Apua olen tulossa äidikseni

Yksi hauska piirre vanhenemisessa on, se että tulemme aina ja aina enemmän omiemme vanhempiemme kaltaisiksi. Tai jotkut tulevat. Minä ainakin alan muistuttaa vuosi vuodelta aina vain yhä enemmän äitiäni. Fyysisesti myös, mutta aina vain enemmän asenteissani, mieltymyksissäni ja tavoissani.
Yksi esimerkki: en halua että viahnnekset, liha, kastike jne edes koskettavat toisiaan lautasella. Kaikki ruuan ainekset on oltava näkyvissä. Soossin laitan lihan tai perunoiden vierelle ja dippaan lihapalaseni tai perunan siihen. Katson kauhulla kun ruokapöydässä joku tekee "sianpuuroa" ruuastaan. Tulee mieleen mummoni, joka laski hellan kuumavesisäiliöstä vettä ruisjauhojen ja perunankuorien yms. päälle sinkkiämpäriin ja hämmensi puukepillä sioille vietäväksi.

124

1077

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Älä huolehdi, olet vain tulossa lapseksi jälleen.
      Lapsille pitää olla kaikki ruoka-ainekset selvästi näkyvissä. Siitä sitten maistelevat miltä mikäkin maistuu ja nokkivat mieleisensä.
      Kun nyt tuollaisen fobiasi tiedostat, niin eikö sille voisi yrittää tehdä jotain.

      Ethän sinä sitten pysty syömään mitään keittoja tai laatikoitakaan, missä kaikki ainekset on sekaisin. Ja miten sinä pystyt syömään niin, ettei ne suussa tai viimeistään ruuansulatuskanavassa menen sekaisin kaikki?

      Kauhistuisit varmaan, jos nyt näkisit mitä minä syön. Eilen tehtyjä lämpöisten voileipien tähteitä kylmänä. Kaikki ainekset siinä kiinni toisissaan. Hörppään vielä kahvia suuhuni samaan aikaan. Voit vain kuvitella miltä mössöltä ne näyttää suussani.

      • Haha, kyllä minä syön keittoja ja patoja, muhennoksia ja laatikoita ja kaikkea sellaista, mikä on tarkoitettu sekoitetuksi. Eikä se ole mikään fobia. Ainoastaan kun ruuat joita ei ole tarkoitettu sekoitettaviksi, hämmennetään sianpuuroksi lautasella.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Haha, kyllä minä syön keittoja ja patoja, muhennoksia ja laatikoita ja kaikkea sellaista, mikä on tarkoitettu sekoitetuksi. Eikä se ole mikään fobia. Ainoastaan kun ruuat joita ei ole tarkoitettu sekoitettaviksi, hämmennetään sianpuuroksi lautasella.

        Taas muuttui kertomus, kun se havaittiin bluffiksi. Jos kastike kaadetaan lautaselle, se kyllä leviää pottujen ja muiden allekkin, vai sementin kovaa kastikettako teet? Äitisi aikaan lihakastike oli yleinen ruoka, esim. läskisoosi , stroganoff, maksa- ja makkarakastike. Pihviä ja paistia oli harvoin ja niihinkin kastiketta kaadettiin ja kaadetaan päälle. Karjalanpaistissakin on lihat liemessä.
        Ihme hienostelua taas palomalta!


    • Kommentoin kun muut ei. Tuleeko nainen helpommin äidin kaltaiseksi kuin mies isän kaltaiseksei, vaikuttaako eletty lapsuus mallina.
      Lautasellani ruuasta toinen puoli on vihannes/salaattia, isäni työ oli käsityöammatti niin minunkin, harrastus kalastus ja luonto käy yksiin, alkoholia käytti enemmän, tupakoi kuten minä, oli ateisti niin minäkin.
      En koskaan tullu mieleen olisimme saman kaltaisia vaikka yhteisiä piirteitä on,horoskoopit laadittu siten että käyvät melkein jokaiselle samalla kaavalla.

      • Minä luulen että se geneettinen perimä plus kasvatus alkavat vain ikäänkuin profiloitumaan enemmän kun ikää tulee lisää. Onhan aina sanottu että jos haluat tietää miltä vaimosi näyttää kun hän tulee vanhaksi, niinkatso anoppiasi. Myös tietyt asenteet/asennevammat vahvistuvat ja tulevat enemmän esiin. Kaavoihin kangistumisesta puhutaan. Kaikki ei ole vain negatiivista.
        Murrosikäisenä kapinoi vanhempiaan ja heidän sääntöjään ja tapojaan vastaan, ikäihmisenä huomaa että itse on tullut heiksi. Mutsi (rauha hänen sielulleen) oli joskus naurettava, nyt, apua, olen itse hän!
        Pertikki, uskon että miehet elävät samaan prosessin läpi, mutta analysoivat tilannetta vähemmän.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Minä luulen että se geneettinen perimä plus kasvatus alkavat vain ikäänkuin profiloitumaan enemmän kun ikää tulee lisää. Onhan aina sanottu että jos haluat tietää miltä vaimosi näyttää kun hän tulee vanhaksi, niinkatso anoppiasi. Myös tietyt asenteet/asennevammat vahvistuvat ja tulevat enemmän esiin. Kaavoihin kangistumisesta puhutaan. Kaikki ei ole vain negatiivista.
        Murrosikäisenä kapinoi vanhempiaan ja heidän sääntöjään ja tapojaan vastaan, ikäihmisenä huomaa että itse on tullut heiksi. Mutsi (rauha hänen sielulleen) oli joskus naurettava, nyt, apua, olen itse hän!
        Pertikki, uskon että miehet elävät samaan prosessin läpi, mutta analysoivat tilannetta vähemmän.

        Vaimon ulkonäössä oli anoppini piirteitä aika tavalla, sen paremmin erittelemättä, luulen että luonne periytyi isän puolelta.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minä luulen että se geneettinen perimä plus kasvatus alkavat vain ikäänkuin profiloitumaan enemmän kun ikää tulee lisää. Onhan aina sanottu että jos haluat tietää miltä vaimosi näyttää kun hän tulee vanhaksi, niinkatso anoppiasi. Myös tietyt asenteet/asennevammat vahvistuvat ja tulevat enemmän esiin. Kaavoihin kangistumisesta puhutaan. Kaikki ei ole vain negatiivista.
        Murrosikäisenä kapinoi vanhempiaan ja heidän sääntöjään ja tapojaan vastaan, ikäihmisenä huomaa että itse on tullut heiksi. Mutsi (rauha hänen sielulleen) oli joskus naurettava, nyt, apua, olen itse hän!
        Pertikki, uskon että miehet elävät samaan prosessin läpi, mutta analysoivat tilannetta vähemmän.

        "Mutsi (rauha hänen sielulleen) oli joskus naurettava, nyt, apua, olen itse hän!"

        Aivan niin.


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Minulle ruokailu toisten seurassa seurustelua/keskustelua hyvän ruuan kera.

      Ei tulisi mieleenikään kyylätä, mitä toisten lauatasella on.

      ps, toivotaan nyt kuitenkin, että et tuosta "kauhusta" näe painajaisunia.

      • Anonyymi

        En näe painajaisia yleensäkään, en edes sianpuurosta. En erityisesti seuraa, mutta ei jää huomaamatta, vaikka haluaisikin, kun erikseen nautittavat ruokalajit sekoitetaan mössöksi viereisellä lautasella. Tää oli kuitenkin vain esimerkki siitä mitä tarkoitan aloituksellani.

        Oletko itse vanhemmiten omaksunut tapoja tai asenteita vanhemmiltasi? Erityisesti sellaisia, joita murrosikäisenä tai lapsena ärsyttivät?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En näe painajaisia yleensäkään, en edes sianpuurosta. En erityisesti seuraa, mutta ei jää huomaamatta, vaikka haluaisikin, kun erikseen nautittavat ruokalajit sekoitetaan mössöksi viereisellä lautasella. Tää oli kuitenkin vain esimerkki siitä mitä tarkoitan aloituksellani.

        Oletko itse vanhemmiten omaksunut tapoja tai asenteita vanhemmiltasi? Erityisesti sellaisia, joita murrosikäisenä tai lapsena ärsyttivät?

        minun näppäimiltäni,
        Paloma.se01


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En näe painajaisia yleensäkään, en edes sianpuurosta. En erityisesti seuraa, mutta ei jää huomaamatta, vaikka haluaisikin, kun erikseen nautittavat ruokalajit sekoitetaan mössöksi viereisellä lautasella. Tää oli kuitenkin vain esimerkki siitä mitä tarkoitan aloituksellani.

        Oletko itse vanhemmiten omaksunut tapoja tai asenteita vanhemmiltasi? Erityisesti sellaisia, joita murrosikäisenä tai lapsena ärsyttivät?

        "Oletko itse vanhemmiten omaksunut tapoja tai asenteita vanhemmiltasi? Erityisesti sellaisia, joita murrosikäisenä tai lapsena ärsyttivät?"

        Vastaus: en ole


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En näe painajaisia yleensäkään, en edes sianpuurosta. En erityisesti seuraa, mutta ei jää huomaamatta, vaikka haluaisikin, kun erikseen nautittavat ruokalajit sekoitetaan mössöksi viereisellä lautasella. Tää oli kuitenkin vain esimerkki siitä mitä tarkoitan aloituksellani.

        Oletko itse vanhemmiten omaksunut tapoja tai asenteita vanhemmiltasi? Erityisesti sellaisia, joita murrosikäisenä tai lapsena ärsyttivät?

        Ei se olemössöksi sekoittamista , jos kastike koskettaa muita aineksia lautasella. Soseutus tehdään vauvoille ja hampaattomille vanhuksille. Syöt ilmeisesti seurassa, jolla on huonot tekarit tai hoitamattomat hampaat.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei se olemössöksi sekoittamista , jos kastike koskettaa muita aineksia lautasella. Soseutus tehdään vauvoille ja hampaattomille vanhuksille. Syöt ilmeisesti seurassa, jolla on huonot tekarit tai hoitamattomat hampaat.

