Olen pohjalla! :'(

merina83

Miksi elämäni on mennyt taas tähän pisteeseen? Olen sairastanut eri syömishäiriöitä jo lähes kymmenen (!) vuotta, mutta ikinä en ole ollut näin pohjalla... :'(

Nykyään vain ahmin ja ahmin ja ahmin taas. En pysty lopettamaan vaikka olisin kuinka täynnä (vaikka en teidäkään enää mitä tuo termi 'täynnä' tarkoittaa). Sitten keksin "paastota" ja syön mitättömän vähän useita viikkoja. Jos tuon paaston aikana syön vähänkin "sallitun määrän" yli (siis yli 300kcal), oksennan kaiken pois (vaikka olisin syönyt vain omenan "liikaa").

Tätä ennen olen sairastanut viimeksi bulimiaa, mutta en tiedä mihin sairauteni on menossa. Kiloja on tullut aivan järkyttävästi lisää ja olen jo oikeastikin ylipainoinen!

Olen käynyt pari vuotta sitten psykologin luona ja aloitin käymiset taas tänä syksynä. En koe että terapiasta on minulle apua. Tuntuu ettei mistään ole apua! Elämä vain valuu hukkaan.

Katselin tuota kuvaa, joka on pyörinyt näillä sivuilla useaankin otteeseen, kuolleesta bulimikosta. Muistaakseni se oli jotain viitisen litraa ruokaa mitä tuo tyttö oli syönyt. Itse syön saman verran lähes joka päivä silloin kun ahmin -enkä siis nykyään enää oksenna niitä pois (ellen "paastoa").

Luulin, että olen terve jos vain lopetan/vähennän oksentelua. Mutta tuntuu että nyt vasta olenkin pohjalla.

HALUAN PARANTUA!

4

744

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kalorikeiju

      Ensiksi toivotan sinulle tsemppiä yrittäessäsi pohjalta pinnalle! On hyvä juttu, että itse tahdot parantua, eikös se ole jo ensimmäinen askel?

      Koeta olla inhoamatta itseäsi ihan mahdottoman paljon. Et ole yksin, etkä ole ainoa. Samanlaisia - tai pahempia - ruokahulluja riittää. Itsekin olen aika legendaarinen mässäilijä, jolla on useampikin syömishäiriödiagnoosi taskussa.

      En osaa mitään varmaa kikkaa sinulle neuvoa, mutta yrittäisin sinuna 1) viettää aktiivista elämää. Varmaan kuulostaa jankutukselta, mutta joku hyvä harrastus, uudet ystävät yms. vievät ajatukset edes hetkeksi pois ruoasta. 2) Kittaa reilusti teetä (mate tai vihreä tee on terveellistäkin), siis todella reilusti! Se voi olla sellainen sijaistoiminta syömiselle, eikä sitten mahaan mitään mahdukaan kun on teestä täynnä. 3) Koeta hiukan - edes HIUKAN - uudistaa tapojasi ahmiessasi. Toisin sanoen: jäätelö täyttää ainakin minut paremmin kuin suklaa. Jos pitää valita syötkö 500 grammaa suklaata vai 500 grammaa herkullista jäätelöä, niin valitse se jäätelö. Nykyisin on myös nameja kevytjäätelöjä, ahmi niitä jos ahmittava on. Jos harrastat leivontaa ahmintapäivinä, niin tee täytekakku laittaen väliin vaahdotettua vaniljakastiketta kermavaahdon sijaan, siinä muuten säästää huikeasti kaloreita.

      Minusta moni ihminen ahmii valtavia määriä erityisesti silloin, kun kokee, että NYT KUN KERRANKIN SAAN. Avainsana on tuo KERRANKIN. Silloin sitä on kuin irtipäästetty eläin, kun ei "koskaan" mitään saa. Eli mitä jos yrittäisit "ahmia" useammin? Ahmia hiukan hillitymmin, mutta useammin? Jos paastoat useita viikkoja, kuten kirjoitat, niin himo makeaan ja muuhun namiin kasvaa varmaan suunnattomaksi. Parempi melkein olisi vetää kerran viikossa joku mahd. kevyeksi tehty kotikääretorttu kuin kerran kahdessa viikossa tonnikaupalla KAIKKEA.

      Tietysti kannattaa miettiä sitäkin, mikä sinut SAA ahmimaan, siis mikä tunne? Joskus sekin auttaa, kun ahmimistarpeen tullessa sanoo ihan itselleen, että ahaa, sinua pelottaa/ahdistaa/olet yksin. Mutta ei ole mitään hätää, kaikki on ihan ookoo. Ei sitä oloa syömällä pois saa, sen morkkiksen voi vain siirtää.

      Toivottavasti löydät hyvän terapeutin, näitä asioita voi tietysti ja pitääkin miettiä myös itse. Koeta olla hyvä itsellesi, itselle raivoaminen, syyttäminen ja haukkuminen vain pahentaa oloa.

    • Jokotai80

      Edellinen vastaus oli hyvä, mutta olisiko totaalinen ahmimisesta luopuminen mahdollista?

