Vapautuksen sanoma

Saako sinua kehua? Olen huomioinut, että pyrit huomioimaan muita keskustelijoita. Vaikka kukaan muu ei kommentoisi, niin aika usein ainoana huomioit kirjoituksen. Sekin on omalla tavallaan keskustelijoita huomioivaa ja kunnioittavaa asennetta ja se tulee esiin. Kuitenkin kun keskustelupalstalla ollaan, niin ei minullakaan ole ollut tarkoitus täällä vain "julistaa", vaan olisi mukava jos tälläkin tavoin pystyisi jotain ihmisestä kohtaamaan...

LS

Anonyymi kirjoitti:

Saako sinua kehua? Olen huomioinut, että pyrit huomioimaan muita keskustelijoita. Vaikka kukaan muu ei kommentoisi, niin aika usein ainoana huomioit kirjoituksen. Sekin on omalla tavallaan keskustelijoita huomioivaa ja kunnioittavaa asennetta ja se tulee esiin. Kuitenkin kun keskustelupalstalla ollaan, niin ei minullakaan ole ollut tarkoitus täällä vain "julistaa", vaan olisi mukava jos tälläkin tavoin pystyisi jotain ihmisestä kohtaamaan...

LS

Lue lisää

Otsikkosi kuin myös avaus
oli harvinaislaatuinen
tällä foorumilla.
Ei pienintäkään sivallusta,
ei mitään pahansuopaisuutta.

Kuitenkin,
vasta kun havaitsin
lopussa olleen
allekirjoituksesi,
syntyi sydämessäni varmuus siitä,
että tähän avaukseen vastaan.

Päädyin tuohon
Roomalaiskirjeen luvun kuusi
lyhyeen katkelmaan,
jossa tuo vapaus
moneen kertaan mainitaan.

Se myös selvittää lyhyesti,
mitä vapaus kristitylle on,
ja mitä se ei ole.

Tämä taitaa nyt taas
mennä julistukseksi.

Mutta mehän julistamme
aina ja joka tapauksessa,
sitä mitä sydämessämme on.

Elämämme todistaa
sydämemme valtiaasta.
Jos tuo elämämme todistus
on ristiriitainen sanojemme kanssa,
niin eivät sanamme paljon paina.

"Mutta joka katsoo
täydelliseen lakiin,
vapauden lakiin,
ja pysyy siinä,
eikä ole muistamaton kuulija,
vaan todellinen tekijä,
hän on oleva autuas tekemisessään.
Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija,
mutta ei hillitse kieltään,
vaan pettää sydämensä,
niin hänen jumalanpalveluksensa on turha."
(Jaak 1:25-26)

"Puhukaa niin
ja tehkää niin kuin ne,
jotka vapauden laki on tuomitseva.
Sillä tuomio on laupeudeton sille,
joka ei ole laupeutta tehnyt;
laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi."
(Jaak 2:12-13)

Tuo täydellinen laki,
Vapauden laki,
viittaa Jumalan Sanaan,
joka on
Vanhurskauden laki.

Kun olemme tämän lain alla,
niin olemme vapautetut
synnin ja kuoleman laista.

"Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista."
(Room 8:1-2)

Olemme siis vapaat
synnin ja kuoleman laista.
Olemme päässet valtakuntaan,
jossa vaikuttaa
Vapauden laki,
Vanhurskauden laki,
Elämän Hengen laki.

Tämä kaikki on sellaista,
minkä vain Kristus meille antaa,
kuten avauksessakin totesit.

Siis laki itsessään ei ketään vapauta.
Kristus tekee sen. Uskon kautta.

"Mitä me siis sanomme?
Että pakanat,
jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta,
ovat saavuttaneet vanhurskauden,
mutta sen vanhurskauden,
joka tulee uskosta;
mutta Israel,
joka tavoitteli vanhurskauden lakia,
ei ole sitä lakia saavuttanut.
Minkätähden?
Sentähden,
ettei se tapahtunut uskosta,
vaan ikäänkuin teoista
sillä he loukkautuivat loukkauskiveen"
(Room 9:30-32)

Vapauden Sanoma
tarjoaa meille siirtoa
kuolemasta Elämään,
pimeydestä Valkeuteen,
synnistä Vanhurskauteen.

