaa oppia merkit ja signaalit.

Ensimmäisestä meinasi maailmani romahtaa. Toinen oli myös syvä pettymys ja masentava juttu. Kolmannen kohdalla pystyin jo nauramaan itsekseni, mä arvasin tään.

Lue lisää

Annan neuvon sinulle seuraavaa parisuhdetta varten.

Jos seuraava kumppaniehdokas puhuttaessa edellisestä parisuhteesta ja mikä siinä meni pieleen vain haukkuu exää tai haukkuu verhotusti tyyliin "opin, etten jää lyötäväksi", "en ota enää kusipäitä", tunnistan nyt paremmin hyväksikäyttäjät jne. Parempi lähteä.

Jos ei oikeasti osaa pohtia omaa osuutta vaikeuksiin, niin silloin on jotain vialla.

Yogamies kirjoitti:

Annan neuvon sinulle seuraavaa parisuhdetta varten.

Jos seuraava kumppaniehdokas puhuttaessa edellisestä parisuhteesta ja mikä siinä meni pieleen vain haukkuu exää tai haukkuu verhotusti tyyliin "opin, etten jää lyötäväksi", "en ota enää kusipäitä", tunnistan nyt paremmin hyväksikäyttäjät jne. Parempi lähteä.

Jos ei oikeasti osaa pohtia omaa osuutta vaikeuksiin, niin silloin on jotain vialla.

Lue lisää

Todella hyvät ja kypsät kommentit yogamiehellä. Bravo, kuulostaa hyvältä.

Entä jos on parantanut itseään kykyjensä mukaan jo suhteen aikana niin, ettei eron hetkellä keksi enää mitään parannettavaa? Eikä siten ole mitään parannettavaa myöskään seuraavaa suhdetta ajatellen. Ei ero aina johdu siitä, että toisessa tai molemmissa olisi jotakin vikaa. Osapuolet voivat vaan olla sen verran erilaisia, etteivät he sovikaan yhteen, ja muutos lähemmäs toista menisi jo kohtuuttomaksi.

Hyvä teksti!

Kuin omasta kynästäni!

Eikä miehiin. Ei keneenkään. Ei yhtään keneenkään. Sinäkin valehtelet

Ja kysymyshän ei nyt siis tosiaan ole siitä, miten voisin itse paremmin. Mä en kokenut mitenkään kadottavani itseäni. Tietty miellyttämisenhalu on osa mun perusluonnettani ja joudun oikeasti tekemään töitä pitääkseni sen kurissa. Haluan turhankin paljon, että mun rakkaillani on hyvä olla ja se voi toisista tuntua tukahduttavalta. Ottaessani aikaa itselleni, annan tilaa myös muille.

Anonyymi kirjoitti:

Ja kysymyshän ei nyt siis tosiaan ole siitä, miten voisin itse paremmin. Mä en kokenut mitenkään kadottavani itseäni. Tietty miellyttämisenhalu on osa mun perusluonnettani ja joudun oikeasti tekemään töitä pitääkseni sen kurissa. Haluan turhankin paljon, että mun rakkaillani on hyvä olla ja se voi toisista tuntua tukahduttavalta. Ottaessani aikaa itselleni, annan tilaa myös muille.

Lue lisää

Täytyy pistää vielä esimerkki, joka kuvaa musta aika hyvin tota asiaa. Asia, josta saatiin exän kanssa muutaman kerran aikaseksi ihan KUNNON riita ja lukematon määrä pieniä riitoja oli ruoka. Tarkemmin sanoen mä halusin kokata tai leipoa jotain mistä hän olis tosissaan tykännyt ja kysyin mitä hän tahtoo mun kokkaavan tai leipovan. Hänelle ruoka oli aika yhdentekevä juttu ja lähinnä vain polttoainetta. Hänelle siis oli ihan sama mitä teen. Mä tietysti koin sen loukkaavana ja epäarvostavana. Mähän yritin miellyttää ja olla mukava ja tehdä jotain just hänen makuun jne. Hän taas koki mun kyselemisen painostavana, kun hänelle todellakin oli ihan yks lysti mitä ruokaa oli. Muutaman kerran se tosiaan eskaloitu aikauskomattomiin sfääreihin. Nykyään kun mietin niitä niin pohdin, että mitähän vittua mahtaa olla päässäni/päissämme liikkunut ja miten hitossa siitä saatiin kehitetty niin iso ongelma. Nykyään lykkäisin tyytyväisenä jonku. eineksen pöytään ja se siitä. Jääpähän aikaa muille jutuille.

