Lervo keikalla alas

Lervo ajaa aju keikkaa alas ja toki osaa puhua mm. sveitsiä ja itävaltaa, ajoi sinne alas kuormia ja toi ylös paluita. Norjan rajalla Lervo voi huonosti, yrjösi kauhiasti mölyten pönttöön ja siitä tulikin se sanonta "Lervo puhuu vessanpöntölle norjaa". Oli tutut tullimiehet aina, katsoivat sormien läpi kun Lervo puski rajan yli karseissa kaasuissa usein. Lervo vaan morjesti räpylä lasissa (siihen aikaan oli semmosia räpylöitä millä morjestettiin) kun samalla otti latoputelista naukkua. oli ne aikoja ne en muista mitä aikoja mutta kumminkin.....

Mukava Lervojuttu oli myös kun Mulkkulan kylän suurin Lervofani, rovasti Per Seenvako, tapasi ennenmuinoin pitää paikallisella huolzim paarilla perjantai iltaisin pienen saarnan, tukevasti etukenossa tottakai. Se meni jotenkin näin:
"Tapahtui myös niinä päivinä kun LErvo astui huoltamolle ja astui tuhman kassatytön ja joi oluen. "älä lausu turhaan herrasi nimeä" -murjaisi Lervo kassalikalla samalla hyvää antaen. Kun kanja kolmasti laukeaa niin vekseli lankeaa, sanoi Ka-lervo, tuo lersu. Pyhä kolminaisuus, Lervo, Kanja ja Kilijukassu. Pyhitetty olkoon nimesi. Hän joka Lervoon uskoo näkee valon. Älköön pidettäkö muita Lervoja kuin Lervo. Hän, joka ajut ajaa. Krillillä makaa ja huoltikalla möhisee. Pyhitetty olkoon Lervon ajupäivä. Lervo on harras ja hurskas, saatanallinen ajumöllikkä. Kirkkokuoro on harrastuksena yhtä lähellä Lervon sydäntä kuin kaljan sekä kossun kittaaminen. Siellä Lervo saa olla oma itsensä, mylviä kuoron alttospraanona sydämensä kyllyydestä, karjahdella kauneimmat virret ja turautella rahti vaostaan psalmeja väliajoilla"