Kekkonen, loistava valtiomies

Ennen presidentti valittiin valitsijamiesten kautta. Kekkonen sai 1978 259 valitsijamiestä taakseen 300:sta mahdollisesta, kaikkien isompien puolueiden kannattamana.

Etyk aloite, EEC sopimus ja idänsuhteet olivat Kekkosen vahvaa osaamisaluetta. Muut katselivat osin huuli pyöreänä UKK:n taitavuutta, monet myös kateellisina.

Jos pidät Kekkosta hyvänä johtajana, olet enemmän pihalla kun luulin.... toisaalta tämä selittää aika paljon sinusta. ;)

Ensimmäiset vaalit, jossa pääsin äänestämään oli presidentinvaalit 1978. Sen ajan maailmassa en voinut ajatella äänestäväni muuta kuin Urho Kekkosen valitsijamiestä. Olihan Kekkonen ollut presidenttinä koko elämäni ajan. Miksi vaihtamaan?

Siinä demokratialla pyyhittiin ahteria - julkisesti.
Näky oli karmea ja sellaiseksi jäi.

Kekkonen tosiaan osasi vaikeina aikoina viedä ryssää kuin roskaämpäriä. Hänen olisi kuitenkin pitänyt osata luopua vallasta kun sai Suomen EEC-jäseneksi eikä Karjalan palauttaminen oikein onnistunut. Manu munasi todellisen tilaisuuden sen suhteen sitten myöhemmin.

Tilanne 1974 sotanaapurin kaa oli niin paha ettei kukaan puolue halunnut asettaa ehdokkaita Kekkosta vastaan. "Urho ensimmäinen yhä" oli juoninut tai pikeammin saanut avaimet sotanaapurin paräkammareihin.

Sinä ei rumpali poikana sitä nähnyt. Sen tajusiva eturintaman sotilaat jotka näkivät missä nyt mennään. Jumalan kiitos, he pelastivat Suomen vielä syntymättömille suomen lapsille.

Ei ole Kekkosen veroista vastuunkantajaa.

Edelleen.

Kekkosellakin oli ongelmia, useitakin.

Niitä oli todellakin enemmän kuin nämä kaksi: valehtelu ja toden puhuminen. Hän oli perso viinalle ja toisten naisille. Ja pahinta oli alttius itänaapurin vaikutukselle...

Kyllä valehdella saa, kun ei vain katso telkkaria eikä tanssi.

https://pbs.twimg.com/media/Dgwydi4XUAEmZsv.jpg

Saatanan Sipilä, kusitolppa. Kusitolppa kasvaa naamaan...

https://blogit-cdn.a-lehdet.fi/uploads/sites/64/2018/06/sipila-1024x727.jpg

Eläkkeellä oleva Sulo Aittoniemi, keskustapuolueen entinen kansanedustaja, tiettävästi ainoa rehellinen keskustapuolueessa koskaan ollut, sanoi 2010 HS n:o 8 kuukausiliitteessä:

"Ei mikään tässä maassa ole ollut sellainen rosvo kuin keskustapuolue. Ja kun nämä nykyiset poliitikot eivät edes ymmärrä hävetä, saatana..."

Että siinäpä tuli lyhykäisyydessään koko totuus kepusta, ja asiantuntijan lausumana.

Oikean johtajan pitää olla kuten tämä OIKEA KAPTEENINNE, se aito ja OIKEA, Jorma K Korhonen.

Hän on useasti ollut kursseillaan Primus inter pares, eli pelkkää parhautta.

Tähän ei ole Uhro-soldaatti ikinä pystynyt.

Eikä ainakaan Uhroista tunnetuin, sillä Kekkosellakin oli ongelmia todellakin enemmän kuin nämä kaksi: valehtelu ja toden puhuminen.

