mistä johtunee, haluaisin et olisi harrastuksia, mutta ei jaksa mitään kuin ennen nuorempana. Kuuluuko jo tässä iässä väsyä?
Tyhjyyden tunne,
Anonyymi
96
1040
Vastaukset
- Anonyymi
Ei jaksa yhtä paljon aktiiviteetteja kuin nuorena,
mutta
olen päättäny kuitenki säilyttää vaikka vain yhden aktiviteetin,
se on liikunta,
pakotan itseni vähintään 2 kertaa viikossa lähtemään ovesta ulos,
liikunnan parissa pyörähtää keskimäärin noin 3 tuntia
hieman vaihdellen,
se kannataa, se virkistää kummasti,
muuten teen kuolemaa jokaikinen päivä,
aamuisin ei millää jaksasi eikä haluaisi herätä uuteen päivään,
mutta
se pakko pakko pakko pakko pakko,
on ainoa toivoni jaksaa tätä tysääki tylsempää kivuliasta loppuelämää ,,
joka päivä kun tuo rintakehähän moottori tekee kuperkeikkoja '
odotan milloin se tekee viimeisen kuperkeikkansa,
ja
miltä tuntuu jos ja kun lähtee taju,
tajuaakohan sen hetken kun kupsahtaa viimesenkerran
ja kun kaikki pimenee lopullisesti,
sen haluan ihan itse tajuta ja kokea,,
alottajalle,,, koitahan raahautua aamuisin ylös kaikesta huolimatta, et ole ainoa jolle loppuelämä on tylsääki tylsenpää
kirjoitelaan taas,,, terv,,, palstan vanha fossiili,,,,,,, - Anonyymi
Into harrastaa vaihtelee eri ihmisillä ja eri kausina.
Motivaatio voi mennä lähes lähes kaikkeen,
kun huomaa, että toinen jalka on jo haudassa ja on aika väsynyt.
Ei vaan jaksa innostua.
70-vuotissynttärien mentyä fyysinen kunto alkaa hiipua ja väsymys alkaa hiipiä.
Ei olisi uskonut vielä viisikymppisenä, kun luuli olevansa ikinuori.- Anonyymi
Lohduksesi kerron totuuden
et ole ainoa,
etkä yksin jolla toinen jalka laahaa jo haudan reunalla,
meitä on täällä paljon,
joka viikko luen seurakunta uutiset kuolleitten palstan,
joka ikinen viikko lauma nuorempia on jo tuonpuoleiseen menneet,
aina mietin mihikähän nuo nuoremmat oikein ovat kuolleet,
voin myöntää,,, olen niille kateellinen,
minun pitää vielä täällä elää kituutaa puolikuolleena
ties kuinka kauan kun luoja ei muista mua hakea pois,
joka ikinen päivä on todella tylsä pitkäveteinen,
en jaksa enään siivota, eikä ruokakaa maistu, aina ei tiedä mitä suuhunsa panis, kaikki maistuu pahalle, joskus jopa oksettaa,
aion henkeni heitää pölykoirien ympäröimänä paskan keskelle,
enne kun oli nuori ja terve, siivosi kerran viikossa kaiken tip-top
nyt en vuosiin enään ole jaksanu siivota,
mutta
ulos lähden 2 kertaa viikossa,
sitten pötkähdän taas näitten pölykoirien keskelle katteleen TV: tä
tympeissäni
harvoin enään tulee edes mielenkiintoista katsottavaa TV:stä,
usein kuuntelen musiikkia radiosta,
noita hulluja sota uutisia ei sielu enään kestä,
mieluummin pötkötän ja nukun tai joskus istun koneella kuten nyt
naputtelemassa ja purnaamassa tylsää mieltäni
koita saada tuherruksesta selvää, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lohduksesi kerron totuuden
et ole ainoa,
etkä yksin jolla toinen jalka laahaa jo haudan reunalla,
meitä on täällä paljon,
joka viikko luen seurakunta uutiset kuolleitten palstan,
joka ikinen viikko lauma nuorempia on jo tuonpuoleiseen menneet,
aina mietin mihikähän nuo nuoremmat oikein ovat kuolleet,
voin myöntää,,, olen niille kateellinen,
minun pitää vielä täällä elää kituutaa puolikuolleena
ties kuinka kauan kun luoja ei muista mua hakea pois,
joka ikinen päivä on todella tylsä pitkäveteinen,
en jaksa enään siivota, eikä ruokakaa maistu, aina ei tiedä mitä suuhunsa panis, kaikki maistuu pahalle, joskus jopa oksettaa,
aion henkeni heitää pölykoirien ympäröimänä paskan keskelle,
enne kun oli nuori ja terve, siivosi kerran viikossa kaiken tip-top
nyt en vuosiin enään ole jaksanu siivota,
mutta
ulos lähden 2 kertaa viikossa,
sitten pötkähdän taas näitten pölykoirien keskelle katteleen TV: tä
tympeissäni
harvoin enään tulee edes mielenkiintoista katsottavaa TV:stä,
usein kuuntelen musiikkia radiosta,
noita hulluja sota uutisia ei sielu enään kestä,
mieluummin pötkötän ja nukun tai joskus istun koneella kuten nyt
naputtelemassa ja purnaamassa tylsää mieltäni
koita saada tuherruksesta selvää,Oikein hyvin saa selvää ano 18:.12 ! Samat fiilikset on meitsilläkin.
Terveys on huono, eikä sille voi mitään, kun sydämensiirtoakaan ei saa,
muuten voisin jostain lyhytkestoisesta asiasta hetkittäin innostuakin.
Yritän vielä kevyesti siivota silloin tällöin, pitää tilannetta hallinnassa,
siinä saa samalla kevyttä hyötyliikuntaa, mutta siivoaminen sinänsä
ei kiinnosta pätkän pätkää. En viimeisenä tekonani aio lattiaa luututa.
Aloittajalta kysyisin, johtuuko innon laimeneminen ehkä harrastuskaverin
puutteesta ? Vai onko syy "vain" se väsymys ?
Vai elämänilon kadottaminen ? Ja miksi ?
Väsymys voi mennä ohi, älä luovuta vielä !!!
Mielialat voi nousta ja voi innostua uudelleen !
Oletko kuitenkin miettinyt minkälaisista harrastuksista saattaisit innostua ? - Anonyymi
Osta välillä pullovettä tuoretta appelsiinia ja pari suolakurkkua. Virkistää ihmeellisesti.Käy pesulla oikein almanakan kanssa 3-4 kertaa viikossa jos pääset uimahallin tai rannalle käy pulikoimassa.Nuoruus ei enää palaa muistot jää.Mutta tänään auttaa Herra Jeesus.Esinerkiksi ikenet hampaat saattaa vaikuttaa ihan koko ruumiin terveyteen.Varaa siis aika hammas ja ien tarkastukseen.Löysät tekohampaat pitää pohjustaa myös.Sitten pitää vaihtaa alusvaatteet vähintään 2-3 kertaa viikossa Joten pyykin pesu on tärkeää.Jalkoja voi nostella ihan sängyssä ja sohvalla.Apuvälineeksi jo valmiiksi voi ostaa sellaisen varrellisen ottimen kuin pihdit mitä nykyään puistoja putsaavat käyttää nukkuessaan roskia.( 80 - vuotiaat käy tansseissa....). Etsi siis ikäistäsi seuraa jumpasta tai kirjastosta.Kirjastossa on lainattavia leffoja ja luettavia lehtiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lohduksesi kerron totuuden
et ole ainoa,
etkä yksin jolla toinen jalka laahaa jo haudan reunalla,
meitä on täällä paljon,
joka viikko luen seurakunta uutiset kuolleitten palstan,
joka ikinen viikko lauma nuorempia on jo tuonpuoleiseen menneet,
aina mietin mihikähän nuo nuoremmat oikein ovat kuolleet,
voin myöntää,,, olen niille kateellinen,
minun pitää vielä täällä elää kituutaa puolikuolleena
ties kuinka kauan kun luoja ei muista mua hakea pois,
joka ikinen päivä on todella tylsä pitkäveteinen,
en jaksa enään siivota, eikä ruokakaa maistu, aina ei tiedä mitä suuhunsa panis, kaikki maistuu pahalle, joskus jopa oksettaa,
aion henkeni heitää pölykoirien ympäröimänä paskan keskelle,
enne kun oli nuori ja terve, siivosi kerran viikossa kaiken tip-top
nyt en vuosiin enään ole jaksanu siivota,
mutta
ulos lähden 2 kertaa viikossa,
sitten pötkähdän taas näitten pölykoirien keskelle katteleen TV: tä
tympeissäni
harvoin enään tulee edes mielenkiintoista katsottavaa TV:stä,
usein kuuntelen musiikkia radiosta,
noita hulluja sota uutisia ei sielu enään kestä,
mieluummin pötkötän ja nukun tai joskus istun koneella kuten nyt
naputtelemassa ja purnaamassa tylsää mieltäni
koita saada tuherruksesta selvää,Ostat uuden mopin ja ämpärin se antaa intoa pestä jalkalistat ja lattiat ohimennen pölystä.Fairy riittää.Sitten kun jaksaa pyyhkii pölyt ja vaikka ostaa ikkunan pesun. Pelkästään lakanan vaihto saa onnelliseksi!!!!! Pidetäänpä pyykinpesu päivä ja sitten seuraavaksi lakanan vaihto. Uuden tyynyn ostaminen on päivän retki kauppaan.Kuolaa on valutettu tyynyyn joten uusi tyyny on Luxus.Kenkiin voi ostaa pohjalliset ja taas on kuin uudet.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oikein hyvin saa selvää ano 18:.12 ! Samat fiilikset on meitsilläkin.
Terveys on huono, eikä sille voi mitään, kun sydämensiirtoakaan ei saa,
muuten voisin jostain lyhytkestoisesta asiasta hetkittäin innostuakin.
Yritän vielä kevyesti siivota silloin tällöin, pitää tilannetta hallinnassa,
siinä saa samalla kevyttä hyötyliikuntaa, mutta siivoaminen sinänsä
ei kiinnosta pätkän pätkää. En viimeisenä tekonani aio lattiaa luututa.
Aloittajalta kysyisin, johtuuko innon laimeneminen ehkä harrastuskaverin
puutteesta ? Vai onko syy "vain" se väsymys ?
Vai elämänilon kadottaminen ? Ja miksi ?
Väsymys voi mennä ohi, älä luovuta vielä !!!
