Susanna Clarke: Jonathan Strange &

Jaska

Herra Norell.
Onko kukaan lukenut?
Kommentteja?

4

677

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Päivi

      ja vaikka kirja oli paksuhko se tuntui loppuvan kesken:)

    • Hellan lettu

      Luin kirjan noin kuukausi sitten.

      Kyse on fantasiakirjasta, joka alkaa n. vuodesta 1805 ja kattaa noin kymmenen vuoden ajanjakson siitä eteenpäin. Herra Norrell on tutkinut magiaa, on siis teoreettinen maagikko ja ottaa tehtäväkseen palauttaa magian käytön Englantiin. Sattumien kautta hän saa oppilaakseen herra Strangen, joka jossain vaiheessa etenee oppimestariaan paremmaksi (tosin asia on kiistanalainen) ja kirjan loppuosat käsittelee näiden kahden herran "kilpailua" ja keskinäistä yhteydenottoa päättyäkseen jonkinlaiseen kompromissiin. Kompromissiratkaisu on kyllä sellainen, josta voisi odottaa kirjalle jatko-osaakin!

      Kirjassa kiinnitin ensimmäiseksi huomiota tyyliin, siis siihen, millaisella kielellä kirja on kirjoitettu. Suomennos on mielestäni erittäin hyvä, ottaen huomioon vaikean aiheen ja alkuperäiskielen, joka on kuin 1800-luvun romaaneista à la Austen, Dickens ja muut aikalaisensa.
      Kirjan henkilöt ovat jatkuvasti herra sitä, herra tätä, rouva sejase, neiti tuo. Mieleen tulee eittämättä ns. epookkiromaanit!

      Toinen tekijä on yksityiskohtien ja sivuhenkilöiden runsaus, joilla kaikilla on kuitenkin tärkeä osa juonen viemisessä eteenpäin. Kirjan kunnialliset herrat ("gentlemen") pyrkivät olemaan aikakauden käsityksen mukaan tieteellisen tarkkanäköisiä, havannoivia ja keskustelevat magiasta tieteellisin käsittein; ikään kuin magia olisi laitettava kirjoihin ja kansiin siinä missä uudet löytyneet kasvi- ja eläinlajitkin.
      Toisaalta ero palvelijoihin yms. henkilöihin, jotka eivät ole "gentlemen", tehdään selväksi.
      Muutamia historiallisia faktoja on sotkettu mukaan, kuten Napoleonin sodat ja Ison-Britannian kuningas Yrjö III (onpa kirjassa tapaaminenkin kuninkaan kanssa silloin, kun tämä oli suljettu sokeana ja kuurona, mielisairaana, "hoitolaitokseen.) Ainakin yksityiskohdista saa sen kuvan, että kirjaililja on tutkinut aiheita tarkkaan ja nämä historialliset henkilöt ja faktat pitävät mahdollisimman tarkkaan paikkansa.

      Mutta tarinalla on toinen puolensa, magia. Koko kirjassa käytetään systemaattiseseti nimitystä magia, maagikko jne. Ei siis puhuta noituudesta, tai taikurista, kuten esim. Harry Pottereissa. (No, eräs epämääräinen henkilö on kuitenkin silmänkääntäjä, ainakin herrasmiesten mielestä!)
      Magia aiheuttaa joitakin yllättäviä, hallitsemattomia tilanteita ja joka aiheuttaa myös herra Norrellille ja herra Strangelle sellaisen tilanteen, josta he eivät ainakaan heti tiedä, miten se päättyy. Jonkin verran sivutaan myös herrojen arkipäivän elämää, kuten raha-asioita, naimakauppoja jne.

      Maagikkojen kohtaloa ja tarinan etemistä sanelee profetia, joka oli suomennoksenakin aika vaikeaselkoinen, siis sellainen, josta saa helposti kahdensuuntaisia käsityksiä.
      Yksi tärkeä sivu"henkilö", johon törmää melkein joka sivulla on Raven King, suurin kaikista keijuista, mutta häntä ei varsinaisesti tavata, kyse on hänen vaikutuksestaan magian ja sitä kautta myös Englannin historiaan. Toinen tärkeä keijuhahomo on John Uskglass, vastaavanlainen on tärkeä keiju. Ja kolmas on nimetön keiju "villavatukkainen herra", joka voi olla jompi kumpi edellä mainituista, tai ei kumpikaan tai vain toinen...

      Koska kirjailija on nainen, olisin kuvitellut, että naisilla olisi ollut ratkaisevampi tekijä tässä kirjassa; sen sijaan he ovat puhtaasti objekteja, heille tapahtuu kaikenlaista (eikä pelkästään positiivista) miesten päätösten takia; ilman, että itse pääsisivät paljoakaan kohtaloonsa vaikuttamaan. Mutta se kai oli tilanne yleensäkin 1800-luvun alun Englannissa.

