Vuosikausia tälläkin palstalla on uskoteltu sinkuille, että "on opittava rakastamaan itseään ennen kuin voi löytää ja saada rakkautta toiselta ihmiseltä". Minäkin olen uskonut tähän valheeseen.
Totuus kuitenkin valkeni minulle tohtori Bruce Perryn kirjasta. Tarkalleen ottaen Bruce Perry on lasten psykiatri. Hänen mukaansa "sinä et voi rakastaa itseäsi ennen kuin sinua on rakastettu ja rakastetaan. Kyky rakastaa ei voi syntyä eristyksissä muista ihmisistä." Käy järkeen.
Rakkaus itseään kohtaan ei voi syntyä tyhjiössä. Kun sinkku istuu yksin asunnossaan, tietokoneen ääressä, ja surffailee Suomi24 Sinkut-palstalla, ei hän voi käskystä alkaa rakastaa itseään. Eikä hän voikaan rakastaa itseään, jos kukaan ei rakasta häntä.
On siis väärin kuvitella, että syy naisettomuuteen olisi se, että "en rakasta itseäni". Ei kukaan voi rakastaa itseään, jos ei saa rakkautta joltain toiselta. Liekki ei syty eikä pala ilman happea ja palavaa materiaalia. Jokainen tietää jo ennestään, ilman että minun tarvitsee kertoa sitä, että toimiakseen ihmisuhteen tulee virrata ilman liiallista yrittämistä. Ansaitset ihmisiä, jotka sytyttävät palosi liekin, et heitä jotka sammuttavat sen. Tarvitset vain rohkeutta toistaa tätä itsellesi kunnes uskot siihen.
Ja muista, ettet voi oikeasti rakastaa itseäsi ennen kuin joku rakastaa sinua. Älä siis yritä rakastaa itseäsi kuin se olisi ratkaisu ongelmiisi. Vain rakkaus voi pelastaa rakkaudettoman. Yksinäisyydessä ihmisen kokemus itsestään ohenee, kun hänen tarpeensa olla vuorovaikutuksessa ei toteudu. Tunne “minästä” rakentuu sen varaan, että henkilöllä on identiteetti. Identiteetti erottaa hänet muista ihmisistä: minulla on tällainen historia, pidän näistä asioista, tavoittelen tuota unelmaa. Se on vastaus kysymykseen “kuka sinä olet?”.
En ole koskaan tavannut ihmistä, joka haluaisi rakentaa identiteettiään arvottomuuden tai häpeän varaan. Ne ovat identiteetittömiä tiloja, jotka saavat aikaan sisäisen romahtamisen. Siinä ihminen kokee, ettei voi enää rakentaa mielekästä suhdetta muihin. Monet kuvaavat häpeää lopullisena tuomiona: minä en kelpaa enää koskaan kenellekään.
Rakkauden tuoma hyväksyntä on identiteetin keskeinen rakentaja. Niin kauan kuin voimme kokea, että identiteetin osillamme on arvoa ja merkitystä, niin voimme pitää niitä osana sitä mitä olemme. Siksi on hyvin tärkeää, että elämässä on läheisiä ihmissuhteita.
Samuel Salovuoren mukaan: Rakkauden luonnetta kuvaa se, että se on kahdenvälistä: yhteyttä ja kohtaamista. Kyky rakastaa itseämme nojaa siihen, että koemme rakkautta toisten taholta.
Itsensä rakastaminen ilman muilta tulevaa rakkautta – puolisolta tai ystävältä – on oman kokemukseni mukaan defensiivistä. Se pyrkii minimoimaan toisten merkityksen, koska haavoittuvuus ja hylätyksi tuleminen ovat liian pelottavia. Mainitsen tämän, koska itsensä rakastaminen synnyttää niin helposti vääränlaisia mielikuvia itseriittoisuudesta ja kaikkivoipaisuudesta.