Mielialat voi nousta ja voi innostua uudelleen !
Oletko kuitenkin miettinyt minkälaisista harrastuksista saattaisit innostua ?Siis jos on vielä elossa ja näkee kukkasia värejä kuulee jotain ja pystyy itse syömään se on jo paljon. Kukkasista saa iloa ja nytkin puut kukkii.
- Anonyymi
Leiki olet koululainen.Hanki herätyskello ,joka aamu soimaan vaikka kello 7. Suihku,aamupala ja lue vaikka tätä sivua. Ovsta leikisti koulun mutta ulos kävele.Palaa lounaaksi kotiin. Pienet tirsat kelo soimaan 30 minutin päästä.Tiskaa aamias ja lounasastiat. Palkitse kahvilla tai teelleä Ovesta ulos asukastalot jossa näet toimintaa ja saat tietää aluesi muut toiminat.Oliskos it syytä kävellä kotia kaupan kautta.Alkaa valmistaa päivälinen. Sen syötyäs roskat ulos ja Kävelet vaikka viellä 1h. Kotia.Muista ulkona voit aina tervehtii koiran ulkoiluttajaa ja kysyä saatko silitää oiraaJonin joutava virkeää keskustelua. Ilta et tulekaan nettin.Nyt kesä unohdat tv sarjat ja opetele taas lukee kirjoja.Kirjastot nitä saa ilmasiksi lainata, ilta pala ilta suihku ja maate. Puhelinhan on joo äänetön kello 19 vimeistään..Totta kun teet 4 vikkoa.Opit sitä elämän tavan! uni rytmi päivä rytmi on ja ruoka rytmi.alat piristyä kesään ja elämä voitaa.
- Anonyymi
Minä ihailen sinun tahtoa ja tarmoa. 17:57
Mieleen tulee isäni, joka teki aamu- ja iltalenkin. Kävi katsomassa hautuumalla poislähteneiden kaveriensa hautoja. Mietti minulle, että ihmettelee, mitä hän enää täällä, kun kaveritkin ovat lähteneet.
Minä siihen, että sinulla on vielä opittavaa. Se huvitti häntä.
Sitten parasta, minä hänen tyttärensä, kun täytin 60 vuotta, hän, että oletko sinäkin jo noin vanha. Tasatahtiahan niitä vuosia kertyy.
Joo. Jaksaminen ja innostuminen on toisaikaista. Minusta se on normaalia ja inhimillistä.
Ja. Totta on, että 50- ja 60-kymppinen on eri voimissa kuin 70-kymppinen.
Ehkä se vain pitää ottaa niin, että okei tämä on tällaista.
Silti. Oli mukavaa jutella tuiki tuntemattoman papparaiset kanssa tänään: häntä halvauksen jälkeisen toipumisen jäljiltä kehuttu hyväkuntoiseksi - ei taksiapua ja itseäni kahden sairaalakeikan jälkeen omatoimiseksi. Kyllä meitä nauratti. Sarkastisesti.
Hän lähti rolaattorinsa kanssa ja minä ilman kepakoita välillä tasapainottomuutta peläten.
Ollaan niin h☆☆vetin hyvinvoipia.
Paljonko viralliseen terveydenhoitoon sisältyy valheellisuutra?
Siksikö nimi teeskennellään hyvinvoinniksi?
Beng
Omatoimisuus tarkoittaa mummokielellä sitä, että v☆☆utus on niin rankaa, että se pakottaa pärjäämään.
- Anonyymi
Täytyy olla tästäkin toimintakyvystä onnellinen ja kiitollinen,
kun ei tiedä mitä on vielä edessä. Toivottavasti ei aivoinfarktia tms. - Anonyymi
Ehkä jaksamattomuus ja tyhjyys johtuu siitä, että et ravitse elimistöäsi kunnolla eli oikein. - Nm. Ravinto on ihmisen rakennusaine
- Anonyymi
Apteekista saa vitamiineja purkissa loppuu väsymys.
- Anonyymi
Kyllä tämä korona aika on tehny sen, että yksin joutuu olemaan ja sehän varmasti voi olla syy, että tulee tyhjä olo. Huomaan myös, että en ole välittänyt, mitä syön, jospa uusin nyt ruokavalioni ja ulkoilen enempi. Oli hyvä vaihtaa ajatuksia ja huomasin, etten ole yksin. Hyvää oloa kaikille myös ja eiköhän se tästä taas, kun kesäkin tulossa.
- Anonyymi
Ei kai kuulu väsyä mutta kun vaan väsyy, ei jaksa. Itse tykkään eläkkeellä olosta, kun voi levätä. Ja lukea. Toivoo pysyvänsä senverran terveenä, että jaksaa hoitaa omat syömiset, siisteyden, hygieniansa. Mitä niistä harrastuksista ynnä muista jolleivat voimat enää riitä, levätään. Kai se on sallittua.
Minä ainakin väsyn.
En ole koskaan ollut kova harrastamaan, enemmän lukutoukka.
Ainut minkä olen pitänyt viime vuosina on joka päiväinen liikunta.
En tykkää kävellä ilman päämäärää joten harrastan liikuntaa kotona. Kesällä myös pyöräilen.
Kotona ajan noin 20 min, kuntopyörällä, kuminauhalla treenaamista, reisilihasten vahvistaja, Käsipainot, kahvakuula, stepperi, tasapainolauta, vatsalihaslaite. Joka päivä, aikaa kuluu noin 45 min.
En suoraan sanoen tykkää yhtään, mutta olen huomannut liikkuvani paremmin kun veri alkaa kiertää raajoissa.
Tytär sanookin että voisin perustaa kuntosalin, mökillä ja kylillä on samat laitteet, paitsi vatsalihaslaitetta ei ole mökillä, on jalkoihin kiinnitettävä kumnauha.
En kehuskele asialla, olen kärsinyt useasti leikatuista jaloistani ja kipeästä selästäni yritän jatkaa niiden käyttöikää että kestäisivät elinikäni.- Anonyymi
Wau, hyvä "liekko" ! Olen yllättynyt, että joku vielä kuntoilee kotona joka päivä.
Olen luullut olevani ainoa eläkeläis-kotikuntoilija.
Minä tosin vain jumppaan enkä niin tehokkaasti kuin sinä,
mutta joka päivä aamuin illoin teen pienen "ohjelman".
Minulla ei ole kuin elastinen jumppanauha, mutta sillä pystyy tekemään
monipuolisesti liikkeitä ja ilman sitä monenlaisia.
Mihin nyt enää kykenee......
Laiskuus, vaaka-asento mielyttää. talvella yritin pitää jonkunlaista kuntoa päivittäin kuntolaitteilla, se alkoi kyllästyttää tässä keväällä, kävely kyllästyttää samaa reittiä varsingin lumen aikaan.
Saatuani tilaamani sähköpyörän, kolmipyöräinen tuntui aluksi oudota nyt kun saanut tuntuman tuntuu mukavalta, ilmat kun paranoo teen retkiä kauemmasi.
Ilman liikkumista olisi pian molemmat jalat haudassa.- Anonyymi
Ainakin minä olen todennut olevani iltaruskon ukko.
Liikkuvuus ja kimmoisuus ovat heikentyneet. Itse asiassa kimmoisuus on kadonnut.
Rentoutumisjaksoilla ovat juomat miedontuneet ja määrät vähentyneet.
Kuntoilujaksoilla on rauta muuttunut raskaammaksi.
Muistin tasoa on turha mainitakaan.- Anonyymi
Hyvä heitto tuo muisti. Sehän takkuaa tai temppuilee. Väsymys vaikuttaa siihenkin.
Beng
- Anonyymi
Harrasta jotain joka on epäfyysistä
ja
jossa on matala lähtökynnys
onko joku aine joka koulussa jäi epäselväksi
historia, laskento
uusi kieli, vanhalle sopii espanja ei kynnystä
jos on porukkaa niin joku peli
...- Anonyymi
Kieltenopiskelua todella suositellaan muistin harjoittamiseen.
Samoin neulomista. Aivojumppaa.
Beng
- Anonyymi
Harrastus toiminta hyötyliikunta oli siihen asti kunnes keuhkot oli toiminta kunnossa, keuhkojen vajaa toiminta ei salli hengästymistä, se ketuttaa kun piti luopua monesta mieleisestä.
Pertikki - Anonyymi
Iloitsen kun puutarhan kasvit nostavat päänsä ja avaavat silmunsa, vaikka en jaksa niiden kanssa touhuta. Odotan kait lämpimiä päiviä.
Olen elänyt läheisen poismenon aiheuttamaa aikaa, ja vaikka tämä nyt poismennyt on jo kolmas, joka viereltäni hiipui, niin nyt tuntuu kaikista raskaimmalta. Ehkä se johtuu iän tuomasta herkistymisestä ja välillä tuntuu, ettei osaa nauttia edes keväästä ja osaankohan iloita tulevasta kesästäkään.
Ehkä yksinäisyys on myös se, joka lamaannuttaa vielä lisää ja vaikka tiedän, että innostus voittaa aina lannistuksen ja kannustus apatian, mutta silti...
Olen sentään liikkunut ja asettanut jopa tavoitteita sen suhteen ja miettinyt mihin muihin renkaisiin tässä omassa elinpiirissä haluan taas tarttua, kunhan aikaa hieman kuluu. Sen toki tiedän, että kodin neljä seinääkin voivat kaatua päälle, jos ei pidä varaansa.
Uusiin näppihommiin täytyy myös tarttua, koska aivoille pitää saada rapsutusta ja käsityöt ja puuhastelu puutarhassa ovat mitä parhainta askarta siihen tarkoitukseen.
Päiväkirjan kirjoittamisella on näissä yksinäisyyden päivissä suurempi merkitys, kuin koskaan, sen avulla voi mennä ajatustensa ja mietteittensä syvyyksiin , voi pohtia , jos ei muuta niin sitä kuinka lyhyt tämä elämämme on ja kuinka kiitävää sen kulku.
Et aloittaja siis ole yksin noiden ajatustesi kanssa, täällä ollaan ihan samassa kevätpurossa, keinutaan keveästi mukana tai sitten jämähdettynä suvannossa ihmetellään kuis tässä nyt näin kävi, miksi en saa itsestäni mitään irti.- Anonyymi
Ihmisen, joka on merkinnyt paljon, poismeno herkistää. Minusta se on luonnollista.
