Yksinäisyys eron jälkeen ollut ihan hirveää :(

Anonyymi-ap

Hei kaikki yksinäiset ja muutkin! Entinen mieheni ilmoitti tekstarilla 14 vuoden jälkeen kesällä, että tämä oli tässä, ei mitään keskusteluja enää ja avioerohakemus oli laitettu jo salaa toisen naisen kanssa, jonka kanssa olikin ollut useamman vuoden suhde selkäni takana. No nyt ymmärrän miksi hän oli aina ylitöissä, tai kauppareissut venyi 3 h mittaisiksi ja ihan kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. No se siitä, hän sai mitä halusi ja minä olen yrittänyt jatkaa yksin elämääni mutta todellakin YKSIN.

Avioero oli minulle muutenkin jo tosi kova paikka mutta pahinta ollut tämä, että kaikki kaverini ovat edelleen pitkissä liitoissaan ja elävät ruuhkavuosia ja heillä on aina jotain meneillään mihin ei yksinelävä sitten sovikaan. Sukulaisia on hyvin vähän ja eipä heitä ole kiinnostanut eroni eikä juttuseuran tarjoaminen. Isä minulla on mutta häneen ei ole koskaan ollut normaalia suhdetta. Äitini oli ennen avioliittoa läheinen vielä mutta jo liiton aikana ja varsinkin nyt eron jälkeen ollut todella kylmä ja julma jopa käytökseltään eikä mitään empatiaa. Kuin ero olisi ollut minun valintani ja ei kestä sitä. On hyvin tympeä eikä suostu puhumaan erosta ja riitoja tulee. :( Veljeni ignooraa koko eron eikä halua kuullakaan siitä juuri mitään. On kuin sitä ei olisi tapahtunut. Muita sisaruksia ei ole.

Alan olla epätoivoinen kun olen tottunut, että minulla on aina ollut ystäviä ja ihmisiä paljonkin elämässäni mutta nyt liiton loppuaikoina ja eron jälkeen kaikki ovat kuin kadonneet ihan täysin koko maailmasta. Se aiheuttaa välillä ihan paniikin ja hädän tunteen kun tajuaa miten yksin nyt onkaan. En ole koskaan tottunut tällaiseen elämään. Voin huonosti.

Onkos täällä muita, joilla sama elämäntilanne ettei ihmisiä ja seuraa juurikaan ole jostain syystä ja se ahdistaa jo ainakin nyt melkein puolen vuoden jälkeen, ainakin minua. Kirjoitellaan joko täällä ja jaetaan elämää ja asioita tai sitten vaikka josko jutut luistaa hyvin, voi vaikka tutustua enemmänkin. Mutta täälläkin olisi jo alkuun ainakin huippua "kohdata" erilaisia ihmisiä. Ajattelin, että koitetaan nyt tämäkin kortti. :) Olen kuitenkin vielä suhteellisen nuori nainen ja en koe eläväni nyt elämääni kuten haluaisin.

27

392

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hei, täällä avioero viikko sitten. Itsellä ei aivan noin dramaattista, mutta vaimo halusi eron ja miespuolisille kavereille en pysty avautumaan sillä tasolla kuin haluaisin. Olen toivonut, että jonkun kanssa voisin asiasta keskustella. Mielellään jaan ajatuksia kanssasi.

      • Anonyymi

        Hei vaan ja ikävä kuulla, että sinulla myös noinkin tuore ero takana. Olen pahoillani! :( Itse olin tuossa vaiheessa vielä ihan shokissa koko jutusta ja en edes ymmärtänyt kunnolla mitä oli tapahtunut. Just ja just nyt alkaa ymmärtämään ja tämä se vasta sitten rankkaa onkin varsinkin yksin yrittää päästä eteenpäin. Illat ja viikonloputhan ne niitä pahimpia ovat ja kaikki juhlapyhät/vuosipäivät jne.

        Mutta sinun viestisi henki jotenkin rauhan tunnetta ja toiv. pärjäät ihan ok ja sinulla ainakin oli niitä kavereita rinnalla mutta harmillista ettet koe pystyväsi puhumaan heille erosta ja tunteistasi. Mutta eipä se varmaan ainakaan miehille niin helppoa aina ole. Kiitos kun vastasit ja mielelläni minä myös jatkan jutustelua kanssasi. :) Tsemppiä ja voimia tähän harmaaseen marraskuun päivään ja tsempataan yhdessä, jospa se elämä vielä tuo parempaakin meille molemmille. Aikaa vaan tarvitaan!


