Miehen rooli YH-äidille?

alice tuossa jo vastasikin puolestani ,ja niin tässä muuten samanmoinen mies .
Olen ihmetellyt tasan samoja asioita yh- äitien ilmoituksissa ,jos ryhtyy ottoisäksi ,niin itsestään selvyyshän on että ,ko naisen lapsi(set) on myös täysimääräinen perheenjäsen elätettävä kasvatettava jne jne.

Profiileista yleensä ottaen ,oli sitten yh- äippä tai ei ,tulee vähän ikävä ensivaikutelma ,jos puoleen väliin asti luettelet "millainen miehen tulee olla" ,minusta on kohteliaampaa ,kertoa itsestään millainen on ,kuin alkaa heti esittää "vaatimuksia" toisesta .. no tämä oli ehkä pilkun viilaamista ,,mut kuiteskin.

Sen ikävän tosiasian kun ottaa huomioon ,että treffi palsta tosiaan näyttää olevan pullollaan huijareita ,ja seksin perässä juoksijoita ,niin miehiä kuin naisiakin ,ja sieltä seasta on vaan ENNAKKOLUULOTTOMASTI jaksettava ,etsiä sitä oikeaa . niin hyvä tulee. Jos on liikkeellä asenteella "jaaha mikähän huijari tämäkin taas on ,,kusettaa kuitenkin" vaikeuttaa vain asian etenemistä.

Itse pelaan rehellistä peliä ,ja välillä masentaa ,kun naiset (tosin ,ymmärrettävästä syystä) panttaavat yhteystietojaan ,numeroaan ,viikosta toiseen. joskus on pakko ottaa riski ,ja luottaa. Epäluottamuksen osoittaminen viikosta toiseen ,synnyttää ,epäluottamusta, ikävä kyllä.

Turha on luulla että neulan heinäsuovasta ,voi löytää ilman naarmuja.

Enempi tuo että ollaan kiinnostuneita vain naisesta mutta jätetään se pikkuinen huomiotta ei johda hyvään lopputulokseen pitkällä tähtäimellä. Myöskin tuo kertoo siitä vastuun pakoilusta perhettänsä kohtaan. Syytönhän se lapsi on siihen tilanteeseen.

Hyvää kevättä myöskin Sinulle.

Jussi39 kirjoitti:

alice tuossa jo vastasikin puolestani ,ja niin tässä muuten samanmoinen mies .
Olen ihmetellyt tasan samoja asioita yh- äitien ilmoituksissa ,jos ryhtyy ottoisäksi ,niin itsestään selvyyshän on että ,ko naisen lapsi(set) on myös täysimääräinen perheenjäsen elätettävä kasvatettava jne jne.

Profiileista yleensä ottaen ,oli sitten yh- äippä tai ei ,tulee vähän ikävä ensivaikutelma ,jos puoleen väliin asti luettelet "millainen miehen tulee olla" ,minusta on kohteliaampaa ,kertoa itsestään millainen on ,kuin alkaa heti esittää "vaatimuksia" toisesta .. no tämä oli ehkä pilkun viilaamista ,,mut kuiteskin.

Sen ikävän tosiasian kun ottaa huomioon ,että treffi palsta tosiaan näyttää olevan pullollaan huijareita ,ja seksin perässä juoksijoita ,niin miehiä kuin naisiakin ,ja sieltä seasta on vaan ENNAKKOLUULOTTOMASTI jaksettava ,etsiä sitä oikeaa . niin hyvä tulee. Jos on liikkeellä asenteella "jaaha mikähän huijari tämäkin taas on ,,kusettaa kuitenkin" vaikeuttaa vain asian etenemistä.

Itse pelaan rehellistä peliä ,ja välillä masentaa ,kun naiset (tosin ,ymmärrettävästä syystä) panttaavat yhteystietojaan ,numeroaan ,viikosta toiseen. joskus on pakko ottaa riski ,ja luottaa. Epäluottamuksen osoittaminen viikosta toiseen ,synnyttää ,epäluottamusta, ikävä kyllä.

Turha on luulla että neulan heinäsuovasta ,voi löytää ilman naarmuja.

Lue lisää

...noin ihanaan mieheen :) Täytyy vaan sanoa että on se molemminpuolista, miehetkin panttaavat sitä että voisi tavata ihan livenä.. Minä ainakin mielelläni ottaisin riskin ja tapaisin ihmisiä ihan livenä, kuin vain seurustelisin tietokoneen ruudun kanssa :)
Hyvää kevättä sulle ja toivottavasti me molemmat löydämme sen oikean!

Mies 32v kirjoitti:

Enempi tuo että ollaan kiinnostuneita vain naisesta mutta jätetään se pikkuinen huomiotta ei johda hyvään lopputulokseen pitkällä tähtäimellä. Myöskin tuo kertoo siitä vastuun pakoilusta perhettänsä kohtaan. Syytönhän se lapsi on siihen tilanteeseen.

Hyvää kevättä myöskin Sinulle.

Lue lisää

Sinä kuulostat niin luxusmieheltä että ottaisin heti jos mahdollista ;)Ihanaa että on olemassa noin fiksusti ajattelevia miehiä!!

Sinun tapauksesi kuulostaa enemmän yhteishuoltajuudelta kuin yksinhuoltajuudelta.

yksinhuoltajuus kirjoitti:

Sinun tapauksesi kuulostaa enemmän yhteishuoltajuudelta kuin yksinhuoltajuudelta.

Siis olen osa-yksinhuoltaja ja lapset ovat isällään sen joka toisen viikonlopun ja me emme ole vuosiin olleet toistemme kanssa edes puheväleissä.
Sillä olenko yh, yhteishuoltaja tai osa-yksinhuoltaja ei ole tekemistä mielipiteeni kanssa. Vaikka olisin täysin yksinhuoltaja, niin en silti haluaisi sellaista suhdetta miehen kanssa, että muutettaisiin yhteen. Ainakaan niin kauan kun lapset asuu kotona enkä myöskään tee lisää lapsia. Kuten sanoin yh:takin on erilaisia ja he kaikki eivät todellakaan halua naimisiin, lisää lapsia ja uusioperhettä.

yksinhuoltajuus kirjoitti:

Sinun tapauksesi kuulostaa enemmän yhteishuoltajuudelta kuin yksinhuoltajuudelta.

Yksinhuoltajuus ja yhteishuoltajuus taitavat olla käsitteinä sekaisin ihmisillä.
Yksinhuoltaja saa tehdä yksin kaikki lasta koskevat päätökset.
Yhteishuoltajuudessa molemmilla vanhemmilla on yhdessä päätösvalta ja esim. passihakemukseen ja muihin virallisiin papereihin tarvitaan molempien nimet.
Yhteishuoltajuudessakin lapset varmasti asuvat useimmiten toisen vanhempansa luona ja 'vierailevat' viikonloppuisin toisen luona.
Yksinhuoltajuutta ei nykyään edes kovin helpolla saa, jos toinenkin vanhempi haluaa pysyä huoltajana.

"Minä 3 lapsen yksinhuoltajana olen ennemmin ilman miestä ja suhdetta, kun otan jonkun meidän kotiin asumaan. Eli minun toiveenani on "aikuinen" suhde jossa kummallakin on oma koti ja ymmärretään ettei joka päivä tarvitse nähdä sekä kiireitä/velvollisuuksi löytyy kummaltakin. Sen miehen rooli on vain minun miesystävänäni "

Mielestäni tuo kuulostaa enemmän "teinisuhteelta" ja valitettavasti tuollainen ei tuo mieleeni lähimainkaan minkäänlaista perhe-elämää. Että enempi tuo tuo mileen sen että voi käydä sitten kenen luona tahansa ja mielestäni antaa ikävän kuvan lapsille siitä, mitä perhe-elämällä tarkoitetaan. Eli kahdesta aikuisesta jotka kumpikin asuu kotona ja luo lapselle turvaa.

Että valitettavasti itse en pystyisi tämänkaltaiseen "perhe-elämään" missä asutaan jo valmiiksi erillään. Mutta niinkuin sanoit, että tarpeita on monenlaisia.

Mies 32v kirjoitti:

"Minä 3 lapsen yksinhuoltajana olen ennemmin ilman miestä ja suhdetta, kun otan jonkun meidän kotiin asumaan. Eli minun toiveenani on "aikuinen" suhde jossa kummallakin on oma koti ja ymmärretään ettei joka päivä tarvitse nähdä sekä kiireitä/velvollisuuksi löytyy kummaltakin. Sen miehen rooli on vain minun miesystävänäni "

Mielestäni tuo kuulostaa enemmän "teinisuhteelta" ja valitettavasti tuollainen ei tuo mieleeni lähimainkaan minkäänlaista perhe-elämää. Että enempi tuo tuo mileen sen että voi käydä sitten kenen luona tahansa ja mielestäni antaa ikävän kuvan lapsille siitä, mitä perhe-elämällä tarkoitetaan. Eli kahdesta aikuisesta jotka kumpikin asuu kotona ja luo lapselle turvaa.

Että valitettavasti itse en pystyisi tämänkaltaiseen "perhe-elämään" missä asutaan jo valmiiksi erillään. Mutta niinkuin sanoit, että tarpeita on monenlaisia.

Lue lisää

"Mielestäni tuo kuulostaa enemmän "teinisuhteelta" ja valitettavasti tuollainen ei tuo mieleeni lähimainkaan minkäänlaista perhe-elämää. Että enempi tuo tuo mileen sen että voi käydä sitten kenen luona tahansa ja mielestäni antaa ikävän kuvan lapsille siitä, mitä perhe-elämällä tarkoitetaan. Eli kahdesta aikuisesta jotka kumpikin asuu kotona ja luo lapselle turvaa."

-Ei ole tarkoituskaan hakea mitään perhe-elämää koska en tykkää, että eron läpikäyneiden lasten silmien eteen marssitetaan vielä 1 tai useampi vieras ihminen, äiskän tai iskän uudet puolisot.
Monesti lapsetkaa ei tykkää uusista puolisoista ja mulla onkin ollut periaatteena että jos minulla olisi mies ja yksikin lapsista sanoisi, ettei halua sen olevan meillä, niin hän ei sitten olisi. Lapset oli ekaksi ja heidän hyvinvointinsa on tärkeintä ja näillä uusperhehässäköillä (joitten eroprosentti on huomattavasti suurempi kuin ensimmäisen liiton) näytetään mun mielestä lapsille vielä huonompaa perheen mallia ja sillä yritänkin omia lapsiani säästää siltä touhulta.

Eikä niitä asioita tarvi lapsille edes kertoa eikä saakkaan joten heitä semmoinen ei haittaa. Vai vihjaisitko että pitäis juosta aina eri miehen luona? Minä tarkoitin ihanan pysyvää suhdetta samaan mieheen. Minä olen niin onnellisessa asemassa etten edes halua miestä enkä minkäänlaista suhdetta joten minun ei tarvitse näitä pohtia ja lapsetkin "lentävät" kohta kotoa pois joten sitten on taas mahdollisuuksia vaikka mihin, jos niin haluaa.

"Että valitettavasti itse en pystyisi tämänkaltaiseen "perhe-elämään" missä asutaan jo valmiiksi erillään. Mutta niinkuin sanoit, että tarpeita on monenlaisia."
-Perhe-elämää on se kun asutaan yhdessä ja minä tarkoitin seurustelusuhdetta johon ei kuulu yhteenmuutto ainakaan niin kauan kun lapset on kotona.

Minua vaan harmittaa kun kaikki yh:t yleistetään tietyntyyppisiksi vaikka oikeasti niissäkin on niin monenlaisia ihmisiä. Se, että on yh ei tarkoita automaattisesti sitä että kaikki haluaa uudestaan naimisiin ja aloittaa sen homman alusta. Ihmiset vaan kuvittelee niin vaikka oikeesti kynnys lähteä siihen yritykseen on suurempi kuin ekalla kerralla. Sillä moni yh just noita ihmettelemiäsi asioita kirjoittaa joten ei kannata alkaa treffaileen yh:ta sillä ajatuksella että ne on niin helppoja ja odottaa vaan, että joku huolisi ne. Sillä rintamalla on ihan samalla lailla yllätyksiä tiedossa kuin lapsettomienkin kanssa.

"Mielestäni" kirjoitti:

"Mielestäni tuo kuulostaa enemmän "teinisuhteelta" ja valitettavasti tuollainen ei tuo mieleeni lähimainkaan minkäänlaista perhe-elämää. Että enempi tuo tuo mileen sen että voi käydä sitten kenen luona tahansa ja mielestäni antaa ikävän kuvan lapsille siitä, mitä perhe-elämällä tarkoitetaan. Eli kahdesta aikuisesta jotka kumpikin asuu kotona ja luo lapselle turvaa."

-Ei ole tarkoituskaan hakea mitään perhe-elämää koska en tykkää, että eron läpikäyneiden lasten silmien eteen marssitetaan vielä 1 tai useampi vieras ihminen, äiskän tai iskän uudet puolisot.
Monesti lapsetkaa ei tykkää uusista puolisoista ja mulla onkin ollut periaatteena että jos minulla olisi mies ja yksikin lapsista sanoisi, ettei halua sen olevan meillä, niin hän ei sitten olisi. Lapset oli ekaksi ja heidän hyvinvointinsa on tärkeintä ja näillä uusperhehässäköillä (joitten eroprosentti on huomattavasti suurempi kuin ensimmäisen liiton) näytetään mun mielestä lapsille vielä huonompaa perheen mallia ja sillä yritänkin omia lapsiani säästää siltä touhulta.

Eikä niitä asioita tarvi lapsille edes kertoa eikä saakkaan joten heitä semmoinen ei haittaa. Vai vihjaisitko että pitäis juosta aina eri miehen luona? Minä tarkoitin ihanan pysyvää suhdetta samaan mieheen. Minä olen niin onnellisessa asemassa etten edes halua miestä enkä minkäänlaista suhdetta joten minun ei tarvitse näitä pohtia ja lapsetkin "lentävät" kohta kotoa pois joten sitten on taas mahdollisuuksia vaikka mihin, jos niin haluaa.