Luopuminen on vaikeaa. Kun suru laantuu, huomaa miten sen vallassa on ollutkaan. Harmittanut, jos sitä ei joku ole ymmärtänyt.
Suru on yksi voimakkaimmista tunteista, mielestäni.
Beng
- Anonyymi
Elämä on jo kohdallani turhaa, turhuuden turhaa,
joutaisin kuolla,
voi kuinka pitkästyny olenkaan tähän kivuliaaseen loppuelämään,
kuntoilu ei enään kiinosta,
ei oikesstaan mikään enään elämässä,
ainostaan ehkä suuren pää- lottovoiton haluisin,
voisi ainaki jakaa perillisille kunnon poitin rahaa,
kuolisin mielelläni heti hymy huulillani onneni kukkuloila, - Anonyymi
Minä taidan nyt olla kummajainen. Fysiikka kunnossa, liikun paljon. Mutta, mutta pää "krakaa". Alkanut tulla ahdistusta. Muistiin palaa menneisyydestä ties mitä loukattuja tunteita. Mitä opettaja sanoi 50-60 v sitten ja vaikka mitä ja kenen taholta. Välillä ei saa unta, kun asiat pyörii päässä.
Olen yrittänyt meditoita, elää tässä hetkessä. Vaikeeta on.- Anonyymi
Meillä on aikaa.
Aktiivivuosina oli kädet täynnä tekemistä, ajatukset mukana.
Mutta nyt meillä on aikaa.
Voi olla, että jostain tulee impulssi, tv tai radio, mikä nostaa vanhoja asioita mieleen. Ehkä jotain sellaista, mitä ei ole käsitellyt loppuun asti.
Voisiko asiaa helpottaa kirjalla, kirjastosta?
Beng - Anonyymi
Hieman samaa. Vuosikymmenet unohduksissa olleita hölmöilyjä tulee mieleen.
Samoin lapsuuteni ja vielä aikuisuuteni ajan äitini taholta saamani karmea kohtelu on saanut oikeat mittasuhteet. Olisin mieluummin muistamatta mutta se on mahdotonta.
Lastemme kasvatuksessa olisin joillakin osin voinut toimia toisin.
Lapsemme syntyivät eri maailmaan kuin minä itse. Periaatteissa olimme vaimoni kanssa samoilla linjoilla mutta hän oli joustavampi.
Kansakoulun 4:lä luokalla käsityön opettajalta turpiin saaminen oli epäoikeuden mukaisuudessaan kuitenkin opiksi monessakin mielessä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meillä on aikaa.
Aktiivivuosina oli kädet täynnä tekemistä, ajatukset mukana.
Mutta nyt meillä on aikaa.
Voi olla, että jostain tulee impulssi, tv tai radio, mikä nostaa vanhoja asioita mieleen. Ehkä jotain sellaista, mitä ei ole käsitellyt loppuun asti.
Voisiko asiaa helpottaa kirjalla, kirjastosta?
BengKiitos, Beng, jotenkin lohdutit.
Olen netistä löytänyt Mielenterveystalon omahoito-ohjelman. Sitä käyn läpi. Olen kahlannut myös kirjallisuutta.
Olet varmasti oikeassa, että nyt on aikaa ja pintaan nousee käsittelemättömät asiat. Korona lisäsi oman pään sisäisen pöhinän ulostuloa.
Meinaa mennä hermot, turhautuu, kun uni ei tule ja samat asiat pyörivät päässä.
Omahoito, se on tätä päivää. En usko, että julkisen puolen terveydenhuollosta saisin mitään apua. - Anonyymi
19:43
Sinulla on tosi paha olla, tiedän miltä sinusta tuntuu, painajaiset menneisyydessä on helvettiä,
minullaki oli kausi jolloin mua kiusattiin,
olin hyvin hyvin hyvin rasittunu
sain kokea suurta suunatonta vääryyttä osakseni,
aivan hirveetä aikaa,
työ-eläkkeelle päästyäni muutin paikkakuntaa,
entinen painajais-elämä on painunu melkein täysin unholaan,
ikävä-kyllä joskus jokin viittaa vähäkään siihen painaisaikaan
tulee paha olo ahdistaa,
tuntuu etteikö tästä helvetistä ikinä pääse pois,
ilmeisesti ei,
onneksi suurin osa nykyisestä elämästä on unohtanu menneet,
elämä on eletty, olen tavalaan sanonu jo hyvästi elämälle,
kaikki saa jäädä tänne,
luoja auttakoon jälkeen jääviä, suojelkoon ja varjelkoon kaikelta pahalta,
ootan kuolemaa,
mietin miten se tulee ja miltä se hetki minusta tuntuu,,,
jakselaan siihen asti vaikka lujille ottaaki,,,
terv,,, palstan fosiili,,, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hieman samaa. Vuosikymmenet unohduksissa olleita hölmöilyjä tulee mieleen.
Samoin lapsuuteni ja vielä aikuisuuteni ajan äitini taholta saamani karmea kohtelu on saanut oikeat mittasuhteet. Olisin mieluummin muistamatta mutta se on mahdotonta.
Lastemme kasvatuksessa olisin joillakin osin voinut toimia toisin.
Lapsemme syntyivät eri maailmaan kuin minä itse. Periaatteissa olimme vaimoni kanssa samoilla linjoilla mutta hän oli joustavampi.
Kansakoulun 4:lä luokalla käsityön opettajalta turpiin saaminen oli epäoikeuden mukaisuudessaan kuitenkin opiksi monessakin mielessä." äitini taholta saamani karmea kohtelu on saanut oikeat mittasuhteet."
Hyvä jos onnistuit pelastamaan itsesi lopulta !
Minä en onnistunut. Armottoman häijyn kohtelun seurauksena tullut
ahdistus on seurannut ja haitannut minua koko elämäni.
Haava voivat umpeutua, mutta arvet eivät lähde koskaan, vaikka minkä tekisi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
19:43
Sinulla on tosi paha olla, tiedän miltä sinusta tuntuu, painajaiset menneisyydessä on helvettiä,
minullaki oli kausi jolloin mua kiusattiin,
olin hyvin hyvin hyvin rasittunu
sain kokea suurta suunatonta vääryyttä osakseni,
aivan hirveetä aikaa,
työ-eläkkeelle päästyäni muutin paikkakuntaa,
entinen painajais-elämä on painunu melkein täysin unholaan,
ikävä-kyllä joskus jokin viittaa vähäkään siihen painaisaikaan
tulee paha olo ahdistaa,
tuntuu etteikö tästä helvetistä ikinä pääse pois,
ilmeisesti ei,
onneksi suurin osa nykyisestä elämästä on unohtanu menneet,
elämä on eletty, olen tavalaan sanonu jo hyvästi elämälle,
kaikki saa jäädä tänne,
luoja auttakoon jälkeen jääviä, suojelkoon ja varjelkoon kaikelta pahalta,
ootan kuolemaa,
mietin miten se tulee ja miltä se hetki minusta tuntuu,,,
jakselaan siihen asti vaikka lujille ottaaki,,,
terv,,, palstan fosiili,,,20:34 ja 20:50
Minä luulin kieriskeleväni tuskissani yksin. Jotain yhteistä meillä on sen suhteen, että on parantumattomia haavoja.
Ei olla saatu työkaluja käsitellä asioita. Se häpeä, nöyryytys, nujertaminen mitä onkaan ollut, on satuttanut meitä.
Kiitos, kun kerroitte. Toivon, että löytäisimme helpotusta. Lupaan, jos löydän työkalut, niin kerron. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos, Beng, jotenkin lohdutit.
Olen netistä löytänyt Mielenterveystalon omahoito-ohjelman. Sitä käyn läpi. Olen kahlannut myös kirjallisuutta.
Olet varmasti oikeassa, että nyt on aikaa ja pintaan nousee käsittelemättömät asiat. Korona lisäsi oman pään sisäisen pöhinän ulostuloa.
Meinaa mennä hermot, turhautuu, kun uni ei tule ja samat asiat pyörivät päässä.
Omahoito, se on tätä päivää. En usko, että julkisen puolen terveydenhuollosta saisin mitään apua."Omahoito, se on tätä päivää." Valitettavasti ! Oman mielenterveytensä hoitaminen
itse yksin olisi lähes sama, jos jalkansa katkaisseelle tökättäisiin sideharsot ja kipsausaineet käteen ja sanottaisiin "mene kotiin ja hoida itte !"
Julkiselta puolelta on vaikea saada apua. Lähinnä työikäinen voi toivoakaan apua
ja yksityinen tulee kalliiksi. Otin vuosia sitten selvää.
Silloin maksoi ainakin 500 euroa/kk, riippuen kuinka usein terapeuttia tapaa.
Tekee mieli informoida, että terveyskeskuksissa on yleensä psykiatrisia hoitajia,
vaikka en itse saanut mitään apua kylläkään niistä sessioista.
Ei heillä "koulutus" riitä psykiatrisiin ongelmiin,
mutta voi ehkä sattua tuuri. Jos ihminen on muuten ymmärtäväinen ja mukava
puhuminen voi helpottaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Omahoito, se on tätä päivää." Valitettavasti ! Oman mielenterveytensä hoitaminen
itse yksin olisi lähes sama, jos jalkansa katkaisseelle tökättäisiin sideharsot ja kipsausaineet käteen ja sanottaisiin "mene kotiin ja hoida itte !"
Julkiselta puolelta on vaikea saada apua. Lähinnä työikäinen voi toivoakaan apua
ja yksityinen tulee kalliiksi. Otin vuosia sitten selvää.
Silloin maksoi ainakin 500 euroa/kk, riippuen kuinka usein terapeuttia tapaa.
Tekee mieli informoida, että terveyskeskuksissa on yleensä psykiatrisia hoitajia,
vaikka en itse saanut mitään apua kylläkään niistä sessioista.
Ei heillä "koulutus" riitä psykiatrisiin ongelmiin,
mutta voi ehkä sattua tuuri. Jos ihminen on muuten ymmärtäväinen ja mukava
puhuminen voi helpottaa.Saisi edes ohjeet miten kestää se tuska silloin, kun se on pahimmillaan päällä. Illalla ja yöllä.
Tuskainen olo, kun toivoisi unesta saavan helpotusta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Saisi edes ohjeet miten kestää se tuska silloin, kun se on pahimmillaan päällä. Illalla ja yöllä.