Tuo on varmaan totta.

Voi olla raivostuttavaa, kun toinen ei oikeastaan ikinä ilmaise omaa tahtoaan, vaan myötäilee sinua.

Yogamies kirjoitti:

Tuo on varmaan totta.

Voi olla raivostuttavaa, kun toinen ei oikeastaan ikinä ilmaise omaa tahtoaan, vaan myötäilee sinua.

Ja kääntäen: sekin on varmasti hyvin rasittavaa, jos toinen jatkuvasti kyselee asiaa, joka on sulle itselle ihan sama.

Anonyymi kirjoitti:

Täytyy pistää vielä esimerkki, joka kuvaa musta aika hyvin tota asiaa. Asia, josta saatiin exän kanssa muutaman kerran aikaseksi ihan KUNNON riita ja lukematon määrä pieniä riitoja oli ruoka. Tarkemmin sanoen mä halusin kokata tai leipoa jotain mistä hän olis tosissaan tykännyt ja kysyin mitä hän tahtoo mun kokkaavan tai leipovan. Hänelle ruoka oli aika yhdentekevä juttu ja lähinnä vain polttoainetta. Hänelle siis oli ihan sama mitä teen. Mä tietysti koin sen loukkaavana ja epäarvostavana. Mähän yritin miellyttää ja olla mukava ja tehdä jotain just hänen makuun jne. Hän taas koki mun kyselemisen painostavana, kun hänelle todellakin oli ihan yks lysti mitä ruokaa oli. Muutaman kerran se tosiaan eskaloitu aikauskomattomiin sfääreihin. Nykyään kun mietin niitä niin pohdin, että mitähän vittua mahtaa olla päässäni/päissämme liikkunut ja miten hitossa siitä saatiin kehitetty niin iso ongelma. Nykyään lykkäisin tyytyväisenä jonku. eineksen pöytään ja se siitä. Jääpähän aikaa muille jutuille.

Lue lisää

Teillä kuulostaa olevan yleisen oloinen ongelma ja tuosta asiasta on hyvä parisuhdekirjakin, muistaakseni nimeltään rakkauden kieli ja tuossa kirjassa miespuoleinen psykologi ja terapeutti kuvasi tuota ongelmaa. Kirjassa yksi hänen miesasiakkaistaan oli päättänyt mennä terapiaan, kun hänen kolmas liittonsa oli päättynyt. Tuo mies halusi tietää mitä oli mennyt vikaan, vaikka hän oli auttanut puolisoaan kovasti, tehnyt kotitöitä ja nikkaroinut ties mitä. Tuon miehen ongelma oli siinä, että hän oli tehnyt puolisolleen niitä asioita mitä hän piti tärkeinä, kommunikaatio ei pelannut ja nuo asiat eivät olleet hänen kumppaneilleen tärkeitä, heillä oli erilainen rakkauden kieli. Kirja oli hyvä ja suosittelen sitä kaikille eronneille ja eroa harkitseville ja tietty ylipäätään parisuhdeasioista kiinnostuneille. Toivottavasti muistin kirjan nimen oikein, sillä itse luin tuon joskus kymmenen vuotta sitten

Anonyymi kirjoitti:

Teillä kuulostaa olevan yleisen oloinen ongelma ja tuosta asiasta on hyvä parisuhdekirjakin, muistaakseni nimeltään rakkauden kieli ja tuossa kirjassa miespuoleinen psykologi ja terapeutti kuvasi tuota ongelmaa. Kirjassa yksi hänen miesasiakkaistaan oli päättänyt mennä terapiaan, kun hänen kolmas liittonsa oli päättynyt. Tuo mies halusi tietää mitä oli mennyt vikaan, vaikka hän oli auttanut puolisoaan kovasti, tehnyt kotitöitä ja nikkaroinut ties mitä. Tuon miehen ongelma oli siinä, että hän oli tehnyt puolisolleen niitä asioita mitä hän piti tärkeinä, kommunikaatio ei pelannut ja nuo asiat eivät olleet hänen kumppaneilleen tärkeitä, heillä oli erilainen rakkauden kieli. Kirja oli hyvä ja suosittelen sitä kaikille eronneille ja eroa harkitseville ja tietty ylipäätään parisuhdeasioista kiinnostuneille. Toivottavasti muistin kirjan nimen oikein, sillä itse luin tuon joskus kymmenen vuotta sitten

Lue lisää

Tuo kuulostaa hyvältä. Täytyy katsoa jos löytäisin sen jostain.