Kyllä valehdella saa, kun ei vain katso telkkaria eikä tanssi.

https://pbs.twimg.com/media/Dgwydi4XUAEmZsv.jpg

Saatanan Sipilä, kusitolppa. Kusitolppa kasvaa naamaan...

https://blogit-cdn.a-lehdet.fi/uploads/sites/64/2018/06/sipila-1024x727.jpg

Eläkkeellä oleva Sulo Aittoniemi, keskustapuolueen entinen kansanedustaja, tiettävästi ainoa rehellinen keskustapuolueessa koskaan ollut, sanoi 2010 HS n:o 8 kuukausiliitteessä:

"Ei mikään tässä maassa ole ollut sellainen rosvo kuin keskustapuolue. Ja kun nämä nykyiset poliitikot eivät edes ymmärrä hävetä, saatana..."

Että siinäpä tuli lyhykäisyydessään koko totuus kepusta, ja asiantuntijan lausumana.

Antti Heikkilän kirja ”Anti-Myrrysmies: Napoleon”. Kekkonen tietysti on kyseessä, ja kirja on vastapamfletti Juhani Suomen Kekkos-kuvalle. Kirjoittaja on Paasikiven entisen sihteerin Toivo Heikkilän poika. Toivo Heikkilähän kirjoitti ainakin pari kirjaa Paasikivestä, joista yksi on ”Paasikivi peräsimessä”.

Tuon kirjan avaussivulta kappale Känän – siis sen alkuperäisen, eli Urho Kekkosen tekstiä; Akateemisesta Karjalaseurasta siinäkin on kyse:

”Olihan mitä luonnollisinta, että nuorisolla oli kauaskantoisia ajatuksia ja tällä sukupolvella oli valtavin ajatus kaikista: päätä huimaava tavoite kaikkien suomalaisten kansansirpaleiden yhdistäminen. Suur-Suomi oli yhtä valtava sekä maantieteellisesti että ideologisena käsitteenä. Sen rajat ulottuivat Pohjanlahdesta Vienanmereen ja Viron tasangoilta Jäämereen. Ideologisesti se merkitsi, että Jumalan avulla oli Pohjolan hegemonia kuuluva suomalaisugrilaiselle rodulle.”

Miten Kekkosesta tuli presidentti?

Kenraali Jelisei T.Sinitsyn oli korkean tason neuvostoagentti, Stalinin, Berijan ja Zdanovin luotettu. Suomessa hän toimi Jelisejev-nimisenä talvisodan alla ja välirauhan aikana sekä jatkosodan jälkeen tärkeissä salaisissa tehtävissään. Hän on kirjoittanut noista ajoista muistelmansa ”Vaiettu totuus”. Hän oli elämänsä loppuun saakka (kuoli 1998) vakaumuksellinen kommunisti ja hänen kirjassaan ”demokraatteja ja vapauden puolustajia” ovat tietenkin kommunistit ja muut Neuvostoliiton ystävät, joihin hän Kekkosenkin lukee.

Kirjassaan Sinitsyn kertoo, miten vasta viikon Suomessa oltuaan syksyllä 1944 hänen luokseen pyrki ja pääsi mies, jota hän kutsuu Ahdiksi. Kysymyksessä oli Kekkosen harmaa eminenssi Kustaa Vilkuna, se käy helposti selväksi. Hän esitteli Sinitsynille venäjäksi käännetyn Kekkosen 25.9.44 pitämän radiopuheen tekstin, joka sisälsi ohjelman maan olojen järjestämiseksi rauhansopimusehtojen pohjalta. Tuo puhehan oli äärimmäisen myötämielinen neuvostoliittolaisille, niin mielistelevä, että jo sitä kirjoitettaessa lienee ajateltu puheen myöhempää käyttötarkoitusta, sitä, millä asialla Vilkuna nyt oli. Eli hän suoraan pyysi Neuvostoliiton tukea Kekkoselle tämän pyrkimyksessä päästä valta-asemiin Suomessa.