Tuskainen olo, kun toivoisi unesta saavan helpotusta.Tuttu tilanne. Iltayön hiljaisuuden tullessa ajatukset alkavat pyöriä päässä
eikä niitä saa pysäytetyksi eikä ohjatuksi muualle.
Joskus olen onnistunut yllättämään itseni, kun olen käskenyt itseäni:
"Lopeta !!! Yö on nukkumista varten, ei asioitten vatvomista varten
eivätkä asiat muutu kuitenkaan yöllä miksikään, vaikka vatvoisit niitä kuinka
joka yö !!!"
Sen päälle teen "hengityskikan".
Hengitän ihan tavallisen rauhallisesti ja ajattelen vain hengitystäni,
sitä kun rintakehä nousee ja laskee rauhallisesti.
Ei kykene ajattelemaan muuta ja voi nukahtaa ennenkuin on hengittänyt
20 kertaa.
En tiedä onko se totta vai ei, mutta luin, että amerikkalaiset sotilaat käyttäisivät
tätä hengityskikkaa, kun on hyvin vähän aikaa nukkua ja pitäisi saada äkkiä unta.
Ihan sama onko tarina totta vai ei, mutta se vähintään rauhoittaa ja joskus olen
jopa nukahtanutkin.
En ole meditaatio-ihminen enkä mindfullness-ihminen,
En usko niitten apuun, en usko itse asiassa niihin ollenkaan
enkä tähänkään hengityskikkaan uskonut,
mutta kokeilin ja se auttaa minua, vaihtelevasti tosin.
Kaikkeen tuskaan ei oikein auta mikään muu kuin aika,
mutta kaikkea kannattaa yrittää. Pienin askelin eteenpäin.
Eräs psykiatri muuten kertoi kirjassaan, että psykiatrien vastaanotolletulon
syy on noin 95 %:sti alunperin lapsuudesta peräisin olevat ongelmat.
Tiedä häntä, mutta kyllä ne seuraavat ihmistä vielä ikääntyessäkin,
jos ei niitä pysty käsittelemään "pois"
ja niitä on vaikea käsitellä pois, koska ihminen kantaa koko elämänsä
historiaa mukanaan loppuun asti.
Toivottavasti tämä ketjukin vähän jeesaa kaikkia ! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Saisi edes ohjeet miten kestää se tuska silloin, kun se on pahimmillaan päällä. Illalla ja yöllä.
Tuskainen olo, kun toivoisi unesta saavan helpotusta.Kaikenlaisia itse- ja mielenhallinnan kursseja on olemassa, joogaa, mindfulness'ta, rauhoittumisretriittejä ... ja vaikka ihan mitä löytyy nykypäivänä mielen manipulointiin ja itsensä herraksi pääsemiseen. - Nm. Etsivä löytää
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuttu tilanne. Iltayön hiljaisuuden tullessa ajatukset alkavat pyöriä päässä
eikä niitä saa pysäytetyksi eikä ohjatuksi muualle.
Joskus olen onnistunut yllättämään itseni, kun olen käskenyt itseäni:
"Lopeta !!! Yö on nukkumista varten, ei asioitten vatvomista varten
eivätkä asiat muutu kuitenkaan yöllä miksikään, vaikka vatvoisit niitä kuinka
joka yö !!!"
Sen päälle teen "hengityskikan".
Hengitän ihan tavallisen rauhallisesti ja ajattelen vain hengitystäni,
sitä kun rintakehä nousee ja laskee rauhallisesti.
Ei kykene ajattelemaan muuta ja voi nukahtaa ennenkuin on hengittänyt
20 kertaa.
En tiedä onko se totta vai ei, mutta luin, että amerikkalaiset sotilaat käyttäisivät
tätä hengityskikkaa, kun on hyvin vähän aikaa nukkua ja pitäisi saada äkkiä unta.
Ihan sama onko tarina totta vai ei, mutta se vähintään rauhoittaa ja joskus olen
jopa nukahtanutkin.
En ole meditaatio-ihminen enkä mindfullness-ihminen,
En usko niitten apuun, en usko itse asiassa niihin ollenkaan
enkä tähänkään hengityskikkaan uskonut,
mutta kokeilin ja se auttaa minua, vaihtelevasti tosin.
Kaikkeen tuskaan ei oikein auta mikään muu kuin aika,
mutta kaikkea kannattaa yrittää. Pienin askelin eteenpäin.
Eräs psykiatri muuten kertoi kirjassaan, että psykiatrien vastaanotolletulon
syy on noin 95 %:sti alunperin lapsuudesta peräisin olevat ongelmat.
Tiedä häntä, mutta kyllä ne seuraavat ihmistä vielä ikääntyessäkin,
jos ei niitä pysty käsittelemään "pois"
ja niitä on vaikea käsitellä pois, koska ihminen kantaa koko elämänsä
historiaa mukanaan loppuun asti.
Toivottavasti tämä ketjukin vähän jeesaa kaikkia !Olen lukenut ja kokeillutkin hengitysharjoitusta. Siinä hengitettiin sisään laskien neljään, pidätettiin hengitystä laskien seitsemään ja puhallettiin ulos laskien kahdeksaan.
Joskus pystyy keskittymään hengitykseen, joskus ei. Joskus se aivopöhinä saa kropan levottomaksi, jalkoja väsyttää, ei saa asentoa.
Viime yö meni kohtuudella. Olisiko ollut lohtua ketjusta lukemastani, että on kaltaisiani joilla menneisyyden asiat tulevat pintaan. Surulla tosin ajattelin heitä joiden äiti oli kaltoin kohdellut. Äidin, joka on läheisin, pitäisi olla, kaikille lapsilleen.
Kiitos vinkeistä ja omien kokemusten jakamisesta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen lukenut ja kokeillutkin hengitysharjoitusta. Siinä hengitettiin sisään laskien neljään, pidätettiin hengitystä laskien seitsemään ja puhallettiin ulos laskien kahdeksaan.
Joskus pystyy keskittymään hengitykseen, joskus ei. Joskus se aivopöhinä saa kropan levottomaksi, jalkoja väsyttää, ei saa asentoa.
Viime yö meni kohtuudella. Olisiko ollut lohtua ketjusta lukemastani, että on kaltaisiani joilla menneisyyden asiat tulevat pintaan. Surulla tosin ajattelin heitä joiden äiti oli kaltoin kohdellut. Äidin, joka on läheisin, pitäisi olla, kaikille lapsilleen.
Kiitos vinkeistä ja omien kokemusten jakamisesta.Äidit voivat syyttää lapsiaan elämänsä pilaamisesta, kun ovat joutuneet
"pakkonaimisiin" ja avioliitto on epäonnistunut. Kaikki äidit eivät ymmärrä,
että lapsella ei ole osuutta asiaan, lapsi ei ole voinut päättää maailmaantulostaan,
mutta yksinkertaiselle ihmiselle on helpompi vihata lasta kuin itseään.
Yksinkertainen, kova ihminen pystyy myös haavoittamaan lasta syvästi.
Viisaampi ihminen ei haavoita tarkoituksella, koska tietää kuinka syvältä
se koskee. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen lukenut ja kokeillutkin hengitysharjoitusta. Siinä hengitettiin sisään laskien neljään, pidätettiin hengitystä laskien seitsemään ja puhallettiin ulos laskien kahdeksaan.
Joskus pystyy keskittymään hengitykseen, joskus ei. Joskus se aivopöhinä saa kropan levottomaksi, jalkoja väsyttää, ei saa asentoa.
Viime yö meni kohtuudella. Olisiko ollut lohtua ketjusta lukemastani, että on kaltaisiani joilla menneisyyden asiat tulevat pintaan. Surulla tosin ajattelin heitä joiden äiti oli kaltoin kohdellut. Äidin, joka on läheisin, pitäisi olla, kaikille lapsilleen.
Kiitos vinkeistä ja omien kokemusten jakamisesta.Minulla on tällainen rentoutumis-/nukahtamiskeino: lasken hiljaa kymmenestä alaspäin.
Siinä laskiessa hengitys tasaantuu ja saattaa nukahtaa.
Beng
Seurakunnilla on Perheasiain neuvottelukeskuksia. Siellä voi käydä juttelemassa asiantuntijan kanssa muutkin kuin perheelliset. Siis täällä kirjoittavat mummit ja papat.
Asiantuntijoilla on vaitiolovelvollisuus. Ei keskustella kirkollisista asioista vaan paneudutaan asiakkaan aiheisiin. Ilmaista. Tämä voisi olla ensiapua ahdistukseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on tällainen rentoutumis-/nukahtamiskeino: lasken hiljaa kymmenestä alaspäin.
Siinä laskiessa hengitys tasaantuu ja saattaa nukahtaa.
Beng
Seurakunnilla on Perheasiain neuvottelukeskuksia. Siellä voi käydä juttelemassa asiantuntijan kanssa muutkin kuin perheelliset. Siis täällä kirjoittavat mummit ja papat.
Asiantuntijoilla on vaitiolovelvollisuus. Ei keskustella kirkollisista asioista vaan paneudutaan asiakkaan aiheisiin. Ilmaista. Tämä voisi olla ensiapua ahdistukseen.Hei, kiitos tuosta seurakunnan vinkistä. Tiedän Helsinki-Mission, jossa on ikääntyville palveluja myös mielenterveyden hoitoon.
Eipä tullut mieleeni selata oman seurakunnan palveluja. Nyt kun on pääsy. Rippituoli olisi minulle mieleinen. Voisin anonyyminä avata itseäni. Nyt, kun olen jo täällä tunnustanut ahdistukseni "ääneen". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Äidit voivat syyttää lapsiaan elämänsä pilaamisesta, kun ovat joutuneet
"pakkonaimisiin" ja avioliitto on epäonnistunut. Kaikki äidit eivät ymmärrä,
että lapsella ei ole osuutta asiaan, lapsi ei ole voinut päättää maailmaantulostaan,
mutta yksinkertaiselle ihmiselle on helpompi vihata lasta kuin itseään.
Yksinkertainen, kova ihminen pystyy myös haavoittamaan lasta syvästi.
