Ehdotin pariterapiaa ja mies sanoi...

Hei, kiitos vastauksesta! On mulla ystäviä joilla on lapsia, heidän kanssaan keskustellaan elämästä ja lastenhoidosta yms, tosin vain puhelimen välityksellä koska asuvat molemmat kaukana.

Lähinnä toiveenani oli, että voitaisiin opetella mieheni kanssa myös puhumaan tytön asioista avoimesti ja rakentavasti kun yhdessä häntä hoidetaan ja kasvatetaankin. Tiedän kyllä että miehelleni mistä tahansa aiheesta puhuminen tuottaa jostain syystä vaikeuksia, siksi tuuminkin pariterapiaa, että saisimmeko sieltä avun kun itselläni ei taidot riitä ja mies ei näe ongelmaa tai kieltää sen tehokkaasti mielessään. Juurikin sitä pelkään itsekin, mitä sanoit, että lapsi saa meiltä köykäisen mallin kommunikointiin. Ja myös sitä että huonon kommunikoinnin takia ollaan miehen kanssa ennemmin tai myöhemmin jatkuvasti riidoissa kun kumpikaan ei tiedä mitä toinen ajattelee lapsen kasvatuksesta, rajoista, tai ihan arkipäivän jutuistakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Hei, kiitos vastauksesta! On mulla ystäviä joilla on lapsia, heidän kanssaan keskustellaan elämästä ja lastenhoidosta yms, tosin vain puhelimen välityksellä koska asuvat molemmat kaukana.

Lähinnä toiveenani oli, että voitaisiin opetella mieheni kanssa myös puhumaan tytön asioista avoimesti ja rakentavasti kun yhdessä häntä hoidetaan ja kasvatetaankin. Tiedän kyllä että miehelleni mistä tahansa aiheesta puhuminen tuottaa jostain syystä vaikeuksia, siksi tuuminkin pariterapiaa, että saisimmeko sieltä avun kun itselläni ei taidot riitä ja mies ei näe ongelmaa tai kieltää sen tehokkaasti mielessään. Juurikin sitä pelkään itsekin, mitä sanoit, että lapsi saa meiltä köykäisen mallin kommunikointiin. Ja myös sitä että huonon kommunikoinnin takia ollaan miehen kanssa ennemmin tai myöhemmin jatkuvasti riidoissa kun kumpikaan ei tiedä mitä toinen ajattelee lapsen kasvatuksesta, rajoista, tai ihan arkipäivän jutuistakaan.

Lue lisää

Puhuminen on kyllä tärkeää. Toisaalta jos teillä on esikoinen niin kaikki osaa olla tressaavaa jo muutenkin. Kaikki uutta ja paljon asioita tulee eteen. Jospa mies haluaa vain keskittyä nyt tähän vauva aikaan ja arkeen . Vauva vuosina ei kannata tehdä mitään hätiköityjä ratkaisuja. Voi olla hyvä hakea sitä keskustelua silloin kun lapsi on jo hieman kasvanut. Jos se nyt tuntuu vaikealta. Mutta puhu ihmeessä siellä neuvolassakin. Olen siis sama henkilö joka laittoi myös tuon neuvola viestin. Tuli se vaan myöhemmin mieleen kun olin jo tämän kirjoittanut. Toivottavasti tilanne jotenkin päin selviää.

Hei ja kiitos ideasta, otan ensikerralla neuvolassa kyllä puheeksi parisuhde asiat! Ei ollut käynyt mulla mielessäkään, kun aina puhutaan siellä lähinnä siitä miten tyttö on kasvanut mistäkin kohtaa. :D

Mies on käynyt neuvolassa mukana koko ajan, on siis mukana ja fyysisesti läsnä ja kiinnostunut, myöskin tyttöä ja minua kohtaan hellä ja höpöttävä isä ja mies. Ongelma on ainoastaan meillä se, että heti kun koetan keskustella jostain ja käytän sanoja "mitä oot mieltä" tai "Hei jutellaanko vähän aiheesta x" tai "oon tässä miettinyt..", niin mies ahdistuu saman tien, vetäytyy koneelle eikä ota kantaa mihinkään tai vaihtoehtoisesti hermostuu ja alkaa riitaisaksi, kiroilee ja kävelee ees taas. En tiedä mistä tämä keskustelunpelko kumpuaa.

