Marttyyri

Tuttua, valitettavan tuttua. Yksi syy miesten käsitykseen siisteydestä, joka siis poikkeaa naisten käsityksestä siinä että miehelle riittää summittainenkin siisteys... niin syy on varmasti kun pojat kotona joko siivoavat tai eivät. Heidän äiti siivoaa. Jos poika siivoaa, mutta tekee sen huonosti, äiti kehuu ja siivoaa loput. Kun tytär siivoaa, äiti vaatii hyvää lopputulosta ja tytär siivoaa. Isä siivoaa harvoin. Jos isä siivoaa, äiti moittii ja siivoaa loput. Millaisen mallin poika saa? Ei tartte siivota kunnolla, joku muu tekee sen kuitenkin :)

Juuh, mun ukko väitti siivoavansa mielellään. Silloin kun tavattiin. Ymmärsin että se siivosikin joskus. No, se oli naimisissa silloin. Sitten se erosi. Asui aikansa exän luona heidän yhteisessä kodissa kun ei löytänyt sopivaa asuntoa... oli miten oli, sitten se muutti mun luo kun asumissopu oli niin tulehtunut ettei mistään tullut mitään. Siksi ne erosikin. Ei se aluksi siivonnut. Minä siivosin. Ehkä se ei osannut tai kehdannut kun on mun kämppä, ajattelin. Mainitsin asiasta ja kyllä se sitten alkoi imuroimaan. Joskus. Sitten muutettiin uuteen yhteiseen kotiin. Minä siivosin. Se imuroi joskus. Sitten jätin joskus siivoamatta vaikka miten inhotti olla pölyn ja roskan seassa. Ei huomannut. Sitten mun oli pakko. Ajattelin etten voi paimentaa häntä kuin äiti lasta. Kävi tsägä. Jouduin/pääsin toiselle paikakkunnalle pakko-opisekelemaan työn puolesta 6 kk:ksi. Vannotin miestä siivoamisesta. Kävin viikonloppuisin kotona ja oli se imuroinut. Sitten ihan varovasti otin puheeksi pölyjen pyyhkimisen ja lattian pesun. Pyysin miestä "avuksi", ts. delegoin homman sille ja autoin häntä. Mies oli lopputulokseen tyytyväinen. Sanoin että on se mukavaa kun pari kertaa kuussa on näin puhdasta. Sen jälkeen mieskin alkoi tehdä osuutensa oma-aloitteisesti, myös lattian pesussa. Kaappien vuosittainen siivous opeteltiin myöhemmin. Kun se huomasi miten hyvää jälkeä itsekin saa, se alkoi oikein nauttia nysväämisestä ja nyt mies tekee tarkempaa jälkeä kuin minä ;) .. no kai nyt jos vuodesta toiseen on ainoa siivooja talossa niin sen alkaa tehdä vähän hutaisten. Nyt kun harvevmmin joutuu niin teen taas tarkemmin.

Minä vaihdoin tekstissä sukupuolet toisinpäin. Ja kun tuossa pari päivää sitten pohdin tätä asiaa, miksi meillä ennen riitti se, mitä tein kodin hyväksi (siivoan ja ahkeroin mielestäni paljon), niin löysin ratkaisunkin. Ennen mieheni ei ollut näin paljon kotona! Nyt hän siivoaa ja puunaa ja imuroi raivokkaana, kun minä en hänen mielestään tee kotona mitään(?). Eli siis meilläkin on eri näkemys puhtaudesta ja hänelle siitä tuli niin suuri ongelma, että uhkasi jopa erolla, koska näkemyksemme eivät kohtaa! :-/ (Todellinen näkemysero ei ole noin suuri, joten takana on ilmeisesti muutakin; siitä en ole vielä päässyt selville, mitä se on)

Mekin olemme opetelleet puhumaan asioista. Sen sijaan, että mieheni siivoaa ja raivoaa, keskustelemme siitä, milloin olen ajatellut siivota. Joskus tuntuu, että pienimmästäkin yksityiskohdasta on keskusteltava, sanottava kaikki ääneen. Siten ei tarvitse sanoa asioita kahdesti. Kun on asiasta kerran sanonut, voikin kysyä, oliko tästä puhetta. Vastaus antaa sitten aiheen joko sanoa asian uudelleen tai muuttaa omaa näkemystä asiasta miten itse parhaakseen katsoo.

Ennen minä tein kotona (todellakin) eniten, nyt työt jaetaan voimavarojen mukaan. Kommunikointia, sitä pitäisi harrastaa marttyyriksi heittäytymisen sijaan!

"Hän vain kertoo minulle, milloin siivotaan, ja sitten siivoamme yhdessä. Helppoa ja yksinkertaista"

entä vaikka kuinka kerrot miehelle, että nyt siivotaan, niin mies sanookin että en nyt jaksa tms.
minun mies nimittäin ei siivoa, jos sanon vaan että "nyt siivotaan". se siivoaa ehkä kerran vuodessa, ja vain omasta halustaan (sillonkin on tosin pitänyt asiasta mainita). no, hyvä jos teillä asia ratkesi noin helposti.