Sinitsyn kiikutti tekstin heti Zdanoville, joka aikansa Sinitsyniä tentattuaan otti puhelinyhteyden Staliniin kertoakseen tälle asian. Hän esitteli Stalinille Kekkosen miehenä, johon he voisivat panna toivonsa. Stalin hyväksyi Zdanovin esityksen ja pyysi tätä työskentelemään Kekkosen saamiseksi pääministeriksi. Sinitsyn pantiin asialle kertomaan ilouutinen Vilkunalle.

Kekkonen ei ollut halukas ryhtymään pääministeriksi, vaan suositti tehtävään Paasikiveä. Sinitsynin kerrottua asian Zdanoville, tämä suhtautui ajatukseen pitkin hampain ja kysyi: ”Entä jos Paasikivi pääministeriksi tultuaan esittää ohjelman, joka on kannaltamme Kekkosen ohjelmaa heikompi; mitä sitten tehdään?” Sinitsyn kertoo vakuuttaneensa, että Paasikivi on paras ehdokas siksi, että hänellä on kansan kannatus toisin kuin Kekkosella. Niinpä Zdanov hyväksyi ajatuksen ja totesi: ”No niin, Paasikiven hallitus on selvä tapaus. Täytyy informoida Stalinia. Haluan kuitenkin lisätä, että Paasikivi ei johda kansaansa sosialismiin”. Näin siis ”muodostettiin” Paasikiven hallitus, takapiruinaan Neuvostoliitto ja sen luottopojaksi päässyt Urho Kekkonen.

Näin Kekkonen oli jo tuolloin pelastanut oman nahkansa ja päässyt neuvostoliittolaisten luottomiehenä merkittäväksi taustavaikuttajaksi. Paasikiven ensimmäiseen hallitukseen Kekkonen pääsi oikeusministeriksi, johon tehtävään valvontakomission johto hänet halusi, kun ei saanut häntä pääministeriksi. Hallitus vuoti kuin seula neuvostoliittolaisille. Zdanov erehtyi kerran puhumaan Paasikivelle sivu suunsa asioista, joita oli juuri käsitelty hallituksessa ja niiden piti olla vain hallituksen tiedossa. Paasikivi kutsui hallituksen koolle ja sen istuntoon tullessaan jyrähti heti: ”Keskuudessamme on venäläisten vakoilija”. Kaikki olivat tyrmistyneitä. Paasikivi toisti jyrähdyksensä entistä julmemmin, ja kertoi asiansa. Silloin oikeusministeri Kekkonen käytti puheenvuoron ja sanoi, että ”jos pääministerillä ei ole todisteita syyttää asiasta ketään, hänen tulee pyytää loukkaavia sanojaan anteeksi, muuten esille nousee kysymys hallituksen erosta”. Paasikiven oli taivuttava mutisten esittämäänsä anteeksipyyntöön.

Sinitsyn käyttää vuotajasta peitenimeä ”asianajaja”, mutta henkilö on helposti profiloitavissa. Hän oli toinen ulkoministeri SKDL:n Reinhold Svento, sodanaikaisen rauhanopposition jäsen kuten Kekkonenkin. Sinitsynin kirjan mukaan ”asianajaja” jatkoi vuotamista valvontakomissiolle, ja Kekkonen oli juonessa mukana – sen todistaa hänen sanansaattajansa Ahdin (Kustaa Vilkunan) jatkuvat vierailut ja puheet komissiossa, mutta kun myös Paasikivi tiesi tämän, hän osasi varautua asiaan siten, että hallitus ei enää sen jälkeen juuri käsitellyt asioita, joista venäläiset eivät olisi saaneet tietää.

Oikeusministerin salkku ei olisi Kekkosta varmaankaan tyydyttänyt, ellei hän olisi jo tuolloin tiennyt sen antamasta vallasta vastustajiensa eliminoimiseksi. Pian nimittäin alkoivat sotasyyllisyysoikeudenkäynnit ja niissä Kekkosella oli avainrooli, kuten jo edellisessä osassa jotakin mainitsin. Myös tästä kertoo Sinitsyn kirjassaan ja se on ”korutonta kertomaa”.