Itsensä rakastamisessa on enemmän kyse haavoittuvuuden hyväksymisestä. Uskonko olevani niin hyvä ja arvokas, että pystyn etsimään rakkautta ja elämään maailmassa, jossa voi myös tulla satutetuksi? Kannattaako se riski ottaa? Vai elänkö vain yksin ja itselleni, ilman sen suurempaa yhteyttä?
Itsekeskeisyys ajautuu lopulta itsekkyyteen elämän typistyessä omien mielihalujen ympärille. Itsekäs ihminen ei pelkää muita. Hän pelkää itseään, sitä mitä rakkaus voisi hänestä paljastaa. Kokemukset huonommuudesta, hylkäyksistä ja heikkoudesta on helppo kätkeä itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen. Haavoittuvuutta ei ole, jos minä rakastan itse itseäni omassa rauhassani. Näin voi myös pitää itsestään idealisoitua mielikuvaa yllä vahvana ja voittajana.
Ihminen ei voi tietää kuka hän todella on, ennen kuin hän löytää tiensä rakkauteen. Rakkaudessa me emme kohtaa vain toista, vaan ennen kaikkea itsemme. Me uskallamme avautua, kurottaa kohti maailmaa, kun joku rakastaa meitä. Silloin hämmästymme iloisesti itsekin sitä, kuinka persoona sisällämme puhkeaa kukkaan. Me olemme paljon enemmän, kuin itse kuvittelimme. Ja vasta silloin tajuamme, että tämä henkilö sisälläni todella kelpaa.
Totuus itsensä rakastamisesta
34
<50
Vastaukset
Niinpä, siksi jo se kun näät jonkun jäävän ryhmän ulkopuolelle on tilanne, jossa voit näyttää hyväksyntää ja toimia rakkaudellisesti ottamalla ulkopuolelle jätetyn omaan porukkaasi. Osaksi ryhmää.
Itse en ole voinut ruveta rakastamaan kaikkia, mutta olen lapsesta asti toiminut noin. Poiminut ihmiset seuraani, ryhmääni jotka on muuten jäänet yksin ulkopuolelle.
Se on mun tapani osoittaa, että sinä kelpaat ja oot osa meidän ryhmää ja mä välitän susta ja siitä miltä susta tuntuu, kun jäät yksin.Aika pienillä teoilla jo voi vaikuttaa siihen, että toiselle tulee välitetty ja huomioitu olo. Siksi ne pienet teot kannattaa aina, kun näät että voit toimia rakkaudellisesti.
Ei vaadi isoja eleitä, mutta näkevät silmät ja empatiaa ja uskallusta vaikuttaa.Viime keväänä kuulin opettajan kanssa keskustelussa, että vanhin tyttäreni toimii näin juuri koulussa. Ja ei jätä ketään yksin, antaa kaikille tilaa. Ja olin niin iloinen siitä, että hän on omaksunut tuon ajattelun itselleen.
Hän tuo rakkautta mukanaan mihin meneekin ja se on minulle todella iso asia. 💙
- Anonyymi
Ihan hyvää pohdintaa, mutta sanoessasi: "Rakkaudessa me emme kohtaa vain toista, vaan ennen kaikkea itsemme" on todettava, ettei tuo itsensä kohtaaminen onnistu, ellei henkilö rakasta myös itseään.
Jos hän vihaisi tai halveksuisi itseään, hän ei voisi kohdata omaa minuuttaan rakastavassa suhteessa. Suhteesta toiseen ei tulisi mitään. Siksi rakkauden koetakseen on ENSIN rakastetttava itseään; ei se muuten onnistu toisenkaan rakastaminen.- Anonyymi
Onhan niitä tunteita vihan ja rakkauden välissäkin. Entä jos suhtautuu itseensä välinpitämättömästi?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onhan niitä tunteita vihan ja rakkauden välissäkin. Entä jos suhtautuu itseensä välinpitämättömästi?