        Oletat väärin.
        Kaikilla omat, hoidetut hampaat.
        ***
        Kysymys on vain tottumuksesta.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Oletat väärin.
        Kaikilla omat, hoidetut hampaat.
        ***
        Kysymys on vain tottumuksesta.

        Heheeeee, tutkit ruokalautasen lisäksi myös heidän hampaansa.


    • Anonyymi

      Tykkään muusata potut kastin kaa, ja pistellä kahvelilla huiviin .

      • Anonyymi

        Samoin, kastista mauton kuiva pottu saa makua ja kosteutta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Samoin, kastista mauton kuiva pottu saa makua ja kosteutta.

        Kyllä perunoiden kanssa kastike on paikallaan. Tai vaikkapa vain oikea voi. Samassa haarukassa silli, uusi peruna ja kermaviilikastike...mums!

        Mutta: perunat, salaatti, vihannekset, kastike kaikki puuroksi sekoitettuna lautasella.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Kyllä perunoiden kanssa kastike on paikallaan. Tai vaikkapa vain oikea voi. Samassa haarukassa silli, uusi peruna ja kermaviilikastike...mums!

        Mutta: perunat, salaatti, vihannekset, kastike kaikki puuroksi sekoitettuna lautasella.

        Kenenkään en ole nähnyt vihanneksia, perunoita , salaattia ja kastiketta sekoittavan puuroksi lautasellaan koskaan. Sääli että sinulla on noin sikamaista pöytäseuraa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kenenkään en ole nähnyt vihanneksia, perunoita , salaattia ja kastiketta sekoittavan puuroksi lautasellaan koskaan. Sääli että sinulla on noin sikamaista pöytäseuraa.

        Niinpä. Meillä on jokaisella oma ristimme kannettavana. Kysymys ei kuitenkaan ole elinikäisestä rististä, vaan tilapäisestä.


      • Paloma01 kirjoitti:

        Niinpä. Meillä on jokaisella oma ristimme kannettavana. Kysymys ei kuitenkaan ole elinikäisestä rististä, vaan tilapäisestä.

        Oma poikasi ei tainnut tuntua samanlaiselta ristiltä sinulle kuin tuo miehesi poika.
        Anna ihmisen syödä niinkuin syö. Tuskin hänkään sinua haukkuu selkäsi takana syömistavoistasi.


      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        Oma poikasi ei tainnut tuntua samanlaiselta ristiltä sinulle kuin tuo miehesi poika.
        Anna ihmisen syödä niinkuin syö. Tuskin hänkään sinua haukkuu selkäsi takana syömistavoistasi.

        Minä tiedä mitä hän minusta sanoo selkäni takana. Että paha äitipuoli. :))
        En ole hänelle asiasta huomauttanut.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minä tiedä mitä hän minusta sanoo selkäni takana. Että paha äitipuoli. :))
        En ole hänelle asiasta huomauttanut.

        Tai satmara ...


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Niinpä. Meillä on jokaisella oma ristimme kannettavana. Kysymys ei kuitenkaan ole elinikäisestä rististä, vaan tilapäisestä.

        On sitten ollut tooosi huono kasvattaja.


    • Anonyymi

      Muutun tädikseni. Iän myötä suvun naiset peilistä katsovat. Ja kasvatuksellisia juttuja korostuu: totuuden ja rehellisyyden vaade, kun ei kestä mitään näyttelemistä tai teeskentelyä.
      Beng
      Suomalaiset syövät varsin kauniisti. Ameriikoissa kiinnitettiin lapseni ruokailutapoihin huomiota; veitsi ja haarukka.

      • Siskoissani olen huomannut samaa: he ovat muuttumassa sukuni edellisen sukupolven naisiksi. Vanhempi mummokseni. Nuorempi tädikseni. Ulkonäössäni on piirteitä sekä isän- että äidin puolelta. Luonteenpiirteissäni on vahvistumassa oman äitini tunnusomaiset piirteet: tietynlainen neliskanttius, raamien sisällä pysytteleminen. En ole kuitenkaan (ainakaan vielä) ole yhtä pedanttinen tai pikkutarkka.
        ***
        Suomalaiset ja myös ruotsalaiset, aterioivat hyvin kauniisti. Käytämme kaikki veistä ja haarukkaa ja vuosia sitten kun vierailimme Kolumbiassa lasten kanssa silloin olivat isovanhemmat vielä elossa, lasteni pöytätavat kiinnittivät huomiota. Etenkin veitsi oikeassa kädessä, haarukka, piikit alaspäin, vasemmassa. Joku kysyi pidämmekö lusikkaakin keittoa syödessämme ylösalaisin kädessä.
        Minä taas, vaikka käytänkin ruokailuvälineitä eurooppalaiseen tapaan, tykkään kyllä syödä sormiruokaakin: amerikkalaiseen tapaan esim. kanansiipiä ja ranskiksia ja sellaista pientä :) Meillä miesväki ei koske ruokaan sormin.


      • Paloma01 kirjoitti:

        Siskoissani olen huomannut samaa: he ovat muuttumassa sukuni edellisen sukupolven naisiksi. Vanhempi mummokseni. Nuorempi tädikseni. Ulkonäössäni on piirteitä sekä isän- että äidin puolelta. Luonteenpiirteissäni on vahvistumassa oman äitini tunnusomaiset piirteet: tietynlainen neliskanttius, raamien sisällä pysytteleminen. En ole kuitenkaan (ainakaan vielä) ole yhtä pedanttinen tai pikkutarkka.
        ***
        Suomalaiset ja myös ruotsalaiset, aterioivat hyvin kauniisti. Käytämme kaikki veistä ja haarukkaa ja vuosia sitten kun vierailimme Kolumbiassa lasten kanssa silloin olivat isovanhemmat vielä elossa, lasteni pöytätavat kiinnittivät huomiota. Etenkin veitsi oikeassa kädessä, haarukka, piikit alaspäin, vasemmassa. Joku kysyi pidämmekö lusikkaakin keittoa syödessämme ylösalaisin kädessä.
        Minä taas, vaikka käytänkin ruokailuvälineitä eurooppalaiseen tapaan, tykkään kyllä syödä sormiruokaakin: amerikkalaiseen tapaan esim. kanansiipiä ja ranskiksia ja sellaista pientä :) Meillä miesväki ei koske ruokaan sormin.

        Kaikkea ruokaa ei pysty syömään haarukan piikit alaspäin, jos aikoo jotain saada suuhunsakin.
        Ei ainakaan minulla onnistu. Esimerkiksi risotto tai pasta carbonara ... Pyttipannukin on siinä ja siinä. Jotain pihviä leikatessa se nyt on luonnollisinta, kun eihän se taas onnistu piikit ylöspäin, ei ainakaan minulta.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Siskoissani olen huomannut samaa: he ovat muuttumassa sukuni edellisen sukupolven naisiksi. Vanhempi mummokseni. Nuorempi tädikseni. Ulkonäössäni on piirteitä sekä isän- että äidin puolelta. Luonteenpiirteissäni on vahvistumassa oman äitini tunnusomaiset piirteet: tietynlainen neliskanttius, raamien sisällä pysytteleminen. En ole kuitenkaan (ainakaan vielä) ole yhtä pedanttinen tai pikkutarkka.
        ***
        Suomalaiset ja myös ruotsalaiset, aterioivat hyvin kauniisti. Käytämme kaikki veistä ja haarukkaa ja vuosia sitten kun vierailimme Kolumbiassa lasten kanssa silloin olivat isovanhemmat vielä elossa, lasteni pöytätavat kiinnittivät huomiota. Etenkin veitsi oikeassa kädessä, haarukka, piikit alaspäin, vasemmassa. Joku kysyi pidämmekö lusikkaakin keittoa syödessämme ylösalaisin kädessä.
        Minä taas, vaikka käytänkin ruokailuvälineitä eurooppalaiseen tapaan, tykkään kyllä syödä sormiruokaakin: amerikkalaiseen tapaan esim. kanansiipiä ja ranskiksia ja sellaista pientä :) Meillä miesväki ei koske ruokaan sormin.

        Miesväkesi siis syö leivät ja omenatkin jollain aseella ja tekeekö se peräkammarin poika niistäkin mössöä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miesväkesi siis syö leivät ja omenatkin jollain aseella ja tekeekö se peräkammarin poika niistäkin mössöä?

        Oletpa sinä hauska. No ei tietenkään. Sanomattakin selvää että tarkoitin ruokaa. Laitettua ruokaa, jota syödään lautaselta. hedelmät ja voileivät jne. ovat oma lukunsa.
        Paloma


    • Anonyymi

      En ole muuttunut tavoiltani äidikseni enkä isäkseni, vaikka molempien geenit perintönä on. Tavat ihminen oppii elämänsä varrella, vaikutteita tulee
      monestakin suunnasta.

    • Anonyymi

      Minä olen paljon pahempi kuin äitini oli ähäkutti teille.

    • Anonyymi

      Rajoittunutta on sormisyönti Suomessa, vertaa Välimeren takaisiin, järkyttävän näköistä touhua, kun pesuvadillinen apetta, ympärillä ihmiskööri haroo sormin. Kyllä basiliskot kiittää.

    • Anonyymi

      mitä se kellekkään kuuluu miten syö, tiukkapipot on rasittavia

    • Anonyymi

      Minun vävy se vasta hieno, se syö piparinkin piparihaarukalla.

      • Anonyymi

        Minun ukko taas nauttii tortusta ilman mitään ruokailuvälineitä.


    • Anonyymi

      Kirjoitat "Apua" eli onko syytä olettaa, että se ei miellytä sinua, kun alat muistuttamaan äitiäsi?

      "asenteissani, mieltymyksissäni ja tavoissani"

      Kouluta itseäsi noissa asioissa, jotta et muistuta äitiäsi.