Viimeistään sotasyyllisyysoikeudenkäynnit nostivat Kekkosen suuren yleisön tietoisuuteen, mutta ei suosioon muualla kuin äärivasemmalla. Omassa puolueessaankin, Maalaisliitossa, hänellä oli paljon kiivasta vastustusta. Mutta Paasikiven luottamuksen hän onnistui saamaan, mitä täytyy hieman ihmetellä, sillä niin erilaisia miehet olivat. Toki Paasikivikin näki Neuvostoliiton luottamuksen saavuttamisen välttämättömäksi ja yhteistyön neukkujen kanssa tarpeelliseksi, mutta periaatteensa hän ilmaisi näin: ”meidän on annettava venäläisille periksi, mutta vain niin vähän kuin mahdollista, eikä koskaan omasta aloitteestamme”. Kekkonen oli näkemyksissään ”joustavampi”.

Helsingin Yliopiston poliittisen historian professori ja entinen ulkoministeriön virkamies Jukka Nevakivi kirjassaan ”Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Suomi suomettui” kertoo yksityiskohtaisesti, miten Kekkonen sai Neuvostoliiton tuekseen ja miten hän siihen tukeutui. Hän kertoo hiukset pystyyn nostattavia esimerkkejä siitä, miten Arvo Korsimo ja Kekkonen tarjosivat toistuvasti Neuvostoliiton johtomiehille takeita myötämielisyydestään ja pyysivät heitä vastalahjana käyttämään Neuvostoliiton valtaa Kekkosen hyväksi hänen sisäisessä poliittisessa taistelussaan. Monet tärkeät asiat kerrottiin neuvostoliittolaisille ennen kuin omille valtioelimille tai edes työtovereille.

Ylivoimainen ykkönen on Kekkonen edelleen.

Suomesta olisi voinut tulla vapaa länsimaa jo 1970-luvulla, jos presidentti Urho Kekkonen olisi malttanut luopua vallasta. Samalla olisi loppunut ahdistava suomettuminen, esittää toimittaja Pekka Hyvärinen tiistaina julkaistussa Kekkos-elämäkerrassa Suomen mies.
Hyvärisen kirjassa annetaan kuva Kekkosesta älykkäänä ja huumorintajuisena, mutta samalla pitkävihaisena juonittelijana, joka käytti vuosikymmeniä Neuvostoliittoa lyömäaseena valtapelissään ja vastustajien lyömisessä.

Kirjassa kerrotaan omapäisestä Kekkosesta kansalaissodan vapaaehtoisena teloittajana Haminassa ja kommunistien vihaajana, joka sitten muuttui Neuvostoliiton nootin järjestäjäksi ja Kremlin vaalirahoituksen vastaanottajaksi.

Kekkosen saama 10 miljoonan lisätuki vuoden 1962 noottivaaleihin, joka nykyrahassa vastaa ehkä miljoonaa markkaa, on Hyväriselle tieto vaiennetusta väärinkäytöksestä, joka hakee vertaistaan.
- Eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö hänen kaikkia vaalikampanjoitaan rahoitettu Moskovasta.

Samalla kun Hyvärinen pui sitä, miten pahasti Kekkonen oli Neuvostoliiton talutusnuorassa, hän toisaalta antaa tunnustusta tämän taitavuudelle ulkopolitiikan ja diplomatian alalla.

Punainen lanka onkin se, että Kekkosessa taistelivat vastakkaiset luonteenpiirteet, kuten jalous ja julmuus. Ja voitolle pääsivät useimmiten kielteiset kuin myönteiset piirteet. Näihin kuuluivat myös vieraissa naisissa käynti ja ryyppääminen.

Suomen lehdistö / toimittajat oöi vitsi!

Mediakin oli ajoittain täysin hampaaton Kekkosen edessä. Kirjailija Arvo Salo kertoi viime sunnuntain Sunnuntaisuomalaisessa , miten UKK oli 1970-luvun alussa kelpuuttanut hänet haastattelijaksi tv-tenttiin, mutta lähes kaikki kysymykset tulivat etukäteen valmiina presidentiltä ja ulkoministeri Väinö Leskiseltä. "Sain sisään kuusi kekkosta, kaksi leskistä ja yhden salon!"