Pietari kirjoittaa
lainaamassasi katkelmassa
valheprofeetoista eli julistajista,
jotka toimivat vastoin
Herran Sanaa,
ja jopa kieltävät Herran.

"Mutta myös valheprofeettoja
oli kansan seassa,
niinkuin teidänkin keskuudessanne
on oleva valheenopettajia,
jotka salaa kuljettavat sisään
turmiollisia harhaoppeja,
kieltävätpä Herrankin,
joka on heidät ostanut,
ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon."
(2 Piet 2:1)

He marssivat etunenässä
tiellä, joka johtaa turmioon,
ja häpäisevät Totuuden tien.

"Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan,
ja heidän tähtensä
totuuden tie
tulee häväistyksi"
(2 Piet 2:2)

Vapautuksen Sanoma
ei tarkoita vapautta elää synnissä.
Pietari kertoo synnin seuraukset
verraten näiden ihmisten syntiä
paholaisen ja sen enkeleiden
kuin myös
Nooan aikaiseen maailman,
sekä Sodoman ja Gomorran
syntiin.

"Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä,
jotka syntiä tekivät,
vaan syöksi heidät syvyyteen,
pimeyden kuiluihin,
ja hylkäsi heidät
tuomiota varten säilytettäviksi.
Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa,
vaikka varjelikin Nooan,
vanhurskauden saarnaajan,
ynnä seitsemän muuta,
vaan antoi vedenpaisumuksen tulla
jumalattomain maailman päälle.
Ja hän poltti poroksi
Sodoman ja Gomorran kaupungit
ja tuomitsi ne häviöön,
asettaen ne varoitukseksi niille,
jotka vastedes jumalattomasti elävät."
(2 Piet 2:4-6)

Siis varoitukseksi myös meille
tämän ajan ihmisille,
mitä tapahtuu,
jos jumalattomasti elämme.

"Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin,
jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi;
sillä asuessaan heidän keskuudessansa
tuo hurskas mies kiusaantui
hurskaassa sielussaan joka päivä
heidän pahain tekojensa tähden,
joita hänen täytyi nähdä ja kuulla.
Näin Herra tietää
pelastaa jumaliset kiusauksesta,
mutta tuomion päivään säilyttää
rangaistuksen alaisina väärät,
ja varsinkin ne,
jotka lihan jäljessä
kulkevat saastaisissa himoissa
ja ylenkatsovat herrauden."
(2 Piet 2:7-10)

Meille on siis tarjolla Pelastus.
Loot pelastui. Lootin vaimo ei.

"Mutta niinkuin järjettömät,
luonnostaan pyydystettäviksi
ja häviämään syntyneet eläimet,
niin joutuvat myös nämä,
kun herjaavat sitä,
mitä eivät tunne,
häviämään omaan turmelukseensa,
saaden vääryyden palkan;
he pitävät nautintonaan
elää päivänsä hekumassa;
he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja;
he herkuttelevat petoksissaan,
kemuillessaan teidän kanssanne;
heidän silmänsä ovat täynnä haureutta
eivätkä saa kylläänsä synnistä;
he viekoittelevat horjuvia sieluja,
heillä on
ahneuteen harjaantunut sydän;
he ovat kirouksen lapsia."
(2 Piet 2:12-14)

Siis tällaisesta joukosta
on kysymys lainaamassasi
Pietarin kirjeen kohdassa.

"Sellaiset ovat vedettömiä lähteitä
ja myrskytuulen ajamia hattaroita,
ja pimeyden synkeys on heille varattu.
Sillä he puhuvat
pöyhkeitä turhuuden sanoja
ja viekoittelevat
lihan himoissa irstauksilla niitä,
jotka tuskin ovat päässeet
eksyksissä vaeltavia pakoon,
ja lupaavat heille vapautta,
vaikka itse ovat turmeluksen orjia;
sillä kenen voittama joku on,
sen orja hän on."
(2 Piet 2:17-19)

En ole Paavalia jäähylle ole laittanut. Paavalin kirjeistä on ollut sellaista tulkintaa, ettei kaikki ole välttämättä hänen tekstejään, en tiedä onko niin, mutta varmasti oppinut ja uskossa kauan ollut henkilö on kirjoittanut kirjeet. Niiden sisältö on useimmiten ihan sellaista minkä voi linkittää Raamatun kokonaisuuteen.

