Tämä on mielestäni yksi mielenkiintoisimmista aiheista: Millaisen tien kautta tulitte uskoon tai kuljitte pois siitä? Minä astelin polkua, mutta oma tieni tyssäsi ala-asteella.
Kävin pienenä kirkossa vanhempien, lastenhoitajan ja päiväkodin viemänä. Vanhempani eivät minulle juuri uskoa opettaneet. Äitini totesi, että uskoo johonkin ihmistä suurempaan Korkeaan voimaan ja että paha saa lopulta palkkansa. Kirkko oli hänelle tärkeä hyväntekijänä.
Tyhmänä lapsena pidin evankeliumeja, Moosesta ja muita Raamatullisia tarinoita lasten satuina. Kun sitten minulle kerrottiin pyhäkoulussa, että ne ovat totta, en voinut uskoa kuulemaani. Olinhan oppinut, ettei taikuutta tai mörköjä ole olemassa. Nyt sitten pitäisi uskoa enkeleihin ja erilaisiin ihmeisiin kuten veden väistymiseen.
Ajattelin, etteivät niin monet aikuiset voi mitenkään olla harhoissa - Jumala uskossa on pakostakin jotain perää. Eihän niin moni aikuinen voi elää harhaluulojen vallassa.
Aloitin iltarukoukset, kuten minulle opetettiin. Kävin keskustelua oman alitajuntani kanssa ja joskus olin saavinaan jotain vastauksia, mutta ne vaikuttivat enemmän oman alitajuntani tuotoksilta kuin Jumalan viesteiltä. Testasin, onko rukouksella vaikutusta mihinkään - ei ollut.
Loput uskon rippeen karisivat peruskoulun ensimmäisillä luokilla, kun kuulin, että maailmassa on lukuisia täysin erilaisia uskontoja. Ymmärsin, että jos sadat miljoonat uskovat Vishnuun, niin samoin miljoonat suomalaiset voivat uskoa abrahamilaiseen Jumalaan. Uskolta meni pohja.
Elin maallikko luterilaisena - käyden rippileirit vanhempien painostamana ja erosin kirkosta, kun tulin täysikäiseksi. Ehkä suurin katumukseni on, että kävin pelleilemässä riparilla vastoin omaa maailmankuvaani. Konfirmaatiosta jäi epärehellinen maku suuhun.
Oma neuvoni on, että olkaa rehellisiä itsellenne ja muille. Jos uskotte, niin uskokaa. Jos ette, niin älkää teeskennelkö. Jos Jumala on olemassa, niin hänkin varmasti arvostaa suoraselkäistä rehellisyyttä. Yritän elää hyvin. En ole uskossa. Jos Jumala on olemassa, niin kohtaan hänet pystypäin ja otan sen tuomion vastaan, mikä minulle kuuluu. Olen elänyt elämäni parhaani mukaan toisia kunnioittaen - toki välillä virheitä tehden - kuten me kaikki.
Kertomuksia tiestä uskoon - tai siitä pois
57
578
Vastaukset
- Anonyymi
ArtoTTT
Eli ei katumuksen häivääkään.- Anonyymi
Kadun kyllä moniakin asioita.
Mutta mikä on se asia, mitä minun pitäisi mielestäsi katua konfirmaatioon osallistumisen lisäksi? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kadun kyllä moniakin asioita.
Mutta mikä on se asia, mitä minun pitäisi mielestäsi katua konfirmaatioon osallistumisen lisäksi?ArtoTTT
Jos kuvittelee eläneensä/elävänsä hyvin ja oikein, voiko silloin juuri kauempana Jumalasta ollakaan... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ArtoTTT
Jos kuvittelee eläneensä/elävänsä hyvin ja oikein, voiko silloin juuri kauempana Jumalasta ollakaan...Mitä tarkoitat?
Pyrin tietenkin elämään siten, että kaduttavaa olisi mahdollisimman vähän - mutta niin kai sinäkin teet. Voitko antaa esimerkin, mitä sinä kadut - ja mitä minun pitäisi tässä katua? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tarkoitat?
Pyrin tietenkin elämään siten, että kaduttavaa olisi mahdollisimman vähän - mutta niin kai sinäkin teet. Voitko antaa esimerkin, mitä sinä kadut - ja mitä minun pitäisi tässä katua?Olet siis luonut itse oman moraalikoodistosi ja koodistolla voisit olla vaikkapa sarjamurhaaja, joka katuu jo luonteensa takia vähän tekemisiään. Kristinuskolla on puolestaan oma kaikkia kristittyjä koskeva koodistonsa ja kristittyjen omatunto ohjailee heitä käyttäytymään yhteneväsellä tavalla tuon kristittyjen moraalikoodiston ollessa käytöksen yleinen ohjailija.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tarkoitat?