    • Anonyymi

      Hei, kiitos viestistäsi ja tsemppiä sullekin. Kiva kuulla, että minusta oli vähän apua. :)

      Kirjoitan tätä puhelimella, niin voi tulla virheitä. Äsken kirjoitin sinulle pitkän vastauksen ja se pyyhkiytyi pois...

      Minulla tosiaan on jostain syystä nyt parempi olo tuskasta huolimatta, että tiedän selviäväni ja tiedän, että hyviä asioita tulee vielä tapahtumaan.

      Kokemus luo ilmeisesti varmuutta, niin ikäväkseni tämä on toinen avioero ja uskoakseni viimeinen, koska naimisiin ei ihan helpolla enää minua saa.

      Viimeksi kum erosin olin samalaisessa tilanteessa kuin sinä, 3 osapuoli oli heti mukana ja tiedän miltä se tuntuu. Minulla oli silloin myöskin tämän kanavan kautta kohtalontoveri josta tuli sitten ystäväni. Valitettavasti nyt eron ottanut vaimoni oli turhaan mustasukkainen suhteemme alettua ja yhteydenpito piti lopettaa.

      Tämä silloinen ystäväni oli omasta tuskastaan huolimatta paremmin jaloillaan kuin minä. Yhdessä jaettiin paljon tuntemuksia ja siitä oli iso apu toipuessa molemmille. Siksi olen itse toivonut, että löytäisin taas vertaistuen, koska kumpikin tietää mitä toinen käy läpi.

      Tein tuollaisen sähköpostin, että voit myös sinne laittaa viestiä, niim vähän helpompaa jutustella tai tarvittaessa voidaan täälläkin jatkaa.

      parempaakohti12@gmail.com

      • Anonyymi

        Voi ei, sulla on jo siis toinen kerta tätä tuskaa elämässä...Ja ekalla kerralla siis oli muita osapuolia mukana erossa. En ihmettele kyllä yhtään ettet ainakaan enää kolmatta kertaa halua ikinä tätä kamaluutta kokea. Itsellä tunne, että minulle riittää oikein hyvin tämä yksikin kerta, ei koskaan enää. :/

        Mutta onneksi sulla oli siis ekalla kerralla tosi hyvä tukija rinnalla ja koki samaa kuin sinä yhtä aikaa niin sellainen ainakin ymmärtää ja hänellä siten myös aikaa ehkä enemmän kuin muilla kavereilla. Tiedän kyllä, että sellainen henkilö on kultakimpale sillä hetkellä ja auttaa usein hyvinkin paljon. Minullakin ollut kerran samantapaisessa tilanteessa myös ihminen, jonka kanssa löydettiin tosi hyvä yhteys ja autettiin paljon toisiamme ihan vain soittelemalla ja kirjoittelemalla ja jakamalla kaikenlaisia asioita, ihan mitä milloinkin oli halu jakaa. Ihan muitakin juttuja välillä tietenkin. Ikävää, että myös sinä menetit tuon ihmisen, sillä myös mulle kävi niin, että hänen uusi naisensa oli liian mustasukkainen vaikkei siihen ollut pienintäkään syytä. Se ihminen jäi sitten myös mulla unholaan. Olen kyllä monet kerrat nyt miettinyt, että olisipa hän edelleen olemassa mulle.

        Miten itse koet parhaimmaksi tavaksi olla yhteydessä, täällä sivulla vai jotenkin muuten? Minä en oikein oo mikään sposteilija kun niitä saa töissä ja virallisissa jutuissa vääntää ihan tarpeeksi mutta käy mulle sekin jos se juuri sopivin sulle. :) Kiitos ja jaksamista keskelle viikkoa sinne! - Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi ei, sulla on jo siis toinen kerta tätä tuskaa elämässä...Ja ekalla kerralla siis oli muita osapuolia mukana erossa. En ihmettele kyllä yhtään ettet ainakaan enää kolmatta kertaa halua ikinä tätä kamaluutta kokea. Itsellä tunne, että minulle riittää oikein hyvin tämä yksikin kerta, ei koskaan enää. :/