      • Minun äitini oli ihana ihminen, valoisa, avoin ja jämpti. Sosiaalinen, puhelias ja hyvin käytännöllinen. Olen onnellisesti perinyt joitakin hänen luonteenpiirteistään, mutta en kaikkia. Ei hän nyt ihan virheetön ollut, kuten en minäkään, mutta asenteet ja ajatusmaailma oli hänen omalle ajalleen tyypillisiä. Nyt huomaan että osa näistä on yrittämässä loikkausta minunkin päähäni, mutta minun tarvii aina muistuttaa, että maailma on muuttunut, asiat joita äitini ei voinut hyväksyä ja jotka olivat tuomittavia 1940 eivät ole sitä enää.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minun äitini oli ihana ihminen, valoisa, avoin ja jämpti. Sosiaalinen, puhelias ja hyvin käytännöllinen. Olen onnellisesti perinyt joitakin hänen luonteenpiirteistään, mutta en kaikkia. Ei hän nyt ihan virheetön ollut, kuten en minäkään, mutta asenteet ja ajatusmaailma oli hänen omalle ajalleen tyypillisiä. Nyt huomaan että osa näistä on yrittämässä loikkausta minunkin päähäni, mutta minun tarvii aina muistuttaa, että maailma on muuttunut, asiat joita äitini ei voinut hyväksyä ja jotka olivat tuomittavia 1940 eivät ole sitä enää.

        Etkö olekkaan omasta mielestäsi ihan virheetön? Ainakin olet täällä TOISISTA kaiken aikaa virheitä osoittamassa ja keksimässä.
        Eiköhän tuo ole kaikille itsestäänselvää, ettei kukaan meistä voi eikä halua taantua jonnekkin 1940-50 luvuille.
        Olet antanut tietyn kuvan itsestäsi vuosien varrella täällä, ja voin vain tuon yhden todeta - että olet tavattoman puhelias, vaikkakin kirjoittamalla. Taitaa puuttua mieleisesi puhekaveri kotoa. Käytännöllisyys varmasti äidilläsi oli pakotettua, kun köyhänä evakkona tuli ja joutui kaiken alusta alkamaan. Taisi olla sinulla sama tilanne kun Ruotsiin tulit yh äitinä. Onko käytännöllisyys ylipäätään mikään luonteenpiirre?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Etkö olekkaan omasta mielestäsi ihan virheetön? Ainakin olet täällä TOISISTA kaiken aikaa virheitä osoittamassa ja keksimässä.
        Eiköhän tuo ole kaikille itsestäänselvää, ettei kukaan meistä voi eikä halua taantua jonnekkin 1940-50 luvuille.
        Olet antanut tietyn kuvan itsestäsi vuosien varrella täällä, ja voin vain tuon yhden todeta - että olet tavattoman puhelias, vaikkakin kirjoittamalla. Taitaa puuttua mieleisesi puhekaveri kotoa. Käytännöllisyys varmasti äidilläsi oli pakotettua, kun köyhänä evakkona tuli ja joutui kaiken alusta alkamaan. Taisi olla sinulla sama tilanne kun Ruotsiin tulit yh äitinä. Onko käytännöllisyys ylipäätään mikään luonteenpiirre?

        En minä ole mitenkään epätavallisen puhelias. Kirjoitan tosin paljon ja nopeasti, mutta sama ei koske puhumista. Kotona löytyy mieleinen puhekaveri... ja hän puhuu enemmän kuin minä!
        Äitini oli metodinen, järjestelmällinen ja ahkera. Hän oli tiukasti kiinni arkielämän kuvioissa ja piti huushollinja lapset järjestyksessä ja kuten kaikki tuntemani sen ajan evakot, omasi koko joukon käden taitoja ja käytännön valmiuksia, jotka olivat kehittyneet enemmän tai vähemmän jo kotikasvatusta täydentämään vaikeina ja puutteellisina sodanjälkeisinä vuosina.
        Aivan turhaa vertailla minua ja äitiäni uudessa ympäristössä. Minulle kaikki on ollut helpompaa. Tilanne ja olosuhteet eivät ole vertailukelpoiset.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Minun äitini oli ihana ihminen, valoisa, avoin ja jämpti. Sosiaalinen, puhelias ja hyvin käytännöllinen. Olen onnellisesti perinyt joitakin hänen luonteenpiirteistään, mutta en kaikkia. Ei hän nyt ihan virheetön ollut, kuten en minäkään, mutta asenteet ja ajatusmaailma oli hänen omalle ajalleen tyypillisiä. Nyt huomaan että osa näistä on yrittämässä loikkausta minunkin päähäni, mutta minun tarvii aina muistuttaa, että maailma on muuttunut, asiat joita äitini ei voinut hyväksyä ja jotka olivat tuomittavia 1940 eivät ole sitä enää.

        No joo, taas.
        """Minä ainakin alan muistuttaa vuosi vuodelta aina vain yhä enemmän äitiäni."""
        """Minun äitini oli ihana ihminen, valoisa, avoin ja jämpti."""

        Olisit vain suoraan kehunut itseäsi, etkä kiertoteitse ratsastanut äitisi selässä.


      • Tellukka kirjoitti:

        No joo, taas.
        """Minä ainakin alan muistuttaa vuosi vuodelta aina vain yhä enemmän äitiäni."""
        """Minun äitini oli ihana ihminen, valoisa, avoin ja jämpti."""

        Olisit vain suoraan kehunut itseäsi, etkä kiertoteitse ratsastanut äitisi selässä.

        Äitiänihän minä kehuin.
        Mutta sanon mitä tahansa, aina joku löytää siitä vian.
        Enkä kai missään kohtaan väittänyt että äitini luonteenpiirteet olisivat tekemässä loikkaa minuun. Ainoastaan hänen ulkonäkönsä ja opitut asenteensa ja tapansa hahmottaa arkipäivää. Poimimalla sanoja ja lauseita asiayhteydestä ja kombinoimalla niitä uudelleen voi näköjään kirjoittaa aivan uuden kertomuksen :)


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En minä ole mitenkään epätavallisen puhelias. Kirjoitan tosin paljon ja nopeasti, mutta sama ei koske puhumista. Kotona löytyy mieleinen puhekaveri... ja hän puhuu enemmän kuin minä!
        Äitini oli metodinen, järjestelmällinen ja ahkera. Hän oli tiukasti kiinni arkielämän kuvioissa ja piti huushollinja lapset järjestyksessä ja kuten kaikki tuntemani sen ajan evakot, omasi koko joukon käden taitoja ja käytännön valmiuksia, jotka olivat kehittyneet enemmän tai vähemmän jo kotikasvatusta täydentämään vaikeina ja puutteellisina sodanjälkeisinä vuosina.
        Aivan turhaa vertailla minua ja äitiäni uudessa ympäristössä. Minulle kaikki on ollut helpompaa. Tilanne ja olosuhteet eivät ole vertailukelpoiset.

        Itse aloitit ketjun juuri vertaamalla sinua äitiisi, samanlaisuuksia. Äitisi muutti kotimaan sisällä, samaa kieltä puhuttiin ja hän ei ollut yksinhuoltaja. Suomen valtio kyllä auttou, antoi maatiloja viljeltäväksi ine. Olet omaa vaikeaa tietäsi usein korostanut, mutta myt esität asian.toisin.
        Mitä tarkoittaa metodinen ihminen, äitisi sanot sellainen olleen? Metodisti?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itse aloitit ketjun juuri vertaamalla sinua äitiisi, samanlaisuuksia. Äitisi muutti kotimaan sisällä, samaa kieltä puhuttiin ja hän ei ollut yksinhuoltaja. Suomen valtio kyllä auttou, antoi maatiloja viljeltäväksi ine. Olet omaa vaikeaa tietäsi usein korostanut, mutta myt esität asian.toisin.
        Mitä tarkoittaa metodinen ihminen, äitisi sanot sellainen olleen? Metodisti?

        Metodinen on sama kuin järjestelmällinen.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Metodinen on sama kuin järjestelmällinen.

        "Äitini oli metodinen, järjestelmällinen ja ahkera."

        ai jaa.....


    • Anonyymi

      Olen isäni näköinen ja tapainen. Erikoisuutena jyrsin luita. Mikään ei ole nautinnollisempaa kuin ottaa uunista grillikylkileippu tai kaupasta kanankoipia ja istua nassuttelemaan niitä. Yleensä kuorin lihat pääosin huomiseksi mutta kuumia luita imeskelen ja pureskelen pitkään. Taivaallista, luulen että psyykeni tarvitsee sitä. Syön yksin enkä päästä ketään barbaarisuuttani katsomaan.

    • Anonyymi

      Lapsuuteni kodin kokemukset olivat sellaisia, että päätin ohjata oman elämäni täysin toisille urille.
      Omasta, ja myös vaimoni mielestä olen onnistunut. Vaimoni ehti tutustumaan vanhempiini muutaman vuoden ajalla.
      Ainoat kodista saamani myönteiset eväät ovat ehdoton rehellisyys, ahkeruus ja vastuu omista tekemisistä.

    • Anonyymi

      Kehen tulen sitten minä, Jäin orvoksi 11vuotiaana. Ei isovanhempia, ei omia vanhempia?

    • Anonyymi

      Lenkkikaveria tapasin yhtenäpäivänä ....hän sanoi kun puhuttiin niitä näitä ... että äitini katsoo peilistä minua ... sanoin hänelle että niin minuakin ...varsinkin jotkut ilmeet ovat kuin äitini ...
      mimmimum-..mi

    • Anonyymi

      On tuo "sukunäkökin" kohdallaan, joten kyllähän tässä tunnistaa äitinsä tyttäreksi. Samat sairaudetkin ovat kertyneet ikää tullessa. Viimeisimpinä vuosina totesin että kovin monta päivää ei voitu olla yhdessä, koska sama luonteisuus pisti välillä "säkenöimään".