Asiaa (keskusteluhankaluuksia) on selvitelty ennenkin mutta ei ikinä ammattilaisen kanssa, ja tulokset olleet vähäisiä. On kuitenkin löydetty jonkinlainen tapa kommunikoida mutta se ei ole läheskään aina se aikuismaisin tai tehokkain. Nyt kun vauva saatiin niin itsellä on herännyt ajatus että olisi kiva jos opittaisiin paremmin puhumaan asioista. Varsinkin kun ehkä stressin takia tyhmiä pikku nahinoita tulee enempi kuin ennen kun molemmat väsyneitä välillä. Ei tämä siis yllätyksenä tullut todellakaan ettei olla kommunikoinnissa aina mikään dream team, mutta nyt on itsellä tunne vahvistunut että voitaisiin tehdä enemmän tämän asian eteen.

Kyllä oli ihan toivottu ja mietitty, ahkeran peiton heiluttelun tulos ja haluttu lapsi. Muuten menee hyvin mutta tämä asia harmittaa, kun tuntuu ettei osata itse opetella paremmiksi puhujiksi. Ei ole kertaakaan edes käynyt mielessä ettei olisi ollut järkeä tässä, eikä ole tuntunut hippuakaan katumusta että juuri tämän miehen kanssa juuri tämä ihanin lapsi saatiin, päinvastoin. Niin älä huoli siitä. :D

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä oli ihan toivottu ja mietitty, ahkeran peiton heiluttelun tulos ja haluttu lapsi. Muuten menee hyvin mutta tämä asia harmittaa, kun tuntuu ettei osata itse opetella paremmiksi puhujiksi. Ei ole kertaakaan edes käynyt mielessä ettei olisi ollut järkeä tässä, eikä ole tuntunut hippuakaan katumusta että juuri tämän miehen kanssa juuri tämä ihanin lapsi saatiin, päinvastoin. Niin älä huoli siitä. :D

Lue lisää

Onnea tyttölapsen ja mieslapsen kanssa!

Anonyymi kirjoitti:

Onnea tyttölapsen ja mieslapsen kanssa!

Auts! :D mut kiitos, eiköhän tässä pärjätä! Hyvää juhannusta!

Nimenomaan haluaa kasvattaa lasta yhdessä, ei vaan osaa puhua siitä. Ongelma ei onneksi ole tässä se että "voi ei kun tuli tehtyä lapsi tuon miehen kaa hupsis", sillä erittäin haluttu ja rakastettu lapsonen molempien osalta. Pulma oli se että miten saan meidän keskustelutaitoja parannettua kun toinen ei ees näe että olis mitään parannettavaa. Sainkin muilta kommentoijilta jo hyviä vinkkejä.

Mutta kiitos mielipiteestä.

Koetin tätä neuvoa miettiä, että kuinka toteuttaa käytännössä tai mitä tämä edes loppupeleissä tarkoittaa ja meni pää koko ajan enemmän sekaisin. Voitko vähän tarkentaa miten tämä toimii tosielämän tilanteessa?

Anonyymi kirjoitti:

Koetin tätä neuvoa miettiä, että kuinka toteuttaa käytännössä tai mitä tämä edes loppupeleissä tarkoittaa ja meni pää koko ajan enemmän sekaisin. Voitko vähän tarkentaa miten tämä toimii tosielämän tilanteessa?