Viisaampi ihminen ei haavoita tarkoituksella, koska tietää kuinka syvältä
se koskee.Noinkin monella on asiainlaita, mutta eihän se ole sen kummallisempi juttu kuin se, että monet lapset syyttelevät äitiä / vanhempia "elämänsä pilaamisesta". Molemmissa tapauksissa kyseessä ovat tyypit, jotka ovat jääneet menneeseen vellomaan eivätkä mene tai edes yritä mennä eteenpän. - Nm. Keskenkasvuisia, ei oikeita aikuisia
- Anonyymi
alotukseen:
vanhalle tulee terpeettomuuden ja tyhjyyden tunne
kokee ittensä tarpeettomaksi, kun perhe on hajonnu, puoliso kuollu,
ja jälkeläiset lentäneet omaa elämäänsä elämään,
eikä heillä ole enään aikaa eikä mielenkiintoa yksin jääneen vahuksen olemassa olosta,
oliski hyvä kun ihminen ei eläisi vanhaksi,
eipä olisi kenekään riesana vanhana ja avuttomana,- Anonyymi
Sepä se, kun ei ole ketään, itselleen eläminen alkaa tuntua merkityksettömältä.
Ihan sama onko olemassa vai ei. Sosiaalinen kanssakäyminen on niin tärkeää,
se antaa merkitystä itselle ja elämälle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sepä se, kun ei ole ketään, itselleen eläminen alkaa tuntua merkityksettömältä.
Ihan sama onko olemassa vai ei. Sosiaalinen kanssakäyminen on niin tärkeää,
se antaa merkitystä itselle ja elämälle.Meidän pitäisi löytää toisemme,
sitten meitä olisi kaksi,
olisin niiiiiiiiiin iloinen kun olisi oma kaveri,
seksistä ei ole enään väliä
vain se että olisi kaveri jonka lähellä on kiva olla
ja jonka kanssa voi kaikesta höpisä,
olla vaan lähellä ,,, siinä jossaki,,,,,,,
- Anonyymi
Niinpä, meitä ennen eläneet sukupolvet kuolla kupsahtivat lähes työnsä ääreen ja heillä ei ollut vapaa-ajanvietto-ongelmia. Nyt meillä on, kiitos lääketieteen edistyksen, nousseen elintason, yhteiskunnan palvelujen jne. ansiosta parikymmentä vuotta aikaa eläköitymisen ja kuoleman välillä ja ne vuodet pitäisi saada täytettyä jollain mielekkäällä, muuten valtaa masennus, ahdistus ja turhautuminen. Viihdeteollisuus on yrittänyt täyttää tätä tyhjiötä joka syntyy kun lapset aikuistuvat, osalla elämäntoveri siirtää ajasta ikuisuuteen, mikään ei tunnu tarpeelliselta tai kiinnostavalta. Kuitenkin on olemassa jonkinlainen yksilöllinen raja, miten paljon jaksaa antaa television, radion jne. viihdyttää itseään ja sitäpaitsi median anti alkaa olla suunnattua nuoremmalle ikäpolvelle ja meille kohdistettua ohjelmaa on vähän.
Yhden ihmisen huusholli nykyisen elintason ja varustetason ehdoilla on nopea toimitus; media tuo viihdettä ja ajankulua ja sitten monilla on onneksi vielä jonkinlaista sosiaalista elämää jäljellä, jota pandemian vuodet eivät ole pystyneet kokonaan tuhoamaan. Sopeutumistahan se on vaatinut, uusien taitojen opettelua, omaa aloitekykyä ja kiinnostusta muiden perheyhteisöön kuuluvien elämästä.
Liikunta ja ulkoilu on erittäin tärkeää ja kyllä sieltä metsäpolulta ja järven rannasta löytyy myös uusia virikkeitä ja jaksamista muihinkin asioihin, eli harrastuksiin.
Itse ratkaisin tyhjän pesän syndroomani aloittamalla kirjojen lukemisen ja harrastelijakirjoittamisen, uusi mies tuli kuvaan heti eläkkeelle pääsyni jälkeen ja yhdessä nyt kävelemme luontopoluilla, möyrimme kasvimaalla, tapaamme lapsia ja lapsenlapsia ja käymme kirjailijatreffeillä, kulttuuritapahtumissa, joskus elokuvissa ja syömässä ulkona.
Jos olisin yksin, matkustelisin varmaan enemmän. Etenkin nyt kun rajoitukset on poistettu. Iltapäivisin väsyttää minuakin, nivelet ovat kankeat ja askel on hidastunut, ajoittain iskee turhautuminen ja huoli tulevaisuudesta. Monet sanovat viihtyvänsä yksin ja etteivät sopeutuisi enää kenenkään kanssa asumiseen. Minulle on ollut tärkeää aina että on olemassa toinen ihminen, jonka kanssa jakaa ajatuksiani ja tunteitani.
PM- Anonyymi
no jaaaa, ilmeisesti olet vielä nuori tälle palstallekki,
tai ainaki terveempi kuin moni muu ikäisesi,
siitä tuo onnelinen elämäsi johtuu, ole hyvilläsi vaan noin kivasta elämän vaiheestasi,
mutta me vanhat ja vaivaset kuoleman läheisyys ympärillämme,
olemme ihan eri porukkaa,
me olemme jo ihan yksin, unohdettuna, tylsyyden kyllästämää porukkaa,
elämä on eletty, on vain väsymys, tylsyys ja pitkveteinen loppuelämä jäljellä, tastä kuopasta ei enään nousta, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
no jaaaa, ilmeisesti olet vielä nuori tälle palstallekki,
tai ainaki terveempi kuin moni muu ikäisesi,
siitä tuo onnelinen elämäsi johtuu, ole hyvilläsi vaan noin kivasta elämän vaiheestasi,
mutta me vanhat ja vaivaset kuoleman läheisyys ympärillämme,
olemme ihan eri porukkaa,
me olemme jo ihan yksin, unohdettuna, tylsyyden kyllästämää porukkaa,
elämä on eletty, on vain väsymys, tylsyys ja pitkveteinen loppuelämä jäljellä, tastä kuopasta ei enään nousta,Kyllä minä omassa ikäryhmässäni olen, 74 vuotta täytetty ja lusittu.
Olen liikuntakykyinen, aistit toimivat ja muisti vielä hyvä, mutta terveys ei mitenkään loistava. Dosetti on täynnä pillereitä, suolistohormonia piikitän kerran viikossa ja nivelreuma alkanut vääntää etusormea oikealle, mutta vasta niin vähän että vainitse sen huomaan. Iän ja terveyden puolesta olemme ihan samaa porukkaa.
Mutta luulen kuitenkin että viimeinen kappale kommentissasi kiteyttää asian: yksin, unohdettu, tylsyyden kyllästämä.
Sinä jos kukaan tarvitset jonkun jonka kanssa jutella, jolle avautua, jolle kertoa asioistasi, jonka kanssa jakaa suruja ja (onhan niitä) pieniä ilojakin. Täältä palstoilta tuskin löydät ketään, jonka kanssa rupatella. Ulkona paistaa aurinko, tuuli on kääntynyt meillä ainakin lounaaseen, lähde kävelylle, soita jollekin tutulle, lapselle, lapsenlapselle.
Voimia!
(On vain yksi kuoppa mistä ei enää nousta ja se ei ole tämä, eikä tässä eikä nyt. Kaikkea ajallaan!)
PM - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä minä omassa ikäryhmässäni olen, 74 vuotta täytetty ja lusittu.
Olen liikuntakykyinen, aistit toimivat ja muisti vielä hyvä, mutta terveys ei mitenkään loistava. Dosetti on täynnä pillereitä, suolistohormonia piikitän kerran viikossa ja nivelreuma alkanut vääntää etusormea oikealle, mutta vasta niin vähän että vainitse sen huomaan. Iän ja terveyden puolesta olemme ihan samaa porukkaa.
Mutta luulen kuitenkin että viimeinen kappale kommentissasi kiteyttää asian: yksin, unohdettu, tylsyyden kyllästämä.
Sinä jos kukaan tarvitset jonkun jonka kanssa jutella, jolle avautua, jolle kertoa asioistasi, jonka kanssa jakaa suruja ja (onhan niitä) pieniä ilojakin. Täältä palstoilta tuskin löydät ketään, jonka kanssa rupatella. Ulkona paistaa aurinko, tuuli on kääntynyt meillä ainakin lounaaseen, lähde kävelylle, soita jollekin tutulle, lapselle, lapsenlapselle.
Voimia!
(On vain yksi kuoppa mistä ei enää nousta ja se ei ole tämä, eikä tässä eikä nyt. Kaikkea ajallaan!)
PM"Täältä palstoilta tuskin löydät ketään, jonka kanssa rupatella."
Silti tunget tänne. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
no jaaaa, ilmeisesti olet vielä nuori tälle palstallekki,
tai ainaki terveempi kuin moni muu ikäisesi,
siitä tuo onnelinen elämäsi johtuu, ole hyvilläsi vaan noin kivasta elämän vaiheestasi,
mutta me vanhat ja vaivaset kuoleman läheisyys ympärillämme,
olemme ihan eri porukkaa,
me olemme jo ihan yksin, unohdettuna, tylsyyden kyllästämää porukkaa,
elämä on eletty, on vain väsymys, tylsyys ja pitkveteinen loppuelämä jäljellä, tastä kuopasta ei enään nousta,Niin kauan menee kohtuullisesti kun terveyttä riittää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Täältä palstoilta tuskin löydät ketään, jonka kanssa rupatella."
Silti tunget tänne.Ei ollut tungosta ovella. Kasikymppisillä rouvat pitivät ovea auki ja hymyilivät. Sinulla taitaa olla ahdasta jopa itsesi kanssa :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Täältä palstoilta tuskin löydät ketään, jonka kanssa rupatella."
Silti tunget tänne.Mitä meinaat? Tänne saa 'tunkeutua' ihan joka iikka, joka keksii tämän paikan. - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä minä omassa ikäryhmässäni olen, 74 vuotta täytetty ja lusittu.
Olen liikuntakykyinen, aistit toimivat ja muisti vielä hyvä, mutta terveys ei mitenkään loistava. Dosetti on täynnä pillereitä, suolistohormonia piikitän kerran viikossa ja nivelreuma alkanut vääntää etusormea oikealle, mutta vasta niin vähän että vainitse sen huomaan. Iän ja terveyden puolesta olemme ihan samaa porukkaa.
Mutta luulen kuitenkin että viimeinen kappale kommentissasi kiteyttää asian: yksin, unohdettu, tylsyyden kyllästämä.