    • Anonyymi

      Minä taas en tykkää kun leikkeen tai pihvin päälle laitetaan kastiketta, enkä myös siitä että esim. pihvi tai leike läntätään esim. muusin päälle ja siihen kruununa kastike päällä.
      Tuosta äidiksi muuttumisesta, ehkä kaipuuni sosiaaliseen elämään on äitini perua.

      Muutin muuten kuihen vaihteessa Kiteelle, oli rankka duuni.

      Hyvää kesää Sinulle, tulee enää harvoin kirjoitettua tänne mitään, en keksi vetäviä aiheita, eikä tarjolla olevat innosta.

      • Hyvää kesää sinulle myös ja jaksamisia. Muutto on rankkaa touhua ja minä en luultavasti muuta täältä minnekään enää, elämäni aikana. Ellen sitten vanhusten taloon kaupunkiin, kun emme jaksa enää hoitaa pihaa ja kasvimaata. Hain juuri maljakkoon juhannusruusuja pihalta, mikä ihana tuoksu!
        Äidiltäni olen perinyt mm. kesäisen mielipuuhani: ripustaa pyykki naruille. Aurinkoon, tuuleen, omenapuun ja ruusupensaiden lähelle, käyttäen hyväkseni kaikkein viimeisintä kuivatustekniikkaa: auringon ja tuulen yhdistelmää, nurmen ja kukkien tuoksua.
        ***
        Minä olen ollut myös laiskanlaisesti mukana näissä keskusteluissa. Nyt juuri minulla on menossa kausi, jolloin on paljon muuta kivaa ajanvietettä ja täyttä elämää.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Hyvää kesää sinulle myös ja jaksamisia. Muutto on rankkaa touhua ja minä en luultavasti muuta täältä minnekään enää, elämäni aikana. Ellen sitten vanhusten taloon kaupunkiin, kun emme jaksa enää hoitaa pihaa ja kasvimaata. Hain juuri maljakkoon juhannusruusuja pihalta, mikä ihana tuoksu!
        Äidiltäni olen perinyt mm. kesäisen mielipuuhani: ripustaa pyykki naruille. Aurinkoon, tuuleen, omenapuun ja ruusupensaiden lähelle, käyttäen hyväkseni kaikkein viimeisintä kuivatustekniikkaa: auringon ja tuulen yhdistelmää, nurmen ja kukkien tuoksua.
        ***
        Minä olen ollut myös laiskanlaisesti mukana näissä keskusteluissa. Nyt juuri minulla on menossa kausi, jolloin on paljon muuta kivaa ajanvietettä ja täyttä elämää.

        Tuo olisikin mielenkiintoista tietää, mitä on tämän ikäryhmän ajanvietettä ja täyttä elämää?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuo olisikin mielenkiintoista tietää, mitä on tämän ikäryhmän ajanvietettä ja täyttä elämää?

        Minä voin vain kertoa mikä minulle on kivaa ajanvietettä ja täyttä elämää.
        Olen "omassa" ikäryhmässäni.
        Jos vertaan omaa elämääni äitini elämään seitsemänkymmentäneljävuotiaana, niin täyttä elämää hänkin eli. Jalat, pää, silmät ja korvat toimivat hyvin, huusholli pysyi kasassa, ulkotyöt oli hanskassa ja lapset ja lapsenlapset tärkeässä osassa hänen elämäänsä. Harrastaakin hän ehti, käsitöistä kuorolauluun, uimassa, kuntoutuskeskuksessa ja eläkeläiskerhoissa, työväenopistolla opiskeli englantia ja kävi maalaamassa porsliinia. Hän matkustelikin ja kävi mm. Las Vegasissa pelaamassa kasinolla 75-vuotismatkallaan. Aktiivi ja pirteä nainen.
        Omasta ajankäytöstäni olenkertonut paljon täällä. "Täyttä elämää" tässä iässä minulle on saada elää sellaista elämää ja niissä puitteissa jotka olisin itse valinnut, en olosuhteiden pakosta. Avo-ja sittemmin avioliittoni eläkkeelle jäämisen yhteydessä asetti luonnollisestikin jonkinlaiset raamit ja edellytyksetkin siihen.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Hyvää kesää sinulle myös ja jaksamisia. Muutto on rankkaa touhua ja minä en luultavasti muuta täältä minnekään enää, elämäni aikana. Ellen sitten vanhusten taloon kaupunkiin, kun emme jaksa enää hoitaa pihaa ja kasvimaata. Hain juuri maljakkoon juhannusruusuja pihalta, mikä ihana tuoksu!
        Äidiltäni olen perinyt mm. kesäisen mielipuuhani: ripustaa pyykki naruille. Aurinkoon, tuuleen, omenapuun ja ruusupensaiden lähelle, käyttäen hyväkseni kaikkein viimeisintä kuivatustekniikkaa: auringon ja tuulen yhdistelmää, nurmen ja kukkien tuoksua.
        ***
        Minä olen ollut myös laiskanlaisesti mukana näissä keskusteluissa. Nyt juuri minulla on menossa kausi, jolloin on paljon muuta kivaa ajanvietettä ja täyttä elämää.

        Täyttä elämäähän tuo tuntuu olevan, kun täällä koko eilisenkin roikuit itseäsi kehumassa ja riitaa haastamassa. Nauttisit nyt niistä pyykeistäsi kun on taas ristinä miehen aikamiespojankin rytkyt pestävänä , ja katselrtava sikamaista syöntiä, taitaa tippua rinnuksille se mössö. Nauttisit nyt piikkisistä ruusupuskistasi ja joenmutkan pusikon itikoista. Ne tuollaiset matalat puskarannat on pahimpia hyttyspesiä. Kyllä taisi äidilläsi olla aika raatamista sen pyykinkin kanssa, kun kaiken käsin pesi, lipeällä padassa keitti ja järvessä tai kaivolla huuhtoi, talvella avannossa. Lapsilauma kiljui nälissään ja ehkä elikot navetassa. Mutta erikseen ehti joka potun palan dippaamaan siihen läskisoossiin. Ei kun hänhän paistoi läskit erikseen ja teki soossin erikseen. Ja lautasen piti olla iso ettei ne koskettaneet toisiaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Täyttä elämäähän tuo tuntuu olevan, kun täällä koko eilisenkin roikuit itseäsi kehumassa ja riitaa haastamassa. Nauttisit nyt niistä pyykeistäsi kun on taas ristinä miehen aikamiespojankin rytkyt pestävänä , ja katselrtava sikamaista syöntiä, taitaa tippua rinnuksille se mössö. Nauttisit nyt piikkisistä ruusupuskistasi ja joenmutkan pusikon itikoista. Ne tuollaiset matalat puskarannat on pahimpia hyttyspesiä. Kyllä taisi äidilläsi olla aika raatamista sen pyykinkin kanssa, kun kaiken käsin pesi, lipeällä padassa keitti ja järvessä tai kaivolla huuhtoi, talvella avannossa. Lapsilauma kiljui nälissään ja ehkä elikot navetassa. Mutta erikseen ehti joka potun palan dippaamaan siihen läskisoossiin. Ei kun hänhän paistoi läskit erikseen ja teki soossin erikseen. Ja lautasen piti olla iso ettei ne koskettaneet toisiaan.

        En minä tainnut sinulle vastata.
        Kirjoittele sinä noita kurjuuden ja kärsimyksen fantasioitasi jonkun muun ketjuun, please! Nillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        En minä tainnut sinulle vastata.
        Kirjoittele sinä noita kurjuuden ja kärsimyksen fantasioitasi jonkun muun ketjuun, please! Nillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani.

        Kyllä se evakkoperheen elämä aika vaikeaa oli ainakin alkuun. Ja varsinkin pientilojen emäntien osa oli raskas.Lue siitä kirjoitettuja romaaneja. Esim Heikki Turusen Hupeli. Ei siinä aina metodisuuskaan auttanut.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        En minä tainnut sinulle vastata.
        Kirjoittele sinä noita kurjuuden ja kärsimyksen fantasioitasi jonkun muun ketjuun, please! Nillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani.

        Sepä hienoa. Turhaan ovat siis evakot raskasta elämäänsä valittaneet.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        En minä tainnut sinulle vastata.
        Kirjoittele sinä noita kurjuuden ja kärsimyksen fantasioitasi jonkun muun ketjuun, please! Nillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani.

        "kurjuuden ja kärsimyksen fantasioitasi"

        Mikäli sinun äidilläsi on ollut helppo elämä, niin valitettavasti monella muulla ei.
        Moni on kertonut minulle esim. tuon tavella avannossa pyykin huuhtelun yms., joten ei se mitään fantasiaa ole.

        Mitä tulee tuohon sinun suuren "perimiseen" eli kesällä pyykkien ulkona kuivattamiseen, niin eiköhän kaikki tee sitä, mikäli mahdollisuus on. Tuskin pitävät sitä "äidin perintönä".


      • Anonyymi kirjoitti:

        "kurjuuden ja kärsimyksen fantasioitasi"

        Mikäli sinun äidilläsi on ollut helppo elämä, niin valitettavasti monella muulla ei.
        Moni on kertonut minulle esim. tuon tavella avannossa pyykin huuhtelun yms., joten ei se mitään fantasiaa ole.

        Mitä tulee tuohon sinun suuren "perimiseen" eli kesällä pyykkien ulkona kuivattamiseen, niin eiköhän kaikki tee sitä, mikäli mahdollisuus on. Tuskin pitävät sitä "äidin perintönä".