Päivän Pistot/Aimo Massinen:
Kekkonen, Suomen mies

Turun Sanomat
2.9.2000

Taas on kaikki pelkkää KAPInaa!

Palsta-soldaattia kyrsii tuo Primus inter pares -juttu. Siitä on tullut krooninen alemmuuskompleksi.

Yliveto oli Kekkonen.

Samaa mieltä edelleen.

Ei loistavuus minnekään katoa.

Suomalaisissa iskelmissä palvotaan rosvoja ja huorahtavia naisia. Rosvo-Roope, Isontalon Antti, Kotkan Ruusu ja Iitin Tiltu eivät nykymoraalin mukaan olisi salonkikelpoisia, mutta he nauttivat yhtä suurta kunnioitusta kuin politiikan rosvot Urho Kekkonen ja Paavo Väyrynen.
Kannattaa palauttaa mieliin asioita, joita ei Kekkosesta kerrota koulukirjoissa eikä Juhani Suomen elämäkerrassa.

Vuonna 1918 Kekkonen oli teloittamassa punavankeja Haminan valleilla.
Haminan teurastaja tervasi 19-vuotiaana opiskelijana Uspenskin katedraalin rauhankappelin, joka jouduttiin purkamaan. Väkivaltaisuutensa vuoksi häntä ei valittu sotaväessä upseeriksi. Etsivässä keskuspoliisissa hänet tunnettiin vankien pahoinpitelijänä.
Kekkonen katkoi urheilusuhteet Ruotsiin, joka oli julistanut Paavo Nurmen ammattilaiseksi. Berliinin olympialaisissa hän vaati suomalaisurheilijoita tekemään natsitervehdyksen Hitlerille, mutta nämä kieltäytyivät.
Kekkonen äänesti eduskunnassa talvisodan lopettamista vastaan. Jatkosodan aikaan hän oli innokas natsi-Saksan puolustaja ja puuhasi Saksan johtamaa kansallissosialistista urheilujärjestöä, jossa hänelle oli varattu korkea johtopaikka.
Kun Saksan sotaonni kääntyi, Kekkosen takkikin kääntyi. Tukholmassa hän neuvotteli venäläisen tiedustelueverstin kanssa ja lupasi tälle, että sodan jälkeen hän panee sotasyylliset vankilaan. Kekkosen passi takavarikoitiin.

Presidentiksi Kekkonen valittiin 1956 vilpillisillä vaaleilla ruplien ja KGB-upseerien tuella.
Presidenttinä Kekkonen ryhtyi rahastamaan idänkaupan yrityksiltä kymmenyksiä poliittisen toimintansa tukemiseen. KGB antoi hänelle rahaa lestadiolaisten käännyttämiseksi maalaisliittoon. Tätä Urho Kekkosta palvoo Paavo Väyrynen, josta on juuri ilmestynyt mainio kirja ”Vastarannan kiiski – Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä”, kirjoittajina Lasse Lehtinen ja Sanna Ukkola. Kirjasta selviää, että Paavo Väyrynen on Kekkosen veroinen sinnikkyydessään päästä pääministeriksi tai presidentiksi. Hän vehkeili KGB:n kanssa ja pyysi siltä apua Mauno Koiviston nujertamiseksi.
Nokian vuorineuvoksen Kari Kairamon kanssa Väyrynen teki 1987 salaliiton, jossa sovittiin, että eduskuntavaalien jälkeen muodostetaan hänen johtamansa hallitus. Sopimukseen liittyi ehto, että teollisuudelta kerätään kymmenien miljoonien tuki hallituspuolueille. Sopimuksen tarkoitus oli kukistaa Koivisto ja demarit. Sopimuksen tuottamat miljoonat paljastuvat Kepun edellisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen väitöskirjassa, sillä hän ehti tyhjentää puolueen kassakaapin ennen lähtöään.
Yli 20 vuotta sitten lupasin, että jos Paavo Väyrysestä tulee presidentti, pyydän poliittista turvapaikkaa Pohjois-Koreasta. Lupaus on edelleen voimassa.
Helvetin Enkelit on pyhäkoulu verrattuna Kepun rikollisjärjestöön.