"Että valitettavasti itse en pystyisi tämänkaltaiseen "perhe-elämään" missä asutaan jo valmiiksi erillään. Mutta niinkuin sanoit, että tarpeita on monenlaisia."
-Perhe-elämää on se kun asutaan yhdessä ja minä tarkoitin seurustelusuhdetta johon ei kuulu yhteenmuutto ainakaan niin kauan kun lapset on kotona.

Minua vaan harmittaa kun kaikki yh:t yleistetään tietyntyyppisiksi vaikka oikeasti niissäkin on niin monenlaisia ihmisiä. Se, että on yh ei tarkoita automaattisesti sitä että kaikki haluaa uudestaan naimisiin ja aloittaa sen homman alusta. Ihmiset vaan kuvittelee niin vaikka oikeesti kynnys lähteä siihen yritykseen on suurempi kuin ekalla kerralla. Sillä moni yh just noita ihmettelemiäsi asioita kirjoittaa joten ei kannata alkaa treffaileen yh:ta sillä ajatuksella että ne on niin helppoja ja odottaa vaan, että joku huolisi ne. Sillä rintamalla on ihan samalla lailla yllätyksiä tiedossa kuin lapsettomienkin kanssa.

Lue lisää

Ikää ei saisi tietysti udella, mutta nyt ei ilmeisestikkään ole kyse 30 vuotiaasta naisesta vaan jo enemmän ikää ja tietysti elämää nähneestä henkilöstä?

Mutta tuo kun sanoit että: "...jos minulla olisi mies ja yksikin lapsista sanoisi, ettei halua sen olevan meillä, niin hän ei sitten olisi."

Tähän ei paljoa arvailuja tarvita kun joku lapsista niin sanoo. Tämä perustuu siihen että kun lapsi on menettänyt isän, niin se turvautuu äitiin ja kokee kaikki ulkopuoliset uhkaksi ja haluaa niiden lähtevän. Ja tästä on paljon esimerkkejä tullut sivusta nähtyä.

"Eikä niitä asioita tarvi lapsille edes kertoa eikä saakkaan joten heitä semmoinen ei haittaa. "
- Kyllä nämä jutut lasten korviin ennemmin tai myöhemmin kantautuu. Ja jos ne tulee ulkopuolisten suusta kuultuna, niin ne valitettavan usein on naljailevaan tyyliin, että "Äitis on taas käyny jakamassa".

"Minä olen niin onnellisessa asemassa etten edes halua miestä enkä minkäänlaista suhdetta"
- Jotenkin tämän tekstin takaa kuuluu katkeruus miehiä kohtaan. Ikään kuin me kaikki oltaisiin sikoja ja pettäjiä ettei meistä kukaan olisi kelvollinen sinulle, että mieluummin olet yksin. Ja toiseksi nyt tässä keskustelussa oli kyse puolison etsimisestä myöskin yksinhuoltajien joukosta, jotka ovat ihan ihmisiä, paitsi että siinä tulee se perheenlisäys mukana.

Enkä ajattele että yksinhuoltajat olisivat jotain B -luokkaa.

Mies 32v kirjoitti:

Ikää ei saisi tietysti udella, mutta nyt ei ilmeisestikkään ole kyse 30 vuotiaasta naisesta vaan jo enemmän ikää ja tietysti elämää nähneestä henkilöstä?

Mutta tuo kun sanoit että: "...jos minulla olisi mies ja yksikin lapsista sanoisi, ettei halua sen olevan meillä, niin hän ei sitten olisi."

Tähän ei paljoa arvailuja tarvita kun joku lapsista niin sanoo. Tämä perustuu siihen että kun lapsi on menettänyt isän, niin se turvautuu äitiin ja kokee kaikki ulkopuoliset uhkaksi ja haluaa niiden lähtevän. Ja tästä on paljon esimerkkejä tullut sivusta nähtyä.

"Eikä niitä asioita tarvi lapsille edes kertoa eikä saakkaan joten heitä semmoinen ei haittaa. "
- Kyllä nämä jutut lasten korviin ennemmin tai myöhemmin kantautuu. Ja jos ne tulee ulkopuolisten suusta kuultuna, niin ne valitettavan usein on naljailevaan tyyliin, että "Äitis on taas käyny jakamassa".

"Minä olen niin onnellisessa asemassa etten edes halua miestä enkä minkäänlaista suhdetta"
- Jotenkin tämän tekstin takaa kuuluu katkeruus miehiä kohtaan. Ikään kuin me kaikki oltaisiin sikoja ja pettäjiä ettei meistä kukaan olisi kelvollinen sinulle, että mieluummin olet yksin. Ja toiseksi nyt tässä keskustelussa oli kyse puolison etsimisestä myöskin yksinhuoltajien joukosta, jotka ovat ihan ihmisiä, paitsi että siinä tulee se perheenlisäys mukana.

Enkä ajattele että yksinhuoltajat olisivat jotain B -luokkaa.

Lue lisää

35v ja naimisiin menin heti 18v ja pian alkoi lapsiakin tuleen ja ero tuli kun olin 30v.

Minä olen liian paljon nähnyt niitä missä uusi "isäpuoli" on hakannut lapsia yms ja äiti vaan lässyttää viereessä että älkääs nyt.. Eikä puolusta niitä lapsiaan ollenkaan ja sitä en halua omien lapsieni ikinä kokevan.

"Kyllä nämä jutut lasten korviin ennemmin tai myöhemmin kantautuu. Ja jos ne tulee ulkopuolisten suusta kuultuna, niin ne valitettavan usein on naljailevaan tyyliin, että "Äitis on taas käyny jakamassa"."
-Tää nyt on mahdollisemman ilkeesti ajateltu, voi varmaan päteä joihinkin muttei minuun. Minä en ole ikinä jakanut missään ja jos minulla olisi mies niin kyllä sen kaikki tutut tietäisi, että hän on minun miesystäväni eikä kysymys ole pelkästeen seksistä vaikkei se mies meidän päivittäiseen perhe-elämään kuuluisikaan.

"Jotenkin tämän tekstin takaa kuuluu katkeruus miehiä kohtaan. Ikään kuin me kaikki oltaisiin sikoja ja pettäjiä ettei meistä kukaan olisi kelvollinen sinulle, että mieluummin olet yksin."
-Eiei.. tuolta sen ei ollut tarkoitus näyttää, koska en ole katkera enkä vihaa miehiä :). Minun luonteeni vaan on sellainen että kun ei asiat onnistunut lasten isän kanssa niin jatkan homman "loppuun" yksin. Nuorimmainenkin on jo 11v ja en tässä vaiheessa enää edes kaipaa vierelleni ketään ja oudolta tuntuu ajatuskin uuden miehen tuomisesta meille, enkä tee enää lisää lapsia joten sekin karsii miehiä ja tekee uusperheen muodostamisen tarpeettomaksi.


"Ja toiseksi nyt tässä keskustelussa oli kyse puolison etsimisestä myöskin yksinhuoltajien joukosta, jotka ovat ihan ihmisiä, paitsi että siinä tulee se perheenlisäys mukana."
-Kyllä niistäkin se puoliso löytyy, kun vaan halut ja toiveet osuu yksiin.

Mies 32v kirjoitti:

"Minä 3 lapsen yksinhuoltajana olen ennemmin ilman miestä ja suhdetta, kun otan jonkun meidän kotiin asumaan. Eli minun toiveenani on "aikuinen" suhde jossa kummallakin on oma koti ja ymmärretään ettei joka päivä tarvitse nähdä sekä kiireitä/velvollisuuksi löytyy kummaltakin. Sen miehen rooli on vain minun miesystävänäni "

Mielestäni tuo kuulostaa enemmän "teinisuhteelta" ja valitettavasti tuollainen ei tuo mieleeni lähimainkaan minkäänlaista perhe-elämää. Että enempi tuo tuo mileen sen että voi käydä sitten kenen luona tahansa ja mielestäni antaa ikävän kuvan lapsille siitä, mitä perhe-elämällä tarkoitetaan. Eli kahdesta aikuisesta jotka kumpikin asuu kotona ja luo lapselle turvaa.

Että valitettavasti itse en pystyisi tämänkaltaiseen "perhe-elämään" missä asutaan jo valmiiksi erillään. Mutta niinkuin sanoit, että tarpeita on monenlaisia.

Lue lisää

"Että valitettavasti itse en pystyisi tämänkaltaiseen "perhe-elämään" missä asutaan jo valmiiksi erillään."

Mikä se semmoinen suhde on, jossa asutaan jo valmiiksi erillään ? Jos kerran on tarkoitus lyödä hynttyyt yhteen, sitten asutaan myös saman katon alla. Ihme pelleilyä aikuisilta ihmisiltä.

"Mielestäni" kirjoitti:

35v ja naimisiin menin heti 18v ja pian alkoi lapsiakin tuleen ja ero tuli kun olin 30v.

Minä olen liian paljon nähnyt niitä missä uusi "isäpuoli" on hakannut lapsia yms ja äiti vaan lässyttää viereessä että älkääs nyt.. Eikä puolusta niitä lapsiaan ollenkaan ja sitä en halua omien lapsieni ikinä kokevan.

"Kyllä nämä jutut lasten korviin ennemmin tai myöhemmin kantautuu. Ja jos ne tulee ulkopuolisten suusta kuultuna, niin ne valitettavan usein on naljailevaan tyyliin, että "Äitis on taas käyny jakamassa"."
-Tää nyt on mahdollisemman ilkeesti ajateltu, voi varmaan päteä joihinkin muttei minuun. Minä en ole ikinä jakanut missään ja jos minulla olisi mies niin kyllä sen kaikki tutut tietäisi, että hän on minun miesystäväni eikä kysymys ole pelkästeen seksistä vaikkei se mies meidän päivittäiseen perhe-elämään kuuluisikaan.

"Jotenkin tämän tekstin takaa kuuluu katkeruus miehiä kohtaan. Ikään kuin me kaikki oltaisiin sikoja ja pettäjiä ettei meistä kukaan olisi kelvollinen sinulle, että mieluummin olet yksin."
-Eiei.. tuolta sen ei ollut tarkoitus näyttää, koska en ole katkera enkä vihaa miehiä :). Minun luonteeni vaan on sellainen että kun ei asiat onnistunut lasten isän kanssa niin jatkan homman "loppuun" yksin. Nuorimmainenkin on jo 11v ja en tässä vaiheessa enää edes kaipaa vierelleni ketään ja oudolta tuntuu ajatuskin uuden miehen tuomisesta meille, enkä tee enää lisää lapsia joten sekin karsii miehiä ja tekee uusperheen muodostamisen tarpeettomaksi.


"Ja toiseksi nyt tässä keskustelussa oli kyse puolison etsimisestä myöskin yksinhuoltajien joukosta, jotka ovat ihan ihmisiä, paitsi että siinä tulee se perheenlisäys mukana."
-Kyllä niistäkin se puoliso löytyy, kun vaan halut ja toiveet osuu yksiin.

Lue lisää

"Minä olen liian paljon nähnyt niitä missä uusi "isäpuoli" on hakannut lapsia yms ja äiti vaan lässyttää viereessä että älkääs nyt.. "
- Ajatteletko että me kaikki miehet hakataan kaikkia niitä lapsia jotka eivät ole omia?? Tuollaiselta mieheltä voidaan kyllä odottaa sitäkin että se hakkaa myöskin vaimoaan. En kyllä itse pysty ajattelemaan sitä, että jos perustaisin perheen YHn kanssa, niin löisin. Kyllähän se on niin että se lapsi on osa sitä perhettä.


"-Tää nyt on mahdollisemman ilkeesti ajateltu"
- Mietippä nyt itsekkin että miltä se näyttää sen miehen naapureiden silmissä, kun käyt silloin tällöin kylässä. Ja muutenkin kun YHt leimataan B luokan kansalaisiksi, niin tällaiset puuhastelut ei ainakaan auta tuon leiman hälventämisessä. Myöskin tuo osoittaa aika itsekeskeistä ajattelumaailmaa. Et piittaa vähääkään sen miehen tunteista, vaan haluat olla miehen kanssa silloin kun se sinulle sopii.


"-Kyllä niistäkin se puoliso löytyy, kun vaan halut ja toiveet osuu yksiin."
- Aivan varmasti, mutta niinkuin mainitsit että myöskin ne halut pitää olla samat kummallakin. Eli että asutaan yhdessä saman katon alla.

-Mies34 kirjoitti:

"Että valitettavasti itse en pystyisi tämänkaltaiseen "perhe-elämään" missä asutaan jo valmiiksi erillään."

Mikä se semmoinen suhde on, jossa asutaan jo valmiiksi erillään ? Jos kerran on tarkoitus lyödä hynttyyt yhteen, sitten asutaan myös saman katon alla. Ihme pelleilyä aikuisilta ihmisiltä.

Lue lisää

Olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Ei minunkaan mielestä tuossa ole mitään perhe-elämään viittaavaa.

Mies 32v kirjoitti:

Olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Ei minunkaan mielestä tuossa ole mitään perhe-elämään viittaavaa.

perhe-elämää haluaa? Jos sinä haluat niin se ei tarkoita sitä että kaikki muut haluaa.

Mies 32v kirjoitti:

"Minä olen liian paljon nähnyt niitä missä uusi "isäpuoli" on hakannut lapsia yms ja äiti vaan lässyttää viereessä että älkääs nyt.. "
- Ajatteletko että me kaikki miehet hakataan kaikkia niitä lapsia jotka eivät ole omia?? Tuollaiselta mieheltä voidaan kyllä odottaa sitäkin että se hakkaa myöskin vaimoaan. En kyllä itse pysty ajattelemaan sitä, että jos perustaisin perheen YHn kanssa, niin löisin. Kyllähän se on niin että se lapsi on osa sitä perhettä.