Pyrin tietenkin elämään siten, että kaduttavaa olisi mahdollisimman vähän - mutta niin kai sinäkin teet. Voitko antaa esimerkin, mitä sinä kadut - ja mitä minun pitäisi tässä katua?ArtoTTT
Jeesushan sanoi:
Luukas 5:31
Jeesus vastasi heille: »Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet siis luonut itse oman moraalikoodistosi ja koodistolla voisit olla vaikkapa sarjamurhaaja, joka katuu jo luonteensa takia vähän tekemisiään. Kristinuskolla on puolestaan oma kaikkia kristittyjä koskeva koodistonsa ja kristittyjen omatunto ohjailee heitä käyttäytymään yhteneväsellä tavalla tuon kristittyjen moraalikoodiston ollessa käytöksen yleinen ohjailija.
Minulle hyvä moraali tarkoittaa kaikkien ihmisten hyvinvoinnista huolehtimista - tai vielä laajemmin kaikkien tietoisten olentojen hyvinvointia.
Eli en voisi olla sarjamurhaaja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ArtoTTT
Jeesushan sanoi:
Luukas 5:31
Jeesus vastasi heille: »Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.Helpottaisi, jos vastaisit suoraan, etkä arvuutuksin.
Minä en ole täydellinen - myönnän sen. Pyrin tekemään parhaani. Hienoa, jos sinä olet löytänyt täydellisyyden. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle hyvä moraali tarkoittaa kaikkien ihmisten hyvinvoinnista huolehtimista - tai vielä laajemmin kaikkien tietoisten olentojen hyvinvointia.
Eli en voisi olla sarjamurhaaja.Sanot noin ja moraalikoodistollasi se voi olla totta tai epätotta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sanot noin ja moraalikoodistollasi se voi olla totta tai epätotta.
Tuo on minun moraalikoodisto: Minulle hyvä moraali tarkoittaa kaikkien ihmisten hyvinvoinnista huolehtimista - tai vielä laajemmin kaikkien tietoisten olentojen hyvinvointia.
Mikä tässä on väärin? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ArtoTTT
Jos kuvittelee eläneensä/elävänsä hyvin ja oikein, voiko silloin juuri kauempana Jumalasta ollakaan...Pitää tietenkin elää juuri niin kuin mestari ArtoTTT kuvittelee olevan hieno ja hyvä elämä. Kaikki muut tavat ovat absoluuttisen vääriä. Amen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pitää tietenkin elää juuri niin kuin mestari ArtoTTT kuvittelee olevan hieno ja hyvä elämä. Kaikki muut tavat ovat absoluuttisen vääriä. Amen.
ArtoTTT
Etkö muista Raamatusta publikaanin rukousta, Jumalan luo kuljettiin synnin tunnon kautta.
Luukas 18:13
Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!’ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ArtoTTT
Jeesushan sanoi:
Luukas 5:31
Jeesus vastasi heille: »Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.Jokainen ihminen on syntiä tehnyt. Ainoa puhdistus on Jumalan Pojan veri, joka puhdistaa kaikki synnit. tämä on yksinkertaisuudessaan "liian helppo" ratkaisu ihmisen pelastumiseen monen mielestä. Se, että katuu syntejään, aiheuttaa halun tehdä parannuksen syntielämästä ja tahallinen syntielämä jää taakse. Kaikki on kuitenkin armoa ja jatkuvaa riippuvuutta yhteydestä Jumalaan Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. Pyhä Henki yhdessä Jumalan Sanan, Raamatun, kautta auttaa meitä pysymään oikealla tiellä. Tie Jumalan yhteydessä ei ole monillekaan helppo. Siitä ovat todisteena marttyyrit ja vankiloihin...jopa kidutuksiin joutuneet todella lukuisat veljet ja sisaret tänäkin päivänä monissa maissa.
Siitä kaikki tuntevat meidät Jumalan lapsiksi, että meillä on keskinäinen rakkaus toinen toistamme kohtaan. Me tarvitsemme Jumala-suhteemme lisäksi toisia uskovia yli kirkkorajojen tukemaan, rohkaisemaan ja rukoilemaan toistemme puolesta.
Voi miten toivottomia ihmiset ovat ilman Jeesusta Kristusta. He takertuvat tähän elämään kynsin ja hampain ajatellen kaiken päättyvän hautaan. "Kaiken varalta" he luottavat olevansa hyviä ihmisiä ilman Jeesuksen veren suomaa sovintoa Kaikkivaltiaan Jumalamme kanssa.
Nöyryyttä Jumala odottaa meiltä; täydellistä avuttomuutta ilman Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan, Jumalan sovintokuolemaa ja siihen turvautumista. Se tie ei ole helpoin, mutta ainoa vapauttava. Jumala ei odota meiltä sellaista, mihin Hän ei antaisi voimia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ArtoTTT
Etkö muista Raamatusta publikaanin rukousta, Jumalan luo kuljettiin synnin tunnon kautta.
Luukas 18:13
Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!’Ja sitten pitää muistaa kunnon miehen puhe:
”Jumala, kannan täyden vastuun. Otan vastaan sen rangaistuksen, mikä minulle oikeudenmukaisesti kuuluu.” - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet siis luonut itse oman moraalikoodistosi ja koodistolla voisit olla vaikkapa sarjamurhaaja, joka katuu jo luonteensa takia vähän tekemisiään. Kristinuskolla on puolestaan oma kaikkia kristittyjä koskeva koodistonsa ja kristittyjen omatunto ohjailee heitä käyttäytymään yhteneväsellä tavalla tuon kristittyjen moraalikoodiston ollessa käytöksen yleinen ohjailija.