        Mutta onneksi sulla oli siis ekalla kerralla tosi hyvä tukija rinnalla ja koki samaa kuin sinä yhtä aikaa niin sellainen ainakin ymmärtää ja hänellä siten myös aikaa ehkä enemmän kuin muilla kavereilla. Tiedän kyllä, että sellainen henkilö on kultakimpale sillä hetkellä ja auttaa usein hyvinkin paljon. Minullakin ollut kerran samantapaisessa tilanteessa myös ihminen, jonka kanssa löydettiin tosi hyvä yhteys ja autettiin paljon toisiamme ihan vain soittelemalla ja kirjoittelemalla ja jakamalla kaikenlaisia asioita, ihan mitä milloinkin oli halu jakaa. Ihan muitakin juttuja välillä tietenkin. Ikävää, että myös sinä menetit tuon ihmisen, sillä myös mulle kävi niin, että hänen uusi naisensa oli liian mustasukkainen vaikkei siihen ollut pienintäkään syytä. Se ihminen jäi sitten myös mulla unholaan. Olen kyllä monet kerrat nyt miettinyt, että olisipa hän edelleen olemassa mulle.

        Miten itse koet parhaimmaksi tavaksi olla yhteydessä, täällä sivulla vai jotenkin muuten? Minä en oikein oo mikään sposteilija kun niitä saa töissä ja virallisissa jutuissa vääntää ihan tarpeeksi mutta käy mulle sekin jos se juuri sopivin sulle. :) Kiitos ja jaksamista keskelle viikkoa sinne! - Ap

        Joo, mulle sopii hyvin ihan myös numeroiden vaihto ja sitä kautta helpompi viestiä tms. Jos laitat ensin mulle sinne viestiä, niin voi sitten jatkaa keskustelua.

        Kiitod sullekin taas!:)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo, mulle sopii hyvin ihan myös numeroiden vaihto ja sitä kautta helpompi viestiä tms. Jos laitat ensin mulle sinne viestiä, niin voi sitten jatkaa keskustelua.

        Kiitod sullekin taas!:)

        Vitsin puhelin, ihan Kiitos piti lukeman. :D

        Aika paljon samaa on näköjään koettu, mutta palataan asiaan kunhan saan viestisi ja tsempit siihen saakka!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vitsin puhelin, ihan Kiitos piti lukeman. :D

        Aika paljon samaa on näköjään koettu, mutta palataan asiaan kunhan saan viestisi ja tsempit siihen saakka!

        Täällä ei saa ilmoitella yhetystietoja.Mä voin laittaa kanssa sitten viestejä kun julkaisette puhelinnumeron kaikille nähtäväksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä ei saa ilmoitella yhetystietoja.Mä voin laittaa kanssa sitten viestejä kun julkaisette puhelinnumeron kaikille nähtäväksi.

        Ei ole ollut tarkoituskaan. Jos luet nuo viestit, niin hoksaat kyllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole ollut tarkoituskaan. Jos luet nuo viestit, niin hoksaat kyllä.

        Joo ei ole kukaan tänne mitään numeroita kyllä laittamassa... :) Älä huoli!


      • Anonyymi

        Laitoin sulle tuohon spostiin sellaisen ekortin ja sitä kautta juttuja, saas nähdä tuliko perille edes lainkaan vai ootko tullut muihin aatoksiin. Joka tapauksessa leppoisaa iltaa sulle sinne jonnekin! ✨️✨️ -Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laitoin sulle tuohon spostiin sellaisen ekortin ja sitä kautta juttuja, saas nähdä tuliko perille edes lainkaan vai ootko tullut muihin aatoksiin. Joka tapauksessa leppoisaa iltaa sulle sinne jonnekin! ✨️✨️ -Ap

        Nyt kun täällä ei mun vastausta oo näkyny, niin ihan vaan jännittyneelle yleisölle tiedoksi, että ekortti tuli perille. :)

        Tsemppiä kaikille jotka ootte hankalassa elämäntilanteessa!