"-Tää nyt on mahdollisemman ilkeesti ajateltu"
- Mietippä nyt itsekkin että miltä se näyttää sen miehen naapureiden silmissä, kun käyt silloin tällöin kylässä. Ja muutenkin kun YHt leimataan B luokan kansalaisiksi, niin tällaiset puuhastelut ei ainakaan auta tuon leiman hälventämisessä. Myöskin tuo osoittaa aika itsekeskeistä ajattelumaailmaa. Et piittaa vähääkään sen miehen tunteista, vaan haluat olla miehen kanssa silloin kun se sinulle sopii.


"-Kyllä niistäkin se puoliso löytyy, kun vaan halut ja toiveet osuu yksiin."
- Aivan varmasti, mutta niinkuin mainitsit että myöskin ne halut pitää olla samat kummallakin. Eli että asutaan yhdessä saman katon alla.

Lue lisää

tarkoitus näyttää olevan vain riidanhaastaminen. Miksi sinä toivot asiallista keskustelua jos itse haluat haukkua muita? Pidätkö kaikkia seurustelevia naisia huorina jos he eivät asu miehen kanssa?

Minä en edelleenkään puhu "kaikista" miehistä, ymmärrän kyllä, että miehissäkin on eroa. Sinulla on niin puusilmäinen näkemys asioista ja yritin (ilmeisesti turhaan) valottaa sitä, että on myös muita tapoja. Sinulla tässä näyttää olevan hahmottamisongelmia. Kaikki yyhoot eivät halua uutta miestä ja uusperhettä.

"Et piittaa vähääkään sen miehen tunteista, vaan haluat olla miehen kanssa silloin kun se sinulle sopii."
-Käsitätkö mitenkään, että on olemassa paljon miehiä joilla on samat ajatukset. Eivät hekään lapsiin tottumattomina halua välttämättä hypätä päätä pahkaa perhe-elämään ja seurustelu ilman välitöntä yhteenmuuttamista sopii myös heille.

Sinulla on niin vääristyneet/yksipuoleiset ajatukset ja huomaa ettei sinulla ole kokemusta näistä asioista. Epäilen sokean jankkauksen määrästä ja haluttomuudesta ymmärtää ettei kaikki yyhoot pidä itseään minään jätteenä jotka kiitollisuuden kyyneleet silmissä haluaa sinun kanssasi heti perustaa perheen ja alkaa tekeen lisää lapsia, että sinä olet sittenkin provoilumielessä liikkeellä ja lopetan tästä aiheesta keskustelun tähän.
Kuvittele mitäs tykkäät ja ainahan voit palata tänne katkerana haukkuun yyhoita, kun huomaat etteivät he kaikki todellakaan etsi mitään uusioperhettä ja sinä et saakkaan KAIKKIEN yyhoiden keskuudessa suuren sankarin vastaanottoa.

Mies 32v kirjoitti:

"Minä 3 lapsen yksinhuoltajana olen ennemmin ilman miestä ja suhdetta, kun otan jonkun meidän kotiin asumaan. Eli minun toiveenani on "aikuinen" suhde jossa kummallakin on oma koti ja ymmärretään ettei joka päivä tarvitse nähdä sekä kiireitä/velvollisuuksi löytyy kummaltakin. Sen miehen rooli on vain minun miesystävänäni "

Mielestäni tuo kuulostaa enemmän "teinisuhteelta" ja valitettavasti tuollainen ei tuo mieleeni lähimainkaan minkäänlaista perhe-elämää. Että enempi tuo tuo mileen sen että voi käydä sitten kenen luona tahansa ja mielestäni antaa ikävän kuvan lapsille siitä, mitä perhe-elämällä tarkoitetaan. Eli kahdesta aikuisesta jotka kumpikin asuu kotona ja luo lapselle turvaa.

Että valitettavasti itse en pystyisi tämänkaltaiseen "perhe-elämään" missä asutaan jo valmiiksi erillään. Mutta niinkuin sanoit, että tarpeita on monenlaisia.

Lue lisää

Minäkään en tahtoisi tuollaista teinisuhdetta, en tietenkään tarkoita että heti pitäisi olla yhteen muuttamassa, ei missään tapauksessa, mutta parisuhteessa kaikkein ihaninta on arkinen yhdessäolo ja toisen kanssa nukkuminen.
Ja näin romanttisena ihmisenä haluaisin vielä kokea joskus sellaista tavallista perhe-elämää, silloin kun vielä lapseni isä asui meidän kanssa, tunsin olevani kahden lapsen yh :D
Lisäksi olisi upeata antaa vielä lapselle hyvän perhe-elämän malli, vaikka ihan hyvähän tämä meidän kahden hengen perhekin on, mutta tämä äiti kaipaa rakkautta.

Mies 32v kirjoitti:

"Minä 3 lapsen yksinhuoltajana olen ennemmin ilman miestä ja suhdetta, kun otan jonkun meidän kotiin asumaan. Eli minun toiveenani on "aikuinen" suhde jossa kummallakin on oma koti ja ymmärretään ettei joka päivä tarvitse nähdä sekä kiireitä/velvollisuuksi löytyy kummaltakin. Sen miehen rooli on vain minun miesystävänäni "

Mielestäni tuo kuulostaa enemmän "teinisuhteelta" ja valitettavasti tuollainen ei tuo mieleeni lähimainkaan minkäänlaista perhe-elämää. Että enempi tuo tuo mileen sen että voi käydä sitten kenen luona tahansa ja mielestäni antaa ikävän kuvan lapsille siitä, mitä perhe-elämällä tarkoitetaan. Eli kahdesta aikuisesta jotka kumpikin asuu kotona ja luo lapselle turvaa.

Että valitettavasti itse en pystyisi tämänkaltaiseen "perhe-elämään" missä asutaan jo valmiiksi erillään. Mutta niinkuin sanoit, että tarpeita on monenlaisia.

Lue lisää

Miten hyvältä kuulostava mies siellä :) Taidan jo toistaa itseäni ;)
Mutta olen ihan samaa mieltä, en minäkään mitään teinisuhdetta haluaisi, arkielämä ja yhdessä nukkuminen olisi ihaninta..
Se tavallinen perhe-elämä, sitä lapseni ei ole vielä koskaan saanut kokea, silloin kun vielä asuimme lapsen isän kanssa, tunsin olevani kahden lapsen yh :D

Mies 32v kirjoitti:

Ikää ei saisi tietysti udella, mutta nyt ei ilmeisestikkään ole kyse 30 vuotiaasta naisesta vaan jo enemmän ikää ja tietysti elämää nähneestä henkilöstä?

Mutta tuo kun sanoit että: "...jos minulla olisi mies ja yksikin lapsista sanoisi, ettei halua sen olevan meillä, niin hän ei sitten olisi."

Tähän ei paljoa arvailuja tarvita kun joku lapsista niin sanoo. Tämä perustuu siihen että kun lapsi on menettänyt isän, niin se turvautuu äitiin ja kokee kaikki ulkopuoliset uhkaksi ja haluaa niiden lähtevän. Ja tästä on paljon esimerkkejä tullut sivusta nähtyä.

"Eikä niitä asioita tarvi lapsille edes kertoa eikä saakkaan joten heitä semmoinen ei haittaa. "
- Kyllä nämä jutut lasten korviin ennemmin tai myöhemmin kantautuu. Ja jos ne tulee ulkopuolisten suusta kuultuna, niin ne valitettavan usein on naljailevaan tyyliin, että "Äitis on taas käyny jakamassa".

"Minä olen niin onnellisessa asemassa etten edes halua miestä enkä minkäänlaista suhdetta"
- Jotenkin tämän tekstin takaa kuuluu katkeruus miehiä kohtaan. Ikään kuin me kaikki oltaisiin sikoja ja pettäjiä ettei meistä kukaan olisi kelvollinen sinulle, että mieluummin olet yksin. Ja toiseksi nyt tässä keskustelussa oli kyse puolison etsimisestä myöskin yksinhuoltajien joukosta, jotka ovat ihan ihmisiä, paitsi että siinä tulee se perheenlisäys mukana.

Enkä ajattele että yksinhuoltajat olisivat jotain B -luokkaa.

Lue lisää

Minä taas olen sinua vuoden vanhempi, ja olen sitä mieltä että kun äiti on onnellinen, lapsikin on onnellinen. Aika surulliselta kuulostaa jos äidillä ei voisi olla enää onnea ja rakkautta niin kauan kunnes lapset ovat aikuisia.
Minä ainakin uskon vielä romanttisesti rakkauteen, kyllä se joskus löytyy

"Mielestäni" kirjoitti:

tarkoitus näyttää olevan vain riidanhaastaminen. Miksi sinä toivot asiallista keskustelua jos itse haluat haukkua muita? Pidätkö kaikkia seurustelevia naisia huorina jos he eivät asu miehen kanssa?

Minä en edelleenkään puhu "kaikista" miehistä, ymmärrän kyllä, että miehissäkin on eroa. Sinulla on niin puusilmäinen näkemys asioista ja yritin (ilmeisesti turhaan) valottaa sitä, että on myös muita tapoja. Sinulla tässä näyttää olevan hahmottamisongelmia. Kaikki yyhoot eivät halua uutta miestä ja uusperhettä.

"Et piittaa vähääkään sen miehen tunteista, vaan haluat olla miehen kanssa silloin kun se sinulle sopii."
-Käsitätkö mitenkään, että on olemassa paljon miehiä joilla on samat ajatukset. Eivät hekään lapsiin tottumattomina halua välttämättä hypätä päätä pahkaa perhe-elämään ja seurustelu ilman välitöntä yhteenmuuttamista sopii myös heille.

Sinulla on niin vääristyneet/yksipuoleiset ajatukset ja huomaa ettei sinulla ole kokemusta näistä asioista. Epäilen sokean jankkauksen määrästä ja haluttomuudesta ymmärtää ettei kaikki yyhoot pidä itseään minään jätteenä jotka kiitollisuuden kyyneleet silmissä haluaa sinun kanssasi heti perustaa perheen ja alkaa tekeen lisää lapsia, että sinä olet sittenkin provoilumielessä liikkeellä ja lopetan tästä aiheesta keskustelun tähän.
Kuvittele mitäs tykkäät ja ainahan voit palata tänne katkerana haukkuun yyhoita, kun huomaat etteivät he kaikki todellakaan etsi mitään uusioperhettä ja sinä et saakkaan KAIKKIEN yyhoiden keskuudessa suuren sankarin vastaanottoa.

Lue lisää

Ikävää jos tästä tulee miellen riidanhaastaminen. Tämä ei suinkaan ole tarkoitukseni.

Niinkuin tuosta avauksestani oli luettavissa. Ajatus on käsitellä aihetta seurustelua puidemmälle, eli sitä yhteen muuttamista ja sitä miten nuo termit vaikuttavat silloin.

Se on mielestäni ihan oikein että aluksi tutstutaan ja selvitetään tilanne että käykö kemiat yhteen.

Mutta mistä päättelet siten, että minä pidän yksinhuoltajia jätteenä??

sitä... kirjoitti:

perhe-elämää haluaa? Jos sinä haluat niin se ei tarkoita sitä että kaikki muut haluaa.

pointti oli tässä sinulla mikä??

Tässä keskustelussa keskustellaan siitä perhe-elämästä.

Alice kirjoitti:

Minäkään en tahtoisi tuollaista teinisuhdetta, en tietenkään tarkoita että heti pitäisi olla yhteen muuttamassa, ei missään tapauksessa, mutta parisuhteessa kaikkein ihaninta on arkinen yhdessäolo ja toisen kanssa nukkuminen.
Ja näin romanttisena ihmisenä haluaisin vielä kokea joskus sellaista tavallista perhe-elämää, silloin kun vielä lapseni isä asui meidän kanssa, tunsin olevani kahden lapsen yh :D
Lisäksi olisi upeata antaa vielä lapselle hyvän perhe-elämän malli, vaikka ihan hyvähän tämä meidän kahden hengen perhekin on, mutta tämä äiti kaipaa rakkautta.

Lue lisää

Mielestäni se että voi antaa isäpuolena mallin lapselle ja tulla isähahmoksi on juuri yksi hyvä asia. En tarkoita että veisin biologisen isän paikan, vaan se että se lapsi oppii näkemään sen, mikä on miehen paikka perheessä. Sillä lapsihan oppii enemmän siitä näkemästään kuin kirjasta sitten isompana lukemalla.

"Mielestäni" kirjoitti:

tarkoitus näyttää olevan vain riidanhaastaminen. Miksi sinä toivot asiallista keskustelua jos itse haluat haukkua muita? Pidätkö kaikkia seurustelevia naisia huorina jos he eivät asu miehen kanssa?

Minä en edelleenkään puhu "kaikista" miehistä, ymmärrän kyllä, että miehissäkin on eroa. Sinulla on niin puusilmäinen näkemys asioista ja yritin (ilmeisesti turhaan) valottaa sitä, että on myös muita tapoja. Sinulla tässä näyttää olevan hahmottamisongelmia. Kaikki yyhoot eivät halua uutta miestä ja uusperhettä.

"Et piittaa vähääkään sen miehen tunteista, vaan haluat olla miehen kanssa silloin kun se sinulle sopii."
-Käsitätkö mitenkään, että on olemassa paljon miehiä joilla on samat ajatukset. Eivät hekään lapsiin tottumattomina halua välttämättä hypätä päätä pahkaa perhe-elämään ja seurustelu ilman välitöntä yhteenmuuttamista sopii myös heille.

Sinulla on niin vääristyneet/yksipuoleiset ajatukset ja huomaa ettei sinulla ole kokemusta näistä asioista. Epäilen sokean jankkauksen määrästä ja haluttomuudesta ymmärtää ettei kaikki yyhoot pidä itseään minään jätteenä jotka kiitollisuuden kyyneleet silmissä haluaa sinun kanssasi heti perustaa perheen ja alkaa tekeen lisää lapsia, että sinä olet sittenkin provoilumielessä liikkeellä ja lopetan tästä aiheesta keskustelun tähän.
Kuvittele mitäs tykkäät ja ainahan voit palata tänne katkerana haukkuun yyhoita, kun huomaat etteivät he kaikki todellakaan etsi mitään uusioperhettä ja sinä et saakkaan KAIKKIEN yyhoiden keskuudessa suuren sankarin vastaanottoa.