Välinpitämätön itseään kohtaan on sitä todennäköisesti kumppaniaankin kohtaan. Vai alkaako välinpitämätön tsempata tunteelliseksi itseään, eli teeskentelee aikansa. Lopulta vain häippäsee ja katoaa kokonaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Välinpitämätön itseään kohtaan on sitä todennäköisesti kumppaniaankin kohtaan. Vai alkaako välinpitämätön tsempata tunteelliseksi itseään, eli teeskentelee aikansa. Lopulta vain häippäsee ja katoaa kokonaan.
Eli mitä enemmän on itserakkautta niin sen parempi?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli mitä enemmän on itserakkautta niin sen parempi?
Ehkei niinkään. Kuka noista tietää?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli mitä enemmän on itserakkautta niin sen parempi?
Kohtuu kaikessa. Liiallinen itserakkaus menee narsismin puolelle.
- Anonyymi
Uskon että Bruce Perry kirjoittaa täyttä asiaa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Sinä sen sijaan, erittäin törkeällä tavalla, vähättelet naisten kokemaa yksinäisyyttä kirjoittamalla näin:
"On siis väärin kuvitella, että syy naisettomuuteen olisi se, että "en rakasta itseäni"."
Luin tekstisi erittäin tarkkaan ja ihastelin jo sen avarakatseisuutta. Mutta jos olet sitä mieltä, että miesten yksinäisyys on vakavampaa, merkittävämpää, kivuliaampaa tai jollain muulla tavalla enemmän oikeutettua muiden huomioon ja apuun kuin sinkkunaisten yksinäisyys, en anna tekstillesi mitään arvoa. Siinä tapauksessa pidän sinua vain muiden arvokkaan työn vääristelijänä. - Anonyymi
Noniin hyvä joo juttu puhelin tuhoutui, ei siis ole puhelinta nyt, noh on sitä ennen känniköitän oltu, mutta tuo pitäisi ratkaista jotenkin ongelma, vaikea raqtkaista jos ei pysty kävelemäänkään ollenkaan :D
Eilenhän olikin aivan hyvä jännittävä Bond-elokuva Lupa Tappaa, hyvää huumoria ja vauhtia oli, en jaksanut katsoa aivan loppuun ktsoa nukku;Matti vei nukkumaan. - Anonyymi
Mulle on täyttä hepreaa koko ketju. mutta toi neljäs kappale. Liekki ei pala ilman happea ja palavaa materiaalia. Että se pätee hitsauksessa. tarvitaan happea ja asetyleenia. Että jotakin mä tiedän vaikken oo koskaan rakastunut tai seurustellu.
- Anonyymi
Voi itseään rakastaa vaikka olisi vankilassa eristyskopissa ilman ihmiskontakteja.
- Anonyymi
Itse ajattelen rakkautta vähän kuin lupana rakastaa toista. Jos koen epäonnistuneeni, en silloin dokaa itseäni humalaan, enkä lähde etsimään naisia itselleni. Korostan, olemme yksilöitä. Mut sitten, jos koen onnistumisia ja tilanteeni tuntuu ja näyttää hyvältä, silloin uskon olevani valmiimpi suhteeseen, viinasta en tiedä joisinko silloin enemmän viinaa?
Kai sitä kokee, että kun on asiat hyvin, silloin sinut hyväksytään paremmin seuraksi toisille. Toki kaikki lähtee aina itsestä ja kokemista tilanteista. Mut jos olet saanut paljon rakkautta, silloin olet vastaanottavaisempi sen kanssa. Eiköhän tässäkin korostu sama yhtälö kuin kaikessa muussakin, että hyvä ruokkii hyvää. - Anonyymi
Lastenpsykiatri on tietenkin oikeassa: jos lasta ei ikinä rakasteta, niin ei lapsi osaa itsekään rakastaa. Ihminen oppii ihmisyyden toisilta ihmisiltä.
Väittämäsi perustukset ovat vinossa ja siksi koko väittämäsi on oikeastaan väärässä, sisältäen vieläpä yhden huomattavan virheen.