      En oikein osannut sanoa, pidinkö kirjasta vai en. Mutta kesken sitä en voinut jättää, olkoonkin, että on lähes 1000-sivuinen järkäle. Kirjan tyyliin kuuluu, että alaviitteitä on runsaasti; on tapahtumien taustaa, otteita "historiallisista" maagisista teoksista jne. - siis tuntuma, kuin lukisi jotain "selkeää magian historiaan kuuluvaa teosta", vaikka kyse on tavallisesta fiktiosta! Olen monta kertaa miettinyt kirjan tapahtumia jälkikäteen ja "entä jos..."-tilanteita (eli entä jos magia olisi totta!), joten siinä mielessä kirja on hyvä. Siihen ei voi suhtautua olan kohautuksella. Siitä joko pitää tai ei.

      Selvästi kuitenkin kirjoittaja hakee harrypottermaista menestystä, fantasiakirjallisuuden seuraavaa aaltoa nyt kun HP kasvaa ja aikuistuu ja sarja on lopuillaan. Tuleeko herra NOrrellin ja herra Strangen seikkailuista ja keskinäisestä kinastelusta maailman luokan menestys, jää kyllä nähtäväksi.

      Eräs suomennostekijä kyllä jäi häiritsemään. Alkuperäisteoksessa puhutaan "fairyistä", siis keijuista. Systemaattisesti myös tässä kirjasta puhutaan keijuista, mutta minä ainakin miellän keijun joksikin kevyeksi, kauniiksi, hyväntahtoiseksi, valoisaksi... Siis keiju herättää positiivisia mielleyhtymiä.
      Kirjan keijut eivät kuitenkaan ole sitä, vaan he ovat jotain muuta "muun maailman asukkeja", eivät kuitenkaan tonttuja, maahisia tai menninkäisiä.
      Tolkienin lukeneena mietin Norrell & Strangea lukiessa, olisiko "fairyn" parempi käännös ollut "haltia" - mutta koska en tiedä, mikä Tolkienin "Sormusten herrassa" käyttämä alkuperäissana on ollut suomen sanalle "haltia", en voi tähän sen tarkemmin ottaa kantaa. Pitäisi olla parempi näppituntuma "tuonpuoleiseen".

      • Jaska

        Todella valaisevasta referaatista. Sait ainakin minut kiinnostumaan kirjasta sen verran että marssin kirjakauppaan ja haen joululukemiseksi :)


      • Maaton

        Kirjan suomennos on todella erinomainen! Kirjassa käytetty suomi on kaunista ja "ajanmukaista" mutta kuitenkin sujuvaa.

        Kirjan keijut ovat niitä samoja, joista esimerkiksi Shakespeare on kirjoittanut Kesäyön unelmassaan: eivät välttämättä kaikkein vaarattominta väkeä. Keijuiksi tuo kavala kansa on suomennettu aina, enkä näe mitään syytä, että traditiosta pitäisi poiketa.

        Samoin pitäytyminen "magiassa" ja "maagikoissa" on nähdäkseni harkittu ja hyvin perusteltu ratkaisu. Kirjan alkutilannehan on, että magia on teoreettinen tieteenala, ei käytännön toimintaa. "Teoreettinen taikuri" olisi ollut vähintäänkin kyseenalainen ilmau, kun taas "maagikko" lähestyy sävyltään "biologia" tai "fyysikkoa" tai "geologia".

        Kirjailijan tavoitteena näyttää olleen kirjoittaa teoksensa samalla tavalla, kuin sen olisi voinut kirjoittaa joku 1800-luvun asukki. Tässä mielessä teos on tyylikäs ja puhdas, ainakin minun silmissäni virheetön. Luulen, että naisten asema kirjassa on seurausta juuri tästä ajankuvan tavoittelusta (olkoonkin, että jo 1800-luvulla on kirjoitettu myös vahvoista naisista).

        Tarinan käynnistyminen vie aikansa: henkilöitä ja tapahtumia alustetaan satojen sivujen ajan, ja ainakin minä olin vähällä jättää teoksen kesken. Juoneen alkoi tulla imua vasta ehkä sivun 700 paikkeilla. Tarinan hitaus ei olisi ollut ongelma, mikäli kirjan selkeästi suurin puute ei olisi rasittanut liiaksi: Minkäännäköistä vakavasti otettavaa teemaa siinä ei ollut, vaan juttu jäi viime kädessä pelkäksi uudella maailmalla ja vanhahtavalla tyylillä leikittelyksi. Luokittelen Strangen ja Norrellin puhtaaksi viihdekirjaksi, ja sellaisessa olisi mielestäni saanut olla vähän enemmän vauhtia ja vähemmän sivuja. Tämä on toki henkilökohtainen ongelmani: Olen tottunut hakemaan kirjoista hieman enemmän, ja koin hivenen turhauttavana lukea melkein tuhat sivua jotakin, mistä loppujen lopuksi puuttui sisältö lähes kokonaan.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1910
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      834
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      787
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      258
      717
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      698
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      669
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      653
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      633
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      633
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      626
    Aihe