> Kristinuskolla on puolestaan oma kaikkia kristittyjä koskeva koodistonsa ja kristittyjen omatunto ohjailee heitä käyttäytymään yhteneväsellä tavalla tuon kristittyjen moraalikoodiston ollessa käytöksen yleinen ohjailija.
Tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja sitten pitää muistaa kunnon miehen puhe:
”Jumala, kannan täyden vastuun. Otan vastaan sen rangaistuksen, mikä minulle oikeudenmukaisesti kuuluu.”ArtoTTT
Mieletöntä puhetta, niinkuin ihminen jostakin vastuun kykenisi ottamaan, Ihmisen käsitys oikeudenmukaisuudesta on kuin pikimusta öljyrätti. Ihmisen tekojen mukaisella tuomiolla ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta, jokainen meistä olisi tekojen perusteella kadotustuomion ansainnut. Ainoa mahdollisuus on oman syyllisyyden tunnustaminen ja armahduksen pyytäminen, jos joku väittää olevansa syytön, toivoa ei ole. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ArtoTTT
Mieletöntä puhetta, niinkuin ihminen jostakin vastuun kykenisi ottamaan, Ihmisen käsitys oikeudenmukaisuudesta on kuin pikimusta öljyrätti. Ihmisen tekojen mukaisella tuomiolla ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta, jokainen meistä olisi tekojen perusteella kadotustuomion ansainnut. Ainoa mahdollisuus on oman syyllisyyden tunnustaminen ja armahduksen pyytäminen, jos joku väittää olevansa syytön, toivoa ei ole.Jos sinä olet kadotustuomion ansainnut, niin ottaisit edes sen rangaistuksen vastaan kuin mies!
Armon pyyteleminen on henkisesti heikkoja varten. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos sinä olet kadotustuomion ansainnut, niin ottaisit edes sen rangaistuksen vastaan kuin mies!
Armon pyyteleminen on henkisesti heikkoja varten.ArtoTTT
Jeesuksen sanojen perusteella jokainen meistä olisi ansainnut, ei ole yhtäkään joka olisi kelvollinen ... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ArtoTTT
Jeesuksen sanojen perusteella jokainen meistä olisi ansainnut, ei ole yhtäkään joka olisi kelvollinen ...Ja erityisen kelvottomia ovat ne, jotka yrittävät päästä eroon siitä rangaistuksesta, mikä heille oikeudenmukaisesti kuuluu.
- Anonyymi
Usko ja epäusko ovat sama asia. Niitä ei voi pohtiessaan toisistaan erottaa. Ja mitä täsmälleen luulee olevan velvollinen uskomaan, on toinen umpisolmu.
Luulen Raamatun kirjoittajien Jeesuksen tarkoittaneen, että jokaisen päivän olisi hyvä ottaa vastaan kuten lapset, tai kuten lapsena teimme. Se (lapsen tai aikuisenkin) välitön mieli on ns. Jumalan Valtakunta. Luulen niin, uskominen olisi liioittelua ja kieltäminen yhtä tyhmää.
Miksi jankuttaa tyhjiä sanoja, miksi ei elä pohtimatta ja määrittelemättä itseään jatkuvasti? Kai se elämä toteutuu muutenkin.- Anonyymi
Elä ja anna muiden elää on ihan hyvä neuvo.
Silti en näe tavoittelemisen arvoisena asiana, että me olisimme henkisesti lapsia koko elämämme. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Elä ja anna muiden elää on ihan hyvä neuvo.
Silti en näe tavoittelemisen arvoisena asiana, että me olisimme henkisesti lapsia koko elämämme.Ei se sitä tarkoitakaan vaan sama välittömyys ja ilo on syytä säilyttää aikuisena. Lapsi ei esimerkiksi jaa ihmisiä kommunisteiksi, uskovaisiksi tai muihin ryhmiin, koska hän ei ole sitä oppinut. Hän kohtaatoiste suoraan ja välittömästi.
Ymmärsit siis väärin. Älä ryhdykään lapselliseksi kuten tv-tähdet leikkiessään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se sitä tarkoitakaan vaan sama välittömyys ja ilo on syytä säilyttää aikuisena. Lapsi ei esimerkiksi jaa ihmisiä kommunisteiksi, uskovaisiksi tai muihin ryhmiin, koska hän ei ole sitä oppinut. Hän kohtaatoiste suoraan ja välittömästi.
Ymmärsit siis väärin. Älä ryhdykään lapselliseksi kuten tv-tähdet leikkiessään.Eivät ne lapset ole aina iloisia ja hyväntuulisia. Lapset eivät osaa vielä kontrolloida itseään ja heitä tulee opettaa, ettei toisia saa kiusata ja lyödä. Erilaisten ihmisten kiusaaminen on myös yleistä.
- Anonyymi
Onko kenelläkään muulla halua jakaa omaa kokemustaan uskon-tiestä?