Kyseessä on kaksi täysin erilaista rakkauden muotoa. Yhtäällä on itsen terve rakastaminen, joka vertautuu lähinnä lähimmäisen rakkauteen. Toisaalla on romanttinen rakkaus, jonka merkittävin ero edelliseen on sukupuolinen vetovoima ja seksi. Näiden lisäksi löytyy mm. äidin eli vanhemman rakkaus jälkikasvuaan kohtaan (ei seksuaalisuutta, poikkeuksellinen valmius uhrata oma henkensä) ja niin edelleen.
Joten rakkautta itseen ei voi milloinkaan sellaisenaan verrata romanttiseen rakkauteen.
Lisäksi kirjoitukseksi sisältää karmaisevan virheen, ajatuksen siitä, että yksilön identiteetti ei voi muodostua ilman ulkopuolista rakkautta ja on siten sidottu ulkopuoliseen (romanttiseen) rakkauteen. Ja jos suhde päättyisi, mitä kävisi tuollaiselle identiteetille? Se tuhoutuisi, mielenterveyden ongelman sellaisen identiteetin omanneelle olisivat massiiviset, luultavasti tuhoisat.- Anonyymi
Peukku tähän 👍
- Anonyymi
Aika jännittäcvä, wen jaksanut loppua katsoa bbondia murtra nytr uusi bonds juttu tulee ;DS
- Anonyymi
Ajattelen, että tuo psykiatri puhuu lähtökohtaisesti vanhempien rakkaudesta lasta kohtaan. Ja tietyn tyypin vahingon tapahtumisesta, jos lapsi jää ilman rakkautta tai joutuu peräti tunnekylmästi kohdelluksi. Vahinko näkyy aikuisiässä, jolloin on vaarassa tyytyä suhteisiin, joissa tulee huonosti kohdelluksi.
- Anonyymi
Usein vaan liian tiiviit yhteisöt, suvut, kaverit ja muut saa vaan lisätuhoa, jos on kilpailua, kateutta, suhteita ristiin ym.
Ammattilaiset on sitä varten ja esimerkiksi ratkaisukeskeinen terapia on parempi kuin joku omia katkeruuksiaan ja ihmissuhdeongelmiaan vuodattava lähiyhteisö, jolle olet velkaa koko elämäsi.
Mun mielipide. Kukin alukseen seuransa itse. Kun ikää tulee lisää oppii alitsemaan ne jotka ei kuormita myös yleisesti hyväksyttävällä tavalla liikaa. Pakko ei ole olla missään porukassa.- Anonyymi
Niin ja esimerkiksi päihdeongelma kertoo myös rakkaudettomuudesta. Harva onnistuu rakastamaan itseään yhteisössä/suvussa, jossa päärooli on esmes alkoholilla.
Kyllä lapsuudella on tosiaan iso merkitys ihmisen myöhemmälle elämälle ja siis myös rakkaudelle.
Olen kyllä sitä mieltä, että itsensä rakastaminen (sanoisin ennemmin hyväksyminen) on eräs tärkeistä asioista parisuhdetta muodostettaessa. Jos kumppanille joutuu olemaan äiti, ei se ole hyvä lähtökohta.
Itsensä hyväksymisen tärkeys tulee esille usein lihavien ihmisten pariutumisyrityksissä Usein kuulee sanottavan, että mitä merkitsee muutama ylimääräinen kilo. Usein nuo muutamat kilot eivät ole yksin, vaan mukana on itseinhoa ja rajoittuneisuutta.- Anonyymi
Muutaman ylimääräisen kilon aika moni hyväksyy itseltään ja muilta. Mutta kun ylikiloja on kymmeniä, ja niiden mukana kertynyttä itseinhoa, niin se kyllä käy todella raskaaksi. Ihmiselle itselleen ja muille.