Lue lisää

Uskoisin olevani jollain lailla "samoilla" linjoilla kanssasi "Mielestäni".

Itse olen myös yh ja minulla toimii lasten isän kanssa oikein hyvin. Erosta on jo useampi vuosi ja exäni on esim uudelleen naimisissa itse ja elää uusioperheessä. Joten siitä voisi ehkä päätellä, että emme ole enää mitenkään emotionaalisesti toisissamme kiinni (no tai voisi päätellä mitä nyt itse kukakin haluaa päätellä), vaan kykenemme kommunikoimaan vanhemmuudessa, niin että se toimii siltä osin. Sen lisäksi kykenemme jo sallimaan toisillemme uusia suhteita ja kunnioittamaan niitä.
Aluksi toki ei niin on ollut ja se on hyvin inhimillistä. Ero on prosessi. Eikä ihan yhden tai kahden päivän työ, jos ollut takana pitkä liitto, yhteisiä lapsia jne..

Minä olen elänyt avioliiton ja olemme saanet lapsia. Se on tietynlainen "vaihe" elämässä ja joskus se kestää pidempään, joskus vähemmän.
Toisten mielestä avioliitto ja yhdessä asuminen on jokin itseisarvo ja ymmärrän sen ainakin niiden ihmisten osalta, jotka sitä eivät ole vielä koskaan kokeneet.

En todellakaan menisi sanomaan miksikään teini-rakkaudeksi sellaista, jossa jo perhe-elämää kokenut, ei hae enää saman katon alla asumista ja uusioperhe kuvioita.
Voisi jopa asian nähdä täysin päinvastoin.
Minä henk koht en kuitenkaan antaisi lasteni päättää, ketä on minun "elämäni mies". Jos mies on inhimillinen ihminen, eikä mikään "psykopaatti", joka oikeasti kohtelisi lapsiani huonosti tai alentavasti, en todellakaan antaisi "lasten valita" kumppaniani.
On luonnollista että lapset kapinoi moneen asiaan ja uusiin ihmisiin, mutta minusta vanhemman on kuitenkin osoitettava lapsilleen myös ihmissuhde mallia eli antaa esimerkki, että myös äiti on muutkin kuin äiti, myös nainen ja paljon muuta.

Anyway...
Minä tosiaan en myöskään ihan helposti, jos lainkaan, olisi valmis mihinkään saman katon alla tapahtuvaan uusioperheeseen.
Koska olen myös päättänyt, etten enää myöskään lapsia tee, on minuun mahdollinen tulevaisuuden kumppanini itsenäinen mies, joka ei kaipaa enää ns "kotileikkejä".
Silti en mene sanomaan, ettenkö koskaan asuisi enää kenenkään miehen kanssa saman katon alla...
Tämän hetken suunnitelmiini se ei kuitenkaan kuulu.

Ja niin se on, että turha tässä on spekuloida kenen tapa nähdä asioita olisi oikeampi kuin toisen, sillä tasan tarkkaan löytyy niitä yksinhuoltajia niin naisissa ja miehissä, jotka eivät halua muuta kuin saman katon alla asumista ja taasen päinvastoin.
Mitä vängätä ja tahia moisista asioista?

Minä ainakin olen kohdannut miehiä, jotka eivät halua enää omaa perhettä, ja mikä yllättävintä, he itse eivät ole ennen olleet perheellisiä.
He ovat halunneet rakentaa suhteen minuun, eivätkä ole etsineet itselleen perhettä.

Itse olen 37vee... jos sillä tässä jotain merkitystä ja perheen olen "perustanut" jo 18-vuotiaana.
=)))
Jokaiselle löytyy sopiva jos kulkee sydän avoinna...

nainen69 kirjoitti:

Uskoisin olevani jollain lailla "samoilla" linjoilla kanssasi "Mielestäni".

Itse olen myös yh ja minulla toimii lasten isän kanssa oikein hyvin. Erosta on jo useampi vuosi ja exäni on esim uudelleen naimisissa itse ja elää uusioperheessä. Joten siitä voisi ehkä päätellä, että emme ole enää mitenkään emotionaalisesti toisissamme kiinni (no tai voisi päätellä mitä nyt itse kukakin haluaa päätellä), vaan kykenemme kommunikoimaan vanhemmuudessa, niin että se toimii siltä osin. Sen lisäksi kykenemme jo sallimaan toisillemme uusia suhteita ja kunnioittamaan niitä.
Aluksi toki ei niin on ollut ja se on hyvin inhimillistä. Ero on prosessi. Eikä ihan yhden tai kahden päivän työ, jos ollut takana pitkä liitto, yhteisiä lapsia jne..

Minä olen elänyt avioliiton ja olemme saanet lapsia. Se on tietynlainen "vaihe" elämässä ja joskus se kestää pidempään, joskus vähemmän.
Toisten mielestä avioliitto ja yhdessä asuminen on jokin itseisarvo ja ymmärrän sen ainakin niiden ihmisten osalta, jotka sitä eivät ole vielä koskaan kokeneet.

En todellakaan menisi sanomaan miksikään teini-rakkaudeksi sellaista, jossa jo perhe-elämää kokenut, ei hae enää saman katon alla asumista ja uusioperhe kuvioita.
Voisi jopa asian nähdä täysin päinvastoin.
Minä henk koht en kuitenkaan antaisi lasteni päättää, ketä on minun "elämäni mies". Jos mies on inhimillinen ihminen, eikä mikään "psykopaatti", joka oikeasti kohtelisi lapsiani huonosti tai alentavasti, en todellakaan antaisi "lasten valita" kumppaniani.
On luonnollista että lapset kapinoi moneen asiaan ja uusiin ihmisiin, mutta minusta vanhemman on kuitenkin osoitettava lapsilleen myös ihmissuhde mallia eli antaa esimerkki, että myös äiti on muutkin kuin äiti, myös nainen ja paljon muuta.

Anyway...
Minä tosiaan en myöskään ihan helposti, jos lainkaan, olisi valmis mihinkään saman katon alla tapahtuvaan uusioperheeseen.
Koska olen myös päättänyt, etten enää myöskään lapsia tee, on minuun mahdollinen tulevaisuuden kumppanini itsenäinen mies, joka ei kaipaa enää ns "kotileikkejä".
Silti en mene sanomaan, ettenkö koskaan asuisi enää kenenkään miehen kanssa saman katon alla...
Tämän hetken suunnitelmiini se ei kuitenkaan kuulu.

Ja niin se on, että turha tässä on spekuloida kenen tapa nähdä asioita olisi oikeampi kuin toisen, sillä tasan tarkkaan löytyy niitä yksinhuoltajia niin naisissa ja miehissä, jotka eivät halua muuta kuin saman katon alla asumista ja taasen päinvastoin.
Mitä vängätä ja tahia moisista asioista?

Minä ainakin olen kohdannut miehiä, jotka eivät halua enää omaa perhettä, ja mikä yllättävintä, he itse eivät ole ennen olleet perheellisiä.
He ovat halunneet rakentaa suhteen minuun, eivätkä ole etsineet itselleen perhettä.

Itse olen 37vee... jos sillä tässä jotain merkitystä ja perheen olen "perustanut" jo 18-vuotiaana.
=)))
Jokaiselle löytyy sopiva jos kulkee sydän avoinna...

Lue lisää

Että löytyy joku joka ymmärtää mitä ajan takaa :)

Selvennykseksi tuohon.. "Minä henk koht en kuitenkaan antaisi lasteni päättää, ketä on minun "elämäni mies"."
Sanoisin, että en minäkään antaisi lasten sitä päättää vaan tarkoitin miehen meidän kotona asumista, siihen he voivat vaikuttaa. Minulla on jo niin vanhat lapset etteivät he helposti totu vieraaseen ihmiseen kotonaan jatkuvasti eikä heidän tarvitsekkaan. Minä olen itsenäinen ihminen joka on tottunut hoitaan perheen itse enkä tarvitse siihen avuksi ketään, enkä itsekkään halua, että meille muutettaisiin.

Minulle olisi oikeasti kauhistus tämä uusperhe-hässäkkä jossa on minun, sinun ja hyvässä lykyssä vielä meidän lapsia. Se se vasta outoa perheen mallia antaa mutta ei kuulu mulle, kukin tyylillään.

Tämä on nyt tämän hetken tilanne minullakin ja jo 4v:n päästä nuorimmainenkin lähtee opiskeleen ja sitten voi laittaa ajatukset uusiksi. Varmaa on se, että lapsia en enää tee enkä ala seurustelemaan sellaisen yh-isän kanssa jolla on lapset itsellä. Minä olen oman urakkani kunnialla suorittanut ja minun ns. oma elämä alkaa täydellä teholla. Alan matkustelemaan ja saatanpa yrittää saada vaikka jonkun kivan parin kuukauden työpestin vaikka espanjalaisesta turistiraflasta.
Jos löytyy samanhenkinen kaveri puoliskoksi niin voin hyvinkin muuttaa yhteen, mennä vaikka naimisiinkin mutta kotileikit lasten kera alkaa oleen minun osaltani leikitty :DD

Alice kirjoitti:

Minä taas olen sinua vuoden vanhempi, ja olen sitä mieltä että kun äiti on onnellinen, lapsikin on onnellinen. Aika surulliselta kuulostaa jos äidillä ei voisi olla enää onnea ja rakkautta niin kauan kunnes lapset ovat aikuisia.
Minä ainakin uskon vielä romanttisesti rakkauteen, kyllä se joskus löytyy

Lue lisää

Ole naivi. Rakkauden ainoa ilmentymis-muoto ei ole se, että muutetaan yhteen ja aletaan leikkimään uusperhettä.

"Mielestäni" kirjoitti:

Että löytyy joku joka ymmärtää mitä ajan takaa :)

Selvennykseksi tuohon.. "Minä henk koht en kuitenkaan antaisi lasteni päättää, ketä on minun "elämäni mies"."
Sanoisin, että en minäkään antaisi lasten sitä päättää vaan tarkoitin miehen meidän kotona asumista, siihen he voivat vaikuttaa. Minulla on jo niin vanhat lapset etteivät he helposti totu vieraaseen ihmiseen kotonaan jatkuvasti eikä heidän tarvitsekkaan. Minä olen itsenäinen ihminen joka on tottunut hoitaan perheen itse enkä tarvitse siihen avuksi ketään, enkä itsekkään halua, että meille muutettaisiin.

Minulle olisi oikeasti kauhistus tämä uusperhe-hässäkkä jossa on minun, sinun ja hyvässä lykyssä vielä meidän lapsia. Se se vasta outoa perheen mallia antaa mutta ei kuulu mulle, kukin tyylillään.

Tämä on nyt tämän hetken tilanne minullakin ja jo 4v:n päästä nuorimmainenkin lähtee opiskeleen ja sitten voi laittaa ajatukset uusiksi. Varmaa on se, että lapsia en enää tee enkä ala seurustelemaan sellaisen yh-isän kanssa jolla on lapset itsellä. Minä olen oman urakkani kunnialla suorittanut ja minun ns. oma elämä alkaa täydellä teholla. Alan matkustelemaan ja saatanpa yrittää saada vaikka jonkun kivan parin kuukauden työpestin vaikka espanjalaisesta turistiraflasta.
Jos löytyy samanhenkinen kaveri puoliskoksi niin voin hyvinkin muuttaa yhteen, mennä vaikka naimisiinkin mutta kotileikit lasten kera alkaa oleen minun osaltani leikitty :DD

Lue lisää

Jep, kärjistin hieman tuota "en lasteni päättää elämäni miehestä". On tosiaan olemassa naisia, jotka ovat luovuttaneet myös "vanhemmuuden vastuun" lapsilleen. Mutta se siitä.

Itsekin ajattelen niin, että kun lapset tuosta aikanaan maailmalle lähtevät, (minulla nuorin 9v, joten siihen nyt on vielä melkoinen aika) en todellakaan aloita enää alusta ja uudelleen samoja peruskuvioita.
Haaveissa ehkä jopa ulkomaille muutto ainakin väliaikaisesti yms, mitä ehkä jotkut toiset ovat tehneet 18-30vee ikävuotensa aikana ja he vasta nyt ovat aloittamassa sitä vaihetta, joka minulla alkaa olla jo takanapäin...

Ja tosiaan lapset ei tarvitse mitään saman katon alla parisuhde kokeiluja minun osaltani, siinä mielessä olen myös samoilla linjoilla.

Kaksi itsenäistä ihmistä, siinä se mikä sopii meidän perheelle ja minulle.

"Mielestäni" kirjoitti:

Ole naivi. Rakkauden ainoa ilmentymis-muoto ei ole se, että muutetaan yhteen ja aletaan leikkimään uusperhettä.

Ei, ei ole ainoa rakkauden muoto, mutta lapsille olisi parempi nähdä tavallista perhe-elämää kuin sitä että äiti tai isä lähtee vaan yökylään jonkun luo. Miksi pitäisi leikkiä uusperhettä, onnellisia uusperheitä on ihan yleisesti.

Mies 32v kirjoitti:

Mielestäni se että voi antaa isäpuolena mallin lapselle ja tulla isähahmoksi on juuri yksi hyvä asia. En tarkoita että veisin biologisen isän paikan, vaan se että se lapsi oppii näkemään sen, mikä on miehen paikka perheessä. Sillä lapsihan oppii enemmän siitä näkemästään kuin kirjasta sitten isompana lukemalla.