Tämä seuraava on AINA syytä muistaa aina, kun puhutaan "pyhän isämme" tekemisistä:

Urho Kekkosen radiopuhe 6.3.1953 Stalinin kuoleman johdosta

http://antifasistit.blogspot.com/2009/01/suomen-pministerin-urho-kekkosen.html

Kekkosesta vielä.

Erotutti Simpan, Simo Juntusen Demari-lehden toimituksesta.

Ja Simppa kirjoitti Uuden Suomen kautta Kekkoselle seuraavaa:

"Te tosiasiallisesti erotutitte minut työstäni, jota työväenlehdistön piirissä olin tehnyt neljännes-vuosisadan ajan. Jouduin 54-vuotiaana työnhakuun ja menetin eläke-etuuteni.
Erottamisen syynä oli minun yksityishenkilönä ja kansalaisena pitämästäni tunnin pituisesta esitelmästäni irronneet kaksi virkettä, jotka eivät olleet Teidän mieleenne. Ymmärtääkseni vastaavanlaista mielipidevainoa ei maassamme ole esiintynyt kuin tsaarinvallan aikana majesteettirikossyytteineen ja tuomioineen sekä IKL:n vauhtikautena.---
Jos minun on uskominen, että ulkomaankauppa häiriytyy pahan kerran jonkun Juntusen sanoista, niin ei ole helppo uskoa niihin vakuutteluihin, että ulkopolitiikkaamme on hoidettu erinomaisesti."

Ja samaan aikaan kuin poikkeuslakia vimmassa vaadittiin, Kävi Kekkonen toista riitaa perustuslain noudattamisesta.
Kyseessä oli eduskunnan hyväksymä laki, jonka tarkoituksena oli maan kanakannan supistaminen ja siten munatuotannon vähentäminen.
Kekkonen ei lakia vahvistanut, koska oikeuskanslerin mukaan se oli perustuslain vastainen.

Jos maamme kanat ja kukot olisivat tuolloin olleet poliittisesti valistuneempia, päätös olisi niiden keskuudessa herättänyt suurta iloa ja aiheellista ylpeyttä.
Poikkeuslaista ei siis keskusteltu, kun kyseessä olivat kanat. Voi meitä ihmisparkoja.

Urkki oli suuri juutalaisten ystävä.


Kekkosen käsitykset juutalaisista 1930-luvulla olivat myös aika kiinnostavia:
Perheelleen lähettämissään kirjeissä hän toteaa mm näin:

Berlin 6/2 -32. Sen ajan olen joskus istunut Frl. R:n huoneessa, mutta se on niin vastenmielistä. Taidan muuttaa pois, likaista ja vastenmielistä on. Ja juutalainen! Eihän kristitty voi asua juutalaisen luona!

(Berlin 27/2 -32) "Taas tuntuu tuolla eteisessä täällä asuva inhottava juutalainen Kaplan riitelevän toisen heimolaisensa, Rosenbaumin kanssa. Se ei tapahdu harvoin. Kaplan on niin inhottava tyyppi, että jos olisin joskuskaan "juovusten käsissä" tullut asuntooni, olisin käynyt kyllä vetämässä häntä pari kertaa "hönöön". Jussi täällä olla pitäisi, niin se oppisi juutalaisia vihaamaan."