Anonyymi kirjoitti:

Teillä kuulostaa olevan yleisen oloinen ongelma ja tuosta asiasta on hyvä parisuhdekirjakin, muistaakseni nimeltään rakkauden kieli ja tuossa kirjassa miespuoleinen psykologi ja terapeutti kuvasi tuota ongelmaa. Kirjassa yksi hänen miesasiakkaistaan oli päättänyt mennä terapiaan, kun hänen kolmas liittonsa oli päättynyt. Tuo mies halusi tietää mitä oli mennyt vikaan, vaikka hän oli auttanut puolisoaan kovasti, tehnyt kotitöitä ja nikkaroinut ties mitä. Tuon miehen ongelma oli siinä, että hän oli tehnyt puolisolleen niitä asioita mitä hän piti tärkeinä, kommunikaatio ei pelannut ja nuo asiat eivät olleet hänen kumppaneilleen tärkeitä, heillä oli erilainen rakkauden kieli. Kirja oli hyvä ja suosittelen sitä kaikille eronneille ja eroa harkitseville ja tietty ylipäätään parisuhdeasioista kiinnostuneille. Toivottavasti muistin kirjan nimen oikein, sillä itse luin tuon joskus kymmenen vuotta sitten

Lue lisää

Ensinnäkin tuo suhde on jo kauan sitten kuollut ja kuopattu. Toisekseen tuo "kielten" erilaisuus oli kyllä tiedossa ihan jo suhteen aikana. Vaan ei se tieto auta, kun ollaan erilaisia, eikä itseään voi muuttaa. Voi jättää tekemättä, voi jättää kysymättä, voi jättää sanomatta, voi jättää riitelemättä, mutta ei se tunne siitä mihinkään muutu. Se tunne ei muutu edes kommunikoimalla.

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin tuo suhde on jo kauan sitten kuollut ja kuopattu. Toisekseen tuo "kielten" erilaisuus oli kyllä tiedossa ihan jo suhteen aikana. Vaan ei se tieto auta, kun ollaan erilaisia, eikä itseään voi muuttaa. Voi jättää tekemättä, voi jättää kysymättä, voi jättää sanomatta, voi jättää riitelemättä, mutta ei se tunne siitä mihinkään muutu. Se tunne ei muutu edes kommunikoimalla.

Lue lisää

Miksei itseään voi muuttaa sen vertaa, että huomioi kumppania kivalla tavalla. Jos kerran tiedostat mistä kumppanisi pitää niin et silti voi rakkautta osoittaa ko. tavalla. Kuulostaa oudolta, sillä yleensähän ongelma on se, ettei noista asioista tiedetä. Eihän tuossa nyt mitään koko persoonallisuutta olla muuttamassa.

Anonyymi kirjoitti:

Täytyy pistää vielä esimerkki, joka kuvaa musta aika hyvin tota asiaa. Asia, josta saatiin exän kanssa muutaman kerran aikaseksi ihan KUNNON riita ja lukematon määrä pieniä riitoja oli ruoka. Tarkemmin sanoen mä halusin kokata tai leipoa jotain mistä hän olis tosissaan tykännyt ja kysyin mitä hän tahtoo mun kokkaavan tai leipovan. Hänelle ruoka oli aika yhdentekevä juttu ja lähinnä vain polttoainetta. Hänelle siis oli ihan sama mitä teen. Mä tietysti koin sen loukkaavana ja epäarvostavana. Mähän yritin miellyttää ja olla mukava ja tehdä jotain just hänen makuun jne. Hän taas koki mun kyselemisen painostavana, kun hänelle todellakin oli ihan yks lysti mitä ruokaa oli. Muutaman kerran se tosiaan eskaloitu aikauskomattomiin sfääreihin. Nykyään kun mietin niitä niin pohdin, että mitähän vittua mahtaa olla päässäni/päissämme liikkunut ja miten hitossa siitä saatiin kehitetty niin iso ongelma. Nykyään lykkäisin tyytyväisenä jonku. eineksen pöytään ja se siitä. Jääpähän aikaa muille jutuille.

Lue lisää

Oikestaan koitit antaa exällesi jotakin sellaista, josta itse kuvittelit hänen pitävän, mutta jota hän ei todellisuudessa halunnut. Ihan ymmärrettävää, että ärsyyntyy jatkuvista kysymyksistä, joihin ei osaa vastata. Ehkä kysymys ahdisti häntä niin paljon, ettei hän ahdistukseltaan kyennyt arvostamaan hyvää ajatustasi.