Lue lisää

Olisipa kaikki miehet noin fiksuja kuin sinä! paitsi että mun lapsen biologisen isän paikan vois oikein hyvin viedä kun ei siitä oikein mitään kuulu. Kauhistuttaa että ei tytär sitten joskus ottaisi itselleen huonoa miestä, nyt kun tässä ei ole mallia, ei hyvän eikä huonon..

Ihmistyypejä on niin monia? Tuolla asenteela ymmärrän jos sinä et halua tai hyväksy yksinhuoltajia. Enkä tarkoita vain miehiä! Elämä on voinut olla monille aika kovaa, sitä näyttämättä.

Just tälläisten miesten takia useimmat yh-äidit ovat mieluummin yksin

Kylläpä noista lapsettomistakin naisista löytyy tästäkin ikäluokasta valitettavan paljon uusavuttomia. Että tämän perusteella ei voida kenenkään taloudenhoidon tasoa määrittää.

Tuo on totta että lapsettoman kanssa voi sitä tulevaisuutta vapaammin suunnitella, siis ne jotka haluavat esim. muuttaa jollekkin toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Mutta esimerkiksi minä, joka olen päivät töissä ja en enää mitään suurempia suunnittele, niin myöskin YH sopii vallan mainiosti.

Mutta tuollaiseen suhteeseen, jossa aikaisempi kirjoittaja itse toivoi, eli että mies ei asu kotona vaan muualla, en kyllä itse halua.

Mies 32v kirjoitti:

Kylläpä noista lapsettomistakin naisista löytyy tästäkin ikäluokasta valitettavan paljon uusavuttomia. Että tämän perusteella ei voida kenenkään taloudenhoidon tasoa määrittää.

Tuo on totta että lapsettoman kanssa voi sitä tulevaisuutta vapaammin suunnitella, siis ne jotka haluavat esim. muuttaa jollekkin toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Mutta esimerkiksi minä, joka olen päivät töissä ja en enää mitään suurempia suunnittele, niin myöskin YH sopii vallan mainiosti.

Mutta tuollaiseen suhteeseen, jossa aikaisempi kirjoittaja itse toivoi, eli että mies ei asu kotona vaan muualla, en kyllä itse halua.

Lue lisää

t. nainen 41, ei lapsia eikä tule :)

Mies 32v kirjoitti:

Kylläpä noista lapsettomistakin naisista löytyy tästäkin ikäluokasta valitettavan paljon uusavuttomia. Että tämän perusteella ei voida kenenkään taloudenhoidon tasoa määrittää.

Tuo on totta että lapsettoman kanssa voi sitä tulevaisuutta vapaammin suunnitella, siis ne jotka haluavat esim. muuttaa jollekkin toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Mutta esimerkiksi minä, joka olen päivät töissä ja en enää mitään suurempia suunnittele, niin myöskin YH sopii vallan mainiosti.

Mutta tuollaiseen suhteeseen, jossa aikaisempi kirjoittaja itse toivoi, eli että mies ei asu kotona vaan muualla, en kyllä itse halua.

Lue lisää

joskus päässyt tutustumaan uusperheen elämään, siis asunut yhdessä jonkun yh-äidin kanssa?

Tuntuu, että sinulla on pikkuisen idealistinen kuva siitä millaista arki on saman katon alla vieraitten penskojen kanssa. Hanki kokemuksia asiasta ja tule sitten kertomaan oletko vielä samaa mieltä yhteen muuttamisesta ym.

ihan oikeasti kirjoitti:

joskus päässyt tutustumaan uusperheen elämään, siis asunut yhdessä jonkun yh-äidin kanssa?

Tuntuu, että sinulla on pikkuisen idealistinen kuva siitä millaista arki on saman katon alla vieraitten penskojen kanssa. Hanki kokemuksia asiasta ja tule sitten kertomaan oletko vielä samaa mieltä yhteen muuttamisesta ym.

Lue lisää

Olen ollut isäpuoli ja olen mahdollisesti tulevaisuudessakin, pidän sitä todennäköisenä realiteettina. Monella mukavalla naisella, joihin törmää ravintolassa tai netissä, on jo lapsia. Jos katselee vain lapsettomia sinkkuja, saattaa juuri se itselle sopivin jäädä huomaamatta.

Jos yksinhuoltajaan todella rakastun, haluan tutustumisvaiheen jälkeen oikean uusperheen jossa minä olen mies ja isä/isäpuoli, en vain äidin panokaveri. Lapsen/lasten isä saa minun puolestani tavata lapsiaan ja tarvittaessa jutella exänsä kanssa, mutta ei muuten puuttua elämäämme. "Lapsella on jo isä enkä tarvitse miestä meille asumaan" tarkoittanee samaa kuin "ei tarvitse ostaa lehmää saadakseen maitoa". Ehkä noin ajatteleva yh haluaa myös ex-miehensä olevan napanuoralla kiinni hänessä. Minua suhde sellaisilla ehdoilla ei kiinnosta. Makunsa kullakin.

Mies 40

Nimetön kirjoitti:

Olen ollut isäpuoli ja olen mahdollisesti tulevaisuudessakin, pidän sitä todennäköisenä realiteettina. Monella mukavalla naisella, joihin törmää ravintolassa tai netissä, on jo lapsia. Jos katselee vain lapsettomia sinkkuja, saattaa juuri se itselle sopivin jäädä huomaamatta.

Jos yksinhuoltajaan todella rakastun, haluan tutustumisvaiheen jälkeen oikean uusperheen jossa minä olen mies ja isä/isäpuoli, en vain äidin panokaveri. Lapsen/lasten isä saa minun puolestani tavata lapsiaan ja tarvittaessa jutella exänsä kanssa, mutta ei muuten puuttua elämäämme. "Lapsella on jo isä enkä tarvitse miestä meille asumaan" tarkoittanee samaa kuin "ei tarvitse ostaa lehmää saadakseen maitoa". Ehkä noin ajatteleva yh haluaa myös ex-miehensä olevan napanuoralla kiinni hänessä. Minua suhde sellaisilla ehdoilla ei kiinnosta. Makunsa kullakin.

Mies 40

Lue lisää

että lasten isä ei saisi päättää exänsä kanssa lapsiaan koskevista asioista? "ei muuten puuttua elämäämme"! hah. Lapset kun kasvaa vähän isommaksi niin nehän juoksee isällään muutenkin, kuin tapaamisviikonloppuina. Kuinka pystyt estämään lasten isää pysymään poissa elämästänne? Mustasukkaisuus on sairaus...muista se.

todella kirjoitti:

että lasten isä ei saisi päättää exänsä kanssa lapsiaan koskevista asioista? "ei muuten puuttua elämäämme"! hah. Lapset kun kasvaa vähän isommaksi niin nehän juoksee isällään muutenkin, kuin tapaamisviikonloppuina. Kuinka pystyt estämään lasten isää pysymään poissa elämästänne? Mustasukkaisuus on sairaus...muista se.

Lue lisää

Nyt luit miehen kirjoittamaa tekstiä kuin piru Raamattua naisen logiikalla. Totta kai isä saa osallistua lastensa asioista päättämiseen, mutta raja menee siinä, että ei osallistu minun ja exänsä väleistä päättämiseen eikä siihen, miten meillä eletään. Lapset saavat minun puolestani olla isällään niin paljon kuin haluavat, se on heidän oikeutensa.

Mies 40

Nimetön kirjoitti:

Nyt luit miehen kirjoittamaa tekstiä kuin piru Raamattua naisen logiikalla. Totta kai isä saa osallistua lastensa asioista päättämiseen, mutta raja menee siinä, että ei osallistu minun ja exänsä väleistä päättämiseen eikä siihen, miten meillä eletään. Lapset saavat minun puolestani olla isällään niin paljon kuin haluavat, se on heidän oikeutensa.

Mies 40

Lue lisää

Ei kai kukaan exä kerro miten exän pitää elää? Saati päättäisi teidän väleistä?

Minä olen yh-äiti ja minulle meinasi käydä köpelösti uuden miehen kanssa. Minä sain maksaa kaikki mahdolliset laskut ja ruuat eikä mies oikein pystynyt sitoutumaan.

Nimetön kirjoitti:

Olen ollut isäpuoli ja olen mahdollisesti tulevaisuudessakin, pidän sitä todennäköisenä realiteettina. Monella mukavalla naisella, joihin törmää ravintolassa tai netissä, on jo lapsia. Jos katselee vain lapsettomia sinkkuja, saattaa juuri se itselle sopivin jäädä huomaamatta.

Jos yksinhuoltajaan todella rakastun, haluan tutustumisvaiheen jälkeen oikean uusperheen jossa minä olen mies ja isä/isäpuoli, en vain äidin panokaveri. Lapsen/lasten isä saa minun puolestani tavata lapsiaan ja tarvittaessa jutella exänsä kanssa, mutta ei muuten puuttua elämäämme. "Lapsella on jo isä enkä tarvitse miestä meille asumaan" tarkoittanee samaa kuin "ei tarvitse ostaa lehmää saadakseen maitoa". Ehkä noin ajatteleva yh haluaa myös ex-miehensä olevan napanuoralla kiinni hänessä. Minua suhde sellaisilla ehdoilla ei kiinnosta. Makunsa kullakin.

Mies 40

Lue lisää

Jo kolmas ihana mies täällä, kunpa teitä löytäisi oikeassakin elämässä :)
Minun elämässä ei edes ex pahemmin kummittele, muistaa tavata lastaan noin pari kertaa vuodessa.
En tosiaan haluaisi edes mitään pelkkää panokaveria vaan ihan oikean parisuhteen.
Hyvää kevättä sinullekin!!

ihan oikeasti kirjoitti:

joskus päässyt tutustumaan uusperheen elämään, siis asunut yhdessä jonkun yh-äidin kanssa?

Tuntuu, että sinulla on pikkuisen idealistinen kuva siitä millaista arki on saman katon alla vieraitten penskojen kanssa. Hanki kokemuksia asiasta ja tule sitten kertomaan oletko vielä samaa mieltä yhteen muuttamisesta ym.

Lue lisää

Omakohtaista kokemusta ei ole yhdessä asumisesta YH-äidin kanssa. Mutta ne kokemukset mitä olen läheltä päässyt seuraamaan, on kannustavia. Toisessa tapauksessa isä 35v on nostanut kytkintä kun on lapsi ilmoittanut tulostaan ja toisessa tapauksessa isä 31v on ollut haluton huolehtimaan ja osallistumaan lapsen kasvatukseen vaan on halunnut jatkaa liittoa niinkuin ei lasta oliskaan.

Että jos itse haluaa ottaa vastuuta niin äidistä kuin lapsestakin, niin mitäs sitten.

Mies 32v kirjoitti:

Omakohtaista kokemusta ei ole yhdessä asumisesta YH-äidin kanssa. Mutta ne kokemukset mitä olen läheltä päässyt seuraamaan, on kannustavia. Toisessa tapauksessa isä 35v on nostanut kytkintä kun on lapsi ilmoittanut tulostaan ja toisessa tapauksessa isä 31v on ollut haluton huolehtimaan ja osallistumaan lapsen kasvatukseen vaan on halunnut jatkaa liittoa niinkuin ei lasta oliskaan.

Että jos itse haluaa ottaa vastuuta niin äidistä kuin lapsestakin, niin mitäs sitten.

Lue lisää

Jäi vielä sanomatta se, että kummatkin YH-äidit ovat löytäneet sellaisen miehen elämäänsä, jotka huolehtivat lapsestansa aivan kuin se olisi heidän biologinen lapsi.

Ja se mitä joku täällä kirjoitti, että YH-äiti ei halua enää tehdä lisää lapsia, ei pidä paikkkaansa, vaan kyllä heillä on omiakin lapsia.

Mies 32v kirjoitti:

Jäi vielä sanomatta se, että kummatkin YH-äidit ovat löytäneet sellaisen miehen elämäänsä, jotka huolehtivat lapsestansa aivan kuin se olisi heidän biologinen lapsi.

Ja se mitä joku täällä kirjoitti, että YH-äiti ei halua enää tehdä lisää lapsia, ei pidä paikkkaansa, vaan kyllä heillä on omiakin lapsia.

Lue lisää

"Ja se mitä joku täällä kirjoitti, että YH-äiti ei halua enää tehdä lisää lapsia, ei pidä paikkkaansa, vaan kyllä heillä on omiakin lapsia."

Niin kyseessä on aina yksilöt ja asia on tapauskohtainen. Toki jotkut haluavat tehdä vielä lisää lapsia, jotkut taas ei. =)

Aika paljon voi vaikuttaa se, miten pitkä aviolittto on jo takana ja miten monta lasta on... en tiedä...
Sellaiset joilla ei välttämättä ole edes takana minkäänlaista pitkää liittoa, ovat toki varmaan "vastaanottavaisempia" uudelle avioliitolle ja haluavat kokea sen "symbioosin", mikä on aivan ymmärrettävää.

Tähän ei voi muuta sanoa kuin, että kuulostaapa terveiltä nuo ajatuksesi, hienoa!

Minusta riittää, että käyttää suhteellisuudentajuaan, eikä lähde viilaamaan pilkkua.
Arki on arkea ja siellä missä lapsen arki on, siellä sitä eletään ja siihen kuuluu ne ihmiset.
Ei siinä tarvitse mitään listoja tehdä ja miettiä rooleja.

Yleensä lapsi/lapset tapaa toisen vanhempansa sovittuina aikoina ja silloin he saavat olla yhdessä.
Elatusmaksu tulee tilille ja se on lapsen perustarpeiden toinen puoli tai osa sitä.
Uuden kumppanin ei siis tarvitse lähteä heti talvihaalari ostoksille tai uuden koulupöydän ostoon.

On ihan turhaa pilkun viilaamista lähteä asiaa ajattelemaan edes tuolta kannalta.
Tuollainen on ennemminkin lapsen kiukuttelua ja asioiden vääristelyä.