    • Anonyymi

      Itse olen jo 12v ollut yksin vaimoni lähdettyä,minulla ei ole sukulaisia eikä ystäviä et välillä on ollut vaikeaa mutta tottunut jo tähän.Sitä jotenkin ei enää tiedä miten pitäisi tuolla asunnon ulkopuolella käyttäytyä,ja ehkä jos ihme tapahtuis et joku pyytäisi vaikka lenkille tai jotain niin luulen et kieltäytyisin ehkä.

      • Anonyymi

        Voimia ja jaksamista Sinulle toivon ja että elämään tulee vielä joku päivä jotain mistä voisit löytää iloa tai edes jotain pientä hyvää. Yksinolo noin totaalisesti on ihan hirveää. :( -Ap


    • Anonyymi

      Meneekö ihmiset yksinäisinä naimisiin jotta saavat sen yhden ystävän elämään. Ja sitten kun ero tulee niin on taas yksin. Naimisiin ei kannata mennä yksinäisenä vaan kannattaa etsiä niitä ystäviä ensin eikä luottaa että puoliso on ainoa ystävä elämässä.

      • Anonyymi

        No minä en todellakaan ollut yksinäinen kun naimisiin menin. Niin kuin tuolla alkuun kirjoitin niin siksi tämä onkin vaikeaa nyt kun tähän ei ole tottunut. Aina ollut paljon tai juurikin sopivasti ainakin kavereita ja osa ihan hyviä ystäviäkin... ♥ Eli ei ainakaan minun kohdallani ollut yhtään noin. Ja tuskinpa kovin monella muullakaan mutta elämäntilanteet ehtii muuttua 14 vuodessa aika paljon ja jos itse rypee nyt erotuskassa ja kukaan kavereista ei ole ikinä edes eronnut niin aika erilainen on elämäntilanne tällä hetkellä eikä ymmärrys ehkä kovin suurta. Jonka ymmärrän täysin kun ei tiedä sydänsuruista juurikaan mitään. Ja hyvä niin heille. ♡ -Ap


    • Anonyymi

      kukaan ole suodalaisesti yksinäinen, mutta elämän muutos voi tehdä yksinäiseks kun siihen ole lääkeitä uuteen huomiseen,

      • Anonyymi

        No juurikin tämä, kun vuodet vierii ja ihmiset muuttuu ja elämäntilanteet siinä sivussa vielä...niin totta ettei mitään lisättävää! -Ap


    • Anonyymi

      Itse olen kokenut monenlaista, avioeron ja toisen puolison kuoleman.

      Avioero kauan sitten oli valtava helpotus. Muistan vieläkin sen ensimmäisen illan lapseni kanssa, kun sai mennä nukkumaan kaikessa rauhassa ja tiesi saavansa nukkua aamuun asti. Mikä autuus! Toki ikäväkin oli hetkittäin, mutta tapasimme vielä harvakseltaan lapsen vuoksi. Tämä exä on jo kuollut.

      Meni kymmenen vuotta yksinhuoltajana, se oli parempaa aikaa kuin konsanaan aviossa. Sitten odottamatta elämääni astui uusi mies. Hän oli oikeaa aviomiesainesta, kotona viihtyvä, älykäs, komeakin, hyvässä työssä. Mutta hän kuoli äkisti sydänkohtaukseen. Jäin yksin. Siinä oli vain selviydyttävä isojen asioitten kanssa. Surin minkä surin mutta halusin mieluummin elää täyttä elämää. Löysin uusia ystäviä, uutta tekemistä, uusia harrastuksia. Kaikki hyvin ja nyt kaikki ehkä paremmin kuin koskaan.

      Sinä olet ottanut eron pahasti. Et huomaa, että puolisosi ei koskaan ollut kokonaan sinun. Tyydyit toisen naisen osaan aviovaimona. Sitäkö kaipaat? Et ole menettänyt mitään, päinvastoin olet vapaa tekemään mitä haluat.

      Sinun olisi hyvä saada puhua exäsi kanssa ja selvittää välit, vaikka yhteen paluun mahdollisuutta ei ole. Siten voisit päästää irti exästäsi ja alkaa hyväksymään tapahtuneen.

      Joka tapauksessa, ennen kuin edes ajattelet uutta suhdetta, sinun olisi opittava hyväksymään historiasi ja itsesi. Ala seistä omilla jaloillasi, sen jälkeen voit löytää hyvän parisuhteen.