        En ole koskaan sanonut että äitini elämä olisi ollut helppo. Kovaa työntekoa se oli, kesät talvet. Mutta kurjuutta ei tarvitse hehkuttaa. Kyllä äitini elämässä oli valoa ja varjoa niin nuorena kuin vanhanakin. Miten hän koki oman elämänsä nuorena naisena, evakkona kaupungista maaseudulle muuttaneena, omasta kodista miniäksi suureen sukuun voin vain kuvitella ja jotain muistoja ja äidin itsensä kertomaa on kirjoitettuna jo ja tallennettuna tulevaa sukuromaania varten.
        Palattuani "maailmalta" kävin Suomessa usein ja vietin kesät ja usein joulu myös synnyinkodissani maalla, jossa isän kuoleman jälkeen äidillä oli hallintaoikeus jakamattomalla tilalla. Tulimme toisillemme hyvin läheisiksi noiden vuosien aikana (hän oli silloin 68-93 vuotias,äiti kertoi minulle paljon elämästään nuorena naisena Viipurissa ja evakkomatkastaan ja asettumisesta Pohjois-Hämeeseen. Jotkut vuodet olivat raskaamoia, jotkut vuodet helpompia, mutta isäni kuoleman jälkeen äiti myi karjan ja osti pienen osakkeen taajamasta/kaupunki se taisi olla jo silloin. Sen jälkeen hänen elämänsä oli huomattavasti helpompaa ja hän sai nauttia pitkästä vanhuudesta suhteellisen hyväkuntoisena ja sosiaalisesti aktiivisena.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En ole koskaan sanonut että äitini elämä olisi ollut helppo. Kovaa työntekoa se oli, kesät talvet. Mutta kurjuutta ei tarvitse hehkuttaa. Kyllä äitini elämässä oli valoa ja varjoa niin nuorena kuin vanhanakin. Miten hän koki oman elämänsä nuorena naisena, evakkona kaupungista maaseudulle muuttaneena, omasta kodista miniäksi suureen sukuun voin vain kuvitella ja jotain muistoja ja äidin itsensä kertomaa on kirjoitettuna jo ja tallennettuna tulevaa sukuromaania varten.
        Palattuani "maailmalta" kävin Suomessa usein ja vietin kesät ja usein joulu myös synnyinkodissani maalla, jossa isän kuoleman jälkeen äidillä oli hallintaoikeus jakamattomalla tilalla. Tulimme toisillemme hyvin läheisiksi noiden vuosien aikana (hän oli silloin 68-93 vuotias,äiti kertoi minulle paljon elämästään nuorena naisena Viipurissa ja evakkomatkastaan ja asettumisesta Pohjois-Hämeeseen. Jotkut vuodet olivat raskaamoia, jotkut vuodet helpompia, mutta isäni kuoleman jälkeen äiti myi karjan ja osti pienen osakkeen taajamasta/kaupunki se taisi olla jo silloin. Sen jälkeen hänen elämänsä oli huomattavasti helpompaa ja hän sai nauttia pitkästä vanhuudesta suhteellisen hyväkuntoisena ja sosiaalisesti aktiivisena.

        Mistä ihmeestä sä tuon hehkuttamisen revit?


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minä voin vain kertoa mikä minulle on kivaa ajanvietettä ja täyttä elämää.
        Olen "omassa" ikäryhmässäni.
        Jos vertaan omaa elämääni äitini elämään seitsemänkymmentäneljävuotiaana, niin täyttä elämää hänkin eli. Jalat, pää, silmät ja korvat toimivat hyvin, huusholli pysyi kasassa, ulkotyöt oli hanskassa ja lapset ja lapsenlapset tärkeässä osassa hänen elämäänsä. Harrastaakin hän ehti, käsitöistä kuorolauluun, uimassa, kuntoutuskeskuksessa ja eläkeläiskerhoissa, työväenopistolla opiskeli englantia ja kävi maalaamassa porsliinia. Hän matkustelikin ja kävi mm. Las Vegasissa pelaamassa kasinolla 75-vuotismatkallaan. Aktiivi ja pirteä nainen.
        Omasta ajankäytöstäni olenkertonut paljon täällä. "Täyttä elämää" tässä iässä minulle on saada elää sellaista elämää ja niissä puitteissa jotka olisin itse valinnut, en olosuhteiden pakosta. Avo-ja sittemmin avioliittoni eläkkeelle jäämisen yhteydessä asetti luonnollisestikin jonkinlaiset raamit ja edellytyksetkin siihen.

        Aika hyvä eläke pientilan evakkoemännällä, kun ihan Amerikoissa asti reissasi ja kasinolla uhkapelejä pelasi.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Hyvää kesää sinulle myös ja jaksamisia. Muutto on rankkaa touhua ja minä en luultavasti muuta täältä minnekään enää, elämäni aikana. Ellen sitten vanhusten taloon kaupunkiin, kun emme jaksa enää hoitaa pihaa ja kasvimaata. Hain juuri maljakkoon juhannusruusuja pihalta, mikä ihana tuoksu!
        Äidiltäni olen perinyt mm. kesäisen mielipuuhani: ripustaa pyykki naruille. Aurinkoon, tuuleen, omenapuun ja ruusupensaiden lähelle, käyttäen hyväkseni kaikkein viimeisintä kuivatustekniikkaa: auringon ja tuulen yhdistelmää, nurmen ja kukkien tuoksua.
        ***
        Minä olen ollut myös laiskanlaisesti mukana näissä keskusteluissa. Nyt juuri minulla on menossa kausi, jolloin on paljon muuta kivaa ajanvietettä ja täyttä elämää.

        Jos siellä Ruotsissa saisi kunnan puolesta kasvimaan hoitajan, ei sen takia tarvitse palvelutaloon muuttaa. Miksi vanhojen ylipäätään täytyy kasvimaita pitää, niissä on koko kesän kiinni ja ei taida paljon taloutta edes parantaa. Venäjällä on babuskojen pakko hengenpitimikseen kasvattaa potut, kurkut ja kaalit, marjat ja omenat. Säilykkeitä antavat jälkikasvulleenkin tarpeeseen,
        Kirjoitatko äidistäsi kirjan evakkona? Yritä olla rehellinen, älä pelkää puhdasta pyykkiä ja ruusuntuoksua valikoi. Se sosiaalisuuskaan ei taida niin totta olla, olivat kauan vieroksuttuja nuo ylivilkkaat ja paljon apua tarvitsevat karjalaiset. Isästäsi olet aika ikäviä asioita tänne kertonut, ei ollut helppoa ädilläsi.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En ole koskaan sanonut että äitini elämä olisi ollut helppo. Kovaa työntekoa se oli, kesät talvet. Mutta kurjuutta ei tarvitse hehkuttaa. Kyllä äitini elämässä oli valoa ja varjoa niin nuorena kuin vanhanakin. Miten hän koki oman elämänsä nuorena naisena, evakkona kaupungista maaseudulle muuttaneena, omasta kodista miniäksi suureen sukuun voin vain kuvitella ja jotain muistoja ja äidin itsensä kertomaa on kirjoitettuna jo ja tallennettuna tulevaa sukuromaania varten.
        Palattuani "maailmalta" kävin Suomessa usein ja vietin kesät ja usein joulu myös synnyinkodissani maalla, jossa isän kuoleman jälkeen äidillä oli hallintaoikeus jakamattomalla tilalla. Tulimme toisillemme hyvin läheisiksi noiden vuosien aikana (hän oli silloin 68-93 vuotias,äiti kertoi minulle paljon elämästään nuorena naisena Viipurissa ja evakkomatkastaan ja asettumisesta Pohjois-Hämeeseen. Jotkut vuodet olivat raskaamoia, jotkut vuodet helpompia, mutta isäni kuoleman jälkeen äiti myi karjan ja osti pienen osakkeen taajamasta/kaupunki se taisi olla jo silloin. Sen jälkeen hänen elämänsä oli huomattavasti helpompaa ja hän sai nauttia pitkästä vanhuudesta suhteellisen hyväkuntoisena ja sosiaalisesti aktiivisena.

        Valkjärveltä eivätkö he tulleet evakkoina? Niin aikaisemmin olet kertonut.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Valkjärveltä eivätkö he tulleet evakkoina? Niin aikaisemmin olet kertonut.

        Isä oli Valkjärveltä, mutta äiti oli syntyisin Nuijamaalta ja asunut Viipurissa jo monta vuotta kun tapasi isäni siellä. Äiti ei ollut koskaan asunut Valkjärvellä, eikä ollut tottunut maalaistalon töihin. He olivat olleet vasta vähän aikaa naimisissa, kun äiti joutui lähtemään evakkoon ensimmäistä kertaa ja isä oli vielä rintamalla.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Isä oli Valkjärveltä, mutta äiti oli syntyisin Nuijamaalta ja asunut Viipurissa jo monta vuotta kun tapasi isäni siellä. Äiti ei ollut koskaan asunut Valkjärvellä, eikä ollut tottunut maalaistalon töihin. He olivat olleet vasta vähän aikaa naimisissa, kun äiti joutui lähtemään evakkoon ensimmäistä kertaa ja isä oli vielä rintamalla.

        Eikös se Nuijamaa ole Suomea vieläkin. Semmonen viipurilainen Karjalan evakko, joka oli vain muutaman vuoden asunut Viipurissa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos siellä Ruotsissa saisi kunnan puolesta kasvimaan hoitajan, ei sen takia tarvitse palvelutaloon muuttaa. Miksi vanhojen ylipäätään täytyy kasvimaita pitää, niissä on koko kesän kiinni ja ei taida paljon taloutta edes parantaa. Venäjällä on babuskojen pakko hengenpitimikseen kasvattaa potut, kurkut ja kaalit, marjat ja omenat. Säilykkeitä antavat jälkikasvulleenkin tarpeeseen,
        Kirjoitatko äidistäsi kirjan evakkona? Yritä olla rehellinen, älä pelkää puhdasta pyykkiä ja ruusuntuoksua valikoi. Se sosiaalisuuskaan ei taida niin totta olla, olivat kauan vieroksuttuja nuo ylivilkkaat ja paljon apua tarvitsevat karjalaiset. Isästäsi olet aika ikäviä asioita tänne kertonut, ei ollut helppoa ädilläsi.