Sitä vain on olemassa ihmisiä, jotka eivät kestä toisen ihmisen menneisyyttä, vaan haluavat ihmisen kokonaan itselleen ilman menneisyyttä.
Yleensä tällainen ihminen voi olla myös mustasukkainen toisen menneestä elämästä, joka saattaa kohdistua exään ja lapsen toiseen vanhempaan. Tällöin ihminen saattaa alkaa itseltäänkin salaisesti "kilpailla" siitä onko parempi kuin exä/toinen vanhempi.
Silloin tuo myrkyttää lasta, vaikka tarkoitus olisi kai vain pähkiä omia omistamisen pätemisen tarpeen tunteita.

Jos ollaan aikuisia, niin kyllä sitä nämä asiat muodostuu ihan vain katsomalla välillä peiliin a tarkistamalla omia asenteita ja arvoja ja motiivejaan toimia.

Tiedän monia ihmissuhteita, joissa tällainen toimii ja se mahdollista.
Kunhan pysytään asiassa. Nähdään kokonaisuus ja yritetään olla realistisia.

Yksi syy varmaan YH-äitiyteen on että se lapsen biologinen isä on delegoinut aikanaan kaikki lastenhoitoon liittyvät äidille. Siis kyllä mies voi ne delegoida kaikki äidille, mikä liittyy lapseen, kokemusta on, =(. Aina voi kieltäytyä tekemästä mitään perheen hyväksi ( ei laita ruokaa, ei käy kaupassa, ei vietä aikaa perheen kanssa, ei pese pyykkiä, ei siivoa) : Ja jos tekee edellä mainittua joskus vahingossa periaatteiden vastaisesti pakoitettuna tai todistaakseen että tekee jotain, tekee kaiken mahdollisimman vahinkoa aiheuttaen ( värjää pyykin, rikkoo imurin, polttaa kattilat kunnolla pohjaan, ei tuo kaupasta sitä mitä pitäisi, syö yöllä kaikki ruoat jääkaapista, sekä tyhjentää kaikki perheen varat turhuuksiin). Joten kyllä vaan onnistuu ja melkein kaiken tuon kokeneena YH-äitinä voin vakuuttaa että onnistuu, =(.

Mainittakoon lapsien isästä muutama positiivinen huomio, mitä ei ole löytynyt näistä mainioista deitti-mies-ehdokkaista 98 % eli ei ole juoppo, ei fyysisesti pahoinpidellyt, ei epäsiisti ilmestys, ei peliriippuvainen rahapeleistä, ei kouluttamaton, ei suunsoittaja

osittain siis.... Isän ja äidin roolit eivät ole kiveen hakattuja ja johonkin ihmiseen leimattuja. Joku "ulkopuolinen" voi todellisuudessa olla lapselle huomattavasti voimakkaampi esim. isähahmo kuin se lapsen biologinen isä, joka on lapsen kanssa tekemisissä joskus viikonloppuisin. Jos ryhtyy vakavaan suhteeseen jonkun kanssa, on hänet ja hänen elämänsä hyväksyttävä kokonaisuutena. En itse näe sellaisessa suhteessa mitään arvokasta, missä lapsen biologiset vanhemmat lokeroivat elämäänsä oman yhteisen soppensa mihin esim. uudella kumppanilla ei ole asiaa. Joko minut hyväksytään osaksi kumppanini KOKO elämää tai sitten en halua siihen leikkiin mukaan lainkaan.
Samalla tavalla hyväksyisin kumppanin osaksi KOKO minun elämääni.

".. minulle tuollaisesta kirjoituksesta tulee fiilis, että ihminen haluaa jollain tasolla omistaa uuden puolisonsa ja jopa lapset... ei kestä ajatusta, että heidän elämässään on muitakin tärkeitä ihmisiä ja tulee olemaan." Terveessä suhteessa kyse ei ole omistamisesta vaan jakamisesta. Tuossa sinun kuvailemassa tilanteessa elämää ei kaikilta osin jaeta uuden kumppanin kanssa vaan hänet sysätään mappiin Ö, kun biologiset vanhemmat jakavat. Kuten sanoin, tuollainen suhde ei olisi minua varten.

.... kirjoitti:

osittain siis.... Isän ja äidin roolit eivät ole kiveen hakattuja ja johonkin ihmiseen leimattuja. Joku "ulkopuolinen" voi todellisuudessa olla lapselle huomattavasti voimakkaampi esim. isähahmo kuin se lapsen biologinen isä, joka on lapsen kanssa tekemisissä joskus viikonloppuisin. Jos ryhtyy vakavaan suhteeseen jonkun kanssa, on hänet ja hänen elämänsä hyväksyttävä kokonaisuutena. En itse näe sellaisessa suhteessa mitään arvokasta, missä lapsen biologiset vanhemmat lokeroivat elämäänsä oman yhteisen soppensa mihin esim. uudella kumppanilla ei ole asiaa. Joko minut hyväksytään osaksi kumppanini KOKO elämää tai sitten en halua siihen leikkiin mukaan lainkaan.
Samalla tavalla hyväksyisin kumppanin osaksi KOKO minun elämääni.

Lue lisää

Tuskinpa tässä on kysymys mistään lokeroinnista ja rajaamisesta ja tiukasta roolijaosta. Vaan ennen kaikkea lapsen oikeuksista.

Toki voi toisen ihmisen "rooli" muistuttaa vanhemmuutta isyyttä tai äitiyttä ja niin usein käykin ja niistä voi jopa muodostua syvempiä ja merkittävimpiäkin suhteita tietyllä tapaa kuin oman biologisen vanhemman kansa. Varsinkin kun arkea eletään yhdessä.

On myös kokonaan kumppanin hyväksymisestä se, että hyväksyy myös sen, että hänen lapsillaan on jo toinen vanhempi johon lapsilla on oikeus, oli se siiten kuinka "väljä tai kiinteä" suhde tahansa.
Sitä tulee kuitenkin myös tukea ja siihen antaa mahdollisuus, eikä henkselit paukkuen yritä tehdä omasta roolistaan jotain parempaa tai merkittävämpää.

Kuten sanottu, lapsi kasvaa kokonaiseksi monien ihmissuhteiden tukemana.

tuskin ei ole kirjoitti:

Tuskinpa tässä on kysymys mistään lokeroinnista ja rajaamisesta ja tiukasta roolijaosta. Vaan ennen kaikkea lapsen oikeuksista.

Toki voi toisen ihmisen "rooli" muistuttaa vanhemmuutta isyyttä tai äitiyttä ja niin usein käykin ja niistä voi jopa muodostua syvempiä ja merkittävimpiäkin suhteita tietyllä tapaa kuin oman biologisen vanhemman kansa. Varsinkin kun arkea eletään yhdessä.

On myös kokonaan kumppanin hyväksymisestä se, että hyväksyy myös sen, että hänen lapsillaan on jo toinen vanhempi johon lapsilla on oikeus, oli se siiten kuinka "väljä tai kiinteä" suhde tahansa.
Sitä tulee kuitenkin myös tukea ja siihen antaa mahdollisuus, eikä henkselit paukkuen yritä tehdä omasta roolistaan jotain parempaa tai merkittävämpää.

Kuten sanottu, lapsi kasvaa kokonaiseksi monien ihmissuhteiden tukemana.

Lue lisää

noissa asioissa oikeassa, mutta on myös tapauksia joissa on minusta kyseenalaista onko biologisen isän nurkissa pyöriminen lapsen etu. Idyllissä missä vanhemmat eroavat asiallisesti on toki ihanne ja kaikki tulevat onnellisina toimeen keskenään. Tämä ihanne ei kuitenkaan ole usein se realiteetti ja aina ei ole lapsen etujen mukaista yrittää pakottaa todellisuutta mukautumaan ihanteisiin....lapsi on ehtinyt kasvaa jo aikuiseksi ennen kuin huomataan riuhtomisen turhuus. Samaten voi kysyä, kumpi suhde konflikti tilanteessa asetetaan edelle? Suhde exään vai suhde uuteen. Jos vastaus on exään, niin mies olisi hullu, jos sitoutuisi itse tällaiseen naiseen.

... kirjoitti:

noissa asioissa oikeassa, mutta on myös tapauksia joissa on minusta kyseenalaista onko biologisen isän nurkissa pyöriminen lapsen etu. Idyllissä missä vanhemmat eroavat asiallisesti on toki ihanne ja kaikki tulevat onnellisina toimeen keskenään. Tämä ihanne ei kuitenkaan ole usein se realiteetti ja aina ei ole lapsen etujen mukaista yrittää pakottaa todellisuutta mukautumaan ihanteisiin....lapsi on ehtinyt kasvaa jo aikuiseksi ennen kuin huomataan riuhtomisen turhuus. Samaten voi kysyä, kumpi suhde konflikti tilanteessa asetetaan edelle? Suhde exään vai suhde uuteen. Jos vastaus on exään, niin mies olisi hullu, jos sitoutuisi itse tällaiseen naiseen.

Lue lisää

Aivan, mutta tunnesiteen ja tavoitettavuuden biologiseen vanhempaan, ei tulekaan tarkoittaa "exän nurkissa pyörimistä". Silloin tuskin on kyse lasten ja toisen vanhemman suhteesta, vaan exien välisestä suhteesta, jos näin olisi.

On totta ettei kaikilla suju nämä asat asiallisesti ja aikuisten tavalla, vaan siihen sekoittuu monesti kaikkea muuta epäoleellista.
Lähinnä tarkoitin tilannetta, jossa asiat on sovittu ja ne sujuu säännöllisesti(joustavasti( laadittujen suunnitelmien mukaan.
Ja on totuus, ettei näin kaikilla ole.

Minusta kuitenkin on huomionarvoista ajatella asiaa myös niin, että suhde ei muodostu ulkoisin tekijöin, vaan sisäisin. Toki ulkoiset säännöt ovat sen kulmakivi ja pitävät sen koossa tai antavat sille mahdollisuuden.

Kyllä lapsi muodostaa aikuis-lapsi tunnesiteen ja suhteen uuteen ihmiseen sen lisäksi kuitenkin ja se muodostuu juuri sellaiseksi, mihin asianosaiset ovat valmiita.

Eihän sitä soitella jokaisessa arjen konfliktissa exältä neuvoa kyselemään ja mielipidettä, vaan asiat ja hoidetaan siellä ja niiden ihmisten kanssa, jotka sitä arkea yhdessä elävät.

Minusta näissä tilanteissa tarvitaan ja jopa vaaditaan kaikilta kypsyyttä, kykyä nähdä tilanteet muidenkin kannalta, aikuisuutta, vastuullisuutta ja kykyä tehdä ratkaisuja ja vetää rajoja niin että kaikki voi elää omaa elämäänsä myös vanhempana, mutta myös ihan omana itsenään. Vanhemmuus kun on vain yksi osa aikuisena oloa.
Viittaan tällä juuri siihen "uuteen" parisuhteeseen ja sen "oikeuksiinkin" ja sille mahdollisuuksien antamiseen.
Lapsi sisällään muodostaa tunnesiteen.

mutta kirjoitti:

Aivan, mutta tunnesiteen ja tavoitettavuuden biologiseen vanhempaan, ei tulekaan tarkoittaa "exän nurkissa pyörimistä". Silloin tuskin on kyse lasten ja toisen vanhemman suhteesta, vaan exien välisestä suhteesta, jos näin olisi.

On totta ettei kaikilla suju nämä asat asiallisesti ja aikuisten tavalla, vaan siihen sekoittuu monesti kaikkea muuta epäoleellista.
Lähinnä tarkoitin tilannetta, jossa asiat on sovittu ja ne sujuu säännöllisesti(joustavasti( laadittujen suunnitelmien mukaan.
Ja on totuus, ettei näin kaikilla ole.

Minusta kuitenkin on huomionarvoista ajatella asiaa myös niin, että suhde ei muodostu ulkoisin tekijöin, vaan sisäisin. Toki ulkoiset säännöt ovat sen kulmakivi ja pitävät sen koossa tai antavat sille mahdollisuuden.

Kyllä lapsi muodostaa aikuis-lapsi tunnesiteen ja suhteen uuteen ihmiseen sen lisäksi kuitenkin ja se muodostuu juuri sellaiseksi, mihin asianosaiset ovat valmiita.

Eihän sitä soitella jokaisessa arjen konfliktissa exältä neuvoa kyselemään ja mielipidettä, vaan asiat ja hoidetaan siellä ja niiden ihmisten kanssa, jotka sitä arkea yhdessä elävät.

Minusta näissä tilanteissa tarvitaan ja jopa vaaditaan kaikilta kypsyyttä, kykyä nähdä tilanteet muidenkin kannalta, aikuisuutta, vastuullisuutta ja kykyä tehdä ratkaisuja ja vetää rajoja niin että kaikki voi elää omaa elämäänsä myös vanhempana, mutta myös ihan omana itsenään. Vanhemmuus kun on vain yksi osa aikuisena oloa.
Viittaan tällä juuri siihen "uuteen" parisuhteeseen ja sen "oikeuksiinkin" ja sille mahdollisuuksien antamiseen.
Lapsi sisällään muodostaa tunnesiteen.

Lue lisää

olen lapseton mies enkä haaveile YH:sta osin juuri näiden asioiden epäselvyyden vuoksi ja osin sen vuoksi, että (uskon) haluavani myös omia lapsia. Toinen asia mikä kannattaisi pitää mielessä on ihmisten erilaiset tilanteet. Jos katsot asiaa, esim. minun kantiltani. Jos ryhtyisin vakavaan suhteeseen YH:n kanssa, teen kenties päätöksen olla koskaan hankkimatta omia lapsia. Tämän kokoluokan päätöstä voi vaimentaa tietoisuus siitä, että voi ainakin olla hyvä isä jonkun toisen lapsille ja kasvattaa heistä elämässään pärjääviä. Mikäli lapsi "lokeroitaisiin" uuden suhteen ulkopuolelle voi kynnys sitoutumiseen tulla minun kaltaiselle miehelle liian korkeaksi. Jäljelle jäävät ne miehet joilla on joko omia lapsia tai sitten ne miehet jotka eivät oikeasti ole kiinnostuneita lapsista vaan pitävät heitä "huonekaluina".