      • Anonyymi

        Olen pahoillani miestesi etenkin tämän viimeisimmän rakkautesi poismenon johdosta! Hienosti olet selviytynyt siitäkin selvästi ja riippuu varmaan aika paljon myös ihmisen persoonallisuudesta ja herkkyydestä yms.miten eroista selviää ja kuinka niiden jälkeen jaksaa heti harrastaa ja kulkea ihmisten ilmoilla.

        Mutta tuota en allekirjoita, että tyydyin toisen naisen osaan. Minä olin kuitenkin aviovaimo ja en kyllä suoraan sanottuna tiennyt yhtään hänellä olevan toista naista, se oli minulle ihan hirveä järkytys. Ja siihenpä liittomme sitten loppuikin, enkä minä olisi ikinä voinut elää pettämisen kierteessä, en ole yhtään sellainen.

        Mieheni on estänyt minut joka paikassa ja ei halua puhua asioista kuulemma ikinä mitään eikä selvittää asioita, joten tuskinpa enää koskaan häntä näen enkä hänestä kuule ja suoraan sanottuna en haluaisikaan ainakaan tällä hetkellä. Sen verran ruma eromme oli ja loukkasi minua enkä edes ole lähellekään kaikkea kertonut enkä aio tänne kertoakaan.

        Ja myöskään mitään uutta suhdetta en ole etsimässä enkä hakemassa todellakaan, voi olla että elän loppuelämäni yksin tai ainakin menee paljon aikaa, että pystyisin saatika haluaisin yhtään mitään kaveruutta kummempaa kenenkään kanssa. Mutta en minä nyt ajatellut ihan täysin erakkonakaan loppuelämää viettää. Ainahan voi tutustua uusiin ihmisiin tuttavina ja kavereina. Mutta helppoa sekään ei ole kun eipä niitä samanhenkisiä ihmisiä kaupassa myydä. Se oiskin helppoa käydä ostamassa juurikin sopiva ystävä itselleen. :)


    • Anonyymi

      Aika kumma juttu parantaa. Itsellä meni varmaan 3 vuotta.Nopeamin olisin asian yli mennyt jos olisin esim.Otanut kontakti naisten tuki ry. asiantuntijoiden kanssa keskustelut asia ja saanut asialle työkalut. ystävälle keskustelut ei auta kun eivät itse elänet elämäni tai kulkenet kengisäni metriäkään.Jätetyksi tuleminen yllättäen on shokki oli kyse miehestä tai naisesta. Mieheläkin on tunteet ja tuntu tämän päivän ilmiö kun lapset kasvussa aikuisuuteen, nainen lähtee liitosta.Vaikutaako naisilla vaihdevuosien tulo eli menopaussi aika ja sen jälken vaihdevuodet. nehän jolain voi jo alaa 40 vuoden molemin puolin. Keskimärin kuitenkin vaihdevuoddet on ylitetynä 50 vuoden rajapyykki.En tiedä kun enlääkäri.

      • Anonyymi

        Aika on todellakin se joka hiljalleen parantaa, pelastaa ja vähän unohtaakin. Siihen luotan ja vaikka kliseet onkin rankassa elämänvaiheessa usein turhauttavia niin totta ne vaan ovat ja pitävät paikkansa ainakin hyvin usein.

        Itse olen jutellut kriisiavun työntekijän kanssa useamman kerran ja myös muiden ammattilaisten kanssa muutamia kertoja, he ymmärtävät parhaiten kyllä ja osaavat kuunnella ja tukea, neuvoa. Ennen kaikkea kuunnella tuskaa ja jos on yksin eikä tosiaan ystävät edes ole se paras kohde koska heillä ei kokemusta ja itselle tulee aina tunne, että vain kuormittaa tai häiritsee kiireisiä ihmisiä. Enkä sitä halua ainakaan tehdä.