Anonyymi kirjoitti:
Muutaman ylimääräisen kilon aika moni hyväksyy itseltään ja muilta. Mutta kun ylikiloja on kymmeniä, ja niiden mukana kertynyttä itseinhoa, niin se kyllä käy todella raskaaksi. Ihmiselle itselleen ja muille.
Jep. "Muutama kilo liikaa" On tuolla deittisovelluksissa sellainen käsite, että silloin oikeasti reilusti ylipainoa.
Hoikka= normaalivartaloinen
Normaalivartaloinen= makkaraa/vatsakumpua on jo.
Muodokas/muutama kilo liikaa/rehevä = merkittävä ylipaino
- Anonyymi
Jotasin aika omituitya juttua, kun itse tunnen aika mukavan viileä olo nukkuessa jaloissa, tode3lllä omituista.
;iyyys yimyii sols ,ilsvbsöör- - Anonyymi
"Ei kukaan voi rakastaa itseään, jos ei saa rakkautta joltain toiselta."
Ihan yksinkin voi rakastaa itseään;
Miten puhut itsellesi? Kuulostele, millaiseen sävyyn puhut itsellesi? Kenen äänen sanoissasi kuulet? Mikä uskomuksesi saa sinut vähättelemään, syyllistämään ja pitämään vihapuhetta itsellesi? Puhuisitko niin parhaalle ystävällesi tai lapsellesi? Tartu kiinni lannistavasta sävystä ja muuta sisäistä puhettasi lempeämmäksi.
Ei tarvitse olla ystävää tai lasta ymmärtääkseen mistä on kysymys.
Jos ihminen ajattelee "olen surkea paska, ei ole sitä tai tätä, en saa naista" niin siinä on ongelman ydin, oma päänsisäinen vihapuhe itseä kohtaan. Kun ei rakasta itseään, voi olla varma, ettei kukaan muukaan rakasta. - Anonyymi
Totta. Itsekin olin hyljeksitty ja häpesin itseäni etten kelpaa. Kun lopulta sain rakkauden ja olinkin jollekin se täydellinen opin arvostamaan myös itseäni. Ilman että ei saa rakkautta ei ihminen voi olla ehjä.
- Anonyymi
Mielestäni vähän huvittavsasa kun naiset aika kauniita kyllä, mutta kun noissa hyppykilpailuissa, hyppää ja ja sitten pomppaa pehmusteista alla.
- Anonyymi
Aika hucittavaa miwlwaräni kun nAIAWR HYPPÄÄCÄR KOEKWllw j AIRRWN PUROcR PWHARWIAAIIN, JOIAR airrwn hoh hyppääcär uuswarAN KOAKW PWNMUATWWER :s
- Anonyymi
Jokos rakkaus ja rakastaminen on saatu piloille?
- Anonyymi
Reunalla . Kaunis on maailma
Olenkin miettinyt, että miksi mua pidetään jossain fiksuna ja jossain tyhmänä? Miksi jotkut pitää käytöstä huippuluokkaisena, mutta silti tullaan vittuilemaan kuin olisin jotenkin yksinkertainen? Miksi jonkun mielestä olen kirjallisesti huippuluokkaa taidoiltani mutta seuraavan mielestä en osaa kirjoittaa?
Hiljaisuudessa kasvanut viime aikoina kuin sateenkaari pimeydessä.. Ilman palstoja. Eikä sitä vaan jaksa enää alkaa korjailemaan tai selittelemään kun en ole kenellekään tehnyt mitään pahaa. Kyllä minä ainakin itseäni rakastan kokonaisena ja asiat tuppaa järjestymään lopulta hyvin. Vastakkohtia vaan mietin, että jos vaikka rakastat niin onko sen vastakohta viha vai välinpitämättömyys? Mitä jos auttanut raiskauksen uhria ja uskaltanut kertoa siitä , että se muutti elämäni suunnan? Onko sen vastakohta eli raiskaus? Vähän omituisia reaktioita tullut messenger viesteihinkin aina joskus ettei olla yhtään samalla aaltopituudella..... Halunnutkin jättää/jättänyt niitä ihmisiä jo pois elämästä kun muuten kuullut vaikka töissä kasvotusten useita kehuja asiasta ja parhaalle kaverillekin se on vaan "okei" tai jotain mikä ei liity siihen viestiin mitenkään.