- Anonyymi
saanut ihan lapsena sydämen uskon , ja ihan ns. tavallisessa luterilaisessa perheessä kasvaneena, kirkossa ei juuri käyty , sunnuntaisin radiosta kuunneltiin Jumalanpalvelus tai ainakin radio oli auki ja jonkun verran muistan käyneeni pyhäkoulussa jo ennen kouluikää, kotona ei hoputettu "uskoon", usko vaan ollut sellainen "sisäsyntyinen" > lapsen usko.
- Anonyymi
Kiitos tarinasta!
Oliko teillä kotona ruokarukouksia tai opetettiinko sinua rukoilemaan iltaisin?
Nämä eivät kai kuulu tavallisen luterilaisen perheen arkeen - vai kuuluvatko? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos tarinasta!
Oliko teillä kotona ruokarukouksia tai opetettiinko sinua rukoilemaan iltaisin?
Nämä eivät kai kuulu tavallisen luterilaisen perheen arkeen - vai kuuluvatko?iltarukous oli opetettu , "Levolle lasken luojani"
sitten muistan kun , en ymmärtänyt oikein hyvin sanaa , "jos sijaltani en nousisi",
olinhan vuoteessa , peti, petissä , pedissä , sängyssä , niin outoa oli tuo sana" sijaltani", noh, myöhemmin sitten ymmärsin , voihan sitä nukkua esim kesäaikana vaikka teltassa , niinkuin me lapset joskus nukuimmekin teltassa omassa pihassa.
hauskoja muistella näin jälkeenpäin. D - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
iltarukous oli opetettu , "Levolle lasken luojani"
sitten muistan kun , en ymmärtänyt oikein hyvin sanaa , "jos sijaltani en nousisi",
olinhan vuoteessa , peti, petissä , pedissä , sängyssä , niin outoa oli tuo sana" sijaltani", noh, myöhemmin sitten ymmärsin , voihan sitä nukkua esim kesäaikana vaikka teltassa , niinkuin me lapset joskus nukuimmekin teltassa omassa pihassa.
hauskoja muistella näin jälkeenpäin. Dedelliseen , / "muuta"
muistan lapsena kun naapurin täti otti minut mukaan , se oli jokin kirkon tapainen, myöhemmin oletan , että se oli jokin lahko, ja vaikka kukaan ei ollut minua opettanut , lahkoista tai muusta sellaisesta, siellä sitten istuessani olin vähän ihmeissäni, ja muistan tarkasti ajatelleeni , "miksi täti tällaiseen tulee, että eihän tämä ole kirkko" , ääneen en sitä kuitenkaan sanonut.
sellaisia muisotja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
iltarukous oli opetettu , "Levolle lasken luojani"
sitten muistan kun , en ymmärtänyt oikein hyvin sanaa , "jos sijaltani en nousisi",
olinhan vuoteessa , peti, petissä , pedissä , sängyssä , niin outoa oli tuo sana" sijaltani", noh, myöhemmin sitten ymmärsin , voihan sitä nukkua esim kesäaikana vaikka teltassa , niinkuin me lapset joskus nukuimmekin teltassa omassa pihassa.
hauskoja muistella näin jälkeenpäin. DTuo iltarukous tuntui aina vähän kammottavalta:
”Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi…”
Siinä herää kysymys, että saattaako tämä tosiaan olla viimeinen kerta kun silmänsä ummistaa… Mutta samoin oudolta tuntuu toivotus:
”Hyvää yötä! Kirpuille työtä!”
Itselläni oli lapsena kolme merkillistä tapahtumaa, jotka ovat jääneet pysyvästi mieleen. Yksi niistä liittyi kauneuteen. Olen aikuisella iällä sovittanut kokemuksiani eri maailmankatsomuksiin ja ilmeisesti tuo kauneuden kokemus on herättänyt kiinnostukseni platonismiin. Toinen kokemus liittyi Raamattuun, joten luonnollinen paikkani on kristillinen platonismi ja se tuntuu omalta mukavuusalueeltani. Ihan tunnetasollakin.
- Anonyymi
Osaatko määritellä tiiviisti kristillisen platonismin?
En oikein löytänyt hyvää määritelmää, mutta aiheesta löytyy kirjoja ja videoita. Platonhan oli idealisti eli ei pitänyt reaalimaailmaa todellisena - hän katsoi sen olevan vain varjo todellisesta maailmasta, mikä on meiltä piilossa. Anonyymi kirjoitti:
Osaatko määritellä tiiviisti kristillisen platonismin?
En oikein löytänyt hyvää määritelmää, mutta aiheesta löytyy kirjoja ja videoita. Platonhan oli idealisti eli ei pitänyt reaalimaailmaa todellisena - hän katsoi sen olevan vain varjo todellisesta maailmasta, mikä on meiltä piilossa.Tämä Raamatun kohta kuulostaa platonismilta: "Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee."
Platonin luolavertaus? Nykykielellä kuvastin voisi tarkoittaa mittalaitetta.- Anonyymi
Osaatko määritellä tiiviisti kristillisen platonismin?