        Kaikkea hyvää sinulle tulevaan viikonloppuun ja kiitos viestistäsi! Koitetaan jaksaa ja tsempata kaikki jotenkin taas eteenpäin hetki kerrallaan elämäntilanteista riippumatta. ❤️


    • Anonyymi

      Teen tutkimusta yksinäisyydestä ja yksinäisille ihmisille kohdistetuista palveluista.
      Olen vuosien saatossa
      Tavannut työni puolesta paljon erilaisia ihmisiä.
      Teen kaikenlaisia huolto ja kunnossapitotöitä uudellamaalla ja usein keikat vie minut ihmisten asuntoihin.
      Pyrin aina olemaan ystävällinen ja asiallinen kaikille, myös niille ns hankalille asiakkaille.
      Kun asiakkaan luottamus on saatu, he yleensä tarjoavat kahvia tai muita virvokkeita ja alkavat jutustelemaan niitä näitä.
      Nyt viimeisen vuoden aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen miten moni on selvästikin yksinäisiä tai ainakintuntevat olonsa yksinäisiksi.
      He ovat selvästi mielissään kun saavat seuraa ja juttu kaverin.
      Keskustelen mielelläni kaikenlaisten ihmisten kanssa eikä se tunnu minusta kiusalliselta.
      Joskus käynnistä jää kurja tunne kun työn suorittamisen jälkeen pakkaan työkaluja ja teen lähtöä niin asiakas vaan jatkaa juttua eikä varsinaisen työn lopputulokseen välttämättä edes kiinnitetä huomiota.

      Olenkin alkanut pohtimaan olisiko sellaiselle palvelulle tilausta/tarvetta jossa tarjoaisin yksinäisille toisen ihmisen seuraa.
      Saisit kaverin harrastuksiin tai vaikka ulos kävelylle.
      Mikäli sinulla on jotain huolia/murheita ja tarvitset kuuntelevaa olkapäätä tai sitten vain juttuseuraa ja kortinpeluu kaveria niin sekin onnistuu.
      Kaikenlaiset kotityöt ja kodin pikku remppa hommatkin hoituu siinä jutustelun ohessa.

      Olisin kiitollinen jos laittaisitte kommentteja ja kehitys ideoita minulle sähköpostiini raimosaari007@gmail.com

      Kiittäen
      Raimo Saari

      • Anonyymi

        Ystäväpalvelu on jo olemassa joten ideasi ei ole uusi.


      • Anonyymi

        minäkin yritin olla mailman parantaja lähi piirille, mutta olikin lopuksi narsistien pauloissa jotka yli puhui itselleen palvelijan elämäänsä,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        minäkin yritin olla mailman parantaja lähi piirille, mutta olikin lopuksi narsistien pauloissa jotka yli puhui itselleen palvelijan elämäänsä,,

        Niin käy helposti että hyväksikäytetään sillä tavalla että tuntee itsekkin vajoavansa siihen tilaan missä se avun tarvitsija on, joka saattaa aiheuttaa syyllisyyden tunteita auttajallekkin


    • Anonyymi

      Niinhän se on että kun nainen jää yksin niin ei enää tule kutsua pariskuntien luo kuten silloin kun mies vielä oli mukana.
      Nais ystävät katoaa milloin milläkin selityksillä joten; ymmärrän miltä sinusta tuntuu Silloin kun sitä eniten tarttis niitä joita on pitänyt ystävinään. , ja onkin luullut turhaan heitä ystäväkseen
      kyllä siinä paniikin tunteet velloo sisällä kun ei tahdo uskoa todeksi että kun mies lähtee niin lähtee ystävätkin .
      Itse en ole eronnut vaan jäänyt leskeksi joten ihan samanlaisia tunteita yksinäisyys herättää , mutta kun opettelee hallitsemaan niitä pahan olon tunteita ja yrittää siirtää ajatukset johonkin muuhun ( helpompi sanoa kun tehdä) asiaan ja että ymmärtää , ettei sinussa ole vikaa, vaan tämä sinun miehesi eli kaksoiselämää , sehän se onkin kun vielä tuntee itsensä tyhmäksi kun ei ole sitä edes huomannut , toisen pitkiä kauppareisuja ja ylitöitä vaan on luottanut , mutta hei kyllä niitä,on olemassa miehiäkin jotka ovat rehellisiä eivätkä ikinä tekisi sitä mitä hän on tehnyt sinulle .joten tulet huomaamaan että elämä vielä hymyilee tuonnempana kunhan pääset tämän jakson yli