Riitely on kuitenkin turhaa. Olisi riittänyt rauhallinen keskustelu, jossa molemmat kertovat oman näkökulmansa, yrittävät ymmärtää toisiaan, ja miettivät yhdessä molemmille sopivan ratkaisun. Eli sinulla on halu ja tarve tehdä jotakin mukavaa hänelle, ja hän saa kertoa, miten voisit sen toteuttaa, mitä hän haluaisi sinun tekevän tai mikä sopisi hänelle.

Ja lisään vielä sen verran, että joo, tein jokaisessa parisuhteessa virheitä, kuten kuka tahansa. Tiedän mitkä asiat aiheuttivat kitkaa, ja yritin välillä muuttaa itseäni ja kehittää. Se on kuitenkin pidemmän päälle äärimmäisen raskasta, yrittää olla joku muu mitä on oikeasti.

Ja olen miettinyt, onko sellaista ihmistä olemassakaan, joka ei tee virheitä, käyttäydy välillä huonosti lähisuhteessa. Mielestäni pitkä parisuhde tekee toisen liian tutuksi, ja rajat ikäänkuin poistuu, toisesta tulee itsestäänselvyys, ja kunnioitus katoaa. Voi olla että huonosti parisuhteessa toisiaan kohtaan käyttäytyvät ovat pohjimmiltaan ihan mukavia ihmisiä. Se vaan että sille lähimmäiselle joka pyörii nurkissa joka päivä, on niin helppo purkaa oma paha päivä, eli kiukuta ja nalkuttaa. Sitä tein itse jokaisessa parisuhteessa, kuten myös jokaisessa se toinenkin osapuoli. Sanotaanko että varmaan joka viikko tuli jostain naputettua, puolin ja toisin. Kuitenkaan missään muualla tätä ei esiintynyt kuin kahdenvälisessä parisuhteessa.

Tuota siis yritin korjata, eli tukahduttaa ärsytyksen aiheita, ja hymyillä vain vaikka v*tutti niin p*rkeleesti. Se ei vain pidemmän päälle toimi, vihan tunteen patoaminen. Ja kun usein se toinen osapuoli yritti joka suhteessa samalla tapaa ikäänkuin haastaa riitaa, joskus myös epäsuorasti, tekemättä jättämisiä, tahallaan väärin tekemisiä, ovien paiskomista tahallaan herättääkseen minut yövuoron jälkeen, jne. Ei siinä jaksa aina hymistellä, vaan joskus sitä vain ihmismäisesti sanoo mielipiteensä asiasta aika jyrkkäänkin.

Olen pitkään miettinyt, että parisuhteet eivät vain toimi ikuisuuksia silleen kivasti. Kahdesta normaali ihmisestä tulee toisilleen hyvin helposti kiistakumppanit, joissa koko ajan koetellaan toisen hermoja. No ei nyt koko ajan, mutta riittävän usein kuitenkin.

En tiedä miksi jotkut jaksaa sellaista, ja minä en. Onko se sitten, että itseään huijataan muistelemalla niitä hyviä hetkiä. Huomasin ainakin itsestäni tämän piirteen, kunnes tajusin että on viisaampi erota, niin ei tarvi miettiä koko ajan mistä kinailut johtuu.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisään vielä sen verran, että joo, tein jokaisessa parisuhteessa virheitä, kuten kuka tahansa. Tiedän mitkä asiat aiheuttivat kitkaa, ja yritin välillä muuttaa itseäni ja kehittää. Se on kuitenkin pidemmän päälle äärimmäisen raskasta, yrittää olla joku muu mitä on oikeasti.

Ja olen miettinyt, onko sellaista ihmistä olemassakaan, joka ei tee virheitä, käyttäydy välillä huonosti lähisuhteessa. Mielestäni pitkä parisuhde tekee toisen liian tutuksi, ja rajat ikäänkuin poistuu, toisesta tulee itsestäänselvyys, ja kunnioitus katoaa. Voi olla että huonosti parisuhteessa toisiaan kohtaan käyttäytyvät ovat pohjimmiltaan ihan mukavia ihmisiä. Se vaan että sille lähimmäiselle joka pyörii nurkissa joka päivä, on niin helppo purkaa oma paha päivä, eli kiukuta ja nalkuttaa. Sitä tein itse jokaisessa parisuhteessa, kuten myös jokaisessa se toinenkin osapuoli. Sanotaanko että varmaan joka viikko tuli jostain naputettua, puolin ja toisin. Kuitenkaan missään muualla tätä ei esiintynyt kuin kahdenvälisessä parisuhteessa.