        Ensinnäkin, me molemmat pidämme ulkona pihalla touhuamisesta. Meillä on hieman työnjakoa, joka ei ole kiveen piirrettyä. Mies hoitaa kasvimaan ja leikkaa ruohon ja auttaa myös kasvihuoneen kastelussa. Minä hoidan (tai jätän hoitamatta) kukkapenkit, suunnittelen ja hoidan yrttimaan ja autan kasvimaalla ja olen pääsääntöisesti vastuussa kasvihuoneesta. Kysymys on harrastuksesta, ei siinä mitään rahallista etua edes ajatella.
        Äidistäni oli paljon apua naapureille ja kyläläisillekin, niin päin se meni. Isästä myös. Ahkeria ja tunnollisia työihmisiä olivat molemmat. Sosiaalisia myös ja aina tervetulleita naapureihin ja kutsuttiin kaikkiin kyläläisten pippaloihin, häihin, hautajaisiin, hirvipeijaisiin, syntymäpäiville kun täytettiin pyöreitä vuosia. Olen pahoillani tuottaa sinulle pettymys, mutta vanhempani ja sukuni otettiin hyvin vastaan ja sulautuivat helpolla kyläyhteisöön. Puutetta oli monissa kodeissa siihen aikaan, niin evakkokodeissa kuin alueella jo kauan asuneilla. Ja painotan nyt vielä sitä, jonka olen sanonut moneen kertaan, että isoisäni osti autiotilan joka oli mennyt pankille. Riskit, reippaat, nuoret setäni ja heidän vaimonsa auttoivat joka talossa talkooaikaan ja heidän apunsa oli tervetullutta.
        ***
        Olen vasta keräilemässä faktaa tähän kirjaan sukuni naisista neljässä polvessa. Myötä-ja vastamäessä. Hyvinä ja huonoina aikoina.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikös se Nuijamaa ole Suomea vieläkin. Semmonen viipurilainen Karjalan evakko, joka oli vain muutaman vuoden asunut Viipurissa.

        Rajan takaa, nyt Venäjää. Kanavan varresta ja asunut aikuisikänsä kaupunkimiljöössä.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En ole koskaan sanonut että äitini elämä olisi ollut helppo. Kovaa työntekoa se oli, kesät talvet. Mutta kurjuutta ei tarvitse hehkuttaa. Kyllä äitini elämässä oli valoa ja varjoa niin nuorena kuin vanhanakin. Miten hän koki oman elämänsä nuorena naisena, evakkona kaupungista maaseudulle muuttaneena, omasta kodista miniäksi suureen sukuun voin vain kuvitella ja jotain muistoja ja äidin itsensä kertomaa on kirjoitettuna jo ja tallennettuna tulevaa sukuromaania varten.
        Palattuani "maailmalta" kävin Suomessa usein ja vietin kesät ja usein joulu myös synnyinkodissani maalla, jossa isän kuoleman jälkeen äidillä oli hallintaoikeus jakamattomalla tilalla. Tulimme toisillemme hyvin läheisiksi noiden vuosien aikana (hän oli silloin 68-93 vuotias,äiti kertoi minulle paljon elämästään nuorena naisena Viipurissa ja evakkomatkastaan ja asettumisesta Pohjois-Hämeeseen. Jotkut vuodet olivat raskaamoia, jotkut vuodet helpompia, mutta isäni kuoleman jälkeen äiti myi karjan ja osti pienen osakkeen taajamasta/kaupunki se taisi olla jo silloin. Sen jälkeen hänen elämänsä oli huomattavasti helpompaa ja hän sai nauttia pitkästä vanhuudesta suhteellisen hyväkuntoisena ja sosiaalisesti aktiivisena.

        "Miten hän koki oman elämänsä nuorena naisena, evakkona kaupungista maaseudulle muuttaneena,"
        "mutta äiti oli syntyisin Nuijamaalta ja asunut Viipurissa jo monta vuotta kun tapasi isäni siellä"

        Tulipa Nuijamaan tytöstä nopeasti kaupunkilainen, kun asui muutaman vuoden Viipurissa.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ensinnäkin, me molemmat pidämme ulkona pihalla touhuamisesta. Meillä on hieman työnjakoa, joka ei ole kiveen piirrettyä. Mies hoitaa kasvimaan ja leikkaa ruohon ja auttaa myös kasvihuoneen kastelussa. Minä hoidan (tai jätän hoitamatta) kukkapenkit, suunnittelen ja hoidan yrttimaan ja autan kasvimaalla ja olen pääsääntöisesti vastuussa kasvihuoneesta. Kysymys on harrastuksesta, ei siinä mitään rahallista etua edes ajatella.
        Äidistäni oli paljon apua naapureille ja kyläläisillekin, niin päin se meni. Isästä myös. Ahkeria ja tunnollisia työihmisiä olivat molemmat. Sosiaalisia myös ja aina tervetulleita naapureihin ja kutsuttiin kaikkiin kyläläisten pippaloihin, häihin, hautajaisiin, hirvipeijaisiin, syntymäpäiville kun täytettiin pyöreitä vuosia. Olen pahoillani tuottaa sinulle pettymys, mutta vanhempani ja sukuni otettiin hyvin vastaan ja sulautuivat helpolla kyläyhteisöön. Puutetta oli monissa kodeissa siihen aikaan, niin evakkokodeissa kuin alueella jo kauan asuneilla. Ja painotan nyt vielä sitä, jonka olen sanonut moneen kertaan, että isoisäni osti autiotilan joka oli mennyt pankille. Riskit, reippaat, nuoret setäni ja heidän vaimonsa auttoivat joka talossa talkooaikaan ja heidän apunsa oli tervetullutta.
        ***
        Olen vasta keräilemässä faktaa tähän kirjaan sukuni naisista neljässä polvessa. Myötä-ja vastamäessä. Hyvinä ja huonoina aikoina.

        Kerrotko kirjassasi sen minkä täälläkin, että isäsi jahtasi sinua parabellumin kanssa metsässä?


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Rajan takaa, nyt Venäjää. Kanavan varresta ja asunut aikuisikänsä kaupunkimiljöössä.

        Hyvät hyssykät, sitten hänestä tuli evakkona metodinen lehmien lannan luoja ja lypsäjä. Aivan ihmeellinen tarina.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ensinnäkin, me molemmat pidämme ulkona pihalla touhuamisesta. Meillä on hieman työnjakoa, joka ei ole kiveen piirrettyä. Mies hoitaa kasvimaan ja leikkaa ruohon ja auttaa myös kasvihuoneen kastelussa. Minä hoidan (tai jätän hoitamatta) kukkapenkit, suunnittelen ja hoidan yrttimaan ja autan kasvimaalla ja olen pääsääntöisesti vastuussa kasvihuoneesta. Kysymys on harrastuksesta, ei siinä mitään rahallista etua edes ajatella.
        Äidistäni oli paljon apua naapureille ja kyläläisillekin, niin päin se meni. Isästä myös. Ahkeria ja tunnollisia työihmisiä olivat molemmat. Sosiaalisia myös ja aina tervetulleita naapureihin ja kutsuttiin kaikkiin kyläläisten pippaloihin, häihin, hautajaisiin, hirvipeijaisiin, syntymäpäiville kun täytettiin pyöreitä vuosia. Olen pahoillani tuottaa sinulle pettymys, mutta vanhempani ja sukuni otettiin hyvin vastaan ja sulautuivat helpolla kyläyhteisöön. Puutetta oli monissa kodeissa siihen aikaan, niin evakkokodeissa kuin alueella jo kauan asuneilla. Ja painotan nyt vielä sitä, jonka olen sanonut moneen kertaan, että isoisäni osti autiotilan joka oli mennyt pankille. Riskit, reippaat, nuoret setäni ja heidän vaimonsa auttoivat joka talossa talkooaikaan ja heidän apunsa oli tervetullutta.
        ***
        Olen vasta keräilemässä faktaa tähän kirjaan sukuni naisista neljässä polvessa. Myötä-ja vastamäessä. Hyvinä ja huonoina aikoina.

        Mitä työtä äitisi teki Viipurissa? Missä kaupunkilaisnainen oppi yhtäkkiä niin taitavaksi ja metodiseksi pientilan emännäksi, että naapureitakin pystyi auttamaan? Ainakin meidän pitäjässä evakkoja autettiin ja neuvottiin kaikessa, kun heidän piti alkaa elämä ihan tyhjästä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä työtä äitisi teki Viipurissa? Missä kaupunkilaisnainen oppi yhtäkkiä niin taitavaksi ja metodiseksi pientilan emännäksi, että naapureitakin pystyi auttamaan? Ainakin meidän pitäjässä evakkoja autettiin ja neuvottiin kaikessa, kun heidän piti alkaa elämä ihan tyhjästä.

        Äitini viimeinen työpaikka oli suuressa hotellissa lahjatavara/matkamuistoesineiden kaupan hoitajana. Äidillä oli hyvä laskupää, hän oli huolellinen, ahkera, tunnontarkka ja sosiaalinen. Eikä hän hetkessä oppinut maalaistalon töitä. (Lantaa loivat meillä miesväki).

        Olen kertonut aikaisemmin varmaan pariinkin kertaan että kun evakot saapuivat kotikuntaani heidän työpanostaan arvostettiin suuresti; olihan kesä ja talkoovoimin tehtiin heinät ja korjattiin vilja ja sitten syksymmällä nostettiin peruna. Naapureiden ja kyläläisten kesken syntyi sopu ja kumppanuus, molemminpuoleinen arvostus ja hyvä naapuruus. Muistan lapsuuteni piknikit ja saariretket, kahvi-ja lettukutsut paikalliseen väestöön kuuluvien naapureiden ja kylän perheiden kanssa.