.... kirjoitti:

".. minulle tuollaisesta kirjoituksesta tulee fiilis, että ihminen haluaa jollain tasolla omistaa uuden puolisonsa ja jopa lapset... ei kestä ajatusta, että heidän elämässään on muitakin tärkeitä ihmisiä ja tulee olemaan." Terveessä suhteessa kyse ei ole omistamisesta vaan jakamisesta. Tuossa sinun kuvailemassa tilanteessa elämää ei kaikilta osin jaeta uuden kumppanin kanssa vaan hänet sysätään mappiin Ö, kun biologiset vanhemmat jakavat. Kuten sanoin, tuollainen suhde ei olisi minua varten.

Lue lisää

Minullekin tuosta tulee mieleen, että nainen haluaa pitää yllä ainakin henkistä suhdetta exäänsä omien tunteidensa, eikä vain lapsen edun takia. En tiedä ajatteleeko nainen niin, mutta niin näyttää moni meistä miehistä kasittävän tuollaisen naisen lausahduksen.

Minulle sopisi, että ex-mies on mukana lapsen elämässä. Minulle ehdottomasti ei sopisi, että joutuisin millään tavalla ottamaan ex-miehen tunteet huomioon suhteessani naisystävääni / vaimooni. Jos heidän välillään edelleen on joko vanhan suolan janotusta tai entisen liiton vääryyksien jatkuvaa kostamista, on se minulle turn off. Sekä jatkuvan kaipauksen entiseen että loppumattoman katkeruuden katsominen on pidemmän päälle liian rasittavaa. Selvän rajan omissa tunteissaan entiseen tehnyt YH on OK.

Mies 40

Nimetön kirjoitti:

Minullekin tuosta tulee mieleen, että nainen haluaa pitää yllä ainakin henkistä suhdetta exäänsä omien tunteidensa, eikä vain lapsen edun takia. En tiedä ajatteleeko nainen niin, mutta niin näyttää moni meistä miehistä kasittävän tuollaisen naisen lausahduksen.

Minulle sopisi, että ex-mies on mukana lapsen elämässä. Minulle ehdottomasti ei sopisi, että joutuisin millään tavalla ottamaan ex-miehen tunteet huomioon suhteessani naisystävääni / vaimooni. Jos heidän välillään edelleen on joko vanhan suolan janotusta tai entisen liiton vääryyksien jatkuvaa kostamista, on se minulle turn off. Sekä jatkuvan kaipauksen entiseen että loppumattoman katkeruuden katsominen on pidemmän päälle liian rasittavaa. Selvän rajan omissa tunteissaan entiseen tehnyt YH on OK.

Mies 40

Lue lisää

Onhan se niin, että mihin vain "järjestelyyn" saattaa kätkeytyä suuntaan jos toiseen pinnan alla olevia käsittelemättömiä asioita. Niin yksin-/yhteishuoltajankin molemmista päistä tai uuden kumppanin kohdalla.

Lapsen kanssa elävän ja huoltajan ja vanhemman on kuitenkin ennen kaikkea pyrittävä ottamaan huomioon lapsensa etu. Jotain "runkoa" on pidettävä yllä kuitenkin ja jostain on liikkeelle lähdettävä kuitenkin.

Jos haemme jotain täydellistä täydellisyyttä ja täysin vailla konflikteja, erehdyksiä ja inhimillisyyttä olevaa elämää ja ihmissuhteita, on ehkä parasta sitten olla ilman ihmissuhteita.
Tai etsiä vierelleen toinen samanlainen.

Voi olla että jollekulle toimivat välit exään, onkin vain naamio vanhan suolan janotuksesta =P
Tai voi olla, että uusi mies näkee asian niin palvellakseen sillä omaa keskeneräisyyttään ihmissuhteissa.
Itsestään vastuunottava aikuinen ihminen kuitenkin näkee tällaisen niin itsestään kuin toisista.

Ja minusta on kuitenkin turhaa asioiden edelle menoa elää suhde jo omassa päässään valmiiksi, ennen kuin se on alkanutkaan.
Ei onni tule etsien vaan löytäen.

Jokaisen itselleen jonkinlaista kumppania etsivän
olisi aika ajoin ihan hyvä itsensä kanssa miettiä mihin tarkoitukseen etsii kumppania... mitä se palvelee hänen omassa elämässään ja siltä pohjalta miettiä myös omia motiivejaan ja oman aikuisuutensa astetta.

Tämä suunnaton toisten ihmisten spekuloinen ja riviin asettaminen kumppania etsittäessä tuo ihan liian helposti mieleen "markkinat", missä ei ihmisillä ole enää uskoa aitoon rakkauteen ja kohtaamiseen. Kaikki vain haluavat jotain itselleen. Moniko miettii, mitä annettavaa itsellä on ihan todella. Ja mihin ylipäätään tarvitsee ihmissuhteen...
Jonkin valmiiksi pureskellun elämän mallin kuvanko rakentamiseen?
Tuloslaskennallisuus on ulottanut lonkeronsa jo ihmissuhteisinkin...
Onneksi ei sentään kaikilla näin!

ja noinkin kirjoitti:

Onhan se niin, että mihin vain "järjestelyyn" saattaa kätkeytyä suuntaan jos toiseen pinnan alla olevia käsittelemättömiä asioita. Niin yksin-/yhteishuoltajankin molemmista päistä tai uuden kumppanin kohdalla.

Lapsen kanssa elävän ja huoltajan ja vanhemman on kuitenkin ennen kaikkea pyrittävä ottamaan huomioon lapsensa etu. Jotain "runkoa" on pidettävä yllä kuitenkin ja jostain on liikkeelle lähdettävä kuitenkin.

Jos haemme jotain täydellistä täydellisyyttä ja täysin vailla konflikteja, erehdyksiä ja inhimillisyyttä olevaa elämää ja ihmissuhteita, on ehkä parasta sitten olla ilman ihmissuhteita.
Tai etsiä vierelleen toinen samanlainen.

Voi olla että jollekulle toimivat välit exään, onkin vain naamio vanhan suolan janotuksesta =P
Tai voi olla, että uusi mies näkee asian niin palvellakseen sillä omaa keskeneräisyyttään ihmissuhteissa.
Itsestään vastuunottava aikuinen ihminen kuitenkin näkee tällaisen niin itsestään kuin toisista.

Ja minusta on kuitenkin turhaa asioiden edelle menoa elää suhde jo omassa päässään valmiiksi, ennen kuin se on alkanutkaan.
Ei onni tule etsien vaan löytäen.

Jokaisen itselleen jonkinlaista kumppania etsivän
olisi aika ajoin ihan hyvä itsensä kanssa miettiä mihin tarkoitukseen etsii kumppania... mitä se palvelee hänen omassa elämässään ja siltä pohjalta miettiä myös omia motiivejaan ja oman aikuisuutensa astetta.

Tämä suunnaton toisten ihmisten spekuloinen ja riviin asettaminen kumppania etsittäessä tuo ihan liian helposti mieleen "markkinat", missä ei ihmisillä ole enää uskoa aitoon rakkauteen ja kohtaamiseen. Kaikki vain haluavat jotain itselleen. Moniko miettii, mitä annettavaa itsellä on ihan todella. Ja mihin ylipäätään tarvitsee ihmissuhteen...
Jonkin valmiiksi pureskellun elämän mallin kuvanko rakentamiseen?
Tuloslaskennallisuus on ulottanut lonkeronsa jo ihmissuhteisinkin...
Onneksi ei sentään kaikilla näin!

Lue lisää

"Tämä suunnaton toisten ihmisten spekuloinen ja riviin asettaminen kumppania etsittäessä tuo ihan liian helposti mieleen "markkinat", missä ei ihmisillä ole enää uskoa aitoon rakkauteen ja kohtaamiseen. Kaikki vain haluavat jotain itselleen. Moniko miettii, mitä annettavaa itsellä on ihan todella. Ja mihin ylipäätään tarvitsee ihmissuhteen...Jonkin valmiiksi pureskellun elämän mallin kuvanko rakentamiseen?"

Juuri se, että suin päin syöksyy suhteeseen ilman, että katselee myös horisonttiin on yksi tekijä, joka YH:ia tuottaa. On myös ihmisiä joiden kanssa suhde voi toimia pidemmän päälle ja joita voi myös rakastaa, mutta heidän tunnistamisensa edellyttää hiukan pidempää perspektiiviä kuin "tässä ja nyt".
Toisekseen harrastamasi lämpöinen marihuanan tuoksuinen ajattelu, kätkee usein alleen itsekkyyden. Kuulostaa kivalta, mutta kuin ihmeen kaupalla johtopäätös on aina omien etujen mukainen...Jos esim. naisella ei ole "mitään annettavaa", miehen onkin syytä ajatella lapsen parasta, keskittyä löytämiseen etsimisen sijaan, pohtia mitä annettavaa itsellä on yms yms. toisin sanoen tehdä kaikkea muuta kuin pohtia onko nyt itsellä hyvä olla vaiko ei.

... kirjoitti:

"Tämä suunnaton toisten ihmisten spekuloinen ja riviin asettaminen kumppania etsittäessä tuo ihan liian helposti mieleen "markkinat", missä ei ihmisillä ole enää uskoa aitoon rakkauteen ja kohtaamiseen. Kaikki vain haluavat jotain itselleen. Moniko miettii, mitä annettavaa itsellä on ihan todella. Ja mihin ylipäätään tarvitsee ihmissuhteen...Jonkin valmiiksi pureskellun elämän mallin kuvanko rakentamiseen?"

Juuri se, että suin päin syöksyy suhteeseen ilman, että katselee myös horisonttiin on yksi tekijä, joka YH:ia tuottaa. On myös ihmisiä joiden kanssa suhde voi toimia pidemmän päälle ja joita voi myös rakastaa, mutta heidän tunnistamisensa edellyttää hiukan pidempää perspektiiviä kuin "tässä ja nyt".
Toisekseen harrastamasi lämpöinen marihuanan tuoksuinen ajattelu, kätkee usein alleen itsekkyyden. Kuulostaa kivalta, mutta kuin ihmeen kaupalla johtopäätös on aina omien etujen mukainen...Jos esim. naisella ei ole "mitään annettavaa", miehen onkin syytä ajatella lapsen parasta, keskittyä löytämiseen etsimisen sijaan, pohtia mitä annettavaa itsellä on yms yms. toisin sanoen tehdä kaikkea muuta kuin pohtia onko nyt itsellä hyvä olla vaiko ei.

Lue lisää

Kyllä se vain niin on, että kun on käynyt tuon ns"teinivaiheen"elämässään läpi, muutenkin kuin vuosissa laskettuna, nuo klisheiseltäkin kuulostavat (vai marihuanan tuoksuisilta tuoksuvat) sanat rakkaudesta ovat täyttä totta.

Itsekkyydestä sen verran, että itsekäs ihminen ei kykene muuhun kuin juuri kyynisyyteen muiden ihmisten suhteen.
Ja lopun viimeksi itsensä suhteen.
Itsekäs ihminen on napaansa tuijottaja ja sisällään pyörivä ihminen.
Itsekäs ihminen on ulkoa ohjautuva robotti, joka ei kanna vastuutaan siitä, että kasvaa aikuiseksi yms yms..

Se, että uskoo ja tietää rakkauden ja kohtaamisen olevan totta, ei tarkoita että järki kulta ja suhteellisuuden taju on samalla hetkellä heitettävä roskakoppaan.
Eli ei tarkoita sitä, että hillutaan pintatunteiden viemänä... harkitsematta asioita.
Rakkaus on ihan jotain muuta...
=))))))))))))))))))))

... kirjoitti:

"Tämä suunnaton toisten ihmisten spekuloinen ja riviin asettaminen kumppania etsittäessä tuo ihan liian helposti mieleen "markkinat", missä ei ihmisillä ole enää uskoa aitoon rakkauteen ja kohtaamiseen. Kaikki vain haluavat jotain itselleen. Moniko miettii, mitä annettavaa itsellä on ihan todella. Ja mihin ylipäätään tarvitsee ihmissuhteen...Jonkin valmiiksi pureskellun elämän mallin kuvanko rakentamiseen?"

Juuri se, että suin päin syöksyy suhteeseen ilman, että katselee myös horisonttiin on yksi tekijä, joka YH:ia tuottaa. On myös ihmisiä joiden kanssa suhde voi toimia pidemmän päälle ja joita voi myös rakastaa, mutta heidän tunnistamisensa edellyttää hiukan pidempää perspektiiviä kuin "tässä ja nyt".
Toisekseen harrastamasi lämpöinen marihuanan tuoksuinen ajattelu, kätkee usein alleen itsekkyyden. Kuulostaa kivalta, mutta kuin ihmeen kaupalla johtopäätös on aina omien etujen mukainen...Jos esim. naisella ei ole "mitään annettavaa", miehen onkin syytä ajatella lapsen parasta, keskittyä löytämiseen etsimisen sijaan, pohtia mitä annettavaa itsellä on yms yms. toisin sanoen tehdä kaikkea muuta kuin pohtia onko nyt itsellä hyvä olla vaiko ei.

Lue lisää

.. on aika suppea näkemyksistä ajatella, että on olemassa yksi ratkaisu ja toimintamalli tällaisiin "uusioperheisiin".
Jokaisen tilanne on omanlainen ja jokaisen historia on erilainen ja jokainen ihminen on erilainen.

Voisi ajatella niinkin, että mitä voikaan kätkeytyä sellaisen taa, että kokee tarpeen heitellä lauseita "marihuanan tuoksuista lauseista"... =)))

Ja sekin on tosiasia, että hyvää oloa itselleen etsimällä tai jotain homeosstaattista tilaa etsimällä, senkun vain pakoilee elämän realiteetteja.

tirlitanska kirjoitti:

.. on aika suppea näkemyksistä ajatella, että on olemassa yksi ratkaisu ja toimintamalli tällaisiin "uusioperheisiin".
Jokaisen tilanne on omanlainen ja jokaisen historia on erilainen ja jokainen ihminen on erilainen.