LS

Kyllä me olemme vapaat
synnin ja kuoleman laista,
joka määräisi
meille kadotustuomion.

"Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista."
(Room 8:1-2)

Jeesus itse puhui
täysin yhtäpitävästi
tästä asiasta.

"Totisesti, totisesti
minä sanon teille:
joka kuulee minun sanani
ja uskoo häneen,
joka on minut lähettänyt,
sillä on iankaikkinen elämä,
eikä hän joudu tuomittavaksi,
vaan on siirtynyt
kuolemasta elämään."
(Joh 5:24)

Paavali samoinkuin Jeesus
puhuvat lainatuissa kohdissa
siis aivan samasta asiasta.
Tuomiosta, joka kohtaa
kuolleita mutta ei eläviä.
Kummassakaan kohdassa
ei puhuta ruumiillisesti kuolleista.

"Totisesti, totisesti
minä sanon teille:
jos joku pitää minun sanani,
hän ei ikinä näe kuolemaa."
(Joh 8:51)

Kuolema on siis henkivalta,
jota uskova ihminen ei kohtaa.

Kun uskova kuolee ruumiillisesti,
niin Jumalan enkelit
vievät hänet Jumalan Paratiisiin.

Sen sijaan
Jumalan armosta kieltäytyneet
kuoleman henkivalta saattelee tuonelaan.
Lopuksi nämä kuolleet
- siis hengellisesti kuolleet -
tuomitaan viimeisellä tuomiolla.

"kuolleet tuomittiin"
(Ilm 20:12)

Eläviä
- siis hengellisesti eläviä -
ei lainkaan tuomita,
kuten Jeesus
edellä olleessa lainauksessani
sanoi.

Paavalin kirjeet
niinkuin jokainen
Sana ja Kirjain Raamatussa
on kirjoitettu
Pyhän Hengen johtamana.

Sinä nostit esiin yhden jakeen
antaen ymmärtää,
että Paavali tunnusti valehtelevansa.
Luepa lainaamaasi jaetta
seuraava jae:

"Ja miksi emme tekisi,
niinkuin herjaten
syyttävät meidän tekevän
ja niinkuin muutamat
väittävät meidän sanovan:
'Tehkäämme pahaa,
että siitä hyvää tulisi'?
Niiden tuomio on oikea."
(Room 3:8)

Paavali oli siis
julistanut Pyhässä Hengessä
ilosanomaa Vapauttajasta
Jeesuksesta Kristuksesta.

Tämän Vapautuksen Sanoman
jotkut olivat vääntäneet kieroon
väittämällä Paavalin opettavan,
että meidän tulee tehdä pahaa,
että siitä hyvää tulisi.

Nämä Paavalin pilkkaajat
olivat valhettelijoita.
Ja he tulevat saamaan
oikean tuomion valheestaan,
johon toteamukseen
Päävali päättää tuon katkelman
(Room 3:1-8).

Tuon katkelman alku
antaa teemaksi sen,
että Jumala on
Totinen (Totuudellinen),
ja jokainen ihminen
itsessään valhettelija.

"Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
Paljonkin, kaikin tavoin;
ennen kaikkea se,
että heille on uskottu,
mitä Jumala on puhunut.
Mutta kuinka?
Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia,
ei kaiketi heidän epäuskonsa
ole Jumalan uskollisuutta
tyhjäksi tekevä?
Pois se!
Olkoon Jumala totinen,
mutta jokainen ihminen valhettelija"
(Room 3:1-4)

Siis jokainen ihminen,
niin minä kuin Sinäkin
on itsesssään valhettelija.
Mutta Jumala on Totuudellinen.

Ja Hän on antanut meille Sanansa,
joka on kokonansa Totuus.

Vapaus on vapautta, vaikka kaikki ei ole hyväksi meille. Ei Jumala tuomitsee sipsipussin syömisestä, mutta varmasti siitä lihon ja se vaikuttaa terveyteen.