Sinä jos kukaan tarvitset jonkun jonka kanssa jutella, jolle avautua, jolle kertoa asioistasi, jonka kanssa jakaa suruja ja (onhan niitä) pieniä ilojakin. Täältä palstoilta tuskin löydät ketään, jonka kanssa rupatella. Ulkona paistaa aurinko, tuuli on kääntynyt meillä ainakin lounaaseen, lähde kävelylle, soita jollekin tutulle, lapselle, lapsenlapselle.
Voimia!
(On vain yksi kuoppa mistä ei enää nousta ja se ei ole tämä, eikä tässä eikä nyt. Kaikkea ajallaan!)
PM""" Dosetti on täynnä pillereitä, suolistohormonia piikitän kerran viikossa ja nivelreuma alkanut vääntää etusormea oikealle, mutta vasta niin vähän että vainitse sen huomaan. Iän ja terveyden puolesta olemme ihan samaa porukkaa."""
Iän puolesta tunnustan olevasi kanssasi (melkein) samaa porukkaa. Terveyden puolesta en tunnista itseäni kanssasi samaan porukkaan, en ainakaan vielä.- Anonyymi
Tellukka kirjoitti:
""" Dosetti on täynnä pillereitä, suolistohormonia piikitän kerran viikossa ja nivelreuma alkanut vääntää etusormea oikealle, mutta vasta niin vähän että vainitse sen huomaan. Iän ja terveyden puolesta olemme ihan samaa porukkaa."""
Iän puolesta tunnustan olevasi kanssasi (melkein) samaa porukkaa. Terveyden puolesta en tunnista itseäni kanssasi samaan porukkaan, en ainakaan vielä.Olikohan tää pakko kertoa?
Viestität, että itse olet niin terve, että toinen tuntisi itsensä vielä kurjemmaksi? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Täältä palstoilta tuskin löydät ketään, jonka kanssa rupatella."
Silti tunget tänne.Entä tämä kommentti?
Lyö jo lyötyä.
Irvailet että tunget tänne,
Etkö suo sitä iloa yksinäiselle?
Mitähän varten sinä tulet tänne? Anonyymi kirjoitti:
Olikohan tää pakko kertoa?
Viestität, että itse olet niin terve, että toinen tuntisi itsensä vielä kurjemmaksi?No turha yleistää, että kaikki tämän ikäiset olisivat jo yhtä ramussa kunnossa kuin itse on.
Samanlaista kuin yksi ruotsalainen kerran bussissa yski jä pärski vieressäni.
Sitten totesi nenän niistämisen välissä, että varmaan sinullakin on flunssa, sitä on nyt kaikilla.
No ei ollut eikä tullut vaikka melkein kohti pärski.
- Anonyymi
Kyllä se nyt on vain niin, kuin mummu lumessa. Taakse,tai sivuille vilkuilematta. Kaikilla on etappi,arkku!
- Anonyymi
Et voi valita vanhempiasi etkö ole pyytänyt syntyä,
mutta siinähän istut, tympääntyneenä omituisiin tyyppeihin,
jotka kohtelevat sinua huonosti, joihin et tunne yhteenkuuluvaisuutta
ja joista et pääse millään eroon ennenkuin itsenäistyt etkä silloinkaan.
Vanhempasi asuvat päässäsi koko elämäsi ja vaikka he ovat kohdelleet sinua
kuinka huonosti, he saavat sinut vieläpä tuntemaan, että olet heille velkaa jotain. - Anonyymi
Tasatahtia "eläkkeelle" ja toteuttamaan kohtuullisia mielitekoja. Asumismuodon muutos. Espanjan asunnolla luumuilu. Kiertomatkat, viikon risteilyt, halutun mittaiset "pistäytymiset" kiinnostavilla alueilla jne.
Vanhenemisen oireet ovat tulleet eri tahtia. Vaimoani harmittaa hänen oma tilanteensa joka estää muutamaa kotimaan päivää pitemmät oleilut. Minä yritän mukautua tilanteeseen mutta vaimoni aistii asian.
Onneksi ehdimme 53 vuotta kestäneestä liitostamme olemaan yhdessä toimintakykyisinä "eläkkeellä" 19 vuotta.
8-kymppiä hipovalla ukolla olisi vielä menohaluja mutta taitaa olla loppusuora menossa jo siinäkin mielessä.- Anonyymi
Onko niin suurta väliä missä on yhdessä kunhan saa olla yhdessä ?
- Anonyymi
Ole onnellinen kun TE molemmat olette vielä elossa,
nauttikaa nyt toisistanne kun se vielä on mahdollista,
kotimaassaki voi nauttia monista asioista yhdessä,
me mieheni kanssa aikoinaan harrastimme paljon metsäreissuja, (ulkomaa reissujen lisäksi )
ne on ihania muistoja
olla suuren metsän sylissä, se kuin imasi meidät itseensä, syliinsä,
luonnossa on paljon paljon paljon virikkeitä,
raikas puhdas metsäntuoksuinen ilma,
kaikkine metsän antimineen,
marjoineen sienet, ja psyykkinen nautinto puineen
ja monipuolisine kasvillutenaan,
ja esm. nuoren istutetun metsä kasvun seuraamista,
oi niiitä aikoja,
se on nyt menneisyytä,
vanhuus vaivoineen on nyt tätä päivää ,,, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko niin suurta väliä missä on yhdessä kunhan saa olla yhdessä ?
20:04 juts noin,,, hyvin oivallettu,,,,,,,,,
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
20:04 juts noin,,, hyvin oivallettu,,,,,,,,,
Kävin katsomassa tuota omahoito-ohjelmaa. Kiitti vinkistä!
Varmaan ihan hyvä.
Huomenna luen tarkemmin.
Täällä sivu:
https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/Pages/default.aspx
https://www.youtube.com/watch?v=MJFvZBQSMJc VIDEO - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kävin katsomassa tuota omahoito-ohjelmaa. Kiitti vinkistä!
Varmaan ihan hyvä.
Huomenna luen tarkemmin.
Täällä sivu:
https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/Pages/default.aspx
https://www.youtube.com/watch?v=MJFvZBQSMJc VIDEOPari viikkoa sitten löysin tuon mielenterveystalon, kun googlasin "ahdistus". Siellä on tosi paljon tietoa ja eksyin vääriin aiheisiin. Nyt ajattelin ihan tosissani ajan kanssa paneutua ja tehdä suunnitelman, jota noudattaa. "Kaikki kivet käännän".
- Anonyymi
Olen aika paljon samoilla linjoilla 18.05.2022 11:47:n kanssa paitsi että miesystävää ei ole löytynyt. Tarjolla on joskus joku, mutta odotan ainakin lievää ihastumista ennenkuin alan suhteeseen. Luulen että omalla kohdalla ohi sellainen tunne, siispä olen päättänyt keskittyä muuhun. Yksi kurja, parantumaton sairaus on, se ei estä liikkumasta.
Satsaan viihtyisään, joskus turhautuneisuuden iskiessä siedettävään elämään aika paljon. Keksin menoja, tapahtumia ja lenkkipolkuja, lähden liikkeelle vaikkei aina huvittaisikaan. Kotiin palatessa olen iloinen että lähdin. Pitkään kotona olo ei ole minua varten, sen verran levottomuutta. Hyväntekeväisyystyö antaa tunteen että on vielä jollekin tarpeellinen. Tarvitsisin homman jossa voisin käyttää aivojani hyödyksi, yhteiskunta menettää vireissä eläkeläisissä kapasiteettia luullessaan ettei pystytä. Pyrin kuntani vaalilautakuntaan, osaan lukea ohjeita ja perehtyä tehtävään juurta jaksain, siinä olisi ollut uusi alue jonka opetella, määräaikaisesti paljon toimintaa, tapaamisia ja ihmisiä ympärillä. Vähän hulinaa, jota rakastan. Katsoivat pitkin nenänvartta, enkä ilmeisesti kelvannut. Hyvä että on eläkejärjestelmä, että on mahdollisuus päästä huilaamaan. Minä en oikein sovi eläkkeelle ja 70ksi ollenkaan. En usko olevani ainut. - Anonyymi
Monet iäkkäät yliarvioivat älylliset kykynsä. Ei 70 ihmisiä tarvita missään lautakunnissa kehitystä jarruttamassa.
- Anonyymi
Noin se menee niitten tyhjiöitten päissä, jotka eivät tiedä, ymmärrä eivätkä tajua kokemuksen ja näkemyksen tuomasta lisäarvosta yhtään mitään. - Nm. Yritä vain selvitä oman 'älyllisyytesi' kanssa
- Anonyymi
Olet oikeassa, 70 on liian luutunut lautakuntiin, kärryiltä tippunut,
ellei sitten johonkin vanhusasialautakuntaan pyri kokemusasiantuntijana,
Kellä vielä pää pelaa se tajuaa, että niitten ihmisten pitää olla päättämässä
omista asioistaan, joita ne päätökset koskevat, joilla on vielä paljon tulevaisuutta
edessä.
Eläkeläisellä ei ole kuin lähitulevaisuus.
Miksi eläkeläisen pitäisi olla lautakunnassa äänestämässä asioista, jotka eivät
häntä koske ?
70 ikäisen "kokemus" ei lisää viisautta.
Tuohivirsujen aika on ohi.
Uudet tuulet puhaltavat.
Aktiivi-ikäinen elää tätä päivää.
Eläkeläinen useimmiten haikailee "entisiä hyviä aikoja" ja yrittää määräillä
ja pakottaa muut tekemään niinkuin hänen mielestään on oikein,
ainoana perusteena
"koska on aina ennenkin tehty niin".
50 vuotta sitten.
Kun osa lautakuntien muista ihmisistä ei ollut vielä syntynytkään,
"kaskinaurisaika" on ohi heiltä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet oikeassa, 70 on liian luutunut lautakuntiin, kärryiltä tippunut,
ellei sitten johonkin vanhusasialautakuntaan pyri kokemusasiantuntijana,
Kellä vielä pää pelaa se tajuaa, että niitten ihmisten pitää olla päättämässä
omista asioistaan, joita ne päätökset koskevat, joilla on vielä paljon tulevaisuutta
edessä.
Eläkeläisellä ei ole kuin lähitulevaisuus.
Miksi eläkeläisen pitäisi olla lautakunnassa äänestämässä asioista, jotka eivät
häntä koske ?
70 ikäisen "kokemus" ei lisää viisautta.
Tuohivirsujen aika on ohi.
Uudet tuulet puhaltavat.
Aktiivi-ikäinen elää tätä päivää.