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/10809/TMP.objres.2971.html?sequence=1

Tämä pöljäke kyselee tekemäänsä aloitukseen liittyen:


>>Kekkonen, loistava valtiomies

SOTILASkyvykkyyttä

2022-11-04 06:06:43<<

Kyllä se kuuluu siihen "loistavaan" kekkosuraan tuo Saksan reissukin 😉


>>HoSOTILAShoo

2022-11-15 05:12:05

Miten Kekkonen liittyy asiaan? Kapi?<<

Kekkosen jatkokauden poikkeuslaki 1974 oli SDP:n manööveri. He olivat silloin ns. valtionhoitajapuolue, ja Kekkosen ohjauksessa ulkopolitiikan suhteen.

SDP otti aloitteen runnata laki läpi, ja sen myös saivat.

Paasion hallituksen oikeusministeri Pekka Paavola teki aloitteen poikkeuslaista 1972 SDP:n piirikokouksessa, jossa mukana oli myös Sorsa. Paavola oli varmistanut aloitteen tuen SDP:n puheenjohtajalta Paasiolta.

Kokoomus oli aluksi lakia vastaan, mutta kun lakialoite ja Kekkosen jatkoaika kytkettiin elinkeinoalämälle tärkeään EEC sopimukseen, Kokoomuskin taipui sitä kannattamaan. Näin sille saatiin vaadittava enemmistö eduskunnassa.

Loistava oli Kekkonen.

Tänäänkin samaa mieltä.

Silloin eduskunnalla oli viisautta. Toisin on nykyään.

IKL:n ääriainekset olivat 30 luvulla Kekkosta vastaan koska ne hajottivat kansaa. Kekkonen oli vahva punamullan kannattaja.

Ei tukenut oikeistomedia Kekkosta, kuten nyt joutavaa höpöttäjää.

Kun nyt on alkaa olla jo aikaa Kekkosen ajoista, olisi hyvä, jos hänen ajastaan ja toiminnastaan tehtäisiin kattava historiallinen tutkimus. Ei siis mitään Juhani Suomen Kekkos-elämänkertaa vaan kriittinen katsaus Kekkosen toimintaan, sen syihin ja seurauksiin.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Suomen onnenpäivistä kertoo se, ettemme enää tarvitse Kekkosen tapaisia juonittelijoita ja diktaattoreita. Suomi siirtyi Kekkosen jälkeen demokratian tielle. Vasta sellaiset poliitikot, joilla ei ole enää henkilökohtaista kosketusta Kekkoseen, ovat päässeet irti neukkuajan ahdistavuudesta. Sanna Marin on tästä esimerkki.

Mikko Virta: Operaatio Kekkonen, lännen agentit Tamminiemen sisäpiirissä. Otava 10/2022

Väitöskirjasta, joka tarkastetaan joulukuussa Helsingin yliopistossa, on tehty kirja, joka paljastaa erikoisia juttuja Kekkosesta. Hänellä oli englantilainen agentti John Haycraft asumassa Tamminiemessä 4 kuukautta ja tehtävänä oli opettaa 60 vuotiaalle Kekkoselle englantia. Samalla Haycraft teki Kekkosesta tarkan raportin Englantiin. Nyt ne raportit ovat tulleet julkisiksi salauksen loputtua.

Erään kerran keväällä 1946 englantilainen agentti Rex Bosley oli sohvan alla piilossa kun Kekkonen kävi hallituksen muodostamiskeskusteluja Yrjö Leinon ja Hertta Kuusisen kanssa. Eihän Kekkosesta tullut tuolloin pääministeriä, mutta Paasikivi oli laittanut hänet hallitustunnusteluihin.

Aiheesta oli iso juttu HS Kulttuuri 44/2022 B4-B5 aukeamalla



Paljastava teos lännen tiedustelijoista Kekkosen kintereillä.


Länsivaltojen hälytyskellot soivat 1960-luvun vaihteessa, kun presidentti Urho Kekkonen näytti vajoavan yhä syvemmälle neuvostojohtaja Nikita Hruštšovin vaikutuspiiriin. Länsivallat käynnistivät monivaiheisen operaation, jolla Kekkosen silmät avattaisiin lännen todelliselle voimalle. Presidentti päätyi kohteeksi huippusalaiseen propagandaoperaatioon, josta ei ole aiemmin tiedetty mitään.