        Olen varma siitä että kaikilla evakoilla ei ollut yhtä helppoa sopeutua ja että monet olivat tulleet melkein tyhjin käsin ja tarvitsivat apua uuden elämän aloittamisessa. Miksi ihmeessä tehdä numeroa siitä? Sehän on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Autetaan tarvittaessa ja otetaan apua vastaan silloin kun tarjotaan. Neuvonta kulki varmaan molempiin suuntiin. Karjalaiset evakot tulivat samanvertaisina suomalaisina, siirtoväkenä, sama kulttuuri, sama kieli, sama koulutus, samat tiedot ja taidot kuin muillakin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvät hyssykät, sitten hänestä tuli evakkona metodinen lehmien lannan luoja ja lypsäjä. Aivan ihmeellinen tarina.

        Saatte sitten lisää päivittelemistä ja valvoa yötkin ihmetellen perheeni ja sukuni tarinaa, kunhan kirja ilmestyy. Tosin en ole kirjoittanut vielä muuta siihen kuinjoitakin muistiinpanoja.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Saatte sitten lisää päivittelemistä ja valvoa yötkin ihmetellen perheeni ja sukuni tarinaa, kunhan kirja ilmestyy. Tosin en ole kirjoittanut vielä muuta siihen kuinjoitakin muistiinpanoja.

        Mitenkä niin? Uskotko/luuletko, että joku palstalaisista lukee sen?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitenkä niin? Uskotko/luuletko, että joku palstalaisista lukee sen?

        Kiinnostus tuntuu olevan suuri.
        Kyllä, luulen niin.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Kiinnostus tuntuu olevan suuri.
        Kyllä, luulen niin.

        Täällä sinua vedätetään lavertelemaan muka niin erinomaisista evakkovanhemmistasi. OLYLLy


      • Anonyymi kirjoitti:

        Täällä sinua vedätetään lavertelemaan muka niin erinomaisista evakkovanhemmistasi. OLYLLy

        Höpöhöpö.
        Millä tekosyyllä tahansa, kiinnostus tuntuu olevan suuri ja jatkuva.
        Sanoisinko jopa että elän sukuni ja perheeni kanssa ilmaiseksi korviesi välissä.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Höpöhöpö.
        Millä tekosyyllä tahansa, kiinnostus tuntuu olevan suuri ja jatkuva.
        Sanoisinko jopa että elän sukuni ja perheeni kanssa ilmaiseksi korviesi välissä.

        Olet siis perinyt korppiksen viran palstapellenä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet siis perinyt korppiksen viran palstapellenä.

        Sinä vain ruodi omaa osallistumistasi palstan keskusteluihin, jotka eivä anna mitään positiivista tai rakentavaa palstan sisällölle.
        Korppiksella oli paljon hyvää kertomista ja pelle olet sinä itse ja teet itsesi säälittävän naurunalaiseksi jatkuvalla ilkkumisellasi.
        Olet erehtynyt foorumista: tämä on aikuisten keskustelupalsta jossa jaetaan ajatuksia ja kokemuksia muiden aikuisten kanssa. Ei mikään likakaivo, jonne kaadetaan oman pahan olon ja katkeruuden maljasta tyhjänpäiväistä saastaa.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Sinä vain ruodi omaa osallistumistasi palstan keskusteluihin, jotka eivä anna mitään positiivista tai rakentavaa palstan sisällölle.
        Korppiksella oli paljon hyvää kertomista ja pelle olet sinä itse ja teet itsesi säälittävän naurunalaiseksi jatkuvalla ilkkumisellasi.
        Olet erehtynyt foorumista: tämä on aikuisten keskustelupalsta jossa jaetaan ajatuksia ja kokemuksia muiden aikuisten kanssa. Ei mikään likakaivo, jonne kaadetaan oman pahan olon ja katkeruuden maljasta tyhjänpäiväistä saastaa.

        palomalle.Noudata omaa ohjettasi äläkä kaada pahaa oloasi tänne!!!


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Kiinnostus tuntuu olevan suuri.
        Kyllä, luulen niin.

        Suuri?

        Kuinkahan monta kirjoittajaa luulet tässä ikäryhmässä olevan ja monikohan heistä on kiinnostunut sinusta tai vielä vähemmän kirjoistasi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Suuri?

        Kuinkahan monta kirjoittajaa luulet tässä ikäryhmässä olevan ja monikohan heistä on kiinnostunut sinusta tai vielä vähemmän kirjoistasi.

        Vaihtoehtoisesti tietenkin vain yksi kirjoittaja jolla on pakkomielle minusta. :)


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Vaihtoehtoisesti tietenkin vain yksi kirjoittaja jolla on pakkomielle minusta. :)

        Sinulla itselläsi on pakkomielle itsestäsi. Meneppä nyt elämään sitä täyttä elämää, tarkkaile ettei se peräkammarinpoika anna soosin koskettaa pottuja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet siis perinyt korppiksen viran palstapellenä.

        Nyt oli täyttä asiaa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Miten hän koki oman elämänsä nuorena naisena, evakkona kaupungista maaseudulle muuttaneena,"
        "mutta äiti oli syntyisin Nuijamaalta ja asunut Viipurissa jo monta vuotta kun tapasi isäni siellä"

        Tulipa Nuijamaan tytöstä nopeasti kaupunkilainen, kun asui muutaman vuoden Viipurissa.

        Minkä nimisestä Nuijamaan kylästä äitisi on kotoisin? Nuijamaalaisia siirtolaisia
        sijoitettiin yleensä samoihin pitäjöihin sodan jaloissa ja he ovat pysyneet
        tiiviisti yhdesssä.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Äitini viimeinen työpaikka oli suuressa hotellissa lahjatavara/matkamuistoesineiden kaupan hoitajana. Äidillä oli hyvä laskupää, hän oli huolellinen, ahkera, tunnontarkka ja sosiaalinen. Eikä hän hetkessä oppinut maalaistalon töitä. (Lantaa loivat meillä miesväki).

        Olen kertonut aikaisemmin varmaan pariinkin kertaan että kun evakot saapuivat kotikuntaani heidän työpanostaan arvostettiin suuresti; olihan kesä ja talkoovoimin tehtiin heinät ja korjattiin vilja ja sitten syksymmällä nostettiin peruna. Naapureiden ja kyläläisten kesken syntyi sopu ja kumppanuus, molemminpuoleinen arvostus ja hyvä naapuruus. Muistan lapsuuteni piknikit ja saariretket, kahvi-ja lettukutsut paikalliseen väestöön kuuluvien naapureiden ja kylän perheiden kanssa.

        Olen varma siitä että kaikilla evakoilla ei ollut yhtä helppoa sopeutua ja että monet olivat tulleet melkein tyhjin käsin ja tarvitsivat apua uuden elämän aloittamisessa. Miksi ihmeessä tehdä numeroa siitä? Sehän on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Autetaan tarvittaessa ja otetaan apua vastaan silloin kun tarjotaan. Neuvonta kulki varmaan molempiin suuntiin. Karjalaiset evakot tulivat samanvertaisina suomalaisina, siirtoväkenä, sama kulttuuri, sama kieli, sama koulutus, samat tiedot ja taidot kuin muillakin.

        Vai ihan piknikit kuin herraskartanoissa?
        Valitettavasti joka paikkakunnalle evakkoja ei edes huolittu ja kohtelu oli tylyä.
        Kulttuurieroja oli, karjalan murre vaikea ymmärtää ja uskonto ortodoksisuus. Moni tilanomistaja oli katkera, kun piti maata luovutta evakoille. Ei se noin ruusuista ollut kuin paloma maalailee.


    • Anonyymi
    • Ärsyttävää on että olen kuin äitini tämän ikäisenä oli.
      Ei äidin ulkonäössä mitään vikaa ollut, tuntuu vain kummalta nähdä aamulla peilistä äitinsä naama.
      Luonteeltani ole erilainen, puhun suoraan mitä ajattelen ja näytän myös suuttumukseni.
      Mamma oli aina hillitty, en nähnyt koskaan hänen korottavan ääntään.
      Profiilikuvia ketjussa arvosteltiin. Virkata jupersin tuon mekon isoäidin neliöistä.
      On liian painava pitää, en keksi sille muuta käyttöä kun poseerata se päällä profiilikuvassa.

      • Anonyymi

        Kaunis on tuo mekko, liekko. Sanoit ettet voi pitää sitä painavuuden takia. Mietin sitä, että jos avaisit edestä keskeltä ja käyttäisit takkina. Tarvittaessa vyöllä kiinni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaunis on tuo mekko, liekko. Sanoit ettet voi pitää sitä painavuuden takia. Mietin sitä, että jos avaisit edestä keskeltä ja käyttäisit takkina. Tarvittaessa vyöllä kiinni.

        Kiitos. En olisi osannut ajatella. On helppo avata sauma ja virkata reunoihin vahvisteet.
        Liekko


    • Anonyymi

      Jestas sentään, pelottava ajatus. - Nm. Woih

    • @liekko,
      virkattu mekkosi on hurmaava, mutta ymmärrän ongelmasi. Olet kai virkannut sen paksusta puuvillalangasta jaa susta tulee maksimittaisen painava. Joku tuossa vähän ylempänä antoi hyvän idean: leikkaa se keskeltä auki ja tee siitä takki, jota voit pitää avonaisena tai vyön kanssa. Laitat päälle jos vilustaa, otat pois jos ei ja kun ja jos alkaa tuntua liian painavalta.

      • Anonyymi

        Ei virkattua voi leikata auki, mutta noita paloja keskeltä yhdistävän sauman voi purkaa.


      • Anonyymi

        On hyvä idea.
        Liekko


    • Anonyymi

      Kuka se sanoikaan: "Lahopäät, minä jyrään teidät !"

      • Anonyymi

        Sen sanoi kk plom siunauksella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen sanoi kk plom siunauksella.

        plom yrittää "paluuta" palstalle.