      Tai ainakin melkein totaalinen? Itse en usko koskaan pääseväni eroon systeemiajattelusta syömisen suhteen. Kokeilen nyt seuraavaa systeemiä (jota kutsun kevyilyksi): Syön noin 1200-1500 kcal/pv välttäen ennen kaikkea sokeria, joka laukaisee ahmimisen kun olen stressaantunut (eli lähes aina). Näin ehdottomasti niin kauan, kunnes olen painotavoitteessani (48-50kg)ja siitä eteenpäinkin, ellei paino laske alle alarajan. Systeemi toimii seuratilanteissakin, kun on tarkkana. Merkitsen kaiken ylös sadan tarkkuudella. En usko edes haluavani ahmia enää, sitten kun olen laihtunut (jos nyt onnistun, kymmenen vuoden yritysten ja erehdysten jälkeen) -ja jos haluankin, tiedän ettei syömissessio n. kerran kuussa painoon vaikuta.

      • merina83

        Tänne on aina niin hyvä kirjoittaa koska huomaa, ettei olekaan yksin :')

        Neuvot olivat hyviä, kiitos niistä. Olen tässä jo kymmenettä vuotta sairastellessani ehtinyt keksiä vaikka minkälaisia paranemiskeinoja. Uskon myös, että tuo "normaali" laihduttaminen on ainoa oikea vaihtoehto laihtua pysyvästi. Olen kaksi kertaa elämässäni syönyt useita kuukausia terveellisesti tuon 1200kcal ja liikkunut paljon. Ensimmäinen kerta johti anoreksiakauteen ja toinen ortoreksian kautta taas anoreksiaan. En siis osaa lopettaa ajoissa
        :(

        Nyt olen siis yli 20kg painavampi kuin silloin ana-aikoina. Minulla on oikeaakin laihdutettavaa, koska kuten kerroin, olen jo oikeastikin ylipainoinen. Tänään ahmin taas, mutta eilinen suklaalevy, karkkipussi ja 400g pussi korppuja ym. vaihtuivat "normaalimpaan ruokaan" ja tässä illalla söin vielä 100g karkkia ja puoli litraa jogurttia hillon kera. Normaalista ruoasta tuli "ähkympi" olo ja olin jo matkalla oksentamaan, mutta käännyin takaisin :) Annoin itselleni anteeksi, vaikka huono omatunto on vieläkin tästä ähkystä olosta. En ainakaan jaksa enää syödä tänään enempää :)

        Tuosta painosta vielä: olen siis vajaa 160cm pitkä ja painan lähes 65kg (!). Aion laihtua ensi vuoden aikana vajaa 50 kiloiseksi ja aion tehdä sen terveellisesti (lupauksia, lupauksia). *huoh*

        Kuinka pitkä sinä olet ja kuinka paljon sinulla on laihdutettavaa tuohon tavoitepainoosi?

        Ehkä tällä kertaa onnistumme molemmat :)


    • 10 vuoden kokemuksella...

      Et todellakaan ole yksin. Muutaman sairaalahoitokerran perusteella tiedän, että syömishäiriöisiä kyllä riittää, ja niillä on myös taipumus pitkittyä. Itselläni tuli viime keväänä tuo sama 10 v. täyteen.

      Kaikki alkoi 13 - vuotiaana asteittain pahenevana anoreksiana, ja kun muutin pois kotoa, homma karkasi käsistä kokonaan - pahimmillaan paino oli 35 kg (173 cm), mutta siinä vaiheessa alkoikin pakonomainen ja raju ahmimiskausi - kroppani ilmeisesti "pakotti" minut jotenkin selviytymään hengissä. Jouduin sitten itsemurhayrityksen sairaalaan, mutta ahmiminen ei loppunut, varsinkin, kun siellä painoani yritettiin väkisin nostaa oikeasti valtavilla annoksilla. eivät tainneet oikein uskoa, kun väitin kärsiväni ahmimisesta...

      Söin sitten painoa puolessa vuodessa 40 kg, eli tuplasin miltei painoni! Ei varmasti tehnyt kropalle hyvää... sitten seurasi bulimia - kauteni, joka jäi onneksi melko lyhyeksi, luultavasti siksi, etten ole kovin hyvä oksentaja (todellakin, onneksi!). Järkyttävien masennusjaksojen ja itsetuhoisuuden jälkeen olen jotenkin saanut elämäni järjestykseen, poikaystäväkin on, opiskelen ja käyn töissä.

      Painoindeksini on 22, mutta edelleen mielessä valitettavasti pyörii anorektisia ajatuksia ja laihtuakin haluaisin, mutten oikein tosissani halua yrittää, anoreksia pelottaa.

      Niin, et tosiaan ole yksin. Jos sinulla on masennusta, niin kevyt serotiinilääkitys auttaa usein bulimiaan (vie ahmimishalut). Paastoaminen on ehdottomasti pahasta, suosittelen "täsmäsyömistä" eli vähän kerrallaan, mutta säännöllisesti.

      Kyllä elämä vielä kantaa! Tsemiä!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1925
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      842
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      812
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      724
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      703
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      670
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      664
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      639
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      637
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      627
    Aihe