En oikein löytänyt hyvää määritelmää, mutta aiheesta löytyy kirjoja ja videoita. Platonhan oli idealisti eli ei pitänyt reaalimaailmaa todellisena - hän katsoi sen olevan vain varjo todellisesta maailmasta, mikä on meiltä piilossa. Anonyymi kirjoitti:
Osaatko määritellä tiiviisti kristillisen platonismin?
En oikein löytänyt hyvää määritelmää, mutta aiheesta löytyy kirjoja ja videoita. Platonhan oli idealisti eli ei pitänyt reaalimaailmaa todellisena - hän katsoi sen olevan vain varjo todellisesta maailmasta, mikä on meiltä piilossa.Hapatusta.net -sivustolla on Eetu Mannisen kirjoitus "Augustinus: platonistikristitty vai kristitty platonisti?", jossa käsitellään aihetta. Idea hierarkisesta todellisuudesta kuului platonismiin.
Augustinuksella oli hierarkinen todellisuuskäsitys
Jumala -
Sielut-
Materia.
Jos korvataan sielu kentällä, niin nykykielellä hierarkia voisi olla
Jumala -
Kentät -
Materia.
Minusta hierarkia on hyvä tapa hahmottaa todellisuutta.- Anonyymi
inti kirjoitti:
Hapatusta.net -sivustolla on Eetu Mannisen kirjoitus "Augustinus: platonistikristitty vai kristitty platonisti?", jossa käsitellään aihetta. Idea hierarkisesta todellisuudesta kuului platonismiin.
Augustinuksella oli hierarkinen todellisuuskäsitys
Jumala -
Sielut-
Materia.
Jos korvataan sielu kentällä, niin nykykielellä hierarkia voisi olla
Jumala -
Kentät -
Materia.
Minusta hierarkia on hyvä tapa hahmottaa todellisuutta.Ja kun Jumala korvataan aika-avaruudella, niin saadaan:
Aika-avaruus -
Kentät -
Materia -
Jesh! Anonyymi kirjoitti:
Ja kun Jumala korvataan aika-avaruudella, niin saadaan:
Aika-avaruus -
Kentät -
Materia -
Jesh!Viittaatko kaareutuvaan aika-avaruuteen?
- Anonyymi
Minun uskonpolkuni alkoi lapsuudessa. "Kun on turva Jumalassa turvassa on paremmassa". Tätä ja monia muitakin lasten hengellisiä lauluja laulettiin lastenkodissa, jonne päädyin vanhempieni sairastuttua. Pelkona oli näenkö koskaan vanhempiani, ja miten minä pärjään sitten kun lastenkodilta joudun lähtemään ns. omaan elämään. Ei kai sitä lapsena tarvitsisi pelätä elämässä pärjäämistä. Monilla ovat isät ja äidit tukemassa, ettei näitä asioita tarvitse pähkäillä. Minulle siinä asiassa "turva Jumalassa" oli tärkeää. Se lapsen usko.
No, kyllä siitä selvittiin sitten kotiinkin takaisin kun vanhempani paranivat. Monia elämän vaiheita on ollut matkassa, mutta kyllä se mikä lapsena auttoi on myöhemminkin auttanut eikä se ole pettänyt, vaikka moni muu asia on saattanut välillä pettääkin.
Ehkä ne elämän vaikeudet ja käännekohdat ovat olleet niitä asioita, jotka tiukemmin ovat pitäneet uskossa kiinni. Ilman uskoa Jumalaan tiedä häntä, missä olisin, olisinko enää elossakaan. Kiitos elämästä kuuluu Hänelle.- Anonyymi
"Elin maallikko luterilaisena - käyden rippileirit vanhempien painostamana"????
Tarkoitatko että sinua oli petetty, kun luterilaisen kirkon opin mukaan olit saanut uskon ja varman taivaspaikan lapsikasteessa? Ihminenhän ei voi siihen itse vaikuttaa valinnoillaan. - Anonyymi
Kiitos tarinastasi!
Näitä aitoja kertomuksia on mukava lukea. Jokainen kulkee oman tiensä, minulla se vei kohti fysikalismia ja pois jumalista… Joillakin Jumalasta taas tuli selvästi tärkeä osa elämää.
- aloittaja - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Elin maallikko luterilaisena - käyden rippileirit vanhempien painostamana"????
Tarkoitatko että sinua oli petetty, kun luterilaisen kirkon opin mukaan olit saanut uskon ja varman taivaspaikan lapsikasteessa? Ihminenhän ei voi siihen itse vaikuttaa valinnoillaan.Tämä kysymys oli ilmeisesti minulle eli aloittajalle:
”Tarkoitatko että sinua oli petetty, kun luterilaisen kirkon opin mukaan olit saanut uskon ja varman taivaspaikan lapsikasteessa? Ihminenhän ei voi siihen itse vaikuttaa valinnoillaan.”
Vanhempani uskoivat lähinnä Korkeampaan voimaan ja mistään taivaspaikoista ei puhuttu. Äitini sanoi vain, että uskoo, ettei kuolema ole loppu vaan sitten tulee jotain, mistä kukaan ei tiedä.