Voisi ajatella niinkin, että mitä voikaan kätkeytyä sellaisen taa, että kokee tarpeen heitellä lauseita "marihuanan tuoksuista lauseista"... =)))

Ja sekin on tosiasia, että hyvää oloa itselleen etsimällä tai jotain homeosstaattista tilaa etsimällä, senkun vain pakoilee elämän realiteetteja.

Lue lisää

tarkoituksenani ei ollut loukata. Huuruinen "Jar Sarasvuo" ajattelu vain tökkii minussa aika pahasti.
Toisekseen en usko, että onni löytyy etsimällä ja vaatimalla. Se on omasta asenteesta kiinni. Onni=todellisuus/odotukset. Teen parhaani, että omat odotukseni ovat alhaiset. Jotain odotuksia valitettavasti joudun heikkouttani tekemään:-)

... kirjoitti:

tarkoituksenani ei ollut loukata. Huuruinen "Jar Sarasvuo" ajattelu vain tökkii minussa aika pahasti.
Toisekseen en usko, että onni löytyy etsimällä ja vaatimalla. Se on omasta asenteesta kiinni. Onni=todellisuus/odotukset. Teen parhaani, että omat odotukseni ovat alhaiset. Jotain odotuksia valitettavasti joudun heikkouttani tekemään:-)

Lue lisää

mitenkään =)
Kunhan toin vain omaa kantaani lisää esiin.

Minä en todellakaan ole ihminen, joka uskoo "positiivareihin" ja muuhun pinnalliseen "kakkiin"...

Mitenkähän se ex-kumppani menisi nykyisen kumppanin edelle???? Taidat olla hieman yksinkertainen! Parempi olla yleistämättä asioita, joista sinulla ei ole mitään käsitystä.

Hei.

Kyllä tämä keskustelu on tuonut paljonkin uusia näkemyksiä ja ajattelutapoja itselleni. Tästä yhteisasumisestahan ei omakohtaista kokemusta minulla ole, on vain sivusta tullut seurattua kahta pareiskuntaa joilla yhdessä asuminen näyttää toimivan.

Tuo on totta että ei saman katon alle asumaan kannata heti rynnätä, vaan kuten sanoit, niin katsella aluksi että miten se lähtee toimimaan.

Mutta ajatteletko sinä, että te asuisitte sen miehen kanssa täysin erillään, vai että muuttaisitte joskus saman katon alle asumaan?

Mies 32v kirjoitti:

Hei.

Kyllä tämä keskustelu on tuonut paljonkin uusia näkemyksiä ja ajattelutapoja itselleni. Tästä yhteisasumisestahan ei omakohtaista kokemusta minulla ole, on vain sivusta tullut seurattua kahta pareiskuntaa joilla yhdessä asuminen näyttää toimivan.

Tuo on totta että ei saman katon alle asumaan kannata heti rynnätä, vaan kuten sanoit, niin katsella aluksi että miten se lähtee toimimaan.

Mutta ajatteletko sinä, että te asuisitte sen miehen kanssa täysin erillään, vai että muuttaisitte joskus saman katon alle asumaan?

Lue lisää

Hei!

En ole täysin pois sulkenut ajatusta yhteen muutosta.
Olemme keskustelleet asiasta ja todenneet, että kaikki aikanaa. Tunne yhteen muuttamisesta tulee varmasti luonnostaan, kun sen aika on.
Tämä ns. etsikko aika käytetään toisiimme tutustumiseen. Nähdä suhde erilaisissa tilanteissa, huomatakseen kuinka se toimii.
Kiire ei ole mihinkään.

Mites toi sun logiikkasi menee näissä kaikkein klassisimmissa tapauksissa. Mies alkaa juomaan, pahoinpiteleen vaimoaan ja lapsiaan sekä käymään vieraissa. Onko tähänkin lääkkeenä vain se että jos nainen ottaa eron niin ei saa sen jälkeen mennä naimisiin. Mites toi perheensä tuhonnut mies? Millaiset sanktiot sille määräisit?

Miten voit ylipäätänsä määritellä itsesi "tutkijaksi"? Tutkijat ovat älykkäitä ihmisiä eivätkä he ole noin yksipuoleisia ja naisvihamielisiä. Loukkaat oikeiden tutkijoiden mainetta.

xxxxxx kirjoitti:

Mites toi sun logiikkasi menee näissä kaikkein klassisimmissa tapauksissa. Mies alkaa juomaan, pahoinpiteleen vaimoaan ja lapsiaan sekä käymään vieraissa. Onko tähänkin lääkkeenä vain se että jos nainen ottaa eron niin ei saa sen jälkeen mennä naimisiin. Mites toi perheensä tuhonnut mies? Millaiset sanktiot sille määräisit?

Miten voit ylipäätänsä määritellä itsesi "tutkijaksi"? Tutkijat ovat älykkäitä ihmisiä eivätkä he ole noin yksipuoleisia ja naisvihamielisiä. Loukkaat oikeiden tutkijoiden mainetta.

Lue lisää

sitä, että jos molemmat yrittävät ratkaista eteen tulevat ongelmat ennen kuin ne paisuvat yliäyräiden esim. alkoholismiin, ei välttämättä tulisi eroja siinä määrin kuin nykyään. Tutkija-Nainen toi vain uudenlaisen näkökulman asioihin..sellaista minä nimittäisin älykkyydeksi:)

Jokaisen velvollisuus on selvittää omat käsittelemättömät asiansa, löytää se arvokkuus itsestään ja ottaa vastuu valinnoistaan. Siinä asiassa kukaan ei pääse sen vähemmällä. Kaikki eivät kuitenkaan jaksa/viitsi nähdä elämässään niin paljon vaivaa ja on tosi sääli, jos tätä piirrettä kumppanissaan ei ole huomannut ennen niitä lapsia..

Nimetön kirjoitti:

sitä, että jos molemmat yrittävät ratkaista eteen tulevat ongelmat ennen kuin ne paisuvat yliäyräiden esim. alkoholismiin, ei välttämättä tulisi eroja siinä määrin kuin nykyään. Tutkija-Nainen toi vain uudenlaisen näkökulman asioihin..sellaista minä nimittäisin älykkyydeksi:)

Jokaisen velvollisuus on selvittää omat käsittelemättömät asiansa, löytää se arvokkuus itsestään ja ottaa vastuu valinnoistaan. Siinä asiassa kukaan ei pääse sen vähemmällä. Kaikki eivät kuitenkaan jaksa/viitsi nähdä elämässään niin paljon vaivaa ja on tosi sääli, jos tätä piirrettä kumppanissaan ei ole huomannut ennen niitä lapsia..

Lue lisää

mutta mitä se pelkän naisen rankaiseminen auttaa? Luuletko sinä että mies muuttaa omaa käytöstään jos se tietää että pelkästeen naista rankaistaan?
Mä voin sanoa sinulle että vastaus on: ei muuta vaan lisää puuhiaan kun huomaa ettei sille kukaan mitään voi :D

Sä menit nyt vähän turhan pitkälle tuossa omassa mietelmässäsi. Suurinosa avioeroista on miesten aiheuttamia mutta koska he on mitä on, niin lähtevät vaan ulos ovesta ja jättävät naisten harteille ikävät asiat kuten avioeron hakemisen.

Oikeanlainen rangaistus liiton (jos on tullut lapsia siinä liitossa) loppumisesta on se, että miehille pistetään rautainen siveysvyö ja he eivät pysty perheensä hylättyään tms vaikkapa 2v:n harrastaan seksiä kenenkään kanssa. Tuon luulis pistävän ne miettiin mitä ovat tekemässä.
Tasa-arvon nimissä naisille myös, niin voidaan varmistaa, että kumpikin taatusti koittaa ensiksi muita keinoja.

sdjisiaaao kirjoitti:

mutta mitä se pelkän naisen rankaiseminen auttaa? Luuletko sinä että mies muuttaa omaa käytöstään jos se tietää että pelkästeen naista rankaistaan?
Mä voin sanoa sinulle että vastaus on: ei muuta vaan lisää puuhiaan kun huomaa ettei sille kukaan mitään voi :D

Sä menit nyt vähän turhan pitkälle tuossa omassa mietelmässäsi. Suurinosa avioeroista on miesten aiheuttamia mutta koska he on mitä on, niin lähtevät vaan ulos ovesta ja jättävät naisten harteille ikävät asiat kuten avioeron hakemisen.

Oikeanlainen rangaistus liiton (jos on tullut lapsia siinä liitossa) loppumisesta on se, että miehille pistetään rautainen siveysvyö ja he eivät pysty perheensä hylättyään tms vaikkapa 2v:n harrastaan seksiä kenenkään kanssa. Tuon luulis pistävän ne miettiin mitä ovat tekemässä.
Tasa-arvon nimissä naisille myös, niin voidaan varmistaa, että kumpikin taatusti koittaa ensiksi muita keinoja.

Lue lisää

"Suurinosa avioeroista on miesten aiheuttamia mutta koska he on mitä on, niin lähtevät vaan ulos ovesta ja jättävät naisten harteille ikävät asiat kuten avioeron hakemisen."

- Ehkäpä me ei kaikki olla sellaisia jotka pakenee vastuitaan. Myöskin se asia rajoittaa kyllä vastuullisten miesten lähtöä, että ne tietää sen että lapsi jää äidilleen ja siihen ei oo miehellä mitään mahdollisuutta puuttua. Että mielestäni naisella on tässä eroasiassa ne järeimmät aseet hallussa.

sdjisiaaao kirjoitti:

mutta mitä se pelkän naisen rankaiseminen auttaa? Luuletko sinä että mies muuttaa omaa käytöstään jos se tietää että pelkästeen naista rankaistaan?
Mä voin sanoa sinulle että vastaus on: ei muuta vaan lisää puuhiaan kun huomaa ettei sille kukaan mitään voi :D

Sä menit nyt vähän turhan pitkälle tuossa omassa mietelmässäsi. Suurinosa avioeroista on miesten aiheuttamia mutta koska he on mitä on, niin lähtevät vaan ulos ovesta ja jättävät naisten harteille ikävät asiat kuten avioeron hakemisen.

Oikeanlainen rangaistus liiton (jos on tullut lapsia siinä liitossa) loppumisesta on se, että miehille pistetään rautainen siveysvyö ja he eivät pysty perheensä hylättyään tms vaikkapa 2v:n harrastaan seksiä kenenkään kanssa. Tuon luulis pistävän ne miettiin mitä ovat tekemässä.
Tasa-arvon nimissä naisille myös, niin voidaan varmistaa, että kumpikin taatusti koittaa ensiksi muita keinoja.

Lue lisää

pidemmälle tässä ja sanon, että lasten tekeminen on liian helppoa..tyhmät ja vastuuttomatkin voi meinaan lisääntyä. Edelleenkään kukaan ei ole ollut ketään rankaisemassa. Kyse on pikemminkin ennalta ehkäisemisestä..

vieläkin kirjoitti:

pidemmälle tässä ja sanon, että lasten tekeminen on liian helppoa..tyhmät ja vastuuttomatkin voi meinaan lisääntyä. Edelleenkään kukaan ei ole ollut ketään rankaisemassa. Kyse on pikemminkin ennalta ehkäisemisestä..

Lue lisää

olen sitä mieltä että kaikki jotka tekee lapsia on vastuuttomia. Lisäävät entisestään ylikansoittuneen maapallon väkimäärää. Ihmisiä kuolee nälkään ja tauteihin ku rikkaat länsimaat omivat maapallon kaikki luonnonvarat ittelleen. Sitten ne vielä vääntää niitä kakaroita joka paikan täyteen tänne kärsiin ja kuoleen. Suuremmasta osasta niistä kakaroista tulee alkoholisteja, masentuneita, itsarin tekeviä, rikollisia yms. Vastuutonta porukkaa ja lisääntymistä. Suomessakin pitäisi olla yhden lapsen politiikka. Jokainen mies/nainen saa saada elämänsä aikana vain yhden jälkeläisen ja jos se kuolee niin uutta ei saa tehdä. Siinä on mun mielestä ratkaisu moniin ongelmiin. Miehetkään ei jätä niin helpolla perheitään ja lähde vääntää uuden akan kanssa lisää mukuloita helposti. Se olis ennalta ehkäisemistä ja haittojen minimoimista.

taas... kirjoitti:

olen sitä mieltä että kaikki jotka tekee lapsia on vastuuttomia. Lisäävät entisestään ylikansoittuneen maapallon väkimäärää. Ihmisiä kuolee nälkään ja tauteihin ku rikkaat länsimaat omivat maapallon kaikki luonnonvarat ittelleen. Sitten ne vielä vääntää niitä kakaroita joka paikan täyteen tänne kärsiin ja kuoleen. Suuremmasta osasta niistä kakaroista tulee alkoholisteja, masentuneita, itsarin tekeviä, rikollisia yms. Vastuutonta porukkaa ja lisääntymistä. Suomessakin pitäisi olla yhden lapsen politiikka. Jokainen mies/nainen saa saada elämänsä aikana vain yhden jälkeläisen ja jos se kuolee niin uutta ei saa tehdä. Siinä on mun mielestä ratkaisu moniin ongelmiin. Miehetkään ei jätä niin helpolla perheitään ja lähde vääntää uuden akan kanssa lisää mukuloita helposti. Se olis ennalta ehkäisemistä ja haittojen minimoimista.

Lue lisää

on tosi paljon iloa ja seuraa..voi kyllä olla haittakin esim. jos vanhemmat ovat kohdelleet epäoikeudenmukaisesti, paitsi silloinhan se ei oo periaatteessa sisaruksien syytä, vaan taas niiden epäpätevien vanhempien..puolensa ja puolensa, kuhan huolehtisivat niistä lapsistaan..