Hei 82 on sanottava että olet pohjattoman itsekäs

I hate you. Ja silti sen sanominen sinulle olisi vaikeaa. Olit niin rakas minulle. En halua pahoittaa mieltäsi enkä halua että tunnet tuskaa jonka minä olen aiheuttanut. Mutta ei sinun kanssa voi aikuismaisesti käsitellä tätä asiaa. Minussakin oli vikoja kommunikoinnin osalta mutta myös sinussa. Sinä määräsit miten ja millä tavalla saa jutella ja minä ahdistuin siitä. Sinä asetit ehdot ja minä puolestani en aina arvostanut toiveitasi. Halusit aina hallita. Halusit tietää minun ajatukset ja tunteet. Sitten pidit omasi suurelta osin salassa, käsittelit kokonaisuuden mielessäsi ja teit ratkaisun mihin et antanut minun enää osallistua. Annoin mutta en saanut. Veit minulta turvallisuuden tunteen.
Ap

Kun kesällä pari vuotta sitten pyöräilit minua vastaan ja kohdatessa katsoit muualle, vihasin sinua niin paljon sen takia.
Kun kerroit minusta veljellesi oman versiosi ja miten hän sen jälkeen suhtautui minuun tietämättä koko totuutta, vihasin sinua.
Vihaan sitä miten elät elämääsi piilossa ja se todennäköisesti aiheuttaa sen miten käyttäydyt.
Vihaan sinua ja yhtä tai kahta muuta kaltaistasi ihmistä jotka ovat tehneet minulle tuolla samalla tavalla. Sinä tietysti pahiten koska rakastin sinua niin paljon. Itsekkyytesi ja ilkeytesi takia toivon ettei rakkauden side välillämme kestä loppuelämää. Jos olisit kypsempi ja kohtelisit minua kuten kuuluu, se olisi hyvin arvokasta. Sellaista sidettä ei kaksi ihmistä itse valitse vaan se tulee jos on tullakseen.
Ap

Vihaan sitä miten kadut menneisyyttäsi ja liität minut siihen ja purit pahan olosi väärään paikkaan. Vihaan sitä miten et itse uskaltanut elää samankaltaisuutta mikä meissä on jonkinasteisesti ja siksi yriti vaikuttaa asiaan minun kohdallani ja ahdistuit siitä mitä minä olen. Voin vain päätellä että olen ollut sinulle aivan valtavan iso ja jättimäinen peili josta olet joutunut näkemään itsesi. Siinä tapauksessa, kaikki mitä koin sinun suunnalta oli oikeasti vain itseesi liittyviä henkilökohtaisia tunteitasi. Ja ne kyllä annan heti anteeksi. Ja toivon sinulle hyvää ja ettet ahdistuisi normaaleista tunteista koska niistä selviää kyllä.
Mutta koska uskoakseni rakastin sinua oikeasti niin minun on käytävä tämä läpi. Toinen kerta kun yritän elää vihavaiheen läpi.

Taidanpa jatkossa kirjoittaa ajatukseni ja tunteeni paperille. Halusit tai et, tulen pääsemään sinusta irti ilmankin sinua. Nämä oivallukset vain tulevat hitaasti koska en ole halunnut vihata. En halua vihata yleisesti ottaen ja vielä vähemmän olen halunnut vihata sinua. En ole halunnut yrittää sellaista mahdottomuutta että pakottamalla poistaisin tai lisäsin tunteita. Ei se mene niin. Tunnen sinut tälläkin hetkellä. Olet niitä ihmisiä jotka tykkäävät viettää netissä aikaa. Jo vuosia vuosia sitten olet ollut täällä. Minulle tämä on verrattain uusi kokemus.

Ymmärsin juuri etten ole halunnut vihata sinua koska olen ajatellut että sillä karkoitan sinut lopullisesti luotani. Mutta juuri se minun olisi pitänyt tehdä. Vihan ilmaisu ei ole yleensä tarpeellinen mutta ehkä se minulle on sinun kohdalla. Pyydän jo nyt anteeksi ilkeyttäni. Sitten kun pääsen sinusta yli niin negatiiviset tunteet lakkaavat olemasta. Ja kun ne lakkaavat olemasta niin ei tule enää vihaisia sanoja. Toivon että ymmärrät että tunsin jääneeni ikuiseen ansaan johon vain sinulla oli avain. Ja siten ainoaksi avuksi näin tämän 😒

Sivullisille lukijoille. Kun kohtaat suuren rakkauden ja menetät sen niin sinä kuolet. Sinä yksinkertaisesti vain kuolet sisältä. Ja sen jälkeen elät elämää tuntien hänen haamunsa varjona perässäsi.
Ehkä ajan kanssa.

Kaiken tämän viha puheen jälkeen, muistellessa sisäistä kuolemista. Kuvittelen että näemme jonain päivänä. Minusta tuntuu että vihat suuremmaksi osaksi unohtuisivat heti. Tulee ilo näkemisestä ja halu vain halata viimein. Niin monien vuosien jälkeen.
Mitä sen jälkeen tapahtuisi? En tiedä. En usko että meistä tulee enää mitään. En ole enää halunnut olla yhdessä. Olisiko olo hetken aikaa ahdistuneempi. Pitäisimmekö yhteyttä jatkossa. Haluaisinko vain mennä takaisin hypoteettisen kumppanini luokse jota rakastan. En tiedä. Sen tiedän että tämä elämä on välillä kivuliasta.

Tule siksi mikä todella olet äläkä pelkää elämää tai tunteita. Anna sen menneen olla siellä koska se on mennyttä. Jokaisella meistä on vain tämä nykyhetki ja huomisesta voi vain haaveilla. Päästä irti siitä mikä tuo sinulle murhetta. Voit sitten olla täysipainoisemmin se utelias ja erikoinen ihminen mikä olet. Rakastin hymyäsi yli kaiken. Silmät ja hartiat, ja ilmeet.

Saas nähdä minkälaisen ahdistuskohtauksen tulen vielä käymään läpi. Tuli nimittäin ajatus että minun piti olla se vahvempi. Sinä lähdit pois fyysisesti mutta minä lähdin katkaisemaan tätä sisäistä puolta. Tai mistä minä tiedän miten tunsit. Tunnen yhä yhteyden joten se ei ole/ollut katkennut vielä

En voi jäädä kitumaan. Sinulla oli paljon aikaa. Minäkin katosin silloin ennen jälleen kohtaamista mutta ei niitä voi loputtomiin laskea, järjestyksiä. Sinulla oli kaikki aika tulla minun luo. Et tullut.

Aika julmaa aloittajalta kirjoittaa noin kun varmasti tiedostaa että nuo voivat osua myös muihinkin henkilöihin ja tilanteisiin.

Oletkohan edes selkeästi tuonut hänelle tuntemuksesi tiedoksi ja esille. Tämän ajan omituisuus on epäsuoruus. Puhutaan valtavan dramaattisesti toisesta vaikka tämä toinen ei välttämättä edes tiedä olevansa jätetty kun mitään ei ole varsinaisesti koskaan alkanutkaan.