Tuota siis yritin korjata, eli tukahduttaa ärsytyksen aiheita, ja hymyillä vain vaikka v*tutti niin p*rkeleesti. Se ei vain pidemmän päälle toimi, vihan tunteen patoaminen. Ja kun usein se toinen osapuoli yritti joka suhteessa samalla tapaa ikäänkuin haastaa riitaa, joskus myös epäsuorasti, tekemättä jättämisiä, tahallaan väärin tekemisiä, ovien paiskomista tahallaan herättääkseen minut yövuoron jälkeen, jne. Ei siinä jaksa aina hymistellä, vaan joskus sitä vain ihmismäisesti sanoo mielipiteensä asiasta aika jyrkkäänkin.

Olen pitkään miettinyt, että parisuhteet eivät vain toimi ikuisuuksia silleen kivasti. Kahdesta normaali ihmisestä tulee toisilleen hyvin helposti kiistakumppanit, joissa koko ajan koetellaan toisen hermoja. No ei nyt koko ajan, mutta riittävän usein kuitenkin.

En tiedä miksi jotkut jaksaa sellaista, ja minä en. Onko se sitten, että itseään huijataan muistelemalla niitä hyviä hetkiä. Huomasin ainakin itsestäni tämän piirteen, kunnes tajusin että on viisaampi erota, niin ei tarvi miettiä koko ajan mistä kinailut johtuu.

Lue lisää

Pitää varmasti pitkälti paikkansa. Toiset sitten pärjää tuossa tilanteessa paremmin ja toiset huonommin. Jos on paha ollaniin poishan siitä pitää päästä.

Sitä olen vaan ite miettiny, että miksi sitä parisuhdetta edes pitää miettiä hamaan ikuisuuteen kestävänä asiana. Mä huomaan kasvaneeni ulos siitä ajatuksesta, että parisuhteen loppu on kauhea epäonnistuminen. Aika aikaansa kutakin ja jos ei toimi loppuelämää niin kai niitä hyviä juttuja siinä silti oli. Enkä nut tarkota, että parisuhde pitäis alunalkujaan ajatella jotenkin väliaikaiseksi asiaksi. Kyllä mä itse ajattelen siinä kuitenkin hamaan loppuun asti pysyväni. Vaan kun ei se aina toimi, vaikka kuinka yrittäisi ja vaikka kuinka molemmat olisivat hyviä tyyppejä. Kyllä itselleen ja toiselle voi musta olla ihan armollinenkin Elämä on ja elämä heittelee. Ei siinä sen kummempaa tarvita. Tärkeintä, että sitä toista pystyis kohteleen kunnioittavasti siinä mahdollisesti erotessakin.

Anonyymi kirjoitti:

Pitää varmasti pitkälti paikkansa. Toiset sitten pärjää tuossa tilanteessa paremmin ja toiset huonommin. Jos on paha ollaniin poishan siitä pitää päästä.

Sitä olen vaan ite miettiny, että miksi sitä parisuhdetta edes pitää miettiä hamaan ikuisuuteen kestävänä asiana. Mä huomaan kasvaneeni ulos siitä ajatuksesta, että parisuhteen loppu on kauhea epäonnistuminen. Aika aikaansa kutakin ja jos ei toimi loppuelämää niin kai niitä hyviä juttuja siinä silti oli. Enkä nut tarkota, että parisuhde pitäis alunalkujaan ajatella jotenkin väliaikaiseksi asiaksi. Kyllä mä itse ajattelen siinä kuitenkin hamaan loppuun asti pysyväni. Vaan kun ei se aina toimi, vaikka kuinka yrittäisi ja vaikka kuinka molemmat olisivat hyviä tyyppejä. Kyllä itselleen ja toiselle voi musta olla ihan armollinenkin Elämä on ja elämä heittelee. Ei siinä sen kummempaa tarvita. Tärkeintä, että sitä toista pystyis kohteleen kunnioittavasti siinä mahdollisesti erotessakin.

Lue lisää

Mä ite kyllä näen, että parisuhteen tulisi olla kestävä. Ero on aina rankka kokemus, joka muuta väittää ei oo kunnolla tunteineen suhteessa mukana. Tottakai ero monesti on helpotus, jos elämästä on tullut rankkaa huonon suhteen myötä, mutta silti ero on monella tasolla rankka. Jos on mahdollista olla eroamatta, niin tottakai sitä kannattaa välttää, mutta tämä ei vaan aina ole mahdollista. Erossa täälläkin syyllistetään jättäjiä, mutta kyllä se aina heitäkin koskettaa ja musertaa, ylipäätään kyseessä on kuitenkin ihmisen tunne-elämä ja sitoutuminen muutoinkin.