Vaikka olen vapaa kadotustuomiosta, minussa on paljon sellaista minkä voin havaita itsessäni, etten ole täydellinen. Koin tänä aamuna viimeksi vihaa jotain ihmistä kohtaan tunteessani tai turhautumista, ja havaitsin sen, tiedän ettei se ollut oikein, eikä Jumalan tahdon mukaista, en siis ollut vapaa vihasta, vaikka olin vapaa kadotustuomiosta. Haluanko että olisin täydellinen rakkaudessa, toki, mutta en olisi enää silloin vajavainen ihminen, vaan Jumala.

LS

Lisään vielä että Raamatussa on kehoitus tulla täydelliseksi rakkaudessa. Kuitenkin koen että ainoa asia millä tavoin voi välittää Jumalan rakkautta, on myös olla sillä tavoin rehellinen itselleen, että voi myöntää oman vajavaisuutensa. Jos rima on niin korkea ettei siihen yllä, kuolee loppuun ennen aikojaan, eikä pääse maaliin.

LS

Rima on niin matala, että ihmisen ei tarvitse itse pyrkiä olemaan kelpaava Jumalalle. Minun ei tarvitse olla mitään kelvatakseni Jumalalle, olen tällaisenaan rakastettu ja hyväksytty. Se on se ilosanoma.

LS

Erittäin puhutteleva kirjoitus.
Ei todellakaan ole ihan sama
mitä syömme tai juomme.

"Kuulkaa ja ymmärtäkää.
Ei saastuta ihmistä se,
mikä menee suusta sisään;
vaan mikä suusta käy ulos,
se saastuttaa ihmisen."
(Matt 15:10-11)

Mitä Jeesus oikein tarkoitti.
Avainsana on saastuminen.

Synti saastuttaa ihmisen.
Ja tämä saaste tulee
ihmisen suusta ulos puheena.

Lähtökohta tuolle episodille
oli se,
että Jeesus ja opetuslapset
eivät toimineet
perinnäissäännön mukaan
eli eivät
valelleet käsiään
kahdesti kylmällä vedellä
ennen ateriointia.

Tuo perinnäissääntö
oli vain mainitsemasi huhu.
Ei Jumalan käsky.

Jeesus vastaakin
fariseuksille ja kirjanoppineille,
että heidän perinnäissääntöjensä
tähden he itse rikkovat
Jumalan käskyjä.

Ja se on synti.
Ja se saastuttaa ihmisen.

Mitä sitten tulee
terveelliseen syömiseen,
niin siitähän meillä
on kyllä Raamatussa
paljonkin tekstiä.

Kaikkein tärkein asia
mikä meidän pitäisi
syödä ja juoda
on Herran Pyhä Ehtoollinen.

"Totisesti, totisesti
minä sanon teille:
ellette syö
Ihmisen Pojan lihaa
ja juo hänen vertansa,
ei teillä ole elämää itsessänne.
Joka syö minun lihani
ja juo minun vereni,
sillä on iankaikkinen elämä,
ja minä herätän hänet
viimeisenä päivänä."
(Joh 6:53-54)

Perisynti on sitkeätä synnin lajia. Se ei lähde pois kotikonstein eikä pelkällä kädennostolla.

Siis yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema.

Tämä tapahtui siten,
että Aadam söi kielletyn hedelmän.

Ja näin eli siten eli samalla tavalla
synti on tullut maailmasta meihin,
ja synnin kautta kuolema.

Siis emme ole kuolleita syntyessämme.
Vaan vasta kun synti pettää meidät,
me kuolemme hengellisesti.

Paavali ilmaisee toisessa kohdassa
samaa kirjettä asian näin:

"synti petti minut ja tappoi"
(Room 7:11 AS)

Raamattu ei tunne ollenkaan
käsitettä perisynti.

Yhtään ihmistä ei ole
tarkoitettu kadotukseen.

Helvettiä ei ole
valmistettu ihmisiä varten
vaan perkeleelle ja sen enkeleille.

Jeesus on ottanut
päälleen koko maailman synnin
ja kuollut niiden kera.

Synti on saanut rangaistuksensa.
Me olemme Vapautetut.

Mutta emme ole pakotetut
Vapauteen.
Rauhaan ja Rakkauteen
ei ketään voi pakottaa.
Jos joku ei suostu Vapauteen,
niin hän jää synnin orjaksi vankilaansa.