Eläkeläinen useimmiten haikailee "entisiä hyviä aikoja" ja yrittää määräillä
ja pakottaa muut tekemään niinkuin hänen mielestään on oikein,
ainoana perusteena
"koska on aina ennenkin tehty niin".
50 vuotta sitten.
Kun osa lautakuntien muista ihmisistä ei ollut vielä syntynytkään,
"kaskinaurisaika" on ohi heiltä.Kyllä tämä kommentti nyt on tasan niiin syvältä montusta, että mitään sanomista iäkkäistä ei ole. - Nm. Revi siitä, jos osaat
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet oikeassa, 70 on liian luutunut lautakuntiin, kärryiltä tippunut,
ellei sitten johonkin vanhusasialautakuntaan pyri kokemusasiantuntijana,
Kellä vielä pää pelaa se tajuaa, että niitten ihmisten pitää olla päättämässä
omista asioistaan, joita ne päätökset koskevat, joilla on vielä paljon tulevaisuutta
edessä.
Eläkeläisellä ei ole kuin lähitulevaisuus.
Miksi eläkeläisen pitäisi olla lautakunnassa äänestämässä asioista, jotka eivät
häntä koske ?
70 ikäisen "kokemus" ei lisää viisautta.
Tuohivirsujen aika on ohi.
Uudet tuulet puhaltavat.
Aktiivi-ikäinen elää tätä päivää.
Eläkeläinen useimmiten haikailee "entisiä hyviä aikoja" ja yrittää määräillä
ja pakottaa muut tekemään niinkuin hänen mielestään on oikein,
ainoana perusteena
"koska on aina ennenkin tehty niin".
50 vuotta sitten.
Kun osa lautakuntien muista ihmisistä ei ollut vielä syntynytkään,
"kaskinaurisaika" on ohi heiltä.Eläkeläiset pois nuorten tieltä omiin kerhoihinsa. Mitä vanhemmaksi tulee sitä epärealistisemmaksi muuttuu käsitys omasta itsestä ja kyvyistään.
- Anonyymi
Kaikki menneet aikakaudet ovat olleet sellaisia että ei ole ollut mahdollista harrastaa mitään kun kaikki aika on kulunut elämän ylläpidon vähimmäismäärän hankkimiseen. Huviharrastajat ovat elämän yläluokkaa!Oblivion stout...
- Anonyymi
No voihan vekkuli, jatkaa 20.05.2022 08:54.
Ei vaalilautakunnassa kenenkään asioista päätetä. Siellä päätetään vaalipaikat ja järjestetään vaalitilaisuudet kunnan eri alueilla, otetaan ennakko- ja varsinaiset äänestysliput vastaan, leimataan ne, kerätään ja lasketaan äänet. Pelkkää tarkkaa teknistä työtä. Siellä on mukana 20stä 80:een ja kaikki tekevät samaa mielipiteistä ja poliittisesta kannasta riippumatta tarkkojen luettujen ohjeitten mukaan. Sen verran tarvitsee älyä olla että ymmärtää lukemansa ja osaa toimia ohjeiden mukaan.
On teillä kova tarve känkkäränkätä kirjoituksia vastaan, hanttiin laitatte vaikkette ymmärrä mistä on kysymys.- Anonyymi
Mitä hemmettiä vanha rahjus siellä tekisi ? Jos se on ääniä laskemassa
en luottaisi tulokseen.
Vaaliasiat voi antaa vain niille, joiden järki ja muisti luotettavasti toimii. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä hemmettiä vanha rahjus siellä tekisi ? Jos se on ääniä laskemassa
en luottaisi tulokseen.
Vaaliasiat voi antaa vain niille, joiden järki ja muisti luotettavasti toimii.Osuit naulan kantaan osoittamaan miten nuoremmat tässä asiassa toimivat, juuri noin he asennoituvat, näkyy pitkin nenän varttaan katsomisessa. Itse tunnen syyllisyyttä eläkkeen saamisesta, kun en tuota yhteiskunnalle. Koulutuksestani ja pitkästä työkokemuksestani olisi vielä paljon hyötyä sekä yhteisöille että minulle. Vireiden 70sten ainut tie on yrittäjyys, siihen eivät ihan eri alan työkokemukseni, rohkeuteni, riskinottokykyni ja osaamiseni riitä. Nyt siis lähden ulkoilemaan ja lehtien lukuun kirjastoon, joutavana jolokaielemaan sanois äitivainaa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä hemmettiä vanha rahjus siellä tekisi ? Jos se on ääniä laskemassa
en luottaisi tulokseen.
Vaaliasiat voi antaa vain niille, joiden järki ja muisti luotettavasti toimii.Samaa mieltä. Eläkeläiset hyörikööt muualla kuin ei-eläkeläisten hommissa,
nm. 70 immeinen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Osuit naulan kantaan osoittamaan miten nuoremmat tässä asiassa toimivat, juuri noin he asennoituvat, näkyy pitkin nenän varttaan katsomisessa. Itse tunnen syyllisyyttä eläkkeen saamisesta, kun en tuota yhteiskunnalle. Koulutuksestani ja pitkästä työkokemuksestani olisi vielä paljon hyötyä sekä yhteisöille että minulle. Vireiden 70sten ainut tie on yrittäjyys, siihen eivät ihan eri alan työkokemukseni, rohkeuteni, riskinottokykyni ja osaamiseni riitä. Nyt siis lähden ulkoilemaan ja lehtien lukuun kirjastoon, joutavana jolokaielemaan sanois äitivainaa
Eläkäiset on ne, jotka katsoo nuorempia nenänvartta alas,
kun "nuoremmat ei osaa mitään".
Olen kuunnellut ikäisteni eläkeläisten juttuja,
eli nuorempien sukupolvien ainaista moittimista
kun eläkeläiset luulevat, että maailma lakkaisi pyörimästä ilman heitä.
"Virkeälle" eläkeläiselle sopivaa toimintaa olisi esimerkiksi mennä
kolmannen sektorin avustushommiin ikäisiään ja vielä vanhempia auttelemaan, lukemastani päätellen apu olisi kovin tarpeellista,
koska kunnilla ei ole riittävästi resursseja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä. Eläkeläiset hyörikööt muualla kuin ei-eläkeläisten hommissa,
nm. 70 immeinen.Eläkeläisvirat olisi kyllä lakkautettava. Liian monelle "silmäätekevälle" on pedattu eläkeläisvirka työrupeaman jälkeen.
Eläkeläisille hyväntekeväisyystöitä paikkoihin missä ei ole varaa maksaa palkkaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eläkeläisvirat olisi kyllä lakkautettava. Liian monelle "silmäätekevälle" on pedattu eläkeläisvirka työrupeaman jälkeen.
Eläkeläisille hyväntekeväisyystöitä paikkoihin missä ei ole varaa maksaa palkkaa.Jos haluaa olla hyödyksi yhteiskunnassa eläkeläisenäkin on loistava ajatus auttaa
vanhuksia. Niin moni iäkäs on avun ja ystävän tarpeessa. Voi auttaa ja rupatella.
Takuulla tuntee itsensä tarpeelliseksi. Auttelin itse, kun vielä jaksoin ja pystyin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eläkeläisvirat olisi kyllä lakkautettava. Liian monelle "silmäätekevälle" on pedattu eläkeläisvirka työrupeaman jälkeen.
Eläkeläisille hyväntekeväisyystöitä paikkoihin missä ei ole varaa maksaa palkkaa.👍 peukut anolle 10:20 !
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos haluaa olla hyödyksi yhteiskunnassa eläkeläisenäkin on loistava ajatus auttaa
vanhuksia. Niin moni iäkäs on avun ja ystävän tarpeessa. Voi auttaa ja rupatella.
Takuulla tuntee itsensä tarpeelliseksi. Auttelin itse, kun vielä jaksoin ja pystyin.Minä 21.05.2022 09:57 jatkan taas. Tunnen itseni osin tarpeelliseksi auttaessani, käytän yhden päivän viikossa aamusta iltaan hoitokodissa kahta läheistäni uskoiluttaen, hieroen, hiukset ja kynnet huoltaen, kaupasta tavarat vieden ja terveyskäynneille saattaen. Lisäksi olen aina tarvittaessa lapsenlapsille seurana. Ja itsenikin hoidan kaikin tavoin, fysiikat ja kulttuurit, levot sekä hömpät kuten tanssin.
Mutta vielä tarpeellisemmaksi tuntisin kun voisin käyttää osaamistani yhteiskunnassa pienissä tilapäisluontoisissa projektitöissä kuten juuri vaaliaika. Soittelivat nuoremmille, jotka kieltäytyivät. Olen myös osallistunut usein kertaluonteiseen hyväntekeväisyyskirppikseen tai näyttelyn pystyttämiseen, ne ovat antoisia. Tällaisia kyttäilen olemisen ratoksi.
Olen myös pedattuja eläkevirkoja vastaan, niissä palkka on vuosien myötä kasvanut kohtuuttomaksi samalle henkilölle. Nuori ottaisin viran varmasti mielellään vastaan vähemmällä, silti hyvällä palkalla.
- Anonyymi
Vanhat vois väistyä, eivät anna nuoremmille mahdollisuutta. Kateutta se on ja naurettavaa kun vanha pappa kehuskelee naisilla, vaimokin nauraa papan touhuille 😂
- Anonyymi
jokaisen sukupolven on taisteltava oma paikkansa,
etsittävä mahdollisuutensa,
miksi nuoret ei ota omaa paikkaansa,
onko kaikki tehty heille liian helpoksi ja valmiiksi,
anna papparaisten kehuskella naisillaan,
onhan sinullakin omat naisesi,
pidä heitä hyvänä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
jokaisen sukupolven on taisteltava oma paikkansa,
etsittävä mahdollisuutensa,
miksi nuoret ei ota omaa paikkaansa,
onko kaikki tehty heille liian helpoksi ja valmiiksi,
anna papparaisten kehuskella naisillaan,
onhan sinullakin omat naisesi,
pidä heitä hyvänäMiten niin nuoret ei ota omaa paikkaansa ? Eiköhän se paikka löydy ilman,
että eläkeläiset haukkuvat nuoria.
Nuorilla on vaikeampaa nyky-yhteiskunnassa kuin meillä aikoinaan nuorena.
Etkö pysty seuraamaan missä mennään ?
Miksi vanhat syyttää nuoria tietämättä nuorista juuri mitään ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten niin nuoret ei ota omaa paikkaansa ? Eiköhän se paikka löydy ilman,
että eläkeläiset haukkuvat nuoria.