      • Anonyymi

        Hei ja ihan ensimmäisenä otan osaa miehesi poismenon johdosta. 😟

        Kiitos paljon ymmärryksestäsi, juurikin se sattuu eron lisäksi vielä niin paljon, että luuli ystäviä kuitenkin olevan ja heidän pitävän edes jonkun verran yhteyttä kun jää yksin (en paljoa edes itse jaksaisi vieläkään) ja näin ikävällä tavalla vielä mutta eipä niitä kunnon ystäviä sitten tainnut olla. Ja tosiaan kun itse ovat onnellisesti naimisissa olleet pitkäänkin jo. Heillä on niin omat elämänsä ja pariskuntien välisiä juttuja tosiaan. Ja vähän tuntuu kuin ihmiset pelkäisivät, että ero tarttuu. :(

        Mutta eipä se auta kuin rakentaa elämäänsä nyt ihan uudestaan taas ja nimenomaan pahan olon iskiessä keksittävä jotain aina ja mietittävä ihan muita juttuja vaikka väkisin välillä ainakin. Totta kai surukin on surtava, että siitä selviää.

        Mutta kiitos kovasti sanoistasi ja tsempeistä, niitä tarvitaan ja ne auttaa kyllä edes hetkellisesti ainakin. Toivon sinulle jaksamista ja voimia elämään, ja jossain vaiheessa kun sen aika on niin myös iloa ja valoa kun suru on surtu ja uskon, että Sinullekin voi tulla vielä kaikenlaista hyvää ja valoisaa, olipa se mitä tahansa sitten mistä tykkäät tai miten haluat elää. Ja niitä uusia kavereita ja ihmisiä, tuttuja myös. ♡ -Ap


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Linnanjuhlat: Tiina Kaukasen asu aivan kauhea lankaviritelmä

      Ja loukkaus arvokkaita juhlia, maata, veteraaneja, Salea ja muita juhlijoita kohtaan. Siis miten joku kehtaa alittaa riman niin pahasti, koska voisi t
      Maailman menoa
      217
      1792
    2. Oho! Dannyyn liitetty Helmi Loukasmäki poseeraa sensuellissa pitsiasussa! Some kuumana: "Merenneito"

      Onko tämä sitten Suomineito vai merenneito? Helmi Loukasmäki tuli julkisuuteen Dannyn assistenttina. Nuori nainen on totuttu näkemään somessa varsin
      Kotimaiset julkkisjuorut
      44
      1475
    3. Olet mielenkiintonen ja kiehtova. Erikoinen epänormaali ihminen

      Siksi kiinnostava. Hyvää yötä. Saan kai sanoa ystäväni? Saanhan ?
      Ikävä
      51
      1408
    4. Mikä nyt on

      Ihmisiä katoaa, ruumiita löytyy. Suntista löytynyt ruumis...
      Kokkola
      83
      1268
    5. Nyt mies ryhdistäydytään

      molemmat IRL. Jos molemmilla on tunteita. Ei heitetä niitä roskiin. Hyvää yötä.
      Ikävä
      124
      1192
    6. Haapaveden hiippari

      Jokos sen kylillä pyörivät hiipparin henkilöllisyys on selvinny joka tuijottelee ikkunoista ja tulee yöllä taloihin sisälle?
      Haapavesi
      29
      1044
    7. Nyt on irvokas kuva Sannasta

      Sanna Marinille lämmin vastaan­otto Albaniassa suomen itsenäisyyspäivänä https://is.mediadelivery.fi/img/658/c0b897a1f79adf3fb623b0485bdec65f.jpg.web
      Maailman menoa
      253
      1004
    8. Ano Turtiaisen kättely huipentaa Linnan juhlat!

      Koska kaikki kansanedustajat on aina kutsuttu Linnan juhlin, siellä tulee pian näkymään myös Ano Turtiaisen mahtava urheilijanvartalo! Ei ole epäilys
      Maailman menoa
      118
      883
    9. Mulle kyllä riittäisi

      🥰 kun ekaksi vaan pitäisit kädestä kiinni 🤝 ja katselisit silmiin. 👀
      Ikävä
      51
      832
    10. Pitäisikö metsänomistajien siirtyä tuottamaan polttopuuta?

      Metsänomistajat saavat tätä nykyä kuitupuusta niin vähäisen hinnan että verrattuna polttopuuhun he tiensivat paremmin. Onhan polttopuulla talvella jo
      Maailman menoa
      72
      766
    Aihe