Kirja kuvaa uusien arkistolöytöjen pohjalta, kuinka länsivallat sitoivat salaista verkkoa Suomen ja sen presidentin ympärille. Aiemmassa tutkimuksessa KGB:n varjoon jääneistä läntisistä vakoojista tuli Kekkoselle lopulta elinikäisiä ystäviä.

Uutuuskirja: Vieraan vallan agentti ujutettiin asumaan Kekkosen kotiin kuukausiksi
Toimittaja-tutkija Mikko Virta löysi merkittäviä arkistotietoja Britannian tiedustelutoimista Suomessa.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1f7cf027-ff1c-4bfb-ab2d-4d24dfa8de7d


Suomalaistutkijan löytö: Tällainen Kekkonen oli brittiagentin raportin mukaan
Presidentti Urho Kekkosen luona asunut opettaja raportoi brittitiedustelulle, että Kekkonen oli sitkeä, uuttera ja maanläheinen mies, joka ei ollut kunnianhimoinen.


https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/09254e24-3c48-4f71-bbf4-5eb7a95b34c9

Kekkonen oli aikoinaan huippu myös urheilussa.

Samaa mieltä tänäänkin.

Kekkonen käytti maailman suurinta sahaa Novosibirskissä... Suomalaisia sahattiin silmään ja Honka kaatui...

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Honka-liitto

Kekkosen kalju loisti kilvan Kremlin kultasten kupolien kaa. Loistava hän oli.

Ongelmia oli todellakin kaksi, Kekkosellakin: valehtelu ja toden puhuminen.

Kyllä valehdella saa, kun ei vain katso telkkaria eikä tanssi.

https://pbs.twimg.com/media/Dgwydi4XUAEmZsv.jpg

Saatanan Sipilä, kusitolppa. Kusitolppa kasvaa naamaan...

https://blogit-cdn.a-lehdet.fi/uploads/sites/64/2018/06/sipila-1024x727.jpg

Eläkkeellä oleva Sulo Aittoniemi, keskustapuolueen entinen kansanedustaja, tiettävästi ainoa rehellinen keskustapuolueessa koskaan ollut, sanoi 2010 HS n:o 8 kuukausiliitteessä:

"Ei mikään tässä maassa ole ollut sellainen rosvo kuin keskustapuolue. Ja kun nämä nykyiset poliitikot eivät edes ymmärrä hävetä, saatana..."

Että siinäpä tuli lyhykäisyydessään koko totuus kepusta, ja asiantuntijan lausumana.

Sulo Aittoniemi olikin rehellinen poliitikko, kepussa ja varsinkin nyky kepussa rehellisiä ei enää ole, on vain tuhon omia pelureita..

Loistava oli Kekkonen.

Ei moni muista miten loistava Kekkonen oli.

Edelleen!

Tänäänkin.

Kekkonen oli lähellä päästä Pariisin 1924 olympialaisiin. Korkeushypyssä vai 5 cm:n päähän jäi.

Mitä huonommin Putinin sotatoimet sujuvat, sitä kiihkeämmin aloittajaputinisti puolustaa Venäjää ja Kekkosta.

Kekkosen sähkö maksaisi 4.9 senttiä kwh.

Oikean johtajan pitää olla kuten tämä OIKEA KAPTEENINNE, se aito ja OIKEA, Jorma K Korhonen.

Hän on useasti ollut kursseillaan Primus inter pares, eli pelkkää parhautta.

Tähän ei ole Uhro-soldaatti ikinä pystynyt.

Eikä ainakaan Uhroista tunnetuin, sillä Kekkosellakin oli ongelmia todellakin enemmän kuin nämä kaksi: valehtelu ja toden puhuminen.

Kekkonen sitä ja Kekkonen tätä. Kekkonen ei ole enää yhtään mitään, sillä hänen päällään riittävä kerros "parasta mitä isänmaa voi tarjota"!

Ykkönen, Kakkonen, Kekkone, hups... kekki jäi kolmanneksi...