Nuorilla on vaikeampaa nyky-yhteiskunnassa kuin meillä aikoinaan nuorena.
Etkö pysty seuraamaan missä mennään ?
Miksi vanhat syyttää nuoria tietämättä nuorista juuri mitään ?Ilmeisesti eivät ota jos syyttävät meidän sukupolvea, että viemme heidän paikkansa.
Ei ole haukkumista jos asian toteaa ja vastaa edelliseen syytökseen.
Elän omien nuorieni rinnalla ja tiedän tarkalleen missä mennään.
Ei tullut kaikki valmiina itsellenikään kun olin nuori, mutta nyt vaikka nykynuorten vanhemmat ovat luoneet kaikki mahdollisuudet nuorille, niin he eivät halua tarttua niihin.
Yhteiskunta ei voi jatkuvat paapoa nuoria, heille on jo luotu erinomaiset koulutusmahdollisuudet. Kaikki riippuu nuoresta itsestään.
Toiset pärjää ja löytävät polkunsa ja toiset eivät löydä, vaikka kuinka tuupitaan.
Liian helppoon rajantuloon monet nuoret katkaisevat polkunsa ja tyytyvät liian vähään, sanoisinko, eli siihen mitä työkkäristä ja sossusta voi saada on ainoa asia, johon tyydytään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ilmeisesti eivät ota jos syyttävät meidän sukupolvea, että viemme heidän paikkansa.
Ei ole haukkumista jos asian toteaa ja vastaa edelliseen syytökseen.
Elän omien nuorieni rinnalla ja tiedän tarkalleen missä mennään.
Ei tullut kaikki valmiina itsellenikään kun olin nuori, mutta nyt vaikka nykynuorten vanhemmat ovat luoneet kaikki mahdollisuudet nuorille, niin he eivät halua tarttua niihin.
Yhteiskunta ei voi jatkuvat paapoa nuoria, heille on jo luotu erinomaiset koulutusmahdollisuudet. Kaikki riippuu nuoresta itsestään.
Toiset pärjää ja löytävät polkunsa ja toiset eivät löydä, vaikka kuinka tuupitaan.
Liian helppoon rajantuloon monet nuoret katkaisevat polkunsa ja tyytyvät liian vähään, sanoisinko, eli siihen mitä työkkäristä ja sossusta voi saada on ainoa asia, johon tyydytään.Eipä tuo kommenttini nyt aloitukseen pahemmin liittynyt, mutta menköön, mutta tämä aloitus on jo rönsyiilyt rajusti, joten menköön. pahoittelut aloittajalle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ilmeisesti eivät ota jos syyttävät meidän sukupolvea, että viemme heidän paikkansa.
Ei ole haukkumista jos asian toteaa ja vastaa edelliseen syytökseen.
Elän omien nuorieni rinnalla ja tiedän tarkalleen missä mennään.
Ei tullut kaikki valmiina itsellenikään kun olin nuori, mutta nyt vaikka nykynuorten vanhemmat ovat luoneet kaikki mahdollisuudet nuorille, niin he eivät halua tarttua niihin.
Yhteiskunta ei voi jatkuvat paapoa nuoria, heille on jo luotu erinomaiset koulutusmahdollisuudet. Kaikki riippuu nuoresta itsestään.
Toiset pärjää ja löytävät polkunsa ja toiset eivät löydä, vaikka kuinka tuupitaan.
Liian helppoon rajantuloon monet nuoret katkaisevat polkunsa ja tyytyvät liian vähään, sanoisinko, eli siihen mitä työkkäristä ja sossusta voi saada on ainoa asia, johon tyydytään.Mistä johtopäätelmäsi kumpuavat ano 13:51 ?
"Nuoret eivät halua mahdollisuuksiin"
"Yhteiskunta ei voi paapoa nuoria" jne.
Nuoret eivät ole yhtään sen huonompia kuin meidän nuoruudessamme.
Joka kevät valmistuu eri ammatteihin kymmeniätuhansia nuoria ja aloittaa työn.
Jos ei nytkään, ei meidänkään nuoruudessa jokaisen polku heti auennut,
mutta nuoret on jaksaneet ahkeroida tänä korona-aikanakin,
puurtaa eteenpäin opintojaan tai käydä töissä altistuen tartunnalle
toisin kuin me eläkeläiset, jotka ollaan voitu olla kotona suojassa
- moni sohvaperunana, mutta katsoo silti asiakseen arvostella
niitä joitten elämä on ollut huomattavasti haastellisempaa.
Oloneuvoksien kannattaisi mennä itseensä ja
irrottaa pakonomainen kontrolli nuoremmista sukupolvista.
Maailma pyörii, vaikka emme puutu nuorempien sukupolvien asioihin
ja moiti heitä.
- Anonyymi
Mitäs luulet, tutki vaikka raamattua.
- Anonyymi
Minulla on jäljellä yksi ainoa kodin ulkopuolinen harrastus. Kuutena päivänä viikossa. Kerrallaan noin 1,5 tuntia.
Tuon harrastuksen piirissä en ole kertaakaan kokenut mitään ikärasismiin viittaavaakaan.
Muuten yritän elää siten, että minusta olisi mahdollisimman vähän vaivaa nuoremmille.
Vuosikymmenten aikainen harrastus on ollut koronan keskeyttämä ja koronan aikana kuvaan tuli toinen, läheisempi este. - Anonyymi
tuohon aiempaan vastaan, en pidä naisia hyvänä, olen hetero nainen
- Anonyymi
Komppaan 20.05.2022 08:54
Minäkin olen virkeä 70 plussalainen.
Vieläkin teen hommia, just olen perustanut ihka uuden toiminnan koko maassa.
Ihan omin nokkineni, omin aivoin ja omalla energialla.
Turha kertoa täällä, että minkä toiminnan, tulee vain "mitä tulee".
Pointtini on se, että tällä iällä voi tehdä ihan mitä vain, jos omaa tarmoa ja uskaliaisuutta riittää!
Keksi ihan uusi toiminta 20.05.2022 08:54, ja ei tartte alkuun kertoa (että eivät nuiji intoasi), sitten vasta kun on homma hanskassa laita tiedoksi!
Ei kovin moni enää tällä iällä ole uudistaja, mutta meitäkin löytyy!
Ei tartte masentua niitten kommenteista, jotka junnaavat vaan omalla paikalla ja arvostelevat yritteliäiden 70 plussalaisten ideoita!
Siittä vaan etteenpäin! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Komppaan 20.05.2022 08:54
Minäkin olen virkeä 70 plussalainen.
Vieläkin teen hommia, just olen perustanut ihka uuden toiminnan koko maassa.
Ihan omin nokkineni, omin aivoin ja omalla energialla.
Turha kertoa täällä, että minkä toiminnan, tulee vain "mitä tulee".
Pointtini on se, että tällä iällä voi tehdä ihan mitä vain, jos omaa tarmoa ja uskaliaisuutta riittää!
Keksi ihan uusi toiminta 20.05.2022 08:54, ja ei tartte alkuun kertoa (että eivät nuiji intoasi), sitten vasta kun on homma hanskassa laita tiedoksi!
Ei kovin moni enää tällä iällä ole uudistaja, mutta meitäkin löytyy!
Ei tartte masentua niitten kommenteista, jotka junnaavat vaan omalla paikalla ja arvostelevat yritteliäiden 70 plussalaisten ideoita!
Siittä vaan etteenpäin!Mitä ideoita ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Komppaan 20.05.2022 08:54
Minäkin olen virkeä 70 plussalainen.
Vieläkin teen hommia, just olen perustanut ihka uuden toiminnan koko maassa.
Ihan omin nokkineni, omin aivoin ja omalla energialla.
Turha kertoa täällä, että minkä toiminnan, tulee vain "mitä tulee".
Pointtini on se, että tällä iällä voi tehdä ihan mitä vain, jos omaa tarmoa ja uskaliaisuutta riittää!
Keksi ihan uusi toiminta 20.05.2022 08:54, ja ei tartte alkuun kertoa (että eivät nuiji intoasi), sitten vasta kun on homma hanskassa laita tiedoksi!
Ei kovin moni enää tällä iällä ole uudistaja, mutta meitäkin löytyy!
Ei tartte masentua niitten kommenteista, jotka junnaavat vaan omalla paikalla ja arvostelevat yritteliäiden 70 plussalaisten ideoita!
Siittä vaan etteenpäin!14:55
Erittäin fiksu komentti,
ei muuta kuin vanhukset alkaa yrittäjäksi,
ja luo uusia työpaikkoja muillekki,
seki on jo valtavan hyvä että työllistää itsensä,,
näitä älykköjä suomi tarvii lisää,,, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä ideoita ?
Höh!
Kun just ehdotin edelliselle, että elä kerro niitä ideoitasi kaikille "Keksi ihan uusi toiminta 20.05.2022 08:54, ja ei tartte alkuun kertoa (että eivät nuiji intoasi), sitten vasta kun on homma hanskassa laita tiedoksi!"
Kun on sitä ideavarkautta.
Jos keksit hyvän idean, niin joku nappaa sen heti omakseen ja rupee tekemään siitä bisnestä "omana ideanaan"
Ei kannata missään nimessä huudella heti hyviä ideoitaan.
Hoida hommaa ja kehittele sitä.
Sitten vasta kun se idea on toimintakelpoinen, niin sitten vasta kerro!
Jos esim sinulle kertoisin hyvän ideani, niin heti rupeisit sitä kopioimaan (jos jaksaisit, - todennäköisesti et edes).
Ps. Japanissa on tosin toisenlainen toimintasysteemi, mutta me emme ole Japanissa.
- Anonyymi
Parin tunnin kävelylenkin sain tänään aikaiseksi, ihme ja kumma. Muutamat ylämäet menin hölkäten, entisenä juoksuharrastajana innostun välillä, vaikka polvet jälkeenpäin kipiät.
- Anonyymi
Hyvä niinkin.
Vaikka ei ehkä niin uusi idea.
On tärkeää hoitaa kuntoaan!
- Anonyymi
Luonnollista mutta nyt aukesi jo uimahallit siellä seniori jumppaa ja vesijuoksua.Uimapöksyt jalkaan vaan ja sinne.
- Anonyymi
Kunpa voisikin, helppoa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3544041En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e831759- 431530
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan611497En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o281338Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(581315Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej511312Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka1991282Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change61190- 261187