Tajuan vasta nyt Pablo Picasson taidetta vähän enemmän. Some are born to sweet delight, so are born to endless night. Risti on kannettu, Hyvästä teosta alkoi oma matka. Arvostus ja itsensä vihdoinkin rakastaminen ja "peili" alkaa vääristämään. Kunnes hyväksyy itsensä... Ja kokemuksensa. Niin musta varjo päällä. Pystyssä vielä ja kaikki kääntyy hyvin, Ja jos ei niin ei sekään haittaa. Tämän kokemuksen jälkeen ei enää edes pelkää kuolemaa. Itsemurhaakin yritetty vuosi sitten eikä pelottanut yhtään. Kokemus. In the end it's doesn¨t even matter. En ensimmäinen enkä viimeinen. Ai näin se Jeesus otetaan sydämeen kun sama tietoinen piina. No kyllä se Nieczhe oli oikeassa, että kärsimys jalostaa... En jaksa koko aloituksen litaniaa lukea...
Mutta sanon omasta kokemuksesta.
Ensin joku lasten psykologi... se lähtee lapsuudesta... vanhempien rakkaus... mä tajusin joskus 40+ vuotiaana, mitä se on ollut. Se ei ole ollut samaa mitä minä olen ymmärtänyt rakkauden. Ja minun vanhemmat rakasti juuri kuten he sen ovat ymmärtäneet...
No mä oon saanut omia lapsia ja 2 kpl. Kumpikin on ihan uniikki ihminen... Erilaisia... en voi antaa kuin rahaa ja jotain materiaa tasan. .muut menee persoonan mukaan.. ei voi mitään, mutta ihan yhtä rakkaita ovat.
Ja uskon että kumpikin kokee, että mä ainakin rakastan kumpaakin 110 lasissa.
Kummsnkin oma ruutu silti on hyväksyä ja rakastaa itseään, että uskovat siihen mikä kantaa lopun elämäänsä. Mä toivottavasti palan tomuksi ennen heitä ja palaan kipunoiksi linnunradalle, jotta he voivat ihastella ja tuntea se lohdutus itsestä ja muisto minusta. 😊
https://youtu.be/JNI41-hDlak
Kerkko Koskinen kirjoitti tämän biisin itselleen. Ja on huigee biisi.
Kyllä mä ainakin rakastan tätä plsilöä, joka kuitenkin on huima tyyppi. 😁- Anonyymi
Ole hyvä, saa rakastaa 😘😀 joku pösilö isämies tuli viereiseen pöytään tyttärensä tai jonkun muun nuoremman naisen kanssa. Säikähdin ihan kauheasti kun kävi työntelemään pöytäni tuoleja lähemmälle ja olin keskittynyt lehden lukemisiin.
t.sxth Anonyymi kirjoitti:
Ole hyvä, saa rakastaa 😘😀 joku pösilö isämies tuli viereiseen pöytään tyttärensä tai jonkun muun nuoremman naisen kanssa. Säikähdin ihan kauheasti kun kävi työntelemään pöytäni tuoleja lähemmälle ja olin keskittynyt lehden lukemisiin.
t.sxthMä ainakin huomion muut isämiehenä... ei pienintäkään tarvetta keulia... paitsi vähän kyllä nenä nousee pystyyn tytsystä. On se niin huikea naisen alku. 😁
Toivottavasti hiffaa myös mistä oon ylpeä hänessä....(en vain ulkonäöstä) 🤫
Siitä mun ei parane hiiskua, vaikka toisaalta sekin ois ehkä nyt hyvä...😁
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.2412559Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin691796Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä881640- 581614
En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin172158890-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1491289Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke2601258- 1731007
Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja56949Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat62857