Anonyymi kirjoitti:

Mä ite kyllä näen, että parisuhteen tulisi olla kestävä. Ero on aina rankka kokemus, joka muuta väittää ei oo kunnolla tunteineen suhteessa mukana. Tottakai ero monesti on helpotus, jos elämästä on tullut rankkaa huonon suhteen myötä, mutta silti ero on monella tasolla rankka. Jos on mahdollista olla eroamatta, niin tottakai sitä kannattaa välttää, mutta tämä ei vaan aina ole mahdollista. Erossa täälläkin syyllistetään jättäjiä, mutta kyllä se aina heitäkin koskettaa ja musertaa, ylipäätään kyseessä on kuitenkin ihmisen tunne-elämä ja sitoutuminen muutoinkin.

Lue lisää

Aika isossa osassa eroja ei varsinaisesti ole jättäjää eikä jätettyä. Alote toki tulee aina toiselta, kun täysin yhtäaikaa se ei voi tulla. Silti hyvin isossa osassa eroja kumpikaan ei koe tulleensa jätetyksi ja se on ehdottomasti paras tilanne. Elämä nyt vaan on sellaista, että moni kestäväksi tarkoitettu asia ei lopulta kestä. Ihmiset muuttuvat ja hyvin harvoin harmonisesti samaan suuntaan. Kynsin ja hampain kiinni pitäminen, pelkän periaatteen vuoksi, on harvoin antoisaa kenellekään.

Kun lapset syntyi, ja itse näin koin ,että mies ei ole sydämmestään mukana kuvioissa,panostin kaiken rakkauteni lapsiin.jätin henkisesti mieheni jo vuosia ennen,kuin oikeasti lopulta jätin. Molemmissa on aina vikaa,mutta jompikumpi sen asian alkuun tökkää.sekin on hyvä tiedostaa. Oma osuus siinä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun lapset syntyi, ja itse näin koin ,että mies ei ole sydämmestään mukana kuvioissa,panostin kaiken rakkauteni lapsiin.jätin henkisesti mieheni jo vuosia ennen,kuin oikeasti lopulta jätin. Molemmissa on aina vikaa,mutta jompikumpi sen asian alkuun tökkää.sekin on hyvä tiedostaa. Oma osuus siinä.

Lue lisää

Meidän tapauksessa oli kyse sielujen eri kehitys vaiheista. Nuoremmasta ja vanhemmasta sielusta. Toinen oli fyysisyyttä ja toinen henkisyyttä. No,toisiltamme opimme,toisiamme opetamme. Näen hänenkin oppineen😊

Ei avannut. Taidat olla itsekin samanlainen, koska tiedät paljon mistä puhut. Tai kopioit jonkun lääkärin mietteitä, lukematta mitä kopioit!?

Mikä sinua veti narsistisessa luonteessa puoleensa?

Siis nainen petti sinua?

Anonyymi kirjoitti:

Siis nainen petti sinua?

Haista vittu suvakki!

Mistä syystä ne edelliset suhteet loppuivat? Oliko heissäkin merkkejä tästä? Nykyään haetaan vain syitä jatkuvasti, ei pystytä huomaamaan omaa vikaa yhtään. Jos ei ole lääkäri tai vastaava diagnoosia antanut, ei se sinunkaan kannata antaa. Google lääkäreitä on maailma pullollaan ja heidän sanomisensa jätän omaan arvoonsa.

Ehkä tunnistat narsistin nykyään helpommin?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä syystä ne edelliset suhteet loppuivat? Oliko heissäkin merkkejä tästä? Nykyään haetaan vain syitä jatkuvasti, ei pystytä huomaamaan omaa vikaa yhtään. Jos ei ole lääkäri tai vastaava diagnoosia antanut, ei se sinunkaan kannata antaa. Google lääkäreitä on maailma pullollaan ja heidän sanomisensa jätän omaan arvoonsa.

Lue lisää

Ei ole ollut muita suhteita, yämä on minun ensimmäinen miessuhteeni.

Yogamies kirjoitti:

Ehkä tunnistat narsistin nykyään helpommin?

Kyllä, olet oikeassa ja kiitos positiivisestä nakökuömasta