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Päivi Räsänen: Pridessä ei ole kysymys vähemmistön ihmisoikeuksista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Päivi Räsänen: Pridessä ei ole kysymys vähemmistön ihmisoikeuksista

        Onkos ne seksuaalivammaiset enää vähemmistönä


      • Anonyymi

        Räsäsen vaino ja hulluvaltiosyyttäjä
        Pskasakki täällä nuolee eliittiä ja lyö uhria
        Lista on typeryksiä täynnä


    • Anonyymi

      "Kokoomuksen salaisuus
      Useat naiset kertovat kansanedustaja Wille Rydmanin ahdistavasta käytöksestä. Osa heistä on ollut tapahtuma-aikaan alaikäisiä, ja osa kertoo alkoholin tuputtamisesta ja väkivallasta. Kokoomuksessa Rydmanin kiinnostuksesta nuoriin naisiin ja tyttöihin on puhuttu laajasti, mutta ulospäin siitä on vaiettu."
      HS 19.6.22

      • Anonyymi

        Vanhat ämmätHesarissa eivät pääse seksllä etenemään eivät ole panta vannäköisiä


      • Anonyymi

        Rydi kiistää kaiken ja uhkaa Hesaria oikeusjutulla. Jos se olisi fiksu,
        se pyytäisi vain anteeksi ja olisi nöyrästi hiljaa oman etunsa takia,
        ettei kohu nouse pahemmaksi.
        Vanha suomalainen sananlasku sanoo: P*ska ei haise, jos ei sitä potki.


    • Anonyymi

      Oikolue minulle tuo aloitusteksti: "Apua olen tulossa äidikseni".
      Kuitenkin kirjoittaja puhuu sujuvasti monta kieltä, ite vaan Savoo hiljoo ja kovvoo.
      Kellään sisaruksistani ei ole muuta kuin kansakoulusivistys.
      Asuttiin 50 km sydänmaalta korpeen päin.

      • Anonyymi

        Äidin kaltaiseksi tai samanlaiseksi kuin äiti on tai oli joko ulkonäöltä tai luonteelta tai molemmilta. - Nm. Luin oikein


    • Anonyymi

      Ja sama muistisairaus ja besserwisser ?

    • Tuli vielä mieleen sukupolvien ketju.
      Tytär oli käymässä ja istuttiin iltaa maailmaa parannellen.
      Naurettiin kuinka samanlaisia ollaan.
      Ei kaikki mielipiteemme ole yksi yhteen, mutta nauretaan paljon erimielisyyksillekin.
      Tytär on hyvin sutjakka, on parempi kropan malli kun minulla, vaikka hyvin olen tälläkin rungolla pärjäillyt kun on pakko.
      Kai me näytetään aika paljon samanlaisilta ainakin edempää, kun joku naapuri oli luullut tytärtä minuksi. Nykyisin on hiukset saman väriset ja pituiset.
      Oman äitini kanssa emme olleet kovin läheisiä, luonteet oli erilaiset, mutta ulkonäkö alkaa olla sama.

    • Anonyymi

      Apua, olen tulossa lapalomaksi.
      Kun aavalla meren mä kuljin purrellan
      sua äitini pyysiin
      rukoile puolestain...

      • Minun rukouoksiini on ainakin vastattu. Kolumbian ensimmäinen vasemmistolainen pressa on nyt valittu.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minun rukouoksiini on ainakin vastattu. Kolumbian ensimmäinen vasemmistolainen pressa on nyt valittu.

        Rukoile Ukrainaan rauhaa!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Rukoile Ukrainaan rauhaa!

        Sitä olen rukoillut joka ainoa päivä siitä kun Venäjän tankit vyöryivät yli rajan. Ja joka aamu kun herään on ensimmäinen ajatukseni että olis se sota jo loppu ja Putin joutunut epäsuosioon ja venäläiset havahtuneet miten heitä on petetty.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Sitä olen rukoillut joka ainoa päivä siitä kun Venäjän tankit vyöryivät yli rajan. Ja joka aamu kun herään on ensimmäinen ajatukseni että olis se sota jo loppu ja Putin joutunut epäsuosioon ja venäläiset havahtuneet miten heitä on petetty.

        Venäläiset eivät ole mihinkään havahtuneet. Enemmistö venäläisistä on
        Putinin puolella ja pitää hyökkäystä Ukrainaan oikeutettuna.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Venäläiset eivät ole mihinkään havahtuneet. Enemmistö venäläisistä on
        Putinin puolella ja pitää hyökkäystä Ukrainaan oikeutettuna.

        Woi olla, mutta se on iäkästä ja kouluttamatonta, tavallista kansaa, joka ei osaa hankkia oikeaa tietoa asioista mistään. Nuoret ja koulutetuthan tekevät joukkopoistumisia siitä kehitysmaasta kuin myös raharikkaat. - Nm. Havahdus vaatii tietoisuuden


    • Anonyymi

      Toivottavasti ei tule Chavez kakkosta.

      • En usko että on sitä vaaraa. Petron tausta on hyvin erilainen ja hänellä on pitkä ura takanaan senaattorina ja ollut mm. Bogotan pormestari. Ei hän kompastele kotikutoisen sosialismin lankakopassa kuten Chavez, joka kyllä tarkoitti hyvää, mutta ei osannut tehdä asioita oikein. Vielä vähemmän Maduro. Petro on meidän mittakaavamme mukaan keskivälin demari.
        Pallo on nyt kuitenkin kolumbialaisen eliitin käsissä: tekevätkö he yhteistyötä kansan syvien rivien kanssa, maksavat veronsa ja rakentavat parempaa Kolumbiaa vai tekevätkö he samoin kuin vastaavat venezuelalaiset: pakenevat rahoineen Miamiin tai jos jäävät maahan myyvät tuotteensa ulkomaille, jossa saa enemmän voittoa, vaikka kansa näkee nälkää.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En usko että on sitä vaaraa. Petron tausta on hyvin erilainen ja hänellä on pitkä ura takanaan senaattorina ja ollut mm. Bogotan pormestari. Ei hän kompastele kotikutoisen sosialismin lankakopassa kuten Chavez, joka kyllä tarkoitti hyvää, mutta ei osannut tehdä asioita oikein. Vielä vähemmän Maduro. Petro on meidän mittakaavamme mukaan keskivälin demari.
        Pallo on nyt kuitenkin kolumbialaisen eliitin käsissä: tekevätkö he yhteistyötä kansan syvien rivien kanssa, maksavat veronsa ja rakentavat parempaa Kolumbiaa vai tekevätkö he samoin kuin vastaavat venezuelalaiset: pakenevat rahoineen Miamiin tai jos jäävät maahan myyvät tuotteensa ulkomaille, jossa saa enemmän voittoa, vaikka kansa näkee nälkää.

        Eiköhän se pallo nyt kuitenkin ole Petronin käsissä?


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En usko että on sitä vaaraa. Petron tausta on hyvin erilainen ja hänellä on pitkä ura takanaan senaattorina ja ollut mm. Bogotan pormestari. Ei hän kompastele kotikutoisen sosialismin lankakopassa kuten Chavez, joka kyllä tarkoitti hyvää, mutta ei osannut tehdä asioita oikein. Vielä vähemmän Maduro. Petro on meidän mittakaavamme mukaan keskivälin demari.
        Pallo on nyt kuitenkin kolumbialaisen eliitin käsissä: tekevätkö he yhteistyötä kansan syvien rivien kanssa, maksavat veronsa ja rakentavat parempaa Kolumbiaa vai tekevätkö he samoin kuin vastaavat venezuelalaiset: pakenevat rahoineen Miamiin tai jos jäävät maahan myyvät tuotteensa ulkomaille, jossa saa enemmän voittoa, vaikka kansa näkee nälkää.

        Näin. Hyvä. Bogotan italialainen joka on kierrellyt Eurooppaa ei huono asia
        https://www.lafm.com.co/politica/gustavo-petro-dice-que-es-italiano-y-no-necesita-visa-estados-unidos


    • Anonyymi

      Villi veikkaukseni on että mikään ei muutu ainakaan parempaan.

      • Minä odotan jännityksellä mitä tuleman pitää. Tää on ihan uusi kuvio Kolumbian historiassa. Jos se kauan kaivattu yhteiskunnallinen muutos, jossa tuloerot ja luokkaerot tasoittuvat edes vähän saavutetaan demokraattisin keinoin, niinehdottomasti muutos tulee olemaan parempaan. Ellei sitten äärioikeisto reagoi Chilen juntan tapaan, kun Allende kaadettiin. Tai venezuelalaisten oligarkkien tavoin, jotka siirsivät omaisuutensa muualle, ettei tarvi jakaa kansan kanssa.
        Pari asiaa joita kannattaa seurata: rauhanprosessin loppuunsaattaminen Petron johdolla.
        Kolumbian luvattu siirtyminen vihreään energiaan ja uusien öljynporausten sulkeminen. Vanhat sopimukset pidetään edelleen voimassa ja siirtymä on pitkässä juoksussa ja asteittain.


    • Anonyymi

      Silloin, kun joku tuntee samaistuvansa jo kauan kalmona olleeseen äitiinsä, niin kaikenlainen hoito on jo siinä vaiheessa myöhäistä. T. Ex Doctor.

      • Anonyymi

        Tohtorit ja ex-sellaiset ovat yleensäkin asioista aivan ja tasan täydellisesti pihalla. - Nm. Kuten sinäkin


    • Anonyymi
      UUSI

      🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒

      😋 Tyttö, jolla on hellä kieli ja huulet -> https://www.de4.fun/girl17463495sz

      🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. KUPSinpelaaja vangittu törkeästä rikoksesta

      Tänään tuli uutinen että Kupsin sopimuspelaajs vangittu törkeästä rikoksesta epäiltynä. Kuka pelaaja kysressä ja mikä ri
      Kuopio
      18
      1555
    2. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      28
      1315
    3. Minun oma kaivattuni

      Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka
      Ikävä
      63
      1212
    4. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      11
      1122
    5. Tervehdys!

      Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot
      Turku
      65
      1046
    6. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      27
      1045
    7. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      11
      1036
    8. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      6
      1001
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      30
      999
    10. Kaupungin valtuuston yleisötilaisuus

      YouTubessa katsojia 76 Buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha
      Varkaus
      2
      996
    Aihe