Pyhäkouluissa ja muissa opetettiin, että pelastus tulee Jumalaan uskomisesta ja katumisesta ja pyrkimyksestä toimia hyvin - eikä mistään kasteesta, ehtoollisesta tai muista rituaaleista.
Determinismistä: Vaikka kaikki valintamme olisi jonkun Kaikkitietävän ennalta tietämiä, niin kyllähän meidän toimintaan vaikuttaa se uskommeko, että näennäisillä valinnoillamme on väliä. Sinä olet kuitenkin itsesi ja sinä toimit kuten toimit. Jos otat asenteen (paskaakos väliä) ja toimit sen mukaan, niin tämä oli oman vääjäämättömän ymmärtämättömyytesi seurausta. Jos taas ymmärrät, ettei tuollaisessa asenteessa ole järkeä ja toimit sen mukaan, niin tämä myös oli vääjäämätöntä. Eli determinismistä ei seuraa, etteikö sinun asenteellasi ja sillä, että pyrit toimimaan oikein, olisi väliä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos tarinastasi!
Näitä aitoja kertomuksia on mukava lukea. Jokainen kulkee oman tiensä, minulla se vei kohti fysikalismia ja pois jumalista… Joillakin Jumalasta taas tuli selvästi tärkeä osa elämää.
- aloittajaSe eniten loukkaa jos on elämässä löytänyt jotain, mikä auttaa jaksamaan, joku tulee vähättelemään ja pilkkaamaan sitä. Joillekin kun se usko voi todella pelastaa elämään jo tässä elämässä, eikä pelkästään elämästä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se eniten loukkaa jos on elämässä löytänyt jotain, mikä auttaa jaksamaan, joku tulee vähättelemään ja pilkkaamaan sitä. Joillekin kun se usko voi todella pelastaa elämään jo tässä elämässä, eikä pelkästään elämästä.
Suurin osa maailman ihmisistä uskoo Jumalaan, joten et sinun tarvitse hävetä sitä.
Joissakin maissa olet päin vastoin kauhistus, jos et usko Jumalaan.
- Anonyymi
Oma tieni on vähän samanlainen. Sain tapaluterilaisen kasvatuksen joulukirkkoineen jne. Koulussa tuohon aikaan luettiin ruokarukoukset ja uskonnonopetus oli avoimen tunnustuksellista ja "pakanauskonnoista" annettiin kuva naurettavana taikauskona ja laadullisesti erilaisina kuin "ainoa oikea" kristinusko.
Ensimmäinen särö tuli kun alaluokilla uskovainen opettaja kertoi, että nälänhätää on maailmassa vain siellä missä ei lueta (kristillisiä) ruokarukouksia. Se oli liian paksua jopa 8-9 vuotiaalle. Aloin epäillä että uskonnonopetuksessa ei välttämättä kaikki muukaan ole totta.
Murrosiässä minulle tuli jonkinlainen "uskonnollinen herätys" ja aloin taas uskoa (tyhmistä opettajista huolimatta), että Raamatussa kerrotaan jotain oleellista ja että vaikka Jumalasta on vääriäkin käsityksiä, niin niiden taustalla on kuitenkin oikea ja aito Jumala, joka vastaa pääpiirteisään Jeesuksen opetusta. Usko sai vain vahvistusta rippikoulusta.
Rippikoulun jälkeen luin koko Raamatun kannesta kanteen. Se oli alku uskoni murenemiselle. Raamattu ei todellakaan ollut erehtymätöntä Jumalan sanaa, vaan erilaisia eri kirjoittajien eri kulttuureissa kirjottaneita tarinoita, joissa pahimmillaan Jumala käski tappaa lapsia ja imeväisiä ja toimittiin muutenkin täysin moraalittomasti. Etääntyminen kristinuskosta alkoi.
Raamatun lukemisen jälkeenkin minulle säilyi jonkin aikaa usko "johonkin korkeimpaan" vaikka se ei Raamatun mukainen Jumala välttämättä ollutkaan. Luin myös muiden uskontojen kirjoituksia ja erityisesti budhalaisuudessa oli paljon kiinnostavaa. Minulle kuitenkin syntyi käsitys, että uskonnot eivät kerro mitään mistään ylimaallisesta ihmisen ulkopuolella olevasta vaan ihmisestä ja kulttuurista. Minusta tuli ateisti.- Anonyymi
Hienoa, että useampi jakaa näitä elämän teitä!
Tuo on mielenkiintoinen kysymys, miten moni Raamatun Jumalaan uskova on vaivautunut lukemaan tuon kirjan kannesta kanteen. Jos uskoo aidosti, niin luulisi tuon olevan yksi elämän korkeimmista prioriteeteista. Siitä selviää aika paljon sitä kulttuuri-perustaa, jolle kristinusko perustuu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hienoa, että useampi jakaa näitä elämän teitä!