Lue lisää

Siis onko ajatus, että miehesi pitäisi antaa puhua kuten hän itse luontevaksi kokee ja että sinun ei pitäisi sanella hänelle, miten hänen tulee puhua, sinulle jotain, mitä et edes ymmärrä?

Anonyymi kirjoitti:

Siis onko ajatus, että miehesi pitäisi antaa puhua kuten hän itse luontevaksi kokee ja että sinun ei pitäisi sanella hänelle, miten hänen tulee puhua, sinulle jotain, mitä et edes ymmärrä?

Lue lisää

Siis kun ongelma oli ettei mies halua aloittaa keskusteluja vaan vetäytyy tai hermostuu, niin miten minä annan näissä tilanteissa "miehen puhua omalla tavallaan".?

Anonyymi kirjoitti:

Siis kun ongelma oli ettei mies halua aloittaa keskusteluja vaan vetäytyy tai hermostuu, niin miten minä annan näissä tilanteissa "miehen puhua omalla tavallaan".?

No et ainakaan siten, että sanelet, mistä miehen pitää puhua ja miten hänen pitää puhua. Sitä olet nyt yrittänyt, ja onko sujunut kovinkin hyvin?

Kiitos kommentista, tuossa on varmasti perää. Koetan vaan kuvitella miten erilailla keskustelut menisi jos mies sanoisi esim noita asioita kuin sinä, eikä vaan toteaisi että "asiasta on turha vielä puhua" ja vetäytyy pois. Tunnen hirmu vahvasti että haluaisin puhua ja keskustella ja ihan vaan vaikka höpötellä tuosta pienestä rakkaasta, perheestä ja tulevaisuudesta enkä jotenkin ymmärrä miksei niin voisi tehdä sen kumppanin kanssa. Eikö muut pariskunnat puhu etukäteen tulevaisuudesta, toiveista, näkymistä, haaveista ja muusta semmoisesta?

Ja kyllä varmasti äitihormonitkin jyllää vielä jonkun verran, onneks pahin kuitenkin jo ohi, en enää istu keittiössä katsomassa vauvan kuvia puhelimesta ja itkemässä onnesta samalla kun vauva nukkuu. :'D

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kommentista, tuossa on varmasti perää. Koetan vaan kuvitella miten erilailla keskustelut menisi jos mies sanoisi esim noita asioita kuin sinä, eikä vaan toteaisi että "asiasta on turha vielä puhua" ja vetäytyy pois. Tunnen hirmu vahvasti että haluaisin puhua ja keskustella ja ihan vaan vaikka höpötellä tuosta pienestä rakkaasta, perheestä ja tulevaisuudesta enkä jotenkin ymmärrä miksei niin voisi tehdä sen kumppanin kanssa. Eikö muut pariskunnat puhu etukäteen tulevaisuudesta, toiveista, näkymistä, haaveista ja muusta semmoisesta?

Ja kyllä varmasti äitihormonitkin jyllää vielä jonkun verran, onneks pahin kuitenkin jo ohi, en enää istu keittiössä katsomassa vauvan kuvia puhelimesta ja itkemässä onnesta samalla kun vauva nukkuu. :'D

Lue lisää

Se on vähän sillä tavalla meidän ukkojen kanssa, että isukkisi luultavasti tuntee juuri suorittaneensa kovankin urakan ja kokee haluavansa sopeutua uuteen jonkun aikaa ennen rassaa pientä mieltään uusilla stressinaiheilla. Ota iisisti ja nauti äitinä olosta. Jos välillä tylsistyttää niin ota ja pelottele pikkuveljen tai sisaren hankinnalla...

Laitan kokeiluun, kyllä varmasti ainakin mies rentoutuu kun en koko ajan halua jutella jostain. :D pitää sillä aikaa purkaa omaa juttelun tarvetta vaikka kavereille ja toivoa että mies vähän avautuisi rentoutuessaan. Kerron tuloksista vaikka viikon päästä!