Tuo on mielenkiintoinen kysymys, miten moni Raamatun Jumalaan uskova on vaivautunut lukemaan tuon kirjan kannesta kanteen. Jos uskoo aidosti, niin luulisi tuon olevan yksi elämän korkeimmista prioriteeteista. Siitä selviää aika paljon sitä kulttuuri-perustaa, jolle kristinusko perustuu.Nuo kertomukset todistavat sen tosiasian, että vaikka lapsi on pakkoliitetty luterilaiseen kirkkoon ja hänelle on vakuutettu, että nyt kaikki on kunnossa pelastuksen suhteen, niin se ei pidäkkään paikkaansa.
Käytäntö osoittaa, että ihmisen omat valinnat myöhemmin ratkaisevat sen, uskooko hän kirkon oppiin vai haluaako itse perehtyä Jumalan sanaan.
Valitettavaa vain on se, että tälläkin palstalla innokkaat lapsikasteen puolustajat kiivailevat oppinsa puolesta ja näin johtavat ihmisiä harhaan. Heidän uskonsa perustuu lähinnä kirkkoon ja sen oppiin, mutta ei Raamattuun.
"Käytäntö on teorian paras kriteeri."
- Anonyymi
Lapsena käytiin joulukirkossa ja pidettiin isää hereillä. Komeasti mentiin taksilla.
Joskus iltaisin pidettiin laulajaisia, virsiä tai iskelmiä, takan ääressä istuen. Yksi veljeni kävi kristillisen kansanopiston ja lauloi kuin Virran Ola tai kanttori riippuen lajista. Osaan vieläkin liudan virsiä ja hengellisiä lauluja ulkoa.
Pääsin äidin kanssa pyhäkouluopettajien retkille ja esiinnyin itsekin seruakunnan tilaisuuksissa. Muistan kun sanoin diagonissalle 13 vuotiaana. Enkö minä ole liian iso esiintymään pyhäkoululaisten juhlassa. Nyt huvittaa. Esiinnyin kuitenkin.
Rippikoulussa käytiin iltaisin pappilassa, en muista siitä oikein mitään. Ei ollut merkityksellinen asia.
Usko on jatkunut, pidän omia jumalanpalveluksia katsoen sitä tv:stä kynttilän palaessa ja laulan hartaasti mukana. Lapsiani asia huvittaa ja epäilevät että se periytyy.
Komppaan tuota joka kirjoittaa elävänsä oikein, en kyseenalaista yhtään, se on tavattoman helppoa, ei tarvitse katua eikä hävetä mitään, oikein elo pursuaa sydämestä, ei sitä tarvitse pinnistää.
Rukoilen, kiitän, osallistun srk:n tilaisuuksiin ja autan. Olen uskovana kiitollinen uskovasta kodista ja kasvatuksesta. Toivon tälle tielleni jatkuvuutta. Toivoisin myös että edes yksi saisi kauttani mahdolliseen pahaan oloonsa avun uskosta, se olisi minulle riemuvoitto.- Anonyymi
Eikö missään vaiheessa tullut koetusta vastaan, missä olisit alkanut kyseenalaistaa Jumalan olemassa oloa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö missään vaiheessa tullut koetusta vastaan, missä olisit alkanut kyseenalaistaa Jumalan olemassa oloa?
Kiva kun olet kiinnostunut. Ei ole tullut. Otan vastoinkäymiset siten, että jokaiselle niitä vain tulee vuosien varrella. En ota rangaistuksena. Elämässä saa olla kohtuullisesti poukkoilua. Rukoilenkin aina voimaa selviytyä, en välttämättä sitä ettei vastoinkäymistä olisi. Ja kiitän kun pääsen yli. Viime kuussa oli yksi, sitä edellinen huhtikuussa ja sitä edellinen yli vuosi sitten. On siis aikaa hyvin toipua edellisestä ja elää välillä kiitollisena seesteistä aikaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö missään vaiheessa tullut koetusta vastaan, missä olisit alkanut kyseenalaistaa Jumalan olemassa oloa?
"Eikö missään vaiheessa tullut koetusta vastaan, missä olisit alkanut kyseenalaistaa Jumalan olemassa oloa?"???
Mistähän se johtuu, että useimmat ihmiset alkavat etsiä apua Jumalalta tai hengellisyydestä silloin, kun elämä menee päin honkia tai kuolema lähestyy?
Jos oletetaan että Jumalaa ei ole olemassa kontra siihen, että Hän on olemassa, niin onhan 50%:n mahdollisuus, että se, joka luottaa Jumalaan,on oikeassa ja pelastuu.
Jos Jumalaa ei olisi ollutkaan olemassa, niin hän ei ole menettänyt mitään, kun taas ateisti menettäisi kaiken. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Eikö missään vaiheessa tullut koetusta vastaan, missä olisit alkanut kyseenalaistaa Jumalan olemassa oloa?"???
Mistähän se johtuu, että useimmat ihmiset alkavat etsiä apua Jumalalta tai hengellisyydestä silloin, kun elämä menee päin honkia tai kuolema lähestyy?
Jos oletetaan että Jumalaa ei ole olemassa kontra siihen, että Hän on olemassa, niin onhan 50%:n mahdollisuus, että se, joka luottaa Jumalaan,on oikeassa ja pelastuu.
Jos Jumalaa ei olisi ollutkaan olemassa, niin hän ei ole menettänyt mitään, kun taas ateisti menettäisi kaiken.Jos uskot vamppyyreihin ja laitat valkosipulia ovenpieleen, niin et menetä mitään.
Se taas joka ei usko vamppyyreihin voi menettää henkensä! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Eikö missään vaiheessa tullut koetusta vastaan, missä olisit alkanut kyseenalaistaa Jumalan olemassa oloa?"???
Mistähän se johtuu, että useimmat ihmiset alkavat etsiä apua Jumalalta tai hengellisyydestä silloin, kun elämä menee päin honkia tai kuolema lähestyy?
Jos oletetaan että Jumalaa ei ole olemassa kontra siihen, että Hän on olemassa, niin onhan 50%:n mahdollisuus, että se, joka luottaa Jumalaan,on oikeassa ja pelastuu.
Jos Jumalaa ei olisi ollutkaan olemassa, niin hän ei ole menettänyt mitään, kun taas ateisti menettäisi kaiken.Sitten vielä pitäisi päättää, mikä jumala niistä kaikista tuhansista on se oikea.
- Anonyymi
Tämä olisi mielenkiintoin kirja lukea:
Denis Alexanderin ja Alister McGrathin toimittama kokoomateos Coming to Faith through Dawkins (2023), jossa 12 mielensä muuttanutta ajattelijaa kertoo, kuinka Richard Dawkins ja muut uusateistit johtivatkin heidät ateismista kristityiksi, kun uusateistien argumentit osoittautuvat heikoiksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/coming-to-faith-through-dawkins-9780825448225 - Anonyymi
Sinulle 2023-08-09 09:05:52, minä tiedän syyn. On helpompi kestää vaikeus kun turvaa Jumalaan ja uskoo hänen antavat voimaa vaikeuksissa. Minulle toimii psykologina, saan voimaa selvittää ongelmaa. En siis mihinkään ala vaikeuden tullessa vaan Jumala on läsnä aina, hyvinä ja huonoina aikoina. Sen varmaan ymmärtää vain se joka uskoo Jumalaan. Toiset selvittävät ongelmat toisella tavalla, enkä arvostele heitä. Psykologit ovat toisille avuksi, toisille rauhoittavat lääkkeet. Siitä huolimatta että turvaan Juamalaan. hoidan itseäni liikunnalla ja terveellisillä elintavoilla, myös ne vahvistavat ongelmaratkaiussa. Eli en ihan vilpittömästi voi laulaa. ´Vain yksin Jeesus hän mulle riittävi´.
- Anonyymi
En usko, mutta ymmärrän täysin hyvin, että ajatus suojelevasta kaikkivaltiaasta ja ikuisesta kuolemanjälkeisestä toisesta elämästä tuo turvaa.
Minä uskoin lapsena, että lääkärit pystyvät parantamaan minkä tahansa taudin ja vakavan tapaturman, mikä sekin oli hyvinkin rauhoittava uskomus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En usko, mutta ymmärrän täysin hyvin, että ajatus suojelevasta kaikkivaltiaasta ja ikuisesta kuolemanjälkeisestä toisesta elämästä tuo turvaa.
Minä uskoin lapsena, että lääkärit pystyvät parantamaan minkä tahansa taudin ja vakavan tapaturman, mikä sekin oli hyvinkin rauhoittava uskomus.Sittenhän meillä molemmilla menee hyvin ja tunnemme olevamme turvassa. Iloitaan siitä.
- Anonyymi
Nykyään tiedetään, että maailmankaikkeus koostuu atomeista ja elektromagneettisesta säteilystä, reilusti yksinkertaistettuna. Jumalalle ei yksinkertaisesti ole tarvetta.
Oma polkuni on lähinnä kulkenut täydellisestä välinpitämättömyydestä täydelliseen epäuskoon. En ole teisti, olen siis kaikkien kreikan kielen oppien mukaan a-teisti.- Anonyymi
Tuo on yleinen trendi, koulutetut ihmiset ovat yleisemmin ateisteja.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 683139
Kerro jotakin hauskaa. :)
Kirjoita jotakin mukavaa vaikka kaivatustasi. :) Ei törkytekstejä kiitos. :)753037Mä sanon tän suoraan.
Se on sun käytös mikä ajaa pois. Et välitä muitten tunteista kun omistasi.682892On olemassa tiettyjä sääntöjä!
Ja jos aiot pärjätä mun kanssa niin teet vain niinkuin mä sanon. Mieheltä Naiselle632574Oliko pakko olla taas tyly?
Miksi oot niin tyly mua kohtaan nykyään? Ei edes tunneta kunnolla. Katseita vaihdettu ja varmasti tunteet molemmin puoli432078- 601657
Hyvää huomenta
Hyvää huomenta ja alkavaa viikonloppua ihanalle naiselle! Mitä ikinä teetkään, niin täälä sua yksi miekkonen ajattelee.181629- 351615
Huomenna heitän järjen
romukoppaan ja annan tunteen viedä. Kerran tässä kuitenkin vain eletään. Muistan myös jonkun minua viisaamman